Nainen, etenki te korkeasti koulutetut, kelpaako teille amis?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan tulotasolla on jonkunlainen merkitys, jos toinen tienaa 20 000 ja toinen 120 000, niin kyllähän se asettaa aika erilaiset raamit elämälle. Mutta en sen sijaan ymmärrä niitä naisia (itse siis nainen ja FM), jopa sellaiset joilla on akateeminrn koulutus mutta ovat duunaritöissä, jotka kokee että akateeminrn koulutus on joku este parisuhteelle duunarin kanssa (noin teoriassa, sitten tosielämässä pitää tietysti muutenkin olla kemiat kohdillaan että tulee parisuhde). Tuollainen on kyllä enemmänkin sosiaalisten taitojen puutetta ja merkki itsetunto-ongelmista.

Kyllä sillä tulotasolla on suuri merkitys - erikoisesti naisille. Amis 25 000€/v on aivan eri asemassa, kuin amis yrittäjä, joka tienaa sen 200 000€ vuodessa. Kumma, ettei jotkut naiset voi tuota myöntää. Oman alansa erikoisihmiset Dr tutkijat (tohtori sykeröt), sitten erikseen. Heille ei taida edes se kumppanin ulkonäkö olla. mitenkään keskeisessä asemassa.

mies53v

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan tulotasolla on jonkunlainen merkitys, jos toinen tienaa 20 000 ja toinen 120 000, niin kyllähän se asettaa aika erilaiset raamit elämälle. Mutta en sen sijaan ymmärrä niitä naisia (itse siis nainen ja FM), jopa sellaiset joilla on akateeminrn koulutus mutta ovat duunaritöissä, jotka kokee että akateeminrn koulutus on joku este parisuhteelle duunarin kanssa (noin teoriassa, sitten tosielämässä pitää tietysti muutenkin olla kemiat kohdillaan että tulee parisuhde). Tuollainen on kyllä enemmänkin sosiaalisten taitojen puutetta ja merkki itsetunto-ongelmista.

Toisaalta, eivät kaikki akateemisetkaan ole esim. lääkäreitä ja juristeja. Pätevä ammattimies tienaa usein enemmän kuin esim. kirjastonhoitaja tai lastentarhanopettaja.

Aika monen amismiehen keskustelutaidot, sivistystaso, musiikki- ja kirjallisuus- yms. maku ovat niin erilaisia, että mitään yhteistä on vaikea löytää. Sporttisuus ja huumorintaju eivät riitä, vaikka ne ovatkin tärkeitä itselleni. Jos mies ei osaa lukea sanomalehteä (uutiset, talous, kulttuuri), asia kaatuu ensimmäiseen päivään. Silti kaikille on omat vastinparinsa. Hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Kovin moneen duunarisnaiseen vetoaa isolla Audilla tai Bmw:llä ajava Hugo-Boss kauluspaitainen toimistotyöntekijä joka lähtee joka arki-ilta hiihtämään tuhannen euron suksillaan harjoitusohjelmansa mukaisesti.

Muuten sopisi hyvin kuvaukseen, mutta paitani ovat mittatilauspaitoja eikä niissä ole muuta merkintöjä kuin pesulappu ja pienellä kirjaillut nimikirjaimet hihansuussa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kelpaa amis. Koulutus kertoo sivistyneisyydestä ja siitä että ylipäätään ymmärtää koulutuksen merkityksen. Ap ei selvästi ymmärrä. Toisaalta mikä pakko on olla amis jos asia häiritsee? Opiskelemaan vaan.

Amis on käynyt koulutuksen ja saanut tutkinnon. Moni amis-tutkinto on erittäin hyvin työllistävä, kuten sähköala, jossa moni sähköalan tutkinnon suorittanut toimii yrittäjänä ja jopa työllistää muita. Ja siltikö ei kelpaisi akateemiselle naiselle?

Tämähän selittää sen, miksi akateemiset naiset valittavat lehtien palstoilla, että ei löydy miestä. Pinnan alta kun rapsuttaa, niin syrjiviä asenteitahan sieltä löytyy. On tajuttava sekin, että akateemisia miehiä ei riitä kaikille akateemisille naisile. Yliopisto-opiskelijoista suurin osa on naisia ja huomioidaan vielä se, että miehille naisen koulutuksella ei ole yhtä suurta merkitystä eli voi hyvin kelvata amiksen tai amkin käynyt nainen.

Aika monia amismiehiä kiinnostaa enemmän autojen rassaus, penkkiurheilu jne. kuin esim. politiikka ja yhteiskunnalliset asiat. Ei se toki tee heistä yhtään sen huonompia ihmisiä, mutta koska minua eivät kyseiset aiheet juuri kiinnosta, niin ei ole kovin todennäköistä, että meille syntyisi kovin hedelmällisiä keskusteluja. Ja toki aina on poikkeuksia, tarkoitin että keskimäärin varmaan noin.

Amikset on alfoja

Vierailija kirjoitti:

Aika monia amismiehiä kiinnostaa enemmän autojen rassaus, penkkiurheilu jne. kuin esim. politiikka ja yhteiskunnalliset asiat. Ei se toki tee heistä yhtään sen huonompia ihmisiä, mutta koska minua eivät kyseiset aiheet juuri kiinnosta, niin ei ole kovin todennäköistä, että meille syntyisi kovin hedelmällisiä keskusteluja. Ja toki aina on poikkeuksia, tarkoitin että keskimäärin varmaan noin.

Parisuhteen tärkein asia on politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista puhuminen? Melko yksipuolista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan tulotasolla on jonkunlainen merkitys, jos toinen tienaa 20 000 ja toinen 120 000, niin kyllähän se asettaa aika erilaiset raamit elämälle. Mutta en sen sijaan ymmärrä niitä naisia (itse siis nainen ja FM), jopa sellaiset joilla on akateeminrn koulutus mutta ovat duunaritöissä, jotka kokee että akateeminrn koulutus on joku este parisuhteelle duunarin kanssa (noin teoriassa, sitten tosielämässä pitää tietysti muutenkin olla kemiat kohdillaan että tulee parisuhde). Tuollainen on kyllä enemmänkin sosiaalisten taitojen puutetta ja merkki itsetunto-ongelmista.

Toisaalta, eivät kaikki akateemisetkaan ole esim. lääkäreitä ja juristeja. Pätevä ammattimies tienaa usein enemmän kuin esim. kirjastonhoitaja tai lastentarhanopettaja.

Toki, toki, mutta kyllä sillä ansiolla on iso merkitys tavis tallaaja naisen kiinnostuksen heräämiseen. Hyvät ansiot antaa paljon anteeksi, vaikkapa koulutuksen puuttumisesta. Nyt puhutaan siis perusnaisesta. Kyllähän kovan alan akateeminen (aivan eri juttu kuin vaikka kirjastonhoitaja) on luonnostaan hyvin erilainen, johonkin amikseen verrattuna. Siis perusajatuksiltaan ja käytökseltään..kunnianhimo yms..

mies53v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monia amismiehiä kiinnostaa enemmän autojen rassaus, penkkiurheilu jne. kuin esim. politiikka ja yhteiskunnalliset asiat. Ei se toki tee heistä yhtään sen huonompia ihmisiä, mutta koska minua eivät kyseiset aiheet juuri kiinnosta, niin ei ole kovin todennäköistä, että meille syntyisi kovin hedelmällisiä keskusteluja. Ja toki aina on poikkeuksia, tarkoitin että keskimäärin varmaan noin.

Parisuhteen tärkein asia on politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista puhuminen? Melko yksipuolista.

Kai sitä nyt kaikilla on oikeus odottaa jotain parisuhteelta? Jokainen määrittää ihan itse omat kriteerinsä, joita haluaa suhteelta. Koskee myös ystävyyssuhteita.

Olen korkeakoulutettu nainen ja tienaan huomattavasti enemmän kuin matalammin koulutettu mieheni. Hänellä on muita avuja. Käsittääkseni monilla miehillä menee ihan samalla tavalla. Naisen koulutuksella ja tuloilla ei ole merkitystä, muilla jutuilla enemmän. Sama mulla miehen suhteen.

Riippuu varmaan aika pitkälti, millaista suhdetta toivoo. Itse rämmin muutenkin niin syvissä keloissa välillä, ettei haittaa jos sitä ei tarvitse miehen kanssa myös tehdä. Riittää kyllä, jos on vaan hyvää seksiä, jotain yhteistä tekemistä, voi olla vaikka ulkoilua, ruuan laittoa ja leffoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monia amismiehiä kiinnostaa enemmän autojen rassaus, penkkiurheilu jne. kuin esim. politiikka ja yhteiskunnalliset asiat. Ei se toki tee heistä yhtään sen huonompia ihmisiä, mutta koska minua eivät kyseiset aiheet juuri kiinnosta, niin ei ole kovin todennäköistä, että meille syntyisi kovin hedelmällisiä keskusteluja. Ja toki aina on poikkeuksia, tarkoitin että keskimäärin varmaan noin.

Parisuhteen tärkein asia on politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista puhuminen? Melko yksipuolista.

Kai sitä nyt kaikilla on oikeus odottaa jotain parisuhteelta? Jokainen määrittää ihan itse omat kriteerinsä, joita haluaa suhteelta. Koskee myös ystävyyssuhteita.

Itse odotan kyllä enemmän kuin politiikasta tai yhteiskunnallisista asioista keskustelua. Jotenkin tuollainen penkkiurheilu vrs. yhteiskunnalliset keskustelut -kahtiajaottelu kertoo kyllä kirjoittajasta ihan kaiken.

Mutta jää toki sinkuksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen korkeakoulutettu nainen ja tienaan huomattavasti enemmän kuin matalammin koulutettu mieheni. Hänellä on muita avuja. Käsittääkseni monilla miehillä menee ihan samalla tavalla. Naisen koulutuksella ja tuloilla ei ole merkitystä, muilla jutuilla enemmän. Sama mulla miehen suhteen.

Olet harvinaislaatuinen nainen. Miehesi muut avut taitaa olla varsin korkealaatuisia..hyvä niin..miehistä puheen ollen näin yleensä on.

mies53v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monia amismiehiä kiinnostaa enemmän autojen rassaus, penkkiurheilu jne. kuin esim. politiikka ja yhteiskunnalliset asiat. Ei se toki tee heistä yhtään sen huonompia ihmisiä, mutta koska minua eivät kyseiset aiheet juuri kiinnosta, niin ei ole kovin todennäköistä, että meille syntyisi kovin hedelmällisiä keskusteluja. Ja toki aina on poikkeuksia, tarkoitin että keskimäärin varmaan noin.

Parisuhteen tärkein asia on politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista puhuminen? Melko yksipuolista.

Kai sitä nyt kaikilla on oikeus odottaa jotain parisuhteelta? Jokainen määrittää ihan itse omat kriteerinsä, joita haluaa suhteelta. Koskee myös ystävyyssuhteita.

Itse odotan kyllä enemmän kuin politiikasta tai yhteiskunnallisista asioista keskustelua. Jotenkin tuollainen penkkiurheilu vrs. yhteiskunnalliset keskustelut -kahtiajaottelu kertoo kyllä kirjoittajasta ihan kaiken.

Mutta jää toki sinkuksi.

Kai se nyt ainakin auttaa pari- ja ystävyyssuhteissa, jos molemmilla osapuolilla on edes osittain samoja kiinnostuksenkohteita? Jos molempia kiinnostaa täysin eri asiat, niin mistä silloin oikein voi keskustella ja mitä tehdä yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä tavannut yhtään amista koulutustasoltaan, jonka kanssa olisi ollut antoisia, ja polveilevia keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Amiksissa on se ongelma, että estetiikan taju on olematon, yleissivistys yleensä pohjalukemissa ja sitä myöten karisma on tasoa "notta perkele, myöhästyin pändireeneistä. meikäläinen tullee kohtapi. tarviikko makkaraa kaupasta?" 

Eli ei. Ei tule ihan heti mieleen mitään vähemmän sykähdyttävää, kuin toljottava amisurpo joka yrittää juuri ja juuri pysyä kärryillä jos ei puhuta jostain auton lisäosista.

Akateemisistakin todella harva tietää mitään estetiikasta tai filosofiasta ylipäänsä. Jos olet itse juuri näitä opiskellut, saatat olla kuplassa.

Mieheni on köyhä amis ja amiksestakin on tehtynä joku minilinja. On kiinnostunut silti ihan kaikesta, kuten vaikka politiikasta ja taiteesta. Eksä oli ihan skarppi mutta etenkään jälkimmäinen ei kiinnostanut (enemmänkin oman palkan kasvattaminen) vaikka paritkin paperit löytyi.

Urahakuiselle varmaan sopii toinen pariksi, mutta älyä tai intressejä ei voi koulutuksesta päätellä. Tiedän monia luovia ja fiksuja ihmisiä, jotka erinäisten elämäntilanteiden vuoksi ovat päätyneet töihin opiskelun sijaan ja pärjänneet hyvin, mikä itselleni tarkoittaa kykyä luoda omannäköistään ja onnellista elämää.

En mistään hinnasta vaihtaisi.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin yläasteella, siellä oli semmoisia oppilaita, joita ei koulu paljon napannut. Osa pinnasi jatkuvasti, osa ei vaan tehnyt läksyjä ja loput sitten muuten vaan riehuivat ja haistattelivat opettajille. Nämä samat myös varastivat lähikaupasta tupakkaa ja polttivat, kulkivat iltaisin kaupungilla ja ryyppäsivät. Ja samat myös olivat koulukiusaajia, rähisivät keskenään, tappelivat ja pilkkasivat, ivasivat ja ilkkuivat muita. 

Kun menin lukioon, oli siinä tietty suodatin, ja nämä rellestäjät, kuten heitä käytöksensä perusteella mielessäni kutsuin, eivät sinne päässeet, koska arvosanat ei riittäneet. Lukioon tuli oppilaita, joilla oli hyvä keskiarvo, jotka osasivat käyttäytyä, olivat sivistyneitä ja motivoituneita oppimaan, eivätkä kiusanneet muita tai häiriköineet tunneilla. 

Ne rellestäjät päätyivät amikseen, koska eivät muualle päässeet. Kuulin, että siellä homma jatkui samanlaisena, oppiminen ei maittanut, välkällä poltettiin tupakkaa, autot ja niiden rassaamiset kiinnosti. Luokassa opetus kärsi kun koolla oli tällaisia ADHD-tapauksia. 

Jatkoin yliopistoon, ja siellä jatkui samanlainen taso kuin lukiossa oli ollut, ihmiset tajusivat antaa toisille opiskelurauhan ja olivat kiinnostuneita opinnoista. Toki olimme tuolloin muutenkin jo aikuisia. 

Löysin mieheni yliopistolta, ja varmasti yksi syy mikä vaikutti siihen, että kiinnostuin hänestä, oli se, että hän oli myös yliopisto-opiskelija. 

Sitä yläasteen taustaa vasten, en olisi koskaan huolinut, saati katsonut päinkään mitään amista. He antoivat itsestään sellaisen kuvan, että eivät lue kirjoja, eivät seuraa uutisia, käyttävät paljon alkoholia, tupakoivat tai nuuskaavat. Monet olivat rasistisia ja sivistymättömiä. Ja mikä pahempaa, periyttävät geeninsä lapsilleen ja sitten lapsesta tulee samanlainen koulukiusaaja juntti. Joten ei. En olisi kyennyt. 

Eli kun Sinä et uskalla tutustua erilaisiin ihmisiin niin sitten leimaat kaikki ammatillisen koulutuksen saaneet tuohon pakettiin. Good for you.

Näistä "luusereina" pitämistäsi miehistä tulee niitä kovia työntekijöitä ja myös joistakin varsin hyvin tienaavia yrittäjiä aikanaan kunhan se fokus löytyy mihin sen oman sisäisen energian saa kohdistaa. Ehkä on monen intellektuellin naisen helpompi lipittää valkkaria ja lukea ulkoa niitä tomuisia kirjoja niin ei avara maailma pääse pelottamaan.

Tässä on varmaan merkitystä myös sillä, millainen oma kasvuympäristö on ollut. Duunariperheessä tai maaseudulla kasvanut on todennäköisesti elänyt duunareiden keskellä, ja silloin on varmasti monen akateemisen mielestä luonnollista seurustella duunarin kanssa. Kun taas joku kaupungissa opettajaperheessä kasvanut akateeminrn nainen ei tiedä duunareiden elämästä, niin se on vierauden takia ei niin kiinnostava.

Vierailija kirjoitti:

Ei kelpaa. Haluan, että mieheni ymmärtää mitä teen työkseni ja arvostaa sitä.

Anteeksi mutta tästä tulee olo että työ on sinulle itse elämää tärkeämpi.

Arvostan niitä akateemikkoja jotka eivät pidä itseään muita parempina - koska eivät sitä tietenkään ole. Ihmisiä kaikki.