Lue keskustelun säännöt.
Raskausdiabeteksen kehno hoito
26.01.2015 |
Koitan selittää tilanteeni lyhyesti:
Mulla on nyt toinen raskaus rv35. Ekassa raskaudessa oli ruokavaliohoidolla nipinnapin balanssissa pysynyt raskausdiabetes. Vahvan sukurasitteen sekä omien alkuraskauden mittausten takia sokerirasitus tehtiin jo viikolla 10 ja taas raskausdiabetesdiagnoosin sain. Sokerit pysyivät kunnossa n. viikolle 24 asti kunnes alkoivat heittää toden teolla. Valitin sokereista neuvolassa, mutteivät laittaneet äitiyspolille lähetettä ennenkuin vasta 1,5kk myöhemmin ja äitiyspolilla kesti reilut kolme viikkoa reagoida lähetteeseen. Tuloksena kannan nyt vahvasti makrosomiseksi arvioitua vauvaa mahassa (lasketun ajan painoarvio reippaasti päälle viiden kilon) ja pistän iltainsuliinia, jonka avulla luojan kiitos soketit alkaneet saada jotain tolkkua sentään. Kysynkin, olenko ainoa jolla on raskausdiabeteksen hoito laiminlyöty näin pahasti? Miksi korkeiden sokereiden vaarallisuudesta paasataan ja kuitenkin menee yli kaksi kuukautta tosi korkeilla sokereilla ennen kuin asiaan puututaan? Ehti mennä monta viikkoa ilman että suunnilleen yksikään mitattu arvo olisi ollut viitearvoissaan. Aamupaastot välillä 7-9, ruuanjälkeiset 8-12, kun viitearvot on 5,3 ja 7,8. Pahoittelen pitkää pötköä, mobiililla kirjoittelen...
Kommentit (35)
multa on taas yritetty diagnosoida "vakisin" seka radi etta istukan vajaatoiminta. Radi ylipainon takia, istukan vajaatoiminta verenpainetaudin takia.. ja oon saanu "ylimitoitettua" hoitoa noiden olemattomien ongelmien takia.. tasan ei kay. Enaa ei raskauden anneta menna yli lasketusta ajasta, viimeistaan silloin kaynnistetaan. Ja sokerirasitukset seka alkuraskaudesta etta rv 22-26..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta verensokeriarvo 12 ei kuulosta vielä miltään. En tiedä onko radissa pienemmät viitearvot, mutta alle 15 arvoja ei lähdetä esim. sairaalassa edes insuliinilla laskemaan vaan annetaan olla.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:57"]
Minusta verensokeriarvo 12 ei kuulosta vielä miltään. En tiedä onko radissa pienemmät viitearvot, mutta alle 15 arvoja ei lähdetä esim. sairaalassa edes insuliinilla laskemaan vaan annetaan olla.
[/quote]
Radissa viitearvot on huomattavasti matalammat.
Eikö ap olisi ihan itse voinut päättää, mitä suuhunsa laittaa?
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:30"]
Raskausdiabetesta esiintyy enemmän ylipainoisilla. Itse olen normaalipainoinen. Outo (mutta ei yllättävä...) kysymys.
[/quote]
Ei esiinny. Riskitekijöitä (ylipaino ja/tai sukurasite) on 50 %:lla raskausdiabeetikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tiedän, että esim 1.-tyypin diabeetikoilla sokeriarvot usein on (raskaanakin ollessa) paljon paljon hurjempia mutta tosiaan näilläkin arvoilla saadaan näköjään ainakin kokoarvion perusteella makrosominen (yli-iso) vauva valmistettua.
Mullakin jäi ekasta raskaudesta sellanen kuva että noihin sokereiden ylityksiin todellakin suhtauduttiin vakavasti ja silloin äitiyspolin diabeteshoitajalle sain muutamassa päivässä ajan kun arvot yrittivät nousta. Silloin onneksi selvittiin mukavan kätilön asiantuntevilla neuvoilla ja melkoisella hiilarikikkailulla ilman insuliineja, nyt ei enää. -Ap
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:10"]Eikö ap olisi ihan itse voinut päättää, mitä suuhunsa laittaa?
[/quote]
Anteeksi? En ymmärrä kysymystä. Ei insuliinia ainakaan suuhun laiteta :D Ei vaan, jos nyt koitat viisastella jostain ylipainosta ja herkuista tai riittämättömästä syömisten säätämisestä, ei maksa vaivaa. Olen edelleen normaalipainoinen ja usko huviksesi, olen varmasti kokeillut jo abaut kaikkea mitä viisas mielikuvituksesi tähän keksii ruokavalion puolesta ehdottaa ;) -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:02"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:57"]
Minusta verensokeriarvo 12 ei kuulosta vielä miltään. En tiedä onko radissa pienemmät viitearvot, mutta alle 15 arvoja ei lähdetä esim. sairaalassa edes insuliinilla laskemaan vaan annetaan olla.
[/quote]
Radissa viitearvot on huomattavasti matalammat.
[/quote]
Tosiaan, kovastihan sitä painotettiin, miten alas ne sokerit piti saada. Ei mulla tainnut koskaan nousta arvot juuri kymmenen yli, tosin ruokavalio oli tiukka ja insuliinia jouduin pistämään paljon. Minulla ongelma alkoi siinä kohtaa, kun insuliinit kyllä määrättiin asianmukaisen nopeasti, mutta määrät eivät tehonneet ja niiden nostamiseen meni viikkoja ja viikkoja, kun alun perinkin oltiin myöhässä liikkeellä - minulla rasituskoe oli jostain syystä laitettu aika myöhäisille viikoille. Sitten se menikin huutomatsiksi minun ja lääkärin välillä pariin kertaan, kun minua yritettiin vain syyttää piittaamattomaksi karkinmussuttajaksi, eikä uskottu lainkaan, kun vaadin että minua pitää hoitaa paremmin, jos kerran ne tulokset ovat niin tärkeät. Käynnistettiin kaksi viikkoa etuajassa, runsas nelikiloinen syntyi ja avotarjontaisena ei halunnut ulos, otettiin etukautta lopulta.
Lama-aika juu, mutta samaa ihmettelin kuin aloittajakin. Hysteeristä oli saarnaaminen, mutta hoitaminen oli lievästi sanottuna velttoa. Tuli vakaa tunne, että työnjako on jotenkin väärä, ja nimenomaan insuliinihoito on sellaisten käsissä, joille se ei ole tosiaankaan päällimmäinen mielenkiinnon kohde. Tappele.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:12"][quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:30"]
Raskausdiabetesta esiintyy enemmän ylipainoisilla. Itse olen normaalipainoinen. Outo (mutta ei yllättävä...) kysymys.
[/quote]
Ei esiinny. Riskitekijöitä (ylipaino ja/tai sukurasite) on 50 %:lla raskausdiabeetikoista.
[/quote]
Joo mutta koska raskaana olevista reilusti alle 50%:lla on näitä riskitekijöitä, niin se että jopa 50%:lla raskausdiabeetikoista on riskitekijöitä tekee radista yleisemmän juurikin esim. ylipainoisilla. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama juttu, että meni useampi kuukausi sokerit ihan persiillään ja kukaan ei halunnut tehdä asialle mitään. Kärsin ruokahaluttomuudesta, olin laihtunut paljon eikä sitä noteerattu mitenkään ja neuvolan hoitaja melkein taputti käsiään miten hienoa, että joku on hoikka kun niin moni lihoo. Pienenkin välipalan jälkeen nukahdin kun sokerit nousivat ja tuli niin hirveä väsymys enkä pystynyt oikeen mihinkään. Lopulta pääsin erikoissairaanhoitoon ja siellä ne laittoi mulle iltainskat, vaikka paastoarvot oli vieläpä ihan kunnossa. Ongelma keskittyi aterianjälkeisiin täysin. Eli mitään apua en saanut, paitsi että sain pelätä öisiä hypoglykemioita. Meni vielä kaksi kuukautta ennen kuin polilla sattui tajuissaan olevan lääkäri ja määräsi ateriainskat. Ruokahalu palasi ja pahoinvointi helpotti eikä enää väsyttänyt aterioiden jälkeen. Näin hyvin siis meni ainoastaan viimeisen raskauskuukauden ajan.
Mulla kävi siinä mielessä tuuri, että lapsesta ei tullut maksosominen. Kuulemma joillain raskausdiabeetikoilla voi olla taipumus kasvattaa makrosomisia vauvoja vaikka sokeriarvot olisivat kunnossa ja toisille ei kasva jättivauvoja, vaikka sokerit olisivat kuinka pielessä tahansa. Taipumus on yksilöllinen ja sitä ei oikein tiedetä mistä johtuu. Kohdallani kävi vielä sellaista sössimistä, että Käyvän hoidon mukaan inskahoitoisen raskausdiabeetikon raskautta ei saa päästää yli lasketun ajan. Menin sovitusti laskettuna päivänä käynnistykseen ja siellä oli joku nuori erikoistuva joka haukkui mut, että miksi ihmeessä käynnistettäisiin ja lähetti kotiin. Kokeneempi lääkäri oli tämän ajan mulle aiemmin varannut, joten en minä sinne hölmöyksissäni mennyt. Huusi perään, että 10 päivän päästä normaalit yliaikaisuuskontrollit, jos ei siihen mennessä synny. Oli pikkaisen huono fiilis vauva turvallisuuden takia. Onni onnettomuudessa, hän syntyi pari päivää myöhemmin ihan itsekseen.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:20"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:10"]Eikö ap olisi ihan itse voinut päättää, mitä suuhunsa laittaa? [/quote] Anteeksi? En ymmärrä kysymystä. Ei insuliinia ainakaan suuhun laiteta :D Ei vaan, jos nyt koitat viisastella jostain ylipainosta ja herkuista tai riittämättömästä syömisten säätämisestä, ei maksa vaivaa. Olen edelleen normaalipainoinen ja usko huviksesi, olen varmasti kokeillut jo abaut kaikkea mitä viisas mielikuvituksesi tähän keksii ruokavalion puolesta ehdottaa ;) -Ap
[/quote]
Ap, älä välitä tuollaisista typeristä kommenteista. Tuon kirjoittanut tietää raskausdiabeteksesta tuskin mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:23"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:02"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:57"]
Minusta verensokeriarvo 12 ei kuulosta vielä miltään. En tiedä onko radissa pienemmät viitearvot, mutta alle 15 arvoja ei lähdetä esim. sairaalassa edes insuliinilla laskemaan vaan annetaan olla.
[/quote]
Radissa viitearvot on huomattavasti matalammat.
[/quote]
Tosiaan, kovastihan sitä painotettiin, miten alas ne sokerit piti saada. Ei mulla tainnut koskaan nousta arvot juuri kymmenen yli, tosin ruokavalio oli tiukka ja insuliinia jouduin pistämään paljon. Minulla ongelma alkoi siinä kohtaa, kun insuliinit kyllä määrättiin asianmukaisen nopeasti, mutta määrät eivät tehonneet ja niiden nostamiseen meni viikkoja ja viikkoja, kun alun perinkin oltiin myöhässä liikkeellä - minulla rasituskoe oli jostain syystä laitettu aika myöhäisille viikoille. Sitten se menikin huutomatsiksi minun ja lääkärin välillä pariin kertaan, kun minua yritettiin vain syyttää piittaamattomaksi karkinmussuttajaksi, eikä uskottu lainkaan, kun vaadin että minua pitää hoitaa paremmin, jos kerran ne tulokset ovat niin tärkeät. Käynnistettiin kaksi viikkoa etuajassa, runsas nelikiloinen syntyi ja avotarjontaisena ei halunnut ulos, otettiin etukautta lopulta.
Lama-aika juu, mutta samaa ihmettelin kuin aloittajakin. Hysteeristä oli saarnaaminen, mutta hoitaminen oli lievästi sanottuna velttoa. Tuli vakaa tunne, että työnjako on jotenkin väärä, ja nimenomaan insuliinihoito on sellaisten käsissä, joille se ei ole tosiaankaan päällimmäinen mielenkiinnon kohde. Tappele.
[/quote]
Olet ensimmäinen, jolla kuulen olleen samoja ongelmia hoidon saamisessa :) Tosiaan se iltainsuliinien aloittaminen ja niiden erittäin hidas tehoaminen sekä hidas (?) annostuksen nosto on tuskallista ja turhauttavaa. Mulla meni nyt vielä noin kolme viikkoa iltainsuliinin aloittamisesta että öisin huikeasti kohonnut verensokeri saatiin suunnilleen tavoitetasolle. Pistän iltaisin siis pitkävaikutteista inskaa nyt 22 yksikköä, mikä tuntuu riittävän tänne iltaan asti aika ok. Iltaisin siis vielä korkeat sokerit vaivaa enkä oikein tiedä mitä niille tekisin.
Millaisilla sokereilla sulla hoito aloitettiin? Osuiko painoarvio lähelle? Minkälainen kokemus synnytys lopulta oli sulle? Muistatko, millaisia insuliiniannoksia pistelit? Minkälainen oli ruokavaliosi? T: kyselyikäinen Ap ;)
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:24"]Mulla oli sama juttu, että meni useampi kuukausi sokerit ihan persiillään ja kukaan ei halunnut tehdä asialle mitään. Kärsin ruokahaluttomuudesta, olin laihtunut paljon eikä sitä noteerattu mitenkään ja neuvolan hoitaja melkein taputti käsiään miten hienoa, että joku on hoikka kun niin moni lihoo. Pienenkin välipalan jälkeen nukahdin kun sokerit nousivat ja tuli niin hirveä väsymys enkä pystynyt oikeen mihinkään. Lopulta pääsin erikoissairaanhoitoon ja siellä ne laittoi mulle iltainskat, vaikka paastoarvot oli vieläpä ihan kunnossa. Ongelma keskittyi aterianjälkeisiin täysin. Eli mitään apua en saanut, paitsi että sain pelätä öisiä hypoglykemioita. Meni vielä kaksi kuukautta ennen kuin polilla sattui tajuissaan olevan lääkäri ja määräsi ateriainskat. Ruokahalu palasi ja pahoinvointi helpotti eikä enää väsyttänyt aterioiden jälkeen. Näin hyvin siis meni ainoastaan viimeisen raskauskuukauden ajan.
Mulla kävi siinä mielessä tuuri, että lapsesta ei tullut maksosominen. Kuulemma joillain raskausdiabeetikoilla voi olla taipumus kasvattaa makrosomisia vauvoja vaikka sokeriarvot olisivat kunnossa ja toisille ei kasva jättivauvoja, vaikka sokerit olisivat kuinka pielessä tahansa. Taipumus on yksilöllinen ja sitä ei oikein tiedetä mistä johtuu. Kohdallani kävi vielä sellaista sössimistä, että Käyvän hoidon mukaan inskahoitoisen raskausdiabeetikon raskautta ei saa päästää yli lasketun ajan. Menin sovitusti laskettuna päivänä käynnistykseen ja siellä oli joku nuori erikoistuva joka haukkui mut, että miksi ihmeessä käynnistettäisiin ja lähetti kotiin. Kokeneempi lääkäri oli tämän ajan mulle aiemmin varannut, joten en minä sinne hölmöyksissäni mennyt. Huusi perään, että 10 päivän päästä normaalit yliaikaisuuskontrollit, jos ei siihen mennessä synny. Oli pikkaisen huono fiilis vauva turvallisuuden takia. Onni onnettomuudessa, hän syntyi pari päivää myöhemmin ihan itsekseen.
[/quote]
Huh, kuulostaapa tutulta! Olen ymmärtänyt (korjatkaa jos olen väärässä) että aterianjälkeisillä korkeilla sokereilla on vähäisempi vaikutus sikiön kokoon kuin paastosokereilla. Saako muuten tiedustaa, missäpäin Suomea synnytit? Mutta tosiaan, jatkuva voimattomuus koitettiin mun kohdalla myös sivuuttaa iloisesti. Mulla oli tossa myös anemiaa monta kuukautta ja kilpirauhasarvoissa kaikkea outoa. Vieläkään en ole lähetteistä huolimatta endokrinologille asti Kättärillä päässyt kilpparijuttujen takia vaikka lähete tehtiin pari kuukautta sitten ja neuvolalääkäri ei omasta mielestään ole pätevä määräämään kaikkia kokeita (vasta-aineet). Ja pari kertaa kuussa terveysasemalla vieraileva sisätautilekuri ei kuulemma "tykkää" meistä kilpirauhasoireilijoista eli se siitä sitten. Sorry, menee ihan ot:ksi nää kilpirauhasjutut! -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sattumalta mullakin kilpirauhasen vajaatoiminta sekä kuukausien anemia raskausaikana (Hb luokkaa 90, ei haitannut yhtään muka ja kaikista rautavalmisteista tuli pahoinvointia ja meni maha sekaisin).
Kilpirauhasasioihin voin ehdottaa vain, että käyt yksityislääkärillä raskausaikana(kin), jos löydät hyvän. Julkisella hoito on niin sattumanvaraista eli laidasta laitaan, että jos huono tuuri käy niin sillä jo vaarantaa raskautensa. Jos tuuri käy, niin osaamistakin voi löytyä, mutta ei tähän valitettavasti voi lähtökohtaisesti luottaa. Kilpirauhasyhdistyksen kautta on aikamoisen karujakin tarinoita tullut kuultua.
Kyllä tuo nyt kuulostaa aivan käsittämättömältä, ettei lääkäri ole pätevä määräämään vasta-ainekokeita. Vaikka ne eivät ole diagnostisia, saattavat ne varmistaa diagnoosia ja raskauden kannalta on hyvä tieto kuitenkin, että onko niitä. Etenkin kilpirauhasta kiihdyttävät vasta-aineet (TS-vasta-aineet) ovat sikiölle haitaksi, jos niitä sattuu löytymään.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:37"]Eikös inskat saa vieläkin apteekista tarvittaessa ihan ilman reseptiäkin? Jos nyt oikein htätätapaus tulisi niin todennäköisesti hakisin omatoimisesti ja aloittaisin pienellä määrällä. Sokerimittari toki pitää olla, jotta voi seurata arvoja tehostetusti ja kokemusta inskojen annostelusta ja siitä miten oma elimistö siihen reagoi.
Älytöntä, että radista vouhkataan kovaan ääneen ja suurinpiirtein otetaan henkilökohtaisena loukkauksena kun joku kieltäytyy rasitukseen menosta. Mutta kun sitten tulee ongelmia tulosten kanssa ei reagoida hoidon tarpeeseen välittömästi. Usean viikon viive on aivan liikaa kun on kyseessä sokeritasapaino. Pari päivää nyt vielä menee, mutta ei useampi viikko todellakaan. Minä kyllä tekisin valituksen jotta ammattitaidottomat kusipäät saadaan joskus edes pois vetovastuusta.
[/quote]
Hmm, ehkä pitäisi vielä tän raskauden jälkeen tehdä se valitus kuitenkin. Olen kyllä asiallisesti mutta kuuluvasti kertonut kaikille minua "hoitaneille" tahoille mitä mieltä olen tästä parin kuukauden viiveestä, mutta ehkä esimiestaho puuttuisi kuitenkin paremmin asiaan vastaisuudessa. Asiassa hiertää se, että kokisin tosi kiusalliseksi valituksen jälkeen (ja jo nytkin!) asioida tulevaisuudessa lasteni kanssa tuolla neuvolassa.
Insuliinikynillä saa kyllä tappavaa vahinkoa aikaiseksi perin helposti jos ei osaa niitä oikein käyttää. Todella nihkeästi siihen vaihtoehtoon päädytään (niinkuin tietysti on hyväkin) radissa eli mahdotonta kuvitella että ilman sairaushistoriaa kokemattomana niitä mistään reseptittä saisi.
-Ap