Kasvatamme lapsia ilman negatiivisia sanoja

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 11:20"]

Meillä toimitaan noin eli ei nosteta esille sitä, mikä meni pieleen vaan kerrotaan/näytetään, miten on oikein. Kummallisesti lapset ns. pärjäävät elämässä, vaikka ei olekaan kielloilla kuritettu.

Tuttavaperheessä taas hoetaan koko ajan eiei tai äläälä, mutta lapselle ei kerrota, miten tulee tehdä. Aina ei sanota sitäkään, miksi kiljutaan EItä. Siellä myös rangaistaan siitä, että lusikka putoaa vanhingossa tai kengät ovat kastuneet. Meillä ne ovat osa elämää.

Joku ihmetteli, miten "Eihän ne lapset opi sit ilmaisemaan itseään ja omia negatiivisia tunteita ja kokemuksia". Miksi muka eivät opi? Ei kai kasvatuksella ja tunteilla ole sellaista yhteyttä, että lapsen täytyy saada paljon negatiivisia kokemuksia tunnistaakseen negatiiviset tunteensa? Kyllä oikein tekemään opetettu lapsi osaa olla surullinen ja pettynyt eikä sitä ole kielletty.

Miettikääpä itse. On eri asia sanoa lapselle, että "ota kaapista punainen muki" kuin "älä ota väärää mukia". Toiminnan kannalta ensimmäisessä versiossa lapsi tietää, mikä muki pitää ottaa. Toisessa hänellä ei ole aavistustakaan siitä, mitä pitää tai saa tehdä.

[/quote]

Negatiivisten sanojen oppiminen ei tarkoita negatiivisia kokemuksia. Ei niihin sanoihin ja niiden käyttöön tarvitse ladata pelkoa ja ahdistusta. Toki esim. väärä sanan käyttöä ei tarvitse jatkuvasti viljellä, mutta miten tämä lapsi sitten kommunikoi muiden lasten kanssa. Kuten jos lapsi aloituksen mukaan sanoo toiselle että laitoit kengän karhun jalkaan, niin eihän tämä toinen tiedä mistä on kyse. Ymmärrän kyllä tuon sinun opetustyylisi, mutta en ole varma onko sillä mitään tekemistä aloituksen kanssa.

Tottakai pitää ohjeistaa eikä vain torua. MUTTA ei saa piilotella niitä negatiivisia asioita elämässä. Pelästyy lapset vielä kun päiväkodissa tai koulussa he tekevätkin asioita ja äiti ei ole siinä lepertelemässä että kävipä hassusti vaan ohjaaja kertoo että se meni nyt VÄÄRIN.

Taitaa olla kasvamassa aika monta Euroopan omistajaa, kun lukee noita kuvauksia siitä, että lasta ei pitäisi kieltää, vaan neuvoa vain toinen tapa tehdä joku asia. Mistä se lapsi oppii, että hänen tapansa oli väärä, hän luulee vain, että on vaihtoehtoisia tapoja tehdä sama asia, että vanhempi näyttää oman tapansa. Jos lasta ei koskaan rangaista mistään, niin miten hän oppii syy ja seuraus -suhteen? On aika julmaa, jos hänen pitää oppia kaikki kantapään kautta. Lapsi esim. läiskäisee kätensä kuumalle hellalle. Ei kielletä, ei. Kyllä oppii, kun kerran polttaa kämmenensä. Varmasti oppii, mutta kauhean kivun kautta. Mitä pahaa on muuten siinä, että sanoo, että nyt kumpparit menivät VÄÄRÄÄN jalkaan? Millä tavalla lapsi traumatisoituu tai frustroituu siitä? No, kukin tyylillään. En kadehdi eskarin tai alakoulun opettajia, joilla on kivinen pelto kynnettävänä.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 12:30"]Taitaa olla kasvamassa aika monta Euroopan omistajaa, kun lukee noita kuvauksia siitä, että lasta ei pitäisi kieltää, vaan neuvoa vain toinen tapa tehdä joku asia. Mistä se lapsi oppii, että hänen tapansa oli väärä, hän luulee vain, että on vaihtoehtoisia tapoja tehdä sama asia, että vanhempi näyttää oman tapansa. Jos lasta ei koskaan rangaista mistään, niin miten hän oppii syy ja seuraus -suhteen? On aika julmaa, jos hänen pitää oppia kaikki kantapään kautta. Lapsi esim. läiskäisee kätensä kuumalle hellalle. Ei kielletä, ei. Kyllä oppii, kun kerran polttaa kämmenensä. Varmasti oppii, mutta kauhean kivun kautta. Mitä pahaa on muuten siinä, että sanoo, että nyt kumpparit menivät VÄÄRÄÄN jalkaan? Millä tavalla lapsi traumatisoituu tai frustroituu siitä? No, kukin tyylillään. En kadehdi eskarin tai alakoulun opettajia, joilla on kivinen pelto kynnettävänä.
[/quote]
Näin on opettajille vastuu kasvattamisestakin kun kotona ei on kirosana.

 Joku pumpulikasvattaja mamma tuli trollaa. :D

Näillä metodeilla on kasvatettu 3 hymypoikapatsaan saanutta nuorta miestä, jotka ovat menestyneet elämässä vähän paremmin kuin ne, joiden äitien mielestä kieltäminen ilman ohjeistamista on kivaa. Tiedän, lapsen kasvattaminen on paljon vaikeampaa silloin, kun vähän miettii tekojaan ja sanojaan. Helpompi hokea ei ja älä kuin oikeasti kasvattaa. Koulussa kyllä erottuvat ne lapset, joiden vanhemmilla on puheen tasolla tiukka kuri ja tosielämässä lapset tekee mitä tahtoo. 

Tuedän yhden hymypoikapatsaan voittaneen josta oli just alibissa juttu

Tunnen monta pelkillä kielloilla kasvatettua. Kaltaisistaan on joka Alibissa 3-4 juttua.

Älä anna niitä Alibeja lastesi luettavaksi, vaikka itse niitä luetkin.

Apua. Että joku oikeasti on noin ylpeä hymypoikapatsaista :D Pianon päällä rivissä. Poikani kaveri sai sellasen, on luokan "kovin jätkä" ja kaikki muut pojat äänestivät häntä.

En kyllä muutenkaan käsitä mikä niiden pönötyspatsaiden idea nykypäivänä on, ennen piti palkita se luokan tottelevainen rehti poika malliesimerkkinä rentuille remuajille, luulis että nykyään annetaan kaikenlaisille luonteille arvonsa.

Taaperoille ei ole vielä olemassa "negatiivisia" ja "positiivisia" sanoja. Ei tuommoisen tiedon kanssa kukaan synny, vaan sanojen merkitykset yhdistyvät tilanteisiin ja tunteisiin jolloin tiettyihin sanoihin alkaa yhdistämään enemmän negatiivista latausta kuin toisiin.
Ei ne sanat ole oleellisia vaan se tilanne ja miten ne sanotaan. Kyllä minä sanon esimerkiksi että "nyt meni kenkä väärään jalkaan, vaihdetaanpas oikeinpäin", enkä usko että siitä mitään traumaa saa. Eri asia on saada lapsi tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi, mutta sitä tunnetta ei tuoteta sanavalinnoilla, vaan äänensävyllä ja asenteella.
EI on tarpeellinen sana, mutta sitäkään ri mielestäni pidä käyttää yksin, EI tarvitsee kaverikseen selityksen "miksi ei". Jos lapsi tekee jotain kiellettyä js tietää sen, niin silloin kyllä EI raikaa ilman selityksiäkin.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 11:29"]

Joku pumpulikasvattaja mamma tuli trollaa. :D 22, 23 ja 24

[/quote]

Näillä metodeilla on kasvatettu 3 hymypoikapatsaan saanutta nuorta miestä, jotka ovat menestyneet elämässä vähän paremmin kuin ne, joiden äitien mielestä kieltäminen ilman ohjeistamista on kivaa.

Tiedän, lapsen kasvattaminen on paljon vaikeampaa silloin, kun vähän miettii tekojaan ja sanojaan. Helpompi hokea ei ja älä kuin oikeasti kasvattaa. Koulussa kyllä erottuvat ne lapset, joiden vanhemmilla on puheen tasolla tiukka kuri ja tosielämässä lapset tekee mitä tahtoo.

[/quote]

Eli ilman kieltoja kasvatetaan menestyjiä? Ja kielloilla taas niitä jotka ei menesty. Aivan päätön väite. Kyllä se on monesta muusta seikasta kiinni. Ja menestyminenkö nyt on lasten kasvatuksessa se päämäärä??

Onneksi eivät minun lapseni ole supermenestyneitä, sillä adjektiivillahan viitataan yleensä uraan ja rahaan. Menestys ei ole avain onneen eikä kerro ihmisen itsetunnosta, arvomaailmasta, tasapainoisuudesta, tyytyväisyydestä elämäänsä. Minun ei-menestyjäni (ilman patsaita takanreunuksella) vaikuttavat normaalisti kehittyneiltä, tyytyväisiltä ja ystävällisiltä ihmisiltä. Ja kieltoja on varmasti elämän varrella sadellut. 

Ehkä sinne alibiin päädytään vähän jotenkin muuten kuin sillä että äiti käyttää kieltosanoja?

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 12:30"]

Taitaa olla kasvamassa aika monta Euroopan omistajaa, kun lukee noita kuvauksia siitä, että lasta ei pitäisi kieltää, vaan neuvoa vain toinen tapa tehdä joku asia. Mistä se lapsi oppii, että hänen tapansa oli väärä, hän luulee vain, että on vaihtoehtoisia tapoja tehdä sama asia, että vanhempi näyttää oman tapansa. Jos lasta ei koskaan rangaista mistään, niin miten hän oppii syy ja seuraus -suhteen? On aika julmaa, jos hänen pitää oppia kaikki kantapään kautta. Lapsi esim. läiskäisee kätensä kuumalle hellalle. Ei kielletä, ei. Kyllä oppii, kun kerran polttaa kämmenensä. Varmasti oppii, mutta kauhean kivun kautta. Mitä pahaa on muuten siinä, että sanoo, että nyt kumpparit menivät VÄÄRÄÄN jalkaan? Millä tavalla lapsi traumatisoituu tai frustroituu siitä? No, kukin tyylillään. En kadehdi eskarin tai alakoulun opettajia, joilla on kivinen pelto kynnettävänä.

[/quote]

Kyllä lapsi oppii positiivisillakin sanoilla toimimaan oikein ja ottamaan toiset huomioon. Kun häntä kohdellaan hyvin, hänkin osaa kohdella muita hyvin. Silloin se myötätunto muita kohtaan on todellista. Lapsi toimii oikein, koska tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Ei siksi, että kokoajan kielletää.

Ihan peruspsykokgiaa. Miten saat jonkun toimimaan toivomallasi tavalla? Positiivisella viestinnällä

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 12:04"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 11:59"]

Lapsista pitää kuitenkin ensisijaisesti kasvattaa ihmisiä, ei pieniä söpöjä miniatyyrilemmikkejä. Ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti ja osaa arvostaa myös muita kuin itseään. Ihminen ymmärtää ettei aina voi saada kaikkea ja joskus elämä tuo tullessaan pettymyksiä.

Negatiiviset asiat kuuluvat elämään. Miten veikkaatte että näin kasvatettu lapsi reagoi vaikka lemmikin tai läheisen kuolemaan? Nämä lapsethan lamaantuvat aikuisiässä ihan täysin, jos jotain kamalaa sattuu.

[/quote]

Mistä ihmeestä kumpuaa oletuksesi siitä, että jos lasta kasvatetaan ilman negatiivisia sanoja, niin hän ei kykene tuntemaan negatiivisia tunteita tai ne tulevat yllätyksenä? Sanat ovat vain sanoja, tunteet ovat eri asia. Esimerkiksi sana suru ei ole negatiivinen eikä sureminen ole kiellettyä.

Kyllä se lapsi kokee pettymyksiä, vaikka ei koko ajan hoe että älä, älä.

Kokeilepa omassa parisuhteessasi ilmaista kaikki kiellon kautta. Älä osta sitä maitoa, ostetaan tätä. Älä laita sitä ruokaa, älä ota sitä kauhaa, älä laita kattilaa siihen, älä katso tätä kanavaa, älä röhnötä sohvalla, ei saa avata ikkunaa, ei saa katsoa uutisia,, älä jätä autoa siihen. Voi olla, että aika pian olisi ero tulossa, vaikka sinä vain sanoit, mitä ajattelit.
[/quote]

Miksi se on joko tai?? Miksei voi käyttää niitä negatiivisiakin sanoja? Eihän tässä ole kukaan sanonut, että kasvatetaan VAIN negatiivisilla sanoilla. Ainoa mustavalkoinen on tässä keskustelussa ollut se joka kasvattaa ILMAN negatiivisia sanoja. Me keskiverrommat kasvatetaan lasta tukien, positiivisessa hengessä mutta ei niitä negatiivisiakaan sanoja peläten...

" Moni äiti ja isä on lastaan kohtaan väkivaltainen, vaikka ei ymmärrä olevansa. Vitsinä sanotaan, että kolme kasvatuskeinoani ovat uhkailu, kiristys ja lahjonta. Ne ovat henkistä väkivaltaa."

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/suojele_lasta_sanoiltasi

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:07"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 12:04"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 11:59"] Lapsista pitää kuitenkin ensisijaisesti kasvattaa ihmisiä, ei pieniä söpöjä miniatyyrilemmikkejä. Ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti ja osaa arvostaa myös muita kuin itseään. Ihminen ymmärtää ettei aina voi saada kaikkea ja joskus elämä tuo tullessaan pettymyksiä. Negatiiviset asiat kuuluvat elämään. Miten veikkaatte että näin kasvatettu lapsi reagoi vaikka lemmikin tai läheisen kuolemaan? Nämä lapsethan lamaantuvat aikuisiässä ihan täysin, jos jotain kamalaa sattuu. [/quote] Mistä ihmeestä kumpuaa oletuksesi siitä, että jos lasta kasvatetaan ilman negatiivisia sanoja, niin hän ei kykene tuntemaan negatiivisia tunteita tai ne tulevat yllätyksenä? Sanat ovat vain sanoja, tunteet ovat eri asia. Esimerkiksi sana suru ei ole negatiivinen eikä sureminen ole kiellettyä. Kyllä se lapsi kokee pettymyksiä, vaikka ei koko ajan hoe että älä, älä. Kokeilepa omassa parisuhteessasi ilmaista kaikki kiellon kautta. Älä osta sitä maitoa, ostetaan tätä. Älä laita sitä ruokaa, älä ota sitä kauhaa, älä laita kattilaa siihen, älä katso tätä kanavaa, älä röhnötä sohvalla, ei saa avata ikkunaa, ei saa katsoa uutisia,, älä jätä autoa siihen. Voi olla, että aika pian olisi ero tulossa, vaikka sinä vain sanoit, mitä ajattelit. [/quote] Miksi se on joko tai?? Miksei voi käyttää niitä negatiivisiakin sanoja? Eihän tässä ole kukaan sanonut, että kasvatetaan VAIN negatiivisilla sanoilla. Ainoa mustavalkoinen on tässä keskustelussa ollut se joka kasvattaa ILMAN negatiivisia sanoja. Me keskiverrommat kasvatetaan lasta tukien, positiivisessa hengessä mutta ei niitä negatiivisiakaan sanoja peläten...

[/quote]

Ei täällä ole kukaan sanonut, ettei koskaan käytä negatiivisia sanoja.

Kovin aggressiivinen viesti sinulta

Oiskohan kyse nyt pienoisesta väärinymmärryksestä? Onkohan kyse siitä että on todettu että hyvin pieni lapsi ei kuule negaatiota eli lause "älä hypi sohvassa" kuuluu lapsen korvaan "hypi sohvassa". Joten jos haluaa saada viestinsä perille ekalla kerralla, aikuisen kannattaa miettiä, miten sanansa asettelee ja varmistaa että lapsen huomio on todella itsessä kun sitä viestiään kertoo. Juu ei ole itseltä onnistunut tuo ikinä...

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 11:29"]

Joku pumpulikasvattaja mamma tuli trollaa. :D 22, 23 ja 24

[/quote]

Näillä metodeilla on kasvatettu 3 hymypoikapatsaan saanutta nuorta miestä, jotka ovat menestyneet elämässä vähän paremmin kuin ne, joiden äitien mielestä kieltäminen ilman ohjeistamista on kivaa.

Tiedän, lapsen kasvattaminen on paljon vaikeampaa silloin, kun vähän miettii tekojaan ja sanojaan. Helpompi hokea ei ja älä kuin oikeasti kasvattaa. Koulussa kyllä erottuvat ne lapset, joiden vanhemmilla on puheen tasolla tiukka kuri ja tosielämässä lapset tekee mitä tahtoo.

[/quote]

Eli ilman kieltoja kasvatetaan menestyjiä? Ja kielloilla taas niitä jotka ei menesty. Aivan päätön väite. Kyllä se on monesta muusta seikasta kiinni. Ja menestyminenkö nyt on lasten kasvatuksessa se päämäärä??

Onneksi eivät minun lapseni ole supermenestyneitä, sillä adjektiivillahan viitataan yleensä uraan ja rahaan. Menestys ei ole avain onneen eikä kerro ihmisen itsetunnosta, arvomaailmasta, tasapainoisuudesta, tyytyväisyydestä elämäänsä. Minun ei-menestyjäni (ilman patsaita takanreunuksella) vaikuttavat normaalisti kehittyneiltä, tyytyväisiltä ja ystävällisiltä ihmisiltä. Ja kieltoja on varmasti elämän varrella sadellut. 

Ehkä sinne alibiin päädytään vähän jotenkin muuten kuin sillä että äiti käyttää kieltosanoja?

[/quote]

Kyllä minusta menestyminen on tärkeä päämäärä. Että lapsi saa kavereita, kunnioittaa muita, ymmärtää työn ja ahkeruuden merkityksen, osaa nauttia vapaa-ajastaan, osaa pitää elämänsä järjestyksessä. Sitähän se menestys on - paitsi kaltaisillesi, joiden mielestä menstykseen kuuluu automaattisesti suuri määrä rahaa.

Minusta onnellinen lapsuus on paljon parempi kuin lapsuus, joka koostuu kielloista ja käskyistä. Jos sinä et näe omia lapsiasi ihmisinä, niin menetät paljon.

Haluaisin kuulla, miten ratkaistaan seuraavat tilanteet ilman ei-sanaa.

Pysähdytten suojatien eteen odottamaan, että auto menee ohi. Lapsesi riistäytyy kädestä ja lähtee ylittämään tietä. Kummassa tapauksessa lapsen henki säästyy: Vaihtoehto 1:ssä huudat ei, älä mene. Vaithoehto 2:ssa huudat voisitko valita toisen reitin.

Käskytyshän on negatiivista. Seis tai pysähdy ovat oikein tehokkaita mutta takuulla käskeviä ja määrääviä, toisin sanoen negatiivisia. Vai onko negativiista vain ei-sana ja kaikkea muuta käskytystä saa tässäkin käiyttää?

Toinen tapaus: lapsesi heittää lapiolla hiekkaa toisen lapsen päälle. Vaihtoehto 1:ssä kiellät lasta ja kerrot, että toisen lapsen silmiin sattuu ja se on vaarallista. Vaihtoehto 2:ssa houkuttelet lapsen syömään eväsleipiä, jotta hän voi jatkaa hiekan heittelyä heti seuraavan tilaisuuden tullen.

Negatiivisilla sanoilla ilmaistaan ei-toivottua ja vahingollista käytöstä. Jos lapsi harhautetaan tekemään muuta, ei hän pysty hahmottamaan, mikä on sallittua ja mikä ei. Hänellehän kaikki on sallittua. Minusta jo aivan pienen lapsen on syytä tietää, että hiekan heittäminen on kiellettyä ja väärin, koska sillä satutetaan toista. Se, että hiekanheitto on vaihtoehto, on mielestäni väärää kasvatusta. Se ei ole vaihtoehto.

Kun lasta kasvatetaan yhteiskunnan jäseneksi, olisi syytä tajuta, että meitä ihmisiä ohjaa lait, jotka ovat kieltoja käskyjä ja määräyksiä. Miksi siis lapsen elämässä ei saisi näitä olla lainkaan?

Oma kummityttöni kasvatettiin niin, että häntä kehuttiin kaikesta. Kun oli piirtänyt paperille kaksi viivaa, vanhemmat ihastelivat kovaäänisesti ja kehystivät "taulun". Kun hän vaivautui vähän ulisemaan, oli se loistavaa ja upeaa laulua. Koulussa lapsi oppi nopeasti, että muut osasivatkin asioita paremmin, koska olivat harjoitelleet ja yrittäneet. Hänen ei koskaan tarvinnut, koska oli kaikkien mielestä riittävän hyvä todella vähäisellä yrityksellä. Nyt murrosiässä hän on sitä mieltä, että hänelle valehdeltiin. Rehellisyys olisi saanut lapsen näkemään enemmän vaivaa ja hänen olisi ollut helpompi uskoa itseensä ja omiin taitoihinsa, kun ne eivät ole ristiriidassa muiden taitojen kanssa. Eihän sitä lasta tarvitse lytätä eikä lannistaa vaan todeta, että hieno yritys, kohta osaat piirtää ihmisen ihan kokonaan.

Samalla tavalla ei sitä lasta tarvitse joka asiassa kieltää mutta kyllähän jo pienenkin lapsen on opittava, että jotkut asiat on kiellettyjä ja niitä ei saa tehdä sen sijaan, että valinta on vapaa.

No onneksi joku korjaa tilanteen nyt sukupolven kohdalla, ihmiskuntahan on rappiolla, kun on kasvatettu väärin. Eiku.. Toisella tavalla.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:09"]" Moni äiti ja isä on lastaan kohtaan väkivaltainen, vaikka ei ymmärrä olevansa. Vitsinä sanotaan, että kolme kasvatuskeinoani ovat uhkailu, kiristys ja lahjonta. Ne ovat henkistä väkivaltaa."

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/suojele_lasta_sanoiltasi
[/quote]

Mut on kasvatettu juuri noin. Ja olen kiitollinen siitä. Pelkäsin seuraamuksia kaikesta kiukutteluista, harrastusten väliin jääminen, kaveri ajan väheneminen jne. En siis teininäkään uskaltanut ryypätä salaa, karata kotoa tai kapinoida. Uhosin kyllä mutta selvää oli että turha olisi ollut kiukutella rahaa tai kyytiä harrastuksiin vanhemmilta sen jälkeen.

_Tunneilmapiiri_ on se mikä ratkaisee, sanavalinnoilla ei ole merkitystä.
Olen ollut kylässäkin perheessä jossa ei käytetty sanaa "ei". Äiti kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, oli väsynyt, stressaantunut ja kireä kuin viulunkieli. Tunnelma oli sen mukainen. Siinä ei kovin paljon vaikuta se onko käytössä negatiiviset vai positiiviset sanat.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:30"]

Haluaisin kuulla, miten ratkaistaan seuraavat tilanteet ilman ei-sanaa.

Pysähdytten suojatien eteen odottamaan, että auto menee ohi. Lapsesi riistäytyy kädestä ja lähtee ylittämään tietä. Kummassa tapauksessa lapsen henki säästyy: Vaihtoehto 1:ssä huudat ei, älä mene. Vaithoehto 2:ssa huudat voisitko valita toisen reitin.

Käskytyshän on negatiivista. Seis tai pysähdy ovat oikein tehokkaita mutta takuulla käskeviä ja määrääviä, toisin sanoen negatiivisia. Vai onko negativiista vain ei-sana ja kaikkea muuta käskytystä saa tässäkin käiyttää?

Toinen tapaus: lapsesi heittää lapiolla hiekkaa toisen lapsen päälle. Vaihtoehto 1:ssä kiellät lasta ja kerrot, että toisen lapsen silmiin sattuu ja se on vaarallista. Vaihtoehto 2:ssa houkuttelet lapsen syömään eväsleipiä, jotta hän voi jatkaa hiekan heittelyä heti seuraavan tilaisuuden tullen.

Negatiivisilla sanoilla ilmaistaan ei-toivottua ja vahingollista käytöstä. Jos lapsi harhautetaan tekemään muuta, ei hän pysty hahmottamaan, mikä on sallittua ja mikä ei. Hänellehän kaikki on sallittua. Minusta jo aivan pienen lapsen on syytä tietää, että hiekan heittäminen on kiellettyä ja väärin, koska sillä satutetaan toista. Se, että hiekanheitto on vaihtoehto, on mielestäni väärää kasvatusta. Se ei ole vaihtoehto.

Kun lasta kasvatetaan yhteiskunnan jäseneksi, olisi syytä tajuta, että meitä ihmisiä ohjaa lait, jotka ovat kieltoja käskyjä ja määräyksiä. Miksi siis lapsen elämässä ei saisi näitä olla lainkaan?

Oma kummityttöni kasvatettiin niin, että häntä kehuttiin kaikesta. Kun oli piirtänyt paperille kaksi viivaa, vanhemmat ihastelivat kovaäänisesti ja kehystivät "taulun". Kun hän vaivautui vähän ulisemaan, oli se loistavaa ja upeaa laulua. Koulussa lapsi oppi nopeasti, että muut osasivatkin asioita paremmin, koska olivat harjoitelleet ja yrittäneet. Hänen ei koskaan tarvinnut, koska oli kaikkien mielestä riittävän hyvä todella vähäisellä yrityksellä. Nyt murrosiässä hän on sitä mieltä, että hänelle valehdeltiin. Rehellisyys olisi saanut lapsen näkemään enemmän vaivaa ja hänen olisi ollut helpompi uskoa itseensä ja omiin taitoihinsa, kun ne eivät ole ristiriidassa muiden taitojen kanssa. Eihän sitä lasta tarvitse lytätä eikä lannistaa vaan todeta, että hieno yritys, kohta osaat piirtää ihmisen ihan kokonaan.

Samalla tavalla ei sitä lasta tarvitse joka asiassa kieltää mutta kyllähän jo pienenkin lapsen on opittava, että jotkut asiat on kiellettyjä ja niitä ei saa tehdä sen sijaan, että valinta on vapaa.

[/quote]

Miksi teillä kaikilla on esimerkissä itsemurhahakuinen lapsi? Tuo tuodaan aina esille: mitä teet kun lapsi ryntää auton alle?

Mitäkö teen. No opastan lasta edelliset 5 vuotta siihen, miten suojatiellä kuljetaan. Pidän kädet kiinni enkä anna riistäytyä irti. Niin toimivat normaalit vanhemmat. Heidän  ei tarvitse käskeä eikä kieltää vaan kertoa uudestaan ja uudestaan, että näin toimitaan, sanoilla ja esimerkillä.

Ja sama toisessa esimerkissä. Ei lapsi opi kiellosta mitään eikä siitä, että vaihdetaan tekeminen toiseen. Lapsi oppii siitä, että ennen kuin hiekka kädestä lentää, tartutaan käteen ja taputellaan hiekka takaisin maahan ja sanotaan, että näin hiekalla tehdään, näin tulee kakku. Lasta ei kiinnosta pätkääkään se, sattuuko toisen silmiin vai ei, mutta kun tarpeeksi monta kertaa on käyty läpi se, mitä hiekalla tehdään, niin sitä ei heitellä. Kiellosta lapsi oppii vain sen, että kun käännät pääsi, hiekka lentää taas.

Huomaatko: vaatii vanhemmalta läsnäoloa koko ajan. Siihen vanhemmista ei pääsääntöisesti ole. Helpomi huhuilla kieltoja puistonpenkiltä kuin olla vieressä.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:56"]_Tunneilmapiiri_ on se mikä ratkaisee, sanavalinnoilla ei ole merkitystä.
Olen ollut kylässäkin perheessä jossa ei käytetty sanaa "ei". Äiti kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, oli väsynyt, stressaantunut ja kireä kuin viulunkieli. Tunnelma oli sen mukainen. Siinä ei kovin paljon vaikuta se onko käytössä negatiiviset vai positiiviset sanat.
[/quote]
Oikein!