Oletko kuullut kenenkään, jolla sisaruksia, sanovan haluavansa olla ainoa lapsi?

Juu, monen olen kuullut sanovat, että olisi ihanaa, jos olisi ainokainen. Ihan normaalia, joku haluaa sisaruksen, toinen ei.

Mä halusin aina sillon kun saatiin yks karkkipussi ja se piti jakaa kaikkien neljän kesken... Muuten en ikimailmassa olis halunnut olla yksin!

Minä olisin luultavasti kokenut paljon onnellisemman lapsuuden ilman siskoani. Olemme etäisiä nykyäänkin.

En ole.

Olen kuullut sellaisen ihmisen sanovan, jolla on vaikea suhde sisarukseensa ja välit käytännössä jäissä vielä aikuisenakin.

Mä olisin ollut huomattavasti onnellisempi ainoana lapsena. Isosisko oli kai kateellinen ja näytti sen kaikin keinoin. Vieläkään ei tulla toimeen.

Sisarukset on yliarvostettuja.

Yhden ihmisen. Hänen kotona toisaalta oli aivan järjetön meininki, sisarukset liittoutuneet toisiaan vastaan ja ainaista nälvimistä ja tappelua. Minä olen kuopus ja minulla on sisko ja veli. En ole koskaan toivonut olevani ainut lapsi.

Yksi ystäväni toivoi olevansa ainoa lapsi, hänellä oli 7 sisarusta ja perheellä taloudellisesti hyvin tiukkaa. Sisarukset olivat/ovat hyvin rakkaita, mutta kun kärsi oikeasti köyhyydestä, ja joutui häpeämään köyhyyttä, niin aivan ymmärrettävä ajatus.

Minä olisin halunnut olla ainoa lapsi! Minulla on yksi sisko, meillö ikäeroa 6 vuotta. Emme ole koskaan olleet läheisiä ja kun muutimme lapsuudenkodista pois emme juurikaan ole missään tekemisissä.

Minä haluaisin ja myös veljeni olisi halunnut olla ainoa. Tunnen myös erään naisen, joka olisi halunnut olla ainoa. On niitä.

En tunne. Kyllä kaikki on sanoneet että niin hyvässä ku pahassa rakastavat kuitenki sisaruksiaan.

En. Enkä usko, että tuollaista sanovista ole kaikki ollenkaan tosissaan. Joku saattaa puuskahtaa tuollaista kun turhautuu sisarukseen. Ei välttämättä ole ihan se koko totuus. Tietysti, jos on hyvin tulehtuneet välitä, niin sitten asia on eri.