Mitä vastata 'mitä kuuluu' kyselyyn jos oikeasti menee huonosti

Mä en taida oikeastaan koskaan sanoa, että hyvin menee vaikka oikeastaan mulla hyvin meneekin. Yleensä sanon, että ei tässä mitään ihmeellistä/ei kummempia. Sitten kerron jotain viime aikaisia tapahtumia.

Viimeksi vastasin "välillä hyvää, välillä vähän huonompaa"

Riippuu kuka kysyy. Itse pystyn ainakin läheisimmilleni kertomaan ihan rehellisesti mitä kuuluu. Eli jos on paska olo kirjoitan, että on paska olo. Vieraammille sitten jotain neutraalia tyyliin "mitäpä tässä" tai "eipä ihmeempiä". Hyvää vastaan vain, jos oikeasti kuuluu hyvää. 

Riippuu siitä kuka kysyy ja miten läheinen ihminen.

Vieraammalle neutraalisti, läheiselle riippuen siitä miten paljon voin toista kuormittaa kerron enemmän.

Minäkin inhoan kun kuulumisia kysytään. Jostain syystä en vaan pysty siihen "mitäs tässä, entä sulle" standardivastaukseen, millä koko asian saisi kierrettyä. Ja harvoinhan kysyjä oikeasti haluakaan mitään tietää, on vain omasta mielestään mukava ja kohtelias. Ilmeisesti vastustan turhaa pastanjauhantaa syvästi henkilökohtaisella periaatetasolla :D

Mitä kuuluu kysymykseen muuan oli vastannut "kiitos kysymästä, entä itsellesi?" Kekseliästä.

Ite sanon noissa tilanteissa "Eipä kummempia", jos siis sellainen satunnainen tuttava joka kyselee small talk hengessä.

"Niin ja näin, kiitos kysymästä. Entä itsellesi?"

Eipä kurjuutta kummempaa. 

Vastaat taikasanalla "Ei kai tässä kirvesvartta". Siinä vaiheessa kysyjän eksistentiaalinen tyhjyyden muuri murtuu ja kysyjä vuodattaa elämänsä sinulle. Voit toimia kuten superyksityisesti haluat. Ei kysy enää.

Mä kerron nykyään aika avoimesti. Tottakai kannattaa aina valita vähän kenelle kertoo ja mitä, mutta pieni avautuminen lienee sinulla paikallaan. Tsemppiä! Voisithan vaikka avautua täällä vähän?

Sanahelinää, ei ketään oikeasti kiinnosta kenenkään kuulumiset, joten ihan sama mitä vastaat. Vinkkinä muuten, kannattaa mutista tarkoituksella hiljaa sen maskin takana. Kyselijä vaivautuu, kun ei kuule ja kohtaaminen jää lyhyeksi.

Että tässähän tää menee ja sitten kannattaa siirtyä keskustelemaan sen toisen kuulumisia.

Hei ap.

Ensinnäkin, toivoisin, että sinulla on joku, joka kuuntelee sinua aidosti, myös syvimpiä tuntojasi ja voit purkaa mieltäsi luottamuksella myös yksityisimmissä asioissasi. Toisekseen huomaan, että sinulle on tärkeää olla rehellinen ja 'tosi', et halua valehdella.

Mutta tuohon kysymykseen mitä kuuluu, joudut ensin arvioimaan, onko tuo toinen ihminen sellainen, jonka kanssa voisit jakaa rehellisesti asioitasi. Jos hän on ihminen, joka voisi potentiaalisesti ollakin keskustelukumppani, voit sanoa jotain, että vähän kaikenlaista, mutta jutellaanko niistä vaikka kahvikupin ääressä joku päivä. Näin toinenkin osapuoli tietää, että sinulla on sydämen päällä painolastia, eikä suhtaudu kuulumisiisi liian keveästi. Samalla toki on kohteliasta kysyä, miten hänellä sujuu.

Jos taas mitä kuuluu -kysyjä on ihminen, johon tahdotkin pitää etäisyyttä tai olette vain hyvänpäiväntuttuja, etkä tahdo syventää / lähentää suhdettanne, silloin voit vastata vaikka sen, mitä juuri silloin on meneillään. Tyyliin: Kiitos, tulin juuri hammaslääkäristä tai vaikka Kiitos kysymästä, marraskuuta tässä elellään, entäs mitäs sinulla?

Kysyttekö te oikeasti kavereiltanne, sukulaisiltanne, työtutuilta ym. mitä kuuluu, ilman että teitä oikeasti kiinnostaa, mitä toinen on tehnyt? Mietin vain, kun itse mielelläni kuulisin vastaukseen jotain muutakin kuin pelkän hyvää - ja päälle pitkä hiljaisuus. Jotenkin odottaisin edes pientä yksityiskohtaa tapahtumista, josta saisi keskustelua eteenpäin. Yleensä itse täydennänkin jotain keskusteluun, en nyt tietenkään pankkivirkailijalle tai liittymämyyjälle ala enempää selittelemään, mutta henkilöille joiden kanssa muutenkin juttelen ja on joku sosiaalinen suhde.

Srats srruit eipä mitään ja ehkä.

Olen alkanut vastata huonosti ja välillä vielä huonommin. En jaksa enää feikata mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisko joskus avautua ja lakata olemasta se superyksityinen ihminen? Nytkin patoat itkua sisälläsi. Toki kannattaa valita, kenelle avautuu.

Jokainen tietää jos sinä suvussa ystävä piri jollain yksinäisellä on menetyksiä,sairauksia.Tarvitsisi vain läsnä oloa.lähi suku kuin ystävät menee kiiren taakse.on aivan fakta!Joten helompi sanoaa tässähän tämä,Että on edes joku hetken kahvila läsnä.Joka kehuu omaa elämänsä. Kehutuaan elämäsä häipyy.Mutta olin ihminen edes kahvila. Ilman sitä pinallista sukulaista tai ystävää, ei henkilö olisi lähtenyt kahvilaan ja murehtisi yksin asioita vaan kämpässään .

Kerrot 10 minuutin ajan mitä kaikkea kuuluu.

Minulla oli työkaverina tällainen tyyppi. Hän oli venäläinen matemaatikko ja nero alallaan mutta smalltalk ei ollut hänen vahvimpia puoliaan.

Riippuu kysyjästä. Jos tiedän että kysymys ei ole vain hutaistu voin kertoa huonot kuulumiset.