Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä muista koskaan siltä, että olette epäonnistunut elämässä?
14.11.2021 |
Siltä tuntuu nyt, koko elämä epäonnistunut, niin mennyt, nykyhetki ja en uskalla edes ajatella tulevaa.
Onko se teistä onnistumista, jos koulussa kiusattu pahasta, työelämässä ei onnista, parisuhteet kaatuu, ei mitään pysyvää elämässä. Masentaa. Nytkään isänpäivänä ei pyydetty käymään. Olen aina vain tällainen väliinputooja. Rahaa on mutta ei se onnea tuo, toivoisin rakkautta elämääni mutta sitä en saa.
Kommentit (60)
Miten voi epäonnistua, kun kaikki kuolee lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu. Olen epäonnistunut sairaaksi ja syrjäytyneeksi kiusattu katkera yksilö.
Tulevaisuus näyttää ankealta ja mahdollisuudet parantaa omaa elämää, ovat hyvin heikot.
Vain keskustellessani äitini kanssa.
Joo minä oon jo luovuttanu. Ei oo enää mitään mahdollisuuksia työpaikkaa saada. Rahaa on vain sen verran että pysyn elossa. En tee mitään järkevää. Olen vain yksi maapallon resursseja kuluttava ihminen.
Päivittäin! T: jo nuorena/lapsena sairastunut(siitä jo elämä pilalla, ja ei asenne ei ratkaise tämän sairauden kanssa), ikityötön- ja köyhä, yksinäinen jne. Kaikesta elämästä aika lailla paitsi jäänyt(ura, ihmissuhteet, raha jne.) Ja uskottelin pitkään itselleni etten edes halua esim. parisuhdetta ja lasta, mutta nyt vähän vanhempana ne ovatkin alkaneet kiinnostaa.
Huono juttu, koska en voi niitä saada ikinä. Ja ura ja raha, kohtuullinen tulotaso, olisi ollut varsinkin hyvinkin suotavaa, koska tukiloiseksi haukuttuna, vailla ihmisarvoa(koska tulotaso on ihmisarvosi länsimaissa varsinkin) kituminen ei ole mielestäni oiekaa elämää, jatkuva syyllistäminen niistä Suomessa ja leikkeuksilla/poistoilla uhkailut jo muutenkin valtavan stressin ja pelkojen (katuojaan asumaan joutumisesta ainakin vielä joskus elämässään, kun on ikiköyhä ja ainakin osittain työkyvytönkin)jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tokihan se jonkin verran harmittaa, mutta uskon kohtaloon ja että kaikki on tapahtunut tarkoituksella sieluni kasvun kannalta. Yritän myös keskittyä siihen, että teen tulevaisuudestani paremman enkä turhaan haaskaa aikaa menneiden murehteluun.
Mitä pitäisi olla?
Nauti siitä mitä nyt on, pian meillä ei ole tätäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jep jep, mutta toisaalta, ei ole mulla kyllä ollut rahkeita parempaankaan. Siihen nähden olen selviytynyt ihan ok ja en edes tiedä miksi näinkin hyvin, vaikka jonkun perus tallaajan mielestä olenkin jossain pohjalla.
”Elämä on jotain joka tapahtuu sillä aikaa kun suunnittelemme muita asioita” -Winston Churchill
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole epäonnistunut..pääsin naimisiin maailman ihanimman ja kilteimmän naisen kanssa ❤️
Aina.
En ole koskaan ollut palkkatyössä. Ikää 36v.
Ulosotossa kymmeniä tuhansia.
Lasten vuoksi nousen aamulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minustakin siltä välillä tuntuu, sinkkuna parien keskellä, opiskelija vakityöläisten keskellä. Kukaan ei kiinnostu minusta ja jos kiinnostuukim niin jotenkin sen mokaan kumminkin.
Ei tunnu. Olen varma että elämä ei ole suoritus eikä peli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on, mitä se on. Periatteessa, mennyt on mennyttä ja tulevaiauus on juuri sitä mitä haluat sen olevan, eli periaatteessa lähes kaikki ovet avoinna.
Koulut käyty ok, mutta työelämä yhtä silppua. Toisaalta, mitä väliä? Mieluummin tusina etolaista duunikokemusta kuin 20 vuotta leipiintymistä.
Että sillä viisiin.
Vierailija kirjoitti:
Aina.
En ole koskaan ollut palkkatyössä. Ikää 36v.
Ulosotossa kymmeniä tuhansia.
Lasten vuoksi nousen aamulla.
Voimia Sinulle! Toivon, että jaksat.
❤❤❤❤❤
Vierailija kirjoitti:
”Elämä on jotain joka tapahtuu sillä aikaa kun suunnittelemme muita asioita” -Winston Churchill
Eikös se ollut Lennon, joak näin höpisi?!
Muutama edellinen vuosi meni niin, että vaikka töihin en päässyt eikä ihmissuhteilukaan onnistanut kuvittelin kaiken olevan hyvin. Kai niin olikin, mutta ketuiks meni kuitenkin.
Olen onnekas, suhteellisuudentajuni on voimakas. Ymmärrän millaista keskiverto ihmisyys maapallolla kurjuudessa ja absoluuttisessa köyhyydessä on.
Länsimaista kulutusta palvelemaan rakennettua ja kaupasta ostettua elämää en ole koskaan pitänyt muuna kuin keinotekoisena rakennelmana.
Ei, en todellakaan edes arvota elämääni millään onnistumis-epäonnistumis -akselilla. Aivan omituinen katsantokanta elämään.
Vierailija kirjoitti:
Aina.
En ole koskaan ollut palkkatyössä. Ikää 36v.
Ulosotossa kymmeniä tuhansia.
Lasten vuoksi nousen aamulla.
No siinä tapauksessa epäonnistumiselle voi tehdä jotain. Mennä töihin ja hoitaa raha-asiat kuntoon.
Samassa veneessä ollaan. Paitsi että ei ole rahaa ja ikääkin on jo 50v.