Nainen, etenki te korkeasti koulutetut, kelpaako teille amis?

Amislaiset panee tykimmin.

Kyllä kelpaa, jos mies osaa keskustella laajasti liki kaikesta. Ihan kaikesta ei tarvitse, koska ei kukaan osaa, vaikka olisi kuinka koulutettu.

Se, että pystyy keskustelemaan, osoittaa lukeneisuude, kyvyn analysoida ja argumentoida näkemyksiään. Ei näiden oppimiseen aina tutkintoa tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Fiksu äijä kelpaa aina, oli käyny mitä vaan kouluja.

T. Ylioppilas-, ammatti- ja kandidaatin tutkinnot suoritettuna, maisteri menossa.

Tässähän tämä oleellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että miehen arvo nousee koulutuksen mukana. En pysty ymmärtämään. Koulutus ei muuta luonnetta mitenkään. Ainoastaan mahdollisuutta tienata… enemmän… rahaa…

Joo, nyt tiedän, miksi korkeasti koulutettu mrnee amiksen edelle. :)

Itse en ole käynyt edes amista mutta niin vaan näky nimeni yli satkun tienanneiden listalla. Kotikunnassa olin eniten tienaava, ja eniten veroja maksava yrittäjä.

Myös tunnen enemmän kouluttautumattomia rikkaita kuin korkeakoulutettuja.

Tämä näkyi koomisen selvästi, kun rakennutimme taloa.

Mieheni ajoi eräänä päivänä monta vuotta vanhalla Corollalla rakennukselle, jonka pihassa olikin jo muurarin, timpurin ja sähkömiehen autot: uudehkot Audi, Mersu ja BMW.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaisi, tosin ei sellainen, joka mitätöi toisia työtä tekeviä ihmisiä käsienheiluttajiksi.

No kun ei teistä pelleistä muuhun ole!

Muista tuo sanoa kirurgille, kun olet menossa leikkaukseen.

Ja asianajajallesi kun sinut on pahoinpidelty sairaalakuntoon ja olet menossa käräjille.

Myös lastesi opettajat kannattaa suolata heti alkuun.

Ei mitään merkitystä. Hyvä luonne ja sydän ovat oleellisinta. Ja nehän eivät katso ammattia/koulutusta.

Minun miehen korkein koulutus on lukio ja sen jälkeen kesken jäänyt amk-tutkinto. On ollut töissä raksalla ja tehtaassakin, mutta sittemmin siirtynyt "käsienheiluttajaksi" eli valtion virkamieheksi. Ja täytyy myöntää että tykkään siitä enemmän virkamiehenä kuin raksamiehenä, raksalla ollessa niiden työkavereiden kiroilu tuntui tarttuvan, sattui kaikenlaisia pieniä tapaturmia usein ja se oli kotiin tullessa aina väsynyt ja likainen. Nykyään se on etätöissä eli paljon kotona, työt joustaa, vaikka välillä onkin stressiä ja pitkiä työpäiviä ja jutut jotenkin sivistyneempiä kuin silloin kun oli raksaukkojen kanssa päivät pitkät.

Amiksen käynyt kelpaa, mutta jos on lopettanut opintonsa lukioon, ei kelpaa. Lukio on välivaihe korkeakouluun, kun taas amiksesta saa oikean ammatin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin kelpaisi, aina olisi kelvannut. Oman kokemuksen mukaan amis-koulutuksen miehet taas dissaavat tosi vahvasti yliopistossa opiskelleita naisia. Sääli. Oma unelmamies enemmänkin olisi kääntynyt tuonne duunaripuolelle, arvostan kun ihminen osaa tehdä ja saa juttuja aikaiseksi. Toki akateeminenkin voi osata, mutta tod.näk. ehkä jonkin verran pienempi. Sivistys- tai tulotasosta tuo ei mitään kerro, eikä älystäkään, joten en siksikään ole koskaan ajatellut koulutuksen olevan mikään mittari.

Sama, tuon dissauksen takia olen ajatellut, että on parempi olla tuppautumatta seuraan.

Samaan olen törmännyt, joillekin on ollut todella iso ongelma että nainen on korkeammin koulutettu. Alemmuuskompleksi kai. Ei minulla sinänsä ole mitään amiksia vastaan enkä ajattele sen kertovan älystä, mutta käsienheiluttelijoista puhuvat jätän kyllä omaan arvoonsa. Niin toisaalta myös amiksia dissaavat korkeakoulutetut, ei ole sivistynyttä käytöstä semmoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kelpaa. Haluan, että mieheni ymmärtää mitä teen työkseni ja arvostaa sitä.

Tämä on kyllä paha vaatimus. Itse en kykene arvostamaan sitä, että verovaroin kustannettuna 700000 korkeakoulutettua byrokraattia pyörittää papereita keskenään julkisella puolella.

Voit ihan vaikuttaa asiaan. Esim. koulut ja terveydenhoito voidaan yksityistää. Sitten vain maksamaan koulumaksuja ja sairausvakuutuksia. Jos lapsesi tarvitsisi koulussa erityistukea, sitä tulee, kunhan maksat avustajan palkan. Mutta näin saadaan paperinpyörittäjien joukko todella pieneksi.

Minä arvostan sitä, että mies osaa, kykenee ja viitsii tehdä käytännön töitä. Osaa fixata, rakentaa, korjata ja on ammatiltaan tekijä monipuolisesti. Ei teoreetikko. Minun mieheni on sellainen. Paras.

T nainen, asiantuntijatehtävissä korkeakoulututkinto

Vierailija kirjoitti:

Höh, joku meteorologikin on korkeakoulun käynyt. Hiukan katselee ikkunasta ulos ja lyö koneelle jotta aurinko paistaa  jos paistaa ja turvaa selustansa kertomalla että melkoista vaihtelua saattaa kuitenkin olla tulossa niin eiköhän aika lähelle meneoikein suomen sää tai sitten katselee, ulkomaiden sääennustukset jos tarvitsee tarkempaa tietoa.

Ai saakeli sai hyvät naurut! Tää oli päivän paras, kiitos! 

Yliopistokoulutus ei ole enää mikään status. Ammattimiestä arvostetaan enemmän kuin jotain taiteiden maisteria tai sosiologia. Sähköasentaja tai erikoishitsaaja on paljon fiksumpi ja yhteiskunnalliseti tärkeämpi kuin 6 vuoden tuhlailu yhteiskunnan piikkiin naistutkimuksen ja monikulttuurisuusopintojen parissa.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että miehen arvo nousee koulutuksen mukana. En pysty ymmärtämään. Koulutus ei muuta luonnetta mitenkään. Ainoastaan mahdollisuutta tienata… enemmän… rahaa…

Joo, nyt tiedän, miksi korkeasti koulutettu mrnee amiksen edelle. :)

Koulutus ei muuta luonnetta mutta ei kaikista ole siihen kouluttautumiseen, se onkin se pointti. 

Kelpaisi, jos meillä olisi yhteisiä kiinnostuksen aiheita ja samanlaiset arvot. Omat pitkät parisuhteet ovat molemmat olleet korkeakoulutettujen kanssa. Toisen tapasin omien opintojeni kautta, toisen sattumalta baarissa. Pohjakoulutuksella ei ole varsinaisesti merkitystä, mutta vapaa-ajanviettotavoilla, elämänarvoilla, kiinnostuksen kohteilla ja tulevaisuuden suunnitelmilla on sitäkin enemmän. En myöskään kestäisi, jos ihan perusasioista pitäisi alkaa vängätä (esim. isäni käynyt amistason koulutuksen, ja hän uskoo lähdekritiikittä kaiken, minkä netistä lukee).

Kyllä kelpasi ja on kelvannut jo yli 15 vuotta. Mun kriteerit miehelle oli turvallinen, huomioonottava, haluaa ja kykenee isyyteen ja perhe-elämään, haluaa ja jaksaa nähdä vaivaa parisuhteen eteen ja priorisoi mut korkealle elämässään. Koulutukselle ei ollut kriteereitä.

Ei kelpaa. En edes tiedä muita kuin korkeakoulutettuja, että ei sen puoleen.

Ihastumisen perusteella olen kumppanini tähän asti valinnut eikä ihastuminen ole koskaan kysellyt koulutusta.

Mieheni on maisteri, joka on uudelleen kouluttautunut amispuolella oikeasti työllistävälle alalle.

Vierailija kirjoitti:

Minä arvostan sitä, että mies osaa, kykenee ja viitsii tehdä käytännön töitä. Osaa fixata, rakentaa, korjata ja on ammatiltaan tekijä monipuolisesti. Ei teoreetikko. Minun mieheni on sellainen. Paras.

T nainen, asiantuntijatehtävissä korkeakoulututkinto

Minä arvostan semmoista miestä, jolta sujuu käytännön hommat, osaa keskustella monipuolisesti eri aiheista kaikenlaisten ihmisten kanssa eikä nyrpistele nenäänsä oopperassa käynnille. Oma mies on semmoinen, todella laaja yleissivistys ja taito keskustella monista aiheista, mutta käsistään kätevä, osaa rakentaa vaikka mitä eikä pelkää tarttua toimeen. Tehnyt töitä käsillään, mutta nykyään aivoillaan koska kokee että niin saa leipänsä helpommalla.