Haltia vai haltija
Satuolennon nimitykseksi käy haltia tai haltija
Suomen kielen lautakunnan suositus 25.10.2013
Suomen kielen lautakunta suosittaa, että uskomusolentoa merkitsevän sanan voi vastedes kirjoittaa yhtä hyvin ilman j:tä tai j:llisenä: hyvä haltia tai hyvä haltija, ilmojen haltia tai ilmojen haltija. Näin lautakunta otti huomioon vallitsevan käytännön ja väljensi vuoden 1937 suositusta, jonka mukaan sanan oikea kirjoitusasu oli vain j:llinen haltija merkityksestä riippumatta.
Uudenkin suosituksen mukaan j:llinen asu haltija on edelleen ainoa oikea silloin, kun tarkoitetaan hallussapitäjää, käyttäjää tai hoitajaa: velkakirjan haltija, toimenhaltija.
Uusi suositus näkyy myös Kielitoimiston sanakirjan tulevissa versioissa.
Kommentit (3)
Ilmojen haltija (”hän joka hallitsee ilmaa”) mutta metsähaltia (kuten vaikkapa Tolkienin taruston Legolas). Näin minä olen aina käyttänyt noita sanoja.
Itse käytän haltiaa, kun puhutaan jonkun fiktiivisen fantasiamaailman olennoista. Haltija on joku meidän maailmamme kansantarujen olento tai sitten tuo hallussapitäjä.
Kuinkahan moni puheessa edes huomaa moisen eron?