Oon katkera. Mä päädyin laitossiivoojaksi koska kukaan ei tukenut mua koulussa.

Ainahan se on jonkun muun syy. 

Siivooja on kunnioitettava ammatti :)

Mitä vikaa ammatissasi?

Mitä susta sitten oli tullut, jos olisi tuettu? DI, toimitusjohtaja, professori?

Vierailija kirjoitti:

Ainahan se on jonkun muun syy. 

Joo ei ollut todella oma syy. Vanhemmat ei tehny mitään esimm pakottanu mut kouluun ja tekeen läksyt. Sain juosta kaupungilla kavereiden kaa ihan vapaasti ja ne oli vaan et on tärkee kun on kavereita ja omia menoja

Myös koulussa ei tuettu ja pakotettu oppimaan

Ap

Nehän on kaikessa läsnä, sille yhdelle kävi kyllä köpelösti.

Aina on mahdollisuus uudelleenkouluttautua. 

Vierailija kirjoitti:

Siivooja on kunnioitettava ammatti :)

Ai? Et oo tainnu siivota työkses

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan se on jonkun muun syy. 

Joo ei ollut todella oma syy. Vanhemmat ei tehny mitään esimm pakottanu mut kouluun ja tekeen läksyt. Sain juosta kaupungilla kavereiden kaa ihan vapaasti ja ne oli vaan et on tärkee kun on kavereita ja omia menoja

Myös koulussa ei tuettu ja pakotettu oppimaan

Ap

No voi luoja. Ei minunkaan vanhemmat pakottaneet yhtään mitään kun ei niitä kiinnostanut, vaan hoidin ihan itse kouluni. 

Hyvä ammatti , mun sisko oli 40v , jäi vasta eläkkeelle. Äitinikin oli maalaiskoulun keittäjä-siivooja-talonmies. Itse halusin kampaajaksi. Saimme itsenäisesti valita mihin ammattiin opiskelemaan halusimme,  ei meitäkään tuettu erikoisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa ammatissasi?

Huono palkka ja raskas tyô. Työajat.

Ap

Hah hah, weetee!

Tienaan nyt laitoshuoltajana yli 16e tunti,pyhinä tuplat ja keski kk brutto n. 3400e. Mut eihän tää työ kaikille sovi. Mä itseasiassa teininä jo tiesin et musta tulee siivooja. Onneks en alkanut kampaajaksi. Töitä oli kesken koronankin,vaikka jaksaminen oli vähän kiikun kaakun. Kerran purskahdin itkemään kesken työvuoron , et loppuisi jo tää korona.

Ei laitossiivoojassa ole mitään vikaa. Ymmärrän tietenkin, että jos on lahjakas ja ei saa apua mielenterveyden pulmiin yms ja siksi ei pääse eteenpäin elämässä niin turhauttaa. Näin on omalla kohdallani, olen ollut lähes koko aikuisikäni työtön, vaikka kaikki yleensä kehuvat fiksuksi. Traumatausta, adhd ja autismi. No, minulla kesti kauan aikaa oppia ymmärtämään itseäni. Miten minua olisi voineet ymmärtää aivan vieraat ihmiset?

Mulla on vähän sama, eikä toista vanhempaa ollenkaa. Koskaan ei kysytty onko läksyt tehty, mitä kuuluu, onko hampaat pesty. Ihan pellossa kasvanu oon. Mut mä halusin jo pienenä siivoojaks ja oon ollukki monenlaisessa paikassa siivoamassa ja nyt sairaalahuoltajana ja oon hyvin onnellinen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan se on jonkun muun syy. 

Joo ei ollut todella oma syy. Vanhemmat ei tehny mitään esimm pakottanu mut kouluun ja tekeen läksyt. Sain juosta kaupungilla kavereiden kaa ihan vapaasti ja ne oli vaan et on tärkee kun on kavereita ja omia menoja

Myös koulussa ei tuettu ja pakotettu oppimaan

Ap

Se mitä tapahtui on ikävää, mutta voit A) olla katkera asiasta lopun elämääsi tai B) hyväksyä se mitä tapahtui ja tehdä nyt elämässä sellaisia päätöksiä, jotka vievät sinut kohti niitä sun omia tavoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa ammatissasi?

Huono palkka ja raskas tyô. Työajat.

Ap

Ei se nyt taida raskasta olla kun tyyliin leikkurissa,teholla,päivystyksessä. Vaihda rauhallisempaan osastoon.

olen ylpeästi laitoshuoltaja, töitä riittää ja heti huomataan jos olen saikulla...

Ilman laitossiivoojan työtä sairaalat veisivät potilailta hengen. Jos siivous ei toimi, pilaa se palvelun kuin palvelun (vaikka kaikki muu toimisi täydellisesti). Ole ylpeä ammatistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa ammatissasi?

Huono palkka ja raskas tyô. Työajat.

Ap

Eikös tuohon kuulu viikonloppu- ja vuorolisät, ja vaikka tekisit pelkkää ma-pe aamua, ei vastuuta muusta kuin niistä laitoshommista, vähäkö ideaali duuni.