Mitä tehdä, kun mies ei osaa kommunikoida normaalisti?
Miehelläni on vakavia haasteita kommunikoinnissa, hän myöntää sen itsekin välillä. Tämä aiheuttaa jatkuvia väärinymmärryksiä puolin ja toisin ja minun tyytymättömyyttäni parisuhteeseen.
Olen yrittänyt keskustella asiasta, olen puhunut suoraan ja selkeästi yms., mutta mikään ei vaan tunnu auttavan. Mies on kyllä kehittynyt joissain asioissa, mutta päivittäin tulee miljoona haastavaa tilannetta, joissa kommunikaatio ei toimi. Välillä mies on niin omissa ajatuksissaan, että ymmärtää jokaisen sanomani täysin väärinpäin: jos esim. sanon, että mennäänkö kauppaan, hän ymmärtää minun sanoneen, että ei mennä tänään kauppaan.
Olen edellisessä avioliitossani tottunut jakamaan kaikki asiat ja tämä asioiden jakamattomuus ynnä muut puutteet kommunikoinnissa tekevät minut tyytymättömäksi.
Muilla vastaavaa miestä ja miten olette saaneet suhteenne toimimaan?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ollut aluksi tuollainen. Olen nimenomaan miettinyt voisiko hän olla autistinen ja oireet olisivat nyt pahentuneet stressin myötä. Hän on korkeasti koulutettu ja hyvässä tehtävässä työelämässä.
Ap
Voisiko löytää jotakin keinoja stressitason laskemiseen? Entä miehellesi vaihtoehtoisia tapoja kommunikoida ja ilmaista ajatuksiaan? Onko jollakin tavalla taiteellinen tai luova? Musikaalinen?
Ehkä stressi saa miehesi sulkemaan omat tunteensa itseltäänkin? Hän voisi kaivata keinoja saada yhteys takaisin omiin tunteisiinsa.
Jotakin maadoittavaa, esim tietoisen läsnäolon harjoituksia? Syvähengittämistä?
Kiitos näistä vinkeistä. Olen yrittänyt kaikin keinoin tukea häntä ja lievittää hänen stressiään (stressaava tekijä on kuitenkin perheemme ulkopuolinen ja mieheni on nyt kuormittunut sen vuoksi pidemmän aikaa eikä sitä saa poistettua elämästämme). Mies selvästi kokee stressin paljon voimakkaammin kun esimerkiksi minä.
Miehen lapsuuden perheessä on luovuutta, mutta hän on sitä mieltä ettei ole taiteellinen tai musikaalinen.
Ap
Mulla ihan samanlainen kaverimies. Taiteellisesta perheestä on hänkin kotoisin. Taiteellisuus näkyy siten, että miestä on kaltoinkohdeltu koko lapsuutensa lähes kaikin mahdollisin tavoin. Ei sen jälkeen puhuminen oikein suju, kun joka sanan kohdalla pitää miettiä millaiseen vaaraan niiden sanomisella itsensä saattaa. Lapsuudesta opittu tapa.
Miksi kysyt mieheltä, mennäänkö kauppaan jos kuitenkin mielestäsi pitää lähteä?
Yrittääkö mies neuroottisesti välttää oman näkemyksensä sanomista jotta vastaisi "oikein"? Ehkä siksi yrittää vedota siihen, mitä luulee sinun sanoneen.
Miksei miehellä saisi olla omaa näkemystä, haluaako lähteä kauppaan?
Vierailija kirjoitti:
Siirtykää tärkeissä asioissa kirjoittamaan viestit toisillenne, eli mustaa valkoiselle.
Jos toinen kumppaneista puhuu paljon enemmän kuin toinen, sen hiljaisemman korvat menevät vähitellen kokonaan umpeen. Näin kävi minulle yhden mieskaverin kanssa, en vain enää jaksanut keskittyä hänen puhetulvansa seulomiseen, josko siellä olisi ollut jotain tärkeää. Lakkasin kuulemasta enkä tehnyt sit tahallani, niin vain kävi.
Kyllä jos naisten kanssa erehtyy tekemisiin, vaikkapa kaupantekoa, niin sen loputtoman pälpättämisen seasta on hyvin vaikea poimia se oleellinen. Suunvuoroakaan ei saa ja minuuttien kuluessa kerkeää jo unohtaa mikä se oleellinen asia olikaan...
Onko mies sinulle näyttelybuudeli, jota haluat esitellä kaupassa säännöllisesti?
Voi olla että AP on itse autisti, hän ei vain huomaa sitä.
Naiset ovat yleisestikin lievästi autisteja.
Voisiko olla niin,että kokee tulevan riitaa,sanoo niin tai näin ja siksi vetäytyy.Kyllähän asioista pitäisi pystyä puhumaan,eihän mistään tule mitään muuten.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt minkä tarpeen sinussa tyydyttää tuo halu muuttaa toista ihmistä?
Eihän se mitään halua ole toisen muuttamiseen,vaan yritystä hoitaa yhteisiä asioita ja saada arki toimimaan.Sen verran täytyisi osata puhaltaa yhteiseen hiileen.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ollut aluksi tuollainen. Olen nimenomaan miettinyt voisiko hän olla autistinen ja oireet olisivat nyt pahentuneet stressin myötä. Hän on korkeasti koulutettu ja hyvässä tehtävässä työelämässä.
Ap
Minunkin mieheni on korkeasti koulutettu ja hyvässä tehtävässä työelämässä ja nimenomaan stressin myötä hän on alkanut uppoutua ajatuksiinsa (tai puhelimeensa) ja ihan hyvin voi kuulla "käydään kaupassa" "ei käydä kaupassa". En nyt osaa ajatella, että se liittyisi autismiin. Stressi on stressiä.
anna sille banaani ja sano juk juk.
Miksi kyselet mieheltäsi kauppaan menosta? Ei muuta kuin menet vaan sinne kauppaan, itseäkin hämmentäisi moiset kyselyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinunko mies söi ne lasten vanukkaatkin?
En tiedä mistä puhut. Mies ei myöskään kehu minua koskaan muuta kun erittäin harvoin ns. väkinäisesti opeteltuna kun olen siitäkin sanonut. Hän ei osaa pyytää koskaan anteeksi. Hän ei osaa ilmaista tunteitaan, ei negatiivisia eikä positiivisia vaan hautoo kaiken sisällään. Itse olen hänen vastakohtansa, olen erittäin avoin ja haluaisin puhua vaikeistakin asioista.
Ap
Menehän vanukastantta kuuseen siitä keuhkoomasta, ja vie provosi mennessäsi.
Voi kirjoittaa täällä vauvapalstalla.
Vikahan ei tietenkään ole sinun kommunikoinnin ontumisesta?