Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Mielenrauhan voi säilyttää muutamalla tavalla:
1) Määritä rajat ja tarpeet, joita sinulla on suhteessa. Kerro nämä toiselle.
Esimerkki: On hyvin yleistä, että esimerkiksi seuraavaa tapaamista ei sovita tapaamisen loppuessa, vaan jätetään avoimeksi. Ei näin! Sinulla on merkitystä. Ihmisen joka haluaa saada sinut elämääsi pitää arvostaa mahdollisuuksia nähdä sinua.
Missä ne omat rajat menee? Sen huomaa siitä, miten luontaisesti käyttäydyt toisen seurassa ja kun ajattelet häntä. Liian hälläväliä-meininki usein saa aikaan liiallista takertuvuutta ja alat kuluttaa liikaa aikaa ihmissuhteen ajatteluun. Oman elämäsi suunnittelu vaikeutuu, kun ei ole asetettu sitä yhdessäoloaikaa. Kun taas olet energinen sekä ihmisen seurassa että hänen poissaollessaan, rajat on siinä missä pitääkin.
Mies kyllä panostaa, jos se on ainoa keino saada aikaa kanssasi. Jos antaa aikaa silloin kun miehelle sopii ja menee hänen mielensä mukaan tekemisten ja ajan suhteen, niin miehen kiinnostus alkaa hiipua, varsinkin jos nainen on oman alistumisensa takia takertuvainen, negatiivinen, jne.
Jos hän ei panosta, jos hän ei halua sopia seuraavaa tapaamista, jos hän peruu tapaamisia ilman kunnon syytä tai ei keskity vuorovaikutukseen tapaamisilla - silloin hän ei pidä sinusta tarpeeksi, jotta suhde voisi kehittyä. Jokaisella on mielikuvia siitä kuka on paras kumppani, mutta olennaisinta on aina se vuorovaikutus - miltä tuntuu olla yhdessä, miten erimielisyydet hoidetaan, ollaanko tiimi kun tulee vaikeaa vai ei.
Muista että kaikilla on sitä ylimääräistä aikaa. Elämässä on työ/opinnot, kotityöt, itsestä huolehtiminen, jälkikasvusta huolehtiminen. Sitten on harrastaminen, ihmissuhteet - nämä jälkimmäiset on aina vapaasti valittavissa. Jos mies on liian "kiireinen" niin hän ei elämässään halua valita sitä, että antaisi aikaa uudelle suhteelle. Anna miehen mennä.
2) Jos kyseessä todella on mies, jolle olet hälläväliä-suhde, ja haluat silti suhteen hyvät asiat silloin kun herra on sillä tuulella, niin sitten ota itse täys-hälläväliä-asenne myös. Et huomioi häntä kun hän on poissa. Tapaat muita miehiä myös. Et panosta suhteeseen tapaamisten ulkopuolella. Tekstarit vain tapaamisista sopiaksesi. Hän ei ole olemassa sinulle muutoin kuin tavatessa, niin kuin sinäkään et ole hänelle. Se on reilua ja mielenrauha säilyy jos ne harvat hetket riittää.
3) Unohda deittailukulttuuri ja tutustu perinteisiin suhdemalleihin. Yleensä tarkoittaa naimisiinmenoa ja sitä kautta sitoutumista ja parisuhteen sääntöjen määrittämistä. Suuri osa maailman väestöstä ei deittaile tai ole suhteessa ennen avioliittoa. Esimerkkinä muslimit, joilla avioliitto tarkoittaa että mies saa seksiä vaimolta, jos antaa hänelle perheen pysyvyyden ja taloudellisen turvan. Tästä voi olla montaa mieltä, mutta vaikuttaisi siltä että suuri osa miehistä tarvitsee tämän tyyppisen vaihtokaupan, jotta pysyvät sitoutuneena kehenkään. Jos sitä seksiä saa ilman sitoutumista, ei haluta sitoutua. Sitoutuminen on tietysti vain alku suhteelle, joka vuosien kuluessa kehittyy yhteisten kokemusten myötä.
Lopuksi haluan vielä sanoa sen, että tosiaan jos ihmiset eivät järjestä aikaa tutustua ja elää ja kokea elämää yhdessä, niin tunnesuhde ei kehity ja tunnesuhteen perusteella ihmiset sitoutuvat. Himot, halut, alkuhuuma, hauskanpito - nämä eivät yleensä miestä saa sitoutumaan, vaikka olisit kuinka upea nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä deittaile, yritä parisuhdetta vain ihmisen kanssa, jonka jo ennalta tunnet jostakin (harrastus, työ) ja pidemmältä ajalta.
Näin mä löysin hyvän miehen, joka ei esittänyt mitään, kun ei tarvinnut kaverille esittää (enkä minäkään esittänyt hänelle muuta kun mitä olen, samasta syystä). Olin siis jo ennalta nähnyt mm miten hän käyttäytyy stressaantuneena (yhteinen harrastus on kilpailulaji), onko rehellinen, miten käyttää rahaa, miten kohtelee muita ihmisiä (etenkin jotenkin alisteisessa asemassa olevia).
15 v onnellisesti yhdessä. Jos hän nyt kuolisi, joko jäisin tarkoituksella yksin tai etsisin uuden saman harrastuksen parista.
Kaikki eivät työn harrastusten tai yhteisten kavereiden kautta tapaa itseään kiinnostavia miehiä/naisia.
Ja se on ihan oma valinta sitten. Ellei kykene kiinnostumaan mistään missä on molempia sukupuolia (esim. tyypillisesti urheilu), niin sitten valitsee jäädä ilman. Kun täällä roikkumisen sijaan harrastaisi jotakin missä ylipäätään tapaa ihmisiä, olisi niitä mahdollisuuksia.
Tai siis ellei olisi katkerikko vihaaja, niiden on turha vaivautua ihmisten ilmoille.
Se on kuule aikamoinen lottovoitto, että se kumppani sattuu löytymään sieltä oman kylän puulaakijoukkueesta. Jos sinulla on käynyt niin, se ei tarkoita että se olisi erityisen yleistä keskimäärin.
Koska naapurikylä on liian kaukana? Ja koska netissäkö ei ole myös harrastusryhmiä, joissa voi tavata kumppaninen vaikka toiselta puolelta Suomea.
Tekosyitä. Minä löysin mieheni naapurikaupungin ampumaseurasta, arvaa montako naista siellä on, vaikka on useita sinkkumiehiä? Fiksu menee sinne, missä sitä toivottua sukupuolta on.
Fiksu mies menisi johonkin vapaaehtoistyöhön, siellä on mukavia naisia ja aina osa sinkkujakin. Mutta täällä he haukkuu, miten naiset valitsevat väärin :)
Niin, eli palattiin juuri siihen nettiin ja isompiin piireihin kuin siihen omaan pieneen harrasteluporukkaan josta jokainen mukamas löytää kumppanin.
Kukaan muu ei puhunut pienestä porukasta, vaan harrastuksista joissa tapaa ihmisiä. Versus katalogin selaaminen, ja pettyminen yhä uudestaan.
Siellä harrastuksessa ei se hampaaton juoppo joka äsken mainittiin esitä samoin kivaa miestä, kun sen tuntee ensin muuna kuin potentiaalisena kumppanina, joka voi valehdella mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
No siis kemia ja yhteensopivuushan eivät kulje välttämättä käsi kädessä. Olen pitkästä aikaa suhteessa, jossa tunnen vahvasti kemiaa ja olettaisin vastapuolenkin tuntevan, mutta silti me emme taida olla kovinkaan yhteensopivat.
Näinhän se usein on. Vahvin kemia on aina sitä naista kohtaan jonka tietää jo lähtökohtaisesti epäsopivaksi. Paperilla täydelliseen ei taas tunne mitään vetoa, ei vaikka kuinka tarjoaisi mahdollisuuden.
Miksi parhaat feromonit leijailevat aina niiltä epäsopivilta? Joku yläkerran herran sairas hupihan siinä täytyy olla takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen rehellisesti hakenut vain hauskanpitoa ja seksiä. Monella miehellä on ihme tarve uskotella etteivät tapaile muita. Ilmeisesti haluavat, että mä en tapaile muita miehiä, vaikka itsellä on monta naista kierroksessa. Voisiko joku mies valaista tätä logiikkaa? Elämä helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse keksiä hätävalheita jne. Miksi ei voi olla rehellinen? Sama juttu sen suhteen onko hakemassa vakavaa suhdetta vai ei. Mitä se valehtelu hyödyttää? Lähinnä naurattaa nuo miesten tarinat!
Koska naisilta saa helpommin kun he luulevat olevansa ainoita.
Ja sitten päätyy yksinäiseksi, katkeraksi mieheksi vauvalle muistelemaan niitä päiviä, kun vielä pystyi huijaamaan. Onko surkeampaa kohtaloa.
On.
En ole kelvannut koskaan kenellekään edes panoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mielenrauhan voi säilyttää muutamalla tavalla:
1) Määritä rajat ja tarpeet, joita sinulla on suhteessa. Kerro nämä toiselle.
Esimerkki: On hyvin yleistä, että esimerkiksi seuraavaa tapaamista ei sovita tapaamisen loppuessa, vaan jätetään avoimeksi. Ei näin! Sinulla on merkitystä. Ihmisen joka haluaa saada sinut elämääsi pitää arvostaa mahdollisuuksia nähdä sinua.
Missä ne omat rajat menee? Sen huomaa siitä, miten luontaisesti käyttäydyt toisen seurassa ja kun ajattelet häntä. Liian hälläväliä-meininki usein saa aikaan liiallista takertuvuutta ja alat kuluttaa liikaa aikaa ihmissuhteen ajatteluun. Oman elämäsi suunnittelu vaikeutuu, kun ei ole asetettu sitä yhdessäoloaikaa. Kun taas olet energinen sekä ihmisen seurassa että hänen poissaollessaan, rajat on siinä missä pitääkin.
Mies kyllä panostaa, jos se on ainoa keino saada aikaa kanssasi. Jos antaa aikaa silloin kun miehelle sopii ja menee hänen mielensä mukaan tekemisten ja ajan suhteen, niin miehen kiinnostus alkaa hiipua, varsinkin jos nainen on oman alistumisensa takia takertuvainen, negatiivinen, jne.
Jos hän ei panosta, jos hän ei halua sopia seuraavaa tapaamista, jos hän peruu tapaamisia ilman kunnon syytä tai ei keskity vuorovaikutukseen tapaamisilla - silloin hän ei pidä sinusta tarpeeksi, jotta suhde voisi kehittyä. Jokaisella on mielikuvia siitä kuka on paras kumppani, mutta olennaisinta on aina se vuorovaikutus - miltä tuntuu olla yhdessä, miten erimielisyydet hoidetaan, ollaanko tiimi kun tulee vaikeaa vai ei.
Muista että kaikilla on sitä ylimääräistä aikaa. Elämässä on työ/opinnot, kotityöt, itsestä huolehtiminen, jälkikasvusta huolehtiminen. Sitten on harrastaminen, ihmissuhteet - nämä jälkimmäiset on aina vapaasti valittavissa. Jos mies on liian "kiireinen" niin hän ei elämässään halua valita sitä, että antaisi aikaa uudelle suhteelle. Anna miehen mennä.
2) Jos kyseessä todella on mies, jolle olet hälläväliä-suhde, ja haluat silti suhteen hyvät asiat silloin kun herra on sillä tuulella, niin sitten ota itse täys-hälläväliä-asenne myös. Et huomioi häntä kun hän on poissa. Tapaat muita miehiä myös. Et panosta suhteeseen tapaamisten ulkopuolella. Tekstarit vain tapaamisista sopiaksesi. Hän ei ole olemassa sinulle muutoin kuin tavatessa, niin kuin sinäkään et ole hänelle. Se on reilua ja mielenrauha säilyy jos ne harvat hetket riittää.
3) Unohda deittailukulttuuri ja tutustu perinteisiin suhdemalleihin. Yleensä tarkoittaa naimisiinmenoa ja sitä kautta sitoutumista ja parisuhteen sääntöjen määrittämistä. Suuri osa maailman väestöstä ei deittaile tai ole suhteessa ennen avioliittoa. Esimerkkinä muslimit, joilla avioliitto tarkoittaa että mies saa seksiä vaimolta, jos antaa hänelle perheen pysyvyyden ja taloudellisen turvan. Tästä voi olla montaa mieltä, mutta vaikuttaisi siltä että suuri osa miehistä tarvitsee tämän tyyppisen vaihtokaupan, jotta pysyvät sitoutuneena kehenkään. Jos sitä seksiä saa ilman sitoutumista, ei haluta sitoutua. Sitoutuminen on tietysti vain alku suhteelle, joka vuosien kuluessa kehittyy yhteisten kokemusten myötä.
Lopuksi haluan vielä sanoa sen, että tosiaan jos ihmiset eivät järjestä aikaa tutustua ja elää ja kokea elämää yhdessä, niin tunnesuhde ei kehity ja tunnesuhteen perusteella ihmiset sitoutuvat. Himot, halut, alkuhuuma, hauskanpito - nämä eivät yleensä miestä saa sitoutumaan, vaikka olisit kuinka upea nainen.
Jäin pohtimaan (miehenä) miltä tämä kaikki edellä kirjoitettu kuullostaisi, jos vaihdettaisiin sukupuolien paikkaa. Eli siinä, missä edellä kirjoitit mies. luksinkin nainen. ja missä lukee nainen lukisi mies. - Minusta tällä asialla ei pitäisi olla mitään merkitystä mutta hätäisempi lukija saattaisi saada sen käsityksen, että mies on taas ottaja ja nainen antajan roolissa kun minusta jotta suhde voisi muodostua ja pysyä koossa molempien tulee -yksinkertaistaen- sekä antaa että saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat niin hemmetin negatiivisiä. Itketään ja valitetaan kun ei kenellekkään kelpaa ja miehet sitä ja naiset tätä. Käydään kaksilla treffeillä ja jos toinen ei kolmansia halua niin se on kamala pettymys, maailmanloppu ja taas vajotaan itsesääliin. Toisilla lukee jo profiilitekstissä tyyliin että tuskin täältä mitään löytyy. No miksi roikut sitten siellä tinderissä.
Itse tunnen monta paria jotka tavanneet tinderissä. Kaksi mennyt naimisiin, kolmas pari odottaa jo toista lasta. Siskoni tapasi vuosi sitten tinderistä kivan miehen. Itsekin löysin mieheni sieltä. Kaikki ollaan ihan tavallisia tallukoita, on lyhyttä pitkää, laihaa ja pullukkaa, duunareita ja akateemisia. Eivät ole mitään instamalleja tai jykevä leukaisia lääkäreitä ja niin vaan on kumppani löytynyt. Ei kaikilla heti napannut ja osa piti taukoa kun alkoi kyllästyttämään mutta silti ovat aina olleet positiivisia ja treffailleet iloisin mielin.
Avainsana on juuri se, että treffeille, treffeille ja vielä kerran treffeille. Jos jotain ei millään tahdo saada treffeille niin poista se ja ota seuraava. Pelkkiä matchejä keräilemällä ei saa yhtään mitään.
Niinkö? Minulla aikoinaan oli ihan eri strategia kun oli yhdessä e-systeemissä. Katselin minulle sopiksi laitettujen miesten profiilit - siis luonneanalyysit - hyvin tarkasti. Kirjoittelin muutaman kanssa. yhden kanssa kirjoittelu lähti heti lentoon, olimme selkeästi samalla aaltopituudella ja haimme samoja asioita. Hänen kanssaan tapasin - ja nyt yhdessä ja naimisissa, onnellisesti jo yli kymmenen vuotta. Minusta avain on omissa nahkoissa viihtyminen ja taju millainen kumppani itselle sopii, noilla spekseillä löytää itselleen kumppanin nopeastikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen rehellisesti hakenut vain hauskanpitoa ja seksiä. Monella miehellä on ihme tarve uskotella etteivät tapaile muita. Ilmeisesti haluavat, että mä en tapaile muita miehiä, vaikka itsellä on monta naista kierroksessa. Voisiko joku mies valaista tätä logiikkaa? Elämä helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse keksiä hätävalheita jne. Miksi ei voi olla rehellinen? Sama juttu sen suhteen onko hakemassa vakavaa suhdetta vai ei. Mitä se valehtelu hyödyttää? Lähinnä naurattaa nuo miesten tarinat!
Koska naisilta saa helpommin kun he luulevat olevansa ainoita.
Ja sitten päätyy yksinäiseksi, katkeraksi mieheksi vauvalle muistelemaan niitä päiviä, kun vielä pystyi huijaamaan. Onko surkeampaa kohtaloa.
On.
En ole kelvannut koskaan kenellekään edes panoksi.
Edes panoksi. - Minusta siihen, että pääsee "panoksi" täytyy toisessa olla jotain erityistä. Mutta kai minä neän edustan miesten vähemmistöä, koska en todellakaan ole halukas ja valmis harrastamaan seksiä kenen tahansa naisen ja tarkennuksena, enkä myöskään miehen kanssa.
En tiedä onko tämä sitten syynä myös siihen, että minulla on paljon enempi naisia kavereina ja ystävinä kuin ollut seksikumppaneita. Olen erinoamsein hyvilläni, että näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin samat kokemukset täällä. Sinkkuaikaa takana 3,5 vuotta. Nyt on alkanut tuntua siltä että en jaksa enää etsiä, voin paremmin yksin enkä ”tarvitse” vierelle ketään.
Mihinkään ei oikeasti voi luottaa. Ei sanoihin eikä tekoihin. Vaikka mies pommittaisi viesteillä niin EI, se ei tarkoita että häntä kiinnostaa. Vaikka mies sanoisi sinulle että tykkää sinusta paljon, se ei tarkoita että hän tykkää sinusta paljon. Tämä on tullut opittua kantapään kautta.
Kumppanin löytäminen tuntuu oikeasti ydinfysiikalta. Niin monen asian on loksahdettava paikoilleen samaan aikaan, muuttujia on yksinkertaisesti liikaa.
Vaikka en ole menettänyt täysin uskoa miehiin tai niputa kaikkia miehiä samaan kategoriaan yhden mädän omenan takia, niin silti olen vielä täysin rikki suhteesta, missä sai aina arvuutella kuinka paljon totta oli missäkin lauseessa.
Raskausaikana mies muutti luokseni (piti kuitenkin oman asunnon). Siitä ei niinkään keskustelu hän vain yksi päivä jäi eikä enää mennyt kotiin. Ja meillä oli tosiaan lapsi syntymässä. Minä olin täysin rakastunut ja mies tiesi sen. Olin sanonut miehelle, jos ei suhdetta kanssani halua, niin ei antaisi minulle turhaa toivoa, mutta vierelle oli jäänyt.
Lapsi syntyi ja parin kk:n ikäisenä ehdotin, jos pyydettäisiin lapselle pariksi tunniksi vahti ja mentäisiin treffeille. Mies totesi, ettei ole hyvä idea, koska EI HALUA ANTAA TURHAA TOIVOA. Eli hänestä yhdessä asuminen perheenä, yhteinen rahapurkki elintarvikkeisiin ym. arjen tarpeisiin ja tulevaisuuden suunnittelu ei ollut turhan toivon antamista.
Pääsääntöisesti syytän vain itseäni. Olin itse niin naiivi ja ensirakkauden huumassa, että uskoin aina vain parasta, vaikka käytös ja teot olisi pitänyt olla se mitä tarkkailla; ei ympäripyöreät puheet. Sorruin itsekin suhteen aikana niin typeriin ja rumiin temppuihin epätoivoissani, kun en aina oikein tiennyt mikä paikkani on. Minusta jäi suhteen jäljiltä vain kasa murenevia osasia(vaikea masennus ja itsetuhoisuutta), joita olen pikkuhiljaa alkanut kasaamaan, mutta pitkään aikaan en tule olemaan valmis oikeaa suhdetta etsimään. Deittisaiteilla olen, mutta hakuehtona kaveruus: harmittavan moni mies silti lähettelee pyytämättömiä dickpicejä.
Varmaan kyllä poistun niistäkin ja laitan itseni kasaan kunnolla ensin. Tuskin kukaan edes näin hajalla olevaa ihmistä riesakseen haluaisi, kun tätä ketjua lukiessani olen huomannut, että rehellisyys ei taida olla kovinkaan monella arvoasteikolla kovin korkealla.
Ehkä joskus vielä tapaan jonkun, joka hyväksyy minut vikoineen päivineen. Mutta nyt en jaksa sitä murehtia. Minulla on lapseni ja hänestä saan voimaa tehdä päivä päivältä paremmin.
30v parisuhteessa kirjoitti:
Sen syvällisempiä miettimättä totean:
Jos mies ilmoittaa heti perimmäiset halunsa seurustelulle (seksi, paneminen, naiminen…) niin iso naisista torppaa sen heti: sika! Ei käy. SIKA!!! Mitä tekee mies - valehtelee. Saadakseen seksiä. Mitä nainen voisi kenties sitten tehdä tavattuaan mielenkiintoisen miehen?!? Älä ajattele heti vuosikymmenten päähän, että tässä on se tuleva mieheni. Elä hetkessä, nauti. Anna upeaa seksiä. Aamuin, päivin ja illoin. Ehkä se mieskin siitä kypsyy ja haluaa viettää kanssasi ikuisuuden? Mutta ah muista! Et saa lopettaa sen upean seksin antamista, koskaan! Se on petetty lupaus, vaikkei sitä olisi ääneen sanottukaan. Ja hyvä seksi on aina riettautta, syntiä.Älä myöskään ikinä äläkä varsinkaan koskaan oleta, että mies luopuisi typeristä harrasteistaan takiasi. Sen vaatiminen on myös sopimusrike. Jos hän rassaa autojaan, on lintubongari, haluaa kalareissulle viikoksi kahdesti vuodessa - ne ei muutu. Näin olen omia tyttäriäni opettanut. Itselläni ei ole koskaan merkittäviä harratuksia ollut, joten en perheen takia niistä ole joutunut luopumaan.
Oletko itse kympin nainen? Ulkonäöltäsi, ajatuksiltasi? Vartaloltasi? Jos olet seiska, niin etsi miestä väliltä 6+ 7,5.
Ja sitten viimeisenä todella, todella törkeä asia - en ole opettanut tyttärilleni. Opettele nauttimaan imemisestä. Siis todella, todella nauttimaan, sydämestäsi. Ihan loppuun asti. Älä kiristä, mutta käytä valttikorttina. Kivaa vkonloppua!
Juu ei toimi. Kokemusta on. Kaiken tein mitä tuossa neuvoin. 4 vuotta yritin ja niin se mies vaan lähti sen paremman matkaan lopulta, jätti minut ja lapsen, emmekä koskaan päässeet oikein tapailuastetta pidemmälle.
Ja kyllä imin ja nautin. Miehen haistelu sai minut märäksi, mutta ei vaan riittänyt ei. Kaiken maailman selitylsetkin mieheltä uskoin, lupaukset tulevasta.
Eli kiitos, mutta ei kiitos.
+30N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis kemia ja yhteensopivuushan eivät kulje välttämättä käsi kädessä. Olen pitkästä aikaa suhteessa, jossa tunnen vahvasti kemiaa ja olettaisin vastapuolenkin tuntevan, mutta silti me emme taida olla kovinkaan yhteensopivat.
Näinhän se usein on. Vahvin kemia on aina sitä naista kohtaan jonka tietää jo lähtökohtaisesti epäsopivaksi. Paperilla täydelliseen ei taas tunne mitään vetoa, ei vaikka kuinka tarjoaisi mahdollisuuden.
Miksi parhaat feromonit leijailevat aina niiltä epäsopivilta? Joku yläkerran herran sairas hupihan siinä täytyy olla takana.
Samasta syystä kun minulla miehenä alkaa keulimaan nähdessäni jonkun pahan punkkaritytön, tulee vaan mieleen heti villit sänkyfantasiat. Kun toinen täyttää jotain omia fetissejä niin on vahva kemian tuoksu. Vieläpä jos toinen innostuu minusta samalla tavalla. Mutta ei siitä varmasti hyvää ja vakaata parisuhdetta tule juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitäs noi green flagit ovat? Missä olet näihin miehiin tutustunut?
No vaikka että on helppo olla ja jutella toisen kanssa, asioista on pystytty keskustelemaan avoimesti (myös erimielisyyksistä), että toinen on johdonmukainen teoissaan ja sanoissaan, että ei tartte miettiä missä toinen on tai mitä se tekee vaan alusta saakka vallitsee sellainen luottamus ja hyvä fiilis toisesta, eikä toinen myöskään koko ajan kyttää ja kyylää sinua, että on yhteisiä arvoja ja tulevaisuudensuunnitelmia, että toinen kunnioittaa sinun lisäksi myös muita ihmisiä (miten puhuu toisista ja kohtelee toisia).. jne. Eli ihan tuollaisia tavallisia asioita, mitkä ei kuitenkaan selkeästi ole monenkaan kanssa itsestäänselvyyksiä (niiden kanssa en siis sitten olekkaan tapaillut sen enempää).
Se on todella hajottava tunne kun luulet että kaikki on hyvin ja olet jo vähintäänkin ihastunut, niin sitten toinen kääntää kelkkaa ja pudottaa jonkun pommin ja sit juttu onkin siinä. Pahimmillaan käynyt niin että aamulla halitaan ja pussaillaan heipat ja hyvät työpäivät. Tapailtu useampi kuukausi. Ja sit samana iltana klo. 20 minut on jätetty tekstiviestillä. Olen henkisesti melko vahva (etenkin nyt kun aattelen mitä olen joutunut käymään läpi), mutta kuinka monta kertaa ihmisen psyyke kestää tuollaista? Ihan uskomatonta p*skaaaaaaaa.
ap
Itkuhan tässä tulee, kun lukee tekstiä joka voisi olla minun kirjoittama. Täysin samat kokemukset vaikka olen mies. Niin monta kertaa vielä tapahtunut etten enää jaksa.
En tiedä mikä on syynä, jos naiselle käy aina noin, mutta itseni kohdalla koen vain olevani loppupelissä liian tylsä, koska olen 100% rehellinen ja luotettava. Miehessä pitäisi olla enemmän särmää ja vastusta naiselle. Tapailemani naisethan ovat olleet juuri kaltaisiasi ja olen heihin luottanut ja lupauksiin uskonut, mutta väärässä olen ollut joka ikinen kerta.
Joo, tuo luotettavuus on myrkkyä naisen kipinälle. Minullakin edellisen parisuhteen loppusuoralla tuli naiselta outo kommentti, kun olin tulossa naisen luokse niin hän kommentoi kauempaa minut nähdessään, että "sieltä se taas kerran tulee, yhtä luotettavasti kuin aina". En vastannut mitään, mutta mielessäni vähän ihmettelin että olipa outo kommentti. Silloin en vielä tiennyt, että nainen miettii suhteen katkaisemista.
Sama. Oli useamman vuoden on-off-suhteessa. Itse olin täysin rakastunut ja yritin tehdä kaikkeni, että suhde toimii. Mies ei oikeastaan mitään. Aina kun oli jotain vailla tuli kehuja. Lopulta eron jälkeen, kun oli jättänyt ja vaihtanut siihen parempaan, jonka kanssa pystyi vihdoin sitoutumaan parisuhteeseen (jota kuitenkin petti), niin mies kertoi, että syy miksi aina palasi luokseni oli se, että minä olin aina hänen tukenaan ja aina autoin. Pystyi siis aina luottamaan, ett sanoi tai teki mitä tahansa, niin minun luokse vo aina palata, ku muut viritelmät ei toimi.
Kyllä, idiootti olin minä. Sen olen hyväksynyt. Nykyään lopetan Kaiken heti, kun tulee vähänkään varoitusmerkkejä toisesta, jos niistä ei suostu keskustelemaan kuten aikuiset.
Eli jotain hyvää tuli siitäkin opittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku mies valaista tätä logiikkaa? Elämä helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse keksiä hätävalheita jne. Miksi ei voi olla rehellinen?
Kokemukseni mukaan naiset muuttuvat muutamassa kuukaudessa mustasukkaisiksi, vaikka aluksi on cool että tapaillaan muitakin. Olen päätynyt kahden naisen kanssa parisuhteeseen tästä syystä. Molemmilta tuli joku "haluan sinut kokonaan"-ultimatum.
Monet kundit varmaan haluavat välttyä tältä. Siis sekä mustasukkaiselta tapailukumppanilta että joutumasta parisuhteeseen. Siksi luulisin niiden valehtelevan tai olevan epämääräisiä.
Omapa tyhmyytesi kun valitsen huonoja seuralaisia. Jos sieltä ei löydy kunnollisia, muuta toiseen pitäjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen rehellisesti hakenut vain hauskanpitoa ja seksiä. Monella miehellä on ihme tarve uskotella etteivät tapaile muita. Ilmeisesti haluavat, että mä en tapaile muita miehiä, vaikka itsellä on monta naista kierroksessa. Voisiko joku mies valaista tätä logiikkaa? Elämä helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse keksiä hätävalheita jne. Miksi ei voi olla rehellinen? Sama juttu sen suhteen onko hakemassa vakavaa suhdetta vai ei. Mitä se valehtelu hyödyttää? Lähinnä naurattaa nuo miesten tarinat!
Naiset ovat yleensä erittäin mustasukkaisia. Eli jos mies on sellainen, että pystyy useaa naista pyöruttämään, niin ei tätä kannata naisille sanoa tai homma ei enää onnistukaan. Pelimies ei ole pelimies jos rehellisesti sanoo hakevansa vain panoa jolloin jää parhaat panot helposti väliin.
Kyllä mä olen miehille rehellisesti kertonut tilanteeni eli että tapailen useita miehiä yhtäaikaa. Ovat hyväksyneet asian pienen hampaiden kiristelyn jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku mies valaista tätä logiikkaa? Elämä helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse keksiä hätävalheita jne. Miksi ei voi olla rehellinen?
Kokemukseni mukaan naiset muuttuvat muutamassa kuukaudessa mustasukkaisiksi, vaikka aluksi on cool että tapaillaan muitakin. Olen päätynyt kahden naisen kanssa parisuhteeseen tästä syystä. Molemmilta tuli joku "haluan sinut kokonaan"-ultimatum.
Monet kundit varmaan haluavat välttyä tältä. Siis sekä mustasukkaiselta tapailukumppanilta että joutumasta parisuhteeseen. Siksi luulisin niiden valehtelevan tai olevan epämääräisiä.
En mä edes harkitse mitään vakavaa eri uskontokuntaa edustavan kanssa. Seksiin kyllä kelpaavat. En vaan ymmärrä mikä ihme tuossa valehtelussa kiinnostaa. Sovitaan treffit, nähdään ja harrastetaan seksiä. En mä tarvitse sitä I miss u -lässytystä tms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä deittaile, yritä parisuhdetta vain ihmisen kanssa, jonka jo ennalta tunnet jostakin (harrastus, työ) ja pidemmältä ajalta.
Näin mä löysin hyvän miehen, joka ei esittänyt mitään, kun ei tarvinnut kaverille esittää (enkä minäkään esittänyt hänelle muuta kun mitä olen, samasta syystä). Olin siis jo ennalta nähnyt mm miten hän käyttäytyy stressaantuneena (yhteinen harrastus on kilpailulaji), onko rehellinen, miten käyttää rahaa, miten kohtelee muita ihmisiä (etenkin jotenkin alisteisessa asemassa olevia).
15 v onnellisesti yhdessä. Jos hän nyt kuolisi, joko jäisin tarkoituksella yksin tai etsisin uuden saman harrastuksen parista.
Kaikki eivät työn harrastusten tai yhteisten kavereiden kautta tapaa itseään kiinnostavia miehiä/naisia.
Ja se on ihan oma valinta sitten. Ellei kykene kiinnostumaan mistään missä on molempia sukupuolia (esim. tyypillisesti urheilu), niin sitten valitsee jäädä ilman. Kun täällä roikkumisen sijaan harrastaisi jotakin missä ylipäätään tapaa ihmisiä, olisi niitä mahdollisuuksia.
Tai siis ellei olisi katkerikko vihaaja, niiden on turha vaivautua ihmisten ilmoille.
Se on kuule aikamoinen lottovoitto, että se kumppani sattuu löytymään sieltä oman kylän puulaakijoukkueesta. Jos sinulla on käynyt niin, se ei tarkoita että se olisi erityisen yleistä keskimäärin.
Koska naapurikylä on liian kaukana? Ja koska netissäkö ei ole myös harrastusryhmiä, joissa voi tavata kumppaninen vaikka toiselta puolelta Suomea.
Tekosyitä. Minä löysin mieheni naapurikaupungin ampumaseurasta, arvaa montako naista siellä on, vaikka on useita sinkkumiehiä? Fiksu menee sinne, missä sitä toivottua sukupuolta on.
Fiksu mies menisi johonkin vapaaehtoistyöhön, siellä on mukavia naisia ja aina osa sinkkujakin. Mutta täällä he haukkuu, miten naiset valitsevat väärin :)
Niin, eli palattiin juuri siihen nettiin ja isompiin piireihin kuin siihen omaan pieneen harrasteluporukkaan josta jokainen mukamas löytää kumppanin.
Kukaan muu ei puhunut pienestä porukasta, vaan harrastuksista joissa tapaa ihmisiä. Versus katalogin selaaminen, ja pettyminen yhä uudestaan.
Siellä harrastuksessa ei se hampaaton juoppo joka äsken mainittiin esitä samoin kivaa miestä, kun sen tuntee ensin muuna kuin potentiaalisena kumppanina, joka voi valehdella mitä vaan.
No mutta entä, jos ei harrastusporukassakaan ole ketään kiinnostavaa? Eihän se sama harrastus riitä suhteen perustaksi, eikä tarkoita, että henkilöiden välillä kipinöi romanttisseksuaalisesti, vaikka jotain yhdistävää olisikin (eli se sama harrastus).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä deittaile, yritä parisuhdetta vain ihmisen kanssa, jonka jo ennalta tunnet jostakin (harrastus, työ) ja pidemmältä ajalta.
Näin mä löysin hyvän miehen, joka ei esittänyt mitään, kun ei tarvinnut kaverille esittää (enkä minäkään esittänyt hänelle muuta kun mitä olen, samasta syystä). Olin siis jo ennalta nähnyt mm miten hän käyttäytyy stressaantuneena (yhteinen harrastus on kilpailulaji), onko rehellinen, miten käyttää rahaa, miten kohtelee muita ihmisiä (etenkin jotenkin alisteisessa asemassa olevia).
15 v onnellisesti yhdessä. Jos hän nyt kuolisi, joko jäisin tarkoituksella yksin tai etsisin uuden saman harrastuksen parista.
Kaikki eivät työn harrastusten tai yhteisten kavereiden kautta tapaa itseään kiinnostavia miehiä/naisia.
Ja se on ihan oma valinta sitten. Ellei kykene kiinnostumaan mistään missä on molempia sukupuolia (esim. tyypillisesti urheilu), niin sitten valitsee jäädä ilman. Kun täällä roikkumisen sijaan harrastaisi jotakin missä ylipäätään tapaa ihmisiä, olisi niitä mahdollisuuksia.
Tai siis ellei olisi katkerikko vihaaja, niiden on turha vaivautua ihmisten ilmoille.
Se on kuule aikamoinen lottovoitto, että se kumppani sattuu löytymään sieltä oman kylän puulaakijoukkueesta. Jos sinulla on käynyt niin, se ei tarkoita että se olisi erityisen yleistä keskimäärin.
Koska naapurikylä on liian kaukana? Ja koska netissäkö ei ole myös harrastusryhmiä, joissa voi tavata kumppaninen vaikka toiselta puolelta Suomea.
Tekosyitä. Minä löysin mieheni naapurikaupungin ampumaseurasta, arvaa montako naista siellä on, vaikka on useita sinkkumiehiä? Fiksu menee sinne, missä sitä toivottua sukupuolta on.
Fiksu mies menisi johonkin vapaaehtoistyöhön, siellä on mukavia naisia ja aina osa sinkkujakin. Mutta täällä he haukkuu, miten naiset valitsevat väärin :)
Joo, ampumaseurassa on varmasti miehiä. Mutta löytyykö itseä kiinnostavia miehiä? Jos itsekin on kiinnostunut ampumisesta ja aseista, silloin ehkä. Mutta jollekin humanistille, joka ei pidä ampumisesta tai aseista, ei taitaisi äijien ampumakerho olla paras paikka etsiä kumppania.
Elämä menee myös ankeaksi, jos alkaa kiertää sellaisia harrastuksia, joista ei itse ole kiinnostunut - löytääkseen miehiä, joita kiinnostaa harrastus, josta itse ei pidä. Ei sille mitään voi, jos henkilö tykkää harrastaa liikuntaa (ja joukkueessa on vain naisia), kuvataidekerhoa (jossa on pääasiassa naisia), lukemista (ja kirjapiirissä on kyllä miehiäkin, mutta he ovat väärän ikäisiä) tms. En siis todellakaan sano, että on huono idea lähteä harrastuksiin ja muutenkin ihmisten ilmoille ja pitää niissä silmät auki, mutta aika laillahan tuo on hakuammuntaa, jos lähtee vain random harrastukseen sillä ajatuksella, että siellä on miehiä - siis miehiä yleensä, sen kummemmin miettimättä, ovatko sellaisia miehiä, joita itse hakee. En minä ainakaan kiinnostu kenestäkään vain siksi, että hän on heteromies, pitää siinä nyt jotain muutakin olla. Ja itsehän olen löytänyt aiemmin seurustelukumppaneita naisvaltaiselta opiskelualalta (humanistinen ala, vain 1/10 oli miehiä), mutta olivat sitten samanhenkisiä kanssani, joten tyhmää olisi ollut mennä jostain insinöörien opinahjosta etsiskelemään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi joku löytää? Miksi ei voi vain elää yksin. Palstamammojen suurin murhe on että koko ajan pitää stressata mistä saisi ukon. Itsekin olen nainen, mutta en jaksa stressata. Tulee jos on tullakseen, en mieti moisia
Ihmisillä on erilaisia tarpeita. Joku kaipaa rakkautta, joku läheisyyttä, joku seksiä, joku kaikkea näistä. Joku kaipaa elämänkumppania, jonka kanssa rakentaa yhteistä elämää. Joku haluaa perustaa perheen. Joku kaipaa ehkä vain seuraa. Onhan näitä syitä. Eikä se tarkoita, että kaikilla on kauhea stressi asiasta, mutta varsin ymmärrettäviä ja inhimillisiä nämä luettelemani asiat ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis kemia ja yhteensopivuushan eivät kulje välttämättä käsi kädessä. Olen pitkästä aikaa suhteessa, jossa tunnen vahvasti kemiaa ja olettaisin vastapuolenkin tuntevan, mutta silti me emme taida olla kovinkaan yhteensopivat.
Näinhän se usein on. Vahvin kemia on aina sitä naista kohtaan jonka tietää jo lähtökohtaisesti epäsopivaksi. Paperilla täydelliseen ei taas tunne mitään vetoa, ei vaikka kuinka tarjoaisi mahdollisuuden.
Miksi parhaat feromonit leijailevat aina niiltä epäsopivilta? Joku yläkerran herran sairas hupihan siinä täytyy olla takana.
Samasta syystä kun minulla miehenä alkaa keulimaan nähdessäni jonkun pahan punkkaritytön, tulee vaan mieleen heti villit sänkyfantasiat. Kun toinen täyttää jotain omia fetissejä niin on vahva kemian tuoksu. Vieläpä jos toinen innostuu minusta samalla tavalla. Mutta ei siitä varmasti hyvää ja vakaata parisuhdetta tule juu.
Miksi ei punkkaritytön kanssa voisi tulla hyvää ja vakaata parisuhdetta? Ei se nyt niinkään voi mennä, vain niiden kanssa onnistuu, joista ei ole kiinnostunut ja jotka tuntuvat tylsiltä, ja heti kun toinen herättää omat seksuaaliset halut, on se merkki siitä, että henkisellä puolella ei sitten missään tapauksessa voi toimia.
Alue: Aihe vapaa
Eli miehelle et salli samaa minkä olisit sallinut itsellesi. Niin tyypillistä kaksinaismoralisimia...