Lue keskustelun säännöt.
Huomaako ainoasta (aikuisesta) lapsesta, että hän on ainoa lapsi?
11.11.2021 |
Aikoja sitten, pompahti taas mieleen, mulle sanottiin että musta näkee että olen ainoa lapsi.
Mitä ihmettä se voi tarkoittaa?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Ainoat lapset jotka tunnen ovat rauhallisia, todella inhoavat draamaa.
Järkeileviä.
Eivät pelkää olla ja mennä yksin.
Tunnistan itseni tuosta. Toisaalta olen kärsimätön (odottelut), tarkka omaisuudestani (lainaaminen) sekä vuorovaikutuksen taso (huomio). En kuitenkaan ilmeisesti liiaksi asti. Ihmiset joskus jostain syystä tuntuvat ajattelevan, että ainoa lapsi on varakkaampi kuin sisarukselliset. Olen hyviä ystäviä kohtaan antelias enkä laske pennejä vaikka ravintolassa. Olen itsenäinen ja haluan, että aikataulut pitävät. Olen hyvä ja kärsivällinen kuuntelija. Teen päätöksiä nopeasti, koska en ole tottunut kyselemään omista asioistani muiden mielipidettä. Juttelen itseni kanssa toki pitkästikin, jos tarpeen pohtia jotain monelta kantilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin äitiporukassa jossa oli tällainen ainoa lapsi, siis yksi äideistä.
Hän ei edes tajunnut olevansa hävytön olettaessaan että kaikkien muiden perheiden pitää mukautua hänen lapsensa aikatauluihin, tekemistoiveisiin, lempiruokiin, nukkumaanmenoaikoihin.
Hänen lapswnsa meni nukkumaan kello 20. Kukaan muu ei olisi saanut valvoa sen jälkeen
Hänen lapsensa harrasti kuorolaulua. Kaikkien piti laulaa.
Hän otti puheenvuoron ja odotti itsestäänselvästi että kaikki kuunteli.
Paasasi loputtomiin heidän kuulumisistaan kysymättä niitä koskaan muilta.
Ihan sietämätöntä!
Eiköhän tuollainen johdu ihan persoonallisuudesta, eikä siitä, että on ainoa lapsi. Mistä muuten tiesit, että se äiti oli ainoa lapsi?
Hän kertoi. Niinä loputtomina tunteina kun paasasi itsestään.
Voi ei. Itse asiassa minun kokemukseni mukaan ainoat lapset ovat aika hiljaisia. Olisiko sittenkin siitä persoonallisuudesta tuossa kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin äitiporukassa jossa oli tällainen ainoa lapsi, siis yksi äideistä.
Hän ei edes tajunnut olevansa hävytön olettaessaan että kaikkien muiden perheiden pitää mukautua hänen lapsensa aikatauluihin, tekemistoiveisiin, lempiruokiin, nukkumaanmenoaikoihin.
Hänen lapswnsa meni nukkumaan kello 20. Kukaan muu ei olisi saanut valvoa sen jälkeen
Hänen lapsensa harrasti kuorolaulua. Kaikkien piti laulaa.
Hän otti puheenvuoron ja odotti itsestäänselvästi että kaikki kuunteli.
Paasasi loputtomiin heidän kuulumisistaan kysymättä niitä koskaan muilta.
Ihan sietämätöntä!
Eiköhän tuollainen johdu ihan persoonallisuudesta, eikä siitä, että on ainoa lapsi. Mistä muuten tiesit, että se äiti oli ainoa lapsi?
Hän kertoi. Niinä loputtomina tunteina kun paasasi itsestään.
Voi ei. Itse asiassa minun kokemukseni mukaan ainoat lapset ovat aika hiljaisia. Olisiko sittenkin siitä persoonallisuudesta tuossa kyse.
Hän ei ollut kovaääninen vaan hiljainen ja lempeä. Hän ei vain tajunnut ettei ole kaiken keskipiste. Hän lähtökohtaisesti vain lähti siitä että kaikki pyörii hänen ympärillään.
Olen ainoa lapsi ja on minulle joskus sanottu, että sen huomaa: Pidän itsestään selvänä, että minun mielipide on tärkeä (ja se ainoa oikea). Kerron sen usein pyytämättäkin ja oletan, että sen mukaan toimitaan. Yritän kyllä tosissani tästä oppia eroon.
Toinen asia mistä itse huomaan on se, että minun on helppo jakaa omastani ja olla antelias. Ei ole tarvinnut pitää puolia minkään jakamisessa, niin ei se tule mieleenkään.
Ja kolmantena: Jos joku suuttuu, tai tulee konflikti, niin reagoimisen sijaan jään vaan katsomaan ”huuli pyöreänä”. En puolusta/puolustaudu, en lähde mukaan riitelyyn, saati yritä ratkoa tilannetta. Meillä kotona ei sellaista tapahtunut, enkä ole koskaan kenenkään kanssa riidellyt. Tavallaan ihailen ihmisiä, jotka kykenevät napakasti pitämään puolensa.
Hassu tuo että ainoat lapset haluaa että kaikki pyörii heidän ympärillään.
Minusta taas he vaikuttavat siltä että saivat jo lapsena tarpeeksi sitä huomiota, niin ovat paljon rauhallisempia.
Mitä isompi kakara lauma, sitä enemmän nämä vielä aikuisenakin alkaa huutamaan ja mesoamaan ja vaatimaan sitä huomiota.
Kun ei lapsena saanut sitä jakamatonta huomiota ja mitä sai, saivat juuri sillä mekastamisella.
Sama sitten jatkuu aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassu tuo että ainoat lapset haluaa että kaikki pyörii heidän ympärillään.
Minusta taas he vaikuttavat siltä että saivat jo lapsena tarpeeksi sitä huomiota, niin ovat paljon rauhallisempia.
Mitä isompi kakara lauma, sitä enemmän nämä vielä aikuisenakin alkaa huutamaan ja mesoamaan ja vaatimaan sitä huomiota.
Kun ei lapsena saanut sitä jakamatonta huomiota ja mitä sai, saivat juuri sillä mekastamisella.
Sama sitten jatkuu aikuisena.
Ei he halua, vaan olettaa edes miettimättä.
Onpas täällä paljon ainoita lapsia, jotka kuvittelevat, että koska he eivät ole itsekkäitä niin kukaan muukaan ei ole. Eikös tuo nyt ole aika itsekästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu tuo että ainoat lapset haluaa että kaikki pyörii heidän ympärillään.
Minusta taas he vaikuttavat siltä että saivat jo lapsena tarpeeksi sitä huomiota, niin ovat paljon rauhallisempia.
Mitä isompi kakara lauma, sitä enemmän nämä vielä aikuisenakin alkaa huutamaan ja mesoamaan ja vaatimaan sitä huomiota.
Kun ei lapsena saanut sitä jakamatonta huomiota ja mitä sai, saivat juuri sillä mekastamisella.
Sama sitten jatkuu aikuisena.Ei he halua, vaan olettaa edes miettimättä.
Okei, no haluaa/olettaa, whatever.
En tunnista tuota.
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä paljon ainoita lapsia, jotka kuvittelevat, että koska he eivät ole itsekkäitä niin kukaan muukaan ei ole. Eikös tuo nyt ole aika itsekästä?
Ei sen enempää kuin nämä joilla sisaruksia luulevat olevansa jotenkin epäitsekkäimpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu tuo että ainoat lapset haluaa että kaikki pyörii heidän ympärillään.
Minusta taas he vaikuttavat siltä että saivat jo lapsena tarpeeksi sitä huomiota, niin ovat paljon rauhallisempia.
Mitä isompi kakara lauma, sitä enemmän nämä vielä aikuisenakin alkaa huutamaan ja mesoamaan ja vaatimaan sitä huomiota.
Kun ei lapsena saanut sitä jakamatonta huomiota ja mitä sai, saivat juuri sillä mekastamisella.
Sama sitten jatkuu aikuisena.Ei he halua, vaan olettaa edes miettimättä.
Okei, no haluaa/olettaa, whatever.
En tunnista tuota.
Minä tunnistan.
Olen ainoa lapsi, en tiedä huomaako sen. Olen reilu kaikille ja melko rauhallinen, en tippaakaan "suunapäänä" tms. Miehelläni kolme sisarusta, ja mielestäni sen kyllä huomaa, kaikki asiat tosiaan pitäisi jakaa viivottimen kanssa ym. eli hänen pitää varmasti saada osansa kaikesta, muuten alkaa mökötys... Tyttäremme on ainoa lapsi ja hän on aika itsekäs jossain asioissa, pakko myöntää, mutta on muutenkin kovin eriluontoinen, kuin itse olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoat lapset jotka tunnen ovat rauhallisia, todella inhoavat draamaa.
Järkeileviä.
Eivät pelkää olla ja mennä yksin.
Olen ainoa lapsi ja tämä kuvaa todella hyvin minua ja paria ystävääni, jotka ovat myös ainoita lapsia 🙂
Muutama noista sopii minuun mutta en ole ainoa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyyttä. Kyvyttömyyttä ajatella että joku muukin tarvitsisi kahviinsa maitoa, juot viimeisen kupin kahvia, kysymättä että kelpaisiko vielä jollekin. Jos teet voileipiä, et tarjoudu tekemään niitä toiselle, vaan lastaat lautasen täyteen ihan vain itsellesi.
Ainoan lapsen kanssa pitkässä parisuhteessa olleena voin sanoa että hänelle perhe ei koskaan ollut yhteinen yritys, vaan hän, hänen tarpeensa ja sitten me muut.
Miksi pitkässä parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Olen ainoa lapsi ja minulla ja muilla tuntemillani ainoilla lapsilla on yhteistä se, että kaikkien äiti on sekopää. Ehkä moni on jäänyt ainoaksi lapseksi juuri siksi, että oma äiti on vähän heikkopäinen neurootikko, eikä ole pystynyt tekemään enempää lapsia. Ja hyvä niin. Mukavia ihmisiä kylläkin nämä tuntemani ainoat lapset, itsestäni vaikea sanoa.
Kyllä minullakin on, vaikkei kaikki opi käyttämään ehkäisyä ikinä ja lisää kansoitusta tursuaa joka tuutista.
Ainoana lapsena tunnistan kyllä hyvin tuon, että oman mielipiteen/toiveen/tarpeen esiin nostaminen on ihan tuhottoman vaikeaa. Parisuhteessa aivan äärimmäisen hankala piirre. Olen juuri se mielipiteetön lapanen, joka ei saa suutaan auki. Vihaan konflikteja ja luovun omastani liiankin helposti. Aina on ihmetyttänyt kuva itsekkäistä ainokaisista.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyyttä. Kyvyttömyyttä ajatella että joku muukin tarvitsisi kahviinsa maitoa, juot viimeisen kupin kahvia, kysymättä että kelpaisiko vielä jollekin. Jos teet voileipiä, et tarjoudu tekemään niitä toiselle, vaan lastaat lautasen täyteen ihan vain itsellesi.
Ainoan lapsen kanssa pitkässä parisuhteessa olleena voin sanoa että hänelle perhe ei koskaan ollut yhteinen yritys, vaan hän, hänen tarpeensa ja sitten me muut.
Sisarussarja jakaa jäätelönsä viivottimen kanssa, karkkipussi sisältö jaetaan tarkasti tasan. Koskaan ei kukaansusaruksista saa tasapuolisesti vanhemmiltaan huomiota. Tämä huomataan viimeistään perinnönjaossa omituisinia riitoina vanhoista romuista. Sisaruus ei välttämättä jalosta ihmistä yhtään, lähinnä päinvastoin.
En ymmärrä miksi joku pitää päättää huonoksi ihmiseksi, sen takia kun ei ole voinut itse valita montako lasta vanhempansa tekevät?
Olen ainut lapsi ja lapsena sain kuulla sitä että olen lellipentu ja kyllä minulla joitain semmosia piirteitä olikin, koska totuin saamaan kaiken minkä halusin ja en sitten kunnioittanut aina muita niin paljon kuin olisi pitänyt.
Mutta elämä on kovan käden kautta rangaissut ja vaikka minussa oli tuota itsekkyyttä niin on paljon empatiaa myös luonteessa. Miten ihminen käyttäytyy niin se johtuu luonteesta, kasvatuksesta ja elämänkokemuksista. Ystäväni joilla oli sisaruksia olivat sellaisia, että kun meillä oli ala-asteella ryhmätyö niin minä en koskaan saanut piirtää tai kirjoittaa koska kuulemma kättenitaidot oli tuolloin niin huonot ja ryhmätyöstä olisi tullut ruma. Värittäminen jätettiin aina minulle ja silloinkin saneltiin että mitä väriä laitat minnekkin. Luulin että ala-asteella ei tarvitse olla mikään taiteilija, vaan jokainen pääsee vuorollaan opettelemaan eri asioita. Minä kilttinä odotin vuoroani, jota ei koskaan tullut. Että ei aina nämä sisaruksia omaavat osaa myöskään toimia muita huomioonottaen.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyyttä. Kyvyttömyyttä ajatella että joku muukin tarvitsisi kahviinsa maitoa, juot viimeisen kupin kahvia, kysymättä että kelpaisiko vielä jollekin. Jos teet voileipiä, et tarjoudu tekemään niitä toiselle, vaan lastaat lautasen täyteen ihan vain itsellesi.
Ainoan lapsen kanssa pitkässä parisuhteessa olleena voin sanoa että hänelle perhe ei koskaan ollut yhteinen yritys, vaan hän, hänen tarpeensa ja sitten me muut.
Tutkimusten mukaan asia on itseasiassa päinvastoin. Ainoat lapset ovat valmiimpia jakamaan omastaan, kuin useamman sisaruksen katraassa kasvaneet. Ainoiden lasten itsekkyys on myytti 1800-luvulta,
Hän kertoi. Niinä loputtomina tunteina kun paasasi itsestään.