Uskotko Vetovoiman lakiin?

up

Vaikeinta on kai uppoutua omaan uskomukseen/kuvitelmaan siitä että asiat on eri lailla, kun oikeasti reaalimaailman tasolla kaikki junnaa paikallaan. Jotenkin niin, että tulee olo että on omassa kuplassaan elävä hullu kun vaan fiilistelee mielessään elämänsä rakkauden kanssa, vaikka oikeasti ei tapaa ketään. Kysymys on myös ajasta: voisihan sitä muutaman päivän tai ehkä jopa viikonkin elellä vahvasti mielikuvissaan, mutta eikö jossain vaiheessa jo pitäisi jotain tapahtua. Mulla ainakin kaikki lopahtaa kun aikaa kuluu. Tuntuu että on pakko vaan elää sitä mitä on "oikeasti" ettei ihan sekoa.

Mielenkiintoista....Eilen illalla katsoin sen elokuvaversion the Secretistä, ja nyt törmään ketjuun aiheesta palstalla jolla en ole käynyt viikkoihin. Kaiken perustahan tässä tuntuu olevan positiivinen ajattelutapa joten pieleen ei voi mennä.

Ainakin itse olen huomannut ajatuksen voiman ihan omaan hyvinvointiini, kun ajattelen positiivisesti voin hyvin vaikka en saisi mitään konkreettista, materiaa. Negatiivisella mielellä taas koko elämä on raskaampaa.

Eli win-win tilanne, joten ehdottomasti alan testaamaan teoriaa.

Niissä kirjojen esimerkkitapauksissa ym. kaikki käy aina tosi nopeasti, saat työpaikan/puolison jne kun vaan vähän olen visualisoinut. Ja jos ei onnistu, niin mitä silloin tekee väärin. No, ei ilmeisesti usko tarpeeksi. Mutta miten voi uskoa aina yhtä vahvasti kun mitään ei tapahdu. Onko kellään esimerkkiä että muutos on tullut vuosien päästä, miten jaksoit ja mitä teit?

Olet vain huono ja visualisoit asiat väärin jos mitään ei tapahdu. On toki paljon yksilöitä jotka eivät pysty tähän. Ehkä sinä olet yksi niistä.

Vierailija kirjoitti:

Olet vain huono ja visualisoit asiat väärin jos mitään ei tapahdu. On toki paljon yksilöitä jotka eivät pysty tähän. Ehkä sinä olet yksi niistä.

No, ehkä sitten näin. Toisaalta jos sinä olet esimerkki zenistä, niin pitäkää tunkkinne sitten.