Ihmiset ihmettelee viihtymistäni kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aika paljon nuoria aikuisia, jotka kyhjöttää kotona. Osalla se on ehkä joku puolustusmekanismi, mutta osa ihan tosissaan ajattelee, että parasta ajankäyttöä on telkan tuijottaminen kotisohvalla illasta toiseen.

Missä heidän pitäisi olla?

Nimenomaa, mikä se oikea paikka olisi?? Muiden nuorten aikuisten luona? 

Outoja tyyppejä tosiaan. Minun elämäni on hyvin rauhallista ja viihtyisää, kun en kerro henkilökohtaisista asioistani muille kuin muutamalle parhaalle ystävälleni. Kaikenlaiset dramaattiset "miten voit elää noin" -silmienpyörittelijät pidän etäällä. Ihmetelköön itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset pelkää yksinoloa. Yksinäisyys on kirosana, ei haluta leimautua. Kun yksinäisyys on itse valittua, siitä nauttii ja sitä kaipaa. Kun ihminen oppii nauttimaan yksinolosta, hänestä tulee muista riippumaton ja vahva ihminen. Lähipiirissäni ei haluta edes joulua viettää yksin, koska se on heidän mielestään surullista ja ahdistavaa. Minä olen opetellut nauttimaan siitäkin, joululauluja kuunnellen ja jouluruokia nauttien pienen perheeni kesken. En kaipaa sukulaisia mekkaloimaan viereeni.

Mikä pieni perhe?

Ihmettelin samaa: itselleni yksinolo kyllä tarkoittaa pelkästään minua, ei siinä perhettä lasketa. Ja tyytyväinen omaan asuntoon ja elämiseen siellä, ihan yksin, kovasti olen.

Kyllä minua läheiset luulevat yksinäiseksi, tai että kärsisin siitä, koska en käy ulkona ystävieni kanssa milloin missäkin riennoissa. Ehkä en tunnekaan olevani yksinäinen, koska minulla on perhe. Siinä sitä on sosiaalisuutta kerrakseen kun asuu saman katon alla kolmen muun kanssa. En tiedä olisiko asia toisin jos asuisin yksin, kaipaisinko sittenkään "ulkopuolisia" ihmisiä arkeeni.

Jos joku maanittelee ap:tä pois kotoa, silloinhan hän on ihmisten kanssa tekemisissä. Todellinen yksinolo on sitä, ettei kukaan pyydä minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aika paljon nuoria aikuisia, jotka kyhjöttää kotona. Osalla se on ehkä joku puolustusmekanismi, mutta osa ihan tosissaan ajattelee, että parasta ajankäyttöä on telkan tuijottaminen kotisohvalla illasta toiseen.

Taidat olla joku sairas stalkkeri, kun sinulla kerta on 247-näköyhteys heidän kotisohvilleen.

Viihdyn myös itsekseni ja tykkään matkustella itekseen. Ei ongelmaa yksinolossa.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku maanittelee ap:tä pois kotoa, silloinhan hän on ihmisten kanssa tekemisissä. Todellinen yksinolo on sitä, ettei kukaan pyydä minnekään.

Niin. Näihin ihmisiin jotka kyselevät, lukeutuvat työkaverini, mieheni sisarukset ja vanhemmat, sukulaiset.. Eli ihmiset joiden kanssa joudun olemaan tekemisissä. Heitä kovin kiinnostaa elämäni. Mitä vähemmän heille kerron, sen kiinnostavampi tunnun olevan.. 

Kun on käsite VE LA, olisiko vastaavaa käsitettä valitusta yksinäisyydestä. Vapaaehtoisesti yksinäinen?  VEY? Yksinäisyys on aliarvostettua. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo ihmissuhteiden ylläpito ja "lämmittely" on se väsyttävä asia. Hyvät suhteet pysyvät vuosia taustalla ilman stressiä yhteydenpidosta, "turhat" suhteet tulevat ja menevät. 

Minulle yksi ystävä sanoi näin, kun vähensi tapaamisia, mutta sitten, kun itse en pystynyt näkemään, niin se oli ongelma ja välit menivät poikki.

Mun työkaveri juuri taivasteli "yksinäisyyttäni" että voi olisinpa soittanut hänelle, kyllä hän olisi vaikka kävelylenkille kanssani lähtenyt jne. Todellisuudessa hän on vihonviimeinen ihminen jonka itsekeskeisyydessään ja huomionhakuisessa persoonassaan kutsuisin kanssani yhtään minnekään vapaa-ajalla. En edes työpäiviä jaksa hänen seuraansa, saati sitten omaa aikaani :) Ja on mulla omia kavereita, tuttavia, sukulaisia jne että en todella ole edes mitenkään "yksinäinen" jota täytyisi muiden alkaa helpottamaan. Päin vastoin, on ihanaa huohahtaa sohvanpohjallakin miettien syntyjä syviä. Se menee usein omien kavereittenikin edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kutsuta mihinkään, joku ihmettelee miten viihdyn yksin korvessa, muut neuvovat muuttamaan. En ihan ymmärrä mitä merkitystä sillä on, olenko yksin korvessa vai kaupungissa.

No tietysti kaupassa olisi helpompi käydä.

Mun unelma olis asua yksin korvessa.

Suurimman osan aikaa se onkin ok. Mutta olisi kiva kun joskus olisi muutakin. Joulut, uudenvuodenaatot, vaput, juhannukset =palstalla.

Minulla ei ole yksinkertaisesti mitään puhuttavaa ihmisten kanssa. Ei minua kiinnosta heidän päivän touhunsa tai mitä teit eilen ja toissapäivänä ja kaiken maailman muut turhat tiedot. Miksi ihmeessä kuluttaisin kalliin aikani sellaisten ihmisten kanssa jotka ei vaan kiinnosta. Erikseen ja harvassa on ne tyypit kenen kanssa oikeesti viihtyy ja joihin haluaa panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaveri juuri taivasteli "yksinäisyyttäni" että voi olisinpa soittanut hänelle, kyllä hän olisi vaikka kävelylenkille kanssani lähtenyt jne. Todellisuudessa hän on vihonviimeinen ihminen jonka itsekeskeisyydessään ja huomionhakuisessa persoonassaan kutsuisin kanssani yhtään minnekään vapaa-ajalla. En edes työpäiviä jaksa hänen seuraansa, saati sitten omaa aikaani :) Ja on mulla omia kavereita, tuttavia, sukulaisia jne että en todella ole edes mitenkään "yksinäinen" jota täytyisi muiden alkaa helpottamaan. Päin vastoin, on ihanaa huohahtaa sohvanpohjallakin miettien syntyjä syviä. Se menee usein omien kavereittenikin edelle.

Työkaverisi on ihminen, joka ei varmasti voi olla hetkeäkään ilman toisen ihmisen seuraa. Eikä hän osaa asettua sellaisen ihmisen asemaan, joka voisi nauttia yksinolosta.

Eläkkeelle lähdettyäni muutin maalle ok-taloon asumaan, en korpeen mutta pieneen 1800 asukkaan kylään. Siitäkös alkoi meteli suvun ja ystävien kanssa. Olen leski ja mulle sanottiin, että ihminen on laumaeläin ja ei voi asua yksin maalla. Sanoin heille että aikuinen nainen tekee kuten haluaa. Nyt on kulunut 11 vuotta tästä ja melkein väkisin on yksi ja toinen tullut katsomaan missä ja miten asun vaikka matka on pitkä, uteliaisuus ilmeisesti voittaa. Yksin eläminen ja asuminen ei ole ollenkaan sama kuin yksinäisyys, meitä on moneksi näet. Miksi ei tajuta? 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aika paljon nuoria aikuisia, jotka kyhjöttää kotona. Osalla se on ehkä joku puolustusmekanismi, mutta osa ihan tosissaan ajattelee, että parasta ajankäyttöä on telkan tuijottaminen kotisohvalla illasta toiseen.

Meillä molemmat seinänaapurit ovat tällaisia. Aina kotona. Olisi joskus kiva vähän luukuttaa musiikkia tai panna kuin eläimet, mutta ei kehtaa niin lujaa kun naapurit kuulee ja rekisteröi kaiken mitä teemme. 

Vierailija kirjoitti:

Siinä on vain sellainen juttu, että jos tämä pieni perhe ei pysy koossa ja jää oijeasti yksin niin silloin saattaa kaivata ystäviä.

Jos ei ole pitänyt yhtään yhteyttä heihin eikä ollut yhteisiä tapammisia nii on todella vaikeaa alkaa uudestaan lämmittää ystävyyssuhteita.

Aina sanotaan, että vaikka on se mies ja perhe, niin ainakin jonkinverran myös olla ystävien seurassa ja vaihtaa edes joskus kuulumisia.

Minua ainakin sinkkuna ärsyttää kun ne kaverit joilla on se "pieni perhe" taikka suurempikin eivät silloin ota yhteyttä kun se riittää Mutta annas olla kun mieskulta, puhun nyt naisena, lähtee kaverien kanssa mökille tms. niin kyllä silloin seurani kelpaa.

" soitin nyt sulle kun Kalle on xxxxxx ja on niiiiin tylsää".

Vaikka viihtyy hyvin kotona yksin tai perheen kera niin ei kannata hylätä kaikkia ulkopuolisia ystävyys/kaverikontakteja.

  Tässä on älykäs kommentti. Lukekaa erakot täma huolella! Minulla oli kanssa lapset ja mies. Viihdyin kaiken vapaa aikani vain heidän kanssaan. Tuli ero ja nyt lapsetkin jo teinejä ja päivät kavereillaan ja harrastuksissa. Ei ole ikinä ketään kelle puhua. Oma mokani täysin, kun en ylläpoitänyt ihmissuhteitani. Ei aina jaksaisi olla sosiaalinen, mutta se kannattaa tulevaisuudessa. Miehnei kävi kahveilla kavereillaan miltei joka päivä töiden jälkeen ja hänellä ovat ne ystävät edelleen. Hoitivat mm. hänen muuttonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aika paljon nuoria aikuisia, jotka kyhjöttää kotona. Osalla se on ehkä joku puolustusmekanismi, mutta osa ihan tosissaan ajattelee, että parasta ajankäyttöä on telkan tuijottaminen kotisohvalla illasta toiseen.

Taidat olla joku sairas stalkkeri, kun sinulla kerta on 247-näköyhteys heidän kotisohvilleen.

Joo, mäkin sanon usein tutuille, kun soittavat että katson elokuvaa tai muuta ja olen väsynyt. Oikeasti jumppaan, hoidan kasvejani joita on todella paljon, luen kirjoja, shoppailen netissä, kokeilen uusia reseptejä, opettelen juuri espanjan kieltä yms. Viihdyn yksin.

AP:

Mua ärsyttää kun oletetaan, että olen yksinäinen. Olen ambivertti, mutta viihdyn vallan hyvin omissa oloissani, enkä koe olevani lainkaan yksinäinen. Muiden mielestä aina pitäisi olla jossain muualla kuin kotona, se on merkityksetöntä, että olen kyllä oikeastaan päivittäin yhteydessä ystävien tai sukulaisten kanssa.

Mksi pidät heihin yhteyttä, tai vastaat puheluihin ja viesteihin, joita heiltä tulee? Jos kerran viihdyt yksin, niin mitään tarvetta yhteydenpidolle ei ole. Erakoidu rauhassa, niin ei tarvitse kuunnella muiden ihmettelyä. 

Kuulostaa vähän siltä, että kuitenkin olet otettu siitä, että sinua ajatellaan. 

Etuoikeutetun nurinaa ja itsetehostusta koko viestisi.