Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä muista koskaan siltä, että olette epäonnistunut elämässä?
14.11.2021 |
Siltä tuntuu nyt, koko elämä epäonnistunut, niin mennyt, nykyhetki ja en uskalla edes ajatella tulevaa.
Onko se teistä onnistumista, jos koulussa kiusattu pahasta, työelämässä ei onnista, parisuhteet kaatuu, ei mitään pysyvää elämässä. Masentaa. Nytkään isänpäivänä ei pyydetty käymään. Olen aina vain tällainen väliinputooja. Rahaa on mutta ei se onnea tuo, toivoisin rakkautta elämääni mutta sitä en saa.
Kommentit (60)
Sillä ei ole mitään väliä ootko onnistunut vai et. Me kaikki kuollaan lopulta, niin mitä väliä on millään saavutuksilla? Et sinä niitä enää kuoleman jälkeen tarvitse, jos elämänkään aikana. Perustarpeita lähinnä tarvitsee elämän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsi mitä luusereita tänne kirjoittelee. Jokainen voi ihan itse laittaa elämänsä kuntoon jos haluaa. Lakata ryyppäämästä, mennä töihin, ottaa vastuun itsestä ja parisuhteesta. Enää ei ole elämä paskaa epäonnistumista. Katsokaa nyt peiliin vätykset.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnekas, suhteellisuudentajuni on voimakas. Ymmärrän millaista keskiverto ihmisyys maapallolla kurjuudessa ja absoluuttisessa köyhyydessä on.
Länsimaista kulutusta palvelemaan rakennettua ja kaupasta ostettua elämää en ole koskaan pitänyt muuna kuin keinotekoisena rakennelmana.
Ei, en todellakaan edes arvota elämääni millään onnistumis-epäonnistumis -akselilla. Aivan omituinen katsantokanta elämään.
Juuri näin. Surullista lukea tätä ketjua. Luuleeko jotkut edelleen että ihmisen arvoa mitataan jollain suorituksilla, suosiolla tai tuloilla?
Provoksi veikkaan, mutta vastataan nyt silti. Ei tunnu, kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vitsi mitä luusereita tänne kirjoittelee. Jokainen voi ihan itse laittaa elämänsä kuntoon jos haluaa. Lakata ryyppäämästä, mennä töihin, ottaa vastuun itsestä ja parisuhteesta. Enää ei ole elämä paskaa epäonnistumista. Katsokaa nyt peiliin vätykset.
Luulen että se on enemmän kiinni omista aatteista ja uskomuksista, kuin käytännön toteuttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Elämä on jotain joka tapahtuu sillä aikaa kun suunnittelemme muita asioita” -Winston Churchill
Eikös se ollut Lennon, joak näin höpisi?!
Lennon oli se joka lupasi verta, hikeä ja kyyneleitä puheessaan alahuoneelle vuonna 1940.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen epäonnistunut kaikilla mahdollisilla mittapuilla. En iloitse asiasta mutta ei se vaivaa minua ainakaan niin paljon kuin voisi.
Toki Suomessa on absoluuttista köyhyyttä ja kurjuutta. "Oma asenne ratkaisee" kommentit on ymmärrettäviä mutta menee hitusen ohi maalin. Ei se oo asennekysymys jos on ulosotossa ja mikään elementti elämässä ei oo siinä kuosissa missä haluaisi sen olevan. Kurjuus on kurjuutta. Se ei ole näkökulmakysymys.
Mutta nyt kysyttiinkin Onnistumis-epäonnistumis akselia. Se on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole epäonnistunut. Olen määritellyt tavoitteet itse. Ei ole tarvetta eikä syytä täyttää itselleni tuntemattomien henkilöiden tai järjestelmien määritelmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tässä yritetty hakea vakkari työtä, yritetty kohta kolme vuotta mutta ei vain saa niin ei. Aina vain jotain määräaikaisia pakko ottaa, koska ei voi ikuisuuksia olla työtön. Kukaan ihminen ei määräaikaisella työllä saa pankista lainaa, että voisi edes talon hankkia. En minä ainakaan jaksa loputtomiin yrittää, en jaksa aina pettyä. Ihmiset jotka on kultalusikka suussa saanu kaiken, ei ymmärrä mistään mitään. Tuntuu todella pahalta, kun ei ole puolisoa joka olisi tukena, ottaisi syliin, eikä omat unelmat toteudu. Loppu elämä varmaan yhtä pätkätöitä elämä, ja vuokraluukussa asumista. Jotenkin niin jo luovuttanut, koska yritetty on kyllästymiseen saakka, mutta tulos on pettymys. Jotenkin sitä jo on tottunut tähän, ja tyytyy surkeeseen elämäänsä. Kuoleehan täältä, onneksi, joskus.
no, joillain osa-alueilla on tainnu mennä vähän reisille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla on rahaa ja olet ilmeisesti terve kun siitä et valita, niin asiat on aika hyvin. Tee ihmeessä tuolle mielialalle jotain. Ja jos terapiaan rahat riittää niin siellä voi pohtia, miksi ihmissuhteet ei pysy.
No minä. kapasiteettia riittäs oikein hyvin aivoissa, mutta siltiki tuloksena pikku pätkätöitä ja useempi kesken jääny koulu,huonoin arvosanoin.
Ja kognitiiviset jutut on testattu .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jooh. 25 v, en ole koskaan ollut työelämässä. Puolisoltani kuulen, että töihin pääseminen on haluamiskysymys ja työnhakumetodeista kiinni. Mutta kun nettihakemuksen täyttäminen, vapaamuotoisen sähköpostihakemuksen kirjoittaminen, työpaikkailmoitukseen vastaaminen, paikkoihin soittaminen ja paikan päällä kysyminen ovat kaikki ilmeisesti niitä vääriä tapoja hakea työpaikkaa, niin mikä sitten on se oikea tapa? Kun CV:ssä on tämän ikäisenä amistutkinto ja yksi parin kk pätkä tutkintoon liittymätöntä työkokemusta, niin eipä se hyvältä näytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnekas, suhteellisuudentajuni on voimakas. Ymmärrän millaista keskiverto ihmisyys maapallolla kurjuudessa ja absoluuttisessa köyhyydessä on.
Länsimaista kulutusta palvelemaan rakennettua ja kaupasta ostettua elämää en ole koskaan pitänyt muuna kuin keinotekoisena rakennelmana.
Ei, en todellakaan edes arvota elämääni millään onnistumis-epäonnistumis -akselilla. Aivan omituinen katsantokanta elämään.
Juuri näin. Surullista lukea tätä ketjua. Luuleeko jotkut edelleen että ihmisen arvoa mitataan jollain suorituksilla, suosiolla tai tuloilla?
Provoksi veikkaan, mutta vastataan nyt silti. Ei tunnu, kaikkea muuta.
Ei kun se juuri menee niin että ihmisen arvo mitataan suorituksilla, suosiolla ja tuloilla varsinkin täällä Suomessa. Luulisi tuon nyt jokaisen tajuavan. Jos on esim. sairas, työkyvytön ja köyhä niin katsellaan ja vältellään kuin ruttoa. Jo pelkkä työttömyyskin riittää siihen että nähdään ihminen viallisena ja ajatellaan että "tuonkin voisi viedä saunan taakse"
Päinvastoin, hämmästelen kuinka hyvin olen pärjännyt. Tein katkeamattoman työuran yli 40 vuoden työuran vaikka olen omasta mielestäni laiska. Minulla on hyvä eläke, ihanat lapset ja velaton tilava kaunis koti. Sain n. 30 000 € perinnön, sen, säästöjeni ja velattoman kotini ansiosta vietän mukavia eläkepäiviä.
Joskus tuntuu, että olenkohan ansainnut tämän kaiken.
En tunne, tiedän.
Olen yli 40-vuotias enkä ole saavuttanut tai tehnyt elämässäni mitään. En ole valmistunut yhdestäkään koulusta, en ole juuri ollut töissä, en ole ikinä päässyt parisuhteeseen, en ole ikinä harrastanut seksiä, olen köyhä ja kaiken lisäksi olen saamaton ja kykenemätön korjaamaan ongelmiani.
Ei tässä tilanteessa voi enää alkaa itselleen valehtelemaan, että olisin jotenkin hyvä ihminen tai että ihmisen elämän onnistumista mitataan aivan toisenlaisilla mittareilla. Idiotismia ja itsepetostahan se vain olisi, ja miten siihen edes kykenisi, kun lähes jokainen elämän hetki muistuttaa konkreettisilla tavoilla epäonnistumiseni laajuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vitsi mitä luusereita tänne kirjoittelee. Jokainen voi ihan itse laittaa elämänsä kuntoon jos haluaa. Lakata ryyppäämästä, mennä töihin, ottaa vastuun itsestä ja parisuhteesta. Enää ei ole elämä paskaa epäonnistumista. Katsokaa nyt peiliin vätykset.
Ahdistaako noin paljon, kun joudut maksamaan meidän ryyppäämisemme ja sohvalla istuskelun?
tuntuu.viikot pas**ssa työssä,viikonloput nykyään vaan ryyppään.yksinäinen,keski-ikäinen,ruma.seuraava pysäkki=hauta.