Seksikumppaneiden määrä mitä kerrot vs todellisuus

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sitä ymmärtää, että ihmisillä voi olla kymmeniäkin kumppaneita elämänsä aikana, mutta kun luvut nousevat yli sadan pakostakin miettii onko ihmisellä itsellään kaikki hyvin? Minkälainen ihminen on valmis vain juoksemaan sängystä toiseen vuosien ajan ja mitä sillä saavuttaa? Ja voiko ihminen jolla on ollut satoja kumppaneita vakiintua onnellisesti toisen kanssa, jolla kumppaneita on ollut vain muutamia. Minulle se kertoo enemmän elämänarvoista, kuin varsinaisesti lukumäärästä.

Satahan saa nyt vaikka vuodessa, jos sitä pitäisi jotenkin pääasiallisena tavoitteena ja asuu vähänkään isommassa kaupungissa. Useimmilla kuitenkin (onneksi) muu elämä on isommassa roolissa kuin seksiseuran haku.

Itsellä oli eron jälkeen tilanne, että himot jossain vaiheessa palasivat aika voimakkaina ja päätin että harrastan mieluummin seksiä yhteisymmärryksessä (sovitusti ilman sitoumuksia!) kuin masturboin. Sitä kun sai omassa liitossa harrastaa ihan tarpeeksi, niin se vemppaaminen jotenkin muistutti liikaa paskasta parisuhteesta, jota vielä silloin käsittelin.

Siinä parin vuoden aikana tuli lukuina hurja määrä, eikä se minua mitenkään ihmisraunioksi muuttanut. Eikä tarkoitus ollut paikata mitään huonoa itsetuntoa, vaan nauttia hetken läheisyydestä ja erilaisista ihmisistä. Mulle esimerkiksi oli visuaalisesti kiehtovaa kokea ja kosketella ihan kaikenlaisia naisten rintoja. Nyt kun se oli mahdollista, niin miksi en olisi sitä tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on minun 2. Minä olen hänen 200 jotain...kyllä tämän tiedon tultua ilmi on alkanut harmittamaan aivan valtavasti!miksi säästin itseäni turhaan? Miksi elin jossain prinsessa maailmassa jostain aidosta rakkaudesta ja tunteesta seksissä. Huijattu olo.

Voi ei, kuulostaa kauhealta, jos olet ihan tietoisesti ”säästellyt” itseäsi ja sitten aloitkin tuollaisen miehen kanssa.

Sinun olisi pitänyt ottaa joku samanlainen mies eikä liberaalia vapaan seksin harrastajaa, jos arvomaailma on tuo.

Ymmärrän harmituksesi.

Avaanpa hiukan tilannettamme lisää. Siis sain tietää jossain vaiheessa miehelläni olleen muutamia naisia enne minua, muten hön asian mainitsi.ja hän taas tuesi minun ajatukseni asiasta. Olin hänelle alkuun valloitus ja halusi päästä kokeilemaan onnistuuko saamaan minultakin. No kuulemma rakastuikin minuun ja koko homma muutti muotoaan. Totuus on selvinnyt minulle vasta jokin aika sitten ns. Vanhingossa. Olemme nykyään naimisissa ja yksi lapsikin. Silti tuo huijatuksi tulo ja tuo naisten määrä on vain aivan kamalaa. Mies aidosti on pahoillaan että on loukannut mutta ei halunnut kertoa aijemmin koska ajatteli että olisin lähtenyt kävelemään. Kuten olisin tehnytkin. Nyt se ei ole enää niin helppoa.

Nyt v'tt' järki käteen, ja katse tulevaan, helvetti!! Siellä on lapsikin mukana kuvioissa, ja ihan jotain muuta pitäisi elämän olla kuin tuollaista täysin typerästä asiasta skitsoamista!! 🤨

Wow..lueppa teksti uudelleen. Jos suhde perustuu valheelle ja toisen huijaamiselle niin mitä typerää siitä loukkaantumisella on? Ymmärrän kirjoittajaa hyvin. Toinen paljastuu ihan muuksi mitä on esittänyt.

Olen eri. Suhteen tulisi perustua rakkauteen, eikä menneisiin seksikumppaneihin tai niiden puutteeseen. Jos historiassa olevat seksikumppanit ovat kynnyskysymys, niin olisiko pieni kasvun paikka edessä muutenkin, eli tavalla tai toisella sieltä prinsessalinnasta mätkähdetään maahan.

Ensin oli ensimmäinen. Sitten viimeinen. Vähän harmittaa, etteivät olleet sama ihminen.

M42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sitä ymmärtää, että ihmisillä voi olla kymmeniäkin kumppaneita elämänsä aikana, mutta kun luvut nousevat yli sadan pakostakin miettii onko ihmisellä itsellään kaikki hyvin? Minkälainen ihminen on valmis vain juoksemaan sängystä toiseen vuosien ajan ja mitä sillä saavuttaa? Ja voiko ihminen jolla on ollut satoja kumppaneita vakiintua onnellisesti toisen kanssa, jolla kumppaneita on ollut vain muutamia. Minulle se kertoo enemmän elämänarvoista, kuin varsinaisesti lukumäärästä.

Satahan saa nyt vaikka vuodessa, jos sitä pitäisi jotenkin pääasiallisena tavoitteena ja asuu vähänkään isommassa kaupungissa. Useimmilla kuitenkin (onneksi) muu elämä on isommassa roolissa kuin seksiseuran haku.

Itsellä oli eron jälkeen tilanne, että himot jossain vaiheessa palasivat aika voimakkaina ja päätin että harrastan mieluummin seksiä yhteisymmärryksessä (sovitusti ilman sitoumuksia!) kuin masturboin. Sitä kun sai omassa liitossa harrastaa ihan tarpeeksi, niin se vemppaaminen jotenkin muistutti liikaa paskasta parisuhteesta, jota vielä silloin käsittelin.

Siinä parin vuoden aikana tuli lukuina hurja määrä, eikä se minua mitenkään ihmisraunioksi muuttanut. Eikä tarkoitus ollut paikata mitään huonoa itsetuntoa, vaan nauttia hetken läheisyydestä ja erilaisista ihmisistä. Mulle esimerkiksi oli visuaalisesti kiehtovaa kokea ja kosketella ihan kaikenlaisia naisten rintoja. Nyt kun se oli mahdollista, niin miksi en olisi sitä tehnyt?

Tämä niin totta! Toivottavasti löydät itsellesi samanlaisen kummppanin joka ymmärtää. Yarkoitan, että hänkin on päässyt nauttimaan visuaalisesti upeista erilaisista kul*leista ja kokemaan miten upeilta ne erilaiset tuntuvat. Ei sitten kumpaakaan kaiherra että jäänyt jotain kokematta vaan olette molemmat toisillenne se yksi muiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on minun 2. Minä olen hänen 200 jotain...kyllä tämän tiedon tultua ilmi on alkanut harmittamaan aivan valtavasti!miksi säästin itseäni turhaan? Miksi elin jossain prinsessa maailmassa jostain aidosta rakkaudesta ja tunteesta seksissä. Huijattu olo.

Voi ei, kuulostaa kauhealta, jos olet ihan tietoisesti ”säästellyt” itseäsi ja sitten aloitkin tuollaisen miehen kanssa.

Sinun olisi pitänyt ottaa joku samanlainen mies eikä liberaalia vapaan seksin harrastajaa, jos arvomaailma on tuo.

Ymmärrän harmituksesi.

Avaanpa hiukan tilannettamme lisää. Siis sain tietää jossain vaiheessa miehelläni olleen muutamia naisia enne minua, muten hön asian mainitsi.ja hän taas tuesi minun ajatukseni asiasta. Olin hänelle alkuun valloitus ja halusi päästä kokeilemaan onnistuuko saamaan minultakin. No kuulemma rakastuikin minuun ja koko homma muutti muotoaan. Totuus on selvinnyt minulle vasta jokin aika sitten ns. Vanhingossa. Olemme nykyään naimisissa ja yksi lapsikin. Silti tuo huijatuksi tulo ja tuo naisten määrä on vain aivan kamalaa. Mies aidosti on pahoillaan että on loukannut mutta ei halunnut kertoa aijemmin koska ajatteli että olisin lähtenyt kävelemään. Kuten olisin tehnytkin. Nyt se ei ole enää niin helppoa.

Nyt v'tt' järki käteen, ja katse tulevaan, helvetti!! Siellä on lapsikin mukana kuvioissa, ja ihan jotain muuta pitäisi elämän olla kuin tuollaista täysin typerästä asiasta skitsoamista!! 🤨

Wow..lueppa teksti uudelleen. Jos suhde perustuu valheelle ja toisen huijaamiselle niin mitä typerää siitä loukkaantumisella on? Ymmärrän kirjoittajaa hyvin. Toinen paljastuu ihan muuksi mitä on esittänyt.

Olen eri. Suhteen tulisi perustua rakkauteen, eikä menneisiin seksikumppaneihin tai niiden puutteeseen. Jos historiassa olevat seksikumppanit ovat kynnyskysymys, niin olisiko pieni kasvun paikka edessä muutenkin, eli tavalla tai toisella sieltä prinsessalinnasta mätkähdetään maahan.

Eihän tuo suhde perustunut alunperin rakkaudelle vaan sille että toinen huijasi ja halusi saada sinisilmäisen naisen tilastoihinsa. Minusta se on kaikkea muuta kuin rakkautta. Samahan se olisi jos toinen paljastuisi vuosien kuluttua linnassa istuneeksi rikolliseksi joka jätti asian paljastamatta koska pelkäisi toisen jättävän.kyllä rehellisyys on se pohja rakkaudelle. Ei valheet ja huijaaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sitä ymmärtää, että ihmisillä voi olla kymmeniäkin kumppaneita elämänsä aikana, mutta kun luvut nousevat yli sadan pakostakin miettii onko ihmisellä itsellään kaikki hyvin? Minkälainen ihminen on valmis vain juoksemaan sängystä toiseen vuosien ajan ja mitä sillä saavuttaa? Ja voiko ihminen jolla on ollut satoja kumppaneita vakiintua onnellisesti toisen kanssa, jolla kumppaneita on ollut vain muutamia. Minulle se kertoo enemmän elämänarvoista, kuin varsinaisesti lukumäärästä.

Satahan saa nyt vaikka vuodessa, jos sitä pitäisi jotenkin pääasiallisena tavoitteena ja asuu vähänkään isommassa kaupungissa. Useimmilla kuitenkin (onneksi) muu elämä on isommassa roolissa kuin seksiseuran haku.

Itsellä oli eron jälkeen tilanne, että himot jossain vaiheessa palasivat aika voimakkaina ja päätin että harrastan mieluummin seksiä yhteisymmärryksessä (sovitusti ilman sitoumuksia!) kuin masturboin. Sitä kun sai omassa liitossa harrastaa ihan tarpeeksi, niin se vemppaaminen jotenkin muistutti liikaa paskasta parisuhteesta, jota vielä silloin käsittelin.

Siinä parin vuoden aikana tuli lukuina hurja määrä, eikä se minua mitenkään ihmisraunioksi muuttanut. Eikä tarkoitus ollut paikata mitään huonoa itsetuntoa, vaan nauttia hetken läheisyydestä ja erilaisista ihmisistä. Mulle esimerkiksi oli visuaalisesti kiehtovaa kokea ja kosketella ihan kaikenlaisia naisten rintoja. Nyt kun se oli mahdollista, niin miksi en olisi sitä tehnyt?

Tämä niin totta! Toivottavasti löydät itsellesi samanlaisen kummppanin joka ymmärtää. Yarkoitan, että hänkin on päässyt nauttimaan visuaalisesti upeista erilaisista kul*leista ja kokemaan miten upeilta ne erilaiset tuntuvat. Ei sitten kumpaakaan kaiherra että jäänyt jotain kokematta vaan olette molemmat toisillenne se yksi muiden joukossa.

Olipas negaatiivinen ja passiivisagressiivinen lähetymistapa.

Tottakai se on hyvä että on kokemusta joista sitten valitsee sen mieleisemmän. Silloin ei olla yksi muiden joukossa, vaan se sopivin kompromissi. Toisinsanoen paras ja sitten on ne loput.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sitä ymmärtää, että ihmisillä voi olla kymmeniäkin kumppaneita elämänsä aikana, mutta kun luvut nousevat yli sadan pakostakin miettii onko ihmisellä itsellään kaikki hyvin? Minkälainen ihminen on valmis vain juoksemaan sängystä toiseen vuosien ajan ja mitä sillä saavuttaa? Ja voiko ihminen jolla on ollut satoja kumppaneita vakiintua onnellisesti toisen kanssa, jolla kumppaneita on ollut vain muutamia. Minulle se kertoo enemmän elämänarvoista, kuin varsinaisesti lukumäärästä.

Satahan saa nyt vaikka vuodessa, jos sitä pitäisi jotenkin pääasiallisena tavoitteena ja asuu vähänkään isommassa kaupungissa. Useimmilla kuitenkin (onneksi) muu elämä on isommassa roolissa kuin seksiseuran haku.

Itsellä oli eron jälkeen tilanne, että himot jossain vaiheessa palasivat aika voimakkaina ja päätin että harrastan mieluummin seksiä yhteisymmärryksessä (sovitusti ilman sitoumuksia!) kuin masturboin. Sitä kun sai omassa liitossa harrastaa ihan tarpeeksi, niin se vemppaaminen jotenkin muistutti liikaa paskasta parisuhteesta, jota vielä silloin käsittelin.

Siinä parin vuoden aikana tuli lukuina hurja määrä, eikä se minua mitenkään ihmisraunioksi muuttanut. Eikä tarkoitus ollut paikata mitään huonoa itsetuntoa, vaan nauttia hetken läheisyydestä ja erilaisista ihmisistä. Mulle esimerkiksi oli visuaalisesti kiehtovaa kokea ja kosketella ihan kaikenlaisia naisten rintoja. Nyt kun se oli mahdollista, niin miksi en olisi sitä tehnyt?

Tämä niin totta! Toivottavasti löydät itsellesi samanlaisen kummppanin joka ymmärtää. Yarkoitan, että hänkin on päässyt nauttimaan visuaalisesti upeista erilaisista kul*leista ja kokemaan miten upeilta ne erilaiset tuntuvat. Ei sitten kumpaakaan kaiherra että jäänyt jotain kokematta vaan olette molemmat toisillenne se yksi muiden joukossa.

Olipas negaatiivinen ja passiivisagressiivinen lähetymistapa.

Tottakai se on hyvä että on kokemusta joista sitten valitsee sen mieleisemmän. Silloin ei olla yksi muiden joukossa, vaan se sopivin kompromissi. Toisinsanoen paras ja sitten on ne loput.

Sun elämä taitaapi olla yhtä tyytymistä ja kompromissia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on minun 2. Minä olen hänen 200 jotain...kyllä tämän tiedon tultua ilmi on alkanut harmittamaan aivan valtavasti!miksi säästin itseäni turhaan? Miksi elin jossain prinsessa maailmassa jostain aidosta rakkaudesta ja tunteesta seksissä. Huijattu olo.

Voi ei, kuulostaa kauhealta, jos olet ihan tietoisesti ”säästellyt” itseäsi ja sitten aloitkin tuollaisen miehen kanssa.

Sinun olisi pitänyt ottaa joku samanlainen mies eikä liberaalia vapaan seksin harrastajaa, jos arvomaailma on tuo.

Ymmärrän harmituksesi.

Avaanpa hiukan tilannettamme lisää. Siis sain tietää jossain vaiheessa miehelläni olleen muutamia naisia enne minua, muten hön asian mainitsi.ja hän taas tuesi minun ajatukseni asiasta. Olin hänelle alkuun valloitus ja halusi päästä kokeilemaan onnistuuko saamaan minultakin. No kuulemma rakastuikin minuun ja koko homma muutti muotoaan. Totuus on selvinnyt minulle vasta jokin aika sitten ns. Vanhingossa. Olemme nykyään naimisissa ja yksi lapsikin. Silti tuo huijatuksi tulo ja tuo naisten määrä on vain aivan kamalaa. Mies aidosti on pahoillaan että on loukannut mutta ei halunnut kertoa aijemmin koska ajatteli että olisin lähtenyt kävelemään. Kuten olisin tehnytkin. Nyt se ei ole enää niin helppoa.

Nyt v'tt' järki käteen, ja katse tulevaan, helvetti!! Siellä on lapsikin mukana kuvioissa, ja ihan jotain muuta pitäisi elämän olla kuin tuollaista täysin typerästä asiasta skitsoamista!! 🤨

Wow..lueppa teksti uudelleen. Jos suhde perustuu valheelle ja toisen huijaamiselle niin mitä typerää siitä loukkaantumisella on? Ymmärrän kirjoittajaa hyvin. Toinen paljastuu ihan muuksi mitä on esittänyt.

Olen eri. Suhteen tulisi perustua rakkauteen, eikä menneisiin seksikumppaneihin tai niiden puutteeseen. Jos historiassa olevat seksikumppanit ovat kynnyskysymys, niin olisiko pieni kasvun paikka edessä muutenkin, eli tavalla tai toisella sieltä prinsessalinnasta mätkähdetään maahan.

Eihän tuo suhde perustunut alunperin rakkaudelle vaan sille että toinen huijasi ja halusi saada sinisilmäisen naisen tilastoihinsa. Minusta se on kaikkea muuta kuin rakkautta. Samahan se olisi jos toinen paljastuisi vuosien kuluttua linnassa istuneeksi rikolliseksi joka jätti asian paljastamatta koska pelkäisi toisen jättävän.kyllä rehellisyys on se pohja rakkaudelle. Ei valheet ja huijaaminen

Vertaat seksin harrastamista rikollisuuteen. Anteeksi, mutta nuo eivät ole samoja asioita. Lain rikkominen versus normaali ihmisen toiminta. Eihän se ollut vielä silloin suhde, kun siinä haettiin vain kaatoa, vaan vasta silloin kun rakkaus voitti. Mutta tottakai kannattaa erota ja muutoin sopivasta kumppanista ja jatkaa sitä unelmien prinssin etsintää. Jos ei löydä, niin ei kannata alkaa syyttämään kokonaista sukupuolta tilanteesta, vaan katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sitä ymmärtää, että ihmisillä voi olla kymmeniäkin kumppaneita elämänsä aikana, mutta kun luvut nousevat yli sadan pakostakin miettii onko ihmisellä itsellään kaikki hyvin? Minkälainen ihminen on valmis vain juoksemaan sängystä toiseen vuosien ajan ja mitä sillä saavuttaa? Ja voiko ihminen jolla on ollut satoja kumppaneita vakiintua onnellisesti toisen kanssa, jolla kumppaneita on ollut vain muutamia. Minulle se kertoo enemmän elämänarvoista, kuin varsinaisesti lukumäärästä.

Satahan saa nyt vaikka vuodessa, jos sitä pitäisi jotenkin pääasiallisena tavoitteena ja asuu vähänkään isommassa kaupungissa. Useimmilla kuitenkin (onneksi) muu elämä on isommassa roolissa kuin seksiseuran haku.

Itsellä oli eron jälkeen tilanne, että himot jossain vaiheessa palasivat aika voimakkaina ja päätin että harrastan mieluummin seksiä yhteisymmärryksessä (sovitusti ilman sitoumuksia!) kuin masturboin. Sitä kun sai omassa liitossa harrastaa ihan tarpeeksi, niin se vemppaaminen jotenkin muistutti liikaa paskasta parisuhteesta, jota vielä silloin käsittelin.

Siinä parin vuoden aikana tuli lukuina hurja määrä, eikä se minua mitenkään ihmisraunioksi muuttanut. Eikä tarkoitus ollut paikata mitään huonoa itsetuntoa, vaan nauttia hetken läheisyydestä ja erilaisista ihmisistä. Mulle esimerkiksi oli visuaalisesti kiehtovaa kokea ja kosketella ihan kaikenlaisia naisten rintoja. Nyt kun se oli mahdollista, niin miksi en olisi sitä tehnyt?

Tämä niin totta! Toivottavasti löydät itsellesi samanlaisen kummppanin joka ymmärtää. Yarkoitan, että hänkin on päässyt nauttimaan visuaalisesti upeista erilaisista kul*leista ja kokemaan miten upeilta ne erilaiset tuntuvat. Ei sitten kumpaakaan kaiherra että jäänyt jotain kokematta vaan olette molemmat toisillenne se yksi muiden joukossa.

Olipas negaatiivinen ja passiivisagressiivinen lähetymistapa.

Tottakai se on hyvä että on kokemusta joista sitten valitsee sen mieleisemmän. Silloin ei olla yksi muiden joukossa, vaan se sopivin kompromissi. Toisinsanoen paras ja sitten on ne loput.

Sun elämä taitaapi olla yhtä tyytymistä ja kompromissia

Voi kuule, ei ole. Syy on siinä että tiedän kumppanini olevan harvinaisuus muiden naisten joukossa. Kukaan ihminen ei ole täydellinen ja jos sellaista etsii, jää yksin. Onko se tyytymistä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on minun 2. Minä olen hänen 200 jotain...kyllä tämän tiedon tultua ilmi on alkanut harmittamaan aivan valtavasti!miksi säästin itseäni turhaan? Miksi elin jossain prinsessa maailmassa jostain aidosta rakkaudesta ja tunteesta seksissä. Huijattu olo.

Voi ei, kuulostaa kauhealta, jos olet ihan tietoisesti ”säästellyt” itseäsi ja sitten aloitkin tuollaisen miehen kanssa.

Sinun olisi pitänyt ottaa joku samanlainen mies eikä liberaalia vapaan seksin harrastajaa, jos arvomaailma on tuo.

Ymmärrän harmituksesi.

Avaanpa hiukan tilannettamme lisää. Siis sain tietää jossain vaiheessa miehelläni olleen muutamia naisia enne minua, muten hön asian mainitsi.ja hän taas tuesi minun ajatukseni asiasta. Olin hänelle alkuun valloitus ja halusi päästä kokeilemaan onnistuuko saamaan minultakin. No kuulemma rakastuikin minuun ja koko homma muutti muotoaan. Totuus on selvinnyt minulle vasta jokin aika sitten ns. Vanhingossa. Olemme nykyään naimisissa ja yksi lapsikin. Silti tuo huijatuksi tulo ja tuo naisten määrä on vain aivan kamalaa. Mies aidosti on pahoillaan että on loukannut mutta ei halunnut kertoa aijemmin koska ajatteli että olisin lähtenyt kävelemään. Kuten olisin tehnytkin. Nyt se ei ole enää niin helppoa.

Nyt v'tt' järki käteen, ja katse tulevaan, helvetti!! Siellä on lapsikin mukana kuvioissa, ja ihan jotain muuta pitäisi elämän olla kuin tuollaista täysin typerästä asiasta skitsoamista!! 🤨

Wow..lueppa teksti uudelleen. Jos suhde perustuu valheelle ja toisen huijaamiselle niin mitä typerää siitä loukkaantumisella on? Ymmärrän kirjoittajaa hyvin. Toinen paljastuu ihan muuksi mitä on esittänyt.

Olen eri. Suhteen tulisi perustua rakkauteen, eikä menneisiin seksikumppaneihin tai niiden puutteeseen. Jos historiassa olevat seksikumppanit ovat kynnyskysymys, niin olisiko pieni kasvun paikka edessä muutenkin, eli tavalla tai toisella sieltä prinsessalinnasta mätkähdetään maahan.

Eihän tuo suhde perustunut alunperin rakkaudelle vaan sille että toinen huijasi ja halusi saada sinisilmäisen naisen tilastoihinsa. Minusta se on kaikkea muuta kuin rakkautta. Samahan se olisi jos toinen paljastuisi vuosien kuluttua linnassa istuneeksi rikolliseksi joka jätti asian paljastamatta koska pelkäisi toisen jättävän.kyllä rehellisyys on se pohja rakkaudelle. Ei valheet ja huijaaminen

Vertaat seksin harrastamista rikollisuuteen. Anteeksi, mutta nuo eivät ole samoja asioita. Lain rikkominen versus normaali ihmisen toiminta. Eihän se ollut vielä silloin suhde, kun siinä haettiin vain kaatoa, vaan vasta silloin kun rakkaus voitti. Mutta tottakai kannattaa erota ja muutoin sopivasta kumppanista ja jatkaa sitä unelmien prinssin etsintää. Jos ei löydä, niin ei kannata alkaa syyttämään kokonaista sukupuolta tilanteesta, vaan katsoa peiliin.

No niin..valehtelu kuin valehtelu. Ja helppo sieltä on huudella. Helppo sillä kaikkia painaneena on elellä valheensa kanssa kuin sillä joka halusi säästää ja pitää itseään ja seksiä arvossa. Tämäkin jo kertoo siitä, miten elämä ei ole todellakaan tasa-arvoista. Jotkut saa kaiken, toiset ei mitään siitä mitä toivoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on minun 2. Minä olen hänen 200 jotain...kyllä tämän tiedon tultua ilmi on alkanut harmittamaan aivan valtavasti!miksi säästin itseäni turhaan? Miksi elin jossain prinsessa maailmassa jostain aidosta rakkaudesta ja tunteesta seksissä. Huijattu olo.

Voi ei, kuulostaa kauhealta, jos olet ihan tietoisesti ”säästellyt” itseäsi ja sitten aloitkin tuollaisen miehen kanssa.

Sinun olisi pitänyt ottaa joku samanlainen mies eikä liberaalia vapaan seksin harrastajaa, jos arvomaailma on tuo.

Ymmärrän harmituksesi.

Avaanpa hiukan tilannettamme lisää. Siis sain tietää jossain vaiheessa miehelläni olleen muutamia naisia enne minua, muten hön asian mainitsi.ja hän taas tuesi minun ajatukseni asiasta. Olin hänelle alkuun valloitus ja halusi päästä kokeilemaan onnistuuko saamaan minultakin. No kuulemma rakastuikin minuun ja koko homma muutti muotoaan. Totuus on selvinnyt minulle vasta jokin aika sitten ns. Vanhingossa. Olemme nykyään naimisissa ja yksi lapsikin. Silti tuo huijatuksi tulo ja tuo naisten määrä on vain aivan kamalaa. Mies aidosti on pahoillaan että on loukannut mutta ei halunnut kertoa aijemmin koska ajatteli että olisin lähtenyt kävelemään. Kuten olisin tehnytkin. Nyt se ei ole enää niin helppoa.

Nyt v'tt' järki käteen, ja katse tulevaan, helvetti!! Siellä on lapsikin mukana kuvioissa, ja ihan jotain muuta pitäisi elämän olla kuin tuollaista täysin typerästä asiasta skitsoamista!! 🤨

Wow..lueppa teksti uudelleen. Jos suhde perustuu valheelle ja toisen huijaamiselle niin mitä typerää siitä loukkaantumisella on? Ymmärrän kirjoittajaa hyvin. Toinen paljastuu ihan muuksi mitä on esittänyt.

Olen eri. Suhteen tulisi perustua rakkauteen, eikä menneisiin seksikumppaneihin tai niiden puutteeseen. Jos historiassa olevat seksikumppanit ovat kynnyskysymys, niin olisiko pieni kasvun paikka edessä muutenkin, eli tavalla tai toisella sieltä prinsessalinnasta mätkähdetään maahan.

Eihän tuo suhde perustunut alunperin rakkaudelle vaan sille että toinen huijasi ja halusi saada sinisilmäisen naisen tilastoihinsa. Minusta se on kaikkea muuta kuin rakkautta. Samahan se olisi jos toinen paljastuisi vuosien kuluttua linnassa istuneeksi rikolliseksi joka jätti asian paljastamatta koska pelkäisi toisen jättävän.kyllä rehellisyys on se pohja rakkaudelle. Ei valheet ja huijaaminen

Vertaat seksin harrastamista rikollisuuteen. Anteeksi, mutta nuo eivät ole samoja asioita. Lain rikkominen versus normaali ihmisen toiminta. Eihän se ollut vielä silloin suhde, kun siinä haettiin vain kaatoa, vaan vasta silloin kun rakkaus voitti. Mutta tottakai kannattaa erota ja muutoin sopivasta kumppanista ja jatkaa sitä unelmien prinssin etsintää. Jos ei löydä, niin ei kannata alkaa syyttämään kokonaista sukupuolta tilanteesta, vaan katsoa peiliin.

No niin..valehtelu kuin valehtelu. Ja helppo sieltä on huudella. Helppo sillä kaikkia painaneena on elellä valheensa kanssa kuin sillä joka halusi säästää ja pitää itseään ja seksiä arvossa. Tämäkin jo kertoo siitä, miten elämä ei ole todellakaan tasa-arvoista. Jotkut saa kaiken, toiset ei mitään siitä mitä toivoisi.

HALUSI säästää, mutta ei onnistunut siinäkään. Jotkut saa kaiken? Kukaan ei saa kaikkia, paitsi kateellisten näkökulmasta. Jotkut ihmiset jopa näkee maailman niin että kaikki muut saa kaiken. Tuomitseminen on se helpoin keino purkaa omaa pahaa oloa.

Rehellisesti en osaa sanoa. Voisin arvella että niitä on yli määrän jota uskaltaa edes sanoa. Elin joskus nuorena aika villiä elämää muutamien vuosienkin ajan ja joka viikonloppu tuli touhuiltua uuden tyypin kanssa. Välillä vain kerran viikossa välillä kaksikin joskus kolmekin kun vuorotyötä teki ja baariin pääsi viikollakin. Joskus on ollut parikin miestä mukana yhtäaikaa. No mutta, ei ole mies sitä kysynyt ja en kyllä kehtaisi vastata. Suurin osa on sellaisia etten muista ja osa sellaisia kun ei haluaisi muistaa.

Nainen 37v ja kysyttäessä 4, mutta todellisuudessa 17-18. Neljän kanssa olen ollut parisuhteessa ja näistä suhteen ulkopuolisista noin puolet ollut naisia.

Olen nelikymppinen mies. Virallisesti neljä kumppania. Tosiasiassa kumppaneita hieman yli toistasataa. Vaikka se taitaa olla enemmän kuin keskimäärin, en silti vaihtaisi yhtään pois. Paljon ihania rakasteluita takana, niin että välillä kivekset tuntuivat ihan rusinoilta, kun pääsivät antamaan kaikkensa. :)

1, n22. Ei tarvetta mitenkään valehdella, oli se luku mikä tahansa. Suuri luku ei minusta mikään positiivinen juttu ole todellakaan, ei naisille eikä miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sitä ymmärtää, että ihmisillä voi olla kymmeniäkin kumppaneita elämänsä aikana, mutta kun luvut nousevat yli sadan pakostakin miettii onko ihmisellä itsellään kaikki hyvin? Minkälainen ihminen on valmis vain juoksemaan sängystä toiseen vuosien ajan ja mitä sillä saavuttaa? Ja voiko ihminen jolla on ollut satoja kumppaneita vakiintua onnellisesti toisen kanssa, jolla kumppaneita on ollut vain muutamia. Minulle se kertoo enemmän elämänarvoista, kuin varsinaisesti lukumäärästä.

Satahan saa nyt vaikka vuodessa, jos sitä pitäisi jotenkin pääasiallisena tavoitteena ja asuu vähänkään isommassa kaupungissa. Useimmilla kuitenkin (onneksi) muu elämä on isommassa roolissa kuin seksiseuran haku.

Itsellä oli eron jälkeen tilanne, että himot jossain vaiheessa palasivat aika voimakkaina ja päätin että harrastan mieluummin seksiä yhteisymmärryksessä (sovitusti ilman sitoumuksia!) kuin masturboin. Sitä kun sai omassa liitossa harrastaa ihan tarpeeksi, niin se vemppaaminen jotenkin muistutti liikaa paskasta parisuhteesta, jota vielä silloin käsittelin.

Siinä parin vuoden aikana tuli lukuina hurja määrä, eikä se minua mitenkään ihmisraunioksi muuttanut. Eikä tarkoitus ollut paikata mitään huonoa itsetuntoa, vaan nauttia hetken läheisyydestä ja erilaisista ihmisistä. Mulle esimerkiksi oli visuaalisesti kiehtovaa kokea ja kosketella ihan kaikenlaisia naisten rintoja. Nyt kun se oli mahdollista, niin miksi en olisi sitä tehnyt?

Tämä niin totta! Toivottavasti löydät itsellesi samanlaisen kummppanin joka ymmärtää. Yarkoitan, että hänkin on päässyt nauttimaan visuaalisesti upeista erilaisista kul*leista ja kokemaan miten upeilta ne erilaiset tuntuvat. Ei sitten kumpaakaan kaiherra että jäänyt jotain kokematta vaan olette molemmat toisillenne se yksi muiden joukossa.

Emme ole toisillemma yksi muiden joukosta, vaan meillä on jo vuosien vakaa ja silti intohimoinen rakkaussuhde. Hänkin on varmasti kokenut monenlaisia ku*leja ja se on todellakin vain hieno asia, niin kuin sanoitkin. Mustasukkaisuuteni asian suhteen on nolla.

Minä voin oikein hyvin arvostaa ihmisiä, jotka säästelevät itseään. Itse olen uskovaisesta perheestä ja  nuorempana itsekin välttelin (ujostelin?) seksiä. Kumpikaan tyyli ei kuitenkaan itsessään tee ihmisestä parempaa tai huonompaa.

Määrä 1/1. Toivottavasti vielä määrä kasvaa.

M48v

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen mies. Virallisesti neljä kumppania. Tosiasiassa kumppaneita hieman yli toistasataa. Vaikka se taitaa olla enemmän kuin keskimäärin, en silti vaihtaisi yhtään pois. Paljon ihania rakasteluita takana, niin että välillä kivekset tuntuivat ihan rusinoilta, kun pääsivät antamaan kaikkensa. :)

Jos jokainen pano ollut rakastelu niin kylläpä helpolla rakastut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sitä ymmärtää, että ihmisillä voi olla kymmeniäkin kumppaneita elämänsä aikana, mutta kun luvut nousevat yli sadan pakostakin miettii onko ihmisellä itsellään kaikki hyvin? Minkälainen ihminen on valmis vain juoksemaan sängystä toiseen vuosien ajan ja mitä sillä saavuttaa? Ja voiko ihminen jolla on ollut satoja kumppaneita vakiintua onnellisesti toisen kanssa, jolla kumppaneita on ollut vain muutamia. Minulle se kertoo enemmän elämänarvoista, kuin varsinaisesti lukumäärästä.

Satahan saa nyt vaikka vuodessa, jos sitä pitäisi jotenkin pääasiallisena tavoitteena ja asuu vähänkään isommassa kaupungissa. Useimmilla kuitenkin (onneksi) muu elämä on isommassa roolissa kuin seksiseuran haku.

Itsellä oli eron jälkeen tilanne, että himot jossain vaiheessa palasivat aika voimakkaina ja päätin että harrastan mieluummin seksiä yhteisymmärryksessä (sovitusti ilman sitoumuksia!) kuin masturboin. Sitä kun sai omassa liitossa harrastaa ihan tarpeeksi, niin se vemppaaminen jotenkin muistutti liikaa paskasta parisuhteesta, jota vielä silloin käsittelin.

Siinä parin vuoden aikana tuli lukuina hurja määrä, eikä se minua mitenkään ihmisraunioksi muuttanut. Eikä tarkoitus ollut paikata mitään huonoa itsetuntoa, vaan nauttia hetken läheisyydestä ja erilaisista ihmisistä. Mulle esimerkiksi oli visuaalisesti kiehtovaa kokea ja kosketella ihan kaikenlaisia naisten rintoja. Nyt kun se oli mahdollista, niin miksi en olisi sitä tehnyt?

Tämä niin totta! Toivottavasti löydät itsellesi samanlaisen kummppanin joka ymmärtää. Yarkoitan, että hänkin on päässyt nauttimaan visuaalisesti upeista erilaisista kul*leista ja kokemaan miten upeilta ne erilaiset tuntuvat. Ei sitten kumpaakaan kaiherra että jäänyt jotain kokematta vaan olette molemmat toisillenne se yksi muiden joukossa.

Emme ole toisillemma yksi muiden joukosta, vaan meillä on jo vuosien vakaa ja silti intohimoinen rakkaussuhde. Hänkin on varmasti kokenut monenlaisia ku*leja ja se on todellakin vain hieno asia, niin kuin sanoitkin. Mustasukkaisuuteni asian suhteen on nolla.

Minä voin oikein hyvin arvostaa ihmisiä, jotka säästelevät itseään. Itse olen uskovaisesta perheestä ja  nuorempana itsekin välttelin (ujostelin?) seksiä. Kumpikaan tyyli ei kuitenkaan itsessään tee ihmisestä parempaa tai huonompaa.

Kuten sanoinkin tämä on hienoa! Upeaa että saman arvon omaavat löytävät toisensa.

Vaimolle olen kertonut että 2. Mutta onhan niitä enemmän. Joskus tuli pantua vähän liian helposti kaikkia.