Mitä kadehdit ystäviltäsi?

Niillä ei ole pieniä lapsia kuten mulla

Sitä että joku on nätti heti herättyään. Ite vaikka kuinka laittaudun, rumalta näytän silti:(

että saisi nukkua 8h yössä seitsemänä yönä viikossa. oi, se olisi elämää!

Minulla on varmaan aivotoiminnassa jotakin vikaa kun en tunne kateutta oikein mistään.

energisyyttä, ahkeruutta, voimavaroja. Ja myös sitä että ovat hyväkroppaisia. Mutta en pahalla kadehdi, haluaisin vaan itse olla samankaltainen.

Kaikilla ei kyllä ole kumpaakaan, niin kuin ei itselläkään.

Mitä sitä kadehtimaan kun itselläkin on täysi mahdollisuus saada sen kaiken mitä toinenkin jos töitä vaan sen eteen tekee.

Sitä ehkä kadehdin hieman. Hän on vasta valitsemassa elämänkumppaniaan ja mä oon saanu tollasen kauheen piereskelevän telkkua katselevan äijän... Hohhoijaa....

erinomaiset sosiaaliset taidot. Näitä ehkä joskus " kahdehdin" . Enpä oikein usko, että vaikka kuinka tekisin töitä itseni kanssa tms. niin koskaan voisin olla hänen kaltaisensa.

Osaksi olet oikeassa, osaksi erittäin väärässä. On typerää olla kateellinen, koska ei se tuo itselle mitään muuta kuin katkeruutta. Toisen onni ei ole itseltä poissa. Siinä olet väärässä, että kaikki on täysin mahdollista saavuttaa, jos vain itse haluaa. Voitko saada terveyttä, voitko saada lapsia, voitko saada hyvän puolison vain haluamalla ja siihen pyrkimällä? Et voi. Ne joko annetaan tai sitten ei.

Kaksi ystävääni on raskaana. Toivoisin, että minäkin olisin. Kadehdin ystävieni uusia, suuria taloja.

enkä siitä huolimatta usko et kadehtisin ystäviltäni yhtään mitään. Tuo 3. vastaus uni vois kyllä täälläkin tehdä hyvää joskus saada nukkua kunnol, mut mun ystävät ei nuku kunnolla niin turha sitä niiltä on kadehtia :o) taitaa nukkua jopa huonommin kun minä pienen vauvan kanssa.

Ja muuten, kaikki kadehtivat jotakin...

kateellisuus poistuu saavuttamalla ne asiat, joita kadehtii ystävissä. Kateellisuuteen taipuva ihminen ei lopeta koskaan kadehtimista, vaikka saisi kaiken haluamansa. Miksi? Koska hän vertaa aina itseään muihin. Todellinen onni on toisenlaista: hyvin onnelliset ihmiset eivät kadehdi.

siis sitä, että vosi edes joskus matkustaa perheen kanssa, voisi hankkia uudemman auton ja pystyisi joskus ostamaan itselle esim. vaatteita ajattelematta mistä se on pois. Voisi käydä kauneushoitolassa ja muutenkin hemmotella itseään. Sitä ihan oikeasti tällä hetkellä kadehdin...

mutta tiedän samalla että kaikkea ei voi saada. En kadehdi häneltä hänen masennustaan ja paljon poissa olevaa miestään....



Niitä ystäviäni kadehdin todella joilla on toimiva tukiverkko- vanhemmat ja sisaruksia lähellä- se on todelleinen rikkaus ja apu, meillä ei ole KETÄÄN tai ehkä pari ystävää mutta ystävien pyytäminen apuun on suuren kynnyksen takana.

Mutta sinun mielestä ehkäpä...Sairastan itsekkin parantumatonta sairautta ja en tarvitse olla kateellinen terveille, koska minulla on taito hyväksyä asioita, osaan myös saavuttaa kovalla työllä itselleni sen onnen minkä haluan, enkä jää rämpimään itsesääliin ja kadehtimaan toisia.