Lue keskustelun säännöt.
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Luoja on suonut paljon pituutta, jykevä leuka ja raamikkuutta on tullut vielä punttisalilla lisää. En ole mikään miesmalli mutta suhteellisen ok näköinen. En panosta juurikaan ulkonäköön. Esim tinderissä mätsiä tulee, ei ovista ja ikkunoista mutta tulee kuitenkin. Akateemisuus, laaja sivistys, hauskat jutut jne eivät ole pahasta nekään. Yhtä lukuunottamatta kaikki olisivat halunneet nähdä uudelleen. Olen itse pistänyt eron jälkeen pelin aina poikki. Naisiin näyttä vetoavan myös monitaitoisuus, kätevyys ja taito hoitaa asioita nopeasti ja yllättävissä tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lomby kirjoitti:
M48 kirjauduin nettideiteistä syksyllä ulos ja tuhosin profiilini.
Minulla on useampi lapsi ja takana pitkä avioliitto. Eron jälkeen pari pidempää suhdetta ja siinä välissä lyhyempiä.
Itsellä on kavereita, lapset, harrastuksia. Tulevaisuuden suunnitelmia ja projekteja joista olen innoissani. Olen loistava kokki ja laajasti kiinnostunut ja tietoinen eri asioista.
On tullut tuo parisuhdekuvio mietittyä aika perusteellisesti läpi. Olen tavannut ehkä n 20 naista alta 27-40 vuotiaita. Yhteinen tekijä on kiinnostuksen kohteet on koira, kissa, tämän päivän prosessointi, passiivisuus, näköalattomuus elämässä ja läpipiirin ihmiset. Yleissivistystä ei ole ja monesti alkeelliset käytöstavat loistaa poissaolollaan, jos jostain muusta kuin noista em asioista haluaa keskustella niin monologiksi menee. Käytöstavoista voi mainita, että itsesäätely puuttuu monesti täysin ja vajotaan 3 vuotiaan itkupotkuraivari tasolla, juhlissa ja työtilaisuuksissa nyhjätään epäsosiaalisesti nurkissa eikä puhuta kenellekään. Sitten valehtelu pienissä ja suurissa asioissa on standardi. Samoin kaksoisstandardi itselle ei ole mitään vaatimuksia, mutta miehelle on. Mies on moraaliton jos tekee samoja asioita kuin nainen siis sen naisen silmissä. Auta armias kun itsellä on heikko hetki, niin yleensä nainen kehittää riidan tekee tilanteesta vielä raskaamman. Arvostelu ja haukkuminen on ihan säännöllistä. Sitten naiset haluavat monesti miehen 24/7, mutta itselle riittää paljon vähempikin.
Kaikilla on vakavia puutteita aikuisuuden taidoissa autolla ajo, raha-asioiden hoitaminen, melkein kaikilla ruuanlaitto jne. Sitten vielä tähän päälle kasvissyöjät ja vegaanit, niin häviää vielä nekin yhteiset jaetut hetket päivistä.
Lopulta on kysymys on mitä hyvää nainen antaa miehelle, niin jäljellä jää oikeastaan vain seksi ja läheisyys. Lapset ovat toki valtavan suuri asia, mutta niitä ei ole enää tilauksessa. Kaikki muuta asiat on mieskavereiden kanssa laadukkaampia ja ylipäätään mahdollisia.
Tinderiä kun on sweepannut, niin 42v jälkeen äärimmäisen harvoin löytyy enää naista jonka ulkonäkö säväyttää.
Kun lapset on. Elämä on hyvää ja paranee koko ajan, niin ei ole naismaailmaan ollut vetoa enää moniin kuukausiin. Seksi on toki mahtava asia, mutta ei jaksa siihenkään iltaa uhrata enää. Muilla tavoin käytettynä se aika antaa niin paljon enemmän.
Eli nyt toistaseksi ainakin ihan onnellisena sinkkuna. Jos joku nainen joskus vastaan kävelee, niin hauskaa voidaan pitää, mutten usko jotta tässä maailmassa sellaista naista on jonka kanssa satunnaista tapailua pidemmälle mennään.
Itsellä on elämän palaset hallussa ja pystyn antamaan paljon, mutta kysymys on että parisuhteessa sitten lähinnä vain on antanut mutta hyvin vähän mitään on saanut. Toinen voittaa ja toinen häviää. Nämä asiat eivät ole vain omia kokemuksiani, vaan varsin moni tuttu nämä tuntemukset jakaa. Silmät alkavat avautua näille parisuhde asioille totuudellisesti 40 vuoden hujakoilla.
Olet selvästi miettinyt omalta kannaltasi huolella asiat, hyvä juttu. Sellainen pieni huomio, että kun sinulla on noinkin paljon nuoremmat tähtäimessä, pakostikin valittavinasi on sellaisia reppanampia tapauksia, jotka etsivät huoltajaa itselleen. 48-vuotiaiden sukupolvesta varmasti löytäisit sellaisia, jotka ovat ehtineet asemiin työelämässä ja joilla on elämän palikat rautaisesti hyppysissä. Ei millään kauhean pahalla, mutta onhan tuossa nyt rajaavia valintoja tehty.
Suosittelen kaikille, että kannattaa laajentaa kumppanin haussa kriteerejä. Tietysti minulle tulee mieleen ensiksi ikä, koska kun tapasin mieheni hänellä oli haku päällä ja haki itseään kymmenen vuotta nuorempaa naista. Eikä ollut tärpännyt millään kriteerillä. Hän on aika ulkonäkökeskeinen ja on sitä edelleen, mutta ei minua haittaa. Olen sanonut että jos tulee tunne etten enää kelpaa, silloin pitää mennä.
Ei kuulema vaihda ja sanoo edelleen minun olevan hänen elämänsä naisen. Hyvältä se tuntuu, kieltämättä.
Kun tapasimme miehelle tuli pulma mitä hän haluaa ja mitä tekee ?Annoin hänelle aikaa, sillä olen 10 vuotta häntä vanhempi. En ollenkaan ollut varma, että jatkamme, juurikin miehen kriteerin vuoksi. Emme ole aikoihin edes huomanneet ikäeroamme. Silloinkin alussa monet sanoivat , ettei teistä huomaa että ikäeroa on . Aika on kulunut ja meillä on monia yhdistäviä tekijöitä. Yhteisiä lapsia ei, molemmilla aikuiset lapset. Mies on kokenut kaksi vakavaa sairautta, mutta onneksi selvinnyt. Ikä ei siis ole etu terveyden puolesta, eli voi käydä toisin kuin oletetaan. Olemme vanhenneet 23 vuotta yhdessä, joten muutoksia näkyy kropassa molemmilla ja mies on harmaantunut, minä en ( geenit) mutta olen pitänyt tyylini ja en ole mummotyyppinen lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lomby kirjoitti:
M48 kirjauduin nettideiteistä syksyllä ulos ja tuhosin profiilini.
Minulla on useampi lapsi ja takana pitkä avioliitto. Eron jälkeen pari pidempää suhdetta ja siinä välissä lyhyempiä.
Itsellä on kavereita, lapset, harrastuksia. Tulevaisuuden suunnitelmia ja projekteja joista olen innoissani. Olen loistava kokki ja laajasti kiinnostunut ja tietoinen eri asioista.
On tullut tuo parisuhdekuvio mietittyä aika perusteellisesti läpi. Olen tavannut ehkä n 20 naista alta 27-40 vuotiaita. Yhteinen tekijä on kiinnostuksen kohteet on koira, kissa, tämän päivän prosessointi, passiivisuus, näköalattomuus elämässä ja läpipiirin ihmiset. Yleissivistystä ei ole ja monesti alkeelliset käytöstavat loistaa poissaolollaan, jos jostain muusta kuin noista em asioista haluaa keskustella niin monologiksi menee. Käytöstavoista voi mainita, että itsesäätely puuttuu monesti täysin ja vajotaan 3 vuotiaan itkupotkuraivari tasolla, juhlissa ja työtilaisuuksissa nyhjätään epäsosiaalisesti nurkissa eikä puhuta kenellekään. Sitten valehtelu pienissä ja suurissa asioissa on standardi. Samoin kaksoisstandardi itselle ei ole mitään vaatimuksia, mutta miehelle on. Mies on moraaliton jos tekee samoja asioita kuin nainen siis sen naisen silmissä. Auta armias kun itsellä on heikko hetki, niin yleensä nainen kehittää riidan tekee tilanteesta vielä raskaamman. Arvostelu ja haukkuminen on ihan säännöllistä. Sitten naiset haluavat monesti miehen 24/7, mutta itselle riittää paljon vähempikin.
Kaikilla on vakavia puutteita aikuisuuden taidoissa autolla ajo, raha-asioiden hoitaminen, melkein kaikilla ruuanlaitto jne. Sitten vielä tähän päälle kasvissyöjät ja vegaanit, niin häviää vielä nekin yhteiset jaetut hetket päivistä.
Lopulta on kysymys on mitä hyvää nainen antaa miehelle, niin jäljellä jää oikeastaan vain seksi ja läheisyys. Lapset ovat toki valtavan suuri asia, mutta niitä ei ole enää tilauksessa. Kaikki muuta asiat on mieskavereiden kanssa laadukkaampia ja ylipäätään mahdollisia.
Tinderiä kun on sweepannut, niin 42v jälkeen äärimmäisen harvoin löytyy enää naista jonka ulkonäkö säväyttää.
Kun lapset on. Elämä on hyvää ja paranee koko ajan, niin ei ole naismaailmaan ollut vetoa enää moniin kuukausiin. Seksi on toki mahtava asia, mutta ei jaksa siihenkään iltaa uhrata enää. Muilla tavoin käytettynä se aika antaa niin paljon enemmän.
Eli nyt toistaseksi ainakin ihan onnellisena sinkkuna. Jos joku nainen joskus vastaan kävelee, niin hauskaa voidaan pitää, mutten usko jotta tässä maailmassa sellaista naista on jonka kanssa satunnaista tapailua pidemmälle mennään.
Itsellä on elämän palaset hallussa ja pystyn antamaan paljon, mutta kysymys on että parisuhteessa sitten lähinnä vain on antanut mutta hyvin vähän mitään on saanut. Toinen voittaa ja toinen häviää. Nämä asiat eivät ole vain omia kokemuksiani, vaan varsin moni tuttu nämä tuntemukset jakaa. Silmät alkavat avautua näille parisuhde asioille totuudellisesti 40 vuoden hujakoilla.
Olet selvästi miettinyt omalta kannaltasi huolella asiat, hyvä juttu. Sellainen pieni huomio, että kun sinulla on noinkin paljon nuoremmat tähtäimessä, pakostikin valittavinasi on sellaisia reppanampia tapauksia, jotka etsivät huoltajaa itselleen. 48-vuotiaiden sukupolvesta varmasti löytäisit sellaisia, jotka ovat ehtineet asemiin työelämässä ja joilla on elämän palikat rautaisesti hyppysissä. Ei millään kauhean pahalla, mutta onhan tuossa nyt rajaavia valintoja tehty.
Kuten sanottua 42 näyttää olevan se ikä, kun seksuaalinen ja fyysinen vetovoima naisista valtaosin häviää. Sitä ilman homma ei edes ala. Tuskin ihminen jos ei ole 30 mennessä oppinut tietoja ja taitoja ne lähempänä 50 vuotta ne oppii. Ja siis parisuhde mielessä tuolla ikäluokassa ei käyntännössä enää vetovoimaa ole, niin ei muullakaan ole väliä.
Mä en oo koskaan kans seukannu, treffeil oon ollu yhden kerran, ja toisia treffejä ei olekkaan ollut tuon jälkeen. Pitkäaikaistyöttömyys karsii todella hyvin kaikki naiset pois. Ja sitten jos et oo se kaikista komein ja ekstrovertein niin taas karsitaan naisia pois. Just poistin mun vuoden vanhan tinder profiilin jossa 0 naista oli swaipannu mut oikeelle. En juo enkä polta. Haluisin kyllä treffeille ja haluaisin vakavamman suhteen ja jotain pidempiaikaista. Mutta ei naisia kiinnosta alkaa opettamaan 35v miestä miten seurustellaan tai miten ylipäätään ollaan suhteessa.
M35 turusta, kuka haluaisi treffeille
Vierailija kirjoitti:
Mä olen rehellisesti hakenut vain hauskanpitoa ja seksiä. Monella miehellä on ihme tarve uskotella etteivät tapaile muita. Ilmeisesti haluavat, että mä en tapaile muita miehiä, vaikka itsellä on monta naista kierroksessa. Voisiko joku mies valaista tätä logiikkaa? Elämä helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse keksiä hätävalheita jne. Miksi ei voi olla rehellinen? Sama juttu sen suhteen onko hakemassa vakavaa suhdetta vai ei. Mitä se valehtelu hyödyttää? Lähinnä naurattaa nuo miesten tarinat!
Pitääkö tähän oikeasti vastata?`
T: pelimies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen rehellisesti hakenut vain hauskanpitoa ja seksiä. Monella miehellä on ihme tarve uskotella etteivät tapaile muita. Ilmeisesti haluavat, että mä en tapaile muita miehiä, vaikka itsellä on monta naista kierroksessa. Voisiko joku mies valaista tätä logiikkaa? Elämä helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse keksiä hätävalheita jne. Miksi ei voi olla rehellinen? Sama juttu sen suhteen onko hakemassa vakavaa suhdetta vai ei. Mitä se valehtelu hyödyttää? Lähinnä naurattaa nuo miesten tarinat!
Pitääkö tähän oikeasti vastata?`
T: pelimies
Juuri näin, torveloakka on "rehellinen", mutta mies epärehellinen... hauskaa settiä.
Lomby kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lomby kirjoitti:
M48 kirjauduin nettideiteistä syksyllä ulos ja tuhosin profiilini.
Minulla on useampi lapsi ja takana pitkä avioliitto. Eron jälkeen pari pidempää suhdetta ja siinä välissä lyhyempiä.
Itsellä on kavereita, lapset, harrastuksia. Tulevaisuuden suunnitelmia ja projekteja joista olen innoissani. Olen loistava kokki ja laajasti kiinnostunut ja tietoinen eri asioista.
On tullut tuo parisuhdekuvio mietittyä aika perusteellisesti läpi. Olen tavannut ehkä n 20 naista alta 27-40 vuotiaita. Yhteinen tekijä on kiinnostuksen kohteet on koira, kissa, tämän päivän prosessointi, passiivisuus, näköalattomuus elämässä ja läpipiirin ihmiset. Yleissivistystä ei ole ja monesti alkeelliset käytöstavat loistaa poissaolollaan, jos jostain muusta kuin noista em asioista haluaa keskustella niin monologiksi menee. Käytöstavoista voi mainita, että itsesäätely puuttuu monesti täysin ja vajotaan 3 vuotiaan itkupotkuraivari tasolla, juhlissa ja työtilaisuuksissa nyhjätään epäsosiaalisesti nurkissa eikä puhuta kenellekään. Sitten valehtelu pienissä ja suurissa asioissa on standardi. Samoin kaksoisstandardi itselle ei ole mitään vaatimuksia, mutta miehelle on. Mies on moraaliton jos tekee samoja asioita kuin nainen siis sen naisen silmissä. Auta armias kun itsellä on heikko hetki, niin yleensä nainen kehittää riidan tekee tilanteesta vielä raskaamman. Arvostelu ja haukkuminen on ihan säännöllistä. Sitten naiset haluavat monesti miehen 24/7, mutta itselle riittää paljon vähempikin.
Kaikilla on vakavia puutteita aikuisuuden taidoissa autolla ajo, raha-asioiden hoitaminen, melkein kaikilla ruuanlaitto jne. Sitten vielä tähän päälle kasvissyöjät ja vegaanit, niin häviää vielä nekin yhteiset jaetut hetket päivistä.
Lopulta on kysymys on mitä hyvää nainen antaa miehelle, niin jäljellä jää oikeastaan vain seksi ja läheisyys. Lapset ovat toki valtavan suuri asia, mutta niitä ei ole enää tilauksessa. Kaikki muuta asiat on mieskavereiden kanssa laadukkaampia ja ylipäätään mahdollisia.
Tinderiä kun on sweepannut, niin 42v jälkeen äärimmäisen harvoin löytyy enää naista jonka ulkonäkö säväyttää.
Kun lapset on. Elämä on hyvää ja paranee koko ajan, niin ei ole naismaailmaan ollut vetoa enää moniin kuukausiin. Seksi on toki mahtava asia, mutta ei jaksa siihenkään iltaa uhrata enää. Muilla tavoin käytettynä se aika antaa niin paljon enemmän.
Eli nyt toistaseksi ainakin ihan onnellisena sinkkuna. Jos joku nainen joskus vastaan kävelee, niin hauskaa voidaan pitää, mutten usko jotta tässä maailmassa sellaista naista on jonka kanssa satunnaista tapailua pidemmälle mennään.
Itsellä on elämän palaset hallussa ja pystyn antamaan paljon, mutta kysymys on että parisuhteessa sitten lähinnä vain on antanut mutta hyvin vähän mitään on saanut. Toinen voittaa ja toinen häviää. Nämä asiat eivät ole vain omia kokemuksiani, vaan varsin moni tuttu nämä tuntemukset jakaa. Silmät alkavat avautua näille parisuhde asioille totuudellisesti 40 vuoden hujakoilla.
Olet selvästi miettinyt omalta kannaltasi huolella asiat, hyvä juttu. Sellainen pieni huomio, että kun sinulla on noinkin paljon nuoremmat tähtäimessä, pakostikin valittavinasi on sellaisia reppanampia tapauksia, jotka etsivät huoltajaa itselleen. 48-vuotiaiden sukupolvesta varmasti löytäisit sellaisia, jotka ovat ehtineet asemiin työelämässä ja joilla on elämän palikat rautaisesti hyppysissä. Ei millään kauhean pahalla, mutta onhan tuossa nyt rajaavia valintoja tehty.
Kuten sanottua 42 näyttää olevan se ikä, kun seksuaalinen ja fyysinen vetovoima naisista valtaosin häviää. Sitä ilman homma ei edes ala. Tuskin ihminen jos ei ole 30 mennessä oppinut tietoja ja taitoja ne lähempänä 50 vuotta ne oppii. Ja siis parisuhde mielessä tuolla ikäluokassa ei käyntännössä enää vetovoimaa ole, niin ei muullakaan ole väliä.
Jos koet noin, niin tuossa todellakin ovat vaihtoehtosi. En tarkoita, että sinusta nyt kiinnostuvat isähahmon etsijät tsemppaavat viisikymppisiin mennessä. Sinun ikäpolvesi ihmiset ovat rakentaneet uraa paremmista lähtökohdista kuin milleniaalit ja omanikäisesi naiset myös hakisivat tasavertaista suhdetta - tätä tarkoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuka enää nykyään harrastaa seksiä kahden ekan viikon jälkeen, nettiporno ajaa naisillakin nykyään jo asian!
Tää on nyt sitä tasa-arvoa!
Vierailija kirjoitti:
On nämä kyllä.
Naisella on paljon annettavaa. On kauniisti sisustettu koti, on tarjolla kultturellia keskusteluseuraa, matkaseuraa, tunnelmointia kynttilänvalossa viiniä maistellen…
Miehellä on paljon annettavaa. On aikuisviihdettä larppaavaa jyystöä, yhteistä liharuokien kokkailua, on avustajan paikkaa miehen omissa kivoissa projekteissa, rentoa sotkuista yhdessäoloa…
Täydellinen pari! Ai ei… ?
Huvittava kirjoitus. Mutta eri syistä kuin kuvittelet.
Kuvaat viestissäsi sivistyneen ja mahtavan naisen ja ikuisen lapsen joka runkkaa pornolle törkyisessä yksiössä. Good job.
Mutta todellisuudessa huvittavaa on se että sinä kuvittelet tuon yllä olevan stereotyyppisen naisen unelmaelämän edustavan jotain mahtavaa ja hienoa. Taas kerran, on muutakin kuin naisen unelmaelämä ja luuserimies.
Hassua on sekin että mollaat miehen projekteja, mutta sitten jätät huomiotta kuinka matkustelut, kultuuririennot ja viini-illalliset valkoisessa kodissa ovat yhtä naisen projekteja.
Viinin litkiminen kynttilänvalossa ei ole sen parempaa tai sivistyneempää kuin oluen juominen leffaa katsellessa tai pienen viskipullon nauttiminen erätulilla. Ihan saman tasoista touhua: kaikkiin liittyy alkoholijuoma ja itseä miellyttävä ympäristö.
Nämä kirjoitukset osoittavat hyvin miksi seuraa ei löydy. Naiset korottavat itse itsensä miehiä paremmiksi ja ihmettelevät miksei löydy miestä joka haluaa stereotyyppisiä naisaktiviteetteja, kun samanaikaisesti miesten touhuja halveksitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä aseksuaalisuudestahan on paljon ollut länsimaissa juttua. Naiset haluaisivat toki, että välillä saisi miehen kosketusta ja kunnon panon. Miehet haluavat puolestaan, että saavat kosketusta esport-peliohjaimeen.
Vierailija kirjoitti:
Tästä aseksuaalisuudestahan on paljon ollut länsimaissa juttua. Naiset haluaisivat toki, että välillä saisi miehen kosketusta ja kunnon panon. Miehet haluavat puolestaan, että saavat kosketusta esport-peliohjaimeen.
Niin, välillä pitäisi saada miehen kosketusta ja kunnon dominoiva pano.
Sitten välissä onkin pari viikkoa tai kuukautta kun planeetat ovat väärässä asennossa tai miehellä kesti liian kauan vaihtaa naista häirinnyt palanut vaatekomeron polttimo, niin seksi ei kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy siihen, miksi (etenkin nuoret) miehet kyllästyvät helposti naisiin ja naisen tapailuun, saattaa olla jatkuva p*rnon kulutus.
Jos alkava tapailu ei johda pian seksiin, mies kyllästyy, ja katselee naista niin kuin p*rnonkatselija katselisi romanttista komediaa - kyllästyneenä odottamaan olematonta actionia.
Jos tapailu on johtanut seksiin, mies on saattanut kiinnostua, hyvässä tapauksessa joksikin aikaa. Mutta suhteen edetessä (naisen mielestä) mies alkaa päin vastoin kyllästymään, koska haluaisi enemmän, monipuolisempaa, kinkympää ja ennen kaikkea kerta kerralta enemmän tyydyttävää seksiä.
Minun on vaikeuksia löytää syytä sille, miksi itse päädyn tai olen päässyt parhaimmassakin tapauksessa naisen ystäväksi tai kaveriksi en parisuhteeseen hänen kanssaan. en ole, enkä ole ollut valmis yhdenkään naisen kanssa seksisuhteeseen.
En itse ole ollut halukas ja valmis harrastamaan seksiä naisen kanssa kuin aikaisintaan useammantapaamis / treffailu kerran jälkeen. - Jolloin on ollut jo useimmiten liian myöhästä. Nainen on ennättänyt kertomaan, että haluaisi jatkaa kanssani jatkossa vain kavreina tai ystävänä.
Tai vaikka olisin itse ollut aikaisemmin halunnut harrastaa seksiä, niin olen antanut tilanteen edetä omalla painollaan. En ole osannut itse johdatella tai viedä tilannetta sen suuntaisesti, että olisimme päätyneet harrastamaan seksiä yhdessä. - Vastaavasti nainen ei ole toiminut "johdattajana".
Saati, että seksiin oltaisiin edetty, niin kuin minusta parhaimmassa tapauksessa; vastavuorosiesti ja luontevasti niin, että molemmilla on siihen halu ja tahto ja siihen oltaisiin edetty, jhotenkin luontevasti kuin maagisen taian ohjaamana.
En ole kohdannut kertaakaan naista joka olisi "johdatellut/tehnyt aloitetta", olisin vieläkin neitsyt jos en olisi aloitteita tehnyt. Naisilla on tapana jättää se seksuaalisuuden aloittaminen täysin miehen tehtäväksi. Jos haluat seksiä miehenä, sinun on tehtävä aloite tai olet friend zonella, suomalainen nainen ei tee aloitetta juuri ikinä.
Pidemmässä suhteessa nainen saattaa aloitteen tehdä joinain merkkipäivinä, that's it, tutustumis vaiheessa ei juuri koskaan. Ehkä kovassa humalassa se saattaa tapahtua, ja silloinkin miestä saatetaan syytetään raiskauksesta/hyväksikäytöstä koska nainen ei muista että itse teki niin.
Kaikki nämä vuosikymmenien kokemuksesta. Kannattaa takoa kun rauta on vielä kuumaa, tai se jäähtyy täysin.
Tämä on kyllä täysin totta omastakin naisen näkökulmastani. Suomessa nainen kasvatetaan niin että on häpeällistä ilmaista haluavansa seksiä. Jo teinityttö saatetaan leimata h-sanalla, jos ilmaisee tykkäävänsä jostain pojasta. Kaikkein häpeällistä on se, jos ilmaisee haluavansa seksiä ja mies ei haluakaan, silloin on tyrkky ja siitä naista pilkkaavat sekä miehet että naiset. Itsekään en ole koskaan tehnyt miehelle sitä ihan ensimmäistä aloitetta. (Parisuhteessa toki olen sitten tehnyt aloitteita useinkin). Jos mies ei useampienkaan treffien jälkeen mitenkään näytä seksuaalista kiinnostusta, ajattelen että hän pitää kaverina ja jos itselläni on romanttisia tunteita ollut niin minäkin jäähdyttelen ne kaveriasteelle.
Tämä on aivan täyttä sontaa, missähän muussa maassa kuin Suomessa nainen on oikeasti yhtä vapaa ja avoin?
Tuo miesten rakkaus esportiin ja nettipornoon on kyllä aika suuri syy seksittömyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy siihen, miksi (etenkin nuoret) miehet kyllästyvät helposti naisiin ja naisen tapailuun, saattaa olla jatkuva p*rnon kulutus.
Jos alkava tapailu ei johda pian seksiin, mies kyllästyy, ja katselee naista niin kuin p*rnonkatselija katselisi romanttista komediaa - kyllästyneenä odottamaan olematonta actionia.
Jos tapailu on johtanut seksiin, mies on saattanut kiinnostua, hyvässä tapauksessa joksikin aikaa. Mutta suhteen edetessä (naisen mielestä) mies alkaa päin vastoin kyllästymään, koska haluaisi enemmän, monipuolisempaa, kinkympää ja ennen kaikkea kerta kerralta enemmän tyydyttävää seksiä.
Minun on vaikeuksia löytää syytä sille, miksi itse päädyn tai olen päässyt parhaimmassakin tapauksessa naisen ystäväksi tai kaveriksi en parisuhteeseen hänen kanssaan. en ole, enkä ole ollut valmis yhdenkään naisen kanssa seksisuhteeseen.
En itse ole ollut halukas ja valmis harrastamaan seksiä naisen kanssa kuin aikaisintaan useammantapaamis / treffailu kerran jälkeen. - Jolloin on ollut jo useimmiten liian myöhästä. Nainen on ennättänyt kertomaan, että haluaisi jatkaa kanssani jatkossa vain kavreina tai ystävänä.
Tai vaikka olisin itse ollut aikaisemmin halunnut harrastaa seksiä, niin olen antanut tilanteen edetä omalla painollaan. En ole osannut itse johdatella tai viedä tilannetta sen suuntaisesti, että olisimme päätyneet harrastamaan seksiä yhdessä. - Vastaavasti nainen ei ole toiminut "johdattajana".
Saati, että seksiin oltaisiin edetty, niin kuin minusta parhaimmassa tapauksessa; vastavuorosiesti ja luontevasti niin, että molemmilla on siihen halu ja tahto ja siihen oltaisiin edetty, jhotenkin luontevasti kuin maagisen taian ohjaamana.
En ole kohdannut kertaakaan naista joka olisi "johdatellut/tehnyt aloitetta", olisin vieläkin neitsyt jos en olisi aloitteita tehnyt. Naisilla on tapana jättää se seksuaalisuuden aloittaminen täysin miehen tehtäväksi. Jos haluat seksiä miehenä, sinun on tehtävä aloite tai olet friend zonella, suomalainen nainen ei tee aloitetta juuri ikinä.
Pidemmässä suhteessa nainen saattaa aloitteen tehdä joinain merkkipäivinä, that's it, tutustumis vaiheessa ei juuri koskaan. Ehkä kovassa humalassa se saattaa tapahtua, ja silloinkin miestä saatetaan syytetään raiskauksesta/hyväksikäytöstä koska nainen ei muista että itse teki niin.
Kaikki nämä vuosikymmenien kokemuksesta. Kannattaa takoa kun rauta on vielä kuumaa, tai se jäähtyy täysin.
Tämä on kyllä täysin totta omastakin naisen näkökulmastani. Suomessa nainen kasvatetaan niin että on häpeällistä ilmaista haluavansa seksiä. Jo teinityttö saatetaan leimata h-sanalla, jos ilmaisee tykkäävänsä jostain pojasta. Kaikkein häpeällistä on se, jos ilmaisee haluavansa seksiä ja mies ei haluakaan, silloin on tyrkky ja siitä naista pilkkaavat sekä miehet että naiset. Itsekään en ole koskaan tehnyt miehelle sitä ihan ensimmäistä aloitetta. (Parisuhteessa toki olen sitten tehnyt aloitteita useinkin). Jos mies ei useampienkaan treffien jälkeen mitenkään näytä seksuaalista kiinnostusta, ajattelen että hän pitää kaverina ja jos itselläni on romanttisia tunteita ollut niin minäkin jäähdyttelen ne kaveriasteelle.
Tämä on aivan täyttä sontaa, missähän muussa maassa kuin Suomessa nainen on oikeasti yhtä vapaa ja avoin?
Tämä on kyllä aivan täyttä totta näin naisen näkökulmasta. Ei sitä sen vähemmäksi tee jos monessa muussa maassa naisella on vielä vaikeampaa ilmaista seksuaalisuuttaan.
Kyllä Suomessa nykyään on paljon naisia jotka ilmaisevat haluaan, mutta se vaatii todella kovaa nahkaa koska heitä häpäistään surutta sekä miesten että naisten toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy siihen, miksi (etenkin nuoret) miehet kyllästyvät helposti naisiin ja naisen tapailuun, saattaa olla jatkuva p*rnon kulutus.
Jos alkava tapailu ei johda pian seksiin, mies kyllästyy, ja katselee naista niin kuin p*rnonkatselija katselisi romanttista komediaa - kyllästyneenä odottamaan olematonta actionia.
Jos tapailu on johtanut seksiin, mies on saattanut kiinnostua, hyvässä tapauksessa joksikin aikaa. Mutta suhteen edetessä (naisen mielestä) mies alkaa päin vastoin kyllästymään, koska haluaisi enemmän, monipuolisempaa, kinkympää ja ennen kaikkea kerta kerralta enemmän tyydyttävää seksiä.
Minun on vaikeuksia löytää syytä sille, miksi itse päädyn tai olen päässyt parhaimmassakin tapauksessa naisen ystäväksi tai kaveriksi en parisuhteeseen hänen kanssaan. en ole, enkä ole ollut valmis yhdenkään naisen kanssa seksisuhteeseen.
En itse ole ollut halukas ja valmis harrastamaan seksiä naisen kanssa kuin aikaisintaan useammantapaamis / treffailu kerran jälkeen. - Jolloin on ollut jo useimmiten liian myöhästä. Nainen on ennättänyt kertomaan, että haluaisi jatkaa kanssani jatkossa vain kavreina tai ystävänä.
Tai vaikka olisin itse ollut aikaisemmin halunnut harrastaa seksiä, niin olen antanut tilanteen edetä omalla painollaan. En ole osannut itse johdatella tai viedä tilannetta sen suuntaisesti, että olisimme päätyneet harrastamaan seksiä yhdessä. - Vastaavasti nainen ei ole toiminut "johdattajana".
Saati, että seksiin oltaisiin edetty, niin kuin minusta parhaimmassa tapauksessa; vastavuorosiesti ja luontevasti niin, että molemmilla on siihen halu ja tahto ja siihen oltaisiin edetty, jhotenkin luontevasti kuin maagisen taian ohjaamana.
En ole kohdannut kertaakaan naista joka olisi "johdatellut/tehnyt aloitetta", olisin vieläkin neitsyt jos en olisi aloitteita tehnyt. Naisilla on tapana jättää se seksuaalisuuden aloittaminen täysin miehen tehtäväksi. Jos haluat seksiä miehenä, sinun on tehtävä aloite tai olet friend zonella, suomalainen nainen ei tee aloitetta juuri ikinä.
Pidemmässä suhteessa nainen saattaa aloitteen tehdä joinain merkkipäivinä, that's it, tutustumis vaiheessa ei juuri koskaan. Ehkä kovassa humalassa se saattaa tapahtua, ja silloinkin miestä saatetaan syytetään raiskauksesta/hyväksikäytöstä koska nainen ei muista että itse teki niin.
Kaikki nämä vuosikymmenien kokemuksesta. Kannattaa takoa kun rauta on vielä kuumaa, tai se jäähtyy täysin.
Tämä on kyllä täysin totta omastakin naisen näkökulmastani. Suomessa nainen kasvatetaan niin että on häpeällistä ilmaista haluavansa seksiä. Jo teinityttö saatetaan leimata h-sanalla, jos ilmaisee tykkäävänsä jostain pojasta. Kaikkein häpeällistä on se, jos ilmaisee haluavansa seksiä ja mies ei haluakaan, silloin on tyrkky ja siitä naista pilkkaavat sekä miehet että naiset. Itsekään en ole koskaan tehnyt miehelle sitä ihan ensimmäistä aloitetta. (Parisuhteessa toki olen sitten tehnyt aloitteita useinkin). Jos mies ei useampienkaan treffien jälkeen mitenkään näytä seksuaalista kiinnostusta, ajattelen että hän pitää kaverina ja jos itselläni on romanttisia tunteita ollut niin minäkin jäähdyttelen ne kaveriasteelle.
Tämä on aivan täyttä sontaa, missähän muussa maassa kuin Suomessa nainen on oikeasti yhtä vapaa ja avoin?
Tämä on kyllä aivan täyttä totta näin naisen näkökulmasta. Ei sitä sen vähemmäksi tee jos monessa muussa maassa naisella on vielä vaikeampaa ilmaista seksuaalisuuttaan.
Kyllä Suomessa nykyään on paljon naisia jotka ilmaisevat haluaan, mutta se vaatii todella kovaa nahkaa koska heitä häpäistään surutta sekä miesten että naisten toimesta.
Niin tai muualla syyt ovat kulttuuriset, Suomessa taas "mitähän ne minusta ajattelee"?
Onpa tämä hauska palsta, junttimammat eivät näe eroa pohjoismaisen ja protestanttisen naisen ja latinon (tai varsinkaan islamilaisen/intialaisen) naisen kohtelun välillä.
Jatkakaa, nauru pidentää ikää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nämä kyllä.
Naisella on paljon annettavaa. On kauniisti sisustettu koti, on tarjolla kultturellia keskusteluseuraa, matkaseuraa, tunnelmointia kynttilänvalossa viiniä maistellen…
Miehellä on paljon annettavaa. On aikuisviihdettä larppaavaa jyystöä, yhteistä liharuokien kokkailua, on avustajan paikkaa miehen omissa kivoissa projekteissa, rentoa sotkuista yhdessäoloa…
Täydellinen pari! Ai ei… ?
Huvittava kirjoitus. Mutta eri syistä kuin kuvittelet.
Kuvaat viestissäsi sivistyneen ja mahtavan naisen ja ikuisen lapsen joka runkkaa pornolle törkyisessä yksiössä. Good job.
Mutta todellisuudessa huvittavaa on se että sinä kuvittelet tuon yllä olevan stereotyyppisen naisen unelmaelämän edustavan jotain mahtavaa ja hienoa. Taas kerran, on muutakin kuin naisen unelmaelämä ja luuserimies.
Hassua on sekin että mollaat miehen projekteja, mutta sitten jätät huomiotta kuinka matkustelut, kultuuririennot ja viini-illalliset valkoisessa kodissa ovat yhtä naisen projekteja.Viinin litkiminen kynttilänvalossa ei ole sen parempaa tai sivistyneempää kuin oluen juominen leffaa katsellessa tai pienen viskipullon nauttiminen erätulilla. Ihan saman tasoista touhua: kaikkiin liittyy alkoholijuoma ja itseä miellyttävä ympäristö.
Nämä kirjoitukset osoittavat hyvin miksi seuraa ei löydy. Naiset korottavat itse itsensä miehiä paremmiksi ja ihmettelevät miksei löydy miestä joka haluaa stereotyyppisiä naisaktiviteetteja, kun samanaikaisesti miesten touhuja halveksitaan.
Heps! No nyt projisoit itse. En missään sanonut, että viininjuonti, matkustelu matkustelun vuoksi yms. on hienompaa kuin lihanhauduttelu ja viskinnaukkailu ja sensellainen. Tiedän erittäin hyvin, ettei mies mitenkään keskimäärin halua elää naisen unelmaelämää, ja sama toisin päin. Pointtini on, että kaikkihan sitä ovat tyytyväisiä omiin kivoihin juttuihin kuin lapsi omaan k*kkaan, miehet ja naiset. Niitä sitten hehkutetaan ja niistä sen kumppaninkin pitäisi nauttia. Ei ihme, ettei synny liittoja.
En ota kantaa. Itse en juo minkäänlaisia alkoholijuomia, missään ympäristössä, missään seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nämä kyllä.
Naisella on paljon annettavaa. On kauniisti sisustettu koti, on tarjolla kultturellia keskusteluseuraa, matkaseuraa, tunnelmointia kynttilänvalossa viiniä maistellen…
Miehellä on paljon annettavaa. On aikuisviihdettä larppaavaa jyystöä, yhteistä liharuokien kokkailua, on avustajan paikkaa miehen omissa kivoissa projekteissa, rentoa sotkuista yhdessäoloa…
Täydellinen pari! Ai ei… ?
Huvittava kirjoitus. Mutta eri syistä kuin kuvittelet.
Kuvaat viestissäsi sivistyneen ja mahtavan naisen ja ikuisen lapsen joka runkkaa pornolle törkyisessä yksiössä. Good job.
Mutta todellisuudessa huvittavaa on se että sinä kuvittelet tuon yllä olevan stereotyyppisen naisen unelmaelämän edustavan jotain mahtavaa ja hienoa. Taas kerran, on muutakin kuin naisen unelmaelämä ja luuserimies.
Hassua on sekin että mollaat miehen projekteja, mutta sitten jätät huomiotta kuinka matkustelut, kultuuririennot ja viini-illalliset valkoisessa kodissa ovat yhtä naisen projekteja.Viinin litkiminen kynttilänvalossa ei ole sen parempaa tai sivistyneempää kuin oluen juominen leffaa katsellessa tai pienen viskipullon nauttiminen erätulilla. Ihan saman tasoista touhua: kaikkiin liittyy alkoholijuoma ja itseä miellyttävä ympäristö.
Nämä kirjoitukset osoittavat hyvin miksi seuraa ei löydy. Naiset korottavat itse itsensä miehiä paremmiksi ja ihmettelevät miksei löydy miestä joka haluaa stereotyyppisiä naisaktiviteetteja, kun samanaikaisesti miesten touhuja halveksitaan.
Heps! No nyt projisoit itse. En missään sanonut, että viininjuonti, matkustelu matkustelun vuoksi yms. on hienompaa kuin lihanhauduttelu ja viskinnaukkailu ja sensellainen. Tiedän erittäin hyvin, ettei mies mitenkään keskimäärin halua elää naisen unelmaelämää, ja sama toisin päin. Pointtini on, että kaikkihan sitä ovat tyytyväisiä omiin kivoihin juttuihin kuin lapsi omaan k*kkaan, miehet ja naiset. Niitä sitten hehkutetaan ja niistä sen kumppaninkin pitäisi nauttia. Ei ihme, ettei synny liittoja.
En ota kantaa. Itse en juo minkäänlaisia alkoholijuomia, missään ympäristössä, missään seurassa.
Tässä on muuten aidosti tapahtunut muutos, aiemmin miehet vaativat naisia muuttamaan elämäänsä (mikä oli tietenkin väärin)
Nykään yhä enemmän on naisia, jotka haluavat pitää parisuhteessakin kaikki sinkkuuden ihanuudet (ehkä pettämistä lukuunottamatta)
Tasa-arvoa, tasa-arvoa. :)
Itse olen todennut sekä omakohtaisen kokemuksen että muiden ongelmia seuratessa, että tämä puolison tapaaminen/löytäminen kuuluu niihin asioihin joka mutkistuu hurjasti kun se pitkittyy.
Etenkin kun päätyy ajan myötä siihen tilanteeseen että sopivia treffikumppaneita ei enää tapaa luontevasti siinä ns. normielämässä eli kaverien ja ystävien kautta, opiskeluympyröissä, harrastuksista vaan ainoa vaihtoehto on sopivien etsiminen jossain deittipalvelussa kuin verkkokaupan valikoimaa selaamalla.
Se potentiaalisin aika kumppanin tapaamiselle/löytämiselle on kuitenkin nuorena, koska silloin iso osa oman ikäluokan edustajista on sosiaalisimmillaan eli liikutaan erilaisissa paikoissa ja suurin osa on vielä myös vapaita. Lisäksi silloin ei vielä ole ehtinyt kertyä niitä negatiivisia kokemuksiakaan haitaksi asti joten jo lähtökohtaisesti suhtautuminen on avoimempaa joka toki on myöskin syy noiden negatiivisten juttujen kokemiselle.
Itsekin olen jo luopunut ajatuksesta parisuhteesta ja elämänkumppanin löytämisestä mutta ei tässä kyllä vieläkään ole tarvinnut hätistellä sopivia (tai edes epäsopivia) jaloista pyörimästä. Kyllä sitä saa olla todellakin ihan yksin vaikka niin kovasti sanotaan, että se oikea löytyy kunhan vaan lakkaa etsimästä ja odottamasta. Juu ei. Ei löydy etsimällä eikä etsimättä.