Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kadehdin lapsettomia ystäviäni
09.11.2021 |
Olen kahden pienen lapsen äiti ja huomaan kadehtivani lapsettomia ystäviäni. Haluaisin nukkua aamuisin pitkään, syödä mitä haluan ja milloin haluan, katsella televisiota yöllä miettimättä koska lapset herättävät, käydä lomamatkoilla, ravintoloissa ihan rauhassa ystävien kanssa ja käyttää rahani johonkin muuhun kuin toppahaalareihin ja vaippoihin. Nyt valvon yöt flunssaisen lasten kanssa, imetän, siivoan, teen ruokaa ja pesen pyykkiä. Koko ajan. En edes muista koska olisin nukkunut yli 2 tuntia putkeen ja jokainen aamu lähinnä vituttaa.
Rakastan kyllä lapsiani tosi kovasti, mutta haluan loman äitiydestä ja tehdä joskus jotain omia juttujani. En osaa sanoa kadunko lapsiani, sillä sitten taas lapsettomat ihmiset eivät koskaan pääse kokemaan sitä valtavaa rakkautta mikä lasten mukana tulee. Eli haluaisinko sittenkään elää ilman sitä, vaikka elämä olisikin paljon helpompaa.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi myöskin olla työtön että voisit nukkua aina pitkään ja valvoa yötä televisiota katsellen.
Ei muuten tarvi. Esim. osa-aikatyö kaupan alalla ja voit tehdä duunia alkaen puolilta päivin lyhyissä vuoroissa. Pystyy ihanasti katsomaan töllöä jopa neljään asti yöllä eikä tee tiukkaa herätä töihin. Suosittelen!
Siinä sitä onkin elämässä voittaja: lapseton osa-aikatyöläinen kaupan kassalla jotta saa joka päivä löhötä aamulla xD onnea…
Ohis, mutta luuletko että sinä voitat elämässä jonkun kilpailun kun uhriutuen vaihdat vaippoja ja metsästät kirppareilta ehjiä talvisaappaita jälkikasvullesi? :D
Et sinä siitä palkintoa saa.
Me käymme ihan oikeissa töissä molemmat vanhemmat, ei siis tarvetta hakea kirpparilta niitä saappaita ;) Vaipoistakin ovat lapset jo oppineet pois, että kiitos kysymästä, voittajalta kyllä tuntuu kun teihin muihin vertaan! :)
Siitä huolimatta et ole voittanut mitään. Tuntuu aika pelottavalta että koet niin, mutta kai se on osa sitä psykologista defenssiä kun elämä ei ollutkaan sellaista kuin halusi.
Harmi ettei se osa-aikatyö kaupan kassalla ollutkaan sitä mitä halusit, voit vielä muuttaa elämäsi suuntaa.
Ihan vaan sivistävänä ohiksena; kaupan alalla on muunkinlaisia työtehtäviä kuin tuo paljon parjattu kassatyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hetkiä, jolloin kadehdin ihmisiä joiden lapset ovat jo isoja. Kokonaan lapseton en haluaisi olla.
Mutta sitten taas ne vanhemmat ihmiset tuntuvat kaipailevan takaisin lapsiperheaikaan! Että silloin elämä oli hyvää :D
Mulla on yksi 16-vuotias. En ole hetkeäkään kaivannut takaisin pikkulapsiaikaan. En ole siksikään halunnut toista lasta koskaan, olen liian mukavuudenhaluinen:)
Vierailija kirjoitti:
Sain lapseni hieman varttuneempana neljänkympin molemmin puolin. Eli ehdin ennen perheellistymistä tekemään jo mielin määrin noita mainitsemiasi asioita. Seuraavan kerran teen niitä sitten viisikymppisenä.
Saat viisikymppisenä vammasen lapsen. Mitä korkeampi ikä niin voi tulla vammanen siitä lapsesta🤪.
Vierailija kirjoitti:
Missä lasten isät ovat?
No töissä paossa pirttihirmua akkaa ja laumaa resuisia ja kiljuvia kakaroita. Tai sitten kokousmatkalla n*ssimassa jotain lapsetonta kissaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En osaa sanoa kadunko lapsiani, sillä sitten taas lapsettomat ihmiset eivät koskaan pääse kokemaan sitä valtavaa rakkautta mikä lasten mukana tulee. "
Tämä on yksi typerimmistä kommenteista, mitä lapsellinen voi sanoa.
Varsinkin kun se rakkaus on sellaista sorttia mitä ainakaan itse en kaipaa elämääni piirun vertaa. Tiuskitaan ja vingutaan, lapselle puhutaan kuin jollekin kapiselle koiralle. Ja tätä näkee melkein päivittäin kun jossain liikkuu. Työkaverillakin some on täynnä pohjatonta rakkautta lapsiaan kohtaan, mutta työpäivän aikaiset puhelut saavat säälimään koko porukkaa.
Että sellaista myyttistä rakkautta on se vanhemman rakkaus. Pakko päästä kokemaan itse.
Jep, mulla on useampi tällainen työkaveri (sekä miehiä että naisia), jotka ei koskaan sano mitään positiivista lapsistaan tai puolisostaan. Työpäivä alkaa huokauksella, että "ihana päästä tänne lapsia pakoon". Lomalta palataan toteamalla et "nyt mä lomailen, kun ei tarvitse olla lasten kanssa". Töistä kun lähdetään, sanotaan "jahas, ja nyt alkaa se toinen työpäivä". Yksi ei voinut tyhjentää keittiövuorollaan työpaikan tiskikonetta koska "sitä joutuu kotona tyhjentämään ja täyttämään kokoajan, ei mulla ole energiaa tehdä sitä töissä". Jollain on aina mahatauti ja täitä ja purkkaa tukassa ja reikä Moni Rodinien polvessa ja ämpärillinen maalia auton takapenkillä. Mut someen postataan toki kokoajan seesteisiä kuvia puistoreissuista ja iltapäivän kahvihetkistä ja "lapset ovat elämän suola" -mietelauseista. Silti niistä ei koskaan puhuta positiivisesti.
Ja sit kun näiden uteluihin lapsenhankinnasta vastaa et "juu en" niin ne kauhistuu, suuttuu(!?), syyttää itsekkääks ja "kadut vielä" ja "sun elämällä ei ole mitään virkaa". Mut mieluummin mä kadun sitä, että aiheutin ITSELLENI pahan mielen olemalla hankkimatta lapsia, kuin sitä, että hankin lapsia, ja kadun sitten sitä, ja siinä sivussa aiheutan paitsi itselleni, myös tälle hypoteettiselle lapselle (ja sen yhtä hypoteettisille lapsille) ja mahdolliselle puolisolle pahan mielen.
Hyvä kirjoitus.
Minulla on elämässäni paljon rakkautta, enkä ole ikinä puhunut kenellekään/kenestäkään rakastamastani ihmisestä niin kuin vanhemmat puhuvat lapsilleen/lapsistaan.
En koe jääväni mistään paitsi jos jään paitsi sellaisesta rakkaudesta.
Meillä on teini- ikäiset lapset ja täällä ainakin nukutaan pitkään viikonloppuisin- jos ei ole aamutreenejä. Muutenkin elämä helpottunut valtavasti kun lapset on isoja. Jopa valmiiseen ruokapöytään päästään kun teinit on tehneet ruokaa. Elämä on ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ääneenhän sitä ei voi sanoa, että on vähän väsy ja kolotus sairauden vuoksi, kun siihen tulee aina joku Pirkko-Liisa vinkumaan, et "et voi olla väsynyt, sinä et kuule likka tiedä mitään väsymyksestä, vasta sit kun sulla on lapsi, jolla on ollut koliikki 30 vuotta voit sanoa tietäväsi jotain väsymyksestä. ja minä kuule sen 15 kiloisen koliikkivauvan synnytin ilma epiduraalia saunassa keskellä talvea, että ennenkun olet pusertanut lapsen toosastasi lumihangessa niin et tiedä mitään kivusta".
Erittäin ikävää, että asia on näin. Mutta toisaalta jos lapsettomat (et sinä, mutta yleensä) mainostavat miten ihanaa ja helppoa elämä on ilman lapsia, niin onko sitten mikään ihme, että myötätuntoa ei heru.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi myöskin olla työtön että voisit nukkua aina pitkään ja valvoa yötä televisiota katsellen.
Ei muuten tarvi. Esim. osa-aikatyö kaupan alalla ja voit tehdä duunia alkaen puolilta päivin lyhyissä vuoroissa. Pystyy ihanasti katsomaan töllöä jopa neljään asti yöllä eikä tee tiukkaa herätä töihin. Suosittelen!
Siinä sitä onkin elämässä voittaja: lapseton osa-aikatyöläinen kaupan kassalla jotta saa joka päivä löhötä aamulla xD onnea…
Ohis, mutta luuletko että sinä voitat elämässä jonkun kilpailun kun uhriutuen vaihdat vaippoja ja metsästät kirppareilta ehjiä talvisaappaita jälkikasvullesi? :D
Et sinä siitä palkintoa saa.
Me käymme ihan oikeissa töissä molemmat vanhemmat, ei siis tarvetta hakea kirpparilta niitä saappaita ;) Vaipoistakin ovat lapset jo oppineet pois, että kiitos kysymästä, voittajalta kyllä tuntuu kun teihin muihin vertaan! :)
Siitä huolimatta et ole voittanut mitään. Tuntuu aika pelottavalta että koet niin, mutta kai se on osa sitä psykologista defenssiä kun elämä ei ollutkaan sellaista kuin halusi.
Harmi ettei se osa-aikatyö kaupan kassalla ollutkaan sitä mitä halusit, voit vielä muuttaa elämäsi suuntaa.
En ole osa-aikatyössä enkä kaupan kassalla. Nyt oli taas mammalla vaikeuksia keskittyä lukemaansa.
Etpä tietenkään, uskotaan uskotaan ;)
Voi ei. :D Ehkä mamma menee nyt päikkäreille. Se katkaisee terävimmän kärjen katkeruudelta.
Niin sehän se on mihin kaikki pyrkivät mutta harva onnistuu, osa-aikatyö kaupan kassalla että saa nukkua joka aamu pitkään. Sehän se on ultimaattinen maali. Sinä siinä onnistuit.. onnea totisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääneenhän sitä ei voi sanoa, että on vähän väsy ja kolotus sairauden vuoksi, kun siihen tulee aina joku Pirkko-Liisa vinkumaan, et "et voi olla väsynyt, sinä et kuule likka tiedä mitään väsymyksestä, vasta sit kun sulla on lapsi, jolla on ollut koliikki 30 vuotta voit sanoa tietäväsi jotain väsymyksestä. ja minä kuule sen 15 kiloisen koliikkivauvan synnytin ilma epiduraalia saunassa keskellä talvea, että ennenkun olet pusertanut lapsen toosastasi lumihangessa niin et tiedä mitään kivusta".
Erittäin ikävää, että asia on näin. Mutta toisaalta jos lapsettomat (et sinä, mutta yleensä) mainostavat miten ihanaa ja helppoa elämä on ilman lapsia, niin onko sitten mikään ihme, että myötätuntoa ei heru.
Jos aikuinen ihminen ei ymmärrä, että ihmiset, jotka eivät ole täsmälleen samassa elämäntilanteessa hänen kanssaan, voivat myös olla väsyneitä, surullisia, stressaantuneita, kriisissä, kokea kipuja, niin kyllä silloin on vika sen ihmisen korvien välissä. Ei missään "lapsettomien mainostamisessa". Sitäpaitsi, mä olen ainakin saanut kuulla niin monta kertaa, että lapsettomat ei tiedä mistään mitään eikä heidän mielipiteensä/elämänsä ole minkään arvoisia, niin miksi meidän mielipiteillä sitten on merkitystä tässä kohtaa? Mainostettiin hienoja elämiämme tai ei.
Ennemmin mua kiinnostais tietää se, miksi vanhempien valituksesta on tullut joku uusi elämäntapa tai harrastus, jossa voi kilpailla kenellä on kurjinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hetkiä, jolloin kadehdin ihmisiä joiden lapset ovat jo isoja. Kokonaan lapseton en haluaisi olla.
Mutta sitten taas ne vanhemmat ihmiset tuntuvat kaipailevan takaisin lapsiperheaikaan! Että silloin elämä oli hyvää :D
Mulla on yksi 16-vuotias. En ole hetkeäkään kaivannut takaisin pikkulapsiaikaan. En ole siksikään halunnut toista lasta koskaan, olen liian mukavuudenhaluinen:)
Sama. Yhden lapsen vauva- ja taaperoajat "kärsin läpi" kadehtien lapsettomia, mutta toista kertaa en siihen lähde. Nyt kun lapsi on 9 v, elämä on IHANAA! Saan tehdä kaikkea mitä lapsettomatkin, mutta sen lisäksi elämässäni on tuo mahtava tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääneenhän sitä ei voi sanoa, että on vähän väsy ja kolotus sairauden vuoksi, kun siihen tulee aina joku Pirkko-Liisa vinkumaan, et "et voi olla väsynyt, sinä et kuule likka tiedä mitään väsymyksestä, vasta sit kun sulla on lapsi, jolla on ollut koliikki 30 vuotta voit sanoa tietäväsi jotain väsymyksestä. ja minä kuule sen 15 kiloisen koliikkivauvan synnytin ilma epiduraalia saunassa keskellä talvea, että ennenkun olet pusertanut lapsen toosastasi lumihangessa niin et tiedä mitään kivusta".
Erittäin ikävää, että asia on näin. Mutta toisaalta jos lapsettomat (et sinä, mutta yleensä) mainostavat miten ihanaa ja helppoa elämä on ilman lapsia, niin onko sitten mikään ihme, että myötätuntoa ei heru.
Eli kun sulle on joskus joku lapseton sanonut nauttivansa elämästään, sulta ei heru myötätuntoa toiselle lapsettomalle joka kertoo voivansa huonosti sairautensa vuoksi?
Niin se vanhemmuus ihmistä jalostaa. Ei katkeroita ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi myöskin olla työtön että voisit nukkua aina pitkään ja valvoa yötä televisiota katsellen.
Ei muuten tarvi. Esim. osa-aikatyö kaupan alalla ja voit tehdä duunia alkaen puolilta päivin lyhyissä vuoroissa. Pystyy ihanasti katsomaan töllöä jopa neljään asti yöllä eikä tee tiukkaa herätä töihin. Suosittelen!
Siinä sitä onkin elämässä voittaja: lapseton osa-aikatyöläinen kaupan kassalla jotta saa joka päivä löhötä aamulla xD onnea…
Ohis, mutta luuletko että sinä voitat elämässä jonkun kilpailun kun uhriutuen vaihdat vaippoja ja metsästät kirppareilta ehjiä talvisaappaita jälkikasvullesi? :D
Et sinä siitä palkintoa saa.
Me käymme ihan oikeissa töissä molemmat vanhemmat, ei siis tarvetta hakea kirpparilta niitä saappaita ;) Vaipoistakin ovat lapset jo oppineet pois, että kiitos kysymästä, voittajalta kyllä tuntuu kun teihin muihin vertaan! :)
Siitä huolimatta et ole voittanut mitään. Tuntuu aika pelottavalta että koet niin, mutta kai se on osa sitä psykologista defenssiä kun elämä ei ollutkaan sellaista kuin halusi.
Harmi ettei se osa-aikatyö kaupan kassalla ollutkaan sitä mitä halusit, voit vielä muuttaa elämäsi suuntaa.
En ole osa-aikatyössä enkä kaupan kassalla. Nyt oli taas mammalla vaikeuksia keskittyä lukemaansa.
Etpä tietenkään, uskotaan uskotaan ;)
Voi ei. :D Ehkä mamma menee nyt päikkäreille. Se katkaisee terävimmän kärjen katkeruudelta.
Niin sehän se on mihin kaikki pyrkivät mutta harva onnistuu, osa-aikatyö kaupan kassalla että saa nukkua joka aamu pitkään. Sehän se on ultimaattinen maali. Sinä siinä onnistuit.. onnea totisesti.
En edelleenkään ole se joka kirjoitti nauttivansa elämästään osa-aikaisena työntekijänä joka saa nukkua pitkään. Minä tarvitsen enemmän rahaa, siksi teen täysituntista työtä ja opiskelen.
Kysymys kuuluu: miksi sinä koet voittaneesi ihmisen, joka elää sellaista elämää kuin itse haluaa? Miksi luulet että sinun elämänvalintasi, joita tämä toinen ei halua tehdä, on jonkinlainen voitto verrattuna siihen toiseen?
Arvasitkin jo, nämä ovat retorisia kysymyksiä. Kaikki tietävät jo vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä lienee epäsuosittu mielipide, mutta itse en oikein pidä siitä, että nostetaan joku elämänmuoto ylitse muiden. Joillekin lapsiperhe-elämä sopii, joillekin ei. Joillekin sopii sinkkuus tai lapsettomuus, joillekin ei. Paljon on myös kiinni siitä, miten itse asennoituu.
Esimerkiksi itse haaveilin perheestä, mutta se ei sairastumisen takia toteutunut. Tai oikeastaan siksi, että en sairauden takia halunnut enää yrittää lapsia: oma jaksamiseni ei riitä hoitamaan lasta, enkä halua, että mahdollinen lapsi perisi sairauteni. Silti päätös oli tosi kipeä.
En kuitenkaan suostu ajattelemaan, että olen loputtomasti jossain "kakkoskerhossa" koska en ole kokenut äitiyttä. Tätäkään ei saisi sanoa ääneen, mutta esimerkiksi koirani rakastaa minua aivan pyyteettömästi ja ehdottomasti. Sen mielestä olen parasta, mitä maailmassa voi olla, eikä se koskaan edes kiukuttele. En osaa kuvitella, että kukaan ihminen rakastaisi minua vielä enemmän.
Ja ennen kuin kukaan hermostuu, niin totta kai suhde ihmiseen ja erityisesti omaan lapseen on aivan eri kuin suhde lemmikkieläimeen. Mutta jos väitetään, että vain vanhempi voi kokea olevansa todella rakastettu, niin se väite on epätosi. Itselläni perheeseeni kuuluu lisäkseni vain yksi ihminen (puoliso), ja muutama muun lajin edustaja. Tunnen olevani todella rakastettu päivittäin - sekä sen puolison että niiden muiden lajien edustajien taholta. Koen eläväni hyvää elämää näin.
Kikkeliskokkelis mitäs låksit..
Naitko na r sistin kaiken lisäksi ja murkut kiusana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi myöskin olla työtön että voisit nukkua aina pitkään ja valvoa yötä televisiota katsellen.
Ei muuten tarvi. Esim. osa-aikatyö kaupan alalla ja voit tehdä duunia alkaen puolilta päivin lyhyissä vuoroissa. Pystyy ihanasti katsomaan töllöä jopa neljään asti yöllä eikä tee tiukkaa herätä töihin. Suosittelen!
Palkka 1000e/kk👍
On kyllä huomattavasti enemmän. Ja kun ei tarvitse ostaa viinaa, kaljaa eikä röökiä eikä Marimekkoa eikä luivyittoonia, ei käydä kampaajalla, ei laitattaa ripsiä tai kynsiä eikä muutenkaan päteä rahallisesti, niin voin sanoa, että menee oikein mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääneenhän sitä ei voi sanoa, että on vähän väsy ja kolotus sairauden vuoksi, kun siihen tulee aina joku Pirkko-Liisa vinkumaan, et "et voi olla väsynyt, sinä et kuule likka tiedä mitään väsymyksestä, vasta sit kun sulla on lapsi, jolla on ollut koliikki 30 vuotta voit sanoa tietäväsi jotain väsymyksestä. ja minä kuule sen 15 kiloisen koliikkivauvan synnytin ilma epiduraalia saunassa keskellä talvea, että ennenkun olet pusertanut lapsen toosastasi lumihangessa niin et tiedä mitään kivusta".
Erittäin ikävää, että asia on näin. Mutta toisaalta jos lapsettomat (et sinä, mutta yleensä) mainostavat miten ihanaa ja helppoa elämä on ilman lapsia, niin onko sitten mikään ihme, että myötätuntoa ei heru.
Eli kun sulle on joskus joku lapseton sanonut nauttivansa elämästään, sulta ei heru myötätuntoa toiselle lapsettomalle joka kertoo voivansa huonosti sairautensa vuoksi?
Niin se vanhemmuus ihmistä jalostaa. Ei katkeroita ollenkaan.
Viestihän oli tosiaan lapsettoman kirjoittama. Ja niin kuin viestissä sanoin, niin erittäin ikävää, että kyseinen henkilö on joutunut semmoista kokemaan. Yritin lähinnä ajatella asiaa muiden näkökulmasta. Suosittelen muitakin kokeilemaan joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi myöskin olla työtön että voisit nukkua aina pitkään ja valvoa yötä televisiota katsellen.
Ei muuten tarvi. Esim. osa-aikatyö kaupan alalla ja voit tehdä duunia alkaen puolilta päivin lyhyissä vuoroissa. Pystyy ihanasti katsomaan töllöä jopa neljään asti yöllä eikä tee tiukkaa herätä töihin. Suosittelen!
Palkka 1000e/kk👍
On kyllä huomattavasti enemmän. Ja kun ei tarvitse ostaa viinaa, kaljaa eikä röökiä eikä Marimekkoa eikä luivyittoonia, ei käydä kampaajalla, ei laitattaa ripsiä tai kynsiä eikä muutenkaan päteä rahallisesti, niin voin sanoa, että menee oikein mukavasti.
Mutta sä hävisit tuon yhden elämänpelissä kun et elä sellaista elämää minkä hän itselleen halusi. :D
Tai halusi ja halusi...
Yhtä asiaa en ole koskaan ymmärtänyt. Jos lapset on ihaninta, mitä on, niin miksi niin moni eroaa kun ne lapset on siihen saatu? Eikö se perhe-elämä sitten olekaan kaikille se unelmien täyttymys?
Alue: Aihe vapaa
Siis kannattaa valita ensimmäinen.
60.