Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitäs noi green flagit ovat? Missä olet näihin miehiin tutustunut?
No vaikka että on helppo olla ja jutella toisen kanssa, asioista on pystytty keskustelemaan avoimesti (myös erimielisyyksistä), että toinen on johdonmukainen teoissaan ja sanoissaan, että ei tartte miettiä missä toinen on tai mitä se tekee vaan alusta saakka vallitsee sellainen luottamus ja hyvä fiilis toisesta, eikä toinen myöskään koko ajan kyttää ja kyylää sinua, että on yhteisiä arvoja ja tulevaisuudensuunnitelmia, että toinen kunnioittaa sinun lisäksi myös muita ihmisiä (miten puhuu toisista ja kohtelee toisia).. jne. Eli ihan tuollaisia tavallisia asioita, mitkä ei kuitenkaan selkeästi ole monenkaan kanssa itsestäänselvyyksiä (niiden kanssa en siis sitten olekkaan tapaillut sen enempää).
Se on todella hajottava tunne kun luulet että kaikki on hyvin ja olet jo vähintäänkin ihastunut, niin sitten toinen kääntää kelkkaa ja pudottaa jonkun pommin ja sit juttu onkin siinä. Pahimmillaan käynyt niin että aamulla halitaan ja pussaillaan heipat ja hyvät työpäivät. Tapailtu useampi kuukausi. Ja sit samana iltana klo. 20 minut on jätetty tekstiviestillä. Olen henkisesti melko vahva (etenkin nyt kun aattelen mitä olen joutunut käymään läpi), mutta kuinka monta kertaa ihmisen psyyke kestää tuollaista? Ihan uskomatonta p*skaaaaaaaa.
ap
Tapailet liian tasokkaita miehiä/pelimiehiä. Tottakai ne antaa ymmärtää kuvan yhteisestä tulevaisuudesta, että pääsevät sänkyysi. Etsisin sinuna nyt ihan eri tyyppisiä miehiä, jos kaava on aina sama.
Itse en voi tapailla kuin sentyyppisiä miehiä joihin tunnen vetoa ja joilla on määrätyntasoinen sosiaalinen kyvykkyys.
Tai tietenkin voin, jos vain halua olla kaveri. Mutta aina annetaan tämä ohje: tapaile muuntyyppisiä, laske rimaa, älä odota kipinää, ystävyys voi muuttua rakkaudeksi, älä odota heti tunteita tai ohita epämieluisa piirre miehessä jne...
Joillekin naisille tämä ehkä onnistuu, mutta suurimmalla osalla on joku tietty piirre miehessä joka vetoaa. Jos tämä piirre puuttuu niin vetovoimaa ei vain synny.
Kyse ei ole miehen liiasta tasokuudesta tms. Vaan ihan tavallinen ihmine voi olla, mutta jokin hänessä vetoaa.En usko, että kovinkaan moni voi vaan järjen kautta päättämällä muuttaa sitä mihin mies- tai nais-tyyppiin ihastuu. Kun on kuitenkin kyse tunteista, ei järjestä.
Tietenkin järkeä täytyy sillätavoin käyttää, että osaa välttää ihan poissuljettavat tai vahingolliset ihmistyypit.No joillain se kiinnostava piirre miehessä saattaa olla esim pienoinen halveksunta tai ylimielisyys, eikä nainen sitä itse näe tai edes tiedosta.
Usein peritty lapsuudenkodin perheestä.
Ystävälläni näitä oli useita ja oli pettynyt että miten taas kävi näin. Omaan silmään herrat näki heti: narsistisia liukkaita liikemiehiä. Niinkuin ystäväni oma isä johon ei pitänyt aikuisena edes yhteyttä.
Perus psykologiankirja esimerkki.
Yleensä ei ihan näin mustavalkoista ja vaatii itsetutkiskelua löytää omasta päästä mikä se homma oikeasti on, mikä juju. Varsinkin jos valitsee samantyylisiä eikä vaan natsaa.
Jep.
Jep, osa löytää porukasta aina sen alkkiksen tai ylimustasukkaisen. Mutta enemmistö osaa ottaa opisksi, eikä toista samaa kaavaa.
Montako naista naisten haukkuminen vauvalla on tuonut? Niin, nolla. Mutta moni täällä vaan jääräpäisesti jatkaa samaa toimintapaa.
Ei nämä sulje toisiaan pois, palstailu ei näy muussa elämässä mitenkään.
Mutta vihaaminen poissulkee, se näkyy kehonkielessä juuri siinä kuuluisassa kemiassa. Nainen yleensä huomaa, että mies halveksii naisia, ja jatkaa matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä deittaile, yritä parisuhdetta vain ihmisen kanssa, jonka jo ennalta tunnet jostakin (harrastus, työ) ja pidemmältä ajalta.
Näin mä löysin hyvän miehen, joka ei esittänyt mitään, kun ei tarvinnut kaverille esittää (enkä minäkään esittänyt hänelle muuta kun mitä olen, samasta syystä). Olin siis jo ennalta nähnyt mm miten hän käyttäytyy stressaantuneena (yhteinen harrastus on kilpailulaji), onko rehellinen, miten käyttää rahaa, miten kohtelee muita ihmisiä (etenkin jotenkin alisteisessa asemassa olevia).
15 v onnellisesti yhdessä. Jos hän nyt kuolisi, joko jäisin tarkoituksella yksin tai etsisin uuden saman harrastuksen parista.
Kaikki eivät työn harrastusten tai yhteisten kavereiden kautta tapaa itseään kiinnostavia miehiä/naisia.
Ja se on ihan oma valinta sitten. Ellei kykene kiinnostumaan mistään missä on molempia sukupuolia (esim. tyypillisesti urheilu), niin sitten valitsee jäädä ilman. Kun täällä roikkumisen sijaan harrastaisi jotakin missä ylipäätään tapaa ihmisiä, olisi niitä mahdollisuuksia.
Tai siis ellei olisi katkerikko vihaaja, niiden on turha vaivautua ihmisten ilmoille.
Niin no, ehkä kaikkien kiinnostus ei vain syty niin, että kunhan toinen on sinkku ja haluttua sukupuolta. Kyllä henkilökemiat ja yhteensopivuus ovat tärkeitä myös. Miksi pitäisi olla oletus, että kiinnostuu jostain, joka harrastaa samaa urheilua kuin itse? Ja muuten, urheilussahan nimenomaan on usein naisten ja miesten harrastusryhmät erikseen.
Itselleni on esim. tärkeää samanlainen arvomaailma, yhteensopiva huumori, se että toisen kanssa on mukava olla, keskustelua syntyy luontevasti ja viihdytään yhdessä. Ei se niin mene, että kuka vain sinkkumies kelpaa ja sitten väkisin kiinnostun hänestä.
(Tosin nyt en edes etsi ketään, koska olen tämän vuoden sisällä eronnut ja haluankin olla vähän aikaa itsekseni. Mutta jos etsisin, en todellakaan kiinnostu ihan kenestä tahansa.)
Mikä olkiukko, tottakai pitää olla jotakin yhteistä, mistä vedit että kuka vaan kelpaisi? Mutta kun jos ei juuri tapaa ketään, ei ole mahdollista löytää sitä yhtä kenen kanssa viihtyy. Sitä yhteistä arvomaailmaa voi hakea erityyppisestä yhdistyksestä tai harrastuksesta, jossa tapaa ihmisiä, netissä ja irl. Siksi moni pariutuu opiskeluaikana, kun tapaa luontevasti ihmisiä joiden kanssa on jotakin yhteistä, se koulu. Koulun jälkeen pitää vaan löytää muu paikka, jossa samanhenkisiä ihmisiä on.
Tekee niitä arvojaan vastaavia asioita, niin on hyvä mahdollisuus on törmätä siihen samoin monesta asiasta ajattelevaan.
Mä en tajua, miten ihmiset luulevat pinnallisen sovelluksen ketään yhdistävän. Kun sen tarkoitus ei ole yhdistää, sen tarkoitus on myydä miehille lisäpalveluja. Jos sopiva pari syntyy, ei niille noi "katalogit" enää mitään myy.
Parisuhde on niitä isoja asioita elämässä, mutta siihen ei voi panostaa edes sen vertaa että tapaisi mahdollisia kumppaneita muuten kun siinä vaivauduttavassa treffiympäristössä, jossa harva on oma rento itsensä.
Mutta tää on niin tätä, halutaan muka parisuhde, kunhan ei yhtään tarvitse vaivautua. Toistetaan toimintatapaa joka ei ole ennenkään toiminut, mutta odotetaan erilaista lopputulosta. Miksi?
Itse tapaan paljonkin samanhenkisiä ihmisiä (töissä, harrastuksissa, muuallakin), mutta vain aniharvan kanssa on suhteeseen tarvittavaa kemiaa. Ystäviä ja kavereita kyllä löytyy paljon.
En usko. Ellei sitten oikeasti liikkeellä jonkun ihan älyttömän vaatimuslistan kanssa, ja odota elämän olevan harlekiinikirjan kaltaista. Minä tapaan koko ajan kiinnostavia ihmisiä, osasta kiinnostaisi selvittää onko sitä romanttista kipinää, mutten selvitä kun olen varattu. Onko masennusta, väsymystä tai hormonaalista vikaa, kun oikein kukaan ei yhtään kiinnosta? Ja tämä ei ole herja, vaan aito pohdinta.
Minäkin tapaan kiinnostavia ihmisiä, jotka ovat samanhenkisiä ja joiden kanssa viihdyn. Mutta silti vain aniharvan kanssa on kemiaa ja vetovoimaa. Ei ole masennusta, väsymystä eikä hormonaalista vikaa. Olen vain ihminen, joka ihastuu todella harvoin, joskin silloin kun ihastun, ihastun voimakkaasti.
Miksi pitäisi joku löytää? Miksi ei voi vain elää yksin. Palstamammojen suurin murhe on että koko ajan pitää stressata mistä saisi ukon. Itsekin olen nainen, mutta en jaksa stressata. Tulee jos on tullakseen, en mieti moisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaapajaa. Mistähän löytyisi täysipäinen ei-katkera nainen, joka ei ole pilannut itseään paskoilla miesvalinnoillaan ja karuselliajeluillaan?
-M44, kyllästynyt
Sun ikäinen uskoo karusellijuttuihin?
Mitä tarkoittaa nämä karuselli-viittaukset?
Munakaruselli, nainen hyppää yhden munan päälle ja ratsastaa kunnes löytyy kovemman statuksen omaava muna miehen kaveriseurasta ja hyppii sen päälle aina vain eteenpäin hypergamialla kohti menestystä.
Kohti mitä menestystä? En ymmärrä tätä ajattelua. Jos mä nyt lähden panemaan kaikkia mahdollisia miehiä niin mihin ihmeen menestykseen sillä yllän? Onko miehet tosiaan niin innoissaan munahaukkojen perään, että jos panen mahdollisimman monen kanssa, niin mua odottaa lopussa joku kultamuna?
Tuota etkö muka oikeasti ole huomannut, miten tässä asiassa on hyvin paljon riippuvainen sukupuolesta. On useita naisia halveksia ja pilkkaavia ilmaisuja, joilla osoitetaan halveksintaa ja naisn dissaamista, jos tiedetään tai ainakin halutaan uskoa, että hänellä on ollut useita seksikumppaneita.
Vastaavasti mies, jolla otaksutaan ja halutaan uskoa, että hänellä on ollut useita seksikumppaneita, niin on ihailtu ja arvotettu "naisten sankari" josta kuvitellaan, että hän sekä naisten päiväunien ja unelmuenm kohde ja vastaavasti miesten idoli, jollaisen jokaisen miehen aatellaan haluavan olla.
Totta kai edellinen oli vähän kärjistettyä mutta edelleen tälläkin palstalla kohtaa turhauttava usein kaksinaismoralisima siihen mitä tulee siihen miten suhtaudutaan mm. naisten seksikumppaneiden määrään vs. mikä on suhtautumien miesten seksikumppaneiden määrään.
Se on aika yksinkertaista. Nainen päättää milloin seksiä tapahtuu ja on paljon ronkelimpi kuin mies, naiselle on siis aina ottajia mutta hän valikoi tarkasti kenelle seksiä antaa. Jos joku mies onnistuu saamaan seksiä isolta lukumäärältä naisia, se siis väistämättä tarkoittaa että hänessä on jotain erityistä, koska normimiehelle seksin saaminen voi olla todella kiven takana. Vastaavanlainen nainen taas on vain jaellut herkkuaan vapaasti, siinä ei ole mitään haastetta hänelle.
Kenen vika tämä siis on? Kenen kannattaisi tai pitäisi toimia toisin?
Ei tässä mielestäni mitään syyllistä haettukaan, vaan sitä että sille on ihan syynsä miksi panomieheen ja panonaiseen suhtaudutaan eri tavoin. Se ei siis ole mitään kaksinaismoraalia, vaan ihan loogista.
Vierailija kirjoitti:
Joo, minäkin lopetin, päättelin ettei minussa ole enää varaa rikkoa mitään.
Niin lopetin minäkin. Pelkästään urpoja, tosi urpoja tai vielä pahempaa. Ukkomiehiä. luku- ja kirjoitustaidottomia, 18 vuotiaita vonkaajia tai kuuskymppisiä vonkaajia. Viimeisille sokkotreille päädyin suht ok-tyypin kanssa. Ja mikä mua odotti, lähes hampaaton, viinanhuuruinen läskikasa. Ei ikinä enää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä taukoa. Kasva ihmisenä. Kun pidät itseäsi rakkauden arvoisena ja rakastat itseäsi, löydät sen oikean joka jää rinnallesi. Koska olet sen arvoinen.
Mua ärsyttää tällänen ihan hirveästi. Ihan niinkuin se että saa paskaa kohtelua tarkoittaisi että en rakasta itseäni enkä pidä itseäni rakkauden arvoisena. Tai etteikö mulla olisi omaa elämää, omia harrastuksia (toinen on et aina käsketään keskittyä niihin).
Kun voin ihan rehellisesti sanoa että mulla on kaikki asiat kunnossa (oma koti, omat ystävät, mielenkiintoinen työ, opiskelen, harrastan), olen valmis rakkauteen, en etsi sitä hampaat irvessä - en todellakaan. Mutta kun olen jollekin antanut mahdollisuuden ja ns. avannut sydämeni niin lunta on tullut tupaan puol metriä joka kerta. ap
Tuossa jo kerroitkin ihan omin sanoin ongelmakäytöksesi ytimen: älä taivaan tähden "avaa sydäntäsi", koodisana, tarkoittaa sitä, että olet täynnä joko itseäsi tai ongelmiasi tai esiintymishaluasi tai niitä kaikkia ja kaadat sen sotkun ihan liian aikaisin puolituntemattoman ihmisparan niskaan. Olen itse nainen mutta jopa minä juoksen pakoon "sydämensä avaajia". Kaiken sellaisen aika tulee vastaa paljon myöhemmin, mielellään ei silloinkaan - mutta hyvässä lykyssä siinä vaiheessa suhde on jo niin vahvalla pohjalla, että se kestää vastapuolen nolotkin puolet
Minut on raiskattu ja lapsena (6v) aikuinen mies ahdistellut. Vaikka pelot eivät ohjaa toimintaani, niin noilla asioilla on ollut vaikutusta siihen miten toimin ihmisenä.
Sinustako en siis saisi jakaa näitä asioita jonkun ihmisen kanssa, jo ns. Hyvissä ajoin, että mieskin tietää mitä saa. Tietäisi, että saatan jossain asiassa toimia tietyllä tavalla menneisyydestäni johtuen.
Minä ainakin olen myös hyvin kiinnostunut vastapuolen menneisyydestä, koska siitä voi hyvin oppia miksi toinen toimii kuten toimii.
Exäni ei halunnut kertoa miksi hänen suhteensa omaan exäänsä oli kaatunut, mutta edelleen olivat ystäviä, oli minusta epäilyttävää. Siihen päälle sitten vielä haukkui ja puhui exästään todella rumasti, valehteli asioita. Lopulta mies jätti minut ja selvisi, että nyt minä vuorostaan koin saman kohtalon kuin exänsä. Levitteli valheita ja puhui pahaa, mutta kätevästi unohti mm. Kertoa omasta pettämisestään tai sairaalloisesta mustasukkaisuudestaan.
Että kyllä minä ainakin haluan avoimesti pystyä puhumaan kaikenlaisesta, ettei tarvitse sitten vuosien päästä katua, että sai riesakseen itsekeskeisen pskiaisen, jonka kanssa tuli vielä lapsikin tehtyä, kun uskoi sitä valhriden ja selitysten vyyhtiä.
Mutta ehkä suurin osa ei pidä sellaisesta molemminpuolisesta avautumisesta ja sen hyväksyn. Yritän vain löytää sitten sellaisen, joka sitä arvostaa.
Vaikutat todella ärsyttävältä..sorry vaan. Epätoivoinen tyrkyttäminen karkottaa ihmiset. Kaltaisiasi on baarit täynnä ja viljelet vielä noita vaivaannuttavia "green flag" kliseitäkin. Mitä jos olisit ihan hetken itseksesi. Hommailet kotona kaikkea, vaikka sisustat tai kurkkaat aikuisten lelukauppojen tarjonnan, mutta unohdat nyt miehet ja rauhotut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itsestä tuntuu, että kaikenmoiset deittisivustot vaan tehostaa tätä kierrettä. Tinder yms muut tällaiset ovat osoittaneet sen, että jotenkin se parisuhteen etsiminen etsimällä etenkin miesten kanssa johtaa ainakin mulla vaan siihen, että oon loppujen lopuksi vaan kauppatavaraa ennen kuin ne siirtyy seuraavaan. Mutta yritäpä yleisesti tutustua ensin vaan ystävinä jotakin muuta kautta.... miksi ihan normaalin parisuhteen etsiminen pitääkin olla niin hankalaa. Itselleni kun parisuhde rakentuu mieluiten pohjaoletukselle, että poikaystävä/kumppani/puoliso on paras kaveri.
Deittipalvelut ovat kaksiteräinen miekka. Tosiaalta niiden kautta saa mahdollisuuden löytää paljon enemmän kumppaniehdokkaita kuin mitä ikinä tulisi vastaan pelkällä tuurilla ja esimerkiksi minä en muuten varmaan ikinä tapaisi ketään elämäntyylini vuoksi.
Toisaalta taas siitä syntyy se illuusio, että tuolla jossain on minulle loputtomasti vaihtoehtoja, voin saada juuri sellaisen kuin haluan joten katselen koko ajan että löytyisikö vielä parempi ja vielä parempi. Todellisuudessa se joukko jonka kanssa voisi syntyä todellista yhteyttä on erittäin rajallinen ja se oikea ihminen sinulle saattaa olla yksityiskohdiltaan ihan jotain muuta kuin olit ajatellut. Useimpien kanssa ei jaksa edes järjestää treffejä, koska valinnanvaraa *näyttää* olevan liikaa ja mitään päätöksiä ei tule lopulta tehtyä.
Ennen vanhaan, kun ihmisiä ei ollut verkon kautta etsittävissä, sitä varmasti osasi arvostaa ihan erilailla, jos omalle polulle sattui tupsahtamaan joku vähänkin potentiaalinen ihminen. Sitä ei haluttu päästää liian helposti käsistään ja oltiin valmiita näkemään vaivaakin sen selvittämiseen, että mitä tästä tulee.
Deittapalstalla täytyy tehdä jokin rajaus siihen, kenestä lähtee selvittämään, mitä siitä voisi tulla. Aina on mahdollista, että joku potentiaalisesti sopiva ei kiinnitäkään omaa huomiota, koska hän ei ole tajunnut kirjoittaa profiilitekstiinsä niitä asioita, joiden vuoksi olisi hänestä voinut kiinnostua. Mutta sellaista se on. En silti oikein allekirjoita väitettä, että nimenomaan deittipalsta loisi loputtoman tarjonnan illuusion - deittipalstalla on kuitenkin vain murto-osa väestöstä, ja kyllähän ihmiset ovat ilman deittipalstojakin tietoisia siitä, että paljon ihmisiä on maailmassa/Suomessa/omalla kotipaikkakunnalla ja sen lähistöllä. Ihan yhtä lailla livenä tavatusta voi ajatella, että ei tämä nyt oikein vaikuta siltä, mitä etsin, ehkä katselen vielä. Yhtä hyvinhän sitä voi livenäkin kohdata toiveittensa mukaisen ihmisen, tai edes jonkun joka on vähän enemmän sinnepäin.
Ja oikeastihan ihmisen kiinnostus ei synny niin, että katsotaan rasti ruutuun -menetelmällä, kuka on "sopiva". Kiinnostus syntyy kemiasta ja vetovoimasta, sekä siitä että toisen kanssa synkkaa ja on mukava olla. Toiveominaisuuksia listaamalla löytää ns. paperilla sopivia, jotka eivät kuitenkaan välttämättä toimi parisuhteena, jos kemia ja vetovoima puuttuvat.
Kyllä, siellä on vain osa ihmisistä mutta kun ne ovat kaikki samassa paikassa niin se on silti ihan eri asia kuin etsiä livenä satunnaisesti. Livenä kulkiessa et edes tiedä kuka on sinkku tai seuraa etsimässä ja tosi vähän luontevia tilanteita joissa lähestyä ihmisiä siinä mielessä, kun taas tuolla on valmis katalogi josta selailla.
Ongelma on sitten tietysti juurikin tuo, että ilman livenäkemistä on mahdoton sanoa että onko tuo minulle sopiva ja valikointi perustuu tosi alkeellisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30v parisuhteessa kirjoitti:
Sen syvällisempiä miettimättä totean:
Jos mies ilmoittaa heti perimmäiset halunsa seurustelulle (seksi, paneminen, naiminen…) niin iso naisista torppaa sen heti: sika! Ei käy. SIKA!!! Mitä tekee mies - valehtelee. Saadakseen seksiä. Mitä nainen voisi kenties sitten tehdä tavattuaan mielenkiintoisen miehen?!? Älä ajattele heti vuosikymmenten päähän, että tässä on se tuleva mieheni. Elä hetkessä, nauti. Anna upeaa seksiä. Aamuin, päivin ja illoin. Ehkä se mieskin siitä kypsyy ja haluaa viettää kanssasi ikuisuuden? Mutta ah muista! Et saa lopettaa sen upean seksin antamista, koskaan! Se on petetty lupaus, vaikkei sitä olisi ääneen sanottukaan. Ja hyvä seksi on aina riettautta, syntiä.Älä myöskään ikinä äläkä varsinkaan koskaan oleta, että mies luopuisi typeristä harrasteistaan takiasi. Sen vaatiminen on myös sopimusrike. Jos hän rassaa autojaan, on lintubongari, haluaa kalareissulle viikoksi kahdesti vuodessa - ne ei muutu. Näin olen omia tyttäriäni opettanut. Itselläni ei ole koskaan merkittäviä harratuksia ollut, joten en perheen takia niistä ole joutunut luopumaan.
Oletko itse kympin nainen? Ulkonäöltäsi, ajatuksiltasi? Vartaloltasi? Jos olet seiska, niin etsi miestä väliltä 6+ 7,5.
Ja sitten viimeisenä todella, todella törkeä asia - en ole opettanut tyttärilleni. Opettele nauttimaan imemisestä. Siis todella, todella nauttimaan, sydämestäsi. Ihan loppuun asti. Älä kiristä, mutta käytä valttikorttina. Kivaa vkonloppua!
En nyt tuohon provotekstiisi kommentoi muuten, mutta missä on taulukko, mistö voi tarkistaa onko itse kympin nainen, seiska vai jotain siltä väliltä? Ja oletetaan, että olen vaikka kasi - mistä tiedän, ketkä miehet ovat 7+ - 8,5? Itse en nimittöin suinkaan osaa sanoa jostain random miehestä, mikä hänen tasonumeronsa on. Jos itse olen rakastunut, minusta se toinen on aina 10+, koska silloin hän tuntuu parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta, ja kaikki muut oikeastaan siinä tilanteessa mahdottomilta. Muuten en osaa rankata ketään.
Ei huolta, vaistosi ja kokemuksesi eletystä elämästä pitävät huolta siitä, että katselet sillä silmällä vain suunnilleen omantasoisiasi miehiä. Se on automaatio. Oma taso + rakastuminen on sitten se 10+.
Okei, eli ihminen kiinnostuu vaistomaisesti itsensä tasoisista. Miksi täällä sitten usein väitetään, että henkilö hakee tasoaan parempaa ja ehdotellaan että pitäisi laskea tasoa?
Normaali ihminen saattaa joskus haaveilla vaikka siitä lempinäyttelijästä, mutta ymmärtää että se ei ole koskaan realistinen vaihtoehto ja hakee sitten sitä realistista kumppania omalta tasoltaan.
Mutta sitten on valitettavasti näitä tyyppejä molemmissa sukupuolissa, jotka uskovat sen Disney-satuilun siitä että rakkaus on sokea, kuka vaan voi saada kenet vaan, ulkonäöllä ei ole mitään väliä ja niin edelleen. Tästä sitten sikiää niitä peräkammarin Makeja jotka eivät ota ketään kun luulevat saavansa "hyvillä jutuillaan" jonkun sarasiepin, ja sitten on niitä tavisnaisia joita komeat panomiehet panevat koska saa helppoa seksiä ja sitten nämä naiset luulevat, että on mahdollisuus saada myös parisuhteeseen näitä komeita miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin.
Kuten ei myöskään naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä deittaile, yritä parisuhdetta vain ihmisen kanssa, jonka jo ennalta tunnet jostakin (harrastus, työ) ja pidemmältä ajalta.
Näin mä löysin hyvän miehen, joka ei esittänyt mitään, kun ei tarvinnut kaverille esittää (enkä minäkään esittänyt hänelle muuta kun mitä olen, samasta syystä). Olin siis jo ennalta nähnyt mm miten hän käyttäytyy stressaantuneena (yhteinen harrastus on kilpailulaji), onko rehellinen, miten käyttää rahaa, miten kohtelee muita ihmisiä (etenkin jotenkin alisteisessa asemassa olevia).
15 v onnellisesti yhdessä. Jos hän nyt kuolisi, joko jäisin tarkoituksella yksin tai etsisin uuden saman harrastuksen parista.
Kaikki eivät työn harrastusten tai yhteisten kavereiden kautta tapaa itseään kiinnostavia miehiä/naisia.
Ja se on ihan oma valinta sitten. Ellei kykene kiinnostumaan mistään missä on molempia sukupuolia (esim. tyypillisesti urheilu), niin sitten valitsee jäädä ilman. Kun täällä roikkumisen sijaan harrastaisi jotakin missä ylipäätään tapaa ihmisiä, olisi niitä mahdollisuuksia.
Tai siis ellei olisi katkerikko vihaaja, niiden on turha vaivautua ihmisten ilmoille.
Niin no, ehkä kaikkien kiinnostus ei vain syty niin, että kunhan toinen on sinkku ja haluttua sukupuolta. Kyllä henkilökemiat ja yhteensopivuus ovat tärkeitä myös. Miksi pitäisi olla oletus, että kiinnostuu jostain, joka harrastaa samaa urheilua kuin itse? Ja muuten, urheilussahan nimenomaan on usein naisten ja miesten harrastusryhmät erikseen.
Itselleni on esim. tärkeää samanlainen arvomaailma, yhteensopiva huumori, se että toisen kanssa on mukava olla, keskustelua syntyy luontevasti ja viihdytään yhdessä. Ei se niin mene, että kuka vain sinkkumies kelpaa ja sitten väkisin kiinnostun hänestä.
(Tosin nyt en edes etsi ketään, koska olen tämän vuoden sisällä eronnut ja haluankin olla vähän aikaa itsekseni. Mutta jos etsisin, en todellakaan kiinnostu ihan kenestä tahansa.)
Mikä olkiukko, tottakai pitää olla jotakin yhteistä, mistä vedit että kuka vaan kelpaisi? Mutta kun jos ei juuri tapaa ketään, ei ole mahdollista löytää sitä yhtä kenen kanssa viihtyy. Sitä yhteistä arvomaailmaa voi hakea erityyppisestä yhdistyksestä tai harrastuksesta, jossa tapaa ihmisiä, netissä ja irl. Siksi moni pariutuu opiskeluaikana, kun tapaa luontevasti ihmisiä joiden kanssa on jotakin yhteistä, se koulu. Koulun jälkeen pitää vaan löytää muu paikka, jossa samanhenkisiä ihmisiä on.
Tekee niitä arvojaan vastaavia asioita, niin on hyvä mahdollisuus on törmätä siihen samoin monesta asiasta ajattelevaan.
Mä en tajua, miten ihmiset luulevat pinnallisen sovelluksen ketään yhdistävän. Kun sen tarkoitus ei ole yhdistää, sen tarkoitus on myydä miehille lisäpalveluja. Jos sopiva pari syntyy, ei niille noi "katalogit" enää mitään myy.
Parisuhde on niitä isoja asioita elämässä, mutta siihen ei voi panostaa edes sen vertaa että tapaisi mahdollisia kumppaneita muuten kun siinä vaivauduttavassa treffiympäristössä, jossa harva on oma rento itsensä.
Mutta tää on niin tätä, halutaan muka parisuhde, kunhan ei yhtään tarvitse vaivautua. Toistetaan toimintatapaa joka ei ole ennenkään toiminut, mutta odotetaan erilaista lopputulosta. Miksi?
Ei se sovellus ketään yhdistäkään, se on vain väline joka esittelee niitä ihmisiä. Vai luuletko että kaikki ovat siellä sovelluksen kehittäjien palkkaamia näyttelijöitä, joita ei voi oikeasti saada?
Olisihan se kivaa, jos kaikilla olisi elämässä sellaisia piirejä mistä se kumppani löytyy luonnollisesti ja hitaasti tutustuen, mutta kun se ei vaan mene aina niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jep. Monesti vaikuttaa siltä, että miehen pitää olla jotenkin vähän renttu tai ikävä ihminen, että naiset pystyvät kiinnostumaan miehestä ja pysymään kiinnostuneena ja päinvastoin tuntuu usein siltä, että miehen kiltteys ja hyväsydämisyys näkyy naisille nössöytenä tai tylsyytenä.
Ehkä tämä liittyy jotenkin siihen, että nainen haluaa tulla alistetuksi eikä koe sitä kiltin miehen kanssa."
Ei päde väite naisen halusta tulla alistetuksi(!?) ainakaan minun kohdalla!!! Itse haluan miehen joka huolehtii myös mun turvallisuudesta. Ulkomuoto saisi olla minua kookkaampi mutta urheilullinen. Luulen että nössömpi jättäis tiukan paikan tullen naisen yksin, oli kyse millasesta uhasta tahasa henkinen taikka fyysinen.
Nykymaailmassa kun ei enää eletä viidakossa ja savannilla, se uhka tulee useimmiten parisuhteen sisällä, ja uhkaaja on nimenoimaan se roteva ja jännittävä mies.
Mutta kun se rotevuus ja supliikki ei tee uhkaa, myös hintelä ja mykkä mies voi olla kuspää. Pitäisikö siis valita itseä 20 cm lyhyempi, pelokas mies? Ei kiitos.
Siinä vaiheessa jos se mies flippaa, niin mieluummin se hintelä kuin se steroidihirmu joka laittaa sinut seinästä läpi ja pääset iltalehden otsikoihin.
Ei sillä ole mitään merkitystä onko väkivaltainen henkilö iso vai pieni, joka kodista löytyy leipäveitsi ja astalo.
Usein sillä hennolla on vielä niitä komplekseja ja naisvihaa, syytetään naisia kollektiivia siitä että jos yläastella tytöt tykkäsi isommista. Sori, mutta parhaat muistot mulla on komeista miehistä, jotka eivät ole katkeria eikä epävarmuuttaan ilkeitä.
No joo, onhan se näin että jos haluaa toista satuttaa niin kyllä siihen keinot löytyy.
Jotenkin vain outo lähtökohta tuo, että miehen pitäisi olla joku suojelija kun omassa elämässä ei ole mitään mystisiä uhkatilanteita ja vaikka olisikin, harvemmin siinä hyvin käy jos alkaa itse nyrkkisankaroida. Joko saa itse köniin tai sitten poliisisetä ei tykkää siitä mitä tuli tehtyä. Junttitouhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30v parisuhteessa kirjoitti:
Sen syvällisempiä miettimättä totean:
Jos mies ilmoittaa heti perimmäiset halunsa seurustelulle (seksi, paneminen, naiminen…) niin iso naisista torppaa sen heti: sika! Ei käy. SIKA!!! Mitä tekee mies - valehtelee. Saadakseen seksiä. Mitä nainen voisi kenties sitten tehdä tavattuaan mielenkiintoisen miehen?!? Älä ajattele heti vuosikymmenten päähän, että tässä on se tuleva mieheni. Elä hetkessä, nauti. Anna upeaa seksiä. Aamuin, päivin ja illoin. Ehkä se mieskin siitä kypsyy ja haluaa viettää kanssasi ikuisuuden? Mutta ah muista! Et saa lopettaa sen upean seksin antamista, koskaan! Se on petetty lupaus, vaikkei sitä olisi ääneen sanottukaan. Ja hyvä seksi on aina riettautta, syntiä.Älä myöskään ikinä äläkä varsinkaan koskaan oleta, että mies luopuisi typeristä harrasteistaan takiasi. Sen vaatiminen on myös sopimusrike. Jos hän rassaa autojaan, on lintubongari, haluaa kalareissulle viikoksi kahdesti vuodessa - ne ei muutu. Näin olen omia tyttäriäni opettanut. Itselläni ei ole koskaan merkittäviä harratuksia ollut, joten en perheen takia niistä ole joutunut luopumaan.
Oletko itse kympin nainen? Ulkonäöltäsi, ajatuksiltasi? Vartaloltasi? Jos olet seiska, niin etsi miestä väliltä 6+ 7,5.
Ja sitten viimeisenä todella, todella törkeä asia - en ole opettanut tyttärilleni. Opettele nauttimaan imemisestä. Siis todella, todella nauttimaan, sydämestäsi. Ihan loppuun asti. Älä kiristä, mutta käytä valttikorttina. Kivaa vkonloppua!
En nyt tuohon provotekstiisi kommentoi muuten, mutta missä on taulukko, mistö voi tarkistaa onko itse kympin nainen, seiska vai jotain siltä väliltä? Ja oletetaan, että olen vaikka kasi - mistä tiedän, ketkä miehet ovat 7+ - 8,5? Itse en nimittöin suinkaan osaa sanoa jostain random miehestä, mikä hänen tasonumeronsa on. Jos itse olen rakastunut, minusta se toinen on aina 10+, koska silloin hän tuntuu parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta, ja kaikki muut oikeastaan siinä tilanteessa mahdottomilta. Muuten en osaa rankata ketään.
Ei huolta, vaistosi ja kokemuksesi eletystä elämästä pitävät huolta siitä, että katselet sillä silmällä vain suunnilleen omantasoisiasi miehiä. Se on automaatio. Oma taso + rakastuminen on sitten se 10+.
Okei, eli ihminen kiinnostuu vaistomaisesti itsensä tasoisista. Miksi täällä sitten usein väitetään, että henkilö hakee tasoaan parempaa ja ehdotellaan että pitäisi laskea tasoa?
Normaali ihminen saattaa joskus haaveilla vaikka siitä lempinäyttelijästä, mutta ymmärtää että se ei ole koskaan realistinen vaihtoehto ja hakee sitten sitä realistista kumppania omalta tasoltaan.
Mutta sitten on valitettavasti näitä tyyppejä molemmissa sukupuolissa, jotka uskovat sen Disney-satuilun siitä että rakkaus on sokea, kuka vaan voi saada kenet vaan, ulkonäöllä ei ole mitään väliä ja niin edelleen. Tästä sitten sikiää niitä peräkammarin Makeja jotka eivät ota ketään kun luulevat saavansa "hyvillä jutuillaan" jonkun sarasiepin, ja sitten on niitä tavisnaisia joita komeat panomiehet panevat koska saa helppoa seksiä ja sitten nämä naiset luulevat, että on mahdollisuus saada myös parisuhteeseen näitä komeita miehiä.
Minä en ainakaan koskaan hae mitään tasoa. En hae ylipäätään mitään. Olen antanut naisten lähestyä silloin, kun heitä kiinnostaa ja itse olen jättänyt lähestymättä. Jopa Tinderissä, kun siellä joskus muinoin olin. Lähestymisten pitäisi aina mennä niin, että nainen on se, joka lähestyy. Koska jos naista kerrankin joku mies aidosti kiinnostaa, niin en epäile hetkeäkään, etteikö nainen lähesty. Ja ainakin itse olen kokenut omalla kohdallani asian menevän näin. Toki työskentelen ainoana miehenä sosiaalialan isossa työporukassa, että on ollut siltä osin vähän helpompaakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat niin hemmetin negatiivisiä. Itketään ja valitetaan kun ei kenellekkään kelpaa ja miehet sitä ja naiset tätä. Käydään kaksilla treffeillä ja jos toinen ei kolmansia halua niin se on kamala pettymys, maailmanloppu ja taas vajotaan itsesääliin. Toisilla lukee jo profiilitekstissä tyyliin että tuskin täältä mitään löytyy. No miksi roikut sitten siellä tinderissä.
Itse tunnen monta paria jotka tavanneet tinderissä. Kaksi mennyt naimisiin, kolmas pari odottaa jo toista lasta. Siskoni tapasi vuosi sitten tinderistä kivan miehen. Itsekin löysin mieheni sieltä. Kaikki ollaan ihan tavallisia tallukoita, on lyhyttä pitkää, laihaa ja pullukkaa, duunareita ja akateemisia. Eivät ole mitään instamalleja tai jykevä leukaisia lääkäreitä ja niin vaan on kumppani löytynyt. Ei kaikilla heti napannut ja osa piti taukoa kun alkoi kyllästyttämään mutta silti ovat aina olleet positiivisia ja treffailleet iloisin mielin.
Avainsana on juuri se, että treffeille, treffeille ja vielä kerran treffeille. Jos jotain ei millään tahdo saada treffeille niin poista se ja ota seuraava. Pelkkiä matchejä keräilemällä ei saa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä deittaile, yritä parisuhdetta vain ihmisen kanssa, jonka jo ennalta tunnet jostakin (harrastus, työ) ja pidemmältä ajalta.
Näin mä löysin hyvän miehen, joka ei esittänyt mitään, kun ei tarvinnut kaverille esittää (enkä minäkään esittänyt hänelle muuta kun mitä olen, samasta syystä). Olin siis jo ennalta nähnyt mm miten hän käyttäytyy stressaantuneena (yhteinen harrastus on kilpailulaji), onko rehellinen, miten käyttää rahaa, miten kohtelee muita ihmisiä (etenkin jotenkin alisteisessa asemassa olevia).
15 v onnellisesti yhdessä. Jos hän nyt kuolisi, joko jäisin tarkoituksella yksin tai etsisin uuden saman harrastuksen parista.
Kaikki eivät työn harrastusten tai yhteisten kavereiden kautta tapaa itseään kiinnostavia miehiä/naisia.
Ja se on ihan oma valinta sitten. Ellei kykene kiinnostumaan mistään missä on molempia sukupuolia (esim. tyypillisesti urheilu), niin sitten valitsee jäädä ilman. Kun täällä roikkumisen sijaan harrastaisi jotakin missä ylipäätään tapaa ihmisiä, olisi niitä mahdollisuuksia.
Tai siis ellei olisi katkerikko vihaaja, niiden on turha vaivautua ihmisten ilmoille.
Se on kuule aikamoinen lottovoitto, että se kumppani sattuu löytymään sieltä oman kylän puulaakijoukkueesta. Jos sinulla on käynyt niin, se ei tarkoita että se olisi erityisen yleistä keskimäärin.
Koska naapurikylä on liian kaukana? Ja koska netissäkö ei ole myös harrastusryhmiä, joissa voi tavata kumppaninen vaikka toiselta puolelta Suomea.
Tekosyitä. Minä löysin mieheni naapurikaupungin ampumaseurasta, arvaa montako naista siellä on, vaikka on useita sinkkumiehiä? Fiksu menee sinne, missä sitä toivottua sukupuolta on.
Fiksu mies menisi johonkin vapaaehtoistyöhön, siellä on mukavia naisia ja aina osa sinkkujakin. Mutta täällä he haukkuu, miten naiset valitsevat väärin :)
Niin, eli palattiin juuri siihen nettiin ja isompiin piireihin kuin siihen omaan pieneen harrasteluporukkaan josta jokainen mukamas löytää kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitäs noi green flagit ovat? Missä olet näihin miehiin tutustunut?
No vaikka että on helppo olla ja jutella toisen kanssa, asioista on pystytty keskustelemaan avoimesti (myös erimielisyyksistä), että toinen on johdonmukainen teoissaan ja sanoissaan, että ei tartte miettiä missä toinen on tai mitä se tekee vaan alusta saakka vallitsee sellainen luottamus ja hyvä fiilis toisesta, eikä toinen myöskään koko ajan kyttää ja kyylää sinua, että on yhteisiä arvoja ja tulevaisuudensuunnitelmia, että toinen kunnioittaa sinun lisäksi myös muita ihmisiä (miten puhuu toisista ja kohtelee toisia).. jne. Eli ihan tuollaisia tavallisia asioita, mitkä ei kuitenkaan selkeästi ole monenkaan kanssa itsestäänselvyyksiä (niiden kanssa en siis sitten olekkaan tapaillut sen enempää).
Se on todella hajottava tunne kun luulet että kaikki on hyvin ja olet jo vähintäänkin ihastunut, niin sitten toinen kääntää kelkkaa ja pudottaa jonkun pommin ja sit juttu onkin siinä. Pahimmillaan käynyt niin että aamulla halitaan ja pussaillaan heipat ja hyvät työpäivät. Tapailtu useampi kuukausi. Ja sit samana iltana klo. 20 minut on jätetty tekstiviestillä. Olen henkisesti melko vahva (etenkin nyt kun aattelen mitä olen joutunut käymään läpi), mutta kuinka monta kertaa ihmisen psyyke kestää tuollaista? Ihan uskomatonta p*skaaaaaaaa.
ap
Tapailet liian tasokkaita miehiä/pelimiehiä. Tottakai ne antaa ymmärtää kuvan yhteisestä tulevaisuudesta, että pääsevät sänkyysi. Etsisin sinuna nyt ihan eri tyyppisiä miehiä, jos kaava on aina sama.
Itse en voi tapailla kuin sentyyppisiä miehiä joihin tunnen vetoa ja joilla on määrätyntasoinen sosiaalinen kyvykkyys.
Tai tietenkin voin, jos vain halua olla kaveri. Mutta aina annetaan tämä ohje: tapaile muuntyyppisiä, laske rimaa, älä odota kipinää, ystävyys voi muuttua rakkaudeksi, älä odota heti tunteita tai ohita epämieluisa piirre miehessä jne...
Joillekin naisille tämä ehkä onnistuu, mutta suurimmalla osalla on joku tietty piirre miehessä joka vetoaa. Jos tämä piirre puuttuu niin vetovoimaa ei vain synny.
Kyse ei ole miehen liiasta tasokuudesta tms. Vaan ihan tavallinen ihmine voi olla, mutta jokin hänessä vetoaa.En usko, että kovinkaan moni voi vaan järjen kautta päättämällä muuttaa sitä mihin mies- tai nais-tyyppiin ihastuu. Kun on kuitenkin kyse tunteista, ei järjestä.
Tietenkin järkeä täytyy sillätavoin käyttää, että osaa välttää ihan poissuljettavat tai vahingolliset ihmistyypit.No joillain se kiinnostava piirre miehessä saattaa olla esim pienoinen halveksunta tai ylimielisyys, eikä nainen sitä itse näe tai edes tiedosta.
Usein peritty lapsuudenkodin perheestä.
Ystävälläni näitä oli useita ja oli pettynyt että miten taas kävi näin. Omaan silmään herrat näki heti: narsistisia liukkaita liikemiehiä. Niinkuin ystäväni oma isä johon ei pitänyt aikuisena edes yhteyttä.
Perus psykologiankirja esimerkki.
Yleensä ei ihan näin mustavalkoista ja vaatii itsetutkiskelua löytää omasta päästä mikä se homma oikeasti on, mikä juju. Varsinkin jos valitsee samantyylisiä eikä vaan natsaa.
Jep.
Jep, osa löytää porukasta aina sen alkkiksen tai ylimustasukkaisen. Mutta enemmistö osaa ottaa opisksi, eikä toista samaa kaavaa.
Montako naista naisten haukkuminen vauvalla on tuonut? Niin, nolla. Mutta moni täällä vaan jääräpäisesti jatkaa samaa toimintapaa.
Ei nämä sulje toisiaan pois, palstailu ei näy muussa elämässä mitenkään.
Mutta vihaaminen poissulkee, se näkyy kehonkielessä juuri siinä kuuluisassa kemiassa. Nainen yleensä huomaa, että mies halveksii naisia, ja jatkaa matkaa.
Vihaaminen? Kuka täällä muka vihaa ketään, tai halveksii? Naiset eivät ilmeisesti ymmärrä, että asioita voi kritisoida ja ihmetellä ilman että niitä vihaa. Toivoo vain parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30v parisuhteessa kirjoitti:
Sen syvällisempiä miettimättä totean:
Jos mies ilmoittaa heti perimmäiset halunsa seurustelulle (seksi, paneminen, naiminen…) niin iso naisista torppaa sen heti: sika! Ei käy. SIKA!!! Mitä tekee mies - valehtelee. Saadakseen seksiä. Mitä nainen voisi kenties sitten tehdä tavattuaan mielenkiintoisen miehen?!? Älä ajattele heti vuosikymmenten päähän, että tässä on se tuleva mieheni. Elä hetkessä, nauti. Anna upeaa seksiä. Aamuin, päivin ja illoin. Ehkä se mieskin siitä kypsyy ja haluaa viettää kanssasi ikuisuuden? Mutta ah muista! Et saa lopettaa sen upean seksin antamista, koskaan! Se on petetty lupaus, vaikkei sitä olisi ääneen sanottukaan. Ja hyvä seksi on aina riettautta, syntiä.Älä myöskään ikinä äläkä varsinkaan koskaan oleta, että mies luopuisi typeristä harrasteistaan takiasi. Sen vaatiminen on myös sopimusrike. Jos hän rassaa autojaan, on lintubongari, haluaa kalareissulle viikoksi kahdesti vuodessa - ne ei muutu. Näin olen omia tyttäriäni opettanut. Itselläni ei ole koskaan merkittäviä harratuksia ollut, joten en perheen takia niistä ole joutunut luopumaan.
Oletko itse kympin nainen? Ulkonäöltäsi, ajatuksiltasi? Vartaloltasi? Jos olet seiska, niin etsi miestä väliltä 6+ 7,5.
Ja sitten viimeisenä todella, todella törkeä asia - en ole opettanut tyttärilleni. Opettele nauttimaan imemisestä. Siis todella, todella nauttimaan, sydämestäsi. Ihan loppuun asti. Älä kiristä, mutta käytä valttikorttina. Kivaa vkonloppua!
En nyt tuohon provotekstiisi kommentoi muuten, mutta missä on taulukko, mistö voi tarkistaa onko itse kympin nainen, seiska vai jotain siltä väliltä? Ja oletetaan, että olen vaikka kasi - mistä tiedän, ketkä miehet ovat 7+ - 8,5? Itse en nimittöin suinkaan osaa sanoa jostain random miehestä, mikä hänen tasonumeronsa on. Jos itse olen rakastunut, minusta se toinen on aina 10+, koska silloin hän tuntuu parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta, ja kaikki muut oikeastaan siinä tilanteessa mahdottomilta. Muuten en osaa rankata ketään.
Ei huolta, vaistosi ja kokemuksesi eletystä elämästä pitävät huolta siitä, että katselet sillä silmällä vain suunnilleen omantasoisiasi miehiä. Se on automaatio. Oma taso + rakastuminen on sitten se 10+.
Okei, eli ihminen kiinnostuu vaistomaisesti itsensä tasoisista. Miksi täällä sitten usein väitetään, että henkilö hakee tasoaan parempaa ja ehdotellaan että pitäisi laskea tasoa?
Normaali ihminen saattaa joskus haaveilla vaikka siitä lempinäyttelijästä, mutta ymmärtää että se ei ole koskaan realistinen vaihtoehto ja hakee sitten sitä realistista kumppania omalta tasoltaan.
Mutta sitten on valitettavasti näitä tyyppejä molemmissa sukupuolissa, jotka uskovat sen Disney-satuilun siitä että rakkaus on sokea, kuka vaan voi saada kenet vaan, ulkonäöllä ei ole mitään väliä ja niin edelleen. Tästä sitten sikiää niitä peräkammarin Makeja jotka eivät ota ketään kun luulevat saavansa "hyvillä jutuillaan" jonkun sarasiepin, ja sitten on niitä tavisnaisia joita komeat panomiehet panevat koska saa helppoa seksiä ja sitten nämä naiset luulevat, että on mahdollisuus saada myös parisuhteeseen näitä komeita miehiä.
Minä en ainakaan koskaan hae mitään tasoa. En hae ylipäätään mitään. Olen antanut naisten lähestyä silloin, kun heitä kiinnostaa ja itse olen jättänyt lähestymättä. Jopa Tinderissä, kun siellä joskus muinoin olin. Lähestymisten pitäisi aina mennä niin, että nainen on se, joka lähestyy. Koska jos naista kerrankin joku mies aidosti kiinnostaa, niin en epäile hetkeäkään, etteikö nainen lähesty. Ja ainakin itse olen kokenut omalla kohdallani asian menevän näin. Toki työskentelen ainoana miehenä sosiaalialan isossa työporukassa, että on ollut siltä osin vähän helpompaakin...
Minulla on itse asiassa ollut ihan sama filosofia, olen antanut naisten lähestyä ja se onkin sitten johtanut seurusteluunkin aika kovalla prosentilla. Mutta että ilman tasoja, ei helkkarissa. Kyllä sitä nyt vähän pitää katsoa, kenen kanssa lähtee etenemään. Niin epätoivoinen en ole, että kuka vaan käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30v parisuhteessa kirjoitti:
Sen syvällisempiä miettimättä totean:
Jos mies ilmoittaa heti perimmäiset halunsa seurustelulle (seksi, paneminen, naiminen…) niin iso naisista torppaa sen heti: sika! Ei käy. SIKA!!! Mitä tekee mies - valehtelee. Saadakseen seksiä. Mitä nainen voisi kenties sitten tehdä tavattuaan mielenkiintoisen miehen?!? Älä ajattele heti vuosikymmenten päähän, että tässä on se tuleva mieheni. Elä hetkessä, nauti. Anna upeaa seksiä. Aamuin, päivin ja illoin. Ehkä se mieskin siitä kypsyy ja haluaa viettää kanssasi ikuisuuden? Mutta ah muista! Et saa lopettaa sen upean seksin antamista, koskaan! Se on petetty lupaus, vaikkei sitä olisi ääneen sanottukaan. Ja hyvä seksi on aina riettautta, syntiä.Älä myöskään ikinä äläkä varsinkaan koskaan oleta, että mies luopuisi typeristä harrasteistaan takiasi. Sen vaatiminen on myös sopimusrike. Jos hän rassaa autojaan, on lintubongari, haluaa kalareissulle viikoksi kahdesti vuodessa - ne ei muutu. Näin olen omia tyttäriäni opettanut. Itselläni ei ole koskaan merkittäviä harratuksia ollut, joten en perheen takia niistä ole joutunut luopumaan.
Oletko itse kympin nainen? Ulkonäöltäsi, ajatuksiltasi? Vartaloltasi? Jos olet seiska, niin etsi miestä väliltä 6+ 7,5.
Ja sitten viimeisenä todella, todella törkeä asia - en ole opettanut tyttärilleni. Opettele nauttimaan imemisestä. Siis todella, todella nauttimaan, sydämestäsi. Ihan loppuun asti. Älä kiristä, mutta käytä valttikorttina. Kivaa vkonloppua!
En nyt tuohon provotekstiisi kommentoi muuten, mutta missä on taulukko, mistö voi tarkistaa onko itse kympin nainen, seiska vai jotain siltä väliltä? Ja oletetaan, että olen vaikka kasi - mistä tiedän, ketkä miehet ovat 7+ - 8,5? Itse en nimittöin suinkaan osaa sanoa jostain random miehestä, mikä hänen tasonumeronsa on. Jos itse olen rakastunut, minusta se toinen on aina 10+, koska silloin hän tuntuu parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta, ja kaikki muut oikeastaan siinä tilanteessa mahdottomilta. Muuten en osaa rankata ketään.
Ei huolta, vaistosi ja kokemuksesi eletystä elämästä pitävät huolta siitä, että katselet sillä silmällä vain suunnilleen omantasoisiasi miehiä. Se on automaatio. Oma taso + rakastuminen on sitten se 10+.
Okei, eli ihminen kiinnostuu vaistomaisesti itsensä tasoisista. Miksi täällä sitten usein väitetään, että henkilö hakee tasoaan parempaa ja ehdotellaan että pitäisi laskea tasoa?
Normaali ihminen saattaa joskus haaveilla vaikka siitä lempinäyttelijästä, mutta ymmärtää että se ei ole koskaan realistinen vaihtoehto ja hakee sitten sitä realistista kumppania omalta tasoltaan.
Mutta sitten on valitettavasti näitä tyyppejä molemmissa sukupuolissa, jotka uskovat sen Disney-satuilun siitä että rakkaus on sokea, kuka vaan voi saada kenet vaan, ulkonäöllä ei ole mitään väliä ja niin edelleen. Tästä sitten sikiää niitä peräkammarin Makeja jotka eivät ota ketään kun luulevat saavansa "hyvillä jutuillaan" jonkun sarasiepin, ja sitten on niitä tavisnaisia joita komeat panomiehet panevat koska saa helppoa seksiä ja sitten nämä naiset luulevat, että on mahdollisuus saada myös parisuhteeseen näitä komeita miehiä.
Minä en ainakaan koskaan hae mitään tasoa. En hae ylipäätään mitään. Olen antanut naisten lähestyä silloin, kun heitä kiinnostaa ja itse olen jättänyt lähestymättä. Jopa Tinderissä, kun siellä joskus muinoin olin. Lähestymisten pitäisi aina mennä niin, että nainen on se, joka lähestyy. Koska jos naista kerrankin joku mies aidosti kiinnostaa, niin en epäile hetkeäkään, etteikö nainen lähesty. Ja ainakin itse olen kokenut omalla kohdallani asian menevän näin. Toki työskentelen ainoana miehenä sosiaalialan isossa työporukassa, että on ollut siltä osin vähän helpompaakin...
Minulla on itse asiassa ollut ihan sama filosofia, olen antanut naisten lähestyä ja se onkin sitten johtanut seurusteluunkin aika kovalla prosentilla. Mutta että ilman tasoja, ei helkkarissa. Kyllä sitä nyt vähän pitää katsoa, kenen kanssa lähtee etenemään. Niin epätoivoinen en ole, että kuka vaan käy.
Eipä niitä lähestymisiä naisilta kovin usein tule. Mutta aika vähän on niitä naisia, joiden kanssa en voisi kuvitella yhtään mitään. Mutta varmasti lähes jokainen niistä on minulle jutellut, jotka ovat olleet minusta kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, oot valinnut ilmeisen huonosti. On niitä rehellisiä kunnollisia miehiö olemassa.
Ne ovat kaikki varattuja.
Siinä missä rehelliset ja kunnolliset naisetkin on varattuja. Et ilmeisesti kuulu siihen ryhmään?
Alue: Aihe vapaa
Minulle kyllä miehen luotettavuus on ihan ehdoton asia, varsinkin alussa kun ei tunneta kunnolla. Pistän heti poikki, jos tapahtuu jotain minkä vuoksi en voi luottaa. Se asia voi olla kuinka pieni juttu hyvänsä. En kaipaa mitään turhia tyyppejä elämääni, en miehiä enkä naisia. Aika on rahaa, se on käytettävä viisaasti.