Lue keskustelun säännöt.
Millaista on saada poikavauva? Olla pojan äitinä?
03.02.2015 |
Vielä ei tiedä kumpi meille syntyy, mutta kun on kokemusta vain tytöistä, mahdollinen poikavauva jännittää. Tytöt suloisia vauvasta asti, varmasti pojat myös, mutta miellän itseni niin tyttöjen äidiksi että olisi mukava kuulla millaista on saada poikavauva? :)
Etenkin, joilla ensin tyttöjä ja sitten poika, millä tavalla erosi?
Kommentit (143)
Minä toivoin tyttöä ja sain tytön. Kuopusta odotellessa toivoin poikaa, vaikkakin mietiskelin, että voiko poika olla niin ihana kuin tyttö, mutta kyllä se voi <3 Mies valitettavasti jätti ja kouluikäisen pojan yh:na kyllä käy ajoittain mielessä, että ois helpompaa kahden tytön kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tyttö ja poika. Kun ovat nyt koulussa, niin tyttö hoitaa tunnollisesti ja pojan perään saa katsoa jatkuvasti - patistella ja tarkistaa, vaatia. Mutta luonteeltaan tuo poika on sellainen murunen, lutuinen ja herrasmiesmäinen. Tyttökin sille päälle sattuessaan aivan ihana prinsessa, mutta tytön huono päivä on ehdottomasti kipakan huono.
Tytön kanssa toki löytyy yhteisiä kiinnostuksenkohteita, mutta poikakin on ihan yhtä läheinen. Pienempänä poikien synttärit olivat iso hässäkkä ja voimien ponnistelu, kun taas tytöt olivat todella nätisti ja rauhallisesti. Nyt ei kyllä tuotakaan eroa enää huomaa.
Kyseessä on ihmissuhde ja yksilö - ei vaan sukupuoli. Paljon on siitäkin kiinni, miten kasvatat ja mitä vaadit, mutta luonne-eroja on toki myös samankin sukupuolen välillä vaikka kuinka paljon.
Tyttöjen vaatteisiin toki kuluu valtavasti rahaa, ovat nättejä ja tyttökin niitä rakastaa. Poika vetäisi samat kamppeet päällensä joka päivä ja yksi takki + yhdet kausikengät riittävät hyvin. Enemmän on vaativainen sitten teknisten laitteiden tai pelien suhteen. Rahankäytössä lapsillä ei tällä hetkellä ole eroja. Tytön harrastukset ovat kalliimpia ja häntä saa toppuutella harrastusten määrän suhteen. Pojalle taas on hakemalla haettu sopivia harrastuksia, kun ei ole niin helposti innostuva.
Vauva-aikana tyttö oli pieni ja siro pitkään. Söi nopeasti ja vähän. Poika söi pitkään ja hartaasti. Oli 5 kk jo iso järkäle, jota sai toden teolla kantaa ympäriinsä. Vauvanakin muuten poika oli helpompi, vaikkakin vilkkaampi ja satutti itsensä helpommin.
Itsellä 2 poikaa, ei kokemusta tytöistä. Pojat nyt jo koululaisia. Vauva-aikana tuskin mitään eroa, paitsi äidin halu asustaa ja sisustaa huonetta ja vauvaa tyttömäisesti jää vähemmälle. Tiedä sitten onko stereotyyppistä asennoitumista, mutta poikien kanssa on meno rennompaa, rajumpaa ja suoraviivaisempaa. Halihalia ja pusipusiakin on toki mukana, mutta ei korostetusti ja koko ajan. Söpöstelyn voi unohtaa. Poikien kavereita on kaikki muut pojat, ei ole niin yksilöitynyttä kuin tytöillä. Pojat on hyvässä mielessä laumaeläimiä :) Hauskoja tapauksia kaikkiaan. Vammoja tulee välillä, mutta eteenpäin mennään. Äitikin pääsee tutustumaan & osallistumaan miehisempiin harrastuksiin.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:32"]
Takapuolen pesu on ainakin helpompaa. Ei tarvitse pelätä, että kakkaa jää poimuihin ja kolosiin...
[/quote]
No jaa, meillä se oli aina tanakasti pusseissa kiinni.
Mulla on yksi tyttö ja kolme poikaa. Poikien kasvatus on ainakin näin murrosiässä helpompaa kuin tuon yhden tyttösen. Huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten stereotypistä ajattelua täällä. Joku puhui omien halujen toteutuksesta lapsen huoneen sisustuksessa. Mitäpä jos vaan herkällä korvalla kuuntelette mistä se lapsi ihan itse tykkää. Eihän se ole mikään itsestäänselvyys, että tyttölapsi haluaa huoneeseensa perhosia ja kristalleja hyvänen aika!
Muutkin käsittämätön ketju, jossa todetaan että pojat sitä ja tytöt tätä. Ihan yhtä paljon on eroja yksilöiden välillä molempien sukupuolien sisällä kuin niide välillä.
Ensin kaksi tyttöä ja sitten poika, joka täyttää kohta kaksi. Pelkäsin samaa, mutta olen aivan myyty. Ihana tapaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtänyt miks joku toivoo tyttöä tai poikaa. Sielthän syntyy yksilö ihan omalla identiteetillä varustettuna. Eihän se takoita mitään, että toivoo poikaa. Millainen on poika? Toise poika on sosiaalinen, toisen reipas, toisen ujo, toisen vetytyvä, toisen kaunis, toisen pitkä, toisen siro, toisen älykäs, toisen vilkas, toisen kiltti, toisen sievä. Eli mitä te niin kuin toivotte toivessanne tiettyä sukupuolta?
Minulla on kaksi tytärtä ja kolme poikaa. Murrosiässä viimeistään huomaa, että pojat ovat suoraviivaisempia, kuin tytöt. Putkiaivot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:57"]
En ole koskaan ymmärtänyt miks joku toivoo tyttöä tai poikaa. Sielthän syntyy yksilö ihan omalla identiteetillä varustettuna. Eihän se takoita mitään, että toivoo poikaa. Millainen on poika? Toise poika on sosiaalinen, toisen reipas, toisen ujo, toisen vetytyvä, toisen kaunis, toisen pitkä, toisen siro, toisen älykäs, toisen vilkas, toisen kiltti, toisen sievä. Eli mitä te niin kuin toivotte toivessanne tiettyä sukupuolta?
[/quote]
Sinä, joka alapeukutit tätä voisit kertoa, että mitä sinä varsinaisesti toivot toivoessasi tiettyä sukupuolta?
Kun täällä puhutaan painoista, niin meidän poika oli vauvana ja alle kouluikäisenä pieni tirpunen. Painoi vähemmän kuin sukulaisten tytöt. Vielä 1-vuotiaana oli 9 kiloa. Vaatteista vielä sen verran, että meillä poika pukeutunut aina värikkäästi. Lempivärit ovat keltainen, oranssi ja punainen. Vaatteitakin löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:36"]Vähän niinkuin puupökkelöitä yrittäs kasvattaa.
t. 3 pojan äiti
[/quote]Oletko sä sitten joku mänty?
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:36"]Vähän niinkuin puupökkelöitä yrittäs kasvattaa. t. 3 pojan äiti [/quote]Oletko sä sitten joku mänty?
[/quote]
Voi olla että perintötekijöillä on osuutensa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:52"]
Miten stereotypistä ajattelua täällä. Joku puhui omien halujen toteutuksesta lapsen huoneen sisustuksessa. Mitäpä jos vaan herkällä korvalla kuuntelette mistä se lapsi ihan itse tykkää. Eihän se ole mikään itsestäänselvyys, että tyttölapsi haluaa huoneeseensa perhosia ja kristalleja hyvänen aika!
Muutkin käsittämätön ketju, jossa todetaan että pojat sitä ja tytöt tätä. Ihan yhtä paljon on eroja yksilöiden välillä molempien sukupuolien sisällä kuin niide välillä.
[/quote]
Kun ensimmäistä lastenhuoneen sisustusta mietitään, niin hyvinhän se vauva kertoo, että mistä tykkää, kun herkällä korvalla kuuntelee... :)
Meillä ainakin ihan äidin maun mukaan sisustettiin ekat lasten huoneet ja sitten joskus 4-5v saivat itse valita tapetttinsa ym, kun muutettiin uuteen kotiin.
Mua pojan äitinä on joskus mietityttänyt suomalainen miestenkulttuuri. Olen iloinen siitä, että nykyään miehet saavat itkeä, olla pehmeämpiä ja koti-isyys on hyvä juttu. Silti, kun juttelen mieheni kanssa ja työkaverieni (miespuolisia) kanssa, mietin, että paljon on asioita, joilta toivoisi pojan välttyvän. Edelleen mieheltä odotetaan vahvuutta, kovuutta ja herkkyys ei aina niin korkealla. Sekin on tosiasia tilastoissa, että miehillä ja pojilla on suurempi riski joutua väkivallan kohteeksi muun muassa tappeluissa. Haluaisin, että poikani saisi pitää lempeän, lämpimän ja herkän puolensa ja saada olla sellainen kuin on.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:38"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:30"]Minulla on vain yksi lapsi, 2- vuotias poika. Rehellisesti sanottuna toivoin tyttöä, koska ajattelin että sitten isompana olisi suurempi mahdollisuus, että meillä olisi yhteisiä juttuja. Tämän lyhyen ajan perusteella mitään eroa ei tietenkään ole. Poikani on kova pussailemaan ja tanssimaan :) Lelujen tai leikkien suhteen en ole mitenkään ohjannut autojen ja muiden poikamaisiksi miellettyjen lelujen pariin, mutta lapsi yksinkertaisesti rakastaa kaikkia koneita ja laitteita. Nuket viskaa samoin tein nurkkaan, ei kiinnosta. Lapsen huoneen olen sisutanut värikkäästi. Jos olisin saanut tytön, niin olisin voinut toteuttaa omat haaveet sisustuksen suhteen, mutta pojan huoneeseen en viitsi änkeä kristallia ja perhosia. Poikien vaatteet on aika tylsiä, joten rahaa säästyy, kun heräteostoksia ei kiinnosta tehdä. Pojat ovat yleensä isompia, joten se on ehkä selkeä ero. Varsinkin siinä puolen vuoden jälkeen, kun lapsi alkoi syödä innolla kiinteitäkin, mutta ei vielä liikkunut itse, niin raskasta oli se kanniskelu. Tulevaisuudesta ajattelen, että se hyvä puoli on pojassa, että hän ei ainakaan vertaa itseään minuun niin paljon kuin isäänsä. [/quote] Jjaa. Kyllä minäkin saan varauksetonta rakkautta pieneltä tytöltäni.
[/quote]
Mulla on tyttö ja poika, ja pitää sanoa, että hassua kuin onkin, poika ihailee äitiään eri tavalla kuin tyttö. Tietenkin molemmat rakastavat rajattomasti, mutta ihailussa on eroa.
[/quote]
Minulla on 3 poikaa ja 3 tyttöä, enkä yhtään tiedä mistä puhut :o?
Meillä nyt 5v poika ja 3v tyttö. Vauva-aikana on ihan sama onko tyttö vai poika. Aika samanlaista olivat. Toki luonne-erot oli isot (tyttö temperamenttinen ja kova ääninen, poika rauhallinen pohtija), mutta noin muutoin ei hirveästi eroa ole ihan pienissä. Pojan päälle pissejä osasin varoa vaipanvaihdon yhteydessä, enkä kertaakaan päälleni saanut. Tyttö sitten onnistui pissimään useammankin kerran päälleni. :)
Poika on selkeästi ollut aina poikamainen. Koneet ja paloautot kiinnostaa, on teknisesti taitava (rakentaa 5v:na +10 Legoja), miettiin piirustuksiin talojen putkistot ja sähköjohdot, legoukot lentää sivuun vain ne autot/härvelit kiinnostaa. Tyttö rakastaa My little ponyjä, pukeutuu röyhelöihin, kaupoissa hypistelee koruja ja rimpsumekkoja, hoitaa pehmoleluja (nukkeihin ei koske). Eli on tyttömäinen lapsi. Kumpaakaan ei ole ohjailtu tiettyyn suuntaan. Se ero on minustakin vaatetuksessa, että poikien vaatteet ovat paljon tylsempiä kuin tyttöjöjen. Pojille suunnatut väritkin ovat vain sinistä, vihreää, ruskeaa jne. Vaikka meillä pojan lempiväri on punainen. Pojan kanssa katsotaan Frozen elokuvaa, josta tyttö vähät välittää.
Molemmat rakastaa sylejä ja haleja, kainalossa köllimistä, lukutuokioita yhdessä tekemistä, leipomista jne. On ihana olla molempien äiti, ovat kovin erilaisia ja silti ihan tavallisia lapsia. En etukäteen toivonut erikseen kumpaakaan ja on ollut yllätyksiä täynnä millaisia heistä on kuoriutunut: villi temperamenttinen tyttö ja rauhallinen syvällisiä pohtiva poika. Jos tulisi kolmas lapsi, ei mitään toivetta siitä, kumpaa sukupuolta toivoisin. Luonne ratkaisee enemmän kuin sukupuoli!
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:52"]
Miten stereotypistä ajattelua täällä. Joku puhui omien halujen toteutuksesta lapsen huoneen sisustuksessa. Mitäpä jos vaan herkällä korvalla kuuntelette mistä se lapsi ihan itse tykkää. Eihän se ole mikään itsestäänselvyys, että tyttölapsi haluaa huoneeseensa perhosia ja kristalleja hyvänen aika!
Muutkin käsittämätön ketju, jossa todetaan että pojat sitä ja tytöt tätä. Ihan yhtä paljon on eroja yksilöiden välillä molempien sukupuolien sisällä kuin niide välillä.
[/quote]
Kun ensimmäistä lastenhuoneen sisustusta mietitään, niin hyvinhän se vauva kertoo, että mistä tykkää, kun herkällä korvalla kuuntelee... :)
Meillä ainakin ihan äidin maun mukaan sisustettiin ekat lasten huoneet ja sitten joskus 4-5v saivat itse valita tapetttinsa ym, kun muutettiin uuteen kotiin.
[/quote]
Mitäpä jos isäkin olisi saanut osallistua projektiin?
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:32"]
Takapuolen pesu on ainakin helpompaa. Ei tarvitse pelätä, että kakkaa jää poimuihin ja kolosiin...
[/quote]
Mistä alapeukku, kyllä tää on aivan jumalan tosi :D