Miksi ylipaino on niin yleistä ja onnistuneesti laihduttaneet harvassa?

Ihmiset ei enää jaksa laittaa ruokaa, vedetään roskaruokaa ja wolttimättöä ja kuvitellaan, että joku megarasvainen nepalilainen ja kiinalainen ravintolaruoka on terveellistä. Liikuntaa ei harrasteta edes arkiliikunnan muodossa. Pulla, karkit ja limsa maistuu arkenakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kuvittelee että kun rääkkää itseään sen kuukauden pari ja onnistuu laihtumaan, voi sen jälkeen taas syödä pizzaa ja pullaa päivittäin kaksin käsin. Tai näin ainakin olen lähipiirini laihduttajista nähnyt.

Niin, normaalipainoisen elämä on jatkuvaa kärvistelyä ja kieltäytymistä

BMI 38

No pyh. Tänäänkin olen syönyt patongin ja jäätelön muiden ruokien lisäksi.

Yleensäkin syön päivittäin jotain makeaa, käyn myös buffetissa tai muuten ravintolassa kerran pari kuussa ja syön pakastepizzaa, nugetteja ja muuta vähän turhankin usein. Vaikka olen normaalipainoinen (ala-keskivaiheilla), pitäisi oman terveyden vuoksi ruveta elämään paremmin. Normaalipainosta huolimatta veriarvot voisivat olla paremmatkin, saati sitten jos painaisin kymmenen kiloa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Monella ei ole hajuakaan kuinka paljon kaloreita itsellä kuluu päivässä. Se naisille tuputettu suositus 2000/päivä on monelle ihan liikaa. Samoin moni ei tajua miten h-lvetisti kaloreita on ihan normaalissakin ruoassa. Eikä se 30 min koirankävelytys kuluta mitään tuhatta kaloria. 

Tämä! Itselläni ei ollut hajuakaan kulutuksesta ennekuin hankin rannesykemittarin (urheilukellon). Olen istumatyössä ja kulutus normaalipäivänä 1400-1600kcal jolloin en urheile. Jos urheilen niin nostaa kulutusta 300-450kcal. Helposti lihoo jos syö 2000kcal/pvä niinä päivinä kun ei liiku. 

Samaa ihmettelin kun kävin kontti kirppiksellä ja siellä oli ihan valtavasti isojen vaatteita.

Xs kokoinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin juuri Olet mitä syöt -jakson Sanna Ukkolasta. Sen perusteella vaikutti, että Ukkola eli dieettituotteilla, mutta ulkomuodossahan se ei näkynyt mitenkään, ainakaan siten kuin luulisi.

Ongelma aika monella on se, että eletään jatkuvasti laihduttaen tai milloin milläkin dieeteillä. Ratkaisu olisi syödä oikeaa ruokaa, jolloin jonkin ajan päästä ei olisi enää jatkuva nälkä joka saa tekemään huonoja valintoja. Lisäksi ihmisten käsitykset ruoasta ovat kummallisia, tyyliin "peruna lihottaa" tai "hiilarit on pahasta". Ei ole myöskään käsitystä, paljonko kaloreita suurimmassa osassa ruokia on, niitä arvioidaan alakanttiin ja toisaalta usein niissä kaloripitoisissa ruoissa ei ole paljon täyttävyyttä. 

Suomessa monesti vaan vaikuttaa että hiilareita vedetään vähän joka välissä, vaikka se on tarpeen lähinnä urheilijoille. Ei niitä toki kokonaan kannata jättää pois, mutta leivän mussutuksen vähentäminen voisi olla hyvä alku. Siinä kun yleensä tulee muutakin huomaamatta kylkiäisenä.

Ehkäpä, mutta vika ei ole parjatussa lautasmallissa. Siinä ei käsketä täyttämään puolta lautasta pastalla, eikä nykyään käsittääkseni suositella kuutta palaa leipää päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Monella ei ole hajuakaan kuinka paljon kaloreita itsellä kuluu päivässä. Se naisille tuputettu suositus 2000/päivä on monelle ihan liikaa. Samoin moni ei tajua miten h-lvetisti kaloreita on ihan normaalissakin ruoassa. Eikä se 30 min koirankävelytys kuluta mitään tuhatta kaloria. 

Jep. Minutkin on alapeukutettu helvettiin, kun olen kirjoittanut että suunnilleen 1400 kaloria riittää kaltaiselleni lyhyelle naiselle hyvin ja enempi alkaa lihottaa.

1400 kaloriakin voi näyttää määrällisesti aika vähältä, toki riippuen mistä sen koostaa. Usein ihmiset katsovat lautasta ja sanovat, että onpa siinä vähän ruokaa, vaikka siinä voi hyvinkin olla 500 kaloria. 

Nykyään lautasetkin ovat muuten todella isoja ja sekin jo hämää silmää, kannattaa siis mieluummin täyttää leipälautasellinen ruoalla kuin täyttää vain puolet ruokalautasesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä laihdutin hitaasti ja onnistuin siinä. Ja ruoka ei ole pääasia. Elämässä pitää olla muita intohimoja.

Entäs jos ei ole muita intohimoja? Kyllä se laihduttaminen on aika mahdotonta jos ei löydy mitään muuta mistä saa nautintoa. Kadehdin niitä naisia, joille intohimo on raha, muotivaatteet, hienot laukut, meikit, korut ja kengät. Itse näen ne kaikki roihuavana turhuuden roviona, joten en pysty niiden motivoimana pysymään hoikkana.

Olen kokeillut monia harrastuksia, esimerkiksi uimista, kävelyä, juoksemista, käsitöitä. Kaikissa tulee sama seinä vastaan, tuntuu turhalta. Mistään en saa samalla tavalla tyydytystä kuin syömisestä.

Miksi pitäisi olla jokin intohimo? Mä en himoitse ruokaa saati tavaroita ja olen pärjännyt elämässäni mielestäni ihan ok.

Rasvasolut ei lisäänny! Lihotessa vaan paisuvat isommiksi mutta määrä on sama, kuin hoikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kuvittelee että kun rääkkää itseään sen kuukauden pari ja onnistuu laihtumaan, voi sen jälkeen taas syödä pizzaa ja pullaa päivittäin kaksin käsin. Tai näin ainakin olen lähipiirini laihduttajista nähnyt.

Niin, normaalipainoisen elämä on jatkuvaa kärvistelyä ja kieltäytymistä

BMI 38

Ei välttämättä. Mä olen 40v, koko aikuisikäni oon syönyt - laiskuuksissani- samalla tavalla: salaattia, uunikalaa, pähkinöitä, ruisleipää. BMI 19, ei nouse eikä laske. Mua ei paljoakaan ruoka kiinnosta. Perheelleni teen velvollisuudesta vaihtelevaa safkaa. En siis saa mielihyvää ruoasta, ikävää sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kuvittelee että kun rääkkää itseään sen kuukauden pari ja onnistuu laihtumaan, voi sen jälkeen taas syödä pizzaa ja pullaa päivittäin kaksin käsin. Tai näin ainakin olen lähipiirini laihduttajista nähnyt.

Niin, normaalipainoisen elämä on jatkuvaa kärvistelyä ja kieltäytymistä

BMI 38

Ei välttämättä. Mä olen 40v, koko aikuisikäni oon syönyt - laiskuuksissani- samalla tavalla: salaattia, uunikalaa, pähkinöitä, ruisleipää. BMI 19, ei nouse eikä laske. Mua ei paljoakaan ruoka kiinnosta. Perheelleni teen velvollisuudesta vaihtelevaa safkaa. En siis saa mielihyvää ruoasta, ikävää sekin.

Voi että olen kateellinen sulle. Olen aina saanut eniten mielihyvää syömisestä. Se on parempaa minulle kuin seksi. Varmaankin kotiolot vaikuttivat tähän myös. Kasvoin perheessä jossa vanhemmat suorastaan vihasi toisiaan, mutta pysyivät yhdessä silti.

Isä turvautui alkoholiin ja äiti ruoan ahmimiseen. Muistan jo lapsena ihmetelleeni miksi äitini syö ruokansa hotkimalla. Mutta kun tarpeeksi kauan sitä ihmettelin, aloin itsekin syödä ruokaa hotkien.

Noh, tietysti omista ongelmistaan voi aina syyttää vanhempia ja fiksut oppivat olemaan toistamatta vanhempiensa virheitä. Tiedän sen. Mutta olen yrittänyt muuttaa sitä lapsuudesta saatua ohjelmointia ja olen siinä onnistunutkin tosi monissa asioissa. Kuitenkin näissä tunteiden hautaamiseen liittyvissä asioissa se tuntuu olevan erityisen vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kuvittelee että kun rääkkää itseään sen kuukauden pari ja onnistuu laihtumaan, voi sen jälkeen taas syödä pizzaa ja pullaa päivittäin kaksin käsin. Tai näin ainakin olen lähipiirini laihduttajista nähnyt.

Niin, normaalipainoisen elämä on jatkuvaa kärvistelyä ja kieltäytymistä

BMI 38

Ei välttämättä. Mä olen 40v, koko aikuisikäni oon syönyt - laiskuuksissani- samalla tavalla: salaattia, uunikalaa, pähkinöitä, ruisleipää. BMI 19, ei nouse eikä laske. Mua ei paljoakaan ruoka kiinnosta. Perheelleni teen velvollisuudesta vaihtelevaa safkaa. En siis saa mielihyvää ruoasta, ikävää sekin.

Voi että olen kateellinen sulle. Olen aina saanut eniten mielihyvää syömisestä. Se on parempaa minulle kuin seksi. Varmaankin kotiolot vaikuttivat tähän myös. Kasvoin perheessä jossa vanhemmat suorastaan vihasi toisiaan, mutta pysyivät yhdessä silti.

Isä turvautui alkoholiin ja äiti ruoan ahmimiseen. Muistan jo lapsena ihmetelleeni miksi äitini syö ruokansa hotkimalla. Mutta kun tarpeeksi kauan sitä ihmettelin, aloin itsekin syödä ruokaa hotkien.

Noh, tietysti omista ongelmistaan voi aina syyttää vanhempia ja fiksut oppivat olemaan toistamatta vanhempiensa virheitä. Tiedän sen. Mutta olen yrittänyt muuttaa sitä lapsuudesta saatua ohjelmointia ja olen siinä onnistunutkin tosi monissa asioissa. Kuitenkin näissä tunteiden hautaamiseen liittyvissä asioissa se tuntuu olevan erityisen vaikeaa.

Älä ole turhaan kateellinen mulle. Mua kritisoidaan jatkuvasti, kun mua ei vaan vähääkään kiinnosta kakkupala juhlissakaan. Mua pidetään höyrypää- anorektikkona. Ei ollenkaan kivaa. Nykyisin hivutan vaivihkaa kakkupalat käsilaukkuuni. Tai sujautan kenkään. Inhoan makeaa( kin). Ei oo helppoa näinkään päin. Enkä löydä kauniita vaatteitakaan,kun olen 170 pitkä, eikä laaksoa, ei kukkulaa juurikaan....

Mä tykkään ruuasta ja herkuista ja lempiharrastukseni on lukeminen. BMI on 28. En vaanjaksa liikkua riittävästi enkä malta luopua herkuista.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla johtuu työelämästä. Töissä ollessa aina lihon ja työttömyysjaksojen aikana pääsen parempaan kuntoon.

Itsellä myös elämäntavat parantuneet taas työttömänä. Aluksi ensimmäisellä viikolla jäi tupakointi.

Nyt kuukauden päästä jäi helposti pela alkoholi. Työelämässä saattoi illalla töistä tullessa tissutella että sai stressaantuneena unet ja taas aamusta neljältä ylös työmatkalle.

Työelämässä myös sortuu roskaruokaan ja siitä saa paljon energiaa. Työttömänä voi oikeasti miettiä ja laskea mihin on varaa, jää paljon enemmän yllättäen ansiosidonnaisella rahaa säästöön (useita satasia).

Myös voi ulkoilla ja harrastaa liikuntaa kun on päivällä aikaa muuhunkin kuin työhön ja nukkumiseen. Työaikana ei välttämättä kerennyt edes illalla hakea kaupasta eväitä töihin seuraavaksi päiväksi, koska päivät oli niiin pitkiä ja ylityölisiä ei myönnetä silti, mutta on tavallaan pakollista jäädä ylitöihin... Miksi?

Työttömänä on myös aikaa kasvattaa omia lapsia ja ihmetellä etteivät he edes ole oppineet aamulla harjaamaan hampaita, nyt voi valvoa ja pakottaa hampaiden harjauksen suoritetuksi.

Ei tule reikiä ja tulee säästöä enemmän kuin työelämässä, kun ostovoima on ajettu alhaiseksi.

Työttömänä pärjää taloudellisesti paremmin, kun ei tarvitse tehdä kuuden ihmisen edestä töitä.

Voi olla vain yksi ihminen ja vanhempi lapsilleen.

Kuutena ihmisenä ei voi kasvattaa omia lapsiaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kuvittelee että kun rääkkää itseään sen kuukauden pari ja onnistuu laihtumaan, voi sen jälkeen taas syödä pizzaa ja pullaa päivittäin kaksin käsin. Tai näin ainakin olen lähipiirini laihduttajista nähnyt.

Niin, normaalipainoisen elämä on jatkuvaa kärvistelyä ja kieltäytymistä

BMI 38

Höpöhöpö.

Tänään oon vetänyt kaksi hampurilaista ja vihiksen, eilen otin alkoholia reilummin.

Normaali ruokavalio suht terveellinen ja nautin liikunnasta, en ole kokenut sen olevan kärvistelyä ja kieltäytymistä koska nautin siitä.

Niitä tapoja ja tottumuksia voi myös muuttaa. Varmasti laihdutus on inhottavaa jos sen kokee vain kärvistelynä.

Miten et liho? Minäkin söin eilen hampurilaista ja suklaata, viikonloppuna kaljaa.

Ja bmi 38 tosiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kuvittelee että kun rääkkää itseään sen kuukauden pari ja onnistuu laihtumaan, voi sen jälkeen taas syödä pizzaa ja pullaa päivittäin kaksin käsin. Tai näin ainakin olen lähipiirini laihduttajista nähnyt.

Niin, normaalipainoisen elämä on jatkuvaa kärvistelyä ja kieltäytymistä

BMI 38

Ei välttämättä. Mä olen 40v, koko aikuisikäni oon syönyt - laiskuuksissani- samalla tavalla: salaattia, uunikalaa, pähkinöitä, ruisleipää. BMI 19, ei nouse eikä laske. Mua ei paljoakaan ruoka kiinnosta. Perheelleni teen velvollisuudesta vaihtelevaa safkaa. En siis saa mielihyvää ruoasta, ikävää sekin.

Voi että olen kateellinen sulle. Olen aina saanut eniten mielihyvää syömisestä. Se on parempaa minulle kuin seksi. Varmaankin kotiolot vaikuttivat tähän myös. Kasvoin perheessä jossa vanhemmat suorastaan vihasi toisiaan, mutta pysyivät yhdessä silti.

Isä turvautui alkoholiin ja äiti ruoan ahmimiseen. Muistan jo lapsena ihmetelleeni miksi äitini syö ruokansa hotkimalla. Mutta kun tarpeeksi kauan sitä ihmettelin, aloin itsekin syödä ruokaa hotkien.

Noh, tietysti omista ongelmistaan voi aina syyttää vanhempia ja fiksut oppivat olemaan toistamatta vanhempiensa virheitä. Tiedän sen. Mutta olen yrittänyt muuttaa sitä lapsuudesta saatua ohjelmointia ja olen siinä onnistunutkin tosi monissa asioissa. Kuitenkin näissä tunteiden hautaamiseen liittyvissä asioissa se tuntuu olevan erityisen vaikeaa.

Älä ole turhaan kateellinen mulle. Mua kritisoidaan jatkuvasti, kun mua ei vaan vähääkään kiinnosta kakkupala juhlissakaan. Mua pidetään höyrypää- anorektikkona. Ei ollenkaan kivaa. Nykyisin hivutan vaivihkaa kakkupalat käsilaukkuuni. Tai sujautan kenkään. Inhoan makeaa( kin). Ei oo helppoa näinkään päin. Enkä löydä kauniita vaatteitakaan,kun olen 170 pitkä, eikä laaksoa, ei kukkulaa juurikaan....

No jooh, kai tämä on taas sitä ettei ihminen ole koskaan tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on. Esimerkiksi he joilla on kiharat hiukset haluaa suoristaa ne ja he joilla on suorat, haluaa kihartaa ne. Mutta kyllä minä mieluummin ottaisin terveen hoikan vartalon kaikesta anorektisuus kritisoinnista huolimatta, kuin tämän ylipainoisen kropan verenpainelääkkeineen. Ja olen itsekin kokenut joskus teininä sen ajan, jolloin mua moitittiin laihuudesta ja käskettiin hommaamaan jotain, mistä ottaa kiinni. Niin nyt sitä sitten on. Meni vähän överiksi. 😄👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä laihdutin hitaasti ja onnistuin siinä. Ja ruoka ei ole pääasia. Elämässä pitää olla muita intohimoja.

Entäs jos ei ole muita intohimoja? Kyllä se laihduttaminen on aika mahdotonta jos ei löydy mitään muuta mistä saa nautintoa. Kadehdin niitä naisia, joille intohimo on raha, muotivaatteet, hienot laukut, meikit, korut ja kengät. Itse näen ne kaikki roihuavana turhuuden roviona, joten en pysty niiden motivoimana pysymään hoikkana.

Olen kokeillut monia harrastuksia, esimerkiksi uimista, kävelyä, juoksemista, käsitöitä. Kaikissa tulee sama seinä vastaan, tuntuu turhalta. Mistään en saa samalla tavalla tyydytystä kuin syömisestä.

Voin samaistua.

Syöminen on parempaa kuin seksi. Mieluummin luopuisin siitä.

N 100kg

Nyt nelikymppisenä on alkanut lihottamaan roskaruoka ja alkoholi, vaikka liikun työmatkoilla päivässä terveysliikuntaa sen 10km.

Pakko jättää pois siiderit tai oluet ja liharuuat.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei enää jaksa laittaa ruokaa, vedetään roskaruokaa ja wolttimättöä ja kuvitellaan, että joku megarasvainen nepalilainen ja kiinalainen ravintolaruoka on terveellistä. Liikuntaa ei harrasteta edes arkiliikunnan muodossa. Pulla, karkit ja limsa maistuu arkenakin.

Tämä on totta. Kerran luin artikkelin 30+ italialaisesta naisesta Suomessa. Hän sanoi syöneensä ensimmäisen mikroateriansa Suomessa yli 30-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on addiktio. Samasta syystä juopot ja narkitkin retkahtaa.

Juopot ja narkit voivat kuitenkin lopettaa käytön kokonaan. Ihmisen pitää syödä. Ei voi vain lopettaa syömistä kokonaan. Se tekee tästä asiasta jopa vaikeampaa. Ruoka-addiktit kuitenkin saavat ihan tutkitusti normaalia enemmän mielihyvää siitä ruoasta. Ei voi vain mennä katkolle, että nyt ei syödä viikkoon ollenkaan. 

Lopettakaa tämä jargon. Tupakan polton lopettaminen on varmasti vaikeampaa kuin laihdutus, samoin alkoholismista toipuminen. Ihminen on luotu liikkumaan, eikä ole pakko syödä holtittomasti.