Lue keskustelun säännöt.
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Sad kirjoitti:
dalindea kirjoitti:
Todellakin, I feel you AP ja kaikki muutkin samaa paskaa kokeneet!
Itsestäni: olen n. 40v, vakityössä, lapseton (enkä halua ja teen sen alkuun selväksi, ettei minun kanssa kannata "jumittaa", jos haluaa perheenlisäystä), treenaava, kivannäköinen, hyvä itsetunto.
Lyhyesti omista kokemuksistani: vuosi Tinderissä ja deitti piste netissä.
Viimeisin, syyskuulta: erikoinen mutta tosi kiva kundi, oli superkivat ekat deitit ulkosalla ja hän kiinnostui musta ja minä hänestä. Hän oli aloitteellinen, avoin, rohkea puhumaan, komea, tavallinen (hyvällä tavalla). Tapailtiin kuukausi, oli (mun mielestä ainakin) helppoa, mukavaa, tosi hauskaa. Hän mietti tulevaa, minne haluaa viedä mut treffeille esimerkiksi. Pieniä asioita, mutta selvästi mietti tulevaa yhdessä En vaatinut häneltä mitään, molemmilla oli omat elämät, omat jutut. Täysin yllättäen tuli tekstiviesti, että ei haluakaan enää nähdä, ei näe meillä yhteistä tulevaisuutta, että tulevaisuudessa tulisi ongelmia (hmm hän oli ehkä ennustaja, sitten). Oli mulle paha pettymys enkä ole vielä yli siitä, en ole sen jälkeen deittaillut.
Tätä edeltävä tapaus, kesältä: Yhteiskunnallisesti vaikuttavissa ja vaativissa töissä työskentelevä, todella fiksu, miellyttävä, mukava, kivannäköinen kundi. Helppo olla yhdessä, juttua riitti, oli hauskaa, hyvää huumoria, itseironiaa. Tavattiin kahdesti, superkivat deitit (ulkona), selvästi kiinnostusta ilmassa molemmin puolin. Hän lähti reissuun ja oli puhetta, että nähdään, kun hän palaa. No, hän ei ikinä vastannut viestiini kun kysyin, miten reissu meni. En ole siis tähän päivään mennessä vastausta häneltä, enkä kyllä ole tivannutkaan. Antaa olla.
Nämä molemmat miehet siis helsinkiläisiä, koulutettuja, työssäkäyviä (vaikka ei se mitään takaa, tietenkään...), läheisiä perheidensä kanssa, fiksuja, hyvännäköisiä, pidin heistä molemmista kovasti. Mutta paskaa sain. Ehkä vika on minussa, tottakai mahdollista, voi olla, että olen ikävä tyyppi, enkä vain itse tajua sitä.
Tällaista. Pahalta tuntuu.
Miehet haluaa aina nuoremman naisen. Surullista, mutta totta. 40-vuotias nainen on miesten silmissä jo vanhus. 18-24v on miesten mieleen.
Se mitä pitää viehättävimpänä ei ole sama asia kuin minkä haluaa suhteeseen. Normaali 40-vuotias ei halua parisuhdetta 18-24-vuotiaan kanssa vaikka todennäköisesti pitääkin näitä nätimpinä kuin oman ikäisiään. Myös minä naisena pidän 20-vuotiaita miehiä kuumempina kuin oman ikäisiä suomalaismiehiä. En silti alkaisi heidän kanssaan parisuhdetta perustamaan. Normaalisti ihmiset haluavat suhteen suurin piirtein oman ikäisen kanssa. Nätteys ole kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sad kirjoitti:
dalindea kirjoitti:
Todellakin, I feel you AP ja kaikki muutkin samaa paskaa kokeneet!
Itsestäni: olen n. 40v, vakityössä, lapseton (enkä halua ja teen sen alkuun selväksi, ettei minun kanssa kannata "jumittaa", jos haluaa perheenlisäystä), treenaava, kivannäköinen, hyvä itsetunto.
Lyhyesti omista kokemuksistani: vuosi Tinderissä ja deitti piste netissä.
Viimeisin, syyskuulta: erikoinen mutta tosi kiva kundi, oli superkivat ekat deitit ulkosalla ja hän kiinnostui musta ja minä hänestä. Hän oli aloitteellinen, avoin, rohkea puhumaan, komea, tavallinen (hyvällä tavalla). Tapailtiin kuukausi, oli (mun mielestä ainakin) helppoa, mukavaa, tosi hauskaa. Hän mietti tulevaa, minne haluaa viedä mut treffeille esimerkiksi. Pieniä asioita, mutta selvästi mietti tulevaa yhdessä En vaatinut häneltä mitään, molemmilla oli omat elämät, omat jutut. Täysin yllättäen tuli tekstiviesti, että ei haluakaan enää nähdä, ei näe meillä yhteistä tulevaisuutta, että tulevaisuudessa tulisi ongelmia (hmm hän oli ehkä ennustaja, sitten). Oli mulle paha pettymys enkä ole vielä yli siitä, en ole sen jälkeen deittaillut.
Tätä edeltävä tapaus, kesältä: Yhteiskunnallisesti vaikuttavissa ja vaativissa töissä työskentelevä, todella fiksu, miellyttävä, mukava, kivannäköinen kundi. Helppo olla yhdessä, juttua riitti, oli hauskaa, hyvää huumoria, itseironiaa. Tavattiin kahdesti, superkivat deitit (ulkona), selvästi kiinnostusta ilmassa molemmin puolin. Hän lähti reissuun ja oli puhetta, että nähdään, kun hän palaa. No, hän ei ikinä vastannut viestiini kun kysyin, miten reissu meni. En ole siis tähän päivään mennessä vastausta häneltä, enkä kyllä ole tivannutkaan. Antaa olla.
Nämä molemmat miehet siis helsinkiläisiä, koulutettuja, työssäkäyviä (vaikka ei se mitään takaa, tietenkään...), läheisiä perheidensä kanssa, fiksuja, hyvännäköisiä, pidin heistä molemmista kovasti. Mutta paskaa sain. Ehkä vika on minussa, tottakai mahdollista, voi olla, että olen ikävä tyyppi, enkä vain itse tajua sitä.
Tällaista. Pahalta tuntuu.
Miehet haluaa aina nuoremman naisen. Surullista, mutta totta. 40-vuotias nainen on miesten silmissä jo vanhus. 18-24v on miesten mieleen.
Se mitä pitää viehättävimpänä ei ole sama asia kuin minkä haluaa suhteeseen. Normaali 40-vuotias ei halua parisuhdetta 18-24-vuotiaan kanssa vaikka todennäköisesti pitääkin näitä nätimpinä kuin oman ikäisiään. Myös minä naisena pidän 20-vuotiaita miehiä kuumempina kuin oman ikäisiä suomalaismiehiä. En silti alkaisi heidän kanssaan parisuhdetta perustamaan. Normaalisti ihmiset haluavat suhteen suurin piirtein oman ikäisen kanssa. Nätteys ole kaikki.
Riippuu miehestä. Varakas, komea mies haluaa juuri suhteen paljon nuoremman naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nainen, nelikymppinen. Omat lapset tehty, ei halua aikaa tai voimia enemmälle jälkikasvulle. Työssäkäyvä, itsenäinen, kykenevä monialaiseen keskusteluun hyvinkin laaja-alaisista aiheista. En halua pelkkää seksiseuraa, vaan oikean parisuhteen tunnesitoutuneisuudella.
Se, mitä löysin nettideittipalveluista oli alkoholisteja, työssäkäyviä alkoholisteja, pienten lasten isiä jotka selvästi hakivat hoitajaa lapsilleen ja uraohjuksia, jotka eivät halunneet antaa aikaa ihmissuhteelle niin että siitä olisi voinut kehittyä parisuhde. Ja miehiä, jotka edelleen tunnetasolla roikkuivat eksissään kiinni.
Nyt en uskalla enää avautua kenellekään, poistuin palveluista kokonaan. Kaipaus on löytää parisuhde, mutta ei uskallusta enää kahlata sammakoita läpi löytääkseen sen itselle sopivan ihmisen. Turhauttaa, surettaa jos loppuelämä menee yksin.
Eikö olisi ollut helpompi pysytellä yhdessä lastesi isän kanssa?
Olen eri kuin tuo, mutta myös nelikymppinen ja lapset jo aika isoja - ja ei olisi ollut. Erillään on helpompi. Oli myös niin, että lasten isä halusi eron. Niinkin on, että paperilla hyvä, juomaton ja lyömätön mies ei ollut lopulta hyvä kumppani, joskin paras, minkä kykenin edes nuorena löytämään. Kaikki arvat eivät vain voita. Tosin en edes etsi seuraa, kun tiedän, millaisia ikäiseni vapaat miehet enimmäkseen ovat.
Alkoholistimiehillä kelpaa kun voi suudella pullon kanssa sekä työntää pilin sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh,, epätoivoiselta tuntuu seurata läheisiä jotka etsivät kumppania 30 + vuotiaana. Naisilla biologinen kello tikittää ja päätökset parisuhteen jatkamisesta pitäisi tehdä nopealla aikataululla.
Itse löysin puolisoni alle parikymppisenä. Pelkkää tunnetta, hetkessä elämistä, ei ajatuksia tulevaisuudesta. Yhdessä oltu jo reilu 15 vuotta. Vaikea olisi lähteä enää deittailemaan.Jotenkin ihmetyttää aina se kuinka neuvotaan, ettei vaan missään tapauksessa pidä vakiintua sen ekan (eikä edes tokan) poikaystävän kanssa vaan nuorena pitää elää ja mennä sen sijaan että sitoutuisi "siihen ekaan vastaantulijaan".
Sen sijaan se ei ole ollenkaan ongelmallista, että noin 30-vuotiaana sitten tosiaan joutuu tekemään sen eli sitoutumaan ensimmäiseen vastaantulijaan joka on edes suurin piirtein ok, koska enää ei ole aikaa etsiä sopivampaakaan jos varsinkin haluaa saada lapsia.
Itsellä ei sopivaa kumppania löytynyt nuorena eikä vanhempanakaan eli nyt en puolustele omaa valintaani vaan ihan sivusta heitin huomioni.
Tätä minäkin ihmettelen.
Tuo on ollut jo pitkään naisten agenda että nuorena juostaan, kolmekymppisenä vakiintuminen-häät-lapset-asuntolaina pikavauhdilla, ja vanhempana ollaan ilman miestä.
Siinä ajassa missä nykyään edetään seurustelusta lisääntymiseen, ei ehdi harjoitella miten sujuu elämä sen toisen kanssa. Mahdollisesti alkuhuumakaan ei ole vielä ohi. Ja sitten tulee yllätyksiä kun perhearki iskee päälle.
Totta. Parastahan se olisi sitoutua jo n. parikymppisenä niin siinä ehtisi hyvin ensin seurustella ja kokea erilaisia asioita yhdessä, muuttaa yhteen, mennä kihloihin ja naimisiin ilman minkäänlaista hoppua ja kiirettä. Siinä yhdessä kasvaessa luo hyvän pohjan tulevalle perheelle.
Eihän se vakiintunut parisuhde elämistä estä vaikka siltä se monesti saadaan kuulostamaan ja siksi sitä vankilaa pitää vältellä vähintään sinne kolmekymppiseksi asti.
Itse olin kirjallisuuden/elokuvien ym perusteella tosi epäluuloinen rakkautta kohtaan. Onneksi kesätöissä löydettiin toisemme, mutta ellei mieheni olisi ollut niin sinnikäs, niin ei meistä mitään olisi tullut. En suoraan sanottuna ollut edes kiinnostunut hänestä, koska oli liian komea, puhelias ja kiva, eihän minulla olisi ollut mitään saumaa sellaiseen! Ja alkuvaiheesaa varauduin koko ajan johonkin juonenkäänteeseen, että pojat olisi lyönut vetoa että saako minut sänkyyn asti.
No, nyt oltu 20v yhdessä ja eka lapsi tullut. Sekin liian myöhään, kun en itse "vastuullisena" alkanut liian nuorena tekemään lapsia vaikka mies niitä toivoi jo kymmenen vuotta sitten. Eletty on, yhdessä mutta myös erikseen esim. matkustelemalla. Toivon todella, että eletään yhtä onnellisena, ristiriidat ratkoen, loppuelämän ajan yhdessä. Sinkkuelämä ei kiinnosta yhtään, treffailu vielä vähemmän: olen kans sellainen kiva ja hauska nainen, ihan hyvännäköinenkin, mutta en varmasti kovin helpolla löytäisi edes ketään. Toivon tsemppiä kaikille kumppanin löytöön, muistakaa että aina ei ensisilmäyksellä natsaa.
Eli nykyajan termein: olet seksuaalisen ahdistelun uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinnn kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sad kirjoitti:
dalindea kirjoitti:
Todellakin, I feel you AP ja kaikki muutkin samaa paskaa kokeneet!
Itsestäni: olen n. 40v, vakityössä, lapseton (enkä halua ja teen sen alkuun selväksi, ettei minun kanssa kannata "jumittaa", jos haluaa perheenlisäystä), treenaava, kivannäköinen, hyvä itsetunto.
Lyhyesti omista kokemuksistani: vuosi Tinderissä ja deitti piste netissä.
Viimeisin, syyskuulta: erikoinen mutta tosi kiva kundi, oli superkivat ekat deitit ulkosalla ja hän kiinnostui musta ja minä hänestä. Hän oli aloitteellinen, avoin, rohkea puhumaan, komea, tavallinen (hyvällä tavalla). Tapailtiin kuukausi, oli (mun mielestä ainakin) helppoa, mukavaa, tosi hauskaa. Hän mietti tulevaa, minne haluaa viedä mut treffeille esimerkiksi. Pieniä asioita, mutta selvästi mietti tulevaa yhdessä En vaatinut häneltä mitään, molemmilla oli omat elämät, omat jutut. Täysin yllättäen tuli tekstiviesti, että ei haluakaan enää nähdä, ei näe meillä yhteistä tulevaisuutta, että tulevaisuudessa tulisi ongelmia (hmm hän oli ehkä ennustaja, sitten). Oli mulle paha pettymys enkä ole vielä yli siitä, en ole sen jälkeen deittaillut.
Tätä edeltävä tapaus, kesältä: Yhteiskunnallisesti vaikuttavissa ja vaativissa töissä työskentelevä, todella fiksu, miellyttävä, mukava, kivannäköinen kundi. Helppo olla yhdessä, juttua riitti, oli hauskaa, hyvää huumoria, itseironiaa. Tavattiin kahdesti, superkivat deitit (ulkona), selvästi kiinnostusta ilmassa molemmin puolin. Hän lähti reissuun ja oli puhetta, että nähdään, kun hän palaa. No, hän ei ikinä vastannut viestiini kun kysyin, miten reissu meni. En ole siis tähän päivään mennessä vastausta häneltä, enkä kyllä ole tivannutkaan. Antaa olla.
Nämä molemmat miehet siis helsinkiläisiä, koulutettuja, työssäkäyviä (vaikka ei se mitään takaa, tietenkään...), läheisiä perheidensä kanssa, fiksuja, hyvännäköisiä, pidin heistä molemmista kovasti. Mutta paskaa sain. Ehkä vika on minussa, tottakai mahdollista, voi olla, että olen ikävä tyyppi, enkä vain itse tajua sitä.
Tällaista. Pahalta tuntuu.
Miehet haluaa aina nuoremman naisen. Surullista, mutta totta. 40-vuotias nainen on miesten silmissä jo vanhus. 18-24v on miesten mieleen.
Se mitä pitää viehättävimpänä ei ole sama asia kuin minkä haluaa suhteeseen. Normaali 40-vuotias ei halua parisuhdetta 18-24-vuotiaan kanssa vaikka todennäköisesti pitääkin näitä nätimpinä kuin oman ikäisiään. Myös minä naisena pidän 20-vuotiaita miehiä kuumempina kuin oman ikäisiä suomalaismiehiä. En silti alkaisi heidän kanssaan parisuhdetta perustamaan. Normaalisti ihmiset haluavat suhteen suurin piirtein oman ikäisen kanssa. Nätteys ole kaikki.
Riippuu miehestä. Varakas, komea mies haluaa juuri suhteen paljon nuoremman naisen kanssa.
Ei varmaan halua parisuhdetta siinä mielessä kuin minä tässä tarkoitan vaan panosuhteen ja suhteen, jota voi esitellä jonain statuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lomby kirjoitti:
M48 kirjauduin nettideiteistä syksyllä ulos ja tuhosin profiilini.
Minulla on useampi lapsi ja takana pitkä avioliitto. Eron jälkeen pari pidempää suhdetta ja siinä välissä lyhyempiä.
Itsellä on kavereita, lapset, harrastuksia. Tulevaisuuden suunnitelmia ja projekteja joista olen innoissani. Olen loistava kokki ja laajasti kiinnostunut ja tietoinen eri asioista.
On tullut tuo parisuhdekuvio mietittyä aika perusteellisesti läpi. Olen tavannut ehkä n 20 naista alta 27-40 vuotiaita. Yhteinen tekijä on kiinnostuksen kohteet on koira, kissa, tämän päivän prosessointi, passiivisuus, näköalattomuus elämässä ja läpipiirin ihmiset. Yleissivistystä ei ole ja monesti alkeelliset käytöstavat loistaa poissaolollaan, jos jostain muusta kuin noista em asioista haluaa keskustella niin monologiksi menee. Käytöstavoista voi mainita, että itsesäätely puuttuu monesti täysin ja vajotaan 3 vuotiaan itkupotkuraivari tasolla, juhlissa ja työtilaisuuksissa nyhjätään epäsosiaalisesti nurkissa eikä puhuta kenellekään. Sitten valehtelu pienissä ja suurissa asioissa on standardi. Samoin kaksoisstandardi itselle ei ole mitään vaatimuksia, mutta miehelle on. Mies on moraaliton jos tekee samoja asioita kuin nainen siis sen naisen silmissä. Auta armias kun itsellä on heikko hetki, niin yleensä nainen kehittää riidan tekee tilanteesta vielä raskaamman. Arvostelu ja haukkuminen on ihan säännöllistä. Sitten naiset haluavat monesti miehen 24/7, mutta itselle riittää paljon vähempikin.
Kaikilla on vakavia puutteita aikuisuuden taidoissa autolla ajo, raha-asioiden hoitaminen, melkein kaikilla ruuanlaitto jne. Sitten vielä tähän päälle kasvissyöjät ja vegaanit, niin häviää vielä nekin yhteiset jaetut hetket päivistä.
Lopulta on kysymys on mitä hyvää nainen antaa miehelle, niin jäljellä jää oikeastaan vain seksi ja läheisyys. Lapset ovat toki valtavan suuri asia, mutta niitä ei ole enää tilauksessa. Kaikki muuta asiat on mieskavereiden kanssa laadukkaampia ja ylipäätään mahdollisia.
Tinderiä kun on sweepannut, niin 42v jälkeen äärimmäisen harvoin löytyy enää naista jonka ulkonäkö säväyttää.
Kun lapset on. Elämä on hyvää ja paranee koko ajan, niin ei ole naismaailmaan ollut vetoa enää moniin kuukausiin. Seksi on toki mahtava asia, mutta ei jaksa siihenkään iltaa uhrata enää. Muilla tavoin käytettynä se aika antaa niin paljon enemmän.
Eli nyt toistaseksi ainakin ihan onnellisena sinkkuna. Jos joku nainen joskus vastaan kävelee, niin hauskaa voidaan pitää, mutten usko jotta tässä maailmassa sellaista naista on jonka kanssa satunnaista tapailua pidemmälle mennään.
Itsellä on elämän palaset hallussa ja pystyn antamaan paljon, mutta kysymys on että parisuhteessa sitten lähinnä vain on antanut mutta hyvin vähän mitään on saanut. Toinen voittaa ja toinen häviää. Nämä asiat eivät ole vain omia kokemuksiani, vaan varsin moni tuttu nämä tuntemukset jakaa. Silmät alkavat avautua näille parisuhde asioille totuudellisesti 40 vuoden hujakoilla.
Olet selvästi miettinyt omalta kannaltasi huolella asiat, hyvä juttu. Sellainen pieni huomio, että kun sinulla on noinkin paljon nuoremmat tähtäimessä, pakostikin valittavinasi on sellaisia reppanampia tapauksia, jotka etsivät huoltajaa itselleen. 48-vuotiaiden sukupolvesta varmasti löytäisit sellaisia, jotka ovat ehtineet asemiin työelämässä ja joilla on elämän palikat rautaisesti hyppysissä. Ei millään kauhean pahalla, mutta onhan tuossa nyt rajaavia valintoja tehty.
Hänhän sanoi, että yli 42 vuotiaat ei säväytä. Mikä toki on ihan ok, kun hakee vain satunnaista seksiä niin kai sitä hakee nuoremmilta. Tuntuu että tuossa on kuitenkin tietynlainen noidankehä käynnissä. Kun ulkonäkö (nuoruus) on noin tärkeä, ei kohtaa niitä ihmisiä joiden kanssa synkkaisi syvemmällä tasolla. Lisäksi nuoret naiset jotka kelpuuttavat viisikymppisen miehen ovat niitä kuvailemansa kaltaisia reppanoita, joilla on vähän valinnanvaraa juuri noiden käytöstapojen, taitojen, sivistyksen ym. puutteen vuoksi.
Itse olen miettinyt tuota ulkonäön merkitystä paljonkin ja tullut sellaiseen päätelmään, että vieraassa/uudessa ihmisessä sitä odottaa edelleen tietynlaista säväyttämistä eikä esim ylipaino viehätä yhtään vaikka se ikä alkaa jo omassakin kropassa näkyä.
Ja että sen ikääntymisen tuomat muutokset ja vaikka just lihomisenkin hyväksyy (vähän huono sana kyllä tuo) puolisolta jonka kanssa on tavattu jo pari vuosikymmentä sitten nuorina ja freeseinä ja sen rakastumisen huumankin jälkeen jo rakastettu toista kaikkine karvoineen vaikkapa 20 vuotta. Silloin se ulkonäkö ei enää ole merkityksellistä vaan ihminen on ihana ja rakas.
Uuteen/vieraaseen ihmiseen taasen ei ole tällaista tunnesidettä tietenkään ole vaan silloin kokonaisuudessa merkkaa myös se ulkonäkö tosi paljon. Ja se merkkaa vaikka sen ei edes haluaisi merkkaavan, koska se on jossain niin syvällä alitajunnassa.
Eikä tämä siis tarkoita sitä, että edelleen vain parikymppiset kiinnostaa, ehei. Ainakin itse viehätyn ihan oman ikäisistä miehistä, mutta niitä viehättäviä on vaan jatkuvasti vähemmän (ja ainakaan saatavilla) vaikka moni mies paraneekin vanhetessaan. Valitettavan moni vaan ei parane ja vaikka sillä ei olisi merkitystäkään jos olisi tavattu jo 25 vuotta sitten niin nyt se haittaa ja estää kiinnostumisen vaikka mies olisi hyvinkin mahtava tyyppi. Se kun ei näy päällepäin kuten vaikka vatsakkuus. Sen sijaan esim kaljuuntuminen on ok eikä estä kiinnostumista.
N45
Miehelle tuo on vielä haastavampaa. Tuntemistani 40-45v naisista yksikään ei ole parantunut vanhetessaan, eikä yksikään vedä lähellekään vertoja nuoremmalle versiolle itsestään.
Nainen joka on 30-35v tienoilla lähes yhtä hot kuin nuorempana, on jo harvinaisuus.
Toki ulkonäkö ei ole kaikki. Mutta sitten pitäisi löytyä mielenkiintoinen persoonallisuus ja superkiva luonne. Harvalla niitä on.
Puhut varmaan suomalaisista naisista. Eri rotuiset naiset ikääntyvät eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallista. Mä olen aina löytänyt fiksuja ja kunnollisia miehiä, vaikka kaikista suhteista ei ole mitään kehittynytkään. No, en ole valikoiva ulkonäön, varallisuuden tai muiden ulkoisten seikkojen kanssa tärkeintä on luonne.
Aikaisemmista vastauksista on jo käynyt ilmi mistä kiikastaa.
Naisia kiinnostaa miesten valiojoukko. Miehet jotka eivät ole julkkiksia tai laatikkoleuka-toimari-vuorikiipeilijä-alfoja, mutta kylläkin top 20%. Komeahkoja, miehen kokoisia, maskuliinisesti käyttäytyviä, aloitteellisia ja naisen seurassa itsevarmoja, seksuaalisesti lähempänä dominoivia kuin submissiivisia, pinkka kunnossa sosioekonomisessa mielessä, hyvä asunto jossa tavata, jne. Ei merkittäviä heikkouksia millään osa-alueella.
Nämä miehet ovat valmiita joustamaan "tason" puolesta eli tapailevat vähän tavallisempiakin, mutta se hinta on suhteen laatu. Miehelle kaikki miehen haluama eli seksi ja kiva seura, naiselle niin paljon tunnesitoutumista ja tukea huonompina hetkinä kuin mitä mies suostuu antamaan. Eli hyvin vähän.
Tinder ja naisten saamat helpot matchit on suuri vaikuttaja tässä. Hmm ehkä tuon vois tavata, mutta hei tuossahan on kiinnostava mies... (joka samanaikaisesti saa tykkäyksen viideltä muulta eronneelta ihan ok tavisnaiselta, mutta ei yhdeltäkään todella sykähdyttävältä naiselta joka saisi miehen tavoittelemaan parisuhdetta 101%).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(jatkoa...)
Eli mikä neuvoksi?
No minun on turha neuvoa naisia, koska te ette muuta käyttäytymistänne.
Ratkaisu olisi helppo, eli prioriteettien muutos. Ykkösprioriteetiksi se että mies osoittaa halua tunnesitoutumiseen, vakiutumiseen, valmiuteen tukea huonompinakin hetkinä ja ylipäätään kaikkeen sellaiseen mihin ei liity seksi.
Kakkosprioriteetiksi miehen ulkonäkö, itsevarmuus, pinkan kunto, osaaminen sängyssä, kaikki muu.
Selvää on ettei tuota tule koskaan tapahtumaan. Naiset valkkaavat jatkossakin tasokkaimman miehen mitä saavat ja toivovat että tässä herää halu vakiintua. Ja niin ei tapahdu, koska Tinderissä (kiitos vinoutuneen naisten vs miesten kysynnän) homma toimii niin ettei nainen sitten ole tasokkainta mitä mies voisi saada IRL.
Naiset alapeukuttavat kahta edellistä kirjoitusta, mutta totta ne ovat.
Naisen Tinder-kysyntä on kovempi kuin vastaavan tasoisen miehen.
Mutta se kenen kanssa sitoudutaan, ei ratkea Tinder-tasojen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllä. Juuri noin.
Nykysysteemi tuottaa "pareja" joissa
- naisen mielestä mies on ihana, mutta suhteen laatu ei ole mitä nainen toivoisi (miehelle kelpaa vain seksi ja hauskanpito kun nainen on kivalla tuulella)
- miehen mielestä parisuhde/panosuhde on mahtava, mutta nainen ei ole niin sykähdyttävä kuin mitä mies toivoisi, vaikka seksi toki kelpaakin
Vierailija kirjoitti:
(jatkoa...)
Eli mikä neuvoksi?
No minun on turha neuvoa naisia, koska te ette muuta käyttäytymistänne.
Ratkaisu olisi helppo, eli prioriteettien muutos. Ykkösprioriteetiksi se että mies osoittaa halua tunnesitoutumiseen, vakiutumiseen, valmiuteen tukea huonompinakin hetkinä ja ylipäätään kaikkeen sellaiseen mihin ei liity seksi.
Kakkosprioriteetiksi miehen ulkonäkö, itsevarmuus, pinkan kunto, osaaminen sängyssä, kaikki muu.
Selvää on ettei tuota tule koskaan tapahtumaan. Naiset valkkaavat jatkossakin tasokkaimman miehen mitä saavat ja toivovat että tässä herää halu vakiintua. Ja niin ei tapahdu, koska Tinderissä (kiitos vinoutuneen naisten vs miesten kysynnän) homma toimii niin ettei nainen sitten ole tasokkainta mitä mies voisi saada IRL.
Samaa voisi sanoa kyllä suomalaisten miesten naisihanteesta. Naisissa on kylläkin osa syy, mutta aina haetaan sitä vaaleaa luonnollista naista ja ei riitä, että olet normaalipainoinen vaan pitää olla joko lihaksikas tai äärimmäisen laiha. Ymmärrän, että kukaan ei halua ylipainoista naista, mutta aina näkee saman tyyppiä naisia miesten kanssa. Yleensä mies on paremman näköinen ja nainen tavallinen 🤷♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hjkp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(jatkoa...)
Eli mikä neuvoksi?
No minun on turha neuvoa naisia, koska te ette muuta käyttäytymistänne.
Ratkaisu olisi helppo, eli prioriteettien muutos. Ykkösprioriteetiksi se että mies osoittaa halua tunnesitoutumiseen, vakiutumiseen, valmiuteen tukea huonompinakin hetkinä ja ylipäätään kaikkeen sellaiseen mihin ei liity seksi.
Kakkosprioriteetiksi miehen ulkonäkö, itsevarmuus, pinkan kunto, osaaminen sängyssä, kaikki muu.
Selvää on ettei tuota tule koskaan tapahtumaan. Naiset valkkaavat jatkossakin tasokkaimman miehen mitä saavat ja toivovat että tässä herää halu vakiintua. Ja niin ei tapahdu, koska Tinderissä (kiitos vinoutuneen naisten vs miesten kysynnän) homma toimii niin ettei nainen sitten ole tasokkainta mitä mies voisi saada IRL.
Samaa voisi sanoa kyllä suomalaisten miesten naisihanteesta. Naisissa on kylläkin osa syy, mutta aina haetaan sitä vaaleaa luonnollista naista ja ei riitä, että olet normaalipainoinen vaan pitää olla joko lihaksikas tai äärimmäisen laiha. Ymmärrän, että kukaan ei halua ylipainoista naista, mutta aina näkee saman tyyppiä naisia miesten kanssa. Yleensä mies on paremman näköinen ja nainen tavallinen 🤷♀️
Naisista (kuten toki miehistäkin, mutta naisia kiinnostaa enemmän pituus/raamikkuus kuin normaalipainoisuus) yli puolet on ylipainoisia.
Vierailija kirjoitti:
Yllä. Juuri noin.
Nykysysteemi tuottaa "pareja" joissa
- naisen mielestä mies on ihana, mutta suhteen laatu ei ole mitä nainen toivoisi (miehelle kelpaa vain seksi ja hauskanpito kun nainen on kivalla tuulella)
- miehen mielestä parisuhde/panosuhde on mahtava, mutta nainen ei ole niin sykähdyttävä kuin mitä mies toivoisi, vaikka seksi toki kelpaakin
Onko tämä tosiaan nykyään tyypillinen "pari"? Kysyn, kun en ole törmännyt omassa tuttavapiirissä tällaisiin pareihin ollenkaan. Vai tarkoitetaanko tässä deittailuvaihetta ja tilannetta, jossa nainen on kiinnostuneempi miehestä kuin päinvastoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllä. Juuri noin.
Nykysysteemi tuottaa "pareja" joissa
- naisen mielestä mies on ihana, mutta suhteen laatu ei ole mitä nainen toivoisi (miehelle kelpaa vain seksi ja hauskanpito kun nainen on kivalla tuulella)
- miehen mielestä parisuhde/panosuhde on mahtava, mutta nainen ei ole niin sykähdyttävä kuin mitä mies toivoisi, vaikka seksi toki kelpaakinOnko tämä tosiaan nykyään tyypillinen "pari"? Kysyn, kun en ole törmännyt omassa tuttavapiirissä tällaisiin pareihin ollenkaan. Vai tarkoitetaanko tässä deittailuvaihetta ja tilannetta, jossa nainen on kiinnostuneempi miehestä kuin päinvastoin?
Juurikin sitä.
kts. tämän ketjun aihe.
"Parisuhteet" jotka päättyvät naisen mielestä yllättäen, tapailumiehen jatkaessa matkaansa kohti uusia seikkailuja.
Tavallaan ymmärrän, että kaikenlaiset miehet, joilla on pinkka muttei moraali kunnossa, nykyään haluavat viettää sellaista elämää kuin kiertävät kitaranrämpyttäjät ja vienti-inssit ennen. Kun se on vaan niin helppoa saada kontakti moneen naiseen toisistaan tietämättä, selailla ja valehdella kaikille. Mutta mikä siinä on niin vaikeaa myöntää, että tavan kaljamahat ja töpselinenät tekevät ihan samaa, siis jatkavat selailua? Jos ei seuraava nainen ole säväyttävämpi kuin edellinen, niin ainakin on uusi ja erilainen, ei se sama vanha totutunlainen. Minä ainakin tiedän vaatimattoman näköisiä, alkoholiongelmaisia miehiä, joilta ei onnistu pysähtyä yhteen naiseen. Kuinka te miehet tunnette vain laatikkopäitä, jotka ovat jumittuneet selailemaan?
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän, että kaikenlaiset miehet, joilla on pinkka muttei moraali kunnossa, nykyään haluavat viettää sellaista elämää kuin kiertävät kitaranrämpyttäjät ja vienti-inssit ennen. Kun se on vaan niin helppoa saada kontakti moneen naiseen toisistaan tietämättä, selailla ja valehdella kaikille. Mutta mikä siinä on niin vaikeaa myöntää, että tavan kaljamahat ja töpselinenät tekevät ihan samaa, siis jatkavat selailua? Jos ei seuraava nainen ole säväyttävämpi kuin edellinen, niin ainakin on uusi ja erilainen, ei se sama vanha totutunlainen. Minä ainakin tiedän vaatimattoman näköisiä, alkoholiongelmaisia miehiä, joilta ei onnistu pysähtyä yhteen naiseen. Kuinka te miehet tunnette vain laatikkopäitä, jotka ovat jumittuneet selailemaan?
Tavallisilla miehillä ei ole niin paljoa kysyntää että tuo olisi mahdollista.
Teidän naisten käsitys tavallisesta on epärealistinen. Deittipalvelujen data osoittaa että 80% miehistä on teidän silmissänne keskitason alapuolella, ja vain <1% miehistä on hyvin komeita.
Toisin sanottuna, 20% kärkijoukkoon kuuluva mies on vielä tavis, koska hän ei ole miesmallitasoinen laatikkopää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh,, epätoivoiselta tuntuu seurata läheisiä jotka etsivät kumppania 30 + vuotiaana. Naisilla biologinen kello tikittää ja päätökset parisuhteen jatkamisesta pitäisi tehdä nopealla aikataululla.
Itse löysin puolisoni alle parikymppisenä. Pelkkää tunnetta, hetkessä elämistä, ei ajatuksia tulevaisuudesta. Yhdessä oltu jo reilu 15 vuotta. Vaikea olisi lähteä enää deittailemaan.Jotenkin ihmetyttää aina se kuinka neuvotaan, ettei vaan missään tapauksessa pidä vakiintua sen ekan (eikä edes tokan) poikaystävän kanssa vaan nuorena pitää elää ja mennä sen sijaan että sitoutuisi "siihen ekaan vastaantulijaan".
Sen sijaan se ei ole ollenkaan ongelmallista, että noin 30-vuotiaana sitten tosiaan joutuu tekemään sen eli sitoutumaan ensimmäiseen vastaantulijaan joka on edes suurin piirtein ok, koska enää ei ole aikaa etsiä sopivampaakaan jos varsinkin haluaa saada lapsia.
Itsellä ei sopivaa kumppania löytynyt nuorena eikä vanhempanakaan eli nyt en puolustele omaa valintaani vaan ihan sivusta heitin huomioni.
Tätä minäkin ihmettelen.
Tuo on ollut jo pitkään naisten agenda että nuorena juostaan, kolmekymppisenä vakiintuminen-häät-lapset-asuntolaina pikavauhdilla, ja vanhempana ollaan ilman miestä.
Siinä ajassa missä nykyään edetään seurustelusta lisääntymiseen, ei ehdi harjoitella miten sujuu elämä sen toisen kanssa. Mahdollisesti alkuhuumakaan ei ole vielä ohi. Ja sitten tulee yllätyksiä kun perhearki iskee päälle.
Kaveri löysi miesystävän noin parikymppisenä opiskeluiden kautta, sitten erosi 30-vuotiaana, jätti työt ja miehen ja lähti Australiaan tarjoilijahommiin. Oli siellä muutaman vuoden, tuli takaisin Suomeen ja on ollut nyt sinkkuna useamman vuoden. Puolisoa vaikea löytää ja päätökset perheen perustamisesta täytyisi tehdä nopealla aikataululla. Kaverit jotka ovat nuorempana sitoutuneet ovat tällä hetkellä monet saaneet jo perheen. Sinkkuutta ihannoidaan vielä siinä 20 vuotiaana kunnes 30 vuotiaana iskee realiteetit silmille: aikaa on vähän.
Eikö olisi ollut helpompi pysytellä yhdessä lastesi isän kanssa?