olenko liian lepsu? annoin 8veen jäädä kotiin, koska
valitti mahakipua ja pahaa oloa. nyt kuitenkin mättää tuossa kaakaota ja ranskanleipää täysin tyytyväisenä, kuulemma paha olo meni ohi.. ei ole ennen tehnyt tälläistä ja tykkää kyllä mennä kouluun, mutta olisiko kuitenkin voinut huijata? on vähän tyhmä olo, mutten halunnut ottaa riskiä että menee kouluun oksentelemaan !
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 08:15"]
valitti mahakipua ja pahaa oloa. nyt kuitenkin mättää tuossa kaakaota ja ranskanleipää täysin tyytyväisenä, kuulemma paha olo meni ohi.. ei ole ennen tehnyt tälläistä ja tykkää kyllä mennä kouluun, mutta olisiko kuitenkin voinut huijata? on vähän tyhmä olo, mutten halunnut ottaa riskiä että menee kouluun oksentelemaan !
[/quote]
Et ollut liian lepsu. Itse tein noin joskus samanikäisenä oli kivaa pitää vapaapäivä. Ei tuo ole niin vakavaa ja pitää lapselle antaa luottamusta vaikka joskus puijaisi, kunhan ei ota tavaksi.
M25
Mun pikkusisko on ihan samanlainen. Hän on 7-vuotias. Kotona ei uskota jos valittaa pääkipua tai että oksettaa, koska valehtelee asiasta joka toinen päivä. Koulussa saa huijattua opettajia ja terkkaa, jotka soittavat äidin hakemaan. Äiti näkee heti siskon naamasta että ei ole kipeä, ja kun pääsevät kotiin niin menee ekana jääkaapille ja leikkii kissojen kanssa.
Tekee tuota koska koulu on tyhmää, ja matikka vaikeaa. Saa nähä koska tajuaa, että koulua on käytävä vaikka mikä olisi.
Aika vaikea välillä tulkita lapsesta onko sairas vai ei. Joskus flunssan alkaessa olo voi olla tosi kurja, vaikkei kuumetta tai muuta. En kuitenkaan halua, että oppivat tällä keinolla lintsaamaan.
pelata ei meillä ainakaan saa, jos on sairaana kotona. Se on yksi sääntö.
Itse en saanut koskaan olla pois koulusta ellei ollut kuumetta. Sanottiin, että mene terveydenhoitajalle. En koskaan mennyt. Nyt olen löysempi lapsieni kanssa. Ei he siinä minua huijaa, sairauksia on melko harvoin. Tietenkään sairauspäivänä ei illalla nähdä kavereita eikä mennä mihinkään.
Nyt on kyllä liikkeellä just tuollaista vatsatautia, joka voi oireilla pitkäänkin epämääräisenä aaltoilevana huonona olona. Meillä lapsi ei oksentanut taudista kuin kerran, mutta me aikuiset oltiin lopulta siinä kunnossa, että maattiin vessan lattialla. Kesti viikon, että aina tuli välillä huonovointisuuskohtauksia ja itsekin istuin kauppakeskuksen vessassa vatsanväänteissä monta päivää taudin mentyä ohi (tai siis kun luulin sen jo menneen ohi), kun tuntui, että ihan kohta lähtee taas. Ei kuitenkaan tullut mitään.
Taudin alku mulla oli just tuollaista, että yritin syödä, kun jotenkin tuntui, että se auttaisi.
Jos lapsi ei aiemmin ole harrastanut vastaavaa, anna olla kotona ja katso mihin tilanne kehittyy. Eivät kaikki lapset ala huijaamaan, vaikka joskus saisi olla turhan helposti kotona. Itselläni oli tämän suhteen aika lepsut vanhemmat, mutten silti koskaan lintsannut ja varsinkin nyt työelämässä olen liiankin tunnollinen menemään töihin jopa sairaana. Vähän täytyy miettiä nämä lapsen mukaan.
Minusta olisi onnellsita, jos aikuiset voisivat sairastaa lastentaudit uudelleen kun saavat omia lapsiaan. Hyvin harva enää silloin lykkäisi lastaan puolikuntoisena tarhaan tai kouluun, tai kuvittelisi että antibioottikuuri on tosiaan poistanut taudin heti kun kuume laskee. Vaikka esimerkiksi korva voi olla hyvinkin kipeä vielä pitkään kuurin jälkeen, ja meluisassa ryhmässä oleminen rasittaa, paitsi lasta, myös ihan sitä korvaa jonka pitäisi saada levätä, koska kuulo on erilainen kun korvassa on nestettä, ja monet äänet voivat sattua.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 09:21"]Mun pikkusisko on ihan samanlainen. Hän on 7-vuotias. Kotona ei uskota jos valittaa pääkipua tai että oksettaa, koska valehtelee asiasta joka toinen päivä. Koulussa saa huijattua opettajia ja terkkaa, jotka soittavat äidin hakemaan. Äiti näkee heti siskon naamasta että ei ole kipeä, ja kun pääsevät kotiin niin menee ekana jääkaapille ja leikkii kissojen kanssa.
Tekee tuota koska koulu on tyhmää, ja matikka vaikeaa. Saa nähä koska tajuaa, että koulua on käytävä vaikka mikä olisi.
[/quote]
No, aikuisena sitten kun ei osaa mitään eikä pääse töihin niin voi voi. Oma pikkuveljeni on 6-vuotias, ja kun äiti on sairaana niin hän jää pois esikoulusta ja kuulemma pelaa koko päivän tietokoneella ja syö karkkia. Mitäköhän sitten ensi vuonna kun menee ekalle luokalle?
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 09:21"]
Mun pikkusisko on ihan samanlainen. Hän on 7-vuotias. Kotona ei uskota jos valittaa pääkipua tai että oksettaa, koska valehtelee asiasta joka toinen päivä. Koulussa saa huijattua opettajia ja terkkaa, jotka soittavat äidin hakemaan. Äiti näkee heti siskon naamasta että ei ole kipeä, ja kun pääsevät kotiin niin menee ekana jääkaapille ja leikkii kissojen kanssa. Tekee tuota koska koulu on tyhmää, ja matikka vaikeaa. Saa nähä koska tajuaa, että koulua on käytävä vaikka mikä olisi.
[/quote]
Jos lapsella on niin kova stressi matikasta ja koulusta, että hän selvästi tarvitsee koulunkäyntiin erityistä tukea. Tuollainen käytös kertoo jonkinlaisesta turvattomuuden tunteesta koulumaailmassa noin pienellä. Millaista tukiopetusta lapsi saa matematiikkaan, ja miksi se on hänestä niin kamalaa? Auttavatko vanhemmat (tai autatko sinä) lasta oikeasti läksyissä, kannustaen ja rohkaisten?
Lapsi on liian pieni ottamaan vastuuta omasta koulunkäynnistään, hän tarvitsee siihen aikuisen apua.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 08:26"]Yhdessä perheessä, jossa hoidin lapsia, kaikki teki tuota. Äiti ilmoitti aamulla että joku lapsista ei mene kouluun kun on pää/maha/hiukset/varvas kipeä. Kummasti parantui aina ku koulu alkoi ja äiti lähti töihin.. Yritin sanoa äidille että ei taida ihan oikeasti olla kipeänä, mutta ei se tajunnu:D
[/quote] HIUKSET kipeä? Siis oikeesti hei haloo...
Kyllähän jokainen äiti lapsensa tuntee ja näkee onko lapsi kipee vai ei. Ja toimii sen mukaan vastuullisesti.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 09:41"]Minusta olisi onnellsita, jos aikuiset voisivat sairastaa lastentaudit uudelleen kun saavat omia lapsiaan. Hyvin harva enää silloin lykkäisi lastaan puolikuntoisena tarhaan tai kouluun, tai kuvittelisi että antibioottikuuri on tosiaan poistanut taudin heti kun kuume laskee. Vaikka esimerkiksi korva voi olla hyvinkin kipeä vielä pitkään kuurin jälkeen, ja meluisassa ryhmässä oleminen rasittaa, paitsi lasta, myös ihan sitä korvaa jonka pitäisi saada levätä, koska kuulo on erilainen kun korvassa on nestettä, ja monet äänet voivat sattua.
[/quote]
Mun mielestä itse asiassa monille käykin just niin, meidän lapset on perUsterveitä eivätkä ole tarvinneet esim antibiootteja ikinä. Viime viikolla he olivat nuhassa, mulla on tällä viikolla angiina ja pari päivää sitten oli lähes 40 astetta kuumetta. Kun lapsilla on nuha, mä saan aina vähintään poskiontelotulehduksen.
Tulin juuri sanomaan tänne, että todennäköisesti lapsesi on sairas, koska vatsatautiaika on kukkeimmillaan. Eikä olisi ensimmäinen kerta, kun elimistö tulkitsee alkavan vatsataudin näläksi, ja yrittää parantaa oloa pistämällä ihmisen syömään. Varmaan meistä aika moni muistaa oksentaneensa edellisen ruokansa vielä sulamattomana, vaikka järjellä ajateltuna jo silloin ruokaillessa olisi voinut päätellä, että olo on jotenkin kehno. Ei se ole yhtään sen kummempaa lapsen kohdalla.
Lapset sairastavat paljon enemmän kuin aikuiset, vaikka eivät osaa kuvailla oireitaan niin että aikuinen ne heti ymmärtäisi. Silti ne lapsen tuntemukset on aina otettava vakavasti. Oli kipu ja huono olo psyykkistä tai fyysistä, niihin on aina syy.