Lue keskustelun säännöt.
Oliko teillä lapsena sääntö "lautanen on syötävä tyhjäksi" Ja onko teidän lapsillenne tänä päivänä?
10.11.2021 |
Te, joilla oli tämä sääntö, oletteko nyt aikuisena ylipainoisia?
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sairasta henkistä väkivaltaa että pakotetaan syömään lautanen tyhjäksi, etenkin kun itse ei ole saanut annostella.
Niin, sen olisi oltava JOMPI KUMPI.
sairasta, vaikka saisi annostella. Juuri siinähän se sairaalloisuus onkin!
Miten sitten opetat lapsen olemaan tuhlaamatta ruokaa tai välttämään ruokahävikkiä? Pitäähän lapsen oppia arvioimaan, kuinka paljon jaksaa syödä. Ensin otetaan vähän ja jos nälkä jää, otetaan lisää. Ei niin voi tehdä, että mätetään lautanen kukkuroilleen, kuten jotkut tekevät ruotsinlaivoilla, ja sitten heitetään puolet pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sairasta henkistä väkivaltaa että pakotetaan syömään lautanen tyhjäksi, etenkin kun itse ei ole saanut annostella. Eihän lapset toki usein osaa annostella itselleen sopivasti. Tietenkin pitää tehdä selväksi että ruokaa otetaan vaan sen verran kun jaksetaan syödä. Mutta jos ei jaksa niin ei jaksa.
Meillä ala-asteella (pitkälti 2000 luvulla) joku ope vahti vieressä katsomassa että kaikki syödään vaikka oksennusta nielisi. Yks kaveri pakotettiin syömään sinistä perunaa. En muista annosteltiinko itse. Ihan sairasta kumminkin!
En uskoisi tätä, ellen TIETÄISI. Sairasta!!!
Vierailija kirjoitti:
Jos on pakko ottaa lautaselle, ei ole pakko syödä kaikkea.
Jos on pakko syödä kaikki, ei ole pakko ottaa lautaselle.
EI MOLEMPIA PAKKOJA.
Syömiseen ei saa liittyä MITÄÄN PAKKOJA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sairasta henkistä väkivaltaa että pakotetaan syömään lautanen tyhjäksi, etenkin kun itse ei ole saanut annostella.
Niin, sen olisi oltava JOMPI KUMPI.
sairasta, vaikka saisi annostella. Juuri siinähän se sairaalloisuus onkin!
Miten sitten opetat lapsen olemaan tuhlaamatta ruokaa tai välttämään ruokahävikkiä? Pitäähän lapsen oppia arvioimaan, kuinka paljon jaksaa syödä. Ensin otetaan vähän ja jos nälkä jää, otetaan lisää. Ei niin voi tehdä, että mätetään lautanen kukkuroilleen, kuten jotkut tekevät ruotsinlaivoilla, ja sitten heitetään puolet pois.
On ensisijaisen tärkeää, että lapsella säilyy kosketus oman kehonsa viesteihin. Jos tämä häiriintyy on hyvin todennäköistä, että hänelle kehittyy häiriintynyt suhde ruokaan ("tunnesyöpöttely", toistuvat laihdutuskuurit, ortoreksia, jne. jne.) - se vasta hävikkiä tietää, kun ihminen syö sitten aikuisena kahden tai kolmen edestä, stressiinsä...
Mitä tulee hävikkiin, ymmärrän, että se on laitosten ajateltavana. Jos taas tarkastellaan ihmisten psyykkistä hyvinvointia, aihe on vallan toinen.
Lapsi osaa jo synnynnäisesti kokea nälän ja kylläsyyden - sitä ei tarvitse opettaa. Sen voi kyllä munata.
Juu vähän voi ottaa ja lisää tahtoessaan, mutta ei siihen vähän ottamiseen saa liittyä mitään kierouksia ja kyttäämistä. Lapset kokevat sen pakottamisena - ja silloin se käytännössä on sitä.
Jos se on todellinen ongelma, että joku ottaa aina vain pois heittääkseen, niin hänen käytökseen tulee henkilökohtaisesti puuttua - ei kostaa kaikille hänen takiaan. Ehkä sillä yhdellä tai muutamalla on puutteellinen kyky oppia, ellei keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on pakko ottaa lautaselle, ei ole pakko syödä kaikkea.
Jos on pakko syödä kaikki, ei ole pakko ottaa lautaselle.
EI MOLEMPIA PAKKOJA.
Syömiseen ei saa liittyä MITÄÄN PAKKOJA.
Tosiaan, kiitos korjauksesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka päättää, kumpi on tärkeämpää, laitoksen ruokahävikki vai lasten psyykkinen hyvinvointi?
Jos joku ei koskaan syö koulussa, eikä omiakaan eväitä, eikä sen takia tunnu jaksavan, siihen tulisi erikseen puuttua.
Ihan uskomatonta, jos on vuosien ajan harjoitettu joukkoväkivaltaa jonkun limaisen perunahävikin vuoksi... (Eikö sitä hävikkiä opita säätelemään?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä paitsi, eikö ne potut mee sioille. Täytyy niidenkin syödä. Mieluummin possulle herkku, kuin lapselle oksennus.
Jos laitos-väkivalta onkin säilytetty, koska vaivihkaa muunnettu alistamisen keinoksi... tulevaan totalitaariseen systeemiin. Mikä voisi olla parempi keino valmistaa ihmisiä, kuin joukkoalistaa heidät lapsena? "Taotaan selkäytimeen, että kehosi on loppujen lopuksi toisen vallassa." Ennen se tehtiin sivistymättömyyttä tms. mutta nyt sillä saattaa olla hieno aate taustalla. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aatukin sen tiesi. Ei pidä aliarvioida psykologiaa, kun sitä sovelletaan systemaattisesti hyvin nuoriin henkilöihin.
Miten on muissa maissa? Millaiset arvot ja keinot? Vai onko vaan "ihmiseltä ihmiselle", ei mitään keinoja tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sairasta henkistä väkivaltaa että pakotetaan syömään lautanen tyhjäksi, etenkin kun itse ei ole saanut annostella. Eihän lapset toki usein osaa annostella itselleen sopivasti. Tietenkin pitää tehdä selväksi että ruokaa otetaan vaan sen verran kun jaksetaan syödä. Mutta jos ei jaksa niin ei jaksa.
Meillä ala-asteella (pitkälti 2000 luvulla) joku ope vahti vieressä katsomassa että kaikki syödään vaikka oksennusta nielisi. Yks kaveri pakotettiin syömään sinistä perunaa. En muista annosteltiinko itse. Ihan sairasta kumminkin!
Tänä vuonna on Wilman kautta pyydetty vanhempia tekemään lapselle selväksi, että ovat koulussa tämän mentaliteetin puolella.
Ei todellakaan ole, en tuota lapsilleni tee. Olen kohta viiskymppinen enkä pysty vieläkään syömään munakasta, kun lapsena siihen pakotettiin ja oksensin sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotona oli ja koulussa oli. Oma kylläisyyden aistimiseni meni kyllä ihan sekaisin, olen aikuisena joutunut opettelemaan, miten oikeasti on minulle hyväksi syödä. Yhdessä vaiheessa olin reippaasti alipainoinen ortoreksian takia, nyt lievästi ylipainoinen ja yhä joudun nelikymppisenäkin muistuttamaan itseäni ruokapöydässä siitä, ettei ole pakko syödä kaikkea, jos otan vahingossa liikaa ruokaa.
Omilla lapsilla ei ole pakkoja. Silloin on pakko maistaa kielenkärjellä, jos tiedän, että oikeasti tykkäisi ruoasta. Sellaisia lapsen mielestä oikeasti ällöttäviä juttuja (sieniä, oliiveja yms) ei ole pakko maistaakaan. Ja todellakin saa lopettaa, kun on kylläinen. Molemmat ovat kyllä päiväkodissa/koulussa oppineet lautasen tyhjentämis -hyveeseen ja nykyään kotonakin kysyvät, voiko lopettaa syömisen kun ei enää jaksa. Aina voi.
Päiväkodissa (2010-luku) pakotettiin lapsia ottamaan ruokaa itse lautaselle, vaikka olisi ollut joku tietty ruoka josta lapselle tuli oksettava olo. Sitä oli pakko laittaa suuhun, ja haistella sitä puolen tunnin ajan, vaikka olisi oksennus pukannut kurkkua kohti. Pakottivat samaan rituaaliin sen yhden inhokkiruuan kanssa. Ei saanut nousta, ennen kuin määräaika oli kulunut umpeen lautasen äärellä. Pahoinvoinnin takia ei pystynyt hoitopaikassa syömään mitään sinä päivänä, mutta vanhemmille ei edes ilmoitettu (leveästi hymyilevä harjoittelija vain ilmoitti, että lapsi ei ole syönyt 8 tuntiin mitään!!) Päiväkoti ei välittänyt, koska se oli heidän sääntönsä ja kiistivät pakottavansa. Maisteluun pakottaminen muutettiin "kielenpäällä koskettamiseksi" mutta kun kiusaa on jatkettu pitkään, sekin on äärimmäisen törkeää.
Pienet lapset ei osaa kertoa pahoinpitelystä, varsinkaan, kun kukaan ei osaa edes kysyä.
Minkä ikäinen lapsi saa ruokatunnilla poistua koulun alueelta?
Kyllä meillä edellytettiin, että lautanen syödään tyhjäksi. Sitä ajattelemalla oppi kyllä ottamaan suurin piirtein oikean määrän ruokaa lautaselle ja lisää sai aina myös ottaa.
Jos kävi niin, ettei oikeasti jaksanutkaan, niin ei silloin pakotettu syömään. Ikinä meitä ei pakotettu syömään. Ei jouduttu pyörittelemään ruokaa lautasella ja oksennuksen partaalla väkisin syömään. Sellainen on sadistista.
Pienen määrän syömiseen patistamisessa ei ole mitään väärää, jos pystyt ottamaan toisen ihmisen huomioon, ennen kuin alat ahdistaa ja oksettaa häntä. Jos vain jatkat painostamista kellonajan nojalla, mistään muusta välittämättä, niin se on jo ongelma.
Kielenpään laittamisen inhokkiruokaan on sekin kyseenalaista, koska eihän kielenpäällä edes maista kuin makeaa. Kuka näitä hölmöläiskeinoja on oikein keksinyt? Kielen laittaminen ei liity maistamiseen, haistaminen liittyy enemmän. Kielen laittamisen vaatimisen tarkoitus on psykologisesti madaltaa kynnystä olla kosketuksissa ruuan kanssa. Ei sitä pitäisi silloin kutsua maistamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä edellytettiin, että lautanen syödään tyhjäksi. Sitä ajattelemalla oppi kyllä ottamaan suurin piirtein oikean määrän ruokaa lautaselle ja lisää sai aina myös ottaa.
Jos kävi niin, ettei oikeasti jaksanutkaan, niin ei silloin pakotettu syömään. Ikinä meitä ei pakotettu syömään. Ei jouduttu pyörittelemään ruokaa lautasella ja oksennuksen partaalla väkisin syömään. Sellainen on sadistista.
Miksi ei annostella lapselle, jos se on hänelle ylivoimaista, muuta kuin pelolla ohjaamisen kautta?
Jos on pakko ottaa lautaselle, ei ole pakko syödä kaikkea.
Jos on pakko syödä kaikki, ei ole pakko ottaa lautaselle.
EI MOLEMPIA PAKKOJA.