Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten muuttuisin tavallisemmaksi ja "hienommaksi" naiseksi?
15.11.2021 |
Ongelmana on se, että jotkut miehet saattavat kiinnostua profiilikuvani ja small talkin perusteella, mutta kun he tutkivat some-profiilini tai keskustelevat enemmän, heillä lopahtaa kiinnostus minua kohtaan.
En tiedä syytä, mutta ilmeisesti musta tulee vääränlainen pinnallinen ensivaikutelma ja olenkin liian erikoinen ja epäviehättävällä (ja pikkupoikamaisella) tavalla nörtähtävä, kun keskustelevat tarkemmin. Varsinkin niiden vähän vanhempien miesten into lopahtaa, kun keskustelevat enemmän, sillä olen ikäisekseni todennäköisesti vähän naiivi ja jopa poikamainen. Ulospäin näytän melko naiselliselta kyllä. En kuitenkaan neulo, laita someen kokkailukuvia tai mitään sisustusjuttuja, kuten sellaiset miesten unelmanaiset tekevät, vaan joitain miesten mielestä epäviehättäviä nörttimeemejä lähinnä.
Haluaisin muuttua sellaiseksi tavalliseksi "perusnaiseksi", että kelpaisin jollekin tavalliselle ja konservatiiviselle noin 35-55-vuotiaalle miehelle. Niitä itseni tyylisiä miehiä tai aitoja nörttimiehiä toisaalta en vain tapaa koskaan missään, enkä ole koskaan tavannutkaan. Tarvitsisin ideoita siihen, miten muutun ihmisenä miesnäkökulmasta ajateltuna viehättävämmäksi, jotta pääsisin jonkun ihan tavallisen ja keskiverron "jörrikkämiehen" kanssa parisuhteeseen.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ongelma on siinä myös, että annan nuoremman vaikutelman kuin mikä ikäni on. Jotkut miehet suhtautuvat sellaiseen sekavin tuntein jotenkin. Varsinkin juuri maalla on miehiä, joista tulee jotenkin ikäistään juurevampi ja vanhempi vaikutelma, arvot ovat perinteisemmät. Minkä voin sille, että taustani on se mikä se on? 🥺
Tai siis yritän kyllä muuttua ja monissa asioissa omatkin arvoni ovat osin aidosti konservatiiviset, mutta tulee sellainen olo kuin larppaisi juurevaa perusnaista, joka en kuitenkaan oikeasti ole. Oma pariutumispoolini taitaa olla aika pieni varsinkin siinä vaiheessa, kun avaan sanaisen arkkuni ja alan keskustella miehen kanssa, vaikka olenkin ystävällinen, huomaavainen ja kohtelias. Joku minussa mättää todella pahasti. :( Joskus aiemmin käytin liikaa hymiöitäkin ja niistä ainakin olen väkisin pyristellyt eroon.
T. Ap
Terve! Sä oon se j ä n n ätytöistä jatkuvasti keskusteluita tekevä. Hymiöstä tunnistin.
Oot nolo. Mo!
En ole se. Hänhän on mies (oletan?). Noita samoja hymiöitä käyttää muutkin.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se nyt sen leukaproteesin vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä sinulle; alat harrastamaan tanssia tai voimistelua tai jotain naisellista urheilua, alat meikkaamaan ja käymään kampaajalla mutta muista ettei mitään shokkivärejä hiuksiin vaan luonnollinen tyyli. Kaunis naisellinen ja hillitty pukeutumistyyli ( katso mallia vaikka muotiblogeista). Hymyilet paljon, varsinkin niille setämiehille, joita tavoittelet. Muista hillitty naisellinen käytös myös, vältä kiroilua ja kovaäänistä naurua. Siinä se.
En kiroile oikeastaan ikinä, mutta välillä nauran liian kovaa. Olen joskus harrastanut tanssia, tosin vuosia sitten. Olen vieläkin melkein yhtä pajunvitsamaisen hoikka ja tykkään toki tanssia. Pukeudun melko hillitysti, mutta vierastan liikaa trendikkyyttä. Hiukset ovat pitkät ja hillityn väriset.
Jotkut kaverini ovat joskus leikillään sanoneet, että onkohan mulla Asperger, kun musta tulee niin ristiriitainen vaikutelma (tosin he hyväksyvät minut tällaisena), mutten oikein tajua, mistä se vaikutelma syvimmältään tulee ja miten opin siitä pois. Mutta täytyy koettaa vain tsempata entistäkin kovempaa kaikilla tavoilla. Jonkun vaikkapa historiasta tai luonnontieteistä kiinnostuneen tai asioita muuten pohdiskelevan kanssa olisi antoisaa viettää aikaa.
T. Ap
Pahenee vain joka kirjoituksellasi. Rauhoitu! Vedä henkeä, rauhoitu, anna toisillekin tilaa olla. Osaatko keskittyä yhteen asiaan kerrallaan?
Ei naisen "nörttiys" haittaa millään tavalla kunhan hän näyttää (tuoksuu, maistuu, tuntuu) naiselta ja kykenee normaaleihin ihmissuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet johonkin maalaiskunnan AMK:n insinöörilinjalle. Sieltä niitä löytyy.
Kelpaisi, mutta kelpaanko minä? Ja miksi en kelpaa tavallisille duunarimiehille? Itse olen akateemisesti koulutettu kirjanörtti, mutta kelpaa duunari, maanviljelijä tai työtönkin (kunhan hän hakee töitä aktiivisesti).
T. Ap
En oikein tiedä, uskoisinko sinua vai en. Mutta siltä varalta että olet todellinen ihminen: on aivan helvetin vaarallista etsiä itselleen elämänkumppania, jonka merkittävä määre on ”tavallisuus”, varsinkin jos ei pidä itseään tavallisena.
N44.
Ei tarvitse olla tavallinen, mutta oletan, että he minut hylkäävät pitävät minua outona/epätavallisena/epämiellyttävänä. Hylkääjien oma olemus ja ulosantikin ovat olleet aika "tavallisia", joten siitä olen tehnyt johtopäätökseni. En ole itsekään nyt äärimmäisen kiinnostunut ollut heistä, mutta haluaisin silti päästä parisuhteeseen viimeinkin. Uskoisin, että ajan myötä voisivat tunteetkin herätä.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet johonkin maalaiskunnan AMK:n insinöörilinjalle. Sieltä niitä löytyy.
Kelpaisi, mutta kelpaanko minä? Ja miksi en kelpaa tavallisille duunarimiehille? Itse olen akateemisesti koulutettu kirjanörtti, mutta kelpaa duunari, maanviljelijä tai työtönkin (kunhan hän hakee töitä aktiivisesti).
T. Ap
En oikein tiedä, uskoisinko sinua vai en. Mutta siltä varalta että olet todellinen ihminen: on aivan helvetin vaarallista etsiä itselleen elämänkumppania, jonka merkittävä määre on ”tavallisuus”, varsinkin jos ei pidä itseään tavallisena.
N44.
Ei tarvitse olla tavallinen, mutta oletan, että he minut hylkäävät pitävät minua outona/epätavallisena/epämiellyttävänä. Hylkääjien oma olemus ja ulosantikin ovat olleet aika "tavallisia", joten siitä olen tehnyt johtopäätökseni. En ole itsekään nyt äärimmäisen kiinnostunut ollut heistä, mutta haluaisin silti päästä parisuhteeseen viimeinkin. Uskoisin, että ajan myötä voisivat tunteetkin herätä.
T. Ap
Lue tuo äsken kirjoittamasi pari kertaa, ja mieti että haluaisitko itsellesi kumppanin, joka suhtautuu sinuun samoin. Ihminen ei ole 2020-luvulla mikään väline parisuhteeseen.
N44.
Kulissin voi muuttaa mutta yleensä luonne pysyy täsmälleen samana. Harva osaa peitellä todellista luonnettaan niin hyvin että se ei paljastuisi jossain vaiheessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä sinulle; alat harrastamaan tanssia tai voimistelua tai jotain naisellista urheilua, alat meikkaamaan ja käymään kampaajalla mutta muista ettei mitään shokkivärejä hiuksiin vaan luonnollinen tyyli. Kaunis naisellinen ja hillitty pukeutumistyyli ( katso mallia vaikka muotiblogeista). Hymyilet paljon, varsinkin niille setämiehille, joita tavoittelet. Muista hillitty naisellinen käytös myös, vältä kiroilua ja kovaäänistä naurua. Siinä se.
En kiroile oikeastaan ikinä, mutta välillä nauran liian kovaa. Olen joskus harrastanut tanssia, tosin vuosia sitten. Olen vieläkin melkein yhtä pajunvitsamaisen hoikka ja tykkään toki tanssia. Pukeudun melko hillitysti, mutta vierastan liikaa trendikkyyttä. Hiukset ovat pitkät ja hillityn väriset.
Jotkut kaverini ovat joskus leikillään sanoneet, että onkohan mulla Asperger, kun musta tulee niin ristiriitainen vaikutelma (tosin he hyväksyvät minut tällaisena), mutten oikein tajua, mistä se vaikutelma syvimmältään tulee ja miten opin siitä pois. Mutta täytyy koettaa vain tsempata entistäkin kovempaa kaikilla tavoilla. Jonkun vaikkapa historiasta tai luonnontieteistä kiinnostuneen tai asioita muuten pohdiskelevan kanssa olisi antoisaa viettää aikaa.
T. Ap
Pahenee vain joka kirjoituksellasi. Rauhoitu! Vedä henkeä, rauhoitu, anna toisillekin tilaa olla. Osaatko keskittyä yhteen asiaan kerrallaan?
Eli harvasanaisuus, hymiöiden poisjättäminen, hiljaisuus, yksinkertaisuus? Olisiko se se avainjuttu? Sitten saisin miehen? Eli juttelen höpöttelyni ja nauruni ystävien kanssa ja miehen seurassa olisin pääosin vain melko hiljaa ja maahan katsellen, omia ajatuksiani hiljaa mielessäni miettien?
T. Ap (alkaa miettiä jonnekin Italia-Espanja-akselille muuttoa kaltaistensa eloisien höpöttäjien pariin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet johonkin maalaiskunnan AMK:n insinöörilinjalle. Sieltä niitä löytyy.
Kelpaisi, mutta kelpaanko minä? Ja miksi en kelpaa tavallisille duunarimiehille? Itse olen akateemisesti koulutettu kirjanörtti, mutta kelpaa duunari, maanviljelijä tai työtönkin (kunhan hän hakee töitä aktiivisesti).
T. Ap
En oikein tiedä, uskoisinko sinua vai en. Mutta siltä varalta että olet todellinen ihminen: on aivan helvetin vaarallista etsiä itselleen elämänkumppania, jonka merkittävä määre on ”tavallisuus”, varsinkin jos ei pidä itseään tavallisena.
N44.
Ei tarvitse olla tavallinen, mutta oletan, että he minut hylkäävät pitävät minua outona/epätavallisena/epämiellyttävänä. Hylkääjien oma olemus ja ulosantikin ovat olleet aika "tavallisia", joten siitä olen tehnyt johtopäätökseni. En ole itsekään nyt äärimmäisen kiinnostunut ollut heistä, mutta haluaisin silti päästä parisuhteeseen viimeinkin. Uskoisin, että ajan myötä voisivat tunteetkin herätä.
T. Ap
Lue tuo äsken kirjoittamasi pari kertaa, ja mieti että haluaisitko itsellesi kumppanin, joka suhtautuu sinuun samoin. Ihminen ei ole 2020-luvulla mikään väline parisuhteeseen.
N44.
Ex-mieheni halusi vain "naisen" geneerisesti ja mä olin sellainen. Eli jonkun naisen naisen rooliin. Mäkin haluaisin vain jonkun ok-tasoisen miehen siihen rooliinsa. Saattaisin siinä sivussa ihastuakin ja uskon, että kiinnostuisin aidostikin. En usko, että miehet ottavat tuota asiaa yhtä vakavasti, kunhan vain ns. palvelut pelaavat (ruoka, siivous, seksi ym. ja nainen on sen näköinen, että kehtaa esitellä muillekin).
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä sinulle; alat harrastamaan tanssia tai voimistelua tai jotain naisellista urheilua, alat meikkaamaan ja käymään kampaajalla mutta muista ettei mitään shokkivärejä hiuksiin vaan luonnollinen tyyli. Kaunis naisellinen ja hillitty pukeutumistyyli ( katso mallia vaikka muotiblogeista). Hymyilet paljon, varsinkin niille setämiehille, joita tavoittelet. Muista hillitty naisellinen käytös myös, vältä kiroilua ja kovaäänistä naurua. Siinä se.
En kiroile oikeastaan ikinä, mutta välillä nauran liian kovaa. Olen joskus harrastanut tanssia, tosin vuosia sitten. Olen vieläkin melkein yhtä pajunvitsamaisen hoikka ja tykkään toki tanssia. Pukeudun melko hillitysti, mutta vierastan liikaa trendikkyyttä. Hiukset ovat pitkät ja hillityn väriset.
Jotkut kaverini ovat joskus leikillään sanoneet, että onkohan mulla Asperger, kun musta tulee niin ristiriitainen vaikutelma (tosin he hyväksyvät minut tällaisena), mutten oikein tajua, mistä se vaikutelma syvimmältään tulee ja miten opin siitä pois. Mutta täytyy koettaa vain tsempata entistäkin kovempaa kaikilla tavoilla. Jonkun vaikkapa historiasta tai luonnontieteistä kiinnostuneen tai asioita muuten pohdiskelevan kanssa olisi antoisaa viettää aikaa.
T. Ap
Pahenee vain joka kirjoituksellasi. Rauhoitu! Vedä henkeä, rauhoitu, anna toisillekin tilaa olla. Osaatko keskittyä yhteen asiaan kerrallaan?
Osaan keskittyä, mutta ajatus rönsyilee ajoittain.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet johonkin maalaiskunnan AMK:n insinöörilinjalle. Sieltä niitä löytyy.
Kelpaisi, mutta kelpaanko minä? Ja miksi en kelpaa tavallisille duunarimiehille? Itse olen akateemisesti koulutettu kirjanörtti, mutta kelpaa duunari, maanviljelijä tai työtönkin (kunhan hän hakee töitä aktiivisesti).
T. Ap
En oikein tiedä, uskoisinko sinua vai en. Mutta siltä varalta että olet todellinen ihminen: on aivan helvetin vaarallista etsiä itselleen elämänkumppania, jonka merkittävä määre on ”tavallisuus”, varsinkin jos ei pidä itseään tavallisena.
N44.
Ei tarvitse olla tavallinen, mutta oletan, että he minut hylkäävät pitävät minua outona/epätavallisena/epämiellyttävänä. Hylkääjien oma olemus ja ulosantikin ovat olleet aika "tavallisia", joten siitä olen tehnyt johtopäätökseni. En ole itsekään nyt äärimmäisen kiinnostunut ollut heistä, mutta haluaisin silti päästä parisuhteeseen viimeinkin. Uskoisin, että ajan myötä voisivat tunteetkin herätä.
T. Ap
Lue tuo äsken kirjoittamasi pari kertaa, ja mieti että haluaisitko itsellesi kumppanin, joka suhtautuu sinuun samoin. Ihminen ei ole 2020-luvulla mikään väline parisuhteeseen.
N44.
Ex-mieheni halusi vain "naisen" geneerisesti ja mä olin sellainen. Eli jonkun naisen naisen rooliin. Mäkin haluaisin vain jonkun ok-tasoisen miehen siihen rooliinsa. Saattaisin siinä sivussa ihastuakin ja uskon, että kiinnostuisin aidostikin. En usko, että miehet ottavat tuota asiaa yhtä vakavasti, kunhan vain ns. palvelut pelaavat (ruoka, siivous, seksi ym. ja nainen on sen näköinen, että kehtaa esitellä muillekin).
T. Ap
Nyt taitaa olla jonnen ihannenainen keksitty. Ja nimenomaan keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olen vain jotenkin liian puhelias, epämiellyttävä ja huono ja se selittää miehettömyyteni. Haukkukaa vain lisää. Koetan oppia siitä palautteesta jotain.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet johonkin maalaiskunnan AMK:n insinöörilinjalle. Sieltä niitä löytyy.
Kelpaisi, mutta kelpaanko minä? Ja miksi en kelpaa tavallisille duunarimiehille? Itse olen akateemisesti koulutettu kirjanörtti, mutta kelpaa duunari, maanviljelijä tai työtönkin (kunhan hän hakee töitä aktiivisesti).
T. Ap
En oikein tiedä, uskoisinko sinua vai en. Mutta siltä varalta että olet todellinen ihminen: on aivan helvetin vaarallista etsiä itselleen elämänkumppania, jonka merkittävä määre on ”tavallisuus”, varsinkin jos ei pidä itseään tavallisena.
N44.
Ei tarvitse olla tavallinen, mutta oletan, että he minut hylkäävät pitävät minua outona/epätavallisena/epämiellyttävänä. Hylkääjien oma olemus ja ulosantikin ovat olleet aika "tavallisia", joten siitä olen tehnyt johtopäätökseni. En ole itsekään nyt äärimmäisen kiinnostunut ollut heistä, mutta haluaisin silti päästä parisuhteeseen viimeinkin. Uskoisin, että ajan myötä voisivat tunteetkin herätä.
T. Ap
Lue tuo äsken kirjoittamasi pari kertaa, ja mieti että haluaisitko itsellesi kumppanin, joka suhtautuu sinuun samoin. Ihminen ei ole 2020-luvulla mikään väline parisuhteeseen.
N44.
Ex-mieheni halusi vain "naisen" geneerisesti ja mä olin sellainen. Eli jonkun naisen naisen rooliin. Mäkin haluaisin vain jonkun ok-tasoisen miehen siihen rooliinsa. Saattaisin siinä sivussa ihastuakin ja uskon, että kiinnostuisin aidostikin. En usko, että miehet ottavat tuota asiaa yhtä vakavasti, kunhan vain ns. palvelut pelaavat (ruoka, siivous, seksi ym. ja nainen on sen näköinen, että kehtaa esitellä muillekin).
T. Ap
Nyt taitaa olla jonnen ihannenainen keksitty. Ja nimenomaan keksitty.
Mitä tarkoitat? Olen vain realisti ja monet miehet ajattelevat tuolla tavoin. Miksi ei voi sanoa sitä totuutta suoraan?
Hmm, onkohan mulla Asperger todella? Siis kun en mä ymmärrä edes teidän vihjauksia. En varmaan saa kunnon miestä siksi, kun en tajua yhtään vihjauksia, rivien välejä ym. juttuja. En osaa "lukea" ihmisiä, elleivät he sano jotain aivan suoraan ja rehellisesti.
Ja monet miehetkin puhuvat jotenkin hienovaraisen varovaisesti, kuulostellen. En tiedä, miten sellaista peliä pitäisi pelailla, jotta saisi palkinnoksi sen parisuhteen.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muuten ihmiset suhtautuvat kivasti muuten (siis somessa omalla profiilillani), mutta täällä anonyymina saan todella ilkeitä kommentteja? Eli siis oon somessa melkein samoja juttuja pohtinut ja kysellyt ja ihmiset olivat mulle ystävällisiä.
Täällä luullaan feikiksi ja saan haukkumista. En mä tosin sielläkään saanut varsinaisia rehellisiä ohjeita tai neuvoja. Niitä konkreettisia neuvoja olen tässä vailla (siis sellaisia "tee näin ja näin jne.").
T. Ap
Tavoittelet siis farmareissa viihtyvää 35-vuotiaasta menevää 55:sta? Miksi ihmiset kuvittelee pariutumisen liittyvän lähes yksinomaan ulkonäköön ja unohdetaan se persoonien yhteensopivuus. 99 % tämän palstan jankkauksista johtuu pinnallisuudesta, joka ei johda mihinkään. Pelkkä kaunis naama ei riitä edes kansikuvaan, kun pitää olla myös sopiva luonne malliksi tai tehnyt jotain merkittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet johonkin maalaiskunnan AMK:n insinöörilinjalle. Sieltä niitä löytyy.
Kelpaisi, mutta kelpaanko minä? Ja miksi en kelpaa tavallisille duunarimiehille? Itse olen akateemisesti koulutettu kirjanörtti, mutta kelpaa duunari, maanviljelijä tai työtönkin (kunhan hän hakee töitä aktiivisesti).
T. Ap
En oikein tiedä, uskoisinko sinua vai en. Mutta siltä varalta että olet todellinen ihminen: on aivan helvetin vaarallista etsiä itselleen elämänkumppania, jonka merkittävä määre on ”tavallisuus”, varsinkin jos ei pidä itseään tavallisena.
N44.
Ei tarvitse olla tavallinen, mutta oletan, että he minut hylkäävät pitävät minua outona/epätavallisena/epämiellyttävänä. Hylkääjien oma olemus ja ulosantikin ovat olleet aika "tavallisia", joten siitä olen tehnyt johtopäätökseni. En ole itsekään nyt äärimmäisen kiinnostunut ollut heistä, mutta haluaisin silti päästä parisuhteeseen viimeinkin. Uskoisin, että ajan myötä voisivat tunteetkin herätä.
T. Ap
Lue tuo äsken kirjoittamasi pari kertaa, ja mieti että haluaisitko itsellesi kumppanin, joka suhtautuu sinuun samoin. Ihminen ei ole 2020-luvulla mikään väline parisuhteeseen.
N44.
Ex-mieheni halusi vain "naisen" geneerisesti ja mä olin sellainen. Eli jonkun naisen naisen rooliin. Mäkin haluaisin vain jonkun ok-tasoisen miehen siihen rooliinsa. Saattaisin siinä sivussa ihastuakin ja uskon, että kiinnostuisin aidostikin. En usko, että miehet ottavat tuota asiaa yhtä vakavasti, kunhan vain ns. palvelut pelaavat (ruoka, siivous, seksi ym. ja nainen on sen näköinen, että kehtaa esitellä muillekin).
T. Ap
Nyt taitaa olla jonnen ihannenainen keksitty. Ja nimenomaan keksitty.
Mitä tarkoitat? Olen vain realisti ja monet miehet ajattelevat tuolla tavoin. Miksi ei voi sanoa sitä totuutta suoraan?
Hmm, onkohan mulla Asperger todella? Siis kun en mä ymmärrä edes teidän vihjauksia. En varmaan saa kunnon miestä siksi, kun en tajua yhtään vihjauksia, rivien välejä ym. juttuja. En osaa "lukea" ihmisiä, elleivät he sano jotain aivan suoraan ja rehellisesti.
Ja monet miehetkin puhuvat jotenkin hienovaraisen varovaisesti, kuulostellen. En tiedä, miten sellaista peliä pitäisi pelailla, jotta saisi palkinnoksi sen parisuhteen.
T. Ap
Haluaisitko vähän avata ajatuksiasi? Miksi näet parisuhteen palkintona, jos se ei anna sinulle muuta kuin jonkun ”tavallisen” miehen tarpeiden tyydyttämistä?
Olen nainen ja kirjanörtti, ja kaikki minun mieheni ovat halunneet rakkautta, kumppanuutta ja suuria tunteita. Miksi kukaan nykyaikana vähempää etsisi?
Jos kirjoista tykkäät, niin lähimpänä sinun ajatuksiasi ovat Juhani Ahon Papin tyttären Elli tai Minna Canthin Hanna. Yli vuosisadan takaisia kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Tavoittelet siis farmareissa viihtyvää 35-vuotiaasta menevää 55:sta? Miksi ihmiset kuvittelee pariutumisen liittyvän lähes yksinomaan ulkonäköön ja unohdetaan se persoonien yhteensopivuus. 99 % tämän palstan jankkauksista johtuu pinnallisuudesta, joka ei johda mihinkään. Pelkkä kaunis naama ei riitä edes kansikuvaan, kun pitää olla myös sopiva luonne malliksi tai tehnyt jotain merkittävää.
Ihan sama. Voi olla farmareissa tai chinoksissa viihtyvä 30-vuotias tai 60-vuotias. Olen käsittänyt, että miehet ovat pinnallisia. Ihmettelen, että miksi eivät sitten olekaan. Vai enkö vain sovi ehtoisan emännän muottiin riittävän hyvin? Joten siispä haluaisin koulia luonnettani paremmaksi. En mä paremmaksi muutu haukkumalla, vaan haluaisin tietää konkreettisesti, MITEN muutun IHMISENÄ sellaiseksi naiseksi, joka saa miehen itselleen. Jos siis ulkonäkökään tai muut speksit eivät yksinään riitä. Olen kuitenkin oikeasti ystävällinen, yleissivistynyt, kohtelias ja aika neutraali.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavoittelet siis farmareissa viihtyvää 35-vuotiaasta menevää 55:sta? Miksi ihmiset kuvittelee pariutumisen liittyvän lähes yksinomaan ulkonäköön ja unohdetaan se persoonien yhteensopivuus. 99 % tämän palstan jankkauksista johtuu pinnallisuudesta, joka ei johda mihinkään. Pelkkä kaunis naama ei riitä edes kansikuvaan, kun pitää olla myös sopiva luonne malliksi tai tehnyt jotain merkittävää.
Ihan sama. Voi olla farmareissa tai chinoksissa viihtyvä 30-vuotias tai 60-vuotias. Olen käsittänyt, että miehet ovat pinnallisia. Ihmettelen, että miksi eivät sitten olekaan. Vai enkö vain sovi ehtoisan emännän muottiin riittävän hyvin? Joten siispä haluaisin koulia luonnettani paremmaksi. En mä paremmaksi muutu haukkumalla, vaan haluaisin tietää konkreettisesti, MITEN muutun IHMISENÄ sellaiseksi naiseksi, joka saa miehen itselleen. Jos siis ulkonäkökään tai muut speksit eivät yksinään riitä. Olen kuitenkin oikeasti ystävällinen, yleissivistynyt, kohtelias ja aika neutraali.
T. Ap
Eli kaiken ikäinen tai näköinen käy, kunhan on mies? Mitä sinä ajattelet sitten muuttuneena ihmisenä miehesi kanssa tekeväsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä sinulle; alat harrastamaan tanssia tai voimistelua tai jotain naisellista urheilua, alat meikkaamaan ja käymään kampaajalla mutta muista ettei mitään shokkivärejä hiuksiin vaan luonnollinen tyyli. Kaunis naisellinen ja hillitty pukeutumistyyli ( katso mallia vaikka muotiblogeista). Hymyilet paljon, varsinkin niille setämiehille, joita tavoittelet. Muista hillitty naisellinen käytös myös, vältä kiroilua ja kovaäänistä naurua. Siinä se.
En kiroile oikeastaan ikinä, mutta välillä nauran liian kovaa. Olen joskus harrastanut tanssia, tosin vuosia sitten. Olen vieläkin melkein yhtä pajunvitsamaisen hoikka ja tykkään toki tanssia. Pukeudun melko hillitysti, mutta vierastan liikaa trendikkyyttä. Hiukset ovat pitkät ja hillityn väriset.
Jotkut kaverini ovat joskus leikillään sanoneet, että onkohan mulla Asperger, kun musta tulee niin ristiriitainen vaikutelma (tosin he hyväksyvät minut tällaisena), mutten oikein tajua, mistä se vaikutelma syvimmältään tulee ja miten opin siitä pois. Mutta täytyy koettaa vain tsempata entistäkin kovempaa kaikilla tavoilla. Jonkun vaikkapa historiasta tai luonnontieteistä kiinnostuneen tai asioita muuten pohdiskelevan kanssa olisi antoisaa viettää aikaa.
T. Ap
Pahenee vain joka kirjoituksellasi. Rauhoitu! Vedä henkeä, rauhoitu, anna toisillekin tilaa olla. Osaatko keskittyä yhteen asiaan kerrallaan?
Osaan keskittyä, mutta ajatus rönsyilee ajoittain.
T. Ap
Taitaa olla aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö paras dg.
Alue: Aihe vapaa
En oikein tiedä, uskoisinko sinua vai en. Mutta siltä varalta että olet todellinen ihminen: on aivan helvetin vaarallista etsiä itselleen elämänkumppania, jonka merkittävä määre on ”tavallisuus”, varsinkin jos ei pidä itseään tavallisena.
N44.