Mitä mieltä ihmisestä jolla ei ole harrastuksia?

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmisellä ole ollenkaan vapaa-aikaa vai mikä on, jossei ole mitään harrastuksia? Tai no, mikä nyt sitten on harrastus ja mikä on kiinnostuksenkohde muuten vaan? Jos vapaa-ajalle ei keksi muuta tekemistä kuin töllön tuijotuksen tai kaljan kittauksen, niin sitten en ehkä halua olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä.

Työ on uuvuttavaa. Vapaa-aika menee nukkuessa.

Ekana tulee mieleen, että tykkää ehkä työstään. Tai sitten on sellainen, joka vaan chillaa vapaa-ajalla. Naapureiden kanssa juttelu, koiran ulkoilutus, telkan katselu ja pelaaminen eivät varsinaisesti aina lukeudu harrastuksiksi, vaikka jokainen jotain väkisinkin tekee vapaa-ajalla.

Ankea lapsuus ollut, joutunut tekemään työtä leikin sijasta. 

Vierailija kirjoitti:

Ekana tulee mieleen, että tykkää ehkä työstään. Tai sitten on sellainen, joka vaan chillaa vapaa-ajalla. Naapureiden kanssa juttelu, koiran ulkoilutus, telkan katselu ja pelaaminen eivät varsinaisesti aina lukeudu harrastuksiksi, vaikka jokainen jotain väkisinkin tekee vapaa-ajalla.

Miksi nykyään on ikään kuin oletus, että kaikki haluavat olla mukana jossain urheiluseurassa yms. organisoiduissa harrastuksissa. Ei minun vanhempieni nuoruudessa ollut tällaista vaan ihmiset tekivät vähän kaikkea vapaa-ajallaan. Sitten vielä ihmiset aikatauluttavat vapaa-aikansa täyteen erilaisia harrastustoimia. Miksi?

Eikö ne tavoitteelliset, ohjatut ja aikataulutetut harrastukset ole pikemminkin kuin työtä ilman palkkaa?

Minusta harrastus on semmoinen mukava puuha, jota voi tehdä omaan tahtiinsa, ilman varsinaisia tavoitteita ja deadlinejä, ja omien mieltymysten mukaan ilman mitään ulkopuolista ohjausta. Ja jos ei satu huvittamaan ko. harrastus jonain päivänä, niin ei ole mikään pakko.

Työnteko haittaa kyllä pahasti harrastuksia, monesti ei ole aikaa eikä energiaa työpäivän jälkeen enää harrastaa kovin kummoisia juttuja :/

Se on jokaisen oma asia harrastaako vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat harrastuksella?

Onko harrastus harrastus, jos se ei ole suunnitelmallista, tavoitteellista, ohjattua ja aikataulutettua?

Mulla on paljon omintakeisia vapaa-ajanharrastuksia joita teen aina kun huvittaa...

Ainoa tekemiseni mikä täyttää ohjattua lukuunottamatta nuo muut on nukkuminen. Selkävaivaisena nukkuminenkin on aikamoista välineurheilua. Kaikki muu tekeminen riippuu miten on saanut nukuttua ja onko selkä kuinka kipeä, pystyykö edes mihinkään.

Noin yleensä viihdyn paremmin sellaisten seurassa, jotka eivät ole kilpailuhenkisiä suorittajia. Eipä sillä, tunne on ilmeisesti molemminpuolinen, ei ole tuollaiset ihmiset hakeutuneet uudestaan seuraani. Rennosti harrastelevat jotka "eivät harrasta mitään" ovat todennäköisemmin sellaisia joiden kanssa tulee juttuun.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmisellä ole ollenkaan vapaa-aikaa vai mikä on, jossei ole mitään harrastuksia? Tai no, mikä nyt sitten on harrastus ja mikä on kiinnostuksenkohde muuten vaan? Jos vapaa-ajalle ei keksi muuta tekemistä kuin töllön tuijotuksen tai kaljan kittauksen, niin sitten en ehkä halua olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä.

Mä olen työtön ja en harrasta mitään.

Itse harrastan pörssisijoittamista pikkurahoilla. On jelpannut muuten. Lisäksi harrastan lenkkeilyä ja polskuttelua luonnonvesissä. Maalaan taidemaalauksia. Fiksaan korjaan entisöin. Ruuanlaittoa. Joskus jopa mun köyhäilyäkin voisi sanoa harrastukseksi. Keräsin kirjoja mutten enää. Oli sekin harrastus. Kyllä harrastuksia pitää olla muttei ehkä sellaisia jotka vie kaiken ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekana tulee mieleen, että tykkää ehkä työstään. Tai sitten on sellainen, joka vaan chillaa vapaa-ajalla. Naapureiden kanssa juttelu, koiran ulkoilutus, telkan katselu ja pelaaminen eivät varsinaisesti aina lukeudu harrastuksiksi, vaikka jokainen jotain väkisinkin tekee vapaa-ajalla.

Miksi nykyään on ikään kuin oletus, että kaikki haluavat olla mukana jossain urheiluseurassa yms. organisoiduissa harrastuksissa. Ei minun vanhempieni nuoruudessa ollut tällaista vaan ihmiset tekivät vähän kaikkea vapaa-ajallaan. Sitten vielä ihmiset aikatauluttavat vapaa-aikansa täyteen erilaisia harrastustoimia. Miksi?

Nykyajan maailmassa täytyy suorittaa, brändätä itseään ja esittää superihmistä. Harrastukset ovat iso osa tätä henkilöbrändiä. Itse en ymmärrä tätä kehitystä ollenkaan. Minusta mökillä haravoiminen ja salaojan kaivaminen on ihan mukavaa puuhaa.

Tarkottiko ap, että mitä mieltä ihmisestä, jolla ei ole mitään kiinnostuksenkohteita? Tai jota ei kiinnostaa mikään niin paljon, että jaksaisi uhrata aikaansa/rahaansa sille? Tai joka on apaattinen?

Vierailija kirjoitti:

Tarkottiko ap, että mitä mieltä ihmisestä, jolla ei ole mitään kiinnostuksenkohteita? Tai jota ei kiinnostaa mikään niin paljon, että jaksaisi uhrata aikaansa/rahaansa sille? Tai joka on apaattinen?

Jatkan vielä omalla mielipiteelläni: meitä on moneen, mutta uskonpa niiden, joita ei kertakaikkiaan kiinnosta mikään, olevan harvassa. Joku puuhastelee nappikokoelmansa kanssa, toinen lukee historiaa, joku käy säännöllisesti jumpassa, joku viihtyy puutarhatöiden parissa, joku kirjoittaa päiväkirjaa jne. 

Jollain jopa työnteko voi olla niin mukaansatempaavaa, ettei sen lisäksi tarvitse harrastusta, mutta se olisi melkoisen onnellinen asetelma. Se olisi musta paha, jos työ olisi niin rankkaa, ettei vapaa-ajallaan jaksaisi tehdä mitään mieluisaa vaan kaikki aika menisi palautumiseen ja seuraavaan työpäivään valmistautumiseen.

Sori, en tiedä mistä juuri tuon nappikokoelman keksin, mutta jääköön nyt esimerkiksi :)  Eikö mikä vain, mitä tekee mielellään ja vähintään omaksi iloksi, ole harrastus?

Itse löysin ensimmäisen harrastuksen vasta 46 vuotiaana, kun vaimo jätti ja jouduin työttömäksi.

Olen hurahtanut kaikkeen vanhaan tavaraan antiikkiin, designiin jne... Se tieto mitä vanhoihin esineisiin liittyy on aivan valtavaa. Olen opinnut ja sivistänyt itseäni tavaroiden kautta. Olen köyhä ja ajattelin aluksi voiko tämmöistä köyhät edes harrastaa. Kun tietous on kasvanut, olen saanut hieman lisätuloja tavaroiden myynnistä.

Toki joistain tavaroista ei raski luopua, sillä niihin jotenkin kiintyy.

Vielä kun löytäisi naisen joka olisi kiinnostunut myös vanhoista esineistä ja keräilystä, silloin olisi kaikki kohillaan elämässä.

Myös masennusta ei tule, kun on jokin intohimo, olen pysynyt jotenkin järjissäni tämän myötä. Elämäni oli tyhjää ennen tätä.

Normaali ihminen. Mulle harrastaminen tarkoittaa jotain tavoitteellista vapaa-ajantoimintaa. Ei mulla ole sellaista. Erilaisia vapaa-ajanviettotapoja kyllä on paljon, mutta en laske niitä harrastuksiksi.

Ensiksi ehkä tulisi mieleen, että kuinka hän käyttää aikaansa?

Kaikilla ei ole ajoittain aikaa omille harrastuksille esim. vauvaperheissä. Ihania ne varmasti olisi heidänkin mielestään, mutta jos pieniä lapsia on paljon kotona, ja vaikka molemmat vanhemmat ovat läsnä lastensa hoidossa niin aikaa jää hyvin vähän harrastuksille tai sitä ei voi suorittaa kotona.

Toki useimmat käy lasten kanssa ulkoilemassa päivittäin esim. puistossa, mutta harvapa sitä harrastuksekseen sanoo ;)

Noh, se tulee ekana mieleen, kun ikäluokkani on perheenperustamisikäisiä.

Lapsettomilla on yleensä harrastuksia, kuten liikuntaan, käsitöihin, lukemiseen tai opintoihin liittyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkottiko ap, että mitä mieltä ihmisestä, jolla ei ole mitään kiinnostuksenkohteita? Tai jota ei kiinnostaa mikään niin paljon, että jaksaisi uhrata aikaansa/rahaansa sille? Tai joka on apaattinen?

Jatkan vielä omalla mielipiteelläni: meitä on moneen, mutta uskonpa niiden, joita ei kertakaikkiaan kiinnosta mikään, olevan harvassa. Joku puuhastelee nappikokoelmansa kanssa, toinen lukee historiaa, joku käy säännöllisesti jumpassa, joku viihtyy puutarhatöiden parissa, joku kirjoittaa päiväkirjaa jne. 

Jollain jopa työnteko voi olla niin mukaansatempaavaa, ettei sen lisäksi tarvitse harrastusta, mutta se olisi melkoisen onnellinen asetelma. Se olisi musta paha, jos työ olisi niin rankkaa, ettei vapaa-ajallaan jaksaisi tehdä mitään mieluisaa vaan kaikki aika menisi palautumiseen ja seuraavaan työpäivään valmistautumiseen.

Sori, en tiedä mistä juuri tuon nappikokoelman keksin, mutta jääköön nyt esimerkiksi :)  Eikö mikä vain, mitä tekee mielellään ja vähintään omaksi iloksi, ole harrastus?

Hyvin kirjoitettu. Itse luen jopa nukkumisen ja tv:n katselun harrastukseksi. Myös ikkunasta metsän tuijottelu ja monien ajatusten ajattelu on yksi mun monista harrastuksistani. Voisi olla se nappikokoelmakin, mutta keräilen aforismeja ja kaikki mukiinmeneviä lausahduksia.

Mulla ei ole mitään sellaista harrastusta, että voisin vastata järkevästi kysymykseen "Mitä harrastuksia sulla on?" Sen sijaan osaisin listata, mitä teen vapaa-ajallani. Luen, ratkon ristikota, käyn kävelyllä, opiskelen päämäärättömästi, haaveilen. Tajusin tämän vasta työhaastattelussa, missä kysyttiin harrastuksia. Löi ihan tyhjää, että kyllähän minä puuhastelen vaikka mitä, mutta kalenterissani on aina tilaa. Taisin sopertaa jotain lukemisesta ja lenkkeilystä, mikä kuulostaa varmaan jonkun korvaan siltä, että yhtään mitään en tee vapaa-ajallani. 

Ihana tuo metsän tuijottelu ikkunasta, oispa mullakin semmonen ikkuna! Ehdottomasti harrastus ja hyvä sellainen, mutta varmaan pitää sekin jonkun mielestä muotoilla meditoinniksi tai mietiskelyksi, jotta kuulostaa tarpeeksi hienolta.  

Mullakin on harrastuksia joita jotkut ei pidä harrastuksina ollenkaan:

-kutominen

-koiran ulkoilutus

-kirjojen lukeminen

Nämä mainitut vie multa yhteensä ainakin 15 tuntia viikossa. Silti joidenkin mielestä en "harrasta mitään". Hassua.

up

Mun harrastus on kaljan juonti 🍺🍺🍺