Mies patistaa minua sivistämään itseäni ja töihin

No meet töihin. Tai opiskelet ammatin, jos sulla ei sellaista ole.

Mitä teit ennen kotiin jäämistä? Onko sinulla joku ammatti, ehditkö saada työkokemusta? Oletko tehnyt kotivuosina mitään työkeikkaa?

Vaikka olisikin joku ammatti, niin luultavasti moni asia on vanhentunut. Koulutukseen vaan, vaihtoehtoja löytyy. Tai jos olisi tuuria löytää oppisoppimuspaikka, se voisi olla hyvä vaihtoehto. 

Ethän sä tietenkään voi loppuelämääsi olla vain kotona. Hanki jokin sopiva koulutus (jos et ole kymmeneen vuoteen opiskellut tai tehnyt töitä, mahdollinen vanha koulutus on käytännössä nollaantunut) ja rupea etsimään töitä.

No, onko sulla hirveästi vaihtoehtoja? Tietenkin hankit koulutusta ja menet töihin. Niin maailma toimii. Kurjaa että mies joutuu "patistamaan". 

On kyllä monia aloja, joilla vanha kokemus ei nollaannu kymmenessäkään vuodessa. Esim. siivooja, lastenhoitaja, lääkäri. Perusasiat pysyy samoina, tietoja pitää vaan jonkin verran päivittää.

Sääliksi käy aloittajan miestä, jos vaimolla ei kymmenen (!!!) kotonaolovuoden jälkeen ole mitään haluja työelämään.

Kuinka joku uskaltaa nykyaikana vapaaehtoisesti pudota työelämästä pois noin pitkäksi aikaa?

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:38"]

On kyllä monia aloja, joilla vanha kokemus ei nollaannu kymmenessäkään vuodessa. Esim. siivooja, lastenhoitaja, lääkäri. Perusasiat pysyy samoina, tietoja pitää vaan jonkin verran päivittää.

[/quote]

Nollaantuu työnantajan silmissä, ei siinä mielessä että työtä ei pienen perehdytyksen jälkeen osaisi tehdä. Jos työntekijöistä on alalla kova kysyntä (esim. lääkärit), kymmenenkään vuoden tauko ei tietysti haittaa ja työnantaja mielellään järjestää perehdytystä. Monilla aloilla vain on työnantajan markkinat, eikä kymmenen vuoden tauko ole kovaa valuuttaa.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:43"]

Sääliksi käy aloittajan miestä, jos vaimolla ei kymmenen (!!!) kotonaolovuoden jälkeen ole mitään haluja työelämään.

[/quote]

Tavallaan ymmärrän aloittajaa. Kymmenen vuoden jälkeen on jo aikamoinen kynnys palata työelämään ja se voi olla kovin pelottavalta tuntuva asia. Olin itse kotona "vain" neljä vuotta ja jo sinä aikana taannuin. Työasiat ei kiinnostaneet lainkaan, aloin jännittää kovasti sosiaalisia tilanteita kun vietin päiväni pääasiassa kotona lasten kanssa ja minusta tuntui, että kaikki aikoinaan opiskeltu oli unohtunut. Pelotti ihan hirveästi palata takaisin työelämään ja paniikissa viimeisten kotikuukausien aikana vielä mietin, josko peruisinkin töihinpaluun ja pakenisin opiskelemaan jotain ihan muuta alaa. Ajattelin myös, että lasten elämä menee pilalle, kun he joutuvat olemaan pitkiä päiviä päiväkodissa. Hyvin se kuitenkin meni, nyt on vuosi työelämää takana ja viihdyn töissä, lapsilla on mukavaa päiväkodissa. Eka kuukausi oli hankalaa, sitten pääsin työfiilikseen ja kaikki alkoi sujua.