Millaista on saada poikavauva? Olla pojan äitinä?

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 16:37"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 16:19"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 16:09"]

Jaa a, enpä ole vielä huomannut mitään eroja tytön ja pojan kasvattamisessa. Ihan luonnekysymyksiä jotka eivät ole sidoksissa sukupuoleen. 

-tytön ja pojan äiti-

PS. Jotenkin kauhistuttaa, miten asenteellisia jotkut ovat tässäkin ketjussa. Pojat tykkäävät/eivät tykkää siitä ja siitä jne. Oikeasti, ei noilla pojilla ole mitään sisäänrakennettua ohjelmaa tykkäämisistä. Lähtökohtaisesti lapset ovat omia persooniaan, eivät sukupuolia. Joten älkää pettykö jos mies ei saakaan sitä kalakaveria itselleen pojasta. Meillä nimenomaan tyttö rakastaa kalastamista ja poika on mieluummin kotona lukemassa kirjoja.

[/quote]

Jotenkin tästä tuli mieleeni kerran lukemani heitto, en muista kuka suomalainen jalkapalloilija oli kyseessä... olisiko Hyypiä, onko sillä lapsia? Kuitenkin se meni niin, että kun syntyi poika niin tämä heitti, että "tuli pelimies, eikä lipunmyyjä". Ihan kamalaa! Toivottavasti sillä pojalla ei pysy pallo hallinnassa, niin saa isukki tarkistaa asenteensa :D

Poikien äitinä näen luonne- ja temperamenttierot, jotka eivät riipu sukupuolesta, mutta hyvin usein tunnistan mikä on "tyypillinen" poika tai tyttö. Kaikki tunnistavat. Vaikka jokainen lapsi on yksilö, niin silti voi tunnistaa, millaista on olla noin 8/10 pojan äiti. Enemmän rikkimenneitä vaatteita ja paikattavia raajoja nyt ainakin näkyy olevan :D Mutta jotain muuta sitten varmaan vähemmän. Joskus matkoilla tulee miehen kanssa mietittyä poikien kohkaamista katsellessa, että nuo voisivat nyt leikkiä barbeilla... (on muuten yritetty sitäkin :D) Meidän tuurilla tyttömme olisivat silti varmaan samanlaisia kohkaajia eivätkä kiinnostuisi barbeista tuon taivaallista :D

[/quote]

Meillä muuten tyttö on se koheltaja :D Vaatteita saa paikkailla koko ajan tai sitten olla ostamassa uusia kun edellisiä  ei voi enää korjata. Ja lähes päivittäin saa putsailla ruhjeita kun ollaan joku paikka auki aina.

Poika on huomattavasti rauhallisempi tapaus ja tosiaan viihtyy kotona paremmin. On paljon harkitsevampi eikä mene niin voimakkaasti impulssien mukana. Kiinnostuksen kohteina on lähinnä legot ja dinot mutta ei vierasta esim. kotileikkejä. Leikkii pikkusiskon kanssa sujuvasti barbeilla jne. Kaverien kanssa tulee enemmän sitten esiin niitä "äijäpiirteitä". Muistan joskus kun poika oli kait 4-5v. kuinka hän harmitteli ettei hän voi olla prinsessa. Kuulemma ne vaatteet ovat kovin hienoja. Hän ihaili kaupassa prinsessamekkoa jonka kävin sitten myöhemmin ostamassa. Kyllä se mekko leikeissä oli pitkään mukana. Päiväkotiinkin laittoi vaaleanpunaisen Hello Kitty-paidan kun se kuulemma vain oli niin hieno. En ole koskaan torpannut pojalta noita juttuja. Jos hän tykkää moisista jutuista niin mikäpä siinä. Nyt lapsi on jo koululainen ja tuo vaihe on jäänyt taakse.

Tyttö on aivan toista maata. Barbit yms eivät ole oikein koskaan kiinnostaneet koska silloin pitää pysyä aloillaan. Ei ole mitenkään harvinaista nähdä häntä prinsessamekossa ja kiipeilemässä puissa. Tai sitten prinsessamekon päälle vedetään ritarivermeet ja tapetaan lohikäärmeitä ja pelastetaan prinssejä :D Kalastaminen taitaa olla yksi harvoja hetkiä, jolloin tyttö on aloillaan ja keskittyy tekemiseen, voihan palkintona olla iso kala (toki se pienempikin kala riittää)  joka sitten tehdään ruuaksi.

Vähän taisi nyt mennä jaaritteluksi mutta pointtina on se, ettemme ole torpanneet lapsilta mitään vain sen takia ettei se ole "poikien juttu" tai "tyttöjen juttu". Kumpikin ovat saaneet toteuttaa itseään. Myönnän kuitenkin että erinäisinä hetkinä olen ymmärtänyt että joissain tapauksissa olen huomaamattani laittanut lapset niihin tiettyihin sukupuolirooleihin.  Olen yrittänyt välttää tuota juuri sen takia että lapset tosiaan saisivat kasvaa ja tehdä asioita omasta halustaan, ei pakotettuna tai ohjattuna oman sukupuolen juttuihin.

Sinällään tytön ja pojan kasvattaminen ei eroa mitenkään. Kummallakin täytyy olla samat säännöt jne. 

-tytön ja pojan äiti-
[/quote] Vaikutat mahtavalta äidiltä!!

Meillä 1 tyttö ja 3 poikaa. Kehityksessä olen huomannut, että meidän poikia kiinnostaa kovasti vauhti. Kaikki ovat lähteneet 10 kk vanhana kävelemään. Tyttö nojenteli siinä vaiheessa vain vähän nilkkojaan lattialla, mutta oppi puhumaan paljon poikia nopeampaan. Autot ja pyssyt on meillä olleet poikien mieleen, vaikka itse en niitä pyssyjä oiken hyväksykään. Pyssyn saa tehtyä vaikka näkkäristä, jos niitä ei muuten ole saatavilla. Meillä poikien ilot ja riidat on melko kovaäänisiä. Tytöllä kavereiden kanssa hieman rauhallisemmat leikit. Yhtä rakkaita ovat minulle ja noita sukupuolieroja ei tule juuri mietittyä, koska ovat silti niin erilaisia yksilöinä.

Ps: tätä kirjoittaessani tuolla vislaa pari poikaa kilpaa, vaikka pitäisi jo olla nukkumassa..

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:19"]Vielä ei tiedä kumpi meille syntyy, mutta kun on kokemusta vain tytöistä, mahdollinen poikavauva jännittää. Tytöt suloisia vauvasta asti, varmasti pojat myös, mutta miellän itseni niin tyttöjen äidiksi että olisi mukava kuulla millaista on saada poikavauva? :) Etenkin, joilla ensin tyttöjä ja sitten poika, millä tavalla erosi? [/quote] Pojat on niin ihania, lutusia mamman poikia. Ne on jotenkin niin herkkiä ja äitin perään. Meillä tyttö taas on kovaääninen, vaativa ja erittäin huomionkipeä, vaikka tasapuolisesti kaikkia kohtelen. Lisäksi tytöillä on vanhemmiten ihmissuhdekiemuransa " tyttöjen kotkotukset" pojat on niin ihanan rauhallisia ja niitten kanssa on helppo neuvotella. Moni äiti on sanonut minulle, että vain tytön äitinä voi tietää, miten haastavaa tytön kasvattaminen on.

[/quote] Tämä on just näin ja gallup joskus työpaikan ruokapöydässä kertoi samaa. Tytöt aiheuttaa enemmän harmaita hiuksia. t: jo ketjuun vastannut 3:n pojan ja yhden tytön äiti

Poikavauva on ihana! Aluksi ultran jälkeen kun sain tietää että on poika olin hämilläni
niin kuin monet yllä, miten osaan poikien juttuja leikkiä tai poikaa kasvattaa jne..

Osoittautui että pieni poika on ihana ja sopuisa olento, nyt minulla on myös tyttö ja hänen kanssaan on myrskyisempää. Molempia tietenkin rakastan mutta kyllä poika on äidilleen ainakin lapsena helpompi ja uskollinen äidin ihailija!

[quote author="AV Mamma" time="04.02.2015 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:19"]Vielä ei tiedä kumpi meille syntyy, mutta kun on kokemusta vain tytöistä, mahdollinen poikavauva jännittää. Tytöt suloisia vauvasta asti, varmasti pojat myös, mutta miellän itseni niin tyttöjen äidiksi että olisi mukava kuulla millaista on saada poikavauva? :) Etenkin, joilla ensin tyttöjä ja sitten poika, millä tavalla erosi? [/quote] Pojat on niin ihania, lutusia mamman poikia. Ne on jotenkin niin herkkiä ja äitin perään. Meillä tyttö taas on kovaääninen, vaativa ja erittäin huomionkipeä, vaikka tasapuolisesti kaikkia kohtelen. Lisäksi tytöillä on vanhemmiten ihmissuhdekiemuransa " tyttöjen kotkotukset" pojat on niin ihanan rauhallisia ja niitten kanssa on helppo neuvotella. Moni äiti on sanonut minulle, että vain tytön äitinä voi tietää, miten haastavaa tytön kasvattaminen on.

[/quote] Tämä on just näin ja gallup joskus työpaikan ruokapöydässä kertoi samaa. Tytöt aiheuttaa enemmän harmaita hiuksia. t: jo ketjuun vastannut 3:n pojan ja yhden tytön äiti

[/quote] Teillä niin, meillä ja tuttavapiirissäni ei.

Meillä on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä pienillä ikäeroilla. Kaikki ovat melko stereotyyppisiä oman sukupuolensa edustajia. Toinen pojista on selvästi vauhdikkaampi kuin toinen eikä viihdy yhtään paikallaan. Toinen taas on paljon rauhallisempia. Tytöistä toinen on myös vilkas ja toinen rauhallinen. Leikkivät paljon yhdessä, mutta mielestäni tapa leikkiä eroaa toisistaan. Pojat voivat painia niin, että ovat verinaarmuilla eivätkä välitä yhtään. Tytöt eivät taas kestä leikkiä, jossa heihin sattuu. Pojat on meillä olleet helpompia vauvoja +3kk eteenpäin. Myös hakkaamisleikit, rakentelut, autot ja tuhoamisleikit ovat kiinnostaneet poikia paljon enemmän +6kk eteenpäin.

Olen luokanopettaja ja kyllä luokkaan aina mahtuu kaikenlaisia tyyppejä sukupuolesta riippumatta. Erilaisuus on rikkaus. En siis määrittele tai muodosta ennakkokäsitystä sukupuolen perusteella. On ihanaa, että selkeät stereotypiat menettävät merkityksensä kun katsoo vaikka 25 oppilaan ryhmää. Silti sieltä yleensä erottuu ne stereotypoidenkin edustajat. Myös vilkkaus on mielestäni erilaista tytöillä ja pojilla. Pojat ovat silloin aika usein fyysisesti levottomampia.

Miesten ja naisten aivoista on löydetty jonkin verran eroja. Esim. aggressiivisuuteen ja seksuaaliseen aktiivisuuteen liittyvä aivoalue on 2-4v pojilla suurempi kuin samanikäisillä tytöillä. Testosteroni vaikuttaa siihen, miten "maskuliinisiksi" aivot kehittyvät. Sikiön testosteronin määrään taas vaikuttaa monet tekijät, joten ei ole olemassa mitään stereotyyppistä yhtä ainutta tapaa olla tyttö tai poika.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 19:56"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 18:34"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 18:17"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 16:39"]

Miksi näihin aina tullaan vastaamaan, että meillä hihihihihiii tyttö on rämäpää ja leikkii autoilla ja poika on rauhallinen ja lukee kirjoja. :D hihihi :D:D

[/quote]

En minä ole huomannut täällä kenenkään hihitelleen. Ei kai siinä ole mitään yllättävää, että tällaisia esimerkkejä kerrotaan ketjuissa, joissa pohditaan sukupuolten välisiä eroja. Enemmän yllättyisin, jos kaikki kertoisivat vain "standardi"tarinoita. Totuus kun kuitenkin on, että eroja löytyy niin tytöissä kuin pojissakin, ja tottahan yksisilmäiset oletukset saavat monen sellaisen vanhemman kommentoimaan, joilla on "poikamainen" tyttö tai "tyttömäinen" poika.  

Onko siinä sitten sinusta jotain ärsyttävää?

[/quote] On. Se että täällä niputetaan autoista pitävät tytöt poikamaisiksi ja kirjoista pitävä pojat tyttömäisiksi. Kaikki tämä yleistys! Aivan kuin keskustelijat olisivat 1800-luvulta.

Edelleen haluaisin tietää mitä ihmiset oikein toivovat toivoessaan jotain tiettyä sukupuolta?

[/quote]

No jaa, eivätköhän noiden arvostelemiesi ihmisten kommentit ole reaktioita siihen, että noita "pojat ovat rämäpäitä ja tytöt hoivaavia" -yleistyksiä on ensin esitetty olan takaa ihan muiden ihmisten toimesta. Niin minä ainakin olen tulkinnut. Usein juuri ne ihmiset, jotka äityvät kertomaan näiden stereotypioiden vastaisia esimerkkejä, ovat niitä samoja, joita ärsyttävät yleistykset ihan yhtä paljon kuin sinua. Ja jotka eivät yhtään sen enempää ymmärrä tietyn sukupuolen toivomista. Joten en haukkuisi ensisijaisesti sitä puuta.  

[/quote] He sortuvat aivan yhtälailla yleistämään. Minä vastustan yleistämistä tällaisissa asioissa, joissa on oikeasti kyse yksilöllisyydestä ja kasvatuksesta, ei biologisesta sukupuolesta.

[/quote]

Minäkin vastustan sitä. Se on harmillista ja huolimattomasti ajateltua. Tämä on myös minulle ihan sydämen asia.

Mutta en silti oikein saa kiinni tuosta ärtymyksestäsi. Yleistävä diskurssi on olemassa, erittäin vahvana. Tällaisissa keskusteluketjuissa ihmiset kommentoivat sitä, ihan arkikielen tasolla ilman Butler-viittauksia. Miten mielestäsi heidän pitäisi kommentoida, jos he haluavat kertoa yleistävästä diskurssista eriävän käsityksensä? Minusta se, että kertoo oman kokemuksensa, oman esimerkkinsä omista lapsistaan on ihan järkevä ja ymmärrettävä kommentti. Siitä syyllistäminen on mielestäni vähän kohtuutonta. Ja tuota inhoamaasi hihittelyä, hymiöiden ryöstöviljelyä tai höhlää ällistelyä en ole kyllä ainakaan paljoa havainnut. Yleensä ne kommentit ovat ihan asiallisia eikä niissä mitenkäään tirskuta.   

Millaisia kommentteja sitten mielelläsi näkisit näiltä ihmisiltä? Miten pitää kirjoittaa, jotta osoittaisi olevansa "aidosti stereotypioita vastaan"?

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:30"]Poikavauva on ihana! Ja pikkupojat myös. Heidän maailmansa on suloinen. Minulla on ollut vain siskoja ja tyttöjä serkkuina. Esikoinen ja kakkonen ovat poikia, ja miten mahtavaa se onkaan. Voin kertoa, että keneltäkään et saa niin varauksetonta rakkautta kuin pieneltä pojalta. Vauhtia riittää (tietenkin riippuu temperamentista), mielikuvitusta ja lämpöä. Olen ollut hyvin otettu ja kiitollinen, että olen saanut kaksi poikaa ja saanut tutustua heidän kehitykseen ja maailmaansa. Onnea, tuli kumpi tahansa!
[/quote]

Minäkin luulin aluksi saavani tytön ja pelkäsin, miten osaan kasvattaa poikaa, kun ei ollut omaa kokemusta. Kaikki onkin mennyt hienosti ja luontevasti, en osaa kuvitella edes enää että lapsi ei olisi poika. Ja on mielenkiintoista myös, kun näkee millaista on toisen sukupuolen elämä lapsesta saakka. Meillä poika on tosi hellyydenkipeä koululaisenakin; istuu sylissä ja halailee äitiä - kavereiden kesken on niin kovista...

:) Minulla on vain yksi lapsi, jo 13-v. poika. Odotusaikana luulin (ilman mitään syytä) saavani tytön. Kai siksi, että olin itsekin ollut tyttö :D Poika tuli, ja hän oli pieni, kaunis ja niin suloinen. Olin oikein iloinen saatuani juuri tämän nyytin.

Nyt, kun yhteistä taivalta on takana jo monta vuotta, olen joskus miettinyt, että en varmaan olisi osannutkaan olla tytön äiti. Tiedä tuosta, mutta näin on hyvä. Poikani on fiksu, herkkä ja tunteellinen. Hän on myös tällä hetkellä hyvin murrosikäinen. Ihana silti.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:56"]

[quote author="AV Mamma" time="04.02.2015 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:19"]Vielä ei tiedä kumpi meille syntyy, mutta kun on kokemusta vain tytöistä, mahdollinen poikavauva jännittää. Tytöt suloisia vauvasta asti, varmasti pojat myös, mutta miellän itseni niin tyttöjen äidiksi että olisi mukava kuulla millaista on saada poikavauva? :) Etenkin, joilla ensin tyttöjä ja sitten poika, millä tavalla erosi? [/quote] Pojat on niin ihania, lutusia mamman poikia. Ne on jotenkin niin herkkiä ja äitin perään. Meillä tyttö taas on kovaääninen, vaativa ja erittäin huomionkipeä, vaikka tasapuolisesti kaikkia kohtelen. Lisäksi tytöillä on vanhemmiten ihmissuhdekiemuransa " tyttöjen kotkotukset" pojat on niin ihanan rauhallisia ja niitten kanssa on helppo neuvotella. Moni äiti on sanonut minulle, että vain tytön äitinä voi tietää, miten haastavaa tytön kasvattaminen on.

[/quote] Tämä on just näin ja gallup joskus työpaikan ruokapöydässä kertoi samaa. Tytöt aiheuttaa enemmän harmaita hiuksia. t: jo ketjuun vastannut 3:n pojan ja yhden tytön äiti

[/quote] Teillä niin, meillä ja tuttavapiirissäni ei.

[/quote] Juu tää on vaan turkulainen ilmiö.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 19:56"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 18:34"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 18:17"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 16:39"]

Miksi näihin aina tullaan vastaamaan, että meillä hihihihihiii tyttö on rämäpää ja leikkii autoilla ja poika on rauhallinen ja lukee kirjoja. :D hihihi :D:D

[/quote]

En minä ole huomannut täällä kenenkään hihitelleen. Ei kai siinä ole mitään yllättävää, että tällaisia esimerkkejä kerrotaan ketjuissa, joissa pohditaan sukupuolten välisiä eroja. Enemmän yllättyisin, jos kaikki kertoisivat vain "standardi"tarinoita. Totuus kun kuitenkin on, että eroja löytyy niin tytöissä kuin pojissakin, ja tottahan yksisilmäiset oletukset saavat monen sellaisen vanhemman kommentoimaan, joilla on "poikamainen" tyttö tai "tyttömäinen" poika.  

Onko siinä sitten sinusta jotain ärsyttävää?

[/quote] On. Se että täällä niputetaan autoista pitävät tytöt poikamaisiksi ja kirjoista pitävä pojat tyttömäisiksi. Kaikki tämä yleistys! Aivan kuin keskustelijat olisivat 1800-luvulta.

Edelleen haluaisin tietää mitä ihmiset oikein toivovat toivoessaan jotain tiettyä sukupuolta?

[/quote]

No jaa, eivätköhän noiden arvostelemiesi ihmisten kommentit ole reaktioita siihen, että noita "pojat ovat rämäpäitä ja tytöt hoivaavia" -yleistyksiä on ensin esitetty olan takaa ihan muiden ihmisten toimesta. Niin minä ainakin olen tulkinnut. Usein juuri ne ihmiset, jotka äityvät kertomaan näiden stereotypioiden vastaisia esimerkkejä, ovat niitä samoja, joita ärsyttävät yleistykset ihan yhtä paljon kuin sinua. Ja jotka eivät yhtään sen enempää ymmärrä tietyn sukupuolen toivomista. Joten en haukkuisi ensisijaisesti sitä puuta.  

[/quote] He sortuvat aivan yhtälailla yleistämään. Minä vastustan yleistämistä tällaisissa asioissa, joissa on oikeasti kyse yksilöllisyydestä ja kasvatuksesta, ei biologisesta sukupuolesta.

[/quote]

Minäkin vastustan sitä. Se on harmillista ja huolimattomasti ajateltua. Tämä on myös minulle ihan sydämen asia.

Mutta en silti oikein saa kiinni tuosta ärtymyksestäsi. Yleistävä diskurssi on olemassa, erittäin vahvana. Tällaisissa keskusteluketjuissa ihmiset kommentoivat sitä, ihan arkikielen tasolla ilman Butler-viittauksia. Miten mielestäsi heidän pitäisi kommentoida, jos he haluavat kertoa yleistävästä diskurssista eriävän käsityksensä? Minusta se, että kertoo oman kokemuksensa, oman esimerkkinsä omista lapsistaan on ihan järkevä ja ymmärrettävä kommentti. Siitä syyllistäminen on mielestäni vähän kohtuutonta. Ja tuota inhoamaasi hihittelyä, hymiöiden ryöstöviljelyä tai höhlää ällistelyä en ole kyllä ainakaan paljoa havainnut. Yleensä ne kommentit ovat ihan asiallisia eikä niissä mitenkäään tirskuta.   

Millaisia kommentteja sitten mielelläsi näkisit näiltä ihmisiltä? Miten pitää kirjoittaa, jotta osoittaisi olevansa "aidosti stereotypioita vastaan"?

[/quote]

Koen ongelmaksi nimenomaan sen yleistyksen, että todetaan tytön olevan kiinnostunut poikamaisista asioista, eli määritellään tietyt asiat poikien jutuiksi. Sama toisinpäin. Eli vaikka näennäisesti ollaan hyvällä asialla kertomassa, että lapseni ei käyttäydy sukupuolistereotypian mukaan, silti itse syyllistytään niiden viljelyyn sanomalla jonkun asian olevan tietyn sukupuolen juttu. 

Minulla on vain yksi lapsi, 2- vuotias poika. Rehellisesti sanottuna toivoin tyttöä, koska ajattelin että sitten isompana olisi suurempi mahdollisuus, että meillä olisi yhteisiä juttuja.

Tämän lyhyen ajan perusteella mitään eroa ei tietenkään ole. Poikani on kova pussailemaan ja tanssimaan :) Lelujen tai leikkien suhteen en ole mitenkään ohjannut autojen ja muiden poikamaisiksi miellettyjen lelujen pariin, mutta lapsi yksinkertaisesti rakastaa kaikkia koneita ja laitteita. Nuket viskaa samoin tein nurkkaan, ei kiinnosta.

Lapsen huoneen olen sisutanut värikkäästi. Jos olisin saanut tytön, niin olisin voinut toteuttaa omat haaveet sisustuksen suhteen, mutta pojan huoneeseen en viitsi änkeä kristallia ja perhosia. Poikien vaatteet on aika tylsiä, joten rahaa säästyy, kun heräteostoksia ei kiinnosta tehdä.

Pojat ovat yleensä isompia, joten se on ehkä selkeä ero. Varsinkin siinä puolen vuoden jälkeen, kun lapsi alkoi syödä innolla kiinteitäkin, mutta ei vielä liikkunut itse, niin raskasta oli se kanniskelu.

Tulevaisuudesta ajattelen, että se hyvä puoli on pojassa, että hän ei ainakaan vertaa itseään minuun niin paljon kuin isäänsä.

Poikavauva on ihana! Ja pikkupojat myös. Heidän maailmansa on suloinen. Minulla on ollut vain siskoja ja tyttöjä serkkuina. Esikoinen ja kakkonen ovat poikia, ja miten mahtavaa se onkaan. Voin kertoa, että keneltäkään et saa niin varauksetonta rakkautta kuin pieneltä pojalta. Vauhtia riittää (tietenkin riippuu temperamentista), mielikuvitusta ja lämpöä. Olen ollut hyvin otettu ja kiitollinen, että olen saanut kaksi poikaa ja saanut tutustua heidän kehitykseen ja maailmaansa. Onnea, tuli kumpi tahansa!

Minulla on vain poika, mutta nuorimpana sisaruksena minusta tuli tytön täti jo 11 v. Ja niitä tyttöjä on nyt sisaruksillani 8 kappaletta. Eli kokemusta tytöistä löytyi, vaan ei pojista. Mutta ei se vauv-aika ainakaan eroa, eikä sitten juri myöhemminkään. Oma poikani tosin kiinnostui autoista yms, ja siitä maailmasta olen oppinut paljon. Poika on edelleen vallan ihana, vaikka jo teini onkin, rakastava j arakastettava.

Takapuolen pesu on ainakin helpompaa. Ei tarvitse pelätä, että kakkaa jää poimuihin ja kolosiin...

Minulla on vain tyttö 4 v ja kaverillani samanikäinen poika. Tottakai ovat erilaisia niin kuin kaikki sukupuolesta riippumatta, mutta pojalla aina kovempi meno päällä :) vauva-aikoina oli outoa pestä kakkavaippaa pojalta, kun oli tottunut tytöltä pesemään.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:30"]Minulla on vain yksi lapsi, 2- vuotias poika. Rehellisesti sanottuna toivoin tyttöä, koska ajattelin että sitten isompana olisi suurempi mahdollisuus, että meillä olisi yhteisiä juttuja.

Tämän lyhyen ajan perusteella mitään eroa ei tietenkään ole. Poikani on kova pussailemaan ja tanssimaan :) Lelujen tai leikkien suhteen en ole mitenkään ohjannut autojen ja muiden poikamaisiksi miellettyjen lelujen pariin, mutta lapsi yksinkertaisesti rakastaa kaikkia koneita ja laitteita. Nuket viskaa samoin tein nurkkaan, ei kiinnosta.

Lapsen huoneen olen sisutanut värikkäästi. Jos olisin saanut tytön, niin olisin voinut toteuttaa omat haaveet sisustuksen suhteen, mutta pojan huoneeseen en viitsi änkeä kristallia ja perhosia. Poikien vaatteet on aika tylsiä, joten rahaa säästyy, kun heräteostoksia ei kiinnosta tehdä.

Pojat ovat yleensä isompia, joten se on ehkä selkeä ero. Varsinkin siinä puolen vuoden jälkeen, kun lapsi alkoi syödä innolla kiinteitäkin, mutta ei vielä liikkunut itse, niin raskasta oli se kanniskelu.

Tulevaisuudesta ajattelen, että se hyvä puoli on pojassa, että hän ei ainakaan vertaa itseään minuun niin paljon kuin isäänsä.
[/quote]

Jjaa. Kyllä minäkin saan varauksetonta rakkautta pieneltä tytöltäni.

Anteeksi kopioin väärän tekstin .t.7

Vähän niinkuin puupökkelöitä yrittäs kasvattaa.

t. 3 pojan äiti

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:30"]Minulla on vain yksi lapsi, 2- vuotias poika. Rehellisesti sanottuna toivoin tyttöä, koska ajattelin että sitten isompana olisi suurempi mahdollisuus, että meillä olisi yhteisiä juttuja. Tämän lyhyen ajan perusteella mitään eroa ei tietenkään ole. Poikani on kova pussailemaan ja tanssimaan :) Lelujen tai leikkien suhteen en ole mitenkään ohjannut autojen ja muiden poikamaisiksi miellettyjen lelujen pariin, mutta lapsi yksinkertaisesti rakastaa kaikkia koneita ja laitteita. Nuket viskaa samoin tein nurkkaan, ei kiinnosta. Lapsen huoneen olen sisutanut värikkäästi. Jos olisin saanut tytön, niin olisin voinut toteuttaa omat haaveet sisustuksen suhteen, mutta pojan huoneeseen en viitsi änkeä kristallia ja perhosia. Poikien vaatteet on aika tylsiä, joten rahaa säästyy, kun heräteostoksia ei kiinnosta tehdä. Pojat ovat yleensä isompia, joten se on ehkä selkeä ero. Varsinkin siinä puolen vuoden jälkeen, kun lapsi alkoi syödä innolla kiinteitäkin, mutta ei vielä liikkunut itse, niin raskasta oli se kanniskelu. Tulevaisuudesta ajattelen, että se hyvä puoli on pojassa, että hän ei ainakaan vertaa itseään minuun niin paljon kuin isäänsä. [/quote] Jjaa. Kyllä minäkin saan varauksetonta rakkautta pieneltä tytöltäni.

[/quote]

Mulla on tyttö ja poika, ja pitää sanoa, että hassua kuin onkin, poika ihailee äitiään eri tavalla kuin tyttö. Tietenkin molemmat rakastavat rajattomasti, mutta ihailussa on eroa.