Olen työhöni kyllästynyt LTO. Kysy.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:09"]

Mitä siis virkaa lto:lla on? Miksi samantien ei sitten koko henkilökunta pärjäisi ilman lto:ta? Kaikki vaan lähihoitajia niin hyvä tulee. Tarhasta tulee säilytyspaikka, tarha.

[/quote]

Ei kun ne hoitaja-kasvattaja-opettajat pitäisi kouluttaa paremmin ja jonkun muun tutkinnon alla kuin "vähän kaikkea hoitoalalta" -periaatteella luodun lähihoitajatutkinnon alla.

Tätä ketjua lukiessa kiitän onneani siitä, että lapseni ryhmän lto on nuori, varmaan aika lailla juuri valmistunut. Suhtauduin häneen ikänsä vuoksi hieman epäillen, mutta selvästi kokemattomuus onkin hyvä asia, ei ole varmaankaan vielä tympiintynyt työhönsä.

Kukahan viisas on alunperin keksinyt päiväkodin henkilökunnan "hierarkian". Tälläisellä tappelulla mikä homma kuuluu kenellekin pidetään huoli, ettei päiväkodin henkilökunta koskaan nouse palkkakuopastaan.

Ihmettelen, ettei ap:lla muka olisi suunnitteluaikaa. Suunnitteluaika on meidän kunnassa työajan ulkopuolella tapahtuvaa ja sen vuoksi lto on työpaikalla vähemmän aikaa. Epäilen että ap:lläkin oikeasti tälläinen aika on.

Omituista olisi jos lto ei osallistuisi lapsen päivän jokaisiin hetkiin vaan sen sijaan, että olisi lapsiryhmässä tekisi jotain muuta vedoten siihen, ettei perustyö hänelle kuulu. Nimenomaan niiden lasten kanssa kuuluu olla, eihän muuten opi heistä mitään.

Suosittelen apllle alanvaihtoa.

Luin itseni maisteriksi, ja päädyin hoitoalalle töihin.

Olenkin päättänyt, että jatkossa en töissä osallistu pukemisiin, vessakäynteihin, ulkoiluihin, ruokailuihin, vapaaseen leikkiin enkä...

Ne työtehtävät ovat hoitajien vastuualuetta, eivät opettajien..

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:45"]

Luin itseni maisteriksi, ja päädyin hoitoalalle töihin.

Olenkin päättänyt, että jatkossa en töissä osallistu pukemisiin, vessakäynteihin, ulkoiluihin, ruokailuihin, vapaaseen leikkiin enkä...

Ne työtehtävät ovat hoitajien vastuualuetta, eivät opettajien..

[/quote]

Jokainen tilanne on oppimistilanne arvon opettaja ; )

Mikset vaihda alaa? Ei oe järkevää tehdä työtä,jota ei jaksa enää ja jossa uupuu! Opiskelin itse nuorena lto:ksi, mutta huomasin hyvin pian että ala oli minulle täysin väärä. Ja ihan kaikin tavoin. En jaksanut lapsia, vanhempia enkä naisvaltaista työyhteisöä. Oli suuri helpotus jättää koko ala taakseen ja tehdä jotain ihan muuta.

Minun korviini kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, että te lt-opet haluaisitte keskittyä lapsiin ja lasten kanssa olemiseen turhien palaverien ja lippulappusten sijaan. Jos näin tosiaan on, olen positiivisesti yllättynyt pelkästä halusta, vaikkei se aina realisoituisikaan käytännössä. 

Koska minun käsitykseni on täysin toisenlainen: ihmiset, naiset ja miehet, opiskelevat hienoja tutkintoja nimenomaan sen takia, että päästään pois niistä perustason suorittavista töistä. Että saadaan olla asiantuntijoita. Tässä tapauksessa pedagogeja, suunnittelijoita, akateemisia ajattelijoita, istua palavereissa pohtimassa hienoja ja suuria asioita. Tuottaa kehittäviä materiaaleja, tukea s-kirjaimen oppimista, edesauttaa somalin integraatiota suomalaiseen kulttuuriin unohtamatta hänen omaa kulttuuriaan. Ymmärtää adhd:n ja add.n eroja. Tietää miten avioerot mahdollisesti tutkimusten vaikuttavat lapsen kotileikkeihin ja päiväuniin. Mitä nykyparadigma sanoo autistisen kirjon häiriöiden aivoperustasta. Miten eri sosiaalipsykologiset teoriat voisivat selittää Maijan ryhmäytymisongelmia. Ja palaverissa pulla suussa miettiä pissiikö Eemeli housuunsa koska sen äiti on sellainen ja tällainen vai koska hänellä hormonitoiminta on siltä osin vielä kypsymätöntä. Jne. Näiden pohtiminen palavereissa ja kirjaaminen tietokoneella saa sentään tuntemaan itsensä asiantuntijaksi isolla A:lla, ei tullut turhaan kouluja käytyä....

Sen sijaan lasten (omien ja päiväkodin lasten) hoitaminen on melko yksitoikkoista ja pitkäveteistä puuhaa, eikä ollenkaan niin hienoa, kuin asiantuntijana pitää vasu-keskustelua, jossa mietitään miksi 1,5-v itkee (öö, koska se on 1,5-vee). Pyllyjen pyyhkiminen, toppapuvun pukeminen, selän silittäminen ja nyrkkitappelun konkreettinen lopettaminen... niin kovin arkista ja banaalia. Nenän niistäminen, laulujen laulaminen, itkujen kuunteleminen ja nukkeleikki, haukkaapa vähän leipää, hupsis kaatui maitolitra, mä pyyhin... ääh, eihän niitä omienkaan kanssa jaksa, vauvapalstalla on viihtyisämpää...ja vituttaa ne kaatuneet maitopurkit ja itkut, pääsispä av:lle edes pohtimaan maailman menoa. 

Olen ollut tosiaan näin kyynisissä ajatuksissa ja siksi on hyvin virkistävää kuulla, että moni haluaisi oikeasti viettää niiden lapsosten kanssa aikaa. Maailmassa on siis toivoa, vain byrokratia  (ja vauvapalsta) tiellä ;) 

Meitä on moneksi. Itse olen byrokratiaan ja kasvaviin suorituskeskeisiin tulosvaatimuksiin vittuuntunut lto. Olen vaihtamassa alaa, sillä arki on vaan niin perseestä. Ainoa mistä työssäni pidän on lapset. Uskon että kaikki jättää jäljen, eikä ole yhdentekevää millainen ihminen on lasta vastassa päiväkodissa. Ei niillä titteleillä ole mitään merkitystä. Ainoa millä on merkitystä on rakkaus. Rakkaus maailmaa, ihmisiä ja erityisesti näitä lapsia kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 18:56"]

Luulo ei ole tiedon väärti.

esikoulussa on myös opettajia, lastentarhanopettajia. Sosionomi ei voi laillisesti toimia opettajana.

[/quote]

Tarkoitatko nyt opettajalla lastentarhanopettajaa, luokanopettajaa vai aineenopettajaa? Sosionomi voi nimittäin toimia lastentarhanopettajana ja joillain meistä on jopa se esiopetuspätevyys. Ihan laillisesti.

Ja tällaisten hoitoon äitiyslomalla olevat mammat haluavat "isot" kaksi-kolmivuotiaansa laittaa saamaan virikkeitä ja kavereita!

Naiset ovat vaan niin nynnyjä, etteivät ne uskalla lakkoilla.

Veikkaan samaa! Aihetta ois. Ja tästähän hyötyis ne tärkeimmät, eli lapset... Sekä työntekijöiden omissa perheissä että työpaikalla, joissa tapahtuisi edes pieni parannus!

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:34"]

Naiset ovat vaan niin nynnyjä, etteivät ne uskalla lakkoilla.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 23:54"]

Minun korviini kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, että te lt-opet haluaisitte keskittyä lapsiin ja lasten kanssa olemiseen turhien palaverien ja lippulappusten sijaan. Jos näin tosiaan on, olen positiivisesti yllättynyt pelkästä halusta, vaikkei se aina realisoituisikaan käytännössä. 

Koska minun käsitykseni on täysin toisenlainen: ihmiset, naiset ja miehet, opiskelevat hienoja tutkintoja nimenomaan sen takia, että päästään pois niistä perustason suorittavista töistä. Että saadaan olla asiantuntijoita. Tässä tapauksessa pedagogeja, suunnittelijoita, akateemisia ajattelijoita, istua palavereissa pohtimassa hienoja ja suuria asioita. Tuottaa kehittäviä materiaaleja, tukea s-kirjaimen oppimista, edesauttaa somalin integraatiota suomalaiseen kulttuuriin unohtamatta hänen omaa kulttuuriaan. Ymmärtää adhd:n ja add.n eroja. Tietää miten avioerot mahdollisesti tutkimusten vaikuttavat lapsen kotileikkeihin ja päiväuniin. Mitä nykyparadigma sanoo autistisen kirjon häiriöiden aivoperustasta. Miten eri sosiaalipsykologiset teoriat voisivat selittää Maijan ryhmäytymisongelmia. Ja palaverissa pulla suussa miettiä pissiikö Eemeli housuunsa koska sen äiti on sellainen ja tällainen vai koska hänellä hormonitoiminta on siltä osin vielä kypsymätöntä. Jne. Näiden pohtiminen palavereissa ja kirjaaminen tietokoneella saa sentään tuntemaan itsensä asiantuntijaksi isolla A:lla, ei tullut turhaan kouluja käytyä....

Sen sijaan lasten (omien ja päiväkodin lasten) hoitaminen on melko yksitoikkoista ja pitkäveteistä puuhaa, eikä ollenkaan niin hienoa, kuin asiantuntijana pitää vasu-keskustelua, jossa mietitään miksi 1,5-v itkee (öö, koska se on 1,5-vee). Pyllyjen pyyhkiminen, toppapuvun pukeminen, selän silittäminen ja nyrkkitappelun konkreettinen lopettaminen... niin kovin arkista ja banaalia. Nenän niistäminen, laulujen laulaminen, itkujen kuunteleminen ja nukkeleikki, haukkaapa vähän leipää, hupsis kaatui maitolitra, mä pyyhin... ääh, eihän niitä omienkaan kanssa jaksa, vauvapalstalla on viihtyisämpää...ja vituttaa ne kaatuneet maitopurkit ja itkut, pääsispä av:lle edes pohtimaan maailman menoa. 

Olen ollut tosiaan näin kyynisissä ajatuksissa ja siksi on hyvin virkistävää kuulla, että moni haluaisi oikeasti viettää niiden lapsosten kanssa aikaa. Maailmassa on siis toivoa, vain byrokratia  (ja vauvapalsta) tiellä ;) 

[/quote]Tuleeko koskaan olo, että saattaisit vaikka tukehtua  tuohon itseriittoiseen omahyväisyyteesi?

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 14:07"] 

Itseäni hämmästyttää, miten lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat suostuvat tekemään töitä em. olosuhteissa ja todella vaatimattomalla palkalla. Toisaalta jokunen tuttavani on sanonut, että olisi valmis vaikka lakkoilemaan, jos joku sellaisen organisoisi! [/quote]

On sitä tässä maassa turhemmastakin lakkoiltu.

[/quote]Lakko! Palkankorotuksen lisäksi tahtoisin myös vanhat kunnon laitosapulaiset takaisin. Silloin oli siistiä, raikasta ja mukavaa. Ja tiukan paikan tullen laittari auttoi lapsille vaikka eteisessä kenkiä jalkaan. Nykyisin lto pitkän yliopistokoulutksensa jälkeen käyttää tietotaitoaan kuristen ja pottien pesuun esim...

Lakko olis kyllä kova juttu. Ja kerrankin aiheesta! Ennenhän laikkarit ehti ommellakin ryhmään kaikkea. Nykyään sille taidolle olis käyttöä, kun mikään ei saa maksaa mitään ja tyhjäistä nyhjäistään koko ajan mitä milloinkin.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 12:01"]

On siinä työssä hyvätkin hetkensä. Oikeastaan suurin osa niitä. Lasten kasvussa on ilo olla mukana ja jakamisen kokemukset ovat välillä huikeita, yhteinen ilo ja riemu ja ihmetys. Mutta joidenkin asiakkaiden kanssa työskentely on tosi haastavaa ja se vie mehut. On myös vanhempia, jotka käyttävät henkistä väkivaltaa. Mikään taho ei tunnu pitävän puoliamme sellaista vastaan. Lasten aggressiot ovat myös lisääntyneet ja töistä saattaa kotiin palata mustelmille telottu työntekijä. Vanhempia se ei tunnu vaivaavan. Eikä isompia pamppuja.

Nuo huonot puolet ovat saaneet minutkin miettimään alan vaihdosta. Ihan vaan oman jaksamiseni vuoksi. Minusta pitää riittää muillekin ihmisille kuin asiakaskuntaan kuuluville.

-sivusta kommentoija-

[/quote]

Osaatko sanoa, mistä syystä aggressio on lisääntynyt?

Päiväkotien kestämätön tilanne on jo jatkunut pitkään ja vuosien mittaan vain hankaloitunut. Ei ole mitenkään kummallista että hoitajat uupuvat, turhautuvat ja lapset oireilevat kasvavassa määrin. Todellisiin ongelmiin ei puututa eikä todellista tilannetta analysoida päättäjien taholta. Päiväkotien kasvattajiin suhtaudutaan kuin olisivat marisevia kotiäitejä jotka " kyllä pystyvät" jos vain haluavat. On urheita kasvattajia jotka kaikesta mahdottomuudesta huolimatta pyrkivät näyttämään miten he kyllä pärjäävät, aivan kuten urheat monilapsiset äidit jotka joutuivat yksin kaikesta huolehtimaan kun miehet sodassa ja sitten sotien jälkeen kun sodasta traumatisoituneet miehet eivät pystyneet enää jakamaan vastuuta vanhempana. Mikä harmittaa ja ihmetyttää varhaiskasvatuslaki keskustelussa on tämän todellisen päiväkotitilanteen salassapitäminen ja usko siihen että ltoja lisäämällä ja pedagogiikkaa vahvistamalla tilanne paranisi.

Lton roolin ymmärtäminen suhteessa lapsiin on keskeinen ongelma. Alle kouluikäinen lapsi joka erossa pitkät päivät vanhemmistaan tarvitsee läheisen suhteen välittävään aikuiseen. Tämä suhde on jotain aivan muuta kuin opettajan suhde kouluikäiseen. Tämä suhde sisältää aina korvikeäitinä toimimisen, sitä enemmän mitä pienemmästä lapsesta kyse. Lton rooli suhteessa lapseen sisältää valtaosaltaan tämän tehtävän joka merkitsee käytännössä osallistumista taaperoikäisen tärkeimpiin haasteisiin jotka liittyvät omatoimisuuteen oman kehon tarpeiden suhteen sekä omien tunteiden ymmärtämisessä ja sanoittamisessa. Korvikeäitinä toimiminen merkitsee läheistä yhteistyötä vanhempien kanssa joka mahdollistaa keinot joilla yhdessä lapsen kasvua tuetaan. Tämä tehtävä on varsin vaativaa vaikka pedagoginen ohjaus onkin vain pieni osa työstä. Koska koko ryhmän taaperoiden kanssa suhteen luominen ei ltolle ole ymmärrettävästkään mahdollista on ainoa ratkaisu se että lapset jaetaan kasvatusvastuullisten kesken ja jokaisella täten erityinen suhde neljään lapseen ja näiden vanhempiin. Lto olisi yhä vastuussa kasvatustyön etenemisestä ja tavoitteiden toteutumisesta mutta yhteistyön ja vastuun jakamisen kautta. Omahoitajakäytäntö silloin kun toteutunut näistä lähtökohdista on todella poistanut taistelun eri koulutuksen omaavien kasvattajien kesken. Kiva olisi kuulla ap:n mielipiteet tästä rösyilystä:)

Juu. Virikehoitoon vain kaikki kakarat, kun siellä on niin kivaa puuhaa, motivoitunut ja osaava henkilökunta ja kivoja kavereita. XD

Luulo ettei lastentarhanopettajilla ole yhtä hyvää lasten kohtaamisen taitoa kuin lastenhoitajilla ja että he ovat liian teoreettisesti koulutettuja on väärä, sillä tutkimukset osoittavat, että parhaiten lasten tarpeita ja aloitteita huomioivia ovat nimenomaan lastentarhanopettajat. Ero muihin päiväkodin ammattiryhmiin on merkitsevä. Koska tutkimus tarkastelee keskimääräisyyksiä, tarkoittaaa se että tietenkin sensitiivisyydessä on yksilökohtaisia eroja, on äärettömän taitavia lastenhoitajia, mutta ikävä kyllä on myös niitä, joita työ ei motivoi eikä ole kykyä asettua lapsen asemaan. Kaikkia ammattiryhmiä tarvitaan, mutta koska kyse varnaiskasvatuksessa on nimenomaan oppimisessa ja oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa havaitsemisessa ja niiden pedagogisessa kuntoutuksessa, pitää päiväkodeissa olla riittävästi opettajia, joilla on laajin ja syvällisin koulutus ja osaainen näihin tehtäviin.  

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:33"]

Juu. Virikehoitoon vain kaikki kakarat, kun siellä on niin kivaa puuhaa, motivoitunut ja osaava henkilökunta ja kivoja kavereita. XD

[/quote]

"Varhaiskasvatus on kaikkien lasten oikeus" ja "Jokaisella lapsella on oikeus lastentarhanopettajaan". Niin muistaakseni lukee lastentarhanopettajaliiton julisteissa...

Lienee vain ajan kysymys, koska päivähoito (eikun anteeksi varhaiskasvatus) julistetaan Suomessa pakolliseksi lapsen edun nimissä.