Lue keskustelun säännöt.
"Olemme aina yhdessä, ajatteli Hanna" - avioeron jälkeen ahtaalla
11.11.2021 |
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008363484.html
"Miehen toive erota tuli Hannalle yllätyksenä. Lähes kymmenen vuoden avioliitto päättyi, ja Hanna ja puoliso lähtivät eri suuntiin.
Sen lisäksi, että ero oli Hannalle järkytys, se suisti hänen elämänsä taloudellisesti raiteiltaan.
Nelikymppinen Hanna oli ollut vuosia perhevapailla ja hoitanut pariskunnan lapsia kotona. Ohessa hän oli opiskellut maisterintutkintoaan ja tehnyt satunnaisia pätkätöitä. Hanna huolehti lapsista ja kodista, kun puoliso eteni työurallaan.
Eron hetkellä Hannalla ei ollut työpaikkaa eikä säästöjä. Hiljattain ostetusta, yhä velkaisesta yhteisestä asunnosta ei jäänyt hänelle varoja."
***
"Avioliittonsa aikana Hanna ei ollut juurikaan ajatellut rahaa. Perhe oli Hannan sanoin ”yhteisyritys”. Töissä käyvä puoliso huolehti suurimmista kuluista, kuten asuntolainan lyhennyksistä. Hanna taas maksoi esimerkiksi ruokaostoksia, lasten harrastuksia ja sähkölaskuja."
Artikkelia varten haastateltu asiantuntija suosittelee yhteistä taloustiliä:
"Yhteinen taloustili on läpinäkyvä tapa huolehtia yhteisistä menoista. Käytännössä kannattaa siis perustaa tili, jonne molemmat laittavat rahaa ja jolta ruoka ja laskut maksetaan." Hänen mielestään tilille tulee tallettaa rahaa tulojen suhteessa. Tärkeää on, että molemmille jää myös omaa rahaa ja mahdollisuus kerätä omaa puskuria.
***
Raha-asiat parisuhteessa on tälläkin palstalla viikoittainen aihe ja täälläkin on pareja, joissa mies etenee työurallaan, nainen jää kotiin ja uskoo, että "perhe on yhteinen yritys". Millaisia ajatuksia tämä artikkeli herättää?
Hannan ei ehkä olisi kannattanut tuudittautua tuohon uskoon.
"Eron jälkeen Hanna nukkui pari kuukautta ystävien sohvalla. Sitten Hannan sukulainen maksoi kahden kuukauden takuuvuokran, jotta Hanna pääsi muuttamaan vuokrakaksioon lähelle lasten koulua.
Eräs ystävä lahjoitti Hannalle pyykkikoneen, toinen imurin. Ystävät toivat ruokaa, ja Hannan vanhemmat tarjosivat rahallista apua.
”Ennen ajoin tila-autolla ostoskeskuksen parkkihalliin ruokaostoksille. Eron jälkeen ajoin kesät talvet perheen ruokaostokset kaupasta polkupyörällä”, Hanna kertoo."
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tämän jutun olennaisin asia olisi jokaisen hyvä sisäistää. Nimittäin sinkkuna eläminen on todella kallista. Jos on elänyt parisuhdekuplassa suurimman ajan aikuisuudesta, voi tulla yllätyksenä eron tullessa, että sinkkuna joudut tekemään paljon enemmän työtä sen eteen, että saat omaisuutta kartettua.
Oi kyllä! Tämän takia ne tädit aina nuorelle höpöttää että olisi hyvä ensin opetella elämään yksin.
Se on ollut paras taito, mitä olen elämässä tarvinnut. Itsesään pitää osata huolehtia, rahoista ja pärjäämisestä. Parisuhde helpottaa minua asioita, mutta loppujen lopuksi pitää kyetä elämään myös yksin.
Tai mahdollisesti sen lapsimäärän kanssa mitä on elämäänsä hankkinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisella on ollut todella helppo elämä. Itse sekä moni muu ystäväni ovat käyneet töissä, hoitaneet lapset ja kodin ja opiskelleet maisteriksi samalla. Osa parisuhteessa ollessaan, osa yksin lasten kanssa ja omalla palkalla eläen.
On se vaan ihme homma, että naisen etenemättömyys työelämässä ja yleinen vätysmäisyys on aina puolison vika.
Ei ole vaikeaa opiskella "kovan alan" ammatti, josta saa ihmisten palkkaa.
JA
Jättää hyödyntämättä kaikki kotihömppäilytukirahat maksimiinsa asti, ja tehdä sen sijaan ihan oikeita töitä.
Lisäksi myös lisääntyminen on valinta - ei ole pakko hankkia lapsia ollenkaan, vaikka munasarjat huutaisivat käskyjään 140 desibelin voimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hannan tarina on hyvä ja varoittava esimerkki kaikille naisille. Niin se vain on että kannattaa olla taloudellisesti itsenäinen aina: se on naisen paras turva. Korirouva-keskusteluja kun lukee täällä niin kovin moni on juuri yhtä naiivi kun jutun Hanna. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis (ja tässä tapauksessa lompakko).
Taloudellisesti itsenäinen ja aina tilaisuuden tullen kuitenkin miehen lompakolla?
Kertaakaan en ole ollut miehen lompakolla. En ole edes ravintolassa antanut miehen ruokaani maksaa koskaan. Joka sentti on itse ansaittu, joka ostos omilla rahoilla maksettu.
-nainen, 50 v.-
varmista selusta kirjoitti:
Perheissä jaetaan raha-asiat monella eri tavalla ja se on ok, mutta sitä en ymmärrä, että joku ei varmista omaa selustaansa millään tavalla. Mun parisuhde on kestänyt 30 vuotta ja koko sen ajan olen pitänyt itselläni taloudellista puskuria, että jos tapahtuu jotain, mihin en voi itse vaikuttaa (ero, sairastuminen, paremmin tienaavan mieheni kuolema), niin ei tarvi ensimmäisenä miettiä, että mistä rahat peruselämiseen. Se, että elintaso putoaa on ok, mutta persaukiseksi jääminen ei ole.
Minkä kokoista puskuria olet pitänyt 30 vuotta? Kerro toki, niin me muutkin pyrimme keräämään saman summan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitiko se tosiaan lapsia kotona? Miten se on mahdollista, kun yhteiskunta huolehtii lapsista oikeasti aika suuren osan ajasta? Joskus mietin, ovatko nämä edes oikeita henkilöitä vai keksittyjä.
Saahan sitä olla kotihoidon tuella sen 3 v ja jos lapset syntyvät 3 v välein, on äkkiä ollut 10 v kotona.
Siihen päälle keskeneräiset opinnot, joiden vuoksi Hanna ei ole ollut töissä tai ei ainakaan järkevissä töissä. Ei parasta valuuttaa koronan kurittamilla työmarkkinoilla.
Tiedän niin monta naista jotka ovat eron jälkeen jääneet puille paljaille, eikä mies edes piittaa. Ei vaikka on yhteiset lapset. Älkää missään nimessä suostuko tuollaiseen nyt enää. Nykyaikainen järjestelmä ei tue kotiäitiyttä, leskeneläkekin jäänee jossain vaiheessa kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyn paljon ihmisillä väärää tietoa avioliitosta ja yhteisestä omaisuudesta. Jos avioehtoa ei ole, lasketaan molempien puolisoiden varallisuus yhteen ja pistetään puoliksi. Sillä milloin ja miten omaisuus on hankittu ei ole merkitystä. Mukaan lasketaan saldot pankkitileillä, osakkeet, kiinteä omaisuus (mukaanlukien sen mummolta saatu perintömökki) yms.
Avioehto voi olla totaalinen tai rajattu johonkin tiettyyn asiaan, esim. siihen perintömökkiin.
HS:n jutusta ei ihan selviä tausta ja miksi ko. henkilö jäi ilman mitään tai miksi ei saanut edes toimeentulotukea.
Yleisellä tasolla kommentoisin, että se että nainen jää usein lasten kanssa kotiin, on kai yleensä yhteinen päätös. En ainakaan omassa tuttavapiirissä ole törmännyt ajatukseen, että nainen olisi väkisin kotona ja mies elättäisi, vaan ajatukseen, että perhe on yhteinen yritys ja yhdessä panostetaan omien lasten hyvinvointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä naisilla avioehto ja silti suostuvat jättäytymään perhevapaille vai miten voi olla, että ei sen vertaa jää rahaa erossa käteen että saisi takuuvuokran maksettua?
Kyseessä on ilmeisesti kaikki-mulle-heti nainen. Exäni oli samanlainen. Viihtyi hyvin monta vuotta lasten kanssa kotona. Mikäs siinä ollessa kun tein uraa ja maksoin kaikki rouvan toiveet. No sitten kun ero tuli niin eipä ollut paljoa jaettavaa kun kaikki oli velaksi hankittu ja asuntolainakin oli pantu pariin kertaan lyhennysvapaalle. Ei siinä vaan jäänyt mitään säästöön kun piti saada hieno koti ja sinne tavarat ja lapsille muodikkaat vaatteet.
Ja sinä mieslapsonen et omannut mitään sananvaltaa itse tienaamisi rahoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän niin monta naista jotka ovat eron jälkeen jääneet puille paljaille, eikä mies edes piittaa. Ei vaikka on yhteiset lapset. Älkää missään nimessä suostuko tuollaiseen nyt enää. Nykyaikainen järjestelmä ei tue kotiäitiyttä, leskeneläkekin jäänee jossain vaiheessa kokonaan pois.
"Alkää suostuko"? Kotiäitiys on nykyään enemmänkin matalasti kouluttautuneiden häviäjien tapa viettää vapaata siitä tuskaisesta matalapalkkatyöstään.
Nainen haluaa:
- mennä opinnoissaan helpomman kautta
- jumittaa ensimmäisessä kökkötyöpaikassaan loppuelämän
- hankkia ehdottomasti lapsia
- viettää maksimaalisen ajan yhteiskunnan tukemaa lomaa kotona
Kuka em. kirjoittajan mielestä tarkalleen on taho, minkä tahtoon nainen suostuu?
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin tätä näköjään on. Että naiset jäävät kotiin , kouluttautumattomana, ammattitaidottomana. Liian pitkäksi aikaa. Ei ajatella eläkettä , ei ajatella mahdollista avioeroa . Herätkää naiset!
Jep, ilmeisesti on. Noin idiootit ihmiset kyllä ansaitsevat kohtalonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen rahoilla elänyt vuosia ja opiskellut maisteriksi ilman opintolainaa ja kehtaa vielä valittaa.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Minkä kokoista puskuria olet pitänyt 30 vuotta? Kerro toki, niin me muutkin pyrimme keräämään saman summan.
Riittävästi, että eron sattuessa ei tarvi yhteiskunnan tukea eikä sukulaisten maksaa perusmenoja tai vinkua lehdessä. Eihän muiden tarvi samaa summaa kerätä. Jokaiselle riittää summa, joka kattaa omat menot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ihminen tekee lapsia, hänellä on 2 vaihtoehtoa. Joko hän jättää uransa ja hoitaa lapsensa itse tai jatkaa uraansa ja palkkaa jonkun hoitamaan lastaan. Tämä voi olla ulkopuolinen lapsenvahti tai sitten puoliso, jonka ura jää tällöin katkolle. Tämä koskee sekä miehiä että naisia.
Kotiinjäävä puoliso mahdollistaa toisen työssäkäynnin, joten tämän työssäkäynnin hedelmät kuuluvat myös hänelle. Tämä on täysin itsestäänselvää. Jos se aiheuttaa mielipahaa, että toinen ei ole ilmainen lapsenvahtisi, jätä lapset tekemättä.
Ehdottoman hyvä että nykyisin tehdään myös asianajajan pakeilla papereita, jotka turvaa kotiin lapsia hoitamaan jääneen elannon myös eron tullessa tai eläkkeellä. 👌
Jos haluaa että lapsista ei ole mitään kuluja, ei niitä kannata tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäistä juttua ei pääse lukemaan maksumuurin takia, mutta oliko tällä parilla siis avioehto, ja siksi kävi näin? Avioehto kokonaan poissulkevana voi olla naiselle todella paha ansa, siinä käy helposti niin että eron tullen toinen omistaa kaiken kiinteän omaisuuden ja toinen viime vuonna syödyt ruoat.
Vai onko tilanne ollut se että on kokoajan eletty yli varojen, eikä asunnosta siksi jäänyt mitään velkojen jälkeen? Jos on tästä kyse, niin tuskin sillä miehelläkään mitenkään kovin loistavasti sujui. Kuitenkin elättänyt perhettä vuosien ajan, että jos hänellekin jäi tyhjät taskut niin enpä kadehtisi.
Sitä artikkeli ei kerro. Tässä vielä pari lainausta:
"
Olinko naiivi? Tätä Hanna on jälkeenpäin miettinyt.
Kun hän ja puoliso remontoivat yhteistä kotia, mies valitsi materiaalit, koska maksoi ne. Hanna huomasi ajattelevansa, ettei hänellä ehkä ollut oikeutta vaikuttaa valintaan, koska remonttitarvikkeet ostettiin miehen rahoilla.
”Olin lapsenomaisesti kietoutunut siihen, että mieheni hoitaa raha-asiat. Jälkeen päin ajateltuna taloudellinen dynamiikkamme oli kiero.”
Hanna ei ollut koskaan ajatellut, että hänen elämäntehtävänsä oli hoitaa lapsia kotona. Tilanteeseen urauduttiin hänen mukaansa vaivihkaa.
Hanna ei kuitenkaan syytä itseään eikä ex-puolisoaan perinteisiin rooleihin ajautumisesta. Suhteen aikana Hannasta ei tuntunut isolta asialta, että hänen valmistumisensa venyi ja ansioluetteloon jäi aukkoja. Hänestä oli arvokasta hoitaa lapsia ja pyörittää arkea."
***
"Yhden asian Hanna kuitenkin tekisi toisin, jos voisi. Hän ja ex-puoliso eivät huolehtineet millään tavalla siitä, että Hannalle olisi kertynyt eläketurvaa niiltä vuosilta, kun hän hoiti lapsia kotona. Poissaolo työelämästä pienentää aikanaan hänen eläkettään."
Eihän tuollainen ihminen ole naiivi, vaan tyhmä jopa siinä määrin, että kuuluisi olla edunvalvonnan alaisena. Voiko oikeasti olla ihan normaali ja oikeustoimikelpoinen aikuinen? Trollaako HS?
Kyllä se aikamoinen pudotus olisi itsellekin, jos ero tulisi. Vaikka tienataan miehen kanssa noin saman verran nykyisin. Mutta toki minulla edes on se työ, joten minulle kävisi niinkuin Hannan miehelle tai Mikolle - ei kummoistakaan pesämunaa, mutta kuitenkin joku mahdollisuus järjestää elämäni, vaikkakin paljosta joutuisi esim asumismukavuudessa tinkimään. Ei olisi helppoa muuttaa omakotitalosta vuokralle rivariin...
Vierailija kirjoitti:
varmista selusta kirjoitti:
Perheissä jaetaan raha-asiat monella eri tavalla ja se on ok, mutta sitä en ymmärrä, että joku ei varmista omaa selustaansa millään tavalla. Mun parisuhde on kestänyt 30 vuotta ja koko sen ajan olen pitänyt itselläni taloudellista puskuria, että jos tapahtuu jotain, mihin en voi itse vaikuttaa (ero, sairastuminen, paremmin tienaavan mieheni kuolema), niin ei tarvi ensimmäisenä miettiä, että mistä rahat peruselämiseen. Se, että elintaso putoaa on ok, mutta persaukiseksi jääminen ei ole.
Minkä kokoista puskuria olet pitänyt 30 vuotta? Kerro toki, niin me muutkin pyrimme keräämään saman summan.
Miksi alapeukut asialliseen kysymykseen?
Miehen rahoilla elänyt vuosia ja opiskellut maisteriksi ilman opintolainaa ja kehtaa vielä valittaa.