Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Mikäs siinä treffailussa nyt on niin suuri vaiva, että sydämen päälle ihan käy? Jospa osaisit vähän avartaa elämännäkemystäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen 46 v. Sinkkuna nyt ollut keväästä asti. Olen useilla treffisivustoilla, tykkäyksiä ja viestejä tulee. Harvoin sellaisilta ketkä minua kiinnostaisivat. Pääsääntöisesti vaikuttaa siltä että tässä ikähaarukassa 40-50 hyvät miehet ovat varattuja. Jäljellä on vanhoja pelimiehiä tai tavallisia, ei niin kovin hyvännäköisiä tyyppejä jotka eivät oikein saa ketään. Pelimiehet valehtelevat silmät suut täyteen ja lupailevat sitoutumista. Seksiä saatuaan keksivät syyn dumpata tai alkavat käyttäytyä jäätävästi/muuten huonosti jotta jätät itse heidät.
Kunnollista on esitetty mm. kertomalla että on uskovainen (viina silti maistui ja naisia naisen perään) eronnut (vaimo silti "asuu" naapurissa vanhemmilla ja ainiin, tulee samaan taloon joka toinen viikko lasten kanssa) Myös ujous ja kaikenlaiset esimiestehtävät, rauhanturvaajana toimiminen ja armeijan palveluksessa oleminen menneisyydessä lisäävät miesten mielestä luotettavuutta.
Jutut alkavat aina reippaasti, mielenkiintoa riittää, kuvat kelpaa ja ovat hyviä. Puhe alkaa kääntyä pikkutuhmaan suuntaan. Jos sitä ei halua jatkaa, keskustelut pikkuhiljaa tyrehtyvät. Jos sitä jatkaa, alkaa tulla kyselyjä mitä on päällä, voiko laittaa kuvia, milloin nähdään.
Omassa profiilissani kuitenkin lukee että etsin parisuhdetta, en seksiseuraa. Olen täysin kyllästynyt tähän nykyiseen meininkiin. Kevyt deittailu tai fwb kelpaisi, normaali tapailu/seurustelu ei. Kenenkään juttuihin en enää usko, en luota. Kylmää pitää esittää sillä lämmin ei kiinnosta eikä kelpaa. Pelejä pelataan, viesteihin vastataan kun sattuu huvittamaan. Pyytää ei mitään saa, ei kysellä perään. Kaunis, fiksu, kevyt ja kepeä, hauska ja uskollinen mutta vaatimaton ja madonnamainen (silti seksikäs ja antava) tässä pitäisi olla. Voi harmi, olen vain ihminen. Yksin taidan olla loppuelämäni.
Omassa profiilissani kuitenkin lukee että etsin parisuhdetta, en seksiseuraa. Olen täysin kyllästynyt tähän nykyiseen meininkiin. Kevyt deittailu tai fwb kelpaisi, normaali tapailu/seurustelu ei. Kenenkään juttuihin en enää usko, en luota. Kylmää pitää esittää sillä lämmin ei kiinnosta eikä kelpaa. Pelejä pelataan, viesteihin vastataan kun sattuu huvittamaan. Pyytää ei mitään saa, ei kysellä perään. Kaunis, fiksu, kevyt ja kepeä, hauska ja uskollinen mutta vaatimaton ja madonnamainen (silti seksikäs ja antava) tässä pitäisi olla. Voi harmi, olen vain ihminen. Yksin taidan olla loppuelämäni.
Minulla nyt sama kokemus. Tosin vain yhdestä, mutta hän on ollut nettisaiteilla, minä en. Aluksi antaa kyllä ymmärtää, että etsisi parisuhdetta, elämänkumppania, mutta aika äkkiä valui homma juuri tuohon. Eli siinä vaiheessa, kun seksi astui mukaan kuvioon. Ilmeisesti mies oli päässyt tavoitteeseensa ja saanut kuvion rakennettua itseään tyydyttäväksi. Omat kaverit, oma elämä, oma koti, oma vapaus ja sitten joku kiltti ja kiva nainen, jolta kuvittelee saavansa seksiä silloin kun omaan kalenteriin sopii.
Vierailija kirjoitti:
Omassa profiilissani kuitenkin lukee että etsin parisuhdetta, en seksiseuraa. Olen täysin kyllästynyt tähän nykyiseen meininkiin. Kevyt deittailu tai fwb kelpaisi, normaali tapailu/seurustelu ei. Kenenkään juttuihin en enää usko, en luota. Kylmää pitää esittää sillä lämmin ei kiinnosta eikä kelpaa. Pelejä pelataan, viesteihin vastataan kun sattuu huvittamaan. Pyytää ei mitään saa, ei kysellä perään. Kaunis, fiksu, kevyt ja kepeä, hauska ja uskollinen mutta vaatimaton ja madonnamainen (silti seksikäs ja antava) tässä pitäisi olla. Voi harmi, olen vain ihminen. Yksin taidan olla loppuelämäni.
Minulla nyt sama kokemus. Tosin vain yhdestä, mutta hän on ollut nettisaiteilla, minä en. Aluksi antaa kyllä ymmärtää, että etsisi parisuhdetta, elämänkumppania, mutta aika äkkiä valui homma juuri tuohon. Eli siinä vaiheessa, kun seksi astui mukaan kuvioon. Ilmeisesti mies oli päässyt tavoitteeseensa ja saanut kuvion rakennettua itseään tyydyttäväksi. Omat kaverit, oma elämä, oma koti, oma vapaus ja sitten joku kiltti ja kiva nainen, jolta kuvittelee saavansa seksiä silloin kun omaan kalenteriin sopii.
Joo, mä naisena haen juurikin tuota. Miehiä se tuntuu ärsyttävän. Haluaisivat ilmeisesti jotain palvontaa ja ruokapalvelua. Sori, mutta tämä nainen etsii vain hyvää seksiä. Riippuu miehen käytöksestä saako jäädä edes yökylään. N38
Vierailija kirjoitti:
Mä olen rehellisesti hakenut vain hauskanpitoa ja seksiä. Monella miehellä on ihme tarve uskotella etteivät tapaile muita. Ilmeisesti haluavat, että mä en tapaile muita miehiä, vaikka itsellä on monta naista kierroksessa. Voisiko joku mies valaista tätä logiikkaa? Elämä helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse keksiä hätävalheita jne. Miksi ei voi olla rehellinen? Sama juttu sen suhteen onko hakemassa vakavaa suhdetta vai ei. Mitä se valehtelu hyödyttää? Lähinnä naurattaa nuo miesten tarinat!
Jos ne pelästyi sun rehellisyyttä ja avoimuutta, tosissaan olemista. Arvasivat että k**een joutuu sun kanssa. Tavallaan rehellistä tuokin jos noin olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miehenä käynyt noin kymmenellä tinder-treffillä ja kun olen 51V niin naisetkin ovat olleet varttuneempia ihan 60V asti. Ei ole henkisesti natsannut ja nyt lopetan homman ainakin toistaiseksi. Viimeisin treffikumppani alkoi muutaman kuukauden tapailun jälkeen vähitellen vaatimaan, että minun pitäisi päästä vahoista mies-ja naiskavereistani eroon koska he eivät ole hänen mielestään riittävän hyviä. Suhde loppui siihen ja en halua hetkeen aikaan nähdä näitä tindertreffihirvityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa profiilissani kuitenkin lukee että etsin parisuhdetta, en seksiseuraa. Olen täysin kyllästynyt tähän nykyiseen meininkiin. Kevyt deittailu tai fwb kelpaisi, normaali tapailu/seurustelu ei. Kenenkään juttuihin en enää usko, en luota. Kylmää pitää esittää sillä lämmin ei kiinnosta eikä kelpaa. Pelejä pelataan, viesteihin vastataan kun sattuu huvittamaan. Pyytää ei mitään saa, ei kysellä perään. Kaunis, fiksu, kevyt ja kepeä, hauska ja uskollinen mutta vaatimaton ja madonnamainen (silti seksikäs ja antava) tässä pitäisi olla. Voi harmi, olen vain ihminen. Yksin taidan olla loppuelämäni.
Minulla nyt sama kokemus. Tosin vain yhdestä, mutta hän on ollut nettisaiteilla, minä en. Aluksi antaa kyllä ymmärtää, että etsisi parisuhdetta, elämänkumppania, mutta aika äkkiä valui homma juuri tuohon. Eli siinä vaiheessa, kun seksi astui mukaan kuvioon. Ilmeisesti mies oli päässyt tavoitteeseensa ja saanut kuvion rakennettua itseään tyydyttäväksi. Omat kaverit, oma elämä, oma koti, oma vapaus ja sitten joku kiltti ja kiva nainen, jolta kuvittelee saavansa seksiä silloin kun omaan kalenteriin sopii.
Joo, mä naisena haen juurikin tuota. Miehiä se tuntuu ärsyttävän. Haluaisivat ilmeisesti jotain palvontaa ja ruokapalvelua. Sori, mutta tämä nainen etsii vain hyvää seksiä. Riippuu miehen käytöksestä saako jäädä edes yökylään. N38
No mun tapauksessa se seksi ei ole niin kovin hyvää, kun se tapahtuu vain miehen ehdoilla eikä mies ole palavan rakastunut. Minä olisin halunnut parisuhteen.
N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh,, epätoivoiselta tuntuu seurata läheisiä jotka etsivät kumppania 30 + vuotiaana. Naisilla biologinen kello tikittää ja päätökset parisuhteen jatkamisesta pitäisi tehdä nopealla aikataululla.
Itse löysin puolisoni alle parikymppisenä. Pelkkää tunnetta, hetkessä elämistä, ei ajatuksia tulevaisuudesta. Yhdessä oltu jo reilu 15 vuotta. Vaikea olisi lähteä enää deittailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis kemia ja yhteensopivuushan eivät kulje välttämättä käsi kädessä. Olen pitkästä aikaa suhteessa, jossa tunnen vahvasti kemiaa ja olettaisin vastapuolenkin tuntevan, mutta silti me emme taida olla kovinkaan yhteensopivat.
Näinhän se usein on. Vahvin kemia on aina sitä naista kohtaan jonka tietää jo lähtökohtaisesti epäsopivaksi. Paperilla täydelliseen ei taas tunne mitään vetoa, ei vaikka kuinka tarjoaisi mahdollisuuden.
Miksi parhaat feromonit leijailevat aina niiltä epäsopivilta? Joku yläkerran herran sairas hupihan siinä täytyy olla takana.
Samasta syystä kun minulla miehenä alkaa keulimaan nähdessäni jonkun pahan punkkaritytön, tulee vaan mieleen heti villit sänkyfantasiat. Kun toinen täyttää jotain omia fetissejä niin on vahva kemian tuoksu. Vieläpä jos toinen innostuu minusta samalla tavalla. Mutta ei siitä varmasti hyvää ja vakaata parisuhdetta tule juu.
Miksi ei punkkaritytön kanssa voisi tulla hyvää ja vakaata parisuhdetta? Ei se nyt niinkään voi mennä, vain niiden kanssa onnistuu, joista ei ole kiinnostunut ja jotka tuntuvat tylsiltä, ja heti kun toinen herättää omat seksuaaliset halut, on se merkki siitä, että henkisellä puolella ei sitten missään tapauksessa voi toimia.
Kyllä se vaan minulla on niin mennyt, että ne jotka on ihan täysillä kiinnostaneet niin hankalaa on ollut, ei tule mitään. Ne vähemmän kiinnostavat sitten olisi olleet niitä ns. järkevämpiä ja vakaampia valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä taukoa. Kasva ihmisenä. Kun pidät itseäsi rakkauden arvoisena ja rakastat itseäsi, löydät sen oikean joka jää rinnallesi. Koska olet sen arvoinen.
Mua ärsyttää tällänen ihan hirveästi. Ihan niinkuin se että saa paskaa kohtelua tarkoittaisi että en rakasta itseäni enkä pidä itseäni rakkauden arvoisena. Tai etteikö mulla olisi omaa elämää, omia harrastuksia (toinen on et aina käsketään keskittyä niihin).
Kun voin ihan rehellisesti sanoa että mulla on kaikki asiat kunnossa (oma koti, omat ystävät, mielenkiintoinen työ, opiskelen, harrastan), olen valmis rakkauteen, en etsi sitä hampaat irvessä - en todellakaan. Mutta kun olen jollekin antanut mahdollisuuden ja ns. avannut sydämeni niin lunta on tullut tupaan puol metriä joka kerta. ap
Ei sulla ap ole läheskään kaikki kunnossa, koska aina tapaat ja olet mielestäsi väärin miesten kanssa.
Miten ihmeessä ja kummassa ajaudut juuri sellaiseten kanssa suhteisiin?
Jossainhan se mättää. Ja pahasti mättääkin.
Itsehän sinä valitset ne miehet joita tapaat, itse alat suhteisiin. Itse uskot mitä miehet sulle puhuu.
Itse alat luottaa heihin.
Noissa asioissa ei kukaan pakota sinua mihinkään. Täysin vapaaehtoista ja oma valinta joka ikisessä tapauksessa.
Jos sinun ulkoiset olosuhteet ovat ok, niin päässäsi on jokin vääristymä miesten kanssa.
Ei kukaan rupee theti täysillä luottamaan kehenkään ja olettamaan että juuri tämä tapailu ja tämä suhde on lopullinen meille molemmille.Siis tämä. Ja juuri tämä.
Ne suhteet miesten kanssa epäonnistuvat pääsääntöisesti vain tietyillä naisilla ja naisryhmillä.
Ei kaikilla. Tottahan se on, että miehissäkin on vikaa, mutta itsehän nainen sen miehen valitsee.
Ja kun mies ei olekaan mikään sellainen satuolento kuin nainen kuvittelee, siis kuvittelee, niin mies on silloin aivan kokonaisuunakin täys paska! Näin te täällä palstoilla kerrotte.
Luulis naisella itselläänkin olevan sen verran järkeä korvien välissä, että osaa katella, kannattaako miehen luottaa vai ei, ja että minkälainen tuo tyyppi on.
Eikä syyttää miestä omasta rakastumisestaan ja pettymyksestä.
Ja olen itse nainen.
En tunnista tätä, pikemminkin päin vastoin. Vaikeilla ja vaativilla naisilla on aina mies. Samoin epävakailla naisilla, vaikka valitsevat p*skaa. Suurella draamalla toki haukkuvat miehensä maan rakoon ja eroavat, mutta uusi löytyy aina nopeasti. Ja niinhän tämä menee toisinkin päin. Kaiken maailman urpoilla on aina nainen, rumillakin. Sen sijaan tasapainoiset ja kädenlämpöiset eivät löydä ketään.
Minun tuntemani taas ovat löytäneet.
Tosin nuorina.
Se on vähän eri tilanne jos sinkkuilee kolmekymppiseksi ja sitten jo kissamummoutuneena toivoo että prinssi astelee jostain tielle ja hurmaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen miehenä käynyt noin kymmenellä tinder-treffillä ja kun olen 51V niin naisetkin ovat olleet varttuneempia ihan 60V asti. Ei ole henkisesti natsannut ja nyt lopetan homman ainakin toistaiseksi. Viimeisin treffikumppani alkoi muutaman kuukauden tapailun jälkeen vähitellen vaatimaan, että minun pitäisi päästä vahoista mies-ja naiskavereistani eroon koska he eivät ole hänen mielestään riittävän hyviä. Suhde loppui siihen ja en halua hetkeen aikaan nähdä näitä tindertreffihirvityksiä.
Itse asuisin erikseen ja näkisin miehen kanssa vain kahdestaan silloin tällöin. En halua nähdä mitään arvostelevia anoppeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä taukoa. Kasva ihmisenä. Kun pidät itseäsi rakkauden arvoisena ja rakastat itseäsi, löydät sen oikean joka jää rinnallesi. Koska olet sen arvoinen.
Mua ärsyttää tällänen ihan hirveästi. Ihan niinkuin se että saa paskaa kohtelua tarkoittaisi että en rakasta itseäni enkä pidä itseäni rakkauden arvoisena. Tai etteikö mulla olisi omaa elämää, omia harrastuksia (toinen on et aina käsketään keskittyä niihin).
Kun voin ihan rehellisesti sanoa että mulla on kaikki asiat kunnossa (oma koti, omat ystävät, mielenkiintoinen työ, opiskelen, harrastan), olen valmis rakkauteen, en etsi sitä hampaat irvessä - en todellakaan. Mutta kun olen jollekin antanut mahdollisuuden ja ns. avannut sydämeni niin lunta on tullut tupaan puol metriä joka kerta. ap
Ei sulla ap ole läheskään kaikki kunnossa, koska aina tapaat ja olet mielestäsi väärin miesten kanssa.
Miten ihmeessä ja kummassa ajaudut juuri sellaiseten kanssa suhteisiin?
Jossainhan se mättää. Ja pahasti mättääkin.
Itsehän sinä valitset ne miehet joita tapaat, itse alat suhteisiin. Itse uskot mitä miehet sulle puhuu.
Itse alat luottaa heihin.
Noissa asioissa ei kukaan pakota sinua mihinkään. Täysin vapaaehtoista ja oma valinta joka ikisessä tapauksessa.
Jos sinun ulkoiset olosuhteet ovat ok, niin päässäsi on jokin vääristymä miesten kanssa.
Ei kukaan rupee theti täysillä luottamaan kehenkään ja olettamaan että juuri tämä tapailu ja tämä suhde on lopullinen meille molemmille.Siis tämä. Ja juuri tämä.
Ne suhteet miesten kanssa epäonnistuvat pääsääntöisesti vain tietyillä naisilla ja naisryhmillä.
Ei kaikilla. Tottahan se on, että miehissäkin on vikaa, mutta itsehän nainen sen miehen valitsee.
Ja kun mies ei olekaan mikään sellainen satuolento kuin nainen kuvittelee, siis kuvittelee, niin mies on silloin aivan kokonaisuunakin täys paska! Näin te täällä palstoilla kerrotte.
Luulis naisella itselläänkin olevan sen verran järkeä korvien välissä, että osaa katella, kannattaako miehen luottaa vai ei, ja että minkälainen tuo tyyppi on.
Eikä syyttää miestä omasta rakastumisestaan ja pettymyksestä.
Ja olen itse nainen.
En tunnista tätä, pikemminkin päin vastoin. Vaikeilla ja vaativilla naisilla on aina mies. Samoin epävakailla naisilla, vaikka valitsevat p*skaa. Suurella draamalla toki haukkuvat miehensä maan rakoon ja eroavat, mutta uusi löytyy aina nopeasti. Ja niinhän tämä menee toisinkin päin. Kaiken maailman urpoilla on aina nainen, rumillakin. Sen sijaan tasapainoiset ja kädenlämpöiset eivät löydä ketään.
Eikös ole hyvä ettei kenenkään neuroosit vai mitä tunnesotkua rakastumiset ovatkaan kohtaa sinussa vastinetta? Tasapainoisilla ei taas ole niin polttavaa tarvetta.
Koronan vuoksi kannattaa kaikki juhlat jättää väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pystyy seulomaan sarjadeittailijat pois?
Mulla ei ainakaan mitään intoa antaa omaa aikaani jollekin ukon käppyrälle. Liikaa ohjelmaa jo nyt
Haha, vai käppyrä? Mutta mikäli ei halua ukkoa elämäänsä, niin senhän luulisi onnistuvan helposti.
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyy seulomaan sarjadeittailijat pois?
Itse ajattelin ennemminkin suunnata sarjadeittailijaksi. Kun eihän sitä kuvista, varsinkaan maisemista, voi tuntea mllainen kumppani siellä mahdollisesti on.
dalindea kirjoitti:
Todellakin, I feel you AP ja kaikki muutkin samaa paskaa kokeneet!
Itsestäni: olen n. 40v, vakityössä, lapseton (enkä halua ja teen sen alkuun selväksi, ettei minun kanssa kannata "jumittaa", jos haluaa perheenlisäystä), treenaava, kivannäköinen, hyvä itsetunto.
Lyhyesti omista kokemuksistani: vuosi Tinderissä ja deitti piste netissä.
Viimeisin, syyskuulta: erikoinen mutta tosi kiva kundi, oli superkivat ekat deitit ulkosalla ja hän kiinnostui musta ja minä hänestä. Hän oli aloitteellinen, avoin, rohkea puhumaan, komea, tavallinen (hyvällä tavalla). Tapailtiin kuukausi, oli (mun mielestä ainakin) helppoa, mukavaa, tosi hauskaa. Hän mietti tulevaa, minne haluaa viedä mut treffeille esimerkiksi. Pieniä asioita, mutta selvästi mietti tulevaa yhdessä En vaatinut häneltä mitään, molemmilla oli omat elämät, omat jutut. Täysin yllättäen tuli tekstiviesti, että ei haluakaan enää nähdä, ei näe meillä yhteistä tulevaisuutta, että tulevaisuudessa tulisi ongelmia (hmm hän oli ehkä ennustaja, sitten). Oli mulle paha pettymys enkä ole vielä yli siitä, en ole sen jälkeen deittaillut.
Tätä edeltävä tapaus, kesältä: Yhteiskunnallisesti vaikuttavissa ja vaativissa töissä työskentelevä, todella fiksu, miellyttävä, mukava, kivannäköinen kundi. Helppo olla yhdessä, juttua riitti, oli hauskaa, hyvää huumoria, itseironiaa. Tavattiin kahdesti, superkivat deitit (ulkona), selvästi kiinnostusta ilmassa molemmin puolin. Hän lähti reissuun ja oli puhetta, että nähdään, kun hän palaa. No, hän ei ikinä vastannut viestiini kun kysyin, miten reissu meni. En ole siis tähän päivään mennessä vastausta häneltä, enkä kyllä ole tivannutkaan. Antaa olla.
Nämä molemmat miehet siis helsinkiläisiä, koulutettuja, työssäkäyviä (vaikka ei se mitään takaa, tietenkään...), läheisiä perheidensä kanssa, fiksuja, hyvännäköisiä, pidin heistä molemmista kovasti. Mutta paskaa sain. Ehkä vika on minussa, tottakai mahdollista, voi olla, että olen ikävä tyyppi, enkä vain itse tajua sitä.
Tällaista. Pahalta tuntuu.
Itellä kans vastaava kokemus kesältä,
en vieläkään ymmärrä mitä tapahtui?
Kaikki on tosi jees, tapaillaan rennosti, kumpikin vaikuttaa kiinnostuneelta ja ilmaisee sen, yht äkkiä mies
ilmoittaa että "viihtyy paremmin yksin"?
Siis mitä? Olisi mukava kuulla miehen näkökulma tästä. Haluaa ilmeisesti jatkaa
sinkkuelämää ja naisten kanssa pelailua?
Sattuu saatana tollanen paska.
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyy seulomaan sarjadeittailijat pois?
Etpä kai mitenkään.
Itse olen varmaan jo leimautunut sarjadeittailijaksi, kun olen tavannut 1-7 naista vuodessa jo kahdeksan vuoden ajan. Minut on siis nähty jo kymmenien naisten kanssa. Useiden kanssa päässyt myös tapailuasteelle ja naapureiden mielestä olen varmaankin joku pelimies panopukki, mutta totuus on toinen. Minut on dumpattu joka kerta näissä tapailuissa. Itse annan pakit aina ensi- tai toisella tapaamisella, kun olen saanut selvän kuvan yhteensopimattomuudesta.
En mahda sille mitään etten riitä pidemmälle näissä suhteissa. Olen oma itseni alusta asti ja en muunlaiseksi halua muuttua. Yksin en silti halua aina olla, joten yritän uudestaan ja uudestaan. En miellä itseäni sarjadeittailijaksi. Vihaan koko deittailua ja jatkuvasti uusiin tutustumista, mutta kun toisessa vaakakupissa on loppuelämän yksinolo, niin mitäpä muuta tässä voi.
Pidän kyllä välillä pitkiäkin taukoja suhteen etsinnässä, koska psyykeeni tarvitsee palautumisaikaa pettymyksistä. Muu elämä on kunnossa töineen, harrastuksineen ja ystävineen. Jollekin toiselle ne ehkä riittäisivät jopa loppuelämäksi, minulle ei.
Alue: Aihe vapaa
Niin, matchien keräileminen on hyödytöntä, mutta ei se jatkuva treffeillä juokseminenkaan mitään hyödytä. Itse en halua lähteä treffeille, jos toinen ei ole oikeasti kiinnostava, joten jos jonkun kiinnostavan kanssa tapailu katkeaa, niin ei sitä niin vain löydä uutta tilalle. Tai ehkä jonkun epäkiinnostavan, josta tietää koko ajan, ettei ole hänestä tosissaan kiinnostunut.