Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten muuttuisin tavallisemmaksi ja "hienommaksi" naiseksi?
15.11.2021 |
Ongelmana on se, että jotkut miehet saattavat kiinnostua profiilikuvani ja small talkin perusteella, mutta kun he tutkivat some-profiilini tai keskustelevat enemmän, heillä lopahtaa kiinnostus minua kohtaan.
En tiedä syytä, mutta ilmeisesti musta tulee vääränlainen pinnallinen ensivaikutelma ja olenkin liian erikoinen ja epäviehättävällä (ja pikkupoikamaisella) tavalla nörtähtävä, kun keskustelevat tarkemmin. Varsinkin niiden vähän vanhempien miesten into lopahtaa, kun keskustelevat enemmän, sillä olen ikäisekseni todennäköisesti vähän naiivi ja jopa poikamainen. Ulospäin näytän melko naiselliselta kyllä. En kuitenkaan neulo, laita someen kokkailukuvia tai mitään sisustusjuttuja, kuten sellaiset miesten unelmanaiset tekevät, vaan joitain miesten mielestä epäviehättäviä nörttimeemejä lähinnä.
Haluaisin muuttua sellaiseksi tavalliseksi "perusnaiseksi", että kelpaisin jollekin tavalliselle ja konservatiiviselle noin 35-55-vuotiaalle miehelle. Niitä itseni tyylisiä miehiä tai aitoja nörttimiehiä toisaalta en vain tapaa koskaan missään, enkä ole koskaan tavannutkaan. Tarvitsisin ideoita siihen, miten muutun ihmisenä miesnäkökulmasta ajateltuna viehättävämmäksi, jotta pääsisin jonkun ihan tavallisen ja keskiverron "jörrikkämiehen" kanssa parisuhteeseen.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet johonkin maalaiskunnan AMK:n insinöörilinjalle. Sieltä niitä löytyy.
Kelpaisi, mutta kelpaanko minä? Ja miksi en kelpaa tavallisille duunarimiehille? Itse olen akateemisesti koulutettu kirjanörtti, mutta kelpaa duunari, maanviljelijä tai työtönkin (kunhan hän hakee töitä aktiivisesti).
T. Ap
En oikein tiedä, uskoisinko sinua vai en. Mutta siltä varalta että olet todellinen ihminen: on aivan helvetin vaarallista etsiä itselleen elämänkumppania, jonka merkittävä määre on ”tavallisuus”, varsinkin jos ei pidä itseään tavallisena.
N44.
Ei tarvitse olla tavallinen, mutta oletan, että he minut hylkäävät pitävät minua outona/epätavallisena/epämiellyttävänä. Hylkääjien oma olemus ja ulosantikin ovat olleet aika "tavallisia", joten siitä olen tehnyt johtopäätökseni. En ole itsekään nyt äärimmäisen kiinnostunut ollut heistä, mutta haluaisin silti päästä parisuhteeseen viimeinkin. Uskoisin, että ajan myötä voisivat tunteetkin herätä.
T. Ap
Lue tuo äsken kirjoittamasi pari kertaa, ja mieti että haluaisitko itsellesi kumppanin, joka suhtautuu sinuun samoin. Ihminen ei ole 2020-luvulla mikään väline parisuhteeseen.
N44.
Ex-mieheni halusi vain "naisen" geneerisesti ja mä olin sellainen. Eli jonkun naisen naisen rooliin. Mäkin haluaisin vain jonkun ok-tasoisen miehen siihen rooliinsa. Saattaisin siinä sivussa ihastuakin ja uskon, että kiinnostuisin aidostikin. En usko, että miehet ottavat tuota asiaa yhtä vakavasti, kunhan vain ns. palvelut pelaavat (ruoka, siivous, seksi ym. ja nainen on sen näköinen, että kehtaa esitellä muillekin).
T. Ap
Nyt taitaa olla jonnen ihannenainen keksitty. Ja nimenomaan keksitty.
Mitä tarkoitat? Olen vain realisti ja monet miehet ajattelevat tuolla tavoin. Miksi ei voi sanoa sitä totuutta suoraan?
Hmm, onkohan mulla Asperger todella? Siis kun en mä ymmärrä edes teidän vihjauksia. En varmaan saa kunnon miestä siksi, kun en tajua yhtään vihjauksia, rivien välejä ym. juttuja. En osaa "lukea" ihmisiä, elleivät he sano jotain aivan suoraan ja rehellisesti.
Ja monet miehetkin puhuvat jotenkin hienovaraisen varovaisesti, kuulostellen. En tiedä, miten sellaista peliä pitäisi pelailla, jotta saisi palkinnoksi sen parisuhteen.
T. Ap
Haluaisitko vähän avata ajatuksiasi? Miksi näet parisuhteen palkintona, jos se ei anna sinulle muuta kuin jonkun ”tavallisen” miehen tarpeiden tyydyttämistä?
Olen nainen ja kirjanörtti, ja kaikki minun mieheni ovat halunneet rakkautta, kumppanuutta ja suuria tunteita. Miksi kukaan nykyaikana vähempää etsisi?
Jos kirjoista tykkäät, niin lähimpänä sinun ajatuksiasi ovat Juhani Ahon Papin tyttären Elli tai Minna Canthin Hanna. Yli vuosisadan takaisia kirjoja.
En usko enää löytäväni mitään rakkautta, mutta ihan arkisesti haluaisin elämänkumppanin ja tavallaan "edustuspuolison", jolloin voisin kaikille kertoa (kysyttäessä) olevani varattu, eli en enää olisi se säälittävä ikisinkku. Haluaisin saada sen puolison myös melko vähällä vaivalla (en jaksaisi kirjoitella monen ihmisen kanssa ja tulla hylätyksi tai pettyä).
Siksi ärsyttää nuo dissailevaiset miehet, kun käy ilmi kotipaikkakuntani tai kun muuten kerron elämästäni. Eli meni sekin chatintynkä tai tutustumisenalku taas hukkaan. Olen ihan varma, ettei muita naisia dumpata näin helposti kuin mitä itselleni tapahtuu.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavoittelet siis farmareissa viihtyvää 35-vuotiaasta menevää 55:sta? Miksi ihmiset kuvittelee pariutumisen liittyvän lähes yksinomaan ulkonäköön ja unohdetaan se persoonien yhteensopivuus. 99 % tämän palstan jankkauksista johtuu pinnallisuudesta, joka ei johda mihinkään. Pelkkä kaunis naama ei riitä edes kansikuvaan, kun pitää olla myös sopiva luonne malliksi tai tehnyt jotain merkittävää.
Ihan sama. Voi olla farmareissa tai chinoksissa viihtyvä 30-vuotias tai 60-vuotias. Olen käsittänyt, että miehet ovat pinnallisia. Ihmettelen, että miksi eivät sitten olekaan. Vai enkö vain sovi ehtoisan emännän muottiin riittävän hyvin? Joten siispä haluaisin koulia luonnettani paremmaksi. En mä paremmaksi muutu haukkumalla, vaan haluaisin tietää konkreettisesti, MITEN muutun IHMISENÄ sellaiseksi naiseksi, joka saa miehen itselleen. Jos siis ulkonäkökään tai muut speksit eivät yksinään riitä. Olen kuitenkin oikeasti ystävällinen, yleissivistynyt, kohtelias ja aika neutraali.
T. Ap
Eli kaiken ikäinen tai näköinen käy, kunhan on mies? Mitä sinä ajattelet sitten muuttuneena ihmisenä miehesi kanssa tekeväsi?
No ajattelin elää arkea, tehdä ruokaa, siivota, seksiä, joskus mennä matkalle. Ehkä voisi katsella leffoja, keskustella. Haluaisin pitää sen miehen tyytyväisenä. En tiedä, mitä ajat takaa?
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet johonkin maalaiskunnan AMK:n insinöörilinjalle. Sieltä niitä löytyy.
Kelpaisi, mutta kelpaanko minä? Ja miksi en kelpaa tavallisille duunarimiehille? Itse olen akateemisesti koulutettu kirjanörtti, mutta kelpaa duunari, maanviljelijä tai työtönkin (kunhan hän hakee töitä aktiivisesti).
T. Ap
En oikein tiedä, uskoisinko sinua vai en. Mutta siltä varalta että olet todellinen ihminen: on aivan helvetin vaarallista etsiä itselleen elämänkumppania, jonka merkittävä määre on ”tavallisuus”, varsinkin jos ei pidä itseään tavallisena.
N44.
Ei tarvitse olla tavallinen, mutta oletan, että he minut hylkäävät pitävät minua outona/epätavallisena/epämiellyttävänä. Hylkääjien oma olemus ja ulosantikin ovat olleet aika "tavallisia", joten siitä olen tehnyt johtopäätökseni. En ole itsekään nyt äärimmäisen kiinnostunut ollut heistä, mutta haluaisin silti päästä parisuhteeseen viimeinkin. Uskoisin, että ajan myötä voisivat tunteetkin herätä.
T. Ap
Lue tuo äsken kirjoittamasi pari kertaa, ja mieti että haluaisitko itsellesi kumppanin, joka suhtautuu sinuun samoin. Ihminen ei ole 2020-luvulla mikään väline parisuhteeseen.
N44.
Ex-mieheni halusi vain "naisen" geneerisesti ja mä olin sellainen. Eli jonkun naisen naisen rooliin. Mäkin haluaisin vain jonkun ok-tasoisen miehen siihen rooliinsa. Saattaisin siinä sivussa ihastuakin ja uskon, että kiinnostuisin aidostikin. En usko, että miehet ottavat tuota asiaa yhtä vakavasti, kunhan vain ns. palvelut pelaavat (ruoka, siivous, seksi ym. ja nainen on sen näköinen, että kehtaa esitellä muillekin).
T. Ap
Nyt taitaa olla jonnen ihannenainen keksitty. Ja nimenomaan keksitty.
Mitä tarkoitat? Olen vain realisti ja monet miehet ajattelevat tuolla tavoin. Miksi ei voi sanoa sitä totuutta suoraan?
Hmm, onkohan mulla Asperger todella? Siis kun en mä ymmärrä edes teidän vihjauksia. En varmaan saa kunnon miestä siksi, kun en tajua yhtään vihjauksia, rivien välejä ym. juttuja. En osaa "lukea" ihmisiä, elleivät he sano jotain aivan suoraan ja rehellisesti.
Ja monet miehetkin puhuvat jotenkin hienovaraisen varovaisesti, kuulostellen. En tiedä, miten sellaista peliä pitäisi pelailla, jotta saisi palkinnoksi sen parisuhteen.
T. Ap
Haluaisitko vähän avata ajatuksiasi? Miksi näet parisuhteen palkintona, jos se ei anna sinulle muuta kuin jonkun ”tavallisen” miehen tarpeiden tyydyttämistä?
Olen nainen ja kirjanörtti, ja kaikki minun mieheni ovat halunneet rakkautta, kumppanuutta ja suuria tunteita. Miksi kukaan nykyaikana vähempää etsisi?
Jos kirjoista tykkäät, niin lähimpänä sinun ajatuksiasi ovat Juhani Ahon Papin tyttären Elli tai Minna Canthin Hanna. Yli vuosisadan takaisia kirjoja.
En usko enää löytäväni mitään rakkautta, mutta ihan arkisesti haluaisin elämänkumppanin ja tavallaan "edustuspuolison", jolloin voisin kaikille kertoa (kysyttäessä) olevani varattu, eli en enää olisi se säälittävä ikisinkku. Haluaisin saada sen puolison myös melko vähällä vaivalla (en jaksaisi kirjoitella monen ihmisen kanssa ja tulla hylätyksi tai pettyä).
Siksi ärsyttää nuo dissailevaiset miehet, kun käy ilmi kotipaikkakuntani tai kun muuten kerron elämästäni. Eli meni sekin chatintynkä tai tutustumisenalku taas hukkaan. Olen ihan varma, ettei muita naisia dumpata näin helposti kuin mitä itselleni tapahtuu.
T. Ap
Siis kolmekymppinen nainen etsii vähällä vaivalla saatavaa 35-60-vuotiasta edustuspuolisoa, jotta voisi kertoa kaikille olevansa varattu.
Tuommoisen ei uskottu toimivan edes 120 vuotta sitten. Lue vaikka Juhani Aholta Papin rouva tai Juha.
Sen toki tiesit, että noi sun speksit "kaikki kelpaa" ja "puoliso on kulissi" on isoimmat turn offit ikinä. Kaikki, aivan kaikki, haluaa olla rakkaimpia kumppanin silmissä. Myös ne edustusvaimon hommanneet ukot luulee naistensa rakastavan ehdoitta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavoittelet siis farmareissa viihtyvää 35-vuotiaasta menevää 55:sta? Miksi ihmiset kuvittelee pariutumisen liittyvän lähes yksinomaan ulkonäköön ja unohdetaan se persoonien yhteensopivuus. 99 % tämän palstan jankkauksista johtuu pinnallisuudesta, joka ei johda mihinkään. Pelkkä kaunis naama ei riitä edes kansikuvaan, kun pitää olla myös sopiva luonne malliksi tai tehnyt jotain merkittävää.
Ihan sama. Voi olla farmareissa tai chinoksissa viihtyvä 30-vuotias tai 60-vuotias. Olen käsittänyt, että miehet ovat pinnallisia. Ihmettelen, että miksi eivät sitten olekaan. Vai enkö vain sovi ehtoisan emännän muottiin riittävän hyvin? Joten siispä haluaisin koulia luonnettani paremmaksi. En mä paremmaksi muutu haukkumalla, vaan haluaisin tietää konkreettisesti, MITEN muutun IHMISENÄ sellaiseksi naiseksi, joka saa miehen itselleen. Jos siis ulkonäkökään tai muut speksit eivät yksinään riitä. Olen kuitenkin oikeasti ystävällinen, yleissivistynyt, kohtelias ja aika neutraali.
T. Ap
Eli kaiken ikäinen tai näköinen käy, kunhan on mies? Mitä sinä ajattelet sitten muuttuneena ihmisenä miehesi kanssa tekeväsi?
No ajattelin elää arkea, tehdä ruokaa, siivota, seksiä, joskus mennä matkalle. Ehkä voisi katsella leffoja, keskustella. Haluaisin pitää sen miehen tyytyväisenä. En tiedä, mitä ajat takaa?
T. Ap
Kirjoitit myös, että haluat muuttua ihmisenä. Mitä jos sille muuttuneelle ihmiselle ei riitäkään kulissiliitto? Mitä jos et pidäkään miehestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nyt sen leukaproteesin vaatii.
Nämä miehet dissasivat siinä vaiheessa, kun tajusivat, mistä olen kotoisin tai kun kerroin elämästäni lisää. Olen oppinut peittelemään koulutustaustaani, sillä se on mirhille paha turn-off. En puhu heille slangiakaan, vahingossakaan.
Koetan korostaa aina sitä, miten Helsingissä on aika tylsää, rumaa ja mitätöntä ja että arvostan heidän pikkupaikkakuntiaan ja luontoa suuresti ja enemmän kuin Helsinkiä jne. Silti hiipuu chattaily. Eivät he minua siis ulkonäön vuoksi dissanneet, vaan olivat aluksi innoissaan.
T. Ap
Älä muuta itseäsi parisuhteen vuoksi. Vastaasi kyllä tulee se, joka rakastuu sinuun ihan sinuna itsenäsi.
Siihen asti nauti elämästä ja omasta erityisyydestäsi.
Myös tuo epätoivo voi kuultaa läpi ja karkoittaa ihmisiä. Siksi on hyvä laittaa se haku päällä kykin nyt off asentoon ja tutustua ihmisiin ihan kaveripohjalta.
Oma puolisoni olikin ensin ystävä, nyt jo 19 v yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet johonkin maalaiskunnan AMK:n insinöörilinjalle. Sieltä niitä löytyy.
Kelpaisi, mutta kelpaanko minä? Ja miksi en kelpaa tavallisille duunarimiehille? Itse olen akateemisesti koulutettu kirjanörtti, mutta kelpaa duunari, maanviljelijä tai työtönkin (kunhan hän hakee töitä aktiivisesti).
T. Ap
En oikein tiedä, uskoisinko sinua vai en. Mutta siltä varalta että olet todellinen ihminen: on aivan helvetin vaarallista etsiä itselleen elämänkumppania, jonka merkittävä määre on ”tavallisuus”, varsinkin jos ei pidä itseään tavallisena.
N44.
Ei tarvitse olla tavallinen, mutta oletan, että he minut hylkäävät pitävät minua outona/epätavallisena/epämiellyttävänä. Hylkääjien oma olemus ja ulosantikin ovat olleet aika "tavallisia", joten siitä olen tehnyt johtopäätökseni. En ole itsekään nyt äärimmäisen kiinnostunut ollut heistä, mutta haluaisin silti päästä parisuhteeseen viimeinkin. Uskoisin, että ajan myötä voisivat tunteetkin herätä.
T. Ap
Lue tuo äsken kirjoittamasi pari kertaa, ja mieti että haluaisitko itsellesi kumppanin, joka suhtautuu sinuun samoin. Ihminen ei ole 2020-luvulla mikään väline parisuhteeseen.
N44.
Ex-mieheni halusi vain "naisen" geneerisesti ja mä olin sellainen. Eli jonkun naisen naisen rooliin. Mäkin haluaisin vain jonkun ok-tasoisen miehen siihen rooliinsa. Saattaisin siinä sivussa ihastuakin ja uskon, että kiinnostuisin aidostikin. En usko, että miehet ottavat tuota asiaa yhtä vakavasti, kunhan vain ns. palvelut pelaavat (ruoka, siivous, seksi ym. ja nainen on sen näköinen, että kehtaa esitellä muillekin).
T. Ap
Nyt taitaa olla jonnen ihannenainen keksitty. Ja nimenomaan keksitty.
Mitä tarkoitat? Olen vain realisti ja monet miehet ajattelevat tuolla tavoin. Miksi ei voi sanoa sitä totuutta suoraan?
Hmm, onkohan mulla Asperger todella? Siis kun en mä ymmärrä edes teidän vihjauksia. En varmaan saa kunnon miestä siksi, kun en tajua yhtään vihjauksia, rivien välejä ym. juttuja. En osaa "lukea" ihmisiä, elleivät he sano jotain aivan suoraan ja rehellisesti.
Ja monet miehetkin puhuvat jotenkin hienovaraisen varovaisesti, kuulostellen. En tiedä, miten sellaista peliä pitäisi pelailla, jotta saisi palkinnoksi sen parisuhteen.
T. Ap
Haluaisitko vähän avata ajatuksiasi? Miksi näet parisuhteen palkintona, jos se ei anna sinulle muuta kuin jonkun ”tavallisen” miehen tarpeiden tyydyttämistä?
Olen nainen ja kirjanörtti, ja kaikki minun mieheni ovat halunneet rakkautta, kumppanuutta ja suuria tunteita. Miksi kukaan nykyaikana vähempää etsisi?
Jos kirjoista tykkäät, niin lähimpänä sinun ajatuksiasi ovat Juhani Ahon Papin tyttären Elli tai Minna Canthin Hanna. Yli vuosisadan takaisia kirjoja.
En usko enää löytäväni mitään rakkautta, mutta ihan arkisesti haluaisin elämänkumppanin ja tavallaan "edustuspuolison", jolloin voisin kaikille kertoa (kysyttäessä) olevani varattu, eli en enää olisi se säälittävä ikisinkku. Haluaisin saada sen puolison myös melko vähällä vaivalla (en jaksaisi kirjoitella monen ihmisen kanssa ja tulla hylätyksi tai pettyä).
Siksi ärsyttää nuo dissailevaiset miehet, kun käy ilmi kotipaikkakuntani tai kun muuten kerron elämästäni. Eli meni sekin chatintynkä tai tutustumisenalku taas hukkaan. Olen ihan varma, ettei muita naisia dumpata näin helposti kuin mitä itselleni tapahtuu.
T. Ap
Siis kolmekymppinen nainen etsii vähällä vaivalla saatavaa 35-60-vuotiasta edustuspuolisoa, jotta voisi kertoa kaikille olevansa varattu.
Tuommoisen ei uskottu toimivan edes 120 vuotta sitten. Lue vaikka Juhani Aholta Papin rouva tai Juha.
Noh, kyllä se joillain toimii. Haluan kumppanin vähällä vaivalla. Olen jo odotellut aloitetta arjessani tekevää miestä vuosikaudet ja "alistuin" laittamaan deittiryhmään ilmoituksen ekaa kertaa elämässäni.
Nyt sitten sain vähän liikaakin yhteydenottoja, mutta ne chattailyt hiipuvat äkkiä. Se ahdistaa. En jaksaisi sellaista turhaa vääntöä, eikä kiinnostakaan. Haluaisin vain äkkiä kumppanin, jotta se koko tutustumisjuttu ois ohitse pian.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta itseäsi parisuhteen vuoksi. Vastaasi kyllä tulee se, joka rakastuu sinuun ihan sinuna itsenäsi.
Siihen asti nauti elämästä ja omasta erityisyydestäsi.
Myös tuo epätoivo voi kuultaa läpi ja karkoittaa ihmisiä. Siksi on hyvä laittaa se haku päällä kykin nyt off asentoon ja tutustua ihmisiin ihan kaveripohjalta.
Oma puolisoni olikin ensin ystävä, nyt jo 19 v yhdessä.
Eipä tässä ole ollut haku päällä kuin pari päivää. Sitä ennen monta vuotta vain odottelin ja valittelin sitten täällä kohtaloani.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisit naida palstan kilttimiehen pois kuljeksimasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet johonkin maalaiskunnan AMK:n insinöörilinjalle. Sieltä niitä löytyy.
Kelpaisi, mutta kelpaanko minä? Ja miksi en kelpaa tavallisille duunarimiehille? Itse olen akateemisesti koulutettu kirjanörtti, mutta kelpaa duunari, maanviljelijä tai työtönkin (kunhan hän hakee töitä aktiivisesti).
T. Ap
En oikein tiedä, uskoisinko sinua vai en. Mutta siltä varalta että olet todellinen ihminen: on aivan helvetin vaarallista etsiä itselleen elämänkumppania, jonka merkittävä määre on ”tavallisuus”, varsinkin jos ei pidä itseään tavallisena.
N44.
Ei tarvitse olla tavallinen, mutta oletan, että he minut hylkäävät pitävät minua outona/epätavallisena/epämiellyttävänä. Hylkääjien oma olemus ja ulosantikin ovat olleet aika "tavallisia", joten siitä olen tehnyt johtopäätökseni. En ole itsekään nyt äärimmäisen kiinnostunut ollut heistä, mutta haluaisin silti päästä parisuhteeseen viimeinkin. Uskoisin, että ajan myötä voisivat tunteetkin herätä.
T. Ap
Lue tuo äsken kirjoittamasi pari kertaa, ja mieti että haluaisitko itsellesi kumppanin, joka suhtautuu sinuun samoin. Ihminen ei ole 2020-luvulla mikään väline parisuhteeseen.
N44.
Ex-mieheni halusi vain "naisen" geneerisesti ja mä olin sellainen. Eli jonkun naisen naisen rooliin. Mäkin haluaisin vain jonkun ok-tasoisen miehen siihen rooliinsa. Saattaisin siinä sivussa ihastuakin ja uskon, että kiinnostuisin aidostikin. En usko, että miehet ottavat tuota asiaa yhtä vakavasti, kunhan vain ns. palvelut pelaavat (ruoka, siivous, seksi ym. ja nainen on sen näköinen, että kehtaa esitellä muillekin).
T. Ap
Nyt taitaa olla jonnen ihannenainen keksitty. Ja nimenomaan keksitty.
Mitä tarkoitat? Olen vain realisti ja monet miehet ajattelevat tuolla tavoin. Miksi ei voi sanoa sitä totuutta suoraan?
Hmm, onkohan mulla Asperger todella? Siis kun en mä ymmärrä edes teidän vihjauksia. En varmaan saa kunnon miestä siksi, kun en tajua yhtään vihjauksia, rivien välejä ym. juttuja. En osaa "lukea" ihmisiä, elleivät he sano jotain aivan suoraan ja rehellisesti.
Ja monet miehetkin puhuvat jotenkin hienovaraisen varovaisesti, kuulostellen. En tiedä, miten sellaista peliä pitäisi pelailla, jotta saisi palkinnoksi sen parisuhteen.
T. Ap
Haluaisitko vähän avata ajatuksiasi? Miksi näet parisuhteen palkintona, jos se ei anna sinulle muuta kuin jonkun ”tavallisen” miehen tarpeiden tyydyttämistä?
Olen nainen ja kirjanörtti, ja kaikki minun mieheni ovat halunneet rakkautta, kumppanuutta ja suuria tunteita. Miksi kukaan nykyaikana vähempää etsisi?
Jos kirjoista tykkäät, niin lähimpänä sinun ajatuksiasi ovat Juhani Ahon Papin tyttären Elli tai Minna Canthin Hanna. Yli vuosisadan takaisia kirjoja.
En usko enää löytäväni mitään rakkautta, mutta ihan arkisesti haluaisin elämänkumppanin ja tavallaan "edustuspuolison", jolloin voisin kaikille kertoa (kysyttäessä) olevani varattu, eli en enää olisi se säälittävä ikisinkku. Haluaisin saada sen puolison myös melko vähällä vaivalla (en jaksaisi kirjoitella monen ihmisen kanssa ja tulla hylätyksi tai pettyä).
Siksi ärsyttää nuo dissailevaiset miehet, kun käy ilmi kotipaikkakuntani tai kun muuten kerron elämästäni. Eli meni sekin chatintynkä tai tutustumisenalku taas hukkaan. Olen ihan varma, ettei muita naisia dumpata näin helposti kuin mitä itselleni tapahtuu.
T. Ap
Siis kolmekymppinen nainen etsii vähällä vaivalla saatavaa 35-60-vuotiasta edustuspuolisoa, jotta voisi kertoa kaikille olevansa varattu.
Tuommoisen ei uskottu toimivan edes 120 vuotta sitten. Lue vaikka Juhani Aholta Papin rouva tai Juha.
Noh, kyllä se joillain toimii. Haluan kumppanin vähällä vaivalla. Olen jo odotellut aloitetta arjessani tekevää miestä vuosikaudet ja "alistuin" laittamaan deittiryhmään ilmoituksen ekaa kertaa elämässäni.
Nyt sitten sain vähän liikaakin yhteydenottoja, mutta ne chattailyt hiipuvat äkkiä. Se ahdistaa. En jaksaisi sellaista turhaa vääntöä, eikä kiinnostakaan. Haluaisin vain äkkiä kumppanin, jotta se koko tutustumisjuttu ois ohitse pian.
T. Ap
Haluat liiton ilman tunteita? Kaikkein kamalin kohtalo miehelle olisi oikeasti rakastua sinuun. Ehkä he siksi välttelevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomattoman typerä trolli. Ei ap, 55-vuotias mies ei mene kolmevitosesta edes farkkupotkupuvussa. Eikä kukaan nainen haaveile pystyynkuolleesta ukosta, jos on itse nuori ja persoonallinen. Paitsi näissä saduissa.
Ei vaan tämä on se "olisin halunnut diskoon mutta nönnönnöö kiltit pojat nyyhnyyh."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskomattoman typerä trolli. Ei ap, 55-vuotias mies ei mene kolmevitosesta edes farkkupotkupuvussa. Eikä kukaan nainen haaveile pystyynkuolleesta ukosta, jos on itse nuori ja persoonallinen. Paitsi näissä saduissa.
Minulle ikä on vain numeroita. Ideaalitilanteessa mies olisi suunnilleen ikäiseni tai hieman nuorempi, mutta en havittele ns. kuuta taivaalta, vaan otan sen, jonka (ehkä) saan. Olen oikeasti odotellut miesten aloitteita (arjessa/töissä/kaupassa/kirjastossa jne.) jo vuosikaudet, niin haluaisin homman edistyvän nyt nopeasti, kun laitoin itse viimein eräänlaisen deitti-ilmoituksen tapaisen.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan tämä on se "olisin halunnut diskoon mutta nönnönnöö kiltit pojat nyyhnyyh."
Ei ole. Olin kyllä itse sellainen tylsä kiltti hikarityttö teininä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitsemalla oikean sinusta kiinnostuneen kohderyhmän ja simsalabim et tarvitse tehdä mitään muuta.
Vaikka yhteydenottoja on useampia, niin kuitenkin menevät mönkään ne siinä vaiheessa, kun selviää kotikaupunkini, koulutukseni (liian miehinen ala sekin ja liikaa koulutusta muutenkin) ja kun keskustelemme.
Olisin aina ollut kiinnostunut sellaisista supernörttimäisistä, sosiaalisesti vähän tökeröistä ja muutenkin itseni kaltaisista, mutta en kohtaa heitä missään, enkä ole koskaan kohdannutkaan.
T. Ap
Supernörttimäisistä ilman mitään alaa? Ja haluat tavallisemmaksi eli perinteisemmäksi naiseksi? Nyt olet pahasti eksyksissä.
Mistä ihmeen yhteydenotoista puhut? Mikset voi eritellä miesten ominaisuuksia tai taustoja?
Pistä tilaukseen kreikkalainen klubitanssija/personal trainer. Saat edustusta
Selitätkö miehillekin tuota "en ole tavallinen nainen" -tarinaasi? Miehillähän on yksilöllisiä siskoja, serkkuja, tätejä, kavereita, ystäviä jne, joten tuskin olet heistä niin poikkeava kuin itse kuvittelet, mutta tuo itsensä pitäminen yltiöerikoisena ("en ole niin kuin muut naiset") on mielestäni luotaantyöntävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitsemalla oikean sinusta kiinnostuneen kohderyhmän ja simsalabim et tarvitse tehdä mitään muuta.
Vaikka yhteydenottoja on useampia, niin kuitenkin menevät mönkään ne siinä vaiheessa, kun selviää kotikaupunkini, koulutukseni (liian miehinen ala sekin ja liikaa koulutusta muutenkin) ja kun keskustelemme.
Olisin aina ollut kiinnostunut sellaisista supernörttimäisistä, sosiaalisesti vähän tökeröistä ja muutenkin itseni kaltaisista, mutta en kohtaa heitä missään, enkä ole koskaan kohdannutkaan.
T. Ap
Supernörttimäisistä ilman mitään alaa? Ja haluat tavallisemmaksi eli perinteisemmäksi naiseksi? Nyt olet pahasti eksyksissä.
Mistä ihmeen yhteydenotoista puhut? Mikset voi eritellä miesten ominaisuuksia tai taustoja?
Pistin yhden ilmoituksentapaisen, johon tuli yhteydenottoja, mutta ne varsinaiset keskustelut hiipuvat muutamien viestien jälkeen (syynä on jokin minussa oleva vika, jota en tiedä). Miten olen eksyksissä? Koetan vain just miettiä, miten *en* olisi eksyksissä, kun en oikein ymmärrä, mitä teen väärin edes.
T. Ap
Alue: Aihe vapaa
Minulla naispuolisilla tuttavilla lopahtaa into tutustua, jos linkkautuvat Fb:ssä. En kai laittaudu tarpeeksi ja näytä ystäväkuvia. Ehkeivät tajua, mutta tulkitsen, että jos eivät vaikuta saavan kuvaansa hehkeisiin yhteiskuviin sadoille ihmisille, mitä väliä alkaa näkemään.
Olen siis naispuolinen ja naispuolisten tuttujen kanssa käy tuota. En jää heidän tapaamistaan kaipaamaan.