Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Mielenrauhan voi säilyttää muutamalla tavalla:
1) Määritä rajat ja tarpeet, joita sinulla on suhteessa. Kerro nämä toiselle.
Esimerkki: On hyvin yleistä, että esimerkiksi seuraavaa tapaamista ei sovita tapaamisen loppuessa, vaan jätetään avoimeksi. Ei näin! Sinulla on merkitystä. Ihmisen joka haluaa saada sinut elämääsi pitää arvostaa mahdollisuuksia nähdä sinua.
Missä ne omat rajat menee? Sen huomaa siitä, miten luontaisesti käyttäydyt toisen seurassa ja kun ajattelet häntä. Liian hälläväliä-meininki usein saa aikaan liiallista takertuvuutta ja alat kuluttaa liikaa aikaa ihmissuhteen ajatteluun. Oman elämäsi suunnittelu vaikeutuu, kun ei ole asetettu sitä yhdessäoloaikaa. Kun taas olet energinen sekä ihmisen seurassa että hänen poissaollessaan, rajat on siinä missä pitääkin.
Mies kyllä panostaa, jos se on ainoa keino saada aikaa kanssasi. Jos antaa aikaa silloin kun miehelle sopii ja menee hänen mielensä mukaan tekemisten ja ajan suhteen, niin miehen kiinnostus alkaa hiipua, varsinkin jos nainen on oman alistumisensa takia takertuvainen, negatiivinen, jne.
Jos hän ei panosta, jos hän ei halua sopia seuraavaa tapaamista, jos hän peruu tapaamisia ilman kunnon syytä tai ei keskity vuorovaikutukseen tapaamisilla - silloin hän ei pidä sinusta tarpeeksi, jotta suhde voisi kehittyä. Jokaisella on mielikuvia siitä kuka on paras kumppani, mutta olennaisinta on aina se vuorovaikutus - miltä tuntuu olla yhdessä, miten erimielisyydet hoidetaan, ollaanko tiimi kun tulee vaikeaa vai ei.
Muista että kaikilla on sitä ylimääräistä aikaa. Elämässä on työ/opinnot, kotityöt, itsestä huolehtiminen, jälkikasvusta huolehtiminen. Sitten on harrastaminen, ihmissuhteet - nämä jälkimmäiset on aina vapaasti valittavissa. Jos mies on liian "kiireinen" niin hän ei elämässään halua valita sitä, että antaisi aikaa uudelle suhteelle. Anna miehen mennä.
2) Jos kyseessä todella on mies, jolle olet hälläväliä-suhde, ja haluat silti suhteen hyvät asiat silloin kun herra on sillä tuulella, niin sitten ota itse täys-hälläväliä-asenne myös. Et huomioi häntä kun hän on poissa. Tapaat muita miehiä myös. Et panosta suhteeseen tapaamisten ulkopuolella. Tekstarit vain tapaamisista sopiaksesi. Hän ei ole olemassa sinulle muutoin kuin tavatessa, niin kuin sinäkään et ole hänelle. Se on reilua ja mielenrauha säilyy jos ne harvat hetket riittää.
3) Unohda deittailukulttuuri ja tutustu perinteisiin suhdemalleihin. Yleensä tarkoittaa naimisiinmenoa ja sitä kautta sitoutumista ja parisuhteen sääntöjen määrittämistä. Suuri osa maailman väestöstä ei deittaile tai ole suhteessa ennen avioliittoa. Esimerkkinä muslimit, joilla avioliitto tarkoittaa että mies saa seksiä vaimolta, jos antaa hänelle perheen pysyvyyden ja taloudellisen turvan. Tästä voi olla montaa mieltä, mutta vaikuttaisi siltä että suuri osa miehistä tarvitsee tämän tyyppisen vaihtokaupan, jotta pysyvät sitoutuneena kehenkään. Jos sitä seksiä saa ilman sitoutumista, ei haluta sitoutua. Sitoutuminen on tietysti vain alku suhteelle, joka vuosien kuluessa kehittyy yhteisten kokemusten myötä.
Lopuksi haluan vielä sanoa sen, että tosiaan jos ihmiset eivät järjestä aikaa tutustua ja elää ja kokea elämää yhdessä, niin tunnesuhde ei kehity ja tunnesuhteen perusteella ihmiset sitoutuvat. Himot, halut, alkuhuuma, hauskanpito - nämä eivät yleensä miestä saa sitoutumaan, vaikka olisit kuinka upea nainen.
Erinomaiset ohjeet. Näistä löytyy lisää googlaamalla Female Dating Strategy Handbook
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin kannattaa lopettaa kaikenlainen netti- ja tinderdeittailu ja hommata deittiseura IRL.
M48 kirjauduin nettideiteistä syksyllä ulos ja tuhosin profiilini.
Minulla on useampi lapsi ja takana pitkä avioliitto. Eron jälkeen pari pidempää suhdetta ja siinä välissä lyhyempiä.
Itsellä on kavereita, lapset, harrastuksia. Tulevaisuuden suunnitelmia ja projekteja joista olen innoissani. Olen loistava kokki ja laajasti kiinnostunut ja tietoinen eri asioista.
On tullut tuo parisuhdekuvio mietittyä aika perusteellisesti läpi. Olen tavannut ehkä n 20 naista alta 27-40 vuotiaita. Yhteinen tekijä on kiinnostuksen kohteet on koira, kissa, tämän päivän prosessointi, passiivisuus, näköalattomuus elämässä ja läpipiirin ihmiset. Yleissivistystä ei ole ja monesti alkeelliset käytöstavat loistaa poissaolollaan, jos jostain muusta kuin noista em asioista haluaa keskustella niin monologiksi menee. Käytöstavoista voi mainita, että itsesäätely puuttuu monesti täysin ja vajotaan 3 vuotiaan itkupotkuraivari tasolla, juhlissa ja työtilaisuuksissa nyhjätään epäsosiaalisesti nurkissa eikä puhuta kenellekään. Sitten valehtelu pienissä ja suurissa asioissa on standardi. Samoin kaksoisstandardi itselle ei ole mitään vaatimuksia, mutta miehelle on. Mies on moraaliton jos tekee samoja asioita kuin nainen siis sen naisen silmissä. Auta armias kun itsellä on heikko hetki, niin yleensä nainen kehittää riidan tekee tilanteesta vielä raskaamman. Arvostelu ja haukkuminen on ihan säännöllistä. Sitten naiset haluavat monesti miehen 24/7, mutta itselle riittää paljon vähempikin.
Kaikilla on vakavia puutteita aikuisuuden taidoissa autolla ajo, raha-asioiden hoitaminen, melkein kaikilla ruuanlaitto jne. Sitten vielä tähän päälle kasvissyöjät ja vegaanit, niin häviää vielä nekin yhteiset jaetut hetket päivistä.
Lopulta on kysymys on mitä hyvää nainen antaa miehelle, niin jäljellä jää oikeastaan vain seksi ja läheisyys. Lapset ovat toki valtavan suuri asia, mutta niitä ei ole enää tilauksessa. Kaikki muuta asiat on mieskavereiden kanssa laadukkaampia ja ylipäätään mahdollisia.
Tinderiä kun on sweepannut, niin 42v jälkeen äärimmäisen harvoin löytyy enää naista jonka ulkonäkö säväyttää.
Kun lapset on. Elämä on hyvää ja paranee koko ajan, niin ei ole naismaailmaan ollut vetoa enää moniin kuukausiin. Seksi on toki mahtava asia, mutta ei jaksa siihenkään iltaa uhrata enää. Muilla tavoin käytettynä se aika antaa niin paljon enemmän.
Eli nyt toistaseksi ainakin ihan onnellisena sinkkuna. Jos joku nainen joskus vastaan kävelee, niin hauskaa voidaan pitää, mutten usko jotta tässä maailmassa sellaista naista on jonka kanssa satunnaista tapailua pidemmälle mennään.
Itsellä on elämän palaset hallussa ja pystyn antamaan paljon, mutta kysymys on että parisuhteessa sitten lähinnä vain on antanut mutta hyvin vähän mitään on saanut. Toinen voittaa ja toinen häviää. Nämä asiat eivät ole vain omia kokemuksiani, vaan varsin moni tuttu nämä tuntemukset jakaa. Silmät alkavat avautua näille parisuhde asioille totuudellisesti 40 vuoden hujakoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitäs noi green flagit ovat? Missä olet näihin miehiin tutustunut?
No vaikka että on helppo olla ja jutella toisen kanssa, asioista on pystytty keskustelemaan avoimesti (myös erimielisyyksistä), että toinen on johdonmukainen teoissaan ja sanoissaan, että ei tartte miettiä missä toinen on tai mitä se tekee vaan alusta saakka vallitsee sellainen luottamus ja hyvä fiilis toisesta, eikä toinen myöskään koko ajan kyttää ja kyylää sinua, että on yhteisiä arvoja ja tulevaisuudensuunnitelmia, että toinen kunnioittaa sinun lisäksi myös muita ihmisiä (miten puhuu toisista ja kohtelee toisia).. jne. Eli ihan tuollaisia tavallisia asioita, mitkä ei kuitenkaan selkeästi ole monenkaan kanssa itsestäänselvyyksiä (niiden kanssa en siis sitten olekkaan tapaillut sen enempää).
Se on todella hajottava tunne kun luulet että kaikki on hyvin ja olet jo vähintäänkin ihastunut, niin sitten toinen kääntää kelkkaa ja pudottaa jonkun pommin ja sit juttu onkin siinä. Pahimmillaan käynyt niin että aamulla halitaan ja pussaillaan heipat ja hyvät työpäivät. Tapailtu useampi kuukausi. Ja sit samana iltana klo. 20 minut on jätetty tekstiviestillä. Olen henkisesti melko vahva (etenkin nyt kun aattelen mitä olen joutunut käymään läpi), mutta kuinka monta kertaa ihmisen psyyke kestää tuollaista? Ihan uskomatonta p*skaaaaaaaa.
ap
Olet treffaillut alfoja. Sellaista se on. Uskomatonta ettei naiset ymmärrä tätä kuvioa vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kannattaa lopettaa kaikenlainen netti- ja tinderdeittailu ja hommata deittiseura IRL.
Mistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun näkemykseni, pohjautuen miespuoliseen kaveripiiriin:
Tässä iässä suuri osa miehistä haluaa naisilta samaa kuin ennenkin, eli seksiä ja seuraa - mutta ei sitä rakentamista. Ensimmöisellä kierroksella valinanvaraa ei ollut. Mentiin joko naisen ehdoilla tai ei ollenkaan.
Nyt Tinder tekee sen että kysyntä rajautuu pienelle joukolle valiomiehiä. Naiset valitsevat lukuisista tykkäyksistä nämä matcheiksi. No, näille miehille riittää seuraa, tosin yksikään ei ole yhtä sykähdyttävä kuin se koulun kuuma tyttö parikymppisenä. Plussana naiset ovat valmiita tekemään enemmän kuin parikymppisinä kun hyvä perse ja timmit tissit riittivät.
Nämä miehet ottavat seuran vastaan kun naiset vihdoin pistävät parastaan. Kun alkaa kyllästyttämään, vaihdetaan seuraavaan. Ellei kuvioissa jo ollut useampi nainen.
Tämä siis koskee sitä valiojoukkoa. Miehiä jotka ovat komeahkoja, varreltaan riittäviä, rentoja, itsevarmoja ja hallitsevat hassunhauskojen juttujen hörisemisen naisten korviin. Muut jäävätkin Tinderissä paitsioon.
Ratkaisua ei ole. Naiset haluavat juuri näitä miehiä, ei muita. Ja näitä miehiä ei riitä kaikille naisille, eikä edes enemmistölle kuin korkeintaan hetkeksi aikaa.
Mä olen nainen, nelikymppinen. Omat lapset tehty, ei halua aikaa tai voimia enemmälle jälkikasvulle. Työssäkäyvä, itsenäinen, kykenevä monialaiseen keskusteluun hyvinkin laaja-alaisista aiheista. En halua pelkkää seksiseuraa, vaan oikean parisuhteen tunnesitoutuneisuudella.
Se, mitä löysin nettideittipalveluista oli alkoholisteja, työssäkäyviä alkoholisteja, pienten lasten isiä jotka selvästi hakivat hoitajaa lapsilleen ja uraohjuksia, jotka eivät halunneet antaa aikaa ihmissuhteelle niin että siitä olisi voinut kehittyä parisuhde. Ja miehiä, jotka edelleen tunnetasolla roikkuivat eksissään kiinni.
Nyt en uskalla enää avautua kenellekään, poistuin palveluista kokonaan. Kaipaus on löytää parisuhde, mutta ei uskallusta enää kahlata sammakoita läpi löytääkseen sen itselle sopivan ihmisen. Turhauttaa, surettaa jos loppuelämä menee yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on treffit kaksoiliekkini kanssa kunhan vaan ensin siirrytään sinne neljänteen värähtelytiheyteen kehojemme kera.
Lomby kirjoitti:
M48 kirjauduin nettideiteistä syksyllä ulos ja tuhosin profiilini.
Minulla on useampi lapsi ja takana pitkä avioliitto. Eron jälkeen pari pidempää suhdetta ja siinä välissä lyhyempiä.
Itsellä on kavereita, lapset, harrastuksia. Tulevaisuuden suunnitelmia ja projekteja joista olen innoissani. Olen loistava kokki ja laajasti kiinnostunut ja tietoinen eri asioista.
On tullut tuo parisuhdekuvio mietittyä aika perusteellisesti läpi. Olen tavannut ehkä n 20 naista alta 27-40 vuotiaita. Yhteinen tekijä on kiinnostuksen kohteet on koira, kissa, tämän päivän prosessointi, passiivisuus, näköalattomuus elämässä ja läpipiirin ihmiset. Yleissivistystä ei ole ja monesti alkeelliset käytöstavat loistaa poissaolollaan, jos jostain muusta kuin noista em asioista haluaa keskustella niin monologiksi menee. Käytöstavoista voi mainita, että itsesäätely puuttuu monesti täysin ja vajotaan 3 vuotiaan itkupotkuraivari tasolla, juhlissa ja työtilaisuuksissa nyhjätään epäsosiaalisesti nurkissa eikä puhuta kenellekään. Sitten valehtelu pienissä ja suurissa asioissa on standardi. Samoin kaksoisstandardi itselle ei ole mitään vaatimuksia, mutta miehelle on. Mies on moraaliton jos tekee samoja asioita kuin nainen siis sen naisen silmissä. Auta armias kun itsellä on heikko hetki, niin yleensä nainen kehittää riidan tekee tilanteesta vielä raskaamman. Arvostelu ja haukkuminen on ihan säännöllistä. Sitten naiset haluavat monesti miehen 24/7, mutta itselle riittää paljon vähempikin.
Kaikilla on vakavia puutteita aikuisuuden taidoissa autolla ajo, raha-asioiden hoitaminen, melkein kaikilla ruuanlaitto jne. Sitten vielä tähän päälle kasvissyöjät ja vegaanit, niin häviää vielä nekin yhteiset jaetut hetket päivistä.
Lopulta on kysymys on mitä hyvää nainen antaa miehelle, niin jäljellä jää oikeastaan vain seksi ja läheisyys. Lapset ovat toki valtavan suuri asia, mutta niitä ei ole enää tilauksessa. Kaikki muuta asiat on mieskavereiden kanssa laadukkaampia ja ylipäätään mahdollisia.
Tinderiä kun on sweepannut, niin 42v jälkeen äärimmäisen harvoin löytyy enää naista jonka ulkonäkö säväyttää.
Kun lapset on. Elämä on hyvää ja paranee koko ajan, niin ei ole naismaailmaan ollut vetoa enää moniin kuukausiin. Seksi on toki mahtava asia, mutta ei jaksa siihenkään iltaa uhrata enää. Muilla tavoin käytettynä se aika antaa niin paljon enemmän.
Eli nyt toistaseksi ainakin ihan onnellisena sinkkuna. Jos joku nainen joskus vastaan kävelee, niin hauskaa voidaan pitää, mutten usko jotta tässä maailmassa sellaista naista on jonka kanssa satunnaista tapailua pidemmälle mennään.
Itsellä on elämän palaset hallussa ja pystyn antamaan paljon, mutta kysymys on että parisuhteessa sitten lähinnä vain on antanut mutta hyvin vähän mitään on saanut. Toinen voittaa ja toinen häviää. Nämä asiat eivät ole vain omia kokemuksiani, vaan varsin moni tuttu nämä tuntemukset jakaa. Silmät alkavat avautua näille parisuhde asioille totuudellisesti 40 vuoden hujakoilla.
Tässähän se.
Sen tajuaa kuinka paljon koko pariutuminen on perustunut naisen seksuaaliseen viehätysvoimaan. Sen ansiosta suhteissa mennään paljon enemmän naisten ehdoilla, naisilla kun on enemmän tavoitteita joiden toteutumista edistää parisuhde ja yhteiset tulot. Mis päin vastoin luopuu itselleen tärkeistä asioista kuten harrastuksista, kavereista ja seksin harrastamisesta koko ajan.
Toisella kierroksella naiset eivät ole yhtä hyvännäköisiä kuin ennen, eikä seksiä tee mieli koko ajan. Mihin tarvitaan parisuhdetta? Osa miehistä on niin tottuneita perheenisän rooliin että hakevat uuden naisen heti, mutta yleensä kun vähän aikaa on sinkkuiltu, elämä on pitkälti sellaista mistä mies pitää. Ei puutu kuin seksi, koska harva nainen on oikeasti hauskaa ja valloittavaa seuraa.
Summa summarum, naiset eivät ole tottuneita kysymään itseltään mitä mies haluaa. Mies haluaa naisen, nainen haluaa asioita, ellei mies ole kyvykäs tarjoamaa asioita niin forget it. Kun mies naisen saadakseen tekee mitä pitää, nainen alkaa kuvittelemaan että molemmathan haluavat samoja asioita. Toisella kierroksella tämä siten osuu vastaan kun miehet häippäsevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lomby kirjoitti:
M48 kirjauduin nettideiteistä syksyllä ulos ja tuhosin profiilini.
Minulla on useampi lapsi ja takana pitkä avioliitto. Eron jälkeen pari pidempää suhdetta ja siinä välissä lyhyempiä.
Itsellä on kavereita, lapset, harrastuksia. Tulevaisuuden suunnitelmia ja projekteja joista olen innoissani. Olen loistava kokki ja laajasti kiinnostunut ja tietoinen eri asioista.
On tullut tuo parisuhdekuvio mietittyä aika perusteellisesti läpi. Olen tavannut ehkä n 20 naista alta 27-40 vuotiaita. Yhteinen tekijä on kiinnostuksen kohteet on koira, kissa, tämän päivän prosessointi, passiivisuus, näköalattomuus elämässä ja läpipiirin ihmiset. Yleissivistystä ei ole ja monesti alkeelliset käytöstavat loistaa poissaolollaan, jos jostain muusta kuin noista em asioista haluaa keskustella niin monologiksi menee. Käytöstavoista voi mainita, että itsesäätely puuttuu monesti täysin ja vajotaan 3 vuotiaan itkupotkuraivari tasolla, juhlissa ja työtilaisuuksissa nyhjätään epäsosiaalisesti nurkissa eikä puhuta kenellekään. Sitten valehtelu pienissä ja suurissa asioissa on standardi. Samoin kaksoisstandardi itselle ei ole mitään vaatimuksia, mutta miehelle on. Mies on moraaliton jos tekee samoja asioita kuin nainen siis sen naisen silmissä. Auta armias kun itsellä on heikko hetki, niin yleensä nainen kehittää riidan tekee tilanteesta vielä raskaamman. Arvostelu ja haukkuminen on ihan säännöllistä. Sitten naiset haluavat monesti miehen 24/7, mutta itselle riittää paljon vähempikin.
Kaikilla on vakavia puutteita aikuisuuden taidoissa autolla ajo, raha-asioiden hoitaminen, melkein kaikilla ruuanlaitto jne. Sitten vielä tähän päälle kasvissyöjät ja vegaanit, niin häviää vielä nekin yhteiset jaetut hetket päivistä.
Lopulta on kysymys on mitä hyvää nainen antaa miehelle, niin jäljellä jää oikeastaan vain seksi ja läheisyys. Lapset ovat toki valtavan suuri asia, mutta niitä ei ole enää tilauksessa. Kaikki muuta asiat on mieskavereiden kanssa laadukkaampia ja ylipäätään mahdollisia.
Tinderiä kun on sweepannut, niin 42v jälkeen äärimmäisen harvoin löytyy enää naista jonka ulkonäkö säväyttää.
Kun lapset on. Elämä on hyvää ja paranee koko ajan, niin ei ole naismaailmaan ollut vetoa enää moniin kuukausiin. Seksi on toki mahtava asia, mutta ei jaksa siihenkään iltaa uhrata enää. Muilla tavoin käytettynä se aika antaa niin paljon enemmän.
Eli nyt toistaseksi ainakin ihan onnellisena sinkkuna. Jos joku nainen joskus vastaan kävelee, niin hauskaa voidaan pitää, mutten usko jotta tässä maailmassa sellaista naista on jonka kanssa satunnaista tapailua pidemmälle mennään.
Itsellä on elämän palaset hallussa ja pystyn antamaan paljon, mutta kysymys on että parisuhteessa sitten lähinnä vain on antanut mutta hyvin vähän mitään on saanut. Toinen voittaa ja toinen häviää. Nämä asiat eivät ole vain omia kokemuksiani, vaan varsin moni tuttu nämä tuntemukset jakaa. Silmät alkavat avautua näille parisuhde asioille totuudellisesti 40 vuoden hujakoilla.
Mites oma ulkonäkösi?
Lomby kirjoitti:
M48 kirjauduin nettideiteistä syksyllä ulos ja tuhosin profiilini.
Minulla on useampi lapsi ja takana pitkä avioliitto. Eron jälkeen pari pidempää suhdetta ja siinä välissä lyhyempiä.
Itsellä on kavereita, lapset, harrastuksia. Tulevaisuuden suunnitelmia ja projekteja joista olen innoissani. Olen loistava kokki ja laajasti kiinnostunut ja tietoinen eri asioista.
On tullut tuo parisuhdekuvio mietittyä aika perusteellisesti läpi. Olen tavannut ehkä n 20 naista alta 27-40 vuotiaita. Yhteinen tekijä on kiinnostuksen kohteet on koira, kissa, tämän päivän prosessointi, passiivisuus, näköalattomuus elämässä ja läpipiirin ihmiset. Yleissivistystä ei ole ja monesti alkeelliset käytöstavat loistaa poissaolollaan, jos jostain muusta kuin noista em asioista haluaa keskustella niin monologiksi menee. Käytöstavoista voi mainita, että itsesäätely puuttuu monesti täysin ja vajotaan 3 vuotiaan itkupotkuraivari tasolla, juhlissa ja työtilaisuuksissa nyhjätään epäsosiaalisesti nurkissa eikä puhuta kenellekään. Sitten valehtelu pienissä ja suurissa asioissa on standardi. Samoin kaksoisstandardi itselle ei ole mitään vaatimuksia, mutta miehelle on. Mies on moraaliton jos tekee samoja asioita kuin nainen siis sen naisen silmissä. Auta armias kun itsellä on heikko hetki, niin yleensä nainen kehittää riidan tekee tilanteesta vielä raskaamman. Arvostelu ja haukkuminen on ihan säännöllistä. Sitten naiset haluavat monesti miehen 24/7, mutta itselle riittää paljon vähempikin.
Kaikilla on vakavia puutteita aikuisuuden taidoissa autolla ajo, raha-asioiden hoitaminen, melkein kaikilla ruuanlaitto jne. Sitten vielä tähän päälle kasvissyöjät ja vegaanit, niin häviää vielä nekin yhteiset jaetut hetket päivistä.
Lopulta on kysymys on mitä hyvää nainen antaa miehelle, niin jäljellä jää oikeastaan vain seksi ja läheisyys. Lapset ovat toki valtavan suuri asia, mutta niitä ei ole enää tilauksessa. Kaikki muuta asiat on mieskavereiden kanssa laadukkaampia ja ylipäätään mahdollisia.
Tinderiä kun on sweepannut, niin 42v jälkeen äärimmäisen harvoin löytyy enää naista jonka ulkonäkö säväyttää.
Kun lapset on. Elämä on hyvää ja paranee koko ajan, niin ei ole naismaailmaan ollut vetoa enää moniin kuukausiin. Seksi on toki mahtava asia, mutta ei jaksa siihenkään iltaa uhrata enää. Muilla tavoin käytettynä se aika antaa niin paljon enemmän.
Eli nyt toistaseksi ainakin ihan onnellisena sinkkuna. Jos joku nainen joskus vastaan kävelee, niin hauskaa voidaan pitää, mutten usko jotta tässä maailmassa sellaista naista on jonka kanssa satunnaista tapailua pidemmälle mennään.
Itsellä on elämän palaset hallussa ja pystyn antamaan paljon, mutta kysymys on että parisuhteessa sitten lähinnä vain on antanut mutta hyvin vähän mitään on saanut. Toinen voittaa ja toinen häviää. Nämä asiat eivät ole vain omia kokemuksiani, vaan varsin moni tuttu nämä tuntemukset jakaa. Silmät alkavat avautua näille parisuhde asioille totuudellisesti 40 vuoden hujakoilla.
Olet selvästi miettinyt omalta kannaltasi huolella asiat, hyvä juttu. Sellainen pieni huomio, että kun sinulla on noinkin paljon nuoremmat tähtäimessä, pakostikin valittavinasi on sellaisia reppanampia tapauksia, jotka etsivät huoltajaa itselleen. 48-vuotiaiden sukupolvesta varmasti löytäisit sellaisia, jotka ovat ehtineet asemiin työelämässä ja joilla on elämän palikat rautaisesti hyppysissä. Ei millään kauhean pahalla, mutta onhan tuossa nyt rajaavia valintoja tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nainen, nelikymppinen. Omat lapset tehty, ei halua aikaa tai voimia enemmälle jälkikasvulle. Työssäkäyvä, itsenäinen, kykenevä monialaiseen keskusteluun hyvinkin laaja-alaisista aiheista. En halua pelkkää seksiseuraa, vaan oikean parisuhteen tunnesitoutuneisuudella.
Se, mitä löysin nettideittipalveluista oli alkoholisteja, työssäkäyviä alkoholisteja, pienten lasten isiä jotka selvästi hakivat hoitajaa lapsilleen ja uraohjuksia, jotka eivät halunneet antaa aikaa ihmissuhteelle niin että siitä olisi voinut kehittyä parisuhde. Ja miehiä, jotka edelleen tunnetasolla roikkuivat eksissään kiinni.
Nyt en uskalla enää avautua kenellekään, poistuin palveluista kokonaan. Kaipaus on löytää parisuhde, mutta ei uskallusta enää kahlata sammakoita läpi löytääkseen sen itselle sopivan ihmisen. Turhauttaa, surettaa jos loppuelämä menee yksin.
Tuo on mitä sinä haluat. "Monialainen keskustelu laaja-alaisista aiheista", voisiko olla enemmän kliseinen kuvaus naisen suusta? Tunnesitoutuneisuus, toki, fair enough. Et kysy ollenkaan itseltäsi mitä miehet haluavat.
Onko kroppasi kuosissa tai voisitko tehdä asialle jotain? Seksi, rakastatko seksiä ja oletko kokeilunhaluinen? Oletko hauskaa ja rentoa seuraa vai joudutaanko kotona keskustelemaan työprojekteista jossain asiantuntijatyössä jossa kuuliaisesti toteutat ylemmän johdon suunnitelmia? Kuuluuko monialaiseen keskustelutaitoon miesten jutut kanssa, vai pitääkö keskustella juuri matkustelusta, kulinarismista ja kansainvälisyydestä? Saako kodissa olla välillä todella sotkuista ilman että nalkutat asiasta?
Me miehet olemme tottuneita miettimään että mitä naiset mahtavat haluta, jotta saisimme naisseuraa. Nyt nelikymppisinä ei vain huvita enää mennä 90% naisen ehdoilla. Naisenkin on mietittävä miten tehdä miehen elämästä parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Lomby kirjoitti:
M48 kirjauduin nettideiteistä syksyllä ulos ja tuhosin profiilini.
Minulla on useampi lapsi ja takana pitkä avioliitto. Eron jälkeen pari pidempää suhdetta ja siinä välissä lyhyempiä.
Itsellä on kavereita, lapset, harrastuksia. Tulevaisuuden suunnitelmia ja projekteja joista olen innoissani. Olen loistava kokki ja laajasti kiinnostunut ja tietoinen eri asioista.
On tullut tuo parisuhdekuvio mietittyä aika perusteellisesti läpi. Olen tavannut ehkä n 20 naista alta 27-40 vuotiaita. Yhteinen tekijä on kiinnostuksen kohteet on koira, kissa, tämän päivän prosessointi, passiivisuus, näköalattomuus elämässä ja läpipiirin ihmiset. Yleissivistystä ei ole ja monesti alkeelliset käytöstavat loistaa poissaolollaan, jos jostain muusta kuin noista em asioista haluaa keskustella niin monologiksi menee. Käytöstavoista voi mainita, että itsesäätely puuttuu monesti täysin ja vajotaan 3 vuotiaan itkupotkuraivari tasolla, juhlissa ja työtilaisuuksissa nyhjätään epäsosiaalisesti nurkissa eikä puhuta kenellekään. Sitten valehtelu pienissä ja suurissa asioissa on standardi. Samoin kaksoisstandardi itselle ei ole mitään vaatimuksia, mutta miehelle on. Mies on moraaliton jos tekee samoja asioita kuin nainen siis sen naisen silmissä. Auta armias kun itsellä on heikko hetki, niin yleensä nainen kehittää riidan tekee tilanteesta vielä raskaamman. Arvostelu ja haukkuminen on ihan säännöllistä. Sitten naiset haluavat monesti miehen 24/7, mutta itselle riittää paljon vähempikin.
Kaikilla on vakavia puutteita aikuisuuden taidoissa autolla ajo, raha-asioiden hoitaminen, melkein kaikilla ruuanlaitto jne. Sitten vielä tähän päälle kasvissyöjät ja vegaanit, niin häviää vielä nekin yhteiset jaetut hetket päivistä.
Lopulta on kysymys on mitä hyvää nainen antaa miehelle, niin jäljellä jää oikeastaan vain seksi ja läheisyys. Lapset ovat toki valtavan suuri asia, mutta niitä ei ole enää tilauksessa. Kaikki muuta asiat on mieskavereiden kanssa laadukkaampia ja ylipäätään mahdollisia.
Tinderiä kun on sweepannut, niin 42v jälkeen äärimmäisen harvoin löytyy enää naista jonka ulkonäkö säväyttää.
Kun lapset on. Elämä on hyvää ja paranee koko ajan, niin ei ole naismaailmaan ollut vetoa enää moniin kuukausiin. Seksi on toki mahtava asia, mutta ei jaksa siihenkään iltaa uhrata enää. Muilla tavoin käytettynä se aika antaa niin paljon enemmän.
Eli nyt toistaseksi ainakin ihan onnellisena sinkkuna. Jos joku nainen joskus vastaan kävelee, niin hauskaa voidaan pitää, mutten usko jotta tässä maailmassa sellaista naista on jonka kanssa satunnaista tapailua pidemmälle mennään.
Itsellä on elämän palaset hallussa ja pystyn antamaan paljon, mutta kysymys on että parisuhteessa sitten lähinnä vain on antanut mutta hyvin vähän mitään on saanut. Toinen voittaa ja toinen häviää. Nämä asiat eivät ole vain omia kokemuksiani, vaan varsin moni tuttu nämä tuntemukset jakaa. Silmät alkavat avautua näille parisuhde asioille totuudellisesti 40 vuoden hujakoilla.
Tässähän se.
Sen tajuaa kuinka paljon koko pariutuminen on perustunut naisen seksuaaliseen viehätysvoimaan. Sen ansiosta suhteissa mennään paljon enemmän naisten ehdoilla, naisilla kun on enemmän tavoitteita joiden toteutumista edistää parisuhde ja yhteiset tulot. Mis päin vastoin luopuu itselleen tärkeistä asioista kuten harrastuksista, kavereista ja seksin harrastamisesta koko ajan.
Toisella kierroksella naiset eivät ole yhtä hyvännäköisiä kuin ennen, eikä seksiä tee mieli koko ajan. Mihin tarvitaan parisuhdetta? Osa miehistä on niin tottuneita perheenisän rooliin että hakevat uuden naisen heti, mutta yleensä kun vähän aikaa on sinkkuiltu, elämä on pitkälti sellaista mistä mies pitää. Ei puutu kuin seksi, koska harva nainen on oikeasti hauskaa ja valloittavaa seuraa.
Summa summarum, naiset eivät ole tottuneita kysymään itseltään mitä mies haluaa. Mies haluaa naisen, nainen haluaa asioita, ellei mies ole kyvykäs tarjoamaa asioita niin forget it. Kun mies naisen saadakseen tekee mitä pitää, nainen alkaa kuvittelemaan että molemmathan haluavat samoja asioita. Toisella kierroksella tämä siten osuu vastaan kun miehet häippäsevät.
Tämä. Osasitpa sanoittaa hyvin miten nämä asiat menee. Kiitos sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nainen, nelikymppinen. Omat lapset tehty, ei halua aikaa tai voimia enemmälle jälkikasvulle. Työssäkäyvä, itsenäinen, kykenevä monialaiseen keskusteluun hyvinkin laaja-alaisista aiheista. En halua pelkkää seksiseuraa, vaan oikean parisuhteen tunnesitoutuneisuudella.
Se, mitä löysin nettideittipalveluista oli alkoholisteja, työssäkäyviä alkoholisteja, pienten lasten isiä jotka selvästi hakivat hoitajaa lapsilleen ja uraohjuksia, jotka eivät halunneet antaa aikaa ihmissuhteelle niin että siitä olisi voinut kehittyä parisuhde. Ja miehiä, jotka edelleen tunnetasolla roikkuivat eksissään kiinni.
Nyt en uskalla enää avautua kenellekään, poistuin palveluista kokonaan. Kaipaus on löytää parisuhde, mutta ei uskallusta enää kahlata sammakoita läpi löytääkseen sen itselle sopivan ihmisen. Turhauttaa, surettaa jos loppuelämä menee yksin.
Tuo on mitä sinä haluat. "Monialainen keskustelu laaja-alaisista aiheista", voisiko olla enemmän kliseinen kuvaus naisen suusta? Tunnesitoutuneisuus, toki, fair enough. Et kysy ollenkaan itseltäsi mitä miehet haluavat.
Onko kroppasi kuosissa tai voisitko tehdä asialle jotain? Seksi, rakastatko seksiä ja oletko kokeilunhaluinen? Oletko hauskaa ja rentoa seuraa vai joudutaanko kotona keskustelemaan työprojekteista jossain asiantuntijatyössä jossa kuuliaisesti toteutat ylemmän johdon suunnitelmia? Kuuluuko monialaiseen keskustelutaitoon miesten jutut kanssa, vai pitääkö keskustella juuri matkustelusta, kulinarismista ja kansainvälisyydestä? Saako kodissa olla välillä todella sotkuista ilman että nalkutat asiasta?
Me miehet olemme tottuneita miettimään että mitä naiset mahtavat haluta, jotta saisimme naisseuraa. Nyt nelikymppisinä ei vain huvita enää mennä 90% naisen ehdoilla. Naisenkin on mietittävä miten tehdä miehen elämästä parempaa.
Hyviä pointteja. Kyllä, keskustelen ja kyselen myös miesten ajatusmaailmasta ja mielenkiinnonkohteista. Ei, minua eivät kiinnosta meikit, sisustaminen tai matkustelu, saati sitten puhuminen shoppailusta. Pidän seksistä, paljon.
Kyllä, olen hyväkroppainen, nätti, mukavaluonteinen. Deittaamani miehet olisivat yhtä lukuunottamatta jatkaa kanssani tutustumista, eli päätös eteenpäin siirtymisestä tuli pääosin itseltäni. Ei, en tuijota vain ulkonäköä vaan olen yrittänyt tutustua mukaviin ihmisiin, mutta sitten on miehistä paljastunut jo nuo yllä luettelemani asiat.
Eli parisuhteen löytyminen, aito synkkaus on todellakin vaikeaa myös hyvännäköiselle naiselle, kun kriteerinä on muukin kuin tyhjä kuori miehessä..
Vierailija kirjoitti:
Lomby kirjoitti:
M48 kirjauduin nettideiteistä syksyllä ulos ja tuhosin profiilini.
Minulla on useampi lapsi ja takana pitkä avioliitto. Eron jälkeen pari pidempää suhdetta ja siinä välissä lyhyempiä.
Itsellä on kavereita, lapset, harrastuksia. Tulevaisuuden suunnitelmia ja projekteja joista olen innoissani. Olen loistava kokki ja laajasti kiinnostunut ja tietoinen eri asioista.
On tullut tuo parisuhdekuvio mietittyä aika perusteellisesti läpi. Olen tavannut ehkä n 20 naista alta 27-40 vuotiaita. Yhteinen tekijä on kiinnostuksen kohteet on koira, kissa, tämän päivän prosessointi, passiivisuus, näköalattomuus elämässä ja läpipiirin ihmiset. Yleissivistystä ei ole ja monesti alkeelliset käytöstavat loistaa poissaolollaan, jos jostain muusta kuin noista em asioista haluaa keskustella niin monologiksi menee. Käytöstavoista voi mainita, että itsesäätely puuttuu monesti täysin ja vajotaan 3 vuotiaan itkupotkuraivari tasolla, juhlissa ja työtilaisuuksissa nyhjätään epäsosiaalisesti nurkissa eikä puhuta kenellekään. Sitten valehtelu pienissä ja suurissa asioissa on standardi. Samoin kaksoisstandardi itselle ei ole mitään vaatimuksia, mutta miehelle on. Mies on moraaliton jos tekee samoja asioita kuin nainen siis sen naisen silmissä. Auta armias kun itsellä on heikko hetki, niin yleensä nainen kehittää riidan tekee tilanteesta vielä raskaamman. Arvostelu ja haukkuminen on ihan säännöllistä. Sitten naiset haluavat monesti miehen 24/7, mutta itselle riittää paljon vähempikin.
Kaikilla on vakavia puutteita aikuisuuden taidoissa autolla ajo, raha-asioiden hoitaminen, melkein kaikilla ruuanlaitto jne. Sitten vielä tähän päälle kasvissyöjät ja vegaanit, niin häviää vielä nekin yhteiset jaetut hetket päivistä.
Lopulta on kysymys on mitä hyvää nainen antaa miehelle, niin jäljellä jää oikeastaan vain seksi ja läheisyys. Lapset ovat toki valtavan suuri asia, mutta niitä ei ole enää tilauksessa. Kaikki muuta asiat on mieskavereiden kanssa laadukkaampia ja ylipäätään mahdollisia.
Tinderiä kun on sweepannut, niin 42v jälkeen äärimmäisen harvoin löytyy enää naista jonka ulkonäkö säväyttää.
Kun lapset on. Elämä on hyvää ja paranee koko ajan, niin ei ole naismaailmaan ollut vetoa enää moniin kuukausiin. Seksi on toki mahtava asia, mutta ei jaksa siihenkään iltaa uhrata enää. Muilla tavoin käytettynä se aika antaa niin paljon enemmän.
Eli nyt toistaseksi ainakin ihan onnellisena sinkkuna. Jos joku nainen joskus vastaan kävelee, niin hauskaa voidaan pitää, mutten usko jotta tässä maailmassa sellaista naista on jonka kanssa satunnaista tapailua pidemmälle mennään.
Itsellä on elämän palaset hallussa ja pystyn antamaan paljon, mutta kysymys on että parisuhteessa sitten lähinnä vain on antanut mutta hyvin vähän mitään on saanut. Toinen voittaa ja toinen häviää. Nämä asiat eivät ole vain omia kokemuksiani, vaan varsin moni tuttu nämä tuntemukset jakaa. Silmät alkavat avautua näille parisuhde asioille totuudellisesti 40 vuoden hujakoilla.
Olet selvästi miettinyt omalta kannaltasi huolella asiat, hyvä juttu. Sellainen pieni huomio, että kun sinulla on noinkin paljon nuoremmat tähtäimessä, pakostikin valittavinasi on sellaisia reppanampia tapauksia, jotka etsivät huoltajaa itselleen. 48-vuotiaiden sukupolvesta varmasti löytäisit sellaisia, jotka ovat ehtineet asemiin työelämässä ja joilla on elämän palikat rautaisesti hyppysissä. Ei millään kauhean pahalla, mutta onhan tuossa nyt rajaavia valintoja tehty.
Hänhän sanoi, että yli 42 vuotiaat ei säväytä. Mikä toki on ihan ok, kun hakee vain satunnaista seksiä niin kai sitä hakee nuoremmilta. Tuntuu että tuossa on kuitenkin tietynlainen noidankehä käynnissä. Kun ulkonäkö (nuoruus) on noin tärkeä, ei kohtaa niitä ihmisiä joiden kanssa synkkaisi syvemmällä tasolla. Lisäksi nuoret naiset jotka kelpuuttavat viisikymppisen miehen ovat niitä kuvailemansa kaltaisia reppanoita, joilla on vähän valinnanvaraa juuri noiden käytöstapojen, taitojen, sivistyksen ym. puutteen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nainen, nelikymppinen. Omat lapset tehty, ei halua aikaa tai voimia enemmälle jälkikasvulle. Työssäkäyvä, itsenäinen, kykenevä monialaiseen keskusteluun hyvinkin laaja-alaisista aiheista. En halua pelkkää seksiseuraa, vaan oikean parisuhteen tunnesitoutuneisuudella.
Se, mitä löysin nettideittipalveluista oli alkoholisteja, työssäkäyviä alkoholisteja, pienten lasten isiä jotka selvästi hakivat hoitajaa lapsilleen ja uraohjuksia, jotka eivät halunneet antaa aikaa ihmissuhteelle niin että siitä olisi voinut kehittyä parisuhde. Ja miehiä, jotka edelleen tunnetasolla roikkuivat eksissään kiinni.
Nyt en uskalla enää avautua kenellekään, poistuin palveluista kokonaan. Kaipaus on löytää parisuhde, mutta ei uskallusta enää kahlata sammakoita läpi löytääkseen sen itselle sopivan ihmisen. Turhauttaa, surettaa jos loppuelämä menee yksin.
Tuo on mitä sinä haluat. "Monialainen keskustelu laaja-alaisista aiheista", voisiko olla enemmän kliseinen kuvaus naisen suusta? Tunnesitoutuneisuus, toki, fair enough. Et kysy ollenkaan itseltäsi mitä miehet haluavat.
Onko kroppasi kuosissa tai voisitko tehdä asialle jotain? Seksi, rakastatko seksiä ja oletko kokeilunhaluinen? Oletko hauskaa ja rentoa seuraa vai joudutaanko kotona keskustelemaan työprojekteista jossain asiantuntijatyössä jossa kuuliaisesti toteutat ylemmän johdon suunnitelmia? Kuuluuko monialaiseen keskustelutaitoon miesten jutut kanssa, vai pitääkö keskustella juuri matkustelusta, kulinarismista ja kansainvälisyydestä? Saako kodissa olla välillä todella sotkuista ilman että nalkutat asiasta?
Me miehet olemme tottuneita miettimään että mitä naiset mahtavat haluta, jotta saisimme naisseuraa. Nyt nelikymppisinä ei vain huvita enää mennä 90% naisen ehdoilla. Naisenkin on mietittävä miten tehdä miehen elämästä parempaa.
Hyviä pointteja. Kyllä, keskustelen ja kyselen myös miesten ajatusmaailmasta ja mielenkiinnonkohteista. Ei, minua eivät kiinnosta meikit, sisustaminen tai matkustelu, saati sitten puhuminen shoppailusta. Pidän seksistä, paljon.
Kyllä, olen hyväkroppainen, nätti, mukavaluonteinen. Deittaamani miehet olisivat yhtä lukuunottamatta jatkaa kanssani tutustumista, eli päätös eteenpäin siirtymisestä tuli pääosin itseltäni. Ei, en tuijota vain ulkonäköä vaan olen yrittänyt tutustua mukaviin ihmisiin, mutta sitten on miehistä paljastunut jo nuo yllä luettelemani asiat.
Eli parisuhteen löytyminen, aito synkkaus on todellakin vaikeaa myös hyvännäköiselle naiselle, kun kriteerinä on muukin kuin tyhjä kuori miehessä..
"Ei, en tuijota vain ulkonäköä"
Yleensä tämä tarkoittaa sitä että ensin ratkaisee ulkonäkö, ja vasta kun on ylittänyt ulkonäköriman, aletaan katsoa muita asioita. Kuvauksestasi päättelen välittömästi että rimasi on korkealla. Kenties haluat myös muita miehekkäitä asioita joita moni muukin nainen haluaa = haluamistasi miehistä on kilpailua.
Se että miehet haluavat jatkaa tutustumista ei sano paljoa. Miehet haluavat lähes aina jatkaa tutustumista, olennainen kysymys on missä mielessä. Sitä on hankala selvittää koska harva myöntää ettei välttämättä haluaisi lopulta parisuhdetta.
Luotan nyt siihen että olet hyvännäköinen. Kuten monikin mies on ketjussa sanonut, 40+ naisen on oltava todellista eliittiä omassa ikäluokassaan jotta olisi ulkonäöllisesti yhtä sykähdyttävä kuin perusnätti ja hoikahko nainen ensimmäisellä kierroksella. Sanon tämän siksi että naiset näkevät ulkonäkönsä eri tavalla, moni ikäluokassaan kaunis nainen on miesten silmissä melko tavallinen, kun taas moni tavallisen näköinen parikymppinen on miesten silmissä kaunotar.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nainen, nelikymppinen. Omat lapset tehty, ei halua aikaa tai voimia enemmälle jälkikasvulle. Työssäkäyvä, itsenäinen, kykenevä monialaiseen keskusteluun hyvinkin laaja-alaisista aiheista. En halua pelkkää seksiseuraa, vaan oikean parisuhteen tunnesitoutuneisuudella.
Se, mitä löysin nettideittipalveluista oli alkoholisteja, työssäkäyviä alkoholisteja, pienten lasten isiä jotka selvästi hakivat hoitajaa lapsilleen ja uraohjuksia, jotka eivät halunneet antaa aikaa ihmissuhteelle niin että siitä olisi voinut kehittyä parisuhde. Ja miehiä, jotka edelleen tunnetasolla roikkuivat eksissään kiinni.
Nyt en uskalla enää avautua kenellekään, poistuin palveluista kokonaan. Kaipaus on löytää parisuhde, mutta ei uskallusta enää kahlata sammakoita läpi löytääkseen sen itselle sopivan ihmisen. Turhauttaa, surettaa jos loppuelämä menee yksin.
Sinulla on lapsia eli sinulla siis on ollut mieskin jo. Itse kusit tilanteesi ellet ole leski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nainen, nelikymppinen. Omat lapset tehty, ei halua aikaa tai voimia enemmälle jälkikasvulle. Työssäkäyvä, itsenäinen, kykenevä monialaiseen keskusteluun hyvinkin laaja-alaisista aiheista. En halua pelkkää seksiseuraa, vaan oikean parisuhteen tunnesitoutuneisuudella.
Se, mitä löysin nettideittipalveluista oli alkoholisteja, työssäkäyviä alkoholisteja, pienten lasten isiä jotka selvästi hakivat hoitajaa lapsilleen ja uraohjuksia, jotka eivät halunneet antaa aikaa ihmissuhteelle niin että siitä olisi voinut kehittyä parisuhde. Ja miehiä, jotka edelleen tunnetasolla roikkuivat eksissään kiinni.
Nyt en uskalla enää avautua kenellekään, poistuin palveluista kokonaan. Kaipaus on löytää parisuhde, mutta ei uskallusta enää kahlata sammakoita läpi löytääkseen sen itselle sopivan ihmisen. Turhauttaa, surettaa jos loppuelämä menee yksin.
Tuo on mitä sinä haluat. "Monialainen keskustelu laaja-alaisista aiheista", voisiko olla enemmän kliseinen kuvaus naisen suusta? Tunnesitoutuneisuus, toki, fair enough. Et kysy ollenkaan itseltäsi mitä miehet haluavat.
Onko kroppasi kuosissa tai voisitko tehdä asialle jotain? Seksi, rakastatko seksiä ja oletko kokeilunhaluinen? Oletko hauskaa ja rentoa seuraa vai joudutaanko kotona keskustelemaan työprojekteista jossain asiantuntijatyössä jossa kuuliaisesti toteutat ylemmän johdon suunnitelmia? Kuuluuko monialaiseen keskustelutaitoon miesten jutut kanssa, vai pitääkö keskustella juuri matkustelusta, kulinarismista ja kansainvälisyydestä? Saako kodissa olla välillä todella sotkuista ilman että nalkutat asiasta?
Me miehet olemme tottuneita miettimään että mitä naiset mahtavat haluta, jotta saisimme naisseuraa. Nyt nelikymppisinä ei vain huvita enää mennä 90% naisen ehdoilla. Naisenkin on mietittävä miten tehdä miehen elämästä parempaa.
Hyviä pointteja. Kyllä, keskustelen ja kyselen myös miesten ajatusmaailmasta ja mielenkiinnonkohteista. Ei, minua eivät kiinnosta meikit, sisustaminen tai matkustelu, saati sitten puhuminen shoppailusta. Pidän seksistä, paljon.
Kyllä, olen hyväkroppainen, nätti, mukavaluonteinen. Deittaamani miehet olisivat yhtä lukuunottamatta jatkaa kanssani tutustumista, eli päätös eteenpäin siirtymisestä tuli pääosin itseltäni. Ei, en tuijota vain ulkonäköä vaan olen yrittänyt tutustua mukaviin ihmisiin, mutta sitten on miehistä paljastunut jo nuo yllä luettelemani asiat.
Eli parisuhteen löytyminen, aito synkkaus on todellakin vaikeaa myös hyvännäköiselle naiselle, kun kriteerinä on muukin kuin tyhjä kuori miehessä..
Tuolla ei ole mitään väliä, jos mies ei viehätä ulkoisesti tai ole statukseltaan riittävä. Julmaa, mutta totta.
On nämä kyllä.
Naisella on paljon annettavaa. On kauniisti sisustettu koti, on tarjolla kultturellia keskusteluseuraa, matkaseuraa, tunnelmointia kynttilänvalossa viiniä maistellen…
Miehellä on paljon annettavaa. On aikuisviihdettä larppaavaa jyystöä, yhteistä liharuokien kokkailua, on avustajan paikkaa miehen omissa kivoissa projekteissa, rentoa sotkuista yhdessäoloa…
Täydellinen pari! Ai ei… ?
Alue: Aihe vapaa
Eipä tuo mitenkään eroa naisten vastaavasta.
Sattuu saatana tollanen paska.