Nainen, etenki te korkeasti koulutetut, kelpaako teille amis?

Vierailija kirjoitti:

Onko, ap, parisuhde mielestäsi sitä, että kaksi ihmistä kelpaavat toisilleen? Minusta ei. Kysyn näin päin:

Millä todennäköisyydellä sinä rakastuisit minuun, jos olisimme saman ikäisiä ja molemmat sinkkuja. Olen siis akateemisesti koulutettu ja teen koulutustani vastaavaa työtä. Työni on minulle tärkeää ja se näkyy siinä, että puhun siitä mielelläni; pohdin asioita puolisoni kanssa (tässä tapauksessa sinä siis olisit se potentiaalinen puoliso), panostan urallani etenemiseen.

Vapaa-aikana harrastan kulttuuria. Luen paljon, katson mielelläni elokuvia ja osallistun elokuvajuhlille (Rakkautta & Anarkiaa, DocPoint ym). Teatterissa tulee käytyä vähemmän, konserteissa sen sijaan ennen koronaa useita kertoja vuodessa, sekä klassisissa, kirkkokonserteissa että rock-konserteissa ja keikoilla.

Yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, luen Hesarin ja seuraan Ylen uutisia ja sivustoa ja tykkään keskustella ajankohtaisista asioista. Aatemaailmaltani olen vihervasemmistolainen.

Ruoka on myös yksi lempiaiheistani. Sen lisäksi, että syön vegaanisesti, vältän palmuöljyä ja pyrin syömään mahdollisimman paljon lähellä tuotettua ja luomua. En meikkaa, en värjää hiuksia, en käytä tekokynsiä, -ripsiä tai muita lisukkeita. Ostan vaatteita vain tarpeeseen, niissäkin suosin EU:n sisällä valmistettua ja materiaalina pellavaa.

Kaikki mainitsemani asiat eivät liity koulutukseeni, mutta huomasin itse sinkkuna ollessani, että äärimmäisen harvoin matalammin koulutettua miestä kiinnosti kaltaiseni nainen. Puolisoni on itsekin korkeastikoulutettu, aatemaailmaltaan samaa mieltä ja arvoiltaan sikäli samanlainen, että on huolissaan ilmastosta, ei pidä eettisenä sitä, että ihmisille luodaan tarpeita (vaate- ym. trendit), ajaa hybridillä (koska auto on pakko olla täällä missä asumme), kierrättää ja ostaa käytettynä kaiken, mikä on mahdollista käytettynä ostaa.

Minusta sinä ja muut vih ervas sarinaiset jotenkin aivan väärin ja käsittämättömästi haluavat yleistää, että korkeakoulutetut miehet varmasti yleisesti ja suuressa määrin jakavat samaa äärifundamentalista inter sektionaalifemi nismi-uskontoa ja ovat vegaaneja ja haluavat ajella jollain sähköpotkulaudalla.

Ehkä Helsingin jossain naistutkimuksen pääoppiaineessa löytyy juuri näitä miehiä, mutta suomessa on valtavasti tavallisia korkeakoulutettuja miehiä, jotka ovat hete roja, syövät lihaa, ajavat polttomoottoriautolla, pitävät hallituksrn maa hanmuuttopolitiikkaa ja ilmas toratkaisuja väärinä ja toivovat että vih ervasem misto pikkuhiljaa hiipuisi takaisin sinne nurkkaan minne kuuluu, ja näyttäisi onneksi olevan menossakin.

Eli se karkea jako että bensalenkkari on äijä ja korkeastikoulutettu mies on piseksuaali vegaani alistuja piipittäjä on väärä jako. Vaikka nyt sun miehesi tuohon kategoriaan osuukin, ja siksi ilneisesti hänen kanssaan viihdyt.

Mutta tiedoksi siis muille naisille koulutukseen katsomatta. Voi olla älykäs, sivistynyt, kädentaitoinen miehekäs mies vaikka olisi korkeakoulutettu.

Vierailija kirjoitti:

Ei kelpaa. Haluan, että mieheni ymmärtää mitä teen työkseni ja arvostaa sitä.

Minäkin maisterismiehenä haluan että naisella on samanlaisia arvoja ja kiinnostuksen kohteita kuin mitä itselläni on. Ei se yliopistokoulutus tarkoita sitä etteikö sitä osaisi korjata yhtä sun toista mutta sitä voi harrastaa huvikseen kotona, ei työtehtävänä. Samoin minusta on mukavaa laittaa ruokaa sillä se tekee asunnosta kodikkaamman mutta en minua halua tehdä sitä työkseni. Jos molemmat ovat viitsineet kouluttaa itseään, niin kyllä sehän kertoo jotain ihmisestä eikä kyse ole vain rahan perässä juoksemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko, ap, parisuhde mielestäsi sitä, että kaksi ihmistä kelpaavat toisilleen? Minusta ei. Kysyn näin päin:

Millä todennäköisyydellä sinä rakastuisit minuun, jos olisimme saman ikäisiä ja molemmat sinkkuja. Olen siis akateemisesti koulutettu ja teen koulutustani vastaavaa työtä. Työni on minulle tärkeää ja se näkyy siinä, että puhun siitä mielelläni; pohdin asioita puolisoni kanssa (tässä tapauksessa sinä siis olisit se potentiaalinen puoliso), panostan urallani etenemiseen.

Vapaa-aikana harrastan kulttuuria. Luen paljon, katson mielelläni elokuvia ja osallistun elokuvajuhlille (Rakkautta & Anarkiaa, DocPoint ym). Teatterissa tulee käytyä vähemmän, konserteissa sen sijaan ennen koronaa useita kertoja vuodessa, sekä klassisissa, kirkkokonserteissa että rock-konserteissa ja keikoilla.

Yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, luen Hesarin ja seuraan Ylen uutisia ja sivustoa ja tykkään keskustella ajankohtaisista asioista. Aatemaailmaltani olen vihervasemmistolainen.

Ruoka on myös yksi lempiaiheistani. Sen lisäksi, että syön vegaanisesti, vältän palmuöljyä ja pyrin syömään mahdollisimman paljon lähellä tuotettua ja luomua. En meikkaa, en värjää hiuksia, en käytä tekokynsiä, -ripsiä tai muita lisukkeita. Ostan vaatteita vain tarpeeseen, niissäkin suosin EU:n sisällä valmistettua ja materiaalina pellavaa.

Kaikki mainitsemani asiat eivät liity koulutukseeni, mutta huomasin itse sinkkuna ollessani, että äärimmäisen harvoin matalammin koulutettua miestä kiinnosti kaltaiseni nainen. Puolisoni on itsekin korkeastikoulutettu, aatemaailmaltaan samaa mieltä ja arvoiltaan sikäli samanlainen, että on huolissaan ilmastosta, ei pidä eettisenä sitä, että ihmisille luodaan tarpeita (vaate- ym. trendit), ajaa hybridillä (koska auto on pakko olla täällä missä asumme), kierrättää ja ostaa käytettynä kaiken, mikä on mahdollista käytettynä ostaa.

Minusta sinä ja muut vih ervas sarinaiset jotenkin aivan väärin ja käsittämättömästi haluavat yleistää, että korkeakoulutetut miehet varmasti yleisesti ja suuressa määrin jakavat samaa äärifundamentalista inter sektionaalifemi nismi-uskontoa ja ovat vegaaneja ja haluavat ajella jollain sähköpotkulaudalla.

Ehkä Helsingin jossain naistutkimuksen pääoppiaineessa löytyy juuri näitä miehiä, mutta suomessa on valtavasti tavallisia korkeakoulutettuja miehiä, jotka ovat hete roja, syövät lihaa, ajavat polttomoottoriautolla, pitävät hallituksrn maa hanmuuttopolitiikkaa ja ilmas toratkaisuja väärinä ja toivovat että vih ervasem misto pikkuhiljaa hiipuisi takaisin sinne nurkkaan minne kuuluu, ja näyttäisi onneksi olevan menossakin.

Eli se karkea jako että bensalenkkari on äijä ja korkeastikoulutettu mies on piseksuaali vegaani alistuja piipittäjä on väärä jako. Vaikka nyt sun miehesi tuohon kategoriaan osuukin, ja siksi ilneisesti hänen kanssaan viihdyt.

Mutta tiedoksi siis muille naisille koulutukseen katsomatta. Voi olla älykäs, sivistynyt, kädentaitoinen miehekäs mies vaikka olisi korkeakoulutettu.

Sinulle puolestaan tiedoksi, että mies voi olla miehekäs, vaikka hän olisi huolissaan ilmastosta ja ajaisi hybridillä - tai vaikka hänellä ei olisi ollenkaan ajokorttia. Miehekkyys tulee jostain ihan muualta kuin ajattelet, ja seksuaalinen suuntautuminen myös on oma lukunsa. Puoluekannan sotkeminen asiaan taas on populismia eikä ollenkaan älykästä.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kelpaa. Haluan, että mieheni ymmärtää mitä teen työkseni ja arvostaa sitä.

Anteeksi mutta tästä tulee olo että työ on sinulle itse elämää tärkeämpi.

Arvostan niitä akateemikkoja jotka eivät pidä itseään muita parempina - koska eivät sitä tietenkään ole. Ihmisiä kaikki.

Siis työ on mielestäsi elämää tärkeämpi, jos haluaa puolisonsa ymmärtävän ja arvostavan sitä?

Tässä ehkä päästään asian ytimeen, siihen mikä on erona sinulla ja minulla. Tykkään työstäni, pidän sitä tärkeänä ja tykkään puhua siitä, vaikka en mitään suurta uraa teekään. Minulle olisi kauhistus mies, jota ei pätkääkään kiinnostaisi asia, jonka eteen näen niin paljon vaivaa ja josta olen suurimman osan ajasta varsin innoissani. Sama toki pätee toiseenkin suuntaan.

Eli voisin kuvitella hyvin seurustelevani vaikkapa taidepuusepän kanssa ja kuuntelevani, kun hän kertoo uusimmasta viilutuksestaan. Sen sijaan en oikein voisi sietää lääkäriä, joka vihaa työtään ja menee sinne joka aamu rahan vuoksi. Akateemisuus ei ole ratkaiseva tekijä tässä asiassa. Kuitenkin olen löytänyt helpommin kuvailemani kaltaisia kumppaneita yliopistopiireistä.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monia amismiehiä kiinnostaa enemmän autojen rassaus, penkkiurheilu jne. kuin esim. politiikka ja yhteiskunnalliset asiat. Ei se toki tee heistä yhtään sen huonompia ihmisiä, mutta koska minua eivät kyseiset aiheet juuri kiinnosta, niin ei ole kovin todennäköistä, että meille syntyisi kovin hedelmällisiä keskusteluja. Ja toki aina on poikkeuksia, tarkoitin että keskimäärin varmaan noin.

Parisuhteen tärkein asia on politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista puhuminen? Melko yksipuolista.

Kai sitä nyt kaikilla on oikeus odottaa jotain parisuhteelta? Jokainen määrittää ihan itse omat kriteerinsä, joita haluaa suhteelta. Koskee myös ystävyyssuhteita.

Itse odotan kyllä enemmän kuin politiikasta tai yhteiskunnallisista asioista keskustelua. Jotenkin tuollainen penkkiurheilu vrs. yhteiskunnalliset keskustelut -kahtiajaottelu kertoo kyllä kirjoittajasta ihan kaiken.

Mutta jää toki sinkuksi.

Kai se nyt ainakin auttaa pari- ja ystävyyssuhteissa, jos molemmilla osapuolilla on edes osittain samoja kiinnostuksenkohteita? Jos molempia kiinnostaa täysin eri asiat, niin mistä silloin oikein voi keskustella ja mitä tehdä yhdessä?

Siinäpä sulle miettimistä. Kaikki halutaan helpolla, eikä haluta tutustua toiseen ja tehdään nopeita johtopäätöksiä ihmisestä perustuen hänen koulutuksestaan. Pieni vihje. Aina voi yrittää panostaa toiseen ihmiseen ja tutustua hänelle tärkeisiin asioihin.

20 vuoden parisuhteen kokemuksella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monia amismiehiä kiinnostaa enemmän autojen rassaus, penkkiurheilu jne. kuin esim. politiikka ja yhteiskunnalliset asiat. Ei se toki tee heistä yhtään sen huonompia ihmisiä, mutta koska minua eivät kyseiset aiheet juuri kiinnosta, niin ei ole kovin todennäköistä, että meille syntyisi kovin hedelmällisiä keskusteluja. Ja toki aina on poikkeuksia, tarkoitin että keskimäärin varmaan noin.

Parisuhteen tärkein asia on politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista puhuminen? Melko yksipuolista.

Kai sitä nyt kaikilla on oikeus odottaa jotain parisuhteelta? Jokainen määrittää ihan itse omat kriteerinsä, joita haluaa suhteelta. Koskee myös ystävyyssuhteita.

Itse odotan kyllä enemmän kuin politiikasta tai yhteiskunnallisista asioista keskustelua. Jotenkin tuollainen penkkiurheilu vrs. yhteiskunnalliset keskustelut -kahtiajaottelu kertoo kyllä kirjoittajasta ihan kaiken.

Mutta jää toki sinkuksi.

Kai se nyt ainakin auttaa pari- ja ystävyyssuhteissa, jos molemmilla osapuolilla on edes osittain samoja kiinnostuksenkohteita? Jos molempia kiinnostaa täysin eri asiat, niin mistä silloin oikein voi keskustella ja mitä tehdä yhdessä?

Olen huomannut että aika hankala tuollainen suhde on. Toista kiinnostaa penkkiurheilu ja urheilupelit, minua ihan muut jutut ja pelit, leffamaku on eri, toista ei politiikka kiinnosta tai painoarvo on täysin eri asioissa, toinen tykkää viettää aikaa baarissa, minä en... Ei siitä vain tule mitään, itse tylsistyn enkä näe koko suhteen pointtia enää kun ei ole oikein yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on varmaan merkitystä myös sillä, millainen oma kasvuympäristö on ollut. Duunariperheessä tai maaseudulla kasvanut on todennäköisesti elänyt duunareiden keskellä, ja silloin on varmasti monen akateemisen mielestä luonnollista seurustella duunarin kanssa. Kun taas joku kaupungissa opettajaperheessä kasvanut akateeminrn nainen ei tiedä duunareiden elämästä, niin se on vierauden takia ei niin kiinnostava.

Olen kasvanut duunariperheessä, maaseudulla duunarien keskellä ja juuri siksi olen päinvastoin varautunut duunarin kanssa seurustelun suhteen. Tunnen ihan mukavia duunareita, mutta monen kanssa on aika vähän yhteistä kun yhtään mennään pintaa syvemmälle.

Ammattikoulussa opiskellut henkilö kelpaa kyllä, koulutuksella ei ole väliä kunhan on sivistynyt ja arvot yhteneväiset. Jos henkisesti amis niin ei kiitos. Mieheni on ravintola-alalla, itse FM. Joku jo sanoikin, että käsistään kätevä mies on aika kuuma. Kelpaa vaimon nauttia kun mies on lähes täysin vastuussa ruoasta, ja arkiruoatkin on poikkeuksetta todella herkullisia, leivät ja kakut pyöräytetään tosta vaan =)

Ne on parinvalinnassa ihan muut asiat, jotka ratkaisee. Koulun jälkeen työelämässä kasvetaan ja aikuistutaan. Elämä opettaa ja koulii. Ei koulutus sitä sano, mihin suuntaan kehitys vie.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on varmaan merkitystä myös sillä, millainen oma kasvuympäristö on ollut. Duunariperheessä tai maaseudulla kasvanut on todennäköisesti elänyt duunareiden keskellä, ja silloin on varmasti monen akateemisen mielestä luonnollista seurustella duunarin kanssa. Kun taas joku kaupungissa opettajaperheessä kasvanut akateeminrn nainen ei tiedä duunareiden elämästä, niin se on vierauden takia ei niin kiinnostava.

Meinaatko, että meitä opettajia taikka muita akateemisia ihmisiä ei maalla asu? 😂

En ajatellut ihastua bensalenkkariin, mutta niin vain kävi. Joten uusiksi meni omatkin ajatukset ja ennakkoluulot.

Kuumin tapaus pitkään aikaan.

Olen 50+ akateeminen nainen, jolla on yo-mies. Miehellä ei ole siis mitään ammatillista tutkintoa, lukuunottamatta joitain lyhyitä kursseja, jotka on suorittanut kulloisenkin työtehtävän puitteissa. Ollut aina töissä, lähinnä luovalla alalla.

Sydämeltään sivistynein mies, jonka kanssa olen ikinä elänyt. Avarakatseinen ja utelias, syvällinen, eläinrakas ja huumorintajuinen. Sielunveljeni. 20 vuotta ollaan pidetty yhtä.

Koulutus on suhteessa ihan sivuseikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kelpaa. Haluan, että mieheni ymmärtää mitä teen työkseni ja arvostaa sitä.

Anteeksi mutta tästä tulee olo että työ on sinulle itse elämää tärkeämpi.

Arvostan niitä akateemikkoja jotka eivät pidä itseään muita parempina - koska eivät sitä tietenkään ole. Ihmisiä kaikki.

Akateemikkoja on 12 kpl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on varmaan merkitystä myös sillä, millainen oma kasvuympäristö on ollut. Duunariperheessä tai maaseudulla kasvanut on todennäköisesti elänyt duunareiden keskellä, ja silloin on varmasti monen akateemisen mielestä luonnollista seurustella duunarin kanssa. Kun taas joku kaupungissa opettajaperheessä kasvanut akateeminrn nainen ei tiedä duunareiden elämästä, niin se on vierauden takia ei niin kiinnostava.

Meinaatko, että meitä opettajia taikka muita akateemisia ihmisiä ei maalla asu? 😂

En kirjoittanut ylläolevaa, mutta oletan, että tässä viitattiin siihen, että on eri asia varttua akateemisessa perheessä maaseudulla kuin akateemisessa perheessä kaupungissa.

Ei kelpaa.

Jos olisin nyt sinkku niin mieluuten yrittäisin löytää naisen, joka olisi tohtori. Kaikki puhuu täällä ammattikoulun ja amk:n tai amk:n ja yliopiston eroista, mutta on siellä yliopistomaailman sisälläkin iso ero, onko maisteri, tohtori, dosentti vai professori. Olen huomannut, että käytännössä noiden välillä on myös jonkin verran eroa ajatusmaailmassa ja ripaus kateuttakin silloin, kun korkea koulutus on tuonut korkeat tulot. Uskoisin, että itselläni olisi johtavassa asemassa olevana tekniikan tohtorina liian eri ajatusmaailma kuin pullantuoksuisella humanistilla tai luokanopella.

Uppia

Vierailija kirjoitti:

Miksi amismiehet on aina näiden koulutettujen naisten perässä? Tässäkin keskustelussa meidät matalasti koulutetut naiset sivuutetaan kokonaan. Meidän mielipiteet eivät edes kiinnosta.

Maksimoidakseen mahdollisuutensa amismiehen pitää yrittää deittailla myös korkeakoulutettuja naisia. Ja koska vuosi vuodelta yhä useampi nainen menee korkeakouluun niin lopulta olemme tilanteessa, jossa lähes kaikki naiset ovat korkeakoulutettuja.

Kelpaisi, jos mies ei dissaa koulutustani ja kutsu työtäni (tai mitään muutakaan akateemista koulutusta vaativaa työtä) käsien heilutteluksi, ei kärsi alemmuuskompleksista alemman tasoisen koulutuksensa vuoksi, ei leuhki rahoillaan ja kykenee erottamaan akateemikon ja akateemisesti koulutetun toisistaan ja on muutenkin hyväkäytöksinen. Kaikkein tärkeintä on, että sovimme yhteen. Kysymys on toki vain teoreettinen, olen löytänyt oman korkeakoulutetun puolisoni jo kauan sitten, eikä tarvetta vaihtamiseen ole. Hän ole koskaan pitänyt lakimiehen ammattiani käsien heilutteluna..

Ei kelepoo..