Mitä mieltä ihmisestä jolla ei ole harrastuksia?

up up

Muistan, kun joskus oli piinallista keksiä "CV-kelpoisia" harrastuksia juurikin siihen CV:hen. "Ulkoilu ja lukeminen", ehh. Eli jonkinlainen sosiaalinen normi kai harrastaminen on.

Urheilen jonkun verran ja kai sitäkin voisi nimittää harrastamiseksi. Käyn myös ohjatuilla tunneilla, mutta mitään erityisen tavoitteellista treenailuni ei ole. Itse ajattelen harrastamisen olevan jotain, jota tehdään silkasta tekemisen ilosta ja jota oikein odottaa ja jossa haluaa oppia uusia asioita. Mulle liikunta on enemmänkin samaa ”pakko sitä nyt on tehdä ettei turmio ja rappio ja sairaudet kohtaa” - velvollisuudentuntoista puuhastelua kuin esim. hampaiden pesu.

Eli vaikka liikum 4-5 kertaa viikossa, en ajattele, että minulla edes on harrastuksia.

Mä en vain tiedä, miksi mulla pitäisi olla joku harrastus. Mun työ on äärimmäisen monipuolinen ja mielenkiintoinen (vrt. esiintyvä artisti), ja koen ihan mielettömiä asioita säännöllisesti. Päivät ovat pitkiä ja mielenkiintoisia, en enää vähäisellä vapaa-ajalla halua lähteä yhtään mihinkään. Haluan olla kotona, tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, olla perheen kanssa. Harrastus olisi kuormitus. 

Vierailija kirjoitti:

Joillain sellaisia vain ei ole. Minäkin pelasin lapsena lentopalloa ja jalkapalloa ja kävin viulutunneilla. Vihasin kaikkea noita. Nyt olen aikuinen eikä ole mitään harrastuksia ruuanlaiton lisäksi.

N24

Etkö katsoa elokuvia, kuuntele musiikkia, lue kirjoja, käy kävelylenkillä tai muuta vastaavaa?