Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ylipaino on niin yleistä ja onnistuneesti laihduttaneet harvassa?
12.11.2021 |
Tilastot kertovat kaiken tarpeellisen. Mikä meitä lihottaa? Miksi laihduttamiseen ei ole keksitty todella toimivaa konstia vaikka luulisi että sen keksijä rikastuisi satumaisesti?
Ja joku tulee nyt sanomaan että pitää syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Moni on tuota kokeillut ja epäonnistunut, eli se ei ole toimiva. Voi olla että vikaa on enemmän laihduttajassa kuin menetelmässä mutta fakta on se että ratkaisuksi ylipaino-ongelmaan siitä ei ole.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se on addiktio. Samasta syystä juopot ja narkitkin retkahtaa.
Juopot ja narkit voivat kuitenkin lopettaa käytön kokonaan. Ihmisen pitää syödä. Ei voi vain lopettaa syömistä kokonaan. Se tekee tästä asiasta jopa vaikeampaa. Ruoka-addiktit kuitenkin saavat ihan tutkitusti normaalia enemmän mielihyvää siitä ruoasta. Ei voi vain mennä katkolle, että nyt ei syödä viikkoon ollenkaan.
Lopettakaa tämä jargon. Tupakan polton lopettaminen on varmasti vaikeampaa kuin laihdutus, samoin alkoholismista toipuminen. Ihminen on luotu liikkumaan, eikä ole pakko syödä holtittomasti.
Olen lopettanut tupakoinnin sekä suonensisäisesten käytön, ja voin sanoa, että lasten leikkiä laihdutukseen verrattuna.
-se bmi 38,joka on 5 vuotta yrittänyt laihduttaa -
Juuri näin. Ruoka iskee keskushermostoon useimmilla ihmisillä loppupeleissä "pahemmin" kuin edes huumeet.
Ne sikspäkki-ihmiset on varustettu poikkeuksellisen hyvällä itsekurilla. Ei siihen kykene kuin ehkä 1% ihmisistä.
Ja jos nyt ei edes mistään sikspäkkilukemiin laihduttamisesta puhuta, vaatii teräksistä itsekuria laihtua edes normaalipainoon jostain 40-80 kilon ylipainosta. Helpostikin puhutaan vuoden urakasta tai pidemmästäkin, jonka aikana on vaan pakko tarkastella kriittisesti kaikkea suuhun laittamaansa ruokaa ja niiden kalorimääriä, tai tuloksia ei vaan tule ja vaakalukema ei liiku ainakaan alaspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska laihduttaminen ei onnistu 90% tapauksista.
Elämäntapa muutos, ja hitaasti eteneminen, siinä se.
On niin kumma kun ihmiset eivät vain tajua että ne ihmekuurit ja nälkäpaastot on ajanhukkaa. Takuulla ei tule onnistumaan. Painoa voi saada kauhealla kidutuksella alas muutaman kilon, joka sitten kohta on tuplana tai triplana takaisin. Ja ihmepilleri kauppiaat ja laihdutusgurut hieroo käsiään, rahantulo on taattu!
Sitä en myöskään tajua mitä ihmettä on tapahtunut ihmisten "geeneille" että muutamassa kymmenessä vuodessa kansa on paisunut kuin pullataikina? Olen sitä ikäluokkaa joka muistaa ajan jolloin syötiin perunaa ja soosia, voita ja leipää. sokeria käytettiin huoletta, ei ollut "vaarallisia" ruokia, ei mietitty karbohydraatteja ei vedetty treeniä veren maku suussa - ja oltiin normaalipainoisia ja hoikkia!
Mitä ihmettä sitten tapahtui? Sen haluaisin tietää. Ei suinkaan ne geenit yhtäkkiä ole vaihtuneet?
Syytetään jotain lääkkeitä, ei kai kaikki kuitenkaan niitäkään käytä? Aineenvaihdunta, miten se yhtäkkiä onkin alkanut joka toisella prakaamaan?
Kummallista etttei tuota asiaa tutkita, vai tutkitaanko? Kun kuitenkin tiedetään että vain yksi kolmasosa suomalaisista on normaalipainoisia. Kyllä siinä pitäisi hälytyskellojen soida jo ja lujaa!
Omassa suvussani on myös joitain ylipainoisia ja tiedän miksi. Heidän kohdallaan pullan puputus ja makean mättäminen ja alkoholi, makkara ja rasvaiset pikaruoat. Eipä siinä muuta sitten tarvitakaan.
Kun kuitenkin me jotka kannamme samoja geenejä olemme hoikkia ja jopa laihoja (minä) syömällä normaalia kotiruokaa jätttäen makean mässäyksen vähemmälle. Säännölliset ruoka-ajat, ei turhia välipaloja, liikunta josta nauttii. Itse en käytä alkoa ollenkaan.
Syytetään raskauskiloja jotka jäävät pysyviksi. Syytetään kilpirauhasta. Itse olen kaksi raskautta ja synnytystä läpi käynyt, kilpirauhasen vajaatoimintaa potenut kolme kymmentä vuotta, samoin sisareni. Emmekä ole lihoneet sen takia. Sitä en väitä etteikö se joillakin voi olla ongelma, mutta ei se mikään sääntö ole että niin käy, eikä se lisää painoa kymmeniä kiloja.
En kiellä itseltäni yhtään mitään mutta en syö mitään mikä ei maita. Makean ystävä en ole, mutta kyllä kesäisin jäätelö maistuu. Liian rasvaiset ruoat ällöttää, syön mieluummin kevyesti. Ja kuten sanoin alkoa ei kulu.
Onhan heroiinin ja tupakoinninkin lopettaminen vaikeaa. Ylipainoisilla on ruokariippuvuus, ja se on erityisen hankala, koska keho oikeasti tarvitsee ruokaa ja sen sisältämiä aineita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se on addiktio. Samasta syystä juopot ja narkitkin retkahtaa.
Juopot ja narkit voivat kuitenkin lopettaa käytön kokonaan. Ihmisen pitää syödä. Ei voi vain lopettaa syömistä kokonaan. Se tekee tästä asiasta jopa vaikeampaa. Ruoka-addiktit kuitenkin saavat ihan tutkitusti normaalia enemmän mielihyvää siitä ruoasta. Ei voi vain mennä katkolle, että nyt ei syödä viikkoon ollenkaan.
Lopettakaa tämä jargon. Tupakan polton lopettaminen on varmasti vaikeampaa kuin laihdutus, samoin alkoholismista toipuminen. Ihminen on luotu liikkumaan, eikä ole pakko syödä holtittomasti.
Olen lopettanut tupakoinnin sekä suonensisäisesten käytön, ja voin sanoa, että lasten leikkiä laihdutukseen verrattuna.
-se bmi 38,joka on 5 vuotta yrittänyt laihduttaa -Juuri näin. Ruoka iskee keskushermostoon useimmilla ihmisillä loppupeleissä "pahemmin" kuin edes huumeet.
Ne sikspäkki-ihmiset on varustettu poikkeuksellisen hyvällä itsekurilla. Ei siihen kykene kuin ehkä 1% ihmisistä.
Ja jos nyt ei edes mistään sikspäkkilukemiin laihduttamisesta puhuta, vaatii teräksistä itsekuria laihtua edes normaalipainoon jostain 40-80 kilon ylipainosta. Helpostikin puhutaan vuoden urakasta tai pidemmästäkin, jonka aikana on vaan pakko tarkastella kriittisesti kaikkea suuhun laittamaansa ruokaa ja niiden kalorimääriä, tai tuloksia ei vaan tule ja vaakalukema ei liiku ainakaan alaspäin.
Ruokaa ei tarvitse tarkastella kriittisesti vaan itseään, toimintatapojaan ja sitä mitä ruualla elämässään korvaa ja mistä luopuu ruuan vuoksi. Pitää myös hyväksyä että on laiska ja valehtelelija, jota suurin osaa ihmisistä on, koska se on ihmisen luonne. Miten tulla toimeen tämän tiedon kanssa ja osaa määritellä mistä itselleen valehtelee on tärkeä osa pysyvää painon pudotusta. Jos psyykkinen työ jää tekemättä paino palaa takaisin ja yli lähtöpisteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn juoksulenkillä 3 kertaa viikko ja vuodessa tulee yhteensä 1200km. Laskin siitä että paljonko energiankulutus kasvaa per päivä juoksemisesta. Tulos oli 220kcal eli yhden pikkusen suklaapatukan verran per päivä! Toki tuokin määrä voi auttaa jo laihtumaan jos sitten jättää sen suklaapatukan syömättä, siinä vaan tulee sellanen itsepetos että kun on treenannu niin antaa luvan itselleen herkutella.
Eli vastaus on että laihdutus tehdään syömällä ja liikunnalla parannetaan yleistä vointia ja sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se on addiktio. Samasta syystä juopot ja narkitkin retkahtaa.
Juopot ja narkit voivat kuitenkin lopettaa käytön kokonaan. Ihmisen pitää syödä. Ei voi vain lopettaa syömistä kokonaan. Se tekee tästä asiasta jopa vaikeampaa. Ruoka-addiktit kuitenkin saavat ihan tutkitusti normaalia enemmän mielihyvää siitä ruoasta. Ei voi vain mennä katkolle, että nyt ei syödä viikkoon ollenkaan.
Lopettakaa tämä jargon. Tupakan polton lopettaminen on varmasti vaikeampaa kuin laihdutus, samoin alkoholismista toipuminen. Ihminen on luotu liikkumaan, eikä ole pakko syödä holtittomasti.
Onkohan noin? Minä olen onnistunut lopettamaan tupakanpolton ja se ei ollut helppoa mutta laihduttaminen tuntuu mahdottomasta seuraavalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutoksen pitää lähteä ensin ajattelusta, jotta tuloksista tulee pysyviä. Muutoksen pitää olla myös maltillinen ja perustua pitkään tähtäimeen, eikä lyhyessä ajassa tapahtuvaan isoon muutokseen. Pudotustahti voi olla esim 1kg kuukaudessa, tarkkailuväli vaikkapa kolme kuukautta.
Syö säännöllisesti, eli noudata ateriarytmiä:
Aamupala
Lounas
Välipala
Päivällinen
IltapalaKerran viikossa voi herkutella, syö kuitenkin herkkupäivänäkin ateriarytmin mukaisesti.
Syömisistä pois turhat hiilarit (kaikki missä on lisätty sokeria, esim limut, mehut jne)
Keskity siihen että saat proteiinia, hiilaria ja rasvaa sopivassa suhteessa. Syö siis ns. Kotiruokaa. Koita liikkua, kävelykin on liikkumista. Sen lisäksi että se saa aineenvaihduntaa toimimaan paremmin, sillä on myös positiivisia vaikutuksia henkiselle puolella.
Nälissään ei tuke olla, jos olet koko ajan nälkäinen, teet jotain väärin.
Vika on ruuan sisällössä, jos on koko ajan nälkä. Eikä mikään pakko ole syödä viidesti päivässä.
Nimenomaan kannattaa syödä useasti päivän aikana, se pitää ainevaihdunnan yllä ja viestii kropalle että kamaa tulee säännöllisesti, joten ei tarvi varastoida läskiksi sitä kerran päivässö tulevaa jättiannosta.
Mut syö sä kerran päivässä ja itke laihdutuksen vaikeutta, elämä,on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutoksen pitää lähteä ensin ajattelusta, jotta tuloksista tulee pysyviä. Muutoksen pitää olla myös maltillinen ja perustua pitkään tähtäimeen, eikä lyhyessä ajassa tapahtuvaan isoon muutokseen. Pudotustahti voi olla esim 1kg kuukaudessa, tarkkailuväli vaikkapa kolme kuukautta.
Syö säännöllisesti, eli noudata ateriarytmiä:
Aamupala
Lounas
Välipala
Päivällinen
IltapalaKerran viikossa voi herkutella, syö kuitenkin herkkupäivänäkin ateriarytmin mukaisesti.
Syömisistä pois turhat hiilarit (kaikki missä on lisätty sokeria, esim limut, mehut jne)
Keskity siihen että saat proteiinia, hiilaria ja rasvaa sopivassa suhteessa. Syö siis ns. Kotiruokaa. Koita liikkua, kävelykin on liikkumista. Sen lisäksi että se saa aineenvaihduntaa toimimaan paremmin, sillä on myös positiivisia vaikutuksia henkiselle puolella.
Nälissään ei tuke olla, jos olet koko ajan nälkäinen, teet jotain väärin.
Vika on ruuan sisällössä, jos on koko ajan nälkä. Eikä mikään pakko ole syödä viidesti päivässä.
Nimenomaan kannattaa syödä useasti päivän aikana, se pitää ainevaihdunnan yllä ja viestii kropalle että kamaa tulee säännöllisesti, joten ei tarvi varastoida läskiksi sitä kerran päivässö tulevaa jättiannosta.
Mut syö sä kerran päivässä ja itke laihdutuksen vaikeutta, elämä,on valintoja.
Olet väärässä. Aineenvaihdunta pysyy käynnissä vähemmilläkin syöntikerroilla, se pysähtyy vasta kun kuolee.
Missä kohtaa muuten sanoin syöväni kerran päivässä?
Miksi keksit omiasi toisen viestistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten ylipaino on surullista. Vaikea alku elämälle. Ylipainoisten lasten huoltajat johonkin ravitsemuskurssille ... ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutoksen pitää lähteä ensin ajattelusta, jotta tuloksista tulee pysyviä. Muutoksen pitää olla myös maltillinen ja perustua pitkään tähtäimeen, eikä lyhyessä ajassa tapahtuvaan isoon muutokseen. Pudotustahti voi olla esim 1kg kuukaudessa, tarkkailuväli vaikkapa kolme kuukautta.
Syö säännöllisesti, eli noudata ateriarytmiä:
Aamupala
Lounas
Välipala
Päivällinen
IltapalaKerran viikossa voi herkutella, syö kuitenkin herkkupäivänäkin ateriarytmin mukaisesti.
Syömisistä pois turhat hiilarit (kaikki missä on lisätty sokeria, esim limut, mehut jne)
Keskity siihen että saat proteiinia, hiilaria ja rasvaa sopivassa suhteessa. Syö siis ns. Kotiruokaa. Koita liikkua, kävelykin on liikkumista. Sen lisäksi että se saa aineenvaihduntaa toimimaan paremmin, sillä on myös positiivisia vaikutuksia henkiselle puolella.
Nälissään ei tuke olla, jos olet koko ajan nälkäinen, teet jotain väärin.
Vika on ruuan sisällössä, jos on koko ajan nälkä. Eikä mikään pakko ole syödä viidesti päivässä.
Nimenomaan kannattaa syödä useasti päivän aikana, se pitää ainevaihdunnan yllä ja viestii kropalle että kamaa tulee säännöllisesti, joten ei tarvi varastoida läskiksi sitä kerran päivässö tulevaa jättiannosta.
Mut syö sä kerran päivässä ja itke laihdutuksen vaikeutta, elämä,on valintoja.
Säännöllisyys ei tarkoita samaa kuin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rasvasolut ei lisäänny! Lihotessa vaan paisuvat isommiksi mutta määrä on sama, kuin hoikilla.
"Vanha väite pitää paikkansa: Pulskasta lapsesta tulee helposti lihava aikuinen, sillä rasvasolujen määrä lisääntyy parikymppiseksi asti. Sitten lisääntyminen hidastuu, mutta yksittäisten solujen kasvu jatkuu.
Uusimman tiedon mukaan rasvasoluja ei tule lisää, mutta ne eivät myöskään vähene. Vielä hetki sitten ajateltiin, että rasvasolut lisääntyvät aikuisenakin, mutta hitaammin."
Kyllä ne rasvasolut lisääntyy jos paljon lihoaa. Mutta ne ei koskaan vähene paitsi rasvaimulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne rasvasolut lisääntyy jos paljon lihoaa. Mutta ne ei koskaan vähene paitsi rasvaimulla.
https://news.yale.edu/2015/03/02/study-new-fat-cells-are-created-quickl…
Koska ihmisen evoluutio ei ole pysynyt vaurastumisen perässä. Runsaskalorinen ravinto on vasta vähän aikaa ollut helposti kaikkien ulottuvilla. Työ oli ennen fyysisempää, ja ihminen on "luotu" kävelemään, ei istumaan autossa. Hyvä ruokahalu on ollut henkiin jäämisen edellytys aikoina kun seuraavasta ateriasta ei ole ollut tietoa. Meidän kropat on suunniteltu energiatehokkaiksi.
Naiset keräävät helpommin rasvaa koska hedelmällisessä iässä olevalle naiselle luonnollinen tila olisi olla koko ajan raskaana tai imettää, jolloin vararavintoa tarvittaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkään ruuasta ja herkuista ja lempiharrastukseni on lukeminen. BMI on 28. En vaanjaksa liikkua riittävästi enkä malta luopua herkuista.
Jännä juttu, minulla ihan sama homma muuten, mutta BMI n. 21. Syön herkkuja päivittäin enkä edes liiku juurikaan.
Olisi joskus mielenkiintoista nähdä mikä ero sitten on vaikka niissä herkkumäärissä tai muissa ruoissa. Ehkä "paljon herkkuja" on minulle eri asia kuin jollekin toiselle, mutta herkuista ei kuitenkaan tarvitse luopua laihtuakseen. Yritin joskus painavampana sitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi laihtua, ihminen kuitenkin on kokonaisuus, eli kaikki vaikuttaa kaikkeen. Harva voi keskittyä vain laihtumiseen. Sellainenkin seikka on olemassa (dabeteshoitajan kertomaa) jos esim olet joskus ollut 90kg, jokin sinussa alitajuisesti pyrkii siihen samaan, vaikka olisit laihtunut. Joku viisas varmaan osaa selittää tämän paremmin. Kuitenkin siis, laihtuminen on todella vaikeaa pysyvästi. Olen aina sanonut jokainen voi laihduttaa kerran jopa kaksi, mutta kuka jaksaa laihduttaa koko ikänsä? Varsinkin kun elämässä on sairauksia jotka estävät liikunnan jne.
Kun on tarpeeksi kauan alemmassa painossa, siitä tulee kyllä uusi normaali. Minulla oli vuosia tietty paino, johon laihduin helposti ja nopeasti takaisin kun huonot elintavat olivat hetkeksi lihottaneet, mutta siitä tuntui olevan "mahdoton" päästä alemmaksi. Sitten päätin oikeasti yrittää tekemällä muitakin muutoksia kuin vain niiden hetkellisten huonojen elintapojen palauttamisen entiseen ja paino alkoi laskea. Uusi paino oli n. kolme kiloa vähemmän kuin aiempi ja se pysyi, mutta silloin lakkasin yrittämästä laihduttaa enempää koska tuntui että se alkoi olla hankalampaa.
Sitten noin vuosi myöhemmin ajattelin, että haluaisin laihduttaa lisää. Mietin että senhetkinen painoni on varmaan minulla se nykyinen tyypillinen paino joka ei meinaa helposti laskea. Sillä kerralla olikin vaikeampaa ja piti tehdä ehkä enemmän muutoksia, mutta kyllä sekin paino sitten laski ja uusi helposti pysyvä paino oli taas suunnilleen 3-4 kiloa kevyempi. En muuten missään vaiheessa luopunut herkuista.
Painan siis nykyään noin 7-8 kiloa vähemmän kuin mikä oli muutaman vuoden takainen "set weight", jonka laihduttaminen tuntui muka olevan mahdotonta. Painoni on pysynyt tällaisena yli vuoden eikä lähde nousemaan helposti vaikka en tosiaan syö maailman terveellisimmin tai kurinalaisimmin. Tuntuu oikeastaan että syön melko samanlaisesti kuin silloin 7 kiloa painavampana, vaikka pakostihan syön nyt vähemmän. Se ei kuitenkaan tunnu miltään kidutukselta, nälältä ja kieltäytymiseltä eikä tämän takia tarvitse laihduttaa koko ikäänsä. Tässä pysyäkseen ei tarvitse myöskään liikkua, vaikka se muuten onkin suositeltavaa.
Sukuni on enemmän lihavaa kuin laihaa ja pelkäsin, että olen tuomittu samaan. Selvisi, että en ole vaan voin ihan itse valita mitä teen.
Vierailija kirjoitti:
Koska laihduttaminen ei onnistu 90% tapauksista.
Elämäntapa muutos, ja hitaasti eteneminen, siinä se.
On niin kumma kun ihmiset eivät vain tajua että ne ihmekuurit ja nälkäpaastot on ajanhukkaa. Takuulla ei tule onnistumaan. Painoa voi saada kauhealla kidutuksella alas muutaman kilon, joka sitten kohta on tuplana tai triplana takaisin. Ja ihmepilleri kauppiaat ja laihdutusgurut hieroo käsiään, rahantulo on taattu!
Sitä en myöskään tajua mitä ihmettä on tapahtunut ihmisten "geeneille" että muutamassa kymmenessä vuodessa kansa on paisunut kuin pullataikina? Olen sitä ikäluokkaa joka muistaa ajan jolloin syötiin perunaa ja soosia, voita ja leipää. sokeria käytettiin huoletta, ei ollut "vaarallisia" ruokia, ei mietitty karbohydraatteja ei vedetty treeniä veren maku suussa - ja oltiin normaalipainoisia ja hoikkia!
Mitä ihmettä sitten tapahtui? Sen haluaisin tietää. Ei suinkaan ne geenit yhtäkkiä ole vaihtuneet?
Syytetään jotain lääkkeitä, ei kai kaikki kuitenkaan niitäkään käytä? Aineenvaihdunta, miten se yhtäkkiä onkin alkanut joka toisella prakaamaan?
Kummallista etttei tuota asiaa tutkita, vai tutkitaanko? Kun kuitenkin tiedetään että vain yksi kolmasosa suomalaisista on normaalipainoisia. Kyllä siinä pitäisi hälytyskellojen soida jo ja lujaa!
Omassa suvussani on myös joitain ylipainoisia ja tiedän miksi. Heidän kohdallaan pullan puputus ja makean mättäminen ja alkoholi, makkara ja rasvaiset pikaruoat. Eipä siinä muuta sitten tarvitakaan.
Kun kuitenkin me jotka kannamme samoja geenejä olemme hoikkia ja jopa laihoja (minä) syömällä normaalia kotiruokaa jätttäen makean mässäyksen vähemmälle. Säännölliset ruoka-ajat, ei turhia välipaloja, liikunta josta nauttii. Itse en käytä alkoa ollenkaan.
Syytetään raskauskiloja jotka jäävät pysyviksi. Syytetään kilpirauhasta. Itse olen kaksi raskautta ja synnytystä läpi käynyt, kilpirauhasen vajaatoimintaa potenut kolme kymmentä vuotta, samoin sisareni. Emmekä ole lihoneet sen takia. Sitä en väitä etteikö se joillakin voi olla ongelma, mutta ei se mikään sääntö ole että niin käy, eikä se lisää painoa kymmeniä kiloja.
En kiellä itseltäni yhtään mitään mutta en syö mitään mikä ei maita. Makean ystävä en ole, mutta kyllä kesäisin jäätelö maistuu. Liian rasvaiset ruoat ällöttää, syön mieluummin kevyesti. Ja kuten sanoin alkoa ei kulu.
Ajattelen ja toimin samoin.
OLen silti ylipainoinen..
Olen ollut ylipainoinen 26 vuotta.
Vasemmisto piireisa sain lukiolaisena painoni 18 kg alas kolmen vuoden ajaikana TULLIN seurassa.
Sitten alkoikin alamaki.
Neuvostoliitto hajosi ja maahamme soluttautui pikaruokaloita. Pian painoin neljakymment'kiloa liikaa.
Nyt olen viimeiset vuodet vetanyt ihmeen kaupalla ja parilla leikkauksella elossa.
Syominen on ainut iloni.
Vierailija kirjoitti:
En minä kokenut sitä kärsimyksenä. Jonkun aikaa toki meni totutellessa uuteen normaaliin.
N42, kaksi vuotta laihdutusta ja - 50 kg.
Upea tulos! Oliko sinulla tukena Ozempic tai Saxenda? Se ei saavutustasi vähennä, mutta kysyn koska mietin kannattaisiko minun kysyä lääkäriltä apua tähän omaan elämäntapamuutokseeni.
Alue: Aihe vapaa
Jos joku sairaus estää liikunnan, niin silloin juurikin pitää panostaa ruokaan, eikä ajatella ettei voi hallita painoa liikkumattomuuden vuoksi.