Ihmiset ihmettelee viihtymistäni kotona

Itsellä on useampi parisuhteen alku kaatunut siihen kun en viihdy ihmislaumassa esiteltävänä tuotteena kun naiset haluaa lähtee baariin esittelemään minua ihmisille. Tämä on johtanut omalta osalta yksinäisyyteen ja siihen että viihdyn yksin kotona

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää kun oletetaan, että olen yksinäinen. Olen ambivertti, mutta viihdyn vallan hyvin omissa oloissani, enkä koe olevani lainkaan yksinäinen. Muiden mielestä aina pitäisi olla jossain muualla kuin kotona, se on merkityksetöntä, että olen kyllä oikeastaan päivittäin yhteydessä ystävien tai sukulaisten kanssa.

Kukaan ei oleta mitään ainakaan sinun kuultesi, jos lakkaat pitämästä yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa et halua pitää yhteyttä.

Ongelma ratkaistu. 

Olen aina kotona. Syy: viihdyn kotona ja kumppani myös. Ei ole sukulaisia, eikä ystäviä joiden luokse mennä kylään. Matkustella en juurikaan halua. En ymmärrä minne menisin? Tämä on pitkälti oma valinta josta en valita.

Sitten on lähipiirissä myös niitä jotka ei pysty olemaan kotona vaan pakko mennä koko ajan. Yksi syy taitaa olla että koti on tuhottoman epäviihtyisä ja täynnä tavaraa ja siivoamisenkin kanssa on vähän niin ja näin. Joku pakoreaktio omasta itsestä tai todellisuudesta?

Sitten on martyyri yksinäinen joka on aina kotona ja jolla kai olisi ystäviä mutta nämä eivät juuri pyydä kylään eikä tämä heitä syystä tai toisesta. Tämä ihminen esittää ulospäin jotakin toista kuin on ja sitten aina yhtäkkiä "puuskahtelee" martyyrimaisesti siitä jatkuvasta kotona olemisesta. On töissäkäyvä jne niin kaippa voisi käydä jossakin kuin olla marttyyrina kotona aina vaan. Hänellä on myös lapsia niin miksei mene heidän luokseen kylään tai pyydä heitä kylään tai ihan mitä vaan. Sellainen marttyyrimainen työssäkäyvän puuskahtelu kotona olemisesta ärsyttää. Kaippa työssäkäyvällä on mahdollisuuksia olla muutakin kuin kotona kun on vapaata tms. Miksi siitä pitää puuskahdella?

Vierailija kirjoitti:

Outoja tyyppejä tosiaan. Minun elämäni on hyvin rauhallista ja viihtyisää, kun en kerro henkilökohtaisista asioistani muille kuin muutamalle parhaalle ystävälleni. Kaikenlaiset dramaattiset "miten voit elää noin" -silmienpyörittelijät pidän etäällä. Ihmetelköön itsekseen.

Ja kuinkahan monille nuo muutama tietämättäsi asiasi levittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on vain sellainen juttu, että jos tämä pieni perhe ei pysy koossa ja jää oijeasti yksin niin silloin saattaa kaivata ystäviä.

Jos ei ole pitänyt yhtään yhteyttä heihin eikä ollut yhteisiä tapammisia nii on todella vaikeaa alkaa uudestaan lämmittää ystävyyssuhteita.

Aina sanotaan, että vaikka on se mies ja perhe, niin ainakin jonkinverran myös olla ystävien seurassa ja vaihtaa edes joskus kuulumisia.

Minua ainakin sinkkuna ärsyttää kun ne kaverit joilla on se "pieni perhe" taikka suurempikin eivät silloin ota yhteyttä kun se riittää Mutta annas olla kun mieskulta, puhun nyt naisena, lähtee kaverien kanssa mökille tms. niin kyllä silloin seurani kelpaa.

" soitin nyt sulle kun Kalle on xxxxxx ja on niiiiin tylsää".

Vaikka viihtyy hyvin kotona yksin tai perheen kera niin ei kannata hylätä kaikkia ulkopuolisia ystävyys/kaverikontakteja.

  Tässä on älykäs kommentti. Lukekaa erakot täma huolella! Minulla oli kanssa lapset ja mies. Viihdyin kaiken vapaa aikani vain heidän kanssaan. Tuli ero ja nyt lapsetkin jo teinejä ja päivät kavereillaan ja harrastuksissa. Ei ole ikinä ketään kelle puhua. Oma mokani täysin, kun en ylläpoitänyt ihmissuhteitani. Ei aina jaksaisi olla sosiaalinen, mutta se kannattaa tulevaisuudessa. Miehnei kävi kahveilla kavereillaan miltei joka päivä töiden jälkeen ja hänellä ovat ne ystävät edelleen. Hoitivat mm. hänen muuttonsa.

Mikset menisi esim jollekin kurssille mikä kiinnostaa? Niistä löytyy samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa voi syntyä ystävyyssuhteita. 

Vierailija kirjoitti:

Mksi pidät heihin yhteyttä, tai vastaat puheluihin ja viesteihin, joita heiltä tulee? Jos kerran viihdyt yksin, niin mitään tarvetta yhteydenpidolle ei ole. Erakoidu rauhassa, niin ei tarvitse kuunnella muiden ihmettelyä. 

Kuulostaa vähän siltä, että kuitenkin olet otettu siitä, että sinua ajatellaan. 

Etuoikeutetun nurinaa ja itsetehostusta koko viestisi. 

Kuten aiemmin kerroin, nämä kyselijät ovat lähinnä sukulaisia tai miehen perhettä. Miehen suku käy mieheni ja lasteni vuoksi, siinä samalla kuulumisia kysellessä ottavat puheeksi minun menemiseni. Vastaan nykyään niitä näitä ja vaihdan aihetta, en viitsi suoraan sanoa että eipäs muuten kuulu teille. 

Mua ei kysellä minnekkään, mutta en kyllä menisikään. Minäkin viihdyn kotona. Takka lämpenee, pyykkiä pesty, sienipiirakka uunissa. Kukat pitäisi näköjään taas kastella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on vain sellainen juttu, että jos tämä pieni perhe ei pysy koossa ja jää oijeasti yksin niin silloin saattaa kaivata ystäviä.

Jos ei ole pitänyt yhtään yhteyttä heihin eikä ollut yhteisiä tapammisia nii on todella vaikeaa alkaa uudestaan lämmittää ystävyyssuhteita.

Aina sanotaan, että vaikka on se mies ja perhe, niin ainakin jonkinverran myös olla ystävien seurassa ja vaihtaa edes joskus kuulumisia.

Minua ainakin sinkkuna ärsyttää kun ne kaverit joilla on se "pieni perhe" taikka suurempikin eivät silloin ota yhteyttä kun se riittää Mutta annas olla kun mieskulta, puhun nyt naisena, lähtee kaverien kanssa mökille tms. niin kyllä silloin seurani kelpaa.

" soitin nyt sulle kun Kalle on xxxxxx ja on niiiiin tylsää".

Vaikka viihtyy hyvin kotona yksin tai perheen kera niin ei kannata hylätä kaikkia ulkopuolisia ystävyys/kaverikontakteja.

  Tässä on älykäs kommentti. Lukekaa erakot täma huolella! Minulla oli kanssa lapset ja mies. Viihdyin kaiken vapaa aikani vain heidän kanssaan. Tuli ero ja nyt lapsetkin jo teinejä ja päivät kavereillaan ja harrastuksissa. Ei ole ikinä ketään kelle puhua. Oma mokani täysin, kun en ylläpoitänyt ihmissuhteitani. Ei aina jaksaisi olla sosiaalinen, mutta se kannattaa tulevaisuudessa. Miehnei kävi kahveilla kavereillaan miltei joka päivä töiden jälkeen ja hänellä ovat ne ystävät edelleen. Hoitivat mm. hänen muuttonsa.

Mikset menisi esim jollekin kurssille mikä kiinnostaa? Niistä löytyy samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa voi syntyä ystävyyssuhteita. 

Joo olen jo, mutta vain sen kurssin ajan jutellaan siihen liittyviä juttuja. Haluaisin ihan ystävän jonka kanssa käydä lenkillä, elokuvissa, kaupoilla yms.

Olen ollut kohta vuoden "kuivilla" turhista kaverisuhteista. Yksinolo on mahtavaa, ainoa ongelma tuntuukin olevan joku yhteiskunnan kirjoittamaton sääntö siitä, että kavereita pitäisi olla.

.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kohta vuoden "kuivilla" turhista kaverisuhteista. Yksinolo on mahtavaa, ainoa ongelma tuntuukin olevan joku yhteiskunnan kirjoittamaton sääntö siitä, että kavereita pitäisi olla.

Onko se sitten ongelma, jos se ei ole edes virallinen totuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kohta vuoden "kuivilla" turhista kaverisuhteista. Yksinolo on mahtavaa, ainoa ongelma tuntuukin olevan joku yhteiskunnan kirjoittamaton sääntö siitä, että kavereita pitäisi olla.

Onko se sitten ongelma, jos se ei ole edes virallinen totuus?

Juuri näin.

Jotenkin lohdullista huomata, etten ole yksin kotihiireyteni kanssa. Ihmiset, joihin pidän nykyään mitään yhteyttä, voi laskea kahden käden sormilla. Heistäkin puolet on kumppanin perhettä, joiden kanssa olen tekemisissä vain hänen kauttaan.

Myönnän ihan suoraan, että olen ajoittain todella yksinäinen, mutta tämä on oma valintani, joten en valita. Erityisherkkyyden takia seurassa oleminen on minulle todella raskasta ja vain harvat ihmiset sellaisia, joiden kanssa on hyvä ja luonteva olla. Tiedostan kyllä, että tilanne olisi radikaalisti erilainen, jollen olisi parisuhteessa. Toisaalta en minä kumppanilleni läheskään kaikesta puhu. Näitäkään ajatuksia hänen kanssaan olisi turha yrittää jakaa, ei hän jaksaisi edes kuunnella tällaista pohdintaa.

Suurin osa ihmisistä ei kykene syvälliseen keskusteluun ja itse en osaa puhua tyhjänpäiväisiä, josta syystä mieluummin vältän sosiaaliset tilanteet kokonaan. Lisäksi ainoa asia, mikä ihmisiä toisessa kiinnostaa tuntuu olevan, miten hän tienaa elantonsa ja itse kun teen tuottamatonta työtä kotona (en tukien varassa, huom.), minut leimataan turhanpantiksi ja käytös on sen mukaista. Mieluummin siis yksin kuin huonossa seurassa, ihmiset nähköön vapaasti vaivaa "outouteni" takia.

Kotona on ihanaa!

Minä kirjoitan, luen, maalaan, käyn kävelyllä ja sauvakävelyllä, tanssin ja joogaan kotona, teen tietoisuus- ja meditaatioharjoituksia, katson sarjoja, kuuntelen podcasteja ja kuunnelmia. En ehdi edes ajatella kavereita.