Lue keskustelun säännöt.
Töihin meno ahdistaa
01.02.2015 |
Aloitin reilu kuukausi sitten sijaisuuden päiväkodissa, ja tunnen oloni töissä todella ulkopuoliseksi. En tiedä, onko siellä muutenkin vähän huono henki joidenkin työntekijöiden kesken, mutta jossain on oltava vikaa kun mulla menee lähes kaikki vapaa-aika seuraavaa työpäivää murehtiessa.
Lasten kanssa tulen toimeen hyvin, mutta työkaverit ja ilmapiiri nimenomaan ovat ongelma. Ikähaitari töissä on laaja, ja kuulun nuorimpiin hoitajiin siellä. Paremmin tulen kuitenkin toimeen juuri vanhempien rouvien kanssa, sillä nämä nuoremmat kihisevät aina kahvitauoilla keskenään ym. enkä tiedä ollenkaan, kuinka osallistua heidän "inside" keskusteluihinsa. Hekään eivät ole ottaneet minuun, uuteen työkaveriin, juuri mitään kontaktia.
Ulkovalvonnassa olen yleensä aina se, joka seisoo yksin kun muut porisevat omista asioistaan pihan laidalla. Kahvihuoneessa tuppaan istumaan yksin, kun muut lopettelevat kiireesti juttunsa minun huoneeseen tullessa. Jos jonkun kanssa jutellaan, keskustelu on vaivaantunutta ja tönkköä.
Työsopimusta on jäljellä vielä monta kuukautta, mutta en tiedä kuinka kestän, jos olen viimeiseen saakka se ulkopuolinen ja "ylimääräinen" työntekijä. Vikaa on kyllä itsessänikin, koska en yksinkertaisesti osaa mitään tutustumista edesauttavaa small talkia, vaikka parhaani olen yrittänyt. Lisäksi varmaan kiusaamistaustastani johtuen ajattelen helposti, että nyt muut supisevat keskenään kahvihuoneessa jotain minusta tmv. vaikka asia ei välttämättä olisikaan näin.
Miten tästä pääsisi yli? Sunnuntaitkin ovat suorastaan ratkiriemukkaita viikonpäiviä, kun tekisi mieli vaan käpertyä kerälle itkemään tulevaa viikkoa.
Kommentit (31)
Mieti myös miksi haluaisit olla noin epämiellyttävältä kuulostavan porukan kaveri, miksi tarvitset heidän hyväksyntänsä ryhmänä? Etkö voisi olla kontaktissa vaan niiden yksilöiden - esim niiden vanhempien naisten - kanssa joiden kanssa tulet juttuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein valitettavasti osaa antaa vinkkejä miten selvitä tuollaisesta työilmapiiristä. Itse jouduin pari vuotta sitten ottamaan loparit, kun puolen vuoden jälkeenkään vanhat työntekijät eivät ottaneet juttuihin mukaan ja olin aina ulkopuolinen. Tuntu todella kurjalta aina päivän päätteksi lähteä kotiin, joka aamu ajattelin että tänään se onnistuu, tänään musta tulee osa työyhteisöä. Mutta ei. Mainittakoon että kyseessä oli vanhainkoti pienellä paikkakunnalla Uudellamaalla.
Tuon kaltainen käytös todella musertaa itsetuntoa, ja järkyttää että aikuiset ihmiset kiusaavat.
Älä vain yksinkertaisesti välitä. Tee vain työsi, jos muut ovat mitä ovat, niin turha yrittää väkisin mitään juttelua. Onhan se rankkaa, mutta kasvattavaa toisaalta. Olen itse kokenut saman ja selvisin kun en vain lopulta välittänyt ja olin omissa oloissani. Älykkäällä ihmisellä on seuraa omassa itsessään;) Siis älä stressaa, eihän sitä seurustelemaan sinne mennä.
Ja vielä, jos työkaverit ovat noin tylyjä ja typeriä en edes haluaisi sen kummempaa kontaktia kuin hei aamulla ja heippa illalla + välttämättömät työhön kuuluvat jutut.
Tsemppiä.
Kiitos teille. Musta on vain niin vaikeaa olla välittämättä, kun olisi kiva "kuulua porukkaan" ja viettää hauskoja työpäiviä yksinäisten sijaan yhdessä. Mutta ehkä on parempi höllätä vähän ja tyytyä omaan seuraansa, koska tässä vaiheessa oon jo alkanut keskittämään pelkkään omaan olemiseenkin niin paljon energiaa ettei siinä ole järkeä.
4, mä ajattelen myös aina, että huomenna teen kaikkeni että pääsen työporukan sisäpiiriin, mutta ei ole onnistunut..
Oon myös miettinyt, että ehkä toiset töissä eivät vaan ole hoksanneet, että hei meillä on uusi kasvo täällä, pitäisköhän siihen koittaa tutustua? Tai että onko mun ilmeissä/olemuksessa jotain sellaista mikä ei houkuttele heitä tutustumaan. Mulle on sanottu joskus, että olen vähän ylimielisen oloinen vaikkakin oikeasti vaan todella ujo.
Ap
Sanoisin aivan suoraan: miksi ette juttele mun kanssa, tunnen oloni ulkopuoliseksi. Sen jälkeen on hauska katsella kun yrittävät selitellä toisiinsa pälyillen, että eihän me, joo tota, niin.
Näin minä selvitin ongelman ja eivät yksinkertaisesti enää kehdanneet olla ottamatta mukaan juttuihin. Eli nosta kissa pöydälle ns.
Turha alistua mihinkään työpaikan despoottien peleihin, vihellä poikki iloisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein ylimieliset ovat niitä porukan ulkopuolisia. Jos olet ujo niin rohkeasti vaan toisten kanssa samaan pöytään. Ei siihen porukkaan muuten pääse jos ei anna jotain itsestäänkin. Ujoudesta voi oppia eroon.
Nimim. Entinen ujo.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 16:03"]
Usein ylimieliset ovat niitä porukan ulkopuolisia. Jos olet ujo niin rohkeasti vaan toisten kanssa samaan pöytään. Ei siihen porukkaan muuten pääse jos ei anna jotain itsestäänkin. Ujoudesta voi oppia eroon. Nimim. Entinen ujo.
[/quote]
Miten tuosta "ylimielisen" olemuksesta voi sitten päästä eroon? Oon siis todellakin ujo, ja koittanut opetella siitä pois monen vuoden ajan aina vähän paremmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 16:03"]
Usein ylimieliset ovat niitä porukan ulkopuolisia. Jos olet ujo niin rohkeasti vaan toisten kanssa samaan pöytään. Ei siihen porukkaan muuten pääse jos ei anna jotain itsestäänkin. Ujoudesta voi oppia eroon. Nimim. Entinen ujo.
[/quote]
Miten tuosta "ylimielisen" olemuksesta voi sitten päästä eroon? Oon siis todellakin ujo, ja koittanut opetella siitä pois monen vuoden ajan aina vähän paremmin.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 16:03"]Usein ylimieliset ovat niitä porukan ulkopuolisia. Jos olet ujo niin rohkeasti vaan toisten kanssa samaan pöytään. Ei siihen porukkaan muuten pääse jos ei anna jotain itsestäänkin. Ujoudesta voi oppia eroon.
Nimim. Entinen ujo.
[/quote]
Ja usein naisporukat tykkäävät jättää jonkun ulkopuolelle ihan me-hengen kohottamiseksi. Sitä jotain on sitten helppo kutsua vaikka ylimieliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse todella yksinäinen töissä. Vika on suurimmilta osin minun, en ole ottanut kontaktia muihin työntekijöihin juuri lainkaan (tosin mielestäni olisi ihan hyvä alussa vanhojen työntekijöiden mennä uuden luokse, itsekin olen todella ujo ja on hankalaa tutustua uusiin ihmisiin). Aluksi se harmitti ja halusin tutustua heihin, mutta ajan myötä olen oppinut heitä jonkun verran tuntemaan, ja nykyisin olen todella tyytyväinen etten ole sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Osa heistä on todella itserakkaita, pahantahtoisia ihmisiä, oikeasti ihan pahimmasta päästä joita olen koskaan edes tavannut (naisvaltainen paikka, kymmenen naista ja pari miestä, joista akat tappelevat). Joten olen siis iloinen saadessani nauttia vain omasta seurastani, jos toinen vaihtoehto olisi olla näiden hullujen kanssa. Jospa omatkin työkaverisi ovat tällaisia, ainakin siltä kuulostaa? Joten yritä olla välittämättä ja olla tyytyväinen ettei sinun tarvitse olla heidän juoruilupiirissään. Ja mieti että pääset sentään kohta pois tuolta paikasta, ei ole enää pitkä aika! Tsemppiä!
12, voihan se olla niinkin. Mutta on vaan kurjaa olla töissä aina itsekseen ja pilata sunnuntait sillä, että murehtii tulevaa työpäivää. Mutta toisaalta, jos porukka siellä on luonteeltaan todella ikävää, niin enhän mä mitään häviä olemalla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, onneks mun ei tarvii enää sietää tuollaista, olen nyt sairaseläkkeellä. Ap:lle; älä pidä minkäänlaisena vikana itsessäsi, ettet osa mitään small talkia. Ei se ole mikään vika, vaan ominaisuus.
28, vapaa-ajalla mulla on ainoastaan poikaystävä, en ole uudehkossa kaupungissa saanut vielä ystäviä joten senkin puolesta paine tutustua työkavereihin on kova.
Esimies on työpaikalla vain yhden päivän viikosta, enkä ole varma miten hyvin hän on perillä työporukan väleistä. Varajohtaja saattaa tod. näk. puhua ohi suunsa, mikäli kerron ajatuksistani hänelle..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kerran vienyt jotain mokkapaloja kahvipöytään nimipäivän vuoksi ja vasta sitten mulle puhuttiin muita kuin työjuttuja. Eivät aiemmin olleet varsinaisesti ilkeitä mut just tuollaista ulkopuolelle jättämistä. Sen jälkeen alkoivat vähitellen yhä enemmän jutustelemaan. Ongelmana siinä työpaikassa oli lukuisat sijaiset ja lyhyet pestit, vakihenkilökunta ei jaksanut enää tutustua uusiin.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:06"]Mä olen kerran vienyt jotain mokkapaloja kahvipöytään nimipäivän vuoksi ja vasta sitten mulle puhuttiin muita kuin työjuttuja. Eivät aiemmin olleet varsinaisesti ilkeitä mut just tuollaista ulkopuolelle jättämistä. Sen jälkeen alkoivat vähitellen yhä enemmän jutustelemaan. Ongelmana siinä työpaikassa oli lukuisat sijaiset ja lyhyet pestit, vakihenkilökunta ei jaksanut enää tutustua uusiin.
[/quote]
Toi voi olla totta. En tosin ole kuullut että tuolla olisi paljon sijaisia, opiskelijoita kylläkin.
Itkettää, en jaksa kesään asti.
Ap
Ymmärrän sua ap, koska olen itse aika hiljainen ja sisäänpäinkääntyvä. Mulla on kiusaamiskokemuksia, joten silläkin lailla ollaan samanlaisia. Tosiasia on se, että naisvaltaisessa työpaikassa on aina niitä omia kuppikuntia, siitä ei pääse mihinkään. Ihan sama juttu omalla työpaikallani. Sun kannattaa keskittyä työhösi, siihen että hoidat hommasi hyvin eikä murehtia sitä, tuutko toimeen porukan kanssa. Varmasti ajan kanssa tutustut porukkaan paremmin. Asia on myös niin, että kaikkien kanssa ei vain klikkaa, eikä tarvikkaan. On meidänkin työpaikalla sellaisia ihmisiä, joiden kanssa mulla ei tosielämässä ole mitään yhteistä enkä heidän kanssaan siitä syystä ole tekemisissä kuin työn puitteissa. Ehkä kuulostaa tyhmältä, mutta itse olen myös sitä mieltä, että on hyväkin, että välit työkavereihin on tuttavuustasolla eikä kaveerata liikaa. Omat kiusaamiskokemukset aiheutti sen, että mun on vaikeaa luottaa ihmisiin ja varsinkin omanikäisten kanssa tuntuu, että aaltopituus on ihan eri. Vika ei ole varmasti sussa, sanoithan että tulet vanhempien työntekijöiden kanssa toimeen, samoin lasten kanssa.
14, valitettavasti näen nimenomaan vikana sen, etten osaa jutella tuntemattomien kanssa niitä näitä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 16:54"]14, valitettavasti näen nimenomaan vikana sen, etten osaa jutella tuntemattomien kanssa niitä näitä.
Ap
[/quote]
Eiköhän niillä jo työpaikalla olleillakin ole joku velvollisuus ottaa kontaktia uuteen työntekijään? Kuulostaa ikävältä porukalta.
Miten itse otat kontaktia toisiin ihmisiin. Mä aina uudessa paikassa olen heti sosiaalinen ja tungen mukaan juttuihin, kyselen ihmisistä ja olen kiinnostunut. Jos sinä et lähesty itse ihmisiä, ei kukaan uskalla porukassa lähestyä sinua. Voivat luulla, että et halua seuraa. Heistä voi myös tuntua siltä, että pidät heitä jotenkin ei toivottuina.
Meillä oli kerran kaltaisesi syrjäänjääjä ja vasta todella paljon myöhemmin saimme kuulla, että olemme nuivia, kun emme ottaneet mukaan porukkaan. Vaikeaa se oli, koska tämä ihminen ei itse näyttänyt siltä, että meidän seura kiinnostaa tai olisi tullut itse juttelemaan ja kyselemään ja tekemään itseä tykö.
Naisvaltaiset työpaikat ovat monesti tuollaisia. Joskus voi olla jopa parempi olla pääsemättä kihinöihin mukaan ja pitää se oma etäisyys.