Lue keskustelun säännöt.
Töihin meno ahdistaa
01.02.2015 |
Aloitin reilu kuukausi sitten sijaisuuden päiväkodissa, ja tunnen oloni töissä todella ulkopuoliseksi. En tiedä, onko siellä muutenkin vähän huono henki joidenkin työntekijöiden kesken, mutta jossain on oltava vikaa kun mulla menee lähes kaikki vapaa-aika seuraavaa työpäivää murehtiessa.
Lasten kanssa tulen toimeen hyvin, mutta työkaverit ja ilmapiiri nimenomaan ovat ongelma. Ikähaitari töissä on laaja, ja kuulun nuorimpiin hoitajiin siellä. Paremmin tulen kuitenkin toimeen juuri vanhempien rouvien kanssa, sillä nämä nuoremmat kihisevät aina kahvitauoilla keskenään ym. enkä tiedä ollenkaan, kuinka osallistua heidän "inside" keskusteluihinsa. Hekään eivät ole ottaneet minuun, uuteen työkaveriin, juuri mitään kontaktia.
Ulkovalvonnassa olen yleensä aina se, joka seisoo yksin kun muut porisevat omista asioistaan pihan laidalla. Kahvihuoneessa tuppaan istumaan yksin, kun muut lopettelevat kiireesti juttunsa minun huoneeseen tullessa. Jos jonkun kanssa jutellaan, keskustelu on vaivaantunutta ja tönkköä.
Työsopimusta on jäljellä vielä monta kuukautta, mutta en tiedä kuinka kestän, jos olen viimeiseen saakka se ulkopuolinen ja "ylimääräinen" työntekijä. Vikaa on kyllä itsessänikin, koska en yksinkertaisesti osaa mitään tutustumista edesauttavaa small talkia, vaikka parhaani olen yrittänyt. Lisäksi varmaan kiusaamistaustastani johtuen ajattelen helposti, että nyt muut supisevat keskenään kahvihuoneessa jotain minusta tmv. vaikka asia ei välttämättä olisikaan näin.
Miten tästä pääsisi yli? Sunnuntaitkin ovat suorastaan ratkiriemukkaita viikonpäiviä, kun tekisi mieli vaan käpertyä kerälle itkemään tulevaa viikkoa.
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 16:58"]Miten itse otat kontaktia toisiin ihmisiin. Mä aina uudessa paikassa olen heti sosiaalinen ja tungen mukaan juttuihin, kyselen ihmisistä ja olen kiinnostunut. Jos sinä et lähesty itse ihmisiä, ei kukaan uskalla porukassa lähestyä sinua. Voivat luulla, että et halua seuraa. Heistä voi myös tuntua siltä, että pidät heitä jotenkin ei toivottuina.
Meillä oli kerran kaltaisesi syrjäänjääjä ja vasta todella paljon myöhemmin saimme kuulla, että olemme nuivia, kun emme ottaneet mukaan porukkaan. Vaikeaa se oli, koska tämä ihminen ei itse näyttänyt siltä, että meidän seura kiinnostaa tai olisi tullut itse juttelemaan ja kyselemään ja tekemään itseä tykö.
[/quote]
Eikä koskaan tunnu siltä että yhden uuden on vaikeampaa ottaa kontaktia siihen olemassaolevaan yhtenäiseen porukkaan? Aika armotonta touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17, miten mä oikein voin näyttää että haluan saada toiset seuraani ja päästä heidän (tiiviiseen) porukkaansa? Koitan olla iloinen, hymyillä nyrpeän ilmeen sijaan, en pidä käsiä puuskassa ja seisoskele nurkassa.. Kuuntelen ja seuraan toisten juttua aktiivisesti, jos satumme samaan aikaan kahvihuoneeseen. Kysyn, jos on kysyttävää.
Ööh, eikös siellä ulkona kuulu olla niiden lasten kanssa ja seurata niitä?
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 17:08"]
Ööh, eikös siellä ulkona kuulu olla niiden lasten kanssa ja seurata niitä?
[/quote]
Kuuluu toki, mutta tuskin on yhtäkään päiväkotia, jossa hoitajat eivät samalla vaihtaisi omia kuulumisiaan.
Ap
Vielä kysyn, onko kellään vinkkiä fyysisiin oireisiin? Levoton olo, ajatukset koko ajan töissä, oksettaa ja vatsa kipeänä vähän väliä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vaikuttaa siltä, että vika on työyhteisössä, ei sinussa. Onko sinulla koeaikaa jäljellä? Sijaisuuksia on päiväkodeissa varmasti tarjolla muuallakin. Itse en jäisi varmaankaan pahoittamaan mieltäni enempää.
Monet tutut päiväkotityöntekijät ovat aloittaneet uransa lyhyillä sijaisuuksilla ja kartoittaneet hyviä päiväkoteja ennenkuin ovat ottaneet vakinaisempaa vastaan. Tuolla alalla huono työilmapiiri on vaan kovin tavallista. Nuo sinun fyysiset oireesi eivät kuulosta hyvältä ja ovat merkki siitä, että voit huonosti.
Olen itse myös ujo ja hitaastilämpeävä ja silti minut on monessa paikassa otettu hyvin vastaan ja porukkaan mukaan. Ehkä se on hyvän työyhteisön merkki. Toki muitakin kokemuksia on ja olen pyrkinyt rohkeasti nostamaan kytkintä jos se vain on ollut mahdollista.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 19:44"]Vielä kysyn, onko kellään vinkkiä fyysisiin oireisiin? Levoton olo, ajatukset koko ajan töissä, oksettaa ja vatsa kipeänä vähän väliä.
Ap
[/quote]
Mulla auttaa liikunta ennen töihinmenoa vaikeisiin tilanteisiin työpaikalla. Eli nousen varhain, juoksen lenkin tai teen kotona kuntopiiriä ennen kuin menen töihin. Auttaa rentouttamaan ja juuri noihin fyysisiin oireisiin. Saman saa toki aikaan myös lääkkeillä mutta itse suosin tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko ajatella niin, että keskityt vahvuuksiisi ja kohdennat energiasi siihen, missä olet jo tähän asti töissä onnistunut hyvin? Voimistat siis positiivista. Kerrot alkuperäisessä viestissäsi, että tulet toimeen vanhempien työntekijöiden kanssa. Keskitä siis sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen heihin. Aikuisena ikä ei ole mikään kovin merkittävä tekijä ystävyydessä. Niistä vanhemmista työkavereista voi oikeasti tulla ystäviäsi.
Muista kehua itseäsi siitä, että olet selvinnyt haastavassa sosiaalisessa ympäristössä tähän asti. Hoe itsellesi "hyvä minä", "selviän kyllä", "olen vahva" ja kaikkea sellaista, joka tuntuu hyvältä. Hyvät asiat ovat usemmiten juuri myös totta - itsesyytökset ja pohdinnat omasta viallisuudesta eivät puolestaan ole. Epäilyt ja "entä jos en pysty tähän" -ajatukset ovat vain kriittisen minäsi suoltamaa sontaa. Älä usko siihen. Usko sen sijaan itseesi ihan kokonaisuudessaan. Olet varmasti hyvä työssäsi, jos tuntuu, että tulet hyvin toimeen lasten kanssa. Olet myös sitkeä, kun olet tähänkin asti jaksanut. Ja neuvokas ja ratkaisukeskeinen, kun pyrit aktiivisesti etsimään keinoja ongelmien setvimiseen.
24, koeaikaa on tiettävästi vielä jäljellä, mutta en haluaisi luovuttaa vain siksi etten pärjää työyhteisössä.
Kiitos 26, positiiviseen ajatteluun voisi kyllä pyrkiä enemmän. Se tuppaa vain olemaan hitusen hankalaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta, ikävää että olet vasta nuori ja saat tuollaisen vastaanoton työelämään. Auttaisiko jos aluksi pyrkisit ajattelemaan että olet vain töissä siellä etkä sen enempää kaveeraamassa muiden hoitajien kanssa eli keskityt niihin ketä varten olet siellä. Kyllä sinä riität ihan omana itsenäsi :) ehkä tosiaan kiinnität liikaa siihen miten muut suhtautuu sinuun.
Aluksi se on aina (ja kaikilla) sellaista hapuilua kun tutustutaan uusiin ihmisiin, anna itsellesi aikaa.
Olisko sulla vapaa-ajalla jotain hyvää ystävää kenelle voisit jutella asiasta ja saada sitä kautta helpotusta?
Teet ihan mielettömän tärkeää työtä, joten älä anna joidenkin huonotapaisten työkavereiden pilata työfiilistä sillä että juoruavat keskenään. Enkä tällä vähättele ulkopuolisuuden kokemustasi, vaan yritän tsempata suhun itseluottamusta :) Ne juoruavat työkaverit ei muutu sua kohtaan ellet ala itse samanlaiseksi ja toivottavasti et sellaiseen halua lähteä mukaan.
Miten muuten teidän esimies? Voisitko ottaa hänen kanssaan (luottamuksellisesti) noita ulkopuolelle jättämiskuvioita puheeksi?
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 16:54"]14, valitettavasti näen nimenomaan vikana sen, etten osaa jutella tuntemattomien kanssa niitä näitä. Ap [/quote] Eiköhän niillä jo työpaikalla olleillakin ole joku velvollisuus ottaa kontaktia uuteen työntekijään? Kuulostaa ikävältä porukalta.
[/quote]
Näin minäkin olettaisin. Vanhemmat rouvat ovat kyllä varmasti kohteliaisuuttaan kyselleet mm. taustastani ja mistäs olen heille töihin ilmestynyt, samoin viikonlopun suunnitelmat ym. kysytään kohteliaasti, mutta nuoremmat eivät mitään.. Hyvä jos huomenet sanovat.
Saattaisin itsekin johtotehtävissä vähän vinkata, että kun se uus tyyppi tulee, koitetaan saada sen olo edes vähän tervetulleeksi eikä päinvastoin..
Ap