Sijaisäiti pahoinpitelee lastani

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 02:20"]

Puhu lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Onko lapsesi ollut pitkään sijoitettuna? Asuuko perheessä muita sijaislapsia? Lapsesi tarvitsee nyt sinua. Sitä että teet kaikkesi auttaakseen häntä.

[/quote]

Voi helvetti! Ihanko tosissasi akuuttiin tilanteeseen esität lässytystä?

No, itse teen lastensuojelun sostyötä työkseni ja en tiedä ketään samassa toimistossa työskentelevää kollegaa, joka ei tutkisi asiaa perusteellisesti. Pahoinpitelyepäilyt ovat yleisiä - valitettavasti - ja ne otetaan tosissaan. Pyydän, että otat asian puheeksi. Muuta tietä tuskin on.

Ainahan voit puhua poliisillekin suoraan. Se voisi olla yksi tie. T. 6

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 02:29"]

No, itse teen lastensuojelun sostyötä työkseni ja en tiedä ketään samassa toimistossa työskentelevää kollegaa, joka ei tutkisi asiaa perusteellisesti. Pahoinpitelyepäilyt ovat yleisiä - valitettavasti - ja ne otetaan tosissaan. Pyydän, että otat asian puheeksi. Muuta tietä tuskin on.

[/quote]

Uskomatonta! Puheeksi ottaminen on ihan lässytystä, eikö vain? Siinä ajassa kun "otetaan puheeksi" muutama vuosi, kauheita asioita on tapahtunut, eikö niin.?

Lapseni on ollut 10 vuotta melkein sijoitettuna ja olen useasti esittänyt epäilykseni sijaiskodista sossuille sillä tuloksella, että mm tapaamiset luonani katkaistiin kokonaan. Sijaisäiti on minun silmissäni narsisti. Hän saa kaikki aina puolelleen eikä hänestä kukaan ajattele pahaa. Lapseni on kärsinyt paljon ja ollut mm lasten psykiatrisella osastolla. Silti hänet on palautettu sijaisäidin luo.

Muita lapsia ei ole. Vain yh äiti ja minun lapseni.

Ap

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 02:31"]Ainahan voit puhua poliisillekin suoraan. Se voisi olla yksi tie. T. 6

[/quote] voisiko? Miten poliisi silloin toimisi? Olisiko lapsi turvassa? Pelkään niinpaljon. Lapsi on kuotenkin jo senikäinen, että voi ihan itse mennä poliisille. Joten minun pitäisi löytää keino saada hänet käsittämään, että hänen ei tarvitse pelätä. Hänen ei tarvitse elää pelossa.
Ap

Itse reagoisin heti tällaiseen jos kuulisin asiasta. On valitettavaa, jos kaikki alalla olevat eivät tee niin. Mitä muuta voi tehdä kuin puhua sostt:lle tai poliisille? Ikävää, todella ikävää, että mediassa esillä olevat tapaukset ovat värittäneet kuvan koko lastensuojelun kentästä. Kutsu puhumista lässytykseksi jos haluat, mutta mitä muuta voi tehdä? Sosiaalityöntekijän on tehtävä asiassa lain mukaan poliisille tutkintapyyntö pahoinpitelyepäilyn vuoksi. Sen voit itsekin laittaa vireille vaikka heti soittamalla 112. Neuvon mielelläni jos jotenkin voin auttaa, mutta en ota syytöksiä päälleni sellaisesta mihin en henk koht olen syyllistynyt.

Mistä kumpuaa se ajatus että lapsen omat vanhemmat ovat kelvotonta porukkaa? Vuonna 2008 astui voimaan uusi laki (uudistettu laki) koskien ilmoitusvelvollisuutta asiassa jossa epäiltiin että lapsi kasvaa olosuhteissa jotka eivät ole lapsen edun mukaisia. Lakiuudistuksen myötä koulutettiin ja kurssitettiin kaikki virkakoneiston edustajat Suomessa huomaamaan pahoinvoivia/huonosti pidettyjä lapsia. Puhutaan sellaisesta kuin; ... että nousee huoli. Huoli saattaa nousta ihan mistä vaan. Lapsi tulee nälkäisenä maanantaisin kouluun (ilmiselvää kotona ovat vanhemmat vain ryypiskelleet koko viikonlopun), lapsella on rikkinäiset vaatteet (mutsi ostaa koko rahalla vain kaljaa), lapsella ei ole talviurheiluvälineitä koulua varten, lapset olivat riidelleet, lapsi kiroili, lapsi pestiin vadista (alkeelliset olot, missä suihku on?). Lista on loputon.

Lapsella on maanantaina nälkä kovan vatsataudin jälkeen, tunnollisena menee heti kouluun kun vain voi. Rikkinäiset farkut olivatkin kuuminta muotia ja huoli turha. Lapsiperheen E I tarvitse omistaa urheiluvälineitä sillä koulu tai esim. vanhempainyhdistys voi niitä lainata. Vanhempia ei siis sovi syyttää tällaista laiminlyönniksi. Me elämme ajassa jossa meidät halutaan tasapäistää, lasten pitääkin olla kuin pikkuaikuiset, emme siedä huutoa, ei riitoja, ei lasten mekastusta. Kiroilu ei ole hienoa mutta sallimmeko sen edes joskus jollekin kun O I K E I N K U N N O L L A suututtaa? Lapset on Suomessa pesty ammeessa/vatia käyttäen kautta aikojen... miksi ihmeessä on huostaaminen perusteltu tällaisella asialla? (Kyllä, tällainen tapaus todellakin on tosissaan tapahtunut täällä).

Ihmettelen miten on Suomessa tultu tilanteeseen jossa valtavan iso määrä sosiaalivirkailijoita/sosiaalityöntekijöitä ja perhetyöntekijöitä saavat niin paljon valtaa tehdä lapsiperheissä ihan mitä vaan kunnioittamatta äitiä, ja huonosti suoritetuilla töilla osoittaa että heillä ei olekaan minkäänlaista järkeä? Väitän että sosiaalitoimissa ympäri Suomen on liikaa väkeä töissä, ja nyt saisi jo loppua 20 vuotta kestänyt sossutanttojen piipitys siitä kuinka resurssit ovat vähissä ja lisää väkeä ja rahaa tarvitaan. Niin paljon tyhjää ilmaa on sosiaalityössä, verkostopalavereissa, perhetyöntekijöiden kotikäynneissä että 70 % sosiaalivirkailijoista voitaisiin pistää maistamaan työttömyyttä. Heti. Tarkoitan heti. Eikä toisen Eerikan jälkeen...

Suomessa oli ilmoituksia painetuissa lehdissä jossa sosiaalitoimet hakivat tavallisia perheitä sijaisperheiksi. Näitä ilmoituksia ilmestyi yhteen aikaan melko samankaltaisina erilaisissa lehdissä. Ilmoituksissa painoitettiin perheiden tavallisuutta jossa on ihan tavallinen arki ja jossa tehdään tavallisia asioita.

Eikö näissä perheissä jotka värvättiin sijaisperheiksi sitten ole niitä ihan tavallisia ongelmia? Rahahuolia, väsymystä, masennusta, avioriitoja ja avioeroja, ylivelkaantumista, uupumusta, vanhempien etu menee lasten edun edelle? Jne.

En näe että yhdessäkään suomalaisessa sijaisperheessä sijaislapsilla olisi paremmat oltavat/turvattu kasvu verrattuna omaan kotiinsa/omien vanhempiensa luona.

Enkä ole kertaakaan kuullut että sijaislapsi saisi ne rahat itselleen jotka valtio niin avokätisesti sijaisvanhemmille maksavat. 

kauheeta höpö juttua. Puolustuskannalla.

etenkin viimeinen. Muistatko, että Eerikaa ei oltu otettu huostaan. Vaikka olisi pitänyt. Kuten monia muitakaan

turhia en usko olevan. Aloittajan tarina ihan höpö höpö

Jos lapsella ei olisi jo älypuhelinta, niin hankkisin sellaisen. Sen avulla sitten pyytäisin nauhoittamaan kaikki tilanteet. Ja valokuvaamaan itseään välittömästi. Käskisin lähettää ne sinun puhelimeesi, jolloin voit ihan konkreettisesti viedä asian poliisille. Ja vannottaisin lasta, ettei näytä sitä puhelinta KENELLEKKÄÄN. Se olisi vain ja ainoastaan hänen turvana.

Eerikan isänäiti oli viranhaltijana, hän toimi perusturvajohtajana ts sosiaalivirkailijoiden esimiehenä/pomona. Tämän lisäksi Eerikan setä omisti lastensuojeluyrityksen. Toimivat siis sosiaalialalla itse ja näin ollen heidän itsensä olisi pitänyt tietää.

On kummaa että lastensuojelun työntekijöiltä ja huostafirmoilta puuttuu oma, sisäinen kontrolli että miten tulisi toimia ja jos on toimittu väärin niin muuttaa toimintatapoja tarkoituksenmukaisemmiksi.

Eerikan mummuhan oli mennyt lakikirja kourassa mukaan poikansa soisaalitoimen tapaamiseen jotta hänen niin ihana ja hyvä poikansa saisi lapsensa kotiin takaisin.

On totta että joskus joku sosiaalivirkailija on toiminut oikein ja lapsen edun mukaisesti sijoittamalla lapsi kodin ulkopuolelle taatakseen lapselle hyvän ja turvallisen kasvuympäristön. Samaan hengenvetoon totean että joskus joku sosiaalivirkailija on myös tehnyt huonon ja väärän päätöksen sijoittamalla lapsi kodin ulkopuolelle.

On ilmiselvää että Suomessa ei olla haluttu saada huostaanottojen lukumäärää vähenemään. Näin kyllä puhutaan, mutta sanahelinää se on. Jos olisi aito halu tähän, niin se olisi jo saatu aikaiseksi muutama vuosi sitten.

Entäs mitähän oikeasti kuuluu sosiaalivirkailijoiden omiin perheisiin? Sosiaalityöntekijöistä tehdyt lastensuojeluilmoitukset (sekä aiheelliset että perättömät) menevät silppuriin eikä näitä kirjata ollenkaan. Löytyykö kansainvälisen kontrollin kestävää tilastofaktaa siitä kuinka moni sijaislapsi tulee perheestä jossa äiti tai isä työskentelee sosiaalialalla? Tuskinpa. Näitä ei ole. Sosiaalivirkailijoilta ei huostata lapsia.

Hick... Röyyhh... Lasken nyt tuopin alas. Ja nostan käden ylös ja lausun:

... minä lupaan ja vannon, hick... kautta kiven ja kannon

etten mene opiskelemaan sosiaalialaa... Hick.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija

31.01.2015 klo 07:05

Mikä siinä on että lasta ei uskota? Lapsen sanomisiin pitää suhtautua vakavasti siinäkin tapauksessa että lapsi puhuisi palturia, koska jotainhan silloinkin on vakavasti pielessä, jos lapsi keksii pahoinpitelyjuttuja. Ihmettelen sitäkin että mistä ap:n lapsi on oppinut väkivaltaisen käyttäytymisen muita lapsia kohtaan - minusta se kielii siitä, että häntä itseään on joku pahoinpidellyt, mutta kuka? Ei minun lapset ole koskaan edes kinastelleet, saati tapelleet kun sellaista käyttäytymismallia ei ole ollut, ei edes kaveripiirissä. Pitäisi vihdoinkin luopua jo siitä ajatuksesta, että on jotenkin normaalia että lapset purkavat turhautumisiaan nyrkeillä. Lastensuojelutyötä tekevillä ei totisesti ole helppoa (itse en ole alalla). 

 

Tuohon kohtaan että lapset tappelisi vain mallin saatuaan, laitan eriävän mielipiteen. Minulla on kaksoset, nyt neljävuotiaat, ja kyllä he ottavat ihan tapellenkin yhteen jos niikseen tulee. Ja kyllähän tuon ikäiset eivät vielä osaa joka solmua selvitää puhumalla. Eikä ole ainoa sisaruspari että otetaan yhteen niin että jälkiäkin tulee. 

Lapsilla on erilaisia temperamentteja ja jotkut tulistuvat helposti ja ovat tosi impulsiivisia. Eipä tietenkään tappeluita syntyisi, jos lapsen temperamentti on rauhallinen ja mukautuva, tai sellainen joka konfliktitilanteessa vetäytyy syrjään. 

Toki jossain iässä täytyisi oppia selvittämään puhumalla asiat, mutta eivät kaikki lapset opi siltikään puhumaan joka tilanteessa, lapsella voi olla tunne-elämän vaikeuksia tai jokin diagnosoitava juttu. Ei automaattisesti tarkoita että häntä itseään olisi pahoinpidelty.

Pahalta tuntuu tuollainen oletus, että tappelevat sisarukset ovat automaattisesti pahoinpitelyä nähneitä. Etkö oikeasti tunne ketään sisarusparia jotka nahistelevat?

Komppi tälle. Ihan käsittämätön väite, että sisarusten tappelemiset, fyysisetkin, johtuisi kodin tappeluista. Itse olen ärsyttänyt, pilkannut, tökkinyt ja fyysisestikin tapellut veljeni kanssa lapsena urakalla ja koti oli aivan tasapainoinen ja rauhallinen. Ei mitään väkivaltaa ja edes mua tai veljeä ei koskaan mitenkään fyysisesti rangaistu. Ja omat lapset osaa kanssa tapella ja töniä, nuorempi vetää joskus vanhempaa tukasta, kun oikein raivostuu. Eikä me miehen kanssa tapella tai edes uhata lyödä toisiamme.