Lue keskustelun säännöt.
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen rehellisesti hakenut vain hauskanpitoa ja seksiä. Monella miehellä on ihme tarve uskotella etteivät tapaile muita. Ilmeisesti haluavat, että mä en tapaile muita miehiä, vaikka itsellä on monta naista kierroksessa. Voisiko joku mies valaista tätä logiikkaa? Elämä helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse keksiä hätävalheita jne. Miksi ei voi olla rehellinen? Sama juttu sen suhteen onko hakemassa vakavaa suhdetta vai ei. Mitä se valehtelu hyödyttää? Lähinnä naurattaa nuo miesten tarinat!
Naiset ovat yleensä erittäin mustasukkaisia. Eli jos mies on sellainen, että pystyy useaa naista pyöruttämään, niin ei tätä kannata naisille sanoa tai homma ei enää onnistukaan. Pelimies ei ole pelimies jos rehellisesti sanoo hakevansa vain panoa jolloin jää parhaat panot helposti väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itsestä tuntuu, että kaikenmoiset deittisivustot vaan tehostaa tätä kierrettä. Tinder yms muut tällaiset ovat osoittaneet sen, että jotenkin se parisuhteen etsiminen etsimällä etenkin miesten kanssa johtaa ainakin mulla vaan siihen, että oon loppujen lopuksi vaan kauppatavaraa ennen kuin ne siirtyy seuraavaan. Mutta yritäpä yleisesti tutustua ensin vaan ystävinä jotakin muuta kautta.... miksi ihan normaalin parisuhteen etsiminen pitääkin olla niin hankalaa. Itselleni kun parisuhde rakentuu mieluiten pohjaoletukselle, että poikaystävä/kumppani/puoliso on paras kaveri.
Deittipalvelut ovat kaksiteräinen miekka. Tosiaalta niiden kautta saa mahdollisuuden löytää paljon enemmän kumppaniehdokkaita kuin mitä ikinä tulisi vastaan pelkällä tuurilla ja esimerkiksi minä en muuten varmaan ikinä tapaisi ketään elämäntyylini vuoksi.
Toisaalta taas siitä syntyy se illuusio, että tuolla jossain on minulle loputtomasti vaihtoehtoja, voin saada juuri sellaisen kuin haluan joten katselen koko ajan että löytyisikö vielä parempi ja vielä parempi. Todellisuudessa se joukko jonka kanssa voisi syntyä todellista yhteyttä on erittäin rajallinen ja se oikea ihminen sinulle saattaa olla yksityiskohdiltaan ihan jotain muuta kuin olit ajatellut. Useimpien kanssa ei jaksa edes järjestää treffejä, koska valinnanvaraa *näyttää* olevan liikaa ja mitään päätöksiä ei tule lopulta tehtyä.
Ennen vanhaan, kun ihmisiä ei ollut verkon kautta etsittävissä, sitä varmasti osasi arvostaa ihan erilailla, jos omalle polulle sattui tupsahtamaan joku vähänkin potentiaalinen ihminen. Sitä ei haluttu päästää liian helposti käsistään ja oltiin valmiita näkemään vaivaakin sen selvittämiseen, että mitä tästä tulee.
Deittapalstalla täytyy tehdä jokin rajaus siihen, kenestä lähtee selvittämään, mitä siitä voisi tulla. Aina on mahdollista, että joku potentiaalisesti sopiva ei kiinnitäkään omaa huomiota, koska hän ei ole tajunnut kirjoittaa profiilitekstiinsä niitä asioita, joiden vuoksi olisi hänestä voinut kiinnostua. Mutta sellaista se on. En silti oikein allekirjoita väitettä, että nimenomaan deittipalsta loisi loputtoman tarjonnan illuusion - deittipalstalla on kuitenkin vain murto-osa väestöstä, ja kyllähän ihmiset ovat ilman deittipalstojakin tietoisia siitä, että paljon ihmisiä on maailmassa/Suomessa/omalla kotipaikkakunnalla ja sen lähistöllä. Ihan yhtä lailla livenä tavatusta voi ajatella, että ei tämä nyt oikein vaikuta siltä, mitä etsin, ehkä katselen vielä. Yhtä hyvinhän sitä voi livenäkin kohdata toiveittensa mukaisen ihmisen, tai edes jonkun joka on vähän enemmän sinnepäin.
Ja oikeastihan ihmisen kiinnostus ei synny niin, että katsotaan rasti ruutuun -menetelmällä, kuka on "sopiva". Kiinnostus syntyy kemiasta ja vetovoimasta, sekä siitä että toisen kanssa synkkaa ja on mukava olla. Toiveominaisuuksia listaamalla löytää ns. paperilla sopivia, jotka eivät kuitenkaan välttämättä toimi parisuhteena, jos kemia ja vetovoima puuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
30v parisuhteessa kirjoitti:
Sen syvällisempiä miettimättä totean:
Jos mies ilmoittaa heti perimmäiset halunsa seurustelulle (seksi, paneminen, naiminen…) niin iso naisista torppaa sen heti: sika! Ei käy. SIKA!!! Mitä tekee mies - valehtelee. Saadakseen seksiä. Mitä nainen voisi kenties sitten tehdä tavattuaan mielenkiintoisen miehen?!? Älä ajattele heti vuosikymmenten päähän, että tässä on se tuleva mieheni. Elä hetkessä, nauti. Anna upeaa seksiä. Aamuin, päivin ja illoin. Ehkä se mieskin siitä kypsyy ja haluaa viettää kanssasi ikuisuuden? Mutta ah muista! Et saa lopettaa sen upean seksin antamista, koskaan! Se on petetty lupaus, vaikkei sitä olisi ääneen sanottukaan. Ja hyvä seksi on aina riettautta, syntiä.Älä myöskään ikinä äläkä varsinkaan koskaan oleta, että mies luopuisi typeristä harrasteistaan takiasi. Sen vaatiminen on myös sopimusrike. Jos hän rassaa autojaan, on lintubongari, haluaa kalareissulle viikoksi kahdesti vuodessa - ne ei muutu. Näin olen omia tyttäriäni opettanut. Itselläni ei ole koskaan merkittäviä harratuksia ollut, joten en perheen takia niistä ole joutunut luopumaan.
Oletko itse kympin nainen? Ulkonäöltäsi, ajatuksiltasi? Vartaloltasi? Jos olet seiska, niin etsi miestä väliltä 6+ 7,5.
Ja sitten viimeisenä todella, todella törkeä asia - en ole opettanut tyttärilleni. Opettele nauttimaan imemisestä. Siis todella, todella nauttimaan, sydämestäsi. Ihan loppuun asti. Älä kiristä, mutta käytä valttikorttina. Kivaa vkonloppua!
En nyt tuohon provotekstiisi kommentoi muuten, mutta missä on taulukko, mistö voi tarkistaa onko itse kympin nainen, seiska vai jotain siltä väliltä? Ja oletetaan, että olen vaikka kasi - mistä tiedän, ketkä miehet ovat 7+ - 8,5? Itse en nimittöin suinkaan osaa sanoa jostain random miehestä, mikä hänen tasonumeronsa on. Jos itse olen rakastunut, minusta se toinen on aina 10+, koska silloin hän tuntuu parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta, ja kaikki muut oikeastaan siinä tilanteessa mahdottomilta. Muuten en osaa rankata ketään.
Ei huolta, vaistosi ja kokemuksesi eletystä elämästä pitävät huolta siitä, että katselet sillä silmällä vain suunnilleen omantasoisiasi miehiä. Se on automaatio. Oma taso + rakastuminen on sitten se 10+.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30v parisuhteessa kirjoitti:
Sen syvällisempiä miettimättä totean:
Jos mies ilmoittaa heti perimmäiset halunsa seurustelulle (seksi, paneminen, naiminen…) niin iso naisista torppaa sen heti: sika! Ei käy. SIKA!!! Mitä tekee mies - valehtelee. Saadakseen seksiä. Mitä nainen voisi kenties sitten tehdä tavattuaan mielenkiintoisen miehen?!? Älä ajattele heti vuosikymmenten päähän, että tässä on se tuleva mieheni. Elä hetkessä, nauti. Anna upeaa seksiä. Aamuin, päivin ja illoin. Ehkä se mieskin siitä kypsyy ja haluaa viettää kanssasi ikuisuuden? Mutta ah muista! Et saa lopettaa sen upean seksin antamista, koskaan! Se on petetty lupaus, vaikkei sitä olisi ääneen sanottukaan. Ja hyvä seksi on aina riettautta, syntiä.Älä myöskään ikinä äläkä varsinkaan koskaan oleta, että mies luopuisi typeristä harrasteistaan takiasi. Sen vaatiminen on myös sopimusrike. Jos hän rassaa autojaan, on lintubongari, haluaa kalareissulle viikoksi kahdesti vuodessa - ne ei muutu. Näin olen omia tyttäriäni opettanut. Itselläni ei ole koskaan merkittäviä harratuksia ollut, joten en perheen takia niistä ole joutunut luopumaan.
Oletko itse kympin nainen? Ulkonäöltäsi, ajatuksiltasi? Vartaloltasi? Jos olet seiska, niin etsi miestä väliltä 6+ 7,5.
Ja sitten viimeisenä todella, todella törkeä asia - en ole opettanut tyttärilleni. Opettele nauttimaan imemisestä. Siis todella, todella nauttimaan, sydämestäsi. Ihan loppuun asti. Älä kiristä, mutta käytä valttikorttina. Kivaa vkonloppua!
En nyt tuohon provotekstiisi kommentoi muuten, mutta missä on taulukko, mistö voi tarkistaa onko itse kympin nainen, seiska vai jotain siltä väliltä? Ja oletetaan, että olen vaikka kasi - mistä tiedän, ketkä miehet ovat 7+ - 8,5? Itse en nimittöin suinkaan osaa sanoa jostain random miehestä, mikä hänen tasonumeronsa on. Jos itse olen rakastunut, minusta se toinen on aina 10+, koska silloin hän tuntuu parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta, ja kaikki muut oikeastaan siinä tilanteessa mahdottomilta. Muuten en osaa rankata ketään.
Ei huolta, vaistosi ja kokemuksesi eletystä elämästä pitävät huolta siitä, että katselet sillä silmällä vain suunnilleen omantasoisiasi miehiä. Se on automaatio. Oma taso + rakastuminen on sitten se 10+.
Okei, eli ihminen kiinnostuu vaistomaisesti itsensä tasoisista. Miksi täällä sitten usein väitetään, että henkilö hakee tasoaan parempaa ja ehdotellaan että pitäisi laskea tasoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On meitä kunnollisia ja toiset huomioivia ihmisiä. Mutta eihän naisia sellaiset kiinnosta. Aina lyövät päänsä mäntyyn ja sama valitus.
Naiset ihan oikeasti uskovat, että he saavat mittatilauskena juuri sellaisen täydellisen miehen jota ovat kuvitelleet. Eivät sitten anna mahdollisuuksia kenellekään, jonka kanssa joutuisi tekemään kompromisseja tai työstämään suhdetta, ja lankeavat puhe- ja valehtelutaitoisiin heikkeihin ja sitten ihmettelevät kun taaskaan se illuusio täydellisyydestä ei ollutkaan totta. Sitten kirotaan kaikki miehet, tai oikeastaan kirotaan sitä että täydellistä ei ole saatavilla vaan pitää joustaa itsekin ja nähdä vähän vaivaa.
Niitä mahdollisuuksia annetaan silloin, jos on ihastunut. Silloin ne kriteerilistat lentävät ikkunasta ulos. Mutta jos sitä suhdetta aletaan rakentaa järki edellä ja toivotaan syntyvän tunnetta myöhemmin, silloin pitää olla speksit kunnossa.
Ei sitä koskaan rakenneta järki edellä, aina on jotain speksejä joiden perässä mennään ja toivotaan parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä deittaile, yritä parisuhdetta vain ihmisen kanssa, jonka jo ennalta tunnet jostakin (harrastus, työ) ja pidemmältä ajalta.
Näin mä löysin hyvän miehen, joka ei esittänyt mitään, kun ei tarvinnut kaverille esittää (enkä minäkään esittänyt hänelle muuta kun mitä olen, samasta syystä). Olin siis jo ennalta nähnyt mm miten hän käyttäytyy stressaantuneena (yhteinen harrastus on kilpailulaji), onko rehellinen, miten käyttää rahaa, miten kohtelee muita ihmisiä (etenkin jotenkin alisteisessa asemassa olevia).
15 v onnellisesti yhdessä. Jos hän nyt kuolisi, joko jäisin tarkoituksella yksin tai etsisin uuden saman harrastuksen parista.
Kaikki eivät työn harrastusten tai yhteisten kavereiden kautta tapaa itseään kiinnostavia miehiä/naisia.
Ja se on ihan oma valinta sitten. Ellei kykene kiinnostumaan mistään missä on molempia sukupuolia (esim. tyypillisesti urheilu), niin sitten valitsee jäädä ilman. Kun täällä roikkumisen sijaan harrastaisi jotakin missä ylipäätään tapaa ihmisiä, olisi niitä mahdollisuuksia.
Tai siis ellei olisi katkerikko vihaaja, niiden on turha vaivautua ihmisten ilmoille.
Niin no, ehkä kaikkien kiinnostus ei vain syty niin, että kunhan toinen on sinkku ja haluttua sukupuolta. Kyllä henkilökemiat ja yhteensopivuus ovat tärkeitä myös. Miksi pitäisi olla oletus, että kiinnostuu jostain, joka harrastaa samaa urheilua kuin itse? Ja muuten, urheilussahan nimenomaan on usein naisten ja miesten harrastusryhmät erikseen.
Itselleni on esim. tärkeää samanlainen arvomaailma, yhteensopiva huumori, se että toisen kanssa on mukava olla, keskustelua syntyy luontevasti ja viihdytään yhdessä. Ei se niin mene, että kuka vain sinkkumies kelpaa ja sitten väkisin kiinnostun hänestä.
(Tosin nyt en edes etsi ketään, koska olen tämän vuoden sisällä eronnut ja haluankin olla vähän aikaa itsekseni. Mutta jos etsisin, en todellakaan kiinnostu ihan kenestä tahansa.)
Mikä olkiukko, tottakai pitää olla jotakin yhteistä, mistä vedit että kuka vaan kelpaisi? Mutta kun jos ei juuri tapaa ketään, ei ole mahdollista löytää sitä yhtä kenen kanssa viihtyy. Sitä yhteistä arvomaailmaa voi hakea erityyppisestä yhdistyksestä tai harrastuksesta, jossa tapaa ihmisiä, netissä ja irl. Siksi moni pariutuu opiskeluaikana, kun tapaa luontevasti ihmisiä joiden kanssa on jotakin yhteistä, se koulu. Koulun jälkeen pitää vaan löytää muu paikka, jossa samanhenkisiä ihmisiä on.
Tekee niitä arvojaan vastaavia asioita, niin on hyvä mahdollisuus on törmätä siihen samoin monesta asiasta ajattelevaan.
Mä en tajua, miten ihmiset luulevat pinnallisen sovelluksen ketään yhdistävän. Kun sen tarkoitus ei ole yhdistää, sen tarkoitus on myydä miehille lisäpalveluja. Jos sopiva pari syntyy, ei niille noi "katalogit" enää mitään myy.
Parisuhde on niitä isoja asioita elämässä, mutta siihen ei voi panostaa edes sen vertaa että tapaisi mahdollisia kumppaneita muuten kun siinä vaivauduttavassa treffiympäristössä, jossa harva on oma rento itsensä.
Mutta tää on niin tätä, halutaan muka parisuhde, kunhan ei yhtään tarvitse vaivautua. Toistetaan toimintatapaa joka ei ole ennenkään toiminut, mutta odotetaan erilaista lopputulosta. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaapajaa. Mistähän löytyisi täysipäinen ei-katkera nainen, joka ei ole pilannut itseään paskoilla miesvalinnoillaan ja karuselliajeluillaan?
-M44, kyllästynyt
Sun ikäinen uskoo karusellijuttuihin?
Mitä tarkoittaa nämä karuselli-viittaukset?
Munakaruselli, nainen hyppää yhden munan päälle ja ratsastaa kunnes löytyy kovemman statuksen omaava muna miehen kaveriseurasta ja hyppii sen päälle aina vain eteenpäin hypergamialla kohti menestystä.
Kohti mitä menestystä? En ymmärrä tätä ajattelua. Jos mä nyt lähden panemaan kaikkia mahdollisia miehiä niin mihin ihmeen menestykseen sillä yllän? Onko miehet tosiaan niin innoissaan munahaukkojen perään, että jos panen mahdollisimman monen kanssa, niin mua odottaa lopussa joku kultamuna?
En minä tiedä, selitä sinä naisena se että miksi lettu on sitä enemmän levällään, mitä korkeamman statuksen mies on sen edessä?
Haha ole juuri sellainen katkera setämies, joka syyttää naisia.
Eli olet valinnut jotain gold diggereitä, pinnallisia naisia. Naisia ulkonäön perusteella luultavasti. Tämä ei edes tarkoita kauneutta vaan sitä että naisella pakkelia ja käytetty kaikki kikat ulkoiseen, jolla napata mies, sitten ihmettelet miten sinulle köy. Kuka tahansa peruspiirteinen hiiri pystyy muuntautumaan instagram kaunottareksi halutessaan. Moni ei halua muuta kuin juhliin koska muut arvot tärkeämpiä kuin pinnalliset. Valitset itse vääriä naisia. Pinnallisia. Siinä se.
T.eri
En puhu itsestäni, vaan yleisellä tasolla. Omalla kohdallani olen lähinnä ihmetellyt, että mitä ne kumppanini ovat nähneet tällaisess tavallisessa jannussa. No, eivät ne sitten pidemmän päälle ole jääneetkään. En kyllä millään ole osannut heitä pinnallisina pitää, mutta hitostako sen sitten tietää. Nainen osaa aina esittää syvällistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä deittaile, yritä parisuhdetta vain ihmisen kanssa, jonka jo ennalta tunnet jostakin (harrastus, työ) ja pidemmältä ajalta.
Näin mä löysin hyvän miehen, joka ei esittänyt mitään, kun ei tarvinnut kaverille esittää (enkä minäkään esittänyt hänelle muuta kun mitä olen, samasta syystä). Olin siis jo ennalta nähnyt mm miten hän käyttäytyy stressaantuneena (yhteinen harrastus on kilpailulaji), onko rehellinen, miten käyttää rahaa, miten kohtelee muita ihmisiä (etenkin jotenkin alisteisessa asemassa olevia).
15 v onnellisesti yhdessä. Jos hän nyt kuolisi, joko jäisin tarkoituksella yksin tai etsisin uuden saman harrastuksen parista.
Kaikki eivät työn harrastusten tai yhteisten kavereiden kautta tapaa itseään kiinnostavia miehiä/naisia.
Tämä on totta. Sehän olisikin helppoa kun voisi aina kun haluaa suhteen niin napata omasta elinpiiristäån sopivan miehen. Jos tämä suhde loppuu niin taas alkaa tsekata olisiko joku muu tuttu mies sopiva jne.
Itsellä esimerkiksi ei tule yhtään sopivaa tuttua tuttua miestä mieleen. Suurin osa ikäisistäni on perheellisiä tai muussa parisuhteessa. Osa on poikamiehiä ja sentyyppisiä joihin en tunne vetoa.
Loput ovat niin tuttuja tai neutraaleja ettei vaan millään voi edes kuvitella tapailua romanttisissa merkeissä.
Olen tätä ajatusleikkiä monesti tehnytkin kun moni kertoo vastaavaa, että on kivan miehen löytänyt juuri jostain ennestään tutusta ihmisestä.
Myös en ystävien tai kaverien ex-miehiä osaa ajatella potentiaalisina itselleni.
Sinä tunnet liian vähän ihmisiä, siinä vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas ikisinkkumiehenä ihmettelen omaa kelpaamattomuuttani ja ihmettelen myös naisten miesmakua. Jostain syystä minussa on jokin asia tai asioita jonka takia en kelpaa ja jostain syystä ne epäluotettavat miehet naisille kuitenkin kelpaavat?
Joskus nainen sanoi ääneen treffeillä että hän yleensä "löytää vain varattuja tai seksin perässä olevia miehiä". Silti antoi mulle "en nyt näe että tästä tulisi mitään"-pakit vaikka olin tosissaan parisuhteen perässä. Joo parempihan se on jatkaa niiden varattujen pánómiesten kanssa. Ei ollut kyse siitä että nainen löytäisi vain tuollaisia miehiä, oli kyse siitä että vain he täyttävät naisen kriteerit, mitä sitten lie olleet.
Naisena tunnistan tämän ilmiön ja mielestäni tilanne on hankala. Jokainen saa haluta sellaisen kumppanin, josta viehättyy ja joka tuntuu oikealta. Parisuhdetta etsivillä naisilla ja miehillä on myös tämä oikeus ja jos he antavat pakit parisuhdetta haluavalle kumppaniehdokkaalle, koska jokin ei tunnu oikealta eivätkä he koe että henkilö olisi sitä mitä he hakevat, niin eivät he itsekään siinä mitään voita. Ainakin itselle pakkien antaminen oli aina pettymys, koska taas meni pieleen vaikka lupaavalta vaikutti. Ei parisuhdetta hakiessakaan tarvitse tai kannata ottaa ketä tahansa, joka täyttää tuon yhden ehdon. Olisi tyhmää joustaa muista tärkeinä pitämistään kriteereistä vain, jotta saisi suhteen olipa sitä kemiaa kumppanin kanssa tai ei. Siitä ei tule kuin pettymyksiä kummallekin. Pitää löytää se joku, jonka kanssa ei tarvitse joustaa liikaa omista haluista ja jolla on samanlaiset tulevaisuudensuunnitelmat ja toiveet. Ikävä kyllä nämä ihmiset eivät välttämättä kohtaa, mutta ainoa keino selvittää asia on tavata ihmisiä ja altistaa itsensä uudelle pettymykselle.
Ja mitä noihin panomiehiin ja epäluotettaviin miehiin tulee, ei kukaan niitä etsi tai halua parisuhteeseen tai välttämättä mihinkään kevyempäänkään huviin. Niitä vain sattuu tulemaan kohdalle ja niihin haksahdetaan, koska he osaavat olla hauskoja ja vetää oikeista naruista kunnes totuus paljastuu. Naisen näkökulmasta maailma olisi parempi paikka, jos heitä ei olisi.
Naiset ovat kyllä liian helposti vietävissä ja sen takia kärsivät sitten sekä miehet että naiset, nämä panomiehet sitten naureskelevat partaansa.
Koulussa pitäisi opettaa ihmistuntemusta.
naisilla on varaa valita, miehet vielä enemmän vietävissä. Tilastollinen fakta. Ihmissuhdetaidot olisi hyvä oppiaine kaikille.
Miehiä ei viedä, meidän vikamme on se että kelpuutamme monesti mitä vaan, millä on reikä ja hitot välitämme siitä kuinka kauan se kestää ja toimiiko se muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä deittaile, yritä parisuhdetta vain ihmisen kanssa, jonka jo ennalta tunnet jostakin (harrastus, työ) ja pidemmältä ajalta.
Näin mä löysin hyvän miehen, joka ei esittänyt mitään, kun ei tarvinnut kaverille esittää (enkä minäkään esittänyt hänelle muuta kun mitä olen, samasta syystä). Olin siis jo ennalta nähnyt mm miten hän käyttäytyy stressaantuneena (yhteinen harrastus on kilpailulaji), onko rehellinen, miten käyttää rahaa, miten kohtelee muita ihmisiä (etenkin jotenkin alisteisessa asemassa olevia).
15 v onnellisesti yhdessä. Jos hän nyt kuolisi, joko jäisin tarkoituksella yksin tai etsisin uuden saman harrastuksen parista.
Kaikki eivät työn harrastusten tai yhteisten kavereiden kautta tapaa itseään kiinnostavia miehiä/naisia.
Ja se on ihan oma valinta sitten. Ellei kykene kiinnostumaan mistään missä on molempia sukupuolia (esim. tyypillisesti urheilu), niin sitten valitsee jäädä ilman. Kun täällä roikkumisen sijaan harrastaisi jotakin missä ylipäätään tapaa ihmisiä, olisi niitä mahdollisuuksia.
Tai siis ellei olisi katkerikko vihaaja, niiden on turha vaivautua ihmisten ilmoille.
Niin no, ehkä kaikkien kiinnostus ei vain syty niin, että kunhan toinen on sinkku ja haluttua sukupuolta. Kyllä henkilökemiat ja yhteensopivuus ovat tärkeitä myös. Miksi pitäisi olla oletus, että kiinnostuu jostain, joka harrastaa samaa urheilua kuin itse? Ja muuten, urheilussahan nimenomaan on usein naisten ja miesten harrastusryhmät erikseen.
Itselleni on esim. tärkeää samanlainen arvomaailma, yhteensopiva huumori, se että toisen kanssa on mukava olla, keskustelua syntyy luontevasti ja viihdytään yhdessä. Ei se niin mene, että kuka vain sinkkumies kelpaa ja sitten väkisin kiinnostun hänestä.
(Tosin nyt en edes etsi ketään, koska olen tämän vuoden sisällä eronnut ja haluankin olla vähän aikaa itsekseni. Mutta jos etsisin, en todellakaan kiinnostu ihan kenestä tahansa.)
Mikä olkiukko, tottakai pitää olla jotakin yhteistä, mistä vedit että kuka vaan kelpaisi? Mutta kun jos ei juuri tapaa ketään, ei ole mahdollista löytää sitä yhtä kenen kanssa viihtyy. Sitä yhteistä arvomaailmaa voi hakea erityyppisestä yhdistyksestä tai harrastuksesta, jossa tapaa ihmisiä, netissä ja irl. Siksi moni pariutuu opiskeluaikana, kun tapaa luontevasti ihmisiä joiden kanssa on jotakin yhteistä, se koulu. Koulun jälkeen pitää vaan löytää muu paikka, jossa samanhenkisiä ihmisiä on.
Tekee niitä arvojaan vastaavia asioita, niin on hyvä mahdollisuus on törmätä siihen samoin monesta asiasta ajattelevaan.
Mä en tajua, miten ihmiset luulevat pinnallisen sovelluksen ketään yhdistävän. Kun sen tarkoitus ei ole yhdistää, sen tarkoitus on myydä miehille lisäpalveluja. Jos sopiva pari syntyy, ei niille noi "katalogit" enää mitään myy.
Parisuhde on niitä isoja asioita elämässä, mutta siihen ei voi panostaa edes sen vertaa että tapaisi mahdollisia kumppaneita muuten kun siinä vaivauduttavassa treffiympäristössä, jossa harva on oma rento itsensä.
Mutta tää on niin tätä, halutaan muka parisuhde, kunhan ei yhtään tarvitse vaivautua. Toistetaan toimintatapaa joka ei ole ennenkään toiminut, mutta odotetaan erilaista lopputulosta. Miksi?
Itse tapaan paljonkin samanhenkisiä ihmisiä (töissä, harrastuksissa, muuallakin), mutta vain aniharvan kanssa on suhteeseen tarvittavaa kemiaa. Ystäviä ja kavereita kyllä löytyy paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jep. Monesti vaikuttaa siltä, että miehen pitää olla jotenkin vähän renttu tai ikävä ihminen, että naiset pystyvät kiinnostumaan miehestä ja pysymään kiinnostuneena ja päinvastoin tuntuu usein siltä, että miehen kiltteys ja hyväsydämisyys näkyy naisille nössöytenä tai tylsyytenä.
Ehkä tämä liittyy jotenkin siihen, että nainen haluaa tulla alistetuksi eikä koe sitä kiltin miehen kanssa."
Ei päde väite naisen halusta tulla alistetuksi(!?) ainakaan minun kohdalla!!! Itse haluan miehen joka huolehtii myös mun turvallisuudesta. Ulkomuoto saisi olla minua kookkaampi mutta urheilullinen. Luulen että nössömpi jättäis tiukan paikan tullen naisen yksin, oli kyse millasesta uhasta tahasa henkinen taikka fyysinen.
Nykymaailmassa kun ei enää eletä viidakossa ja savannilla, se uhka tulee useimmiten parisuhteen sisällä, ja uhkaaja on nimenoimaan se roteva ja jännittävä mies.
Mutta kun se rotevuus ja supliikki ei tee uhkaa, myös hintelä ja mykkä mies voi olla kuspää. Pitäisikö siis valita itseä 20 cm lyhyempi, pelokas mies? Ei kiitos.
Siinä vaiheessa jos se mies flippaa, niin mieluummin se hintelä kuin se steroidihirmu joka laittaa sinut seinästä läpi ja pääset iltalehden otsikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jep. Monesti vaikuttaa siltä, että miehen pitää olla jotenkin vähän renttu tai ikävä ihminen, että naiset pystyvät kiinnostumaan miehestä ja pysymään kiinnostuneena ja päinvastoin tuntuu usein siltä, että miehen kiltteys ja hyväsydämisyys näkyy naisille nössöytenä tai tylsyytenä.
Ehkä tämä liittyy jotenkin siihen, että nainen haluaa tulla alistetuksi eikä koe sitä kiltin miehen kanssa."
Ei päde väite naisen halusta tulla alistetuksi(!?) ainakaan minun kohdalla!!! Itse haluan miehen joka huolehtii myös mun turvallisuudesta. Ulkomuoto saisi olla minua kookkaampi mutta urheilullinen. Luulen että nössömpi jättäis tiukan paikan tullen naisen yksin, oli kyse millasesta uhasta tahasa henkinen taikka fyysinen.
Nykymaailmassa kun ei enää eletä viidakossa ja savannilla, se uhka tulee useimmiten parisuhteen sisällä, ja uhkaaja on nimenoimaan se roteva ja jännittävä mies.
Mutta kun se rotevuus ja supliikki ei tee uhkaa, myös hintelä ja mykkä mies voi olla kuspää. Pitäisikö siis valita itseä 20 cm lyhyempi, pelokas mies? Ei kiitos.
On sellainenkin vaihtoehto kuin tavallinen, keskipituinen mies joka ei elä elämäänsä siltä pohjalta että koko ajan on jossain jotain kummallisia uhkia, joilta pitää itseään ja kumppaniaan suojella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä deittaile, yritä parisuhdetta vain ihmisen kanssa, jonka jo ennalta tunnet jostakin (harrastus, työ) ja pidemmältä ajalta.
Näin mä löysin hyvän miehen, joka ei esittänyt mitään, kun ei tarvinnut kaverille esittää (enkä minäkään esittänyt hänelle muuta kun mitä olen, samasta syystä). Olin siis jo ennalta nähnyt mm miten hän käyttäytyy stressaantuneena (yhteinen harrastus on kilpailulaji), onko rehellinen, miten käyttää rahaa, miten kohtelee muita ihmisiä (etenkin jotenkin alisteisessa asemassa olevia).
15 v onnellisesti yhdessä. Jos hän nyt kuolisi, joko jäisin tarkoituksella yksin tai etsisin uuden saman harrastuksen parista.
Kaikki eivät työn harrastusten tai yhteisten kavereiden kautta tapaa itseään kiinnostavia miehiä/naisia.
Ja se on ihan oma valinta sitten. Ellei kykene kiinnostumaan mistään missä on molempia sukupuolia (esim. tyypillisesti urheilu), niin sitten valitsee jäädä ilman. Kun täällä roikkumisen sijaan harrastaisi jotakin missä ylipäätään tapaa ihmisiä, olisi niitä mahdollisuuksia.
Tai siis ellei olisi katkerikko vihaaja, niiden on turha vaivautua ihmisten ilmoille.
Niin no, ehkä kaikkien kiinnostus ei vain syty niin, että kunhan toinen on sinkku ja haluttua sukupuolta. Kyllä henkilökemiat ja yhteensopivuus ovat tärkeitä myös. Miksi pitäisi olla oletus, että kiinnostuu jostain, joka harrastaa samaa urheilua kuin itse? Ja muuten, urheilussahan nimenomaan on usein naisten ja miesten harrastusryhmät erikseen.
Itselleni on esim. tärkeää samanlainen arvomaailma, yhteensopiva huumori, se että toisen kanssa on mukava olla, keskustelua syntyy luontevasti ja viihdytään yhdessä. Ei se niin mene, että kuka vain sinkkumies kelpaa ja sitten väkisin kiinnostun hänestä.
(Tosin nyt en edes etsi ketään, koska olen tämän vuoden sisällä eronnut ja haluankin olla vähän aikaa itsekseni. Mutta jos etsisin, en todellakaan kiinnostu ihan kenestä tahansa.)
Mikä olkiukko, tottakai pitää olla jotakin yhteistä, mistä vedit että kuka vaan kelpaisi? Mutta kun jos ei juuri tapaa ketään, ei ole mahdollista löytää sitä yhtä kenen kanssa viihtyy. Sitä yhteistä arvomaailmaa voi hakea erityyppisestä yhdistyksestä tai harrastuksesta, jossa tapaa ihmisiä, netissä ja irl. Siksi moni pariutuu opiskeluaikana, kun tapaa luontevasti ihmisiä joiden kanssa on jotakin yhteistä, se koulu. Koulun jälkeen pitää vaan löytää muu paikka, jossa samanhenkisiä ihmisiä on.
Tekee niitä arvojaan vastaavia asioita, niin on hyvä mahdollisuus on törmätä siihen samoin monesta asiasta ajattelevaan.
Mä en tajua, miten ihmiset luulevat pinnallisen sovelluksen ketään yhdistävän. Kun sen tarkoitus ei ole yhdistää, sen tarkoitus on myydä miehille lisäpalveluja. Jos sopiva pari syntyy, ei niille noi "katalogit" enää mitään myy.
Parisuhde on niitä isoja asioita elämässä, mutta siihen ei voi panostaa edes sen vertaa että tapaisi mahdollisia kumppaneita muuten kun siinä vaivauduttavassa treffiympäristössä, jossa harva on oma rento itsensä.
Mutta tää on niin tätä, halutaan muka parisuhde, kunhan ei yhtään tarvitse vaivautua. Toistetaan toimintatapaa joka ei ole ennenkään toiminut, mutta odotetaan erilaista lopputulosta. Miksi?
Itse tapaan paljonkin samanhenkisiä ihmisiä (töissä, harrastuksissa, muuallakin), mutta vain aniharvan kanssa on suhteeseen tarvittavaa kemiaa. Ystäviä ja kavereita kyllä löytyy paljon.
En usko. Ellei sitten oikeasti liikkeellä jonkun ihan älyttömän vaatimuslistan kanssa, ja odota elämän olevan harlekiinikirjan kaltaista. Minä tapaan koko ajan kiinnostavia ihmisiä, osasta kiinnostaisi selvittää onko sitä romanttista kipinää, mutten selvitä kun olen varattu. Onko masennusta, väsymystä tai hormonaalista vikaa, kun oikein kukaan ei yhtään kiinnosta? Ja tämä ei ole herja, vaan aito pohdinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä deittaile, yritä parisuhdetta vain ihmisen kanssa, jonka jo ennalta tunnet jostakin (harrastus, työ) ja pidemmältä ajalta.
Näin mä löysin hyvän miehen, joka ei esittänyt mitään, kun ei tarvinnut kaverille esittää (enkä minäkään esittänyt hänelle muuta kun mitä olen, samasta syystä). Olin siis jo ennalta nähnyt mm miten hän käyttäytyy stressaantuneena (yhteinen harrastus on kilpailulaji), onko rehellinen, miten käyttää rahaa, miten kohtelee muita ihmisiä (etenkin jotenkin alisteisessa asemassa olevia).
15 v onnellisesti yhdessä. Jos hän nyt kuolisi, joko jäisin tarkoituksella yksin tai etsisin uuden saman harrastuksen parista.
Kaikki eivät työn harrastusten tai yhteisten kavereiden kautta tapaa itseään kiinnostavia miehiä/naisia.
Ja se on ihan oma valinta sitten. Ellei kykene kiinnostumaan mistään missä on molempia sukupuolia (esim. tyypillisesti urheilu), niin sitten valitsee jäädä ilman. Kun täällä roikkumisen sijaan harrastaisi jotakin missä ylipäätään tapaa ihmisiä, olisi niitä mahdollisuuksia.
Tai siis ellei olisi katkerikko vihaaja, niiden on turha vaivautua ihmisten ilmoille.
Se on kuule aikamoinen lottovoitto, että se kumppani sattuu löytymään sieltä oman kylän puulaakijoukkueesta. Jos sinulla on käynyt niin, se ei tarkoita että se olisi erityisen yleistä keskimäärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitäs noi green flagit ovat? Missä olet näihin miehiin tutustunut?
No vaikka että on helppo olla ja jutella toisen kanssa, asioista on pystytty keskustelemaan avoimesti (myös erimielisyyksistä), että toinen on johdonmukainen teoissaan ja sanoissaan, että ei tartte miettiä missä toinen on tai mitä se tekee vaan alusta saakka vallitsee sellainen luottamus ja hyvä fiilis toisesta, eikä toinen myöskään koko ajan kyttää ja kyylää sinua, että on yhteisiä arvoja ja tulevaisuudensuunnitelmia, että toinen kunnioittaa sinun lisäksi myös muita ihmisiä (miten puhuu toisista ja kohtelee toisia).. jne. Eli ihan tuollaisia tavallisia asioita, mitkä ei kuitenkaan selkeästi ole monenkaan kanssa itsestäänselvyyksiä (niiden kanssa en siis sitten olekkaan tapaillut sen enempää).
Se on todella hajottava tunne kun luulet että kaikki on hyvin ja olet jo vähintäänkin ihastunut, niin sitten toinen kääntää kelkkaa ja pudottaa jonkun pommin ja sit juttu onkin siinä. Pahimmillaan käynyt niin että aamulla halitaan ja pussaillaan heipat ja hyvät työpäivät. Tapailtu useampi kuukausi. Ja sit samana iltana klo. 20 minut on jätetty tekstiviestillä. Olen henkisesti melko vahva (etenkin nyt kun aattelen mitä olen joutunut käymään läpi), mutta kuinka monta kertaa ihmisen psyyke kestää tuollaista? Ihan uskomatonta p*skaaaaaaaa.
ap
Tapailet liian tasokkaita miehiä/pelimiehiä. Tottakai ne antaa ymmärtää kuvan yhteisestä tulevaisuudesta, että pääsevät sänkyysi. Etsisin sinuna nyt ihan eri tyyppisiä miehiä, jos kaava on aina sama.
Itse en voi tapailla kuin sentyyppisiä miehiä joihin tunnen vetoa ja joilla on määrätyntasoinen sosiaalinen kyvykkyys.
Tai tietenkin voin, jos vain halua olla kaveri. Mutta aina annetaan tämä ohje: tapaile muuntyyppisiä, laske rimaa, älä odota kipinää, ystävyys voi muuttua rakkaudeksi, älä odota heti tunteita tai ohita epämieluisa piirre miehessä jne...
Joillekin naisille tämä ehkä onnistuu, mutta suurimmalla osalla on joku tietty piirre miehessä joka vetoaa. Jos tämä piirre puuttuu niin vetovoimaa ei vain synny.
Kyse ei ole miehen liiasta tasokuudesta tms. Vaan ihan tavallinen ihmine voi olla, mutta jokin hänessä vetoaa.En usko, että kovinkaan moni voi vaan järjen kautta päättämällä muuttaa sitä mihin mies- tai nais-tyyppiin ihastuu. Kun on kuitenkin kyse tunteista, ei järjestä.
Tietenkin järkeä täytyy sillätavoin käyttää, että osaa välttää ihan poissuljettavat tai vahingolliset ihmistyypit.No joillain se kiinnostava piirre miehessä saattaa olla esim pienoinen halveksunta tai ylimielisyys, eikä nainen sitä itse näe tai edes tiedosta.
Usein peritty lapsuudenkodin perheestä.
Ystävälläni näitä oli useita ja oli pettynyt että miten taas kävi näin. Omaan silmään herrat näki heti: narsistisia liukkaita liikemiehiä. Niinkuin ystäväni oma isä johon ei pitänyt aikuisena edes yhteyttä.
Perus psykologiankirja esimerkki.
Yleensä ei ihan näin mustavalkoista ja vaatii itsetutkiskelua löytää omasta päästä mikä se homma oikeasti on, mikä juju. Varsinkin jos valitsee samantyylisiä eikä vaan natsaa.
Jep.
Jep, osa löytää porukasta aina sen alkkiksen tai ylimustasukkaisen. Mutta enemmistö osaa ottaa opisksi, eikä toista samaa kaavaa.
Montako naista naisten haukkuminen vauvalla on tuonut? Niin, nolla. Mutta moni täällä vaan jääräpäisesti jatkaa samaa toimintapaa.
Ei nämä sulje toisiaan pois, palstailu ei näy muussa elämässä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoisin, että mieluummin vaikka hankkii lapset yksin.
Ja jälleen kerran yhteiskunta maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jep. Monesti vaikuttaa siltä, että miehen pitää olla jotenkin vähän renttu tai ikävä ihminen, että naiset pystyvät kiinnostumaan miehestä ja pysymään kiinnostuneena ja päinvastoin tuntuu usein siltä, että miehen kiltteys ja hyväsydämisyys näkyy naisille nössöytenä tai tylsyytenä.
Ehkä tämä liittyy jotenkin siihen, että nainen haluaa tulla alistetuksi eikä koe sitä kiltin miehen kanssa."
Ei päde väite naisen halusta tulla alistetuksi(!?) ainakaan minun kohdalla!!! Itse haluan miehen joka huolehtii myös mun turvallisuudesta. Ulkomuoto saisi olla minua kookkaampi mutta urheilullinen. Luulen että nössömpi jättäis tiukan paikan tullen naisen yksin, oli kyse millasesta uhasta tahasa henkinen taikka fyysinen.
Nykymaailmassa kun ei enää eletä viidakossa ja savannilla, se uhka tulee useimmiten parisuhteen sisällä, ja uhkaaja on nimenoimaan se roteva ja jännittävä mies.
Mutta kun se rotevuus ja supliikki ei tee uhkaa, myös hintelä ja mykkä mies voi olla kuspää. Pitäisikö siis valita itseä 20 cm lyhyempi, pelokas mies? Ei kiitos.
Siinä vaiheessa jos se mies flippaa, niin mieluummin se hintelä kuin se steroidihirmu joka laittaa sinut seinästä läpi ja pääset iltalehden otsikoihin.
Ei sillä ole mitään merkitystä onko väkivaltainen henkilö iso vai pieni, joka kodista löytyy leipäveitsi ja astalo.
Usein sillä hennolla on vielä niitä komplekseja ja naisvihaa, syytetään naisia kollektiivia siitä että jos yläastella tytöt tykkäsi isommista. Sori, mutta parhaat muistot mulla on komeista miehistä, jotka eivät ole katkeria eikä epävarmuuttaan ilkeitä.
Ihmiset ovat niin hemmetin negatiivisiä. Itketään ja valitetaan kun ei kenellekkään kelpaa ja miehet sitä ja naiset tätä. Käydään kaksilla treffeillä ja jos toinen ei kolmansia halua niin se on kamala pettymys, maailmanloppu ja taas vajotaan itsesääliin. Toisilla lukee jo profiilitekstissä tyyliin että tuskin täältä mitään löytyy. No miksi roikut sitten siellä tinderissä.
Itse tunnen monta paria jotka tavanneet tinderissä. Kaksi mennyt naimisiin, kolmas pari odottaa jo toista lasta. Siskoni tapasi vuosi sitten tinderistä kivan miehen. Itsekin löysin mieheni sieltä. Kaikki ollaan ihan tavallisia tallukoita, on lyhyttä pitkää, laihaa ja pullukkaa, duunareita ja akateemisia. Eivät ole mitään instamalleja tai jykevä leukaisia lääkäreitä ja niin vaan on kumppani löytynyt. Ei kaikilla heti napannut ja osa piti taukoa kun alkoi kyllästyttämään mutta silti ovat aina olleet positiivisia ja treffailleet iloisin mielin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä deittaile, yritä parisuhdetta vain ihmisen kanssa, jonka jo ennalta tunnet jostakin (harrastus, työ) ja pidemmältä ajalta.
Näin mä löysin hyvän miehen, joka ei esittänyt mitään, kun ei tarvinnut kaverille esittää (enkä minäkään esittänyt hänelle muuta kun mitä olen, samasta syystä). Olin siis jo ennalta nähnyt mm miten hän käyttäytyy stressaantuneena (yhteinen harrastus on kilpailulaji), onko rehellinen, miten käyttää rahaa, miten kohtelee muita ihmisiä (etenkin jotenkin alisteisessa asemassa olevia).
15 v onnellisesti yhdessä. Jos hän nyt kuolisi, joko jäisin tarkoituksella yksin tai etsisin uuden saman harrastuksen parista.
Kaikki eivät työn harrastusten tai yhteisten kavereiden kautta tapaa itseään kiinnostavia miehiä/naisia.
Ja se on ihan oma valinta sitten. Ellei kykene kiinnostumaan mistään missä on molempia sukupuolia (esim. tyypillisesti urheilu), niin sitten valitsee jäädä ilman. Kun täällä roikkumisen sijaan harrastaisi jotakin missä ylipäätään tapaa ihmisiä, olisi niitä mahdollisuuksia.
Tai siis ellei olisi katkerikko vihaaja, niiden on turha vaivautua ihmisten ilmoille.
Se on kuule aikamoinen lottovoitto, että se kumppani sattuu löytymään sieltä oman kylän puulaakijoukkueesta. Jos sinulla on käynyt niin, se ei tarkoita että se olisi erityisen yleistä keskimäärin.
Koska naapurikylä on liian kaukana? Ja koska netissäkö ei ole myös harrastusryhmiä, joissa voi tavata kumppaninen vaikka toiselta puolelta Suomea.
Tekosyitä. Minä löysin mieheni naapurikaupungin ampumaseurasta, arvaa montako naista siellä on, vaikka on useita sinkkumiehiä? Fiksu menee sinne, missä sitä toivottua sukupuolta on.
Fiksu mies menisi johonkin vapaaehtoistyöhön, siellä on mukavia naisia ja aina osa sinkkujakin. Mutta täällä he haukkuu, miten naiset valitsevat väärin :)
Tämä on kyllä oikeasti harmi.