Kadehdin lapsettomia ystäviäni
Olen kahden pienen lapsen äiti ja huomaan kadehtivani lapsettomia ystäviäni. Haluaisin nukkua aamuisin pitkään, syödä mitä haluan ja milloin haluan, katsella televisiota yöllä miettimättä koska lapset herättävät, käydä lomamatkoilla, ravintoloissa ihan rauhassa ystävien kanssa ja käyttää rahani johonkin muuhun kuin toppahaalareihin ja vaippoihin. Nyt valvon yöt flunssaisen lasten kanssa, imetän, siivoan, teen ruokaa ja pesen pyykkiä. Koko ajan. En edes muista koska olisin nukkunut yli 2 tuntia putkeen ja jokainen aamu lähinnä vituttaa.
Rakastan kyllä lapsiani tosi kovasti, mutta haluan loman äitiydestä ja tehdä joskus jotain omia juttujani. En osaa sanoa kadunko lapsiani, sillä sitten taas lapsettomat ihmiset eivät koskaan pääse kokemaan sitä valtavaa rakkautta mikä lasten mukana tulee. Eli haluaisinko sittenkään elää ilman sitä, vaikka elämä olisikin paljon helpompaa.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä?
Töissä päivät ja ihan yhtä väsyneenä tän arjen keskellä.
Kai tiedät ettei näin tarvitsisi olla? Ei ole mitään järkeä polttaa kumpaakaan vanhempaa loppuun. Meillä esim nukutaan vuoroviikoin niin, että toinen nukkuu lasten kanssa ja toinen omassa rauhassaan. Samoin myös tehdään omia reissuja kavereiden kanssa. Molemmilla on myös harrastus, jossa ladataan akkuja. Molemmat osaa myös tehdä ruokaa, käyttää pyykkikonetta, jne.
Meillä vauvalla oli ensin koliikki joten huusi kaikki yöt niin, että ei kukaan saanut nukuttua. Sen jälkeen todettiin allergioita melkein kaikelle mitä olemassa on, joten huuto jatkuu ja nyt pisteenä Iin päällä korvatulehduskierre. Meillä ei kukaan nuku, joten miehen yöt menevät isompaa lasta nukutellessa ja huutoa kuunnellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi myöskin olla työtön että voisit nukkua aina pitkään ja valvoa yötä televisiota katsellen.
Ei muuten tarvi. Esim. osa-aikatyö kaupan alalla ja voit tehdä duunia alkaen puolilta päivin lyhyissä vuoroissa. Pystyy ihanasti katsomaan töllöä jopa neljään asti yöllä eikä tee tiukkaa herätä töihin. Suosittelen!
Palkka 1000e/kk👍
Sain lapseni hieman varttuneempana neljänkympin molemmin puolin. Eli ehdin ennen perheellistymistä tekemään jo mielin määrin noita mainitsemiasi asioita. Seuraavan kerran teen niitä sitten viisikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, minulla on 5 ja 2 vuotiaat eikä elämäni ole ollenkaan tuollaista. Lapset nukkuvat yöt ja aamullakin osaavat herätä hiljaa katsomaan piirrettyjä. Kaikki rahani eivät todellakaan mene lapsiin ja isä hoitaa kuljetukset aamuisin päiväkotiin, mummot ottavat hoitoon aina kun pyydetään ja päästään kyllä ravintolaan.
Ei kai siinä mitään hassua ole että sun elämä ei ole niin rankkaa kun nukut yöt ja aamut, etkä hoida itse lapsiasi päivisin. Plus on tukiverkot ympärillä, joten et joudu edes viikonloppuisin olemaan lastesi kanssa.
Heh, kuulostatpa katkeralta :) tietenkin lapseni ovat päiväkodissa 3 päivää arkisin, koska olen silloin töissä. Sinunko lapset ovat töissä mukana?
Minullakin oli tuollainen tilanne. Sain kolme lasta ja silloin kun vanhin oli alle viisi vuotias, koin erityisen voimakkaasti, että kunpa saisin edes hetken omaa aikaa. Vuosia oli kumuloitunut ilman aikaa itselle. Kun esikoinen oli vauva, olin taas kokenut pahimmat unenpuutteet, enkä olisi edes jaksanut haaveilla muusta kuin unesta.
Viisi vuotta äitiyttä oli noin käännepiste, jonka jälkeen olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseeni tulla äidiksi ja ne lapsettomat, jotka minua äitiydestäni olivat arvioinee, arvostelleet ja tukeneet minua 0%:sti jäivät nuolemaan näppejään. He eivät koskaan saaneet omia lapsia. Myöhästyivät. Olisinko auttanut heitä, kun he eivät tukeneet minua? En tule tietämään ja hyvä näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä?
Töissä päivät ja ihan yhtä väsyneenä tän arjen keskellä.
Kai tiedät ettei näin tarvitsisi olla? Ei ole mitään järkeä polttaa kumpaakaan vanhempaa loppuun. Meillä esim nukutaan vuoroviikoin niin, että toinen nukkuu lasten kanssa ja toinen omassa rauhassaan. Samoin myös tehdään omia reissuja kavereiden kanssa. Molemmilla on myös harrastus, jossa ladataan akkuja. Molemmat osaa myös tehdä ruokaa, käyttää pyykkikonetta, jne.
Jos ja kun lukee tätä forumia, niin vaikutatte erinomaisen harvinaiselta perheeltä. - Täällä kun yleisempi tapa on päästellä höyryjä ulos kun kumppani ei olekaan muuttunut, niin kuin kirjoittaja on toivonut ja uksonut tapahtuvan. Tavallisimmin niin, että kyllä kumppani muutta ja alkaa kantamaan vastuuta ja yhteiseksi mielletyn arjen rullaamisesta kun muutetaan saman katon alle, tai kun saadaan lapsi(a). Hämmentävän usein kirjoittaja onnistu luomaan vielä mielikuvan jossa kumppanin -yksinkertaistaen- vastuuttomuus on tullut hänelle täytetnä yllätyksenä, eikä hän voinut mitenkään sitä etukäteen ennustaa tai havaita. Mutta niin nyt on vain käynyt ja tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi myöskin olla työtön että voisit nukkua aina pitkään ja valvoa yötä televisiota katsellen.
Ei muuten tarvi. Esim. osa-aikatyö kaupan alalla ja voit tehdä duunia alkaen puolilta päivin lyhyissä vuoroissa. Pystyy ihanasti katsomaan töllöä jopa neljään asti yöllä eikä tee tiukkaa herätä töihin. Suosittelen!
Siinä sitä onkin elämässä voittaja: lapseton osa-aikatyöläinen kaupan kassalla jotta saa joka päivä löhötä aamulla xD onnea…
Ohis, mutta luuletko että sinä voitat elämässä jonkun kilpailun kun uhriutuen vaihdat vaippoja ja metsästät kirppareilta ehjiä talvisaappaita jälkikasvullesi? :D
Et sinä siitä palkintoa saa.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma havaittu ja mitkä on suunnitelmasi sen korjaamiseen?
Uhriutuminen?
No minä ne naiset nyt valittaa. Jos suunnilleen heti kun uuden seurustelukumppanin tapaa niin ehkäisyä ei käytetä, jotta pääsee raskaaksi. Esimerkkitapauksena iltapäivälehden juttu maajussille morsian ohjelmassa 2015 esiintyneet Paavo ja Elli.
Elli synnytti eron jälkeen Aava-tyttären, mutta isästä ei ollut täyttä varmuutta.
Niin ja siinä sitä sitten ollaan.
Minkähänlainen nainen tämä Elli on noin niinkuin muuten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa satunnaisesti lastenhoitaja, jolloin voit käydä pari tuntia vaikka omissa menoissa tai harrastaa jotain? Pieni tauko tekee varmasti hyvää.
Miksi et voi syödä mitä haluat? Itse ainakin syön mitä haluan (ja omia mieliruokiani tarjoan myös lapsilleni). Syödään joka päivä aikalailla mitä mieleni tekee, en minä nyt omasta mielestäni tylsää, pahaa tai mautonta ruokaakaan halua tehdä ja syödä/ syöttää lapsilleni.
Lomamatkoilla en toki halua käydä ilman lapsiani. Halusin lapseni, jotta on aina seuraa lomamatkoilla ja nyt on, siitä olen kiitollinen. :) Toki pakettirantalomillakin on olemassa lastenkerhoja, jos haluaa pari tuntia päivässä lomallakin omaa aikaa. Vielä ei ole tullut meille tarpeen.
Eikö isä voisi hoitaa lapsenhoitajan virkaa? En ymmärrä äitejä, jotka omii sen lapsen kokonaan itselleen ja sitten ihmettelee, kun koko ajan ei olekaan kivaa.
Oo vaan hiljaa niin et kuulosta tyhmältä. Jos ei tiedä asioista, niin ei kannata ottaa kantaa.
Jos sun kaikki kaverit olisi perheellisiä ja sinä lapseton sinkku, niin kadehtisit heidän elämäänsä.
Sosiaalinenpaine on kova tällaisissa asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi myöskin olla työtön että voisit nukkua aina pitkään ja valvoa yötä televisiota katsellen.
Ei muuten tarvi. Esim. osa-aikatyö kaupan alalla ja voit tehdä duunia alkaen puolilta päivin lyhyissä vuoroissa. Pystyy ihanasti katsomaan töllöä jopa neljään asti yöllä eikä tee tiukkaa herätä töihin. Suosittelen!
Siinä sitä onkin elämässä voittaja: lapseton osa-aikatyöläinen kaupan kassalla jotta saa joka päivä löhötä aamulla xD onnea…
Ohis, mutta luuletko että sinä voitat elämässä jonkun kilpailun kun uhriutuen vaihdat vaippoja ja metsästät kirppareilta ehjiä talvisaappaita jälkikasvullesi? :D
Et sinä siitä palkintoa saa.
Me käymme ihan oikeissa töissä molemmat vanhemmat, ei siis tarvetta hakea kirpparilta niitä saappaita ;) Vaipoistakin ovat lapset jo oppineet pois, että kiitos kysymästä, voittajalta kyllä tuntuu kun teihin muihin vertaan! :)
Vierailija kirjoitti:
Jos sun kaikki kaverit olisi perheellisiä ja sinä lapseton sinkku, niin kadehtisit heidän elämäänsä.
Sosiaalinenpaine on kova tällaisissa asioissa.
Höpö höpö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi myöskin olla työtön että voisit nukkua aina pitkään ja valvoa yötä televisiota katsellen.
Ei muuten tarvi. Esim. osa-aikatyö kaupan alalla ja voit tehdä duunia alkaen puolilta päivin lyhyissä vuoroissa. Pystyy ihanasti katsomaan töllöä jopa neljään asti yöllä eikä tee tiukkaa herätä töihin. Suosittelen!
Siinä sitä onkin elämässä voittaja: lapseton osa-aikatyöläinen kaupan kassalla jotta saa joka päivä löhötä aamulla xD onnea…
Ohis, mutta luuletko että sinä voitat elämässä jonkun kilpailun kun uhriutuen vaihdat vaippoja ja metsästät kirppareilta ehjiä talvisaappaita jälkikasvullesi? :D
Et sinä siitä palkintoa saa.
Me käymme ihan oikeissa töissä molemmat vanhemmat, ei siis tarvetta hakea kirpparilta niitä saappaita ;) Vaipoistakin ovat lapset jo oppineet pois, että kiitos kysymästä, voittajalta kyllä tuntuu kun teihin muihin vertaan! :)
Siitä huolimatta et ole voittanut mitään. Tuntuu aika pelottavalta että koet niin, mutta kai se on osa sitä psykologista defenssiä kun elämä ei ollutkaan sellaista kuin halusi.
"En osaa sanoa kadunko lapsiani, sillä sitten taas lapsettomat ihmiset eivät koskaan pääse kokemaan sitä valtavaa rakkautta mikä lasten mukana tulee. "
Tämä on yksi typerimmistä kommenteista, mitä lapsellinen voi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi myöskin olla työtön että voisit nukkua aina pitkään ja valvoa yötä televisiota katsellen.
Ei muuten tarvi. Esim. osa-aikatyö kaupan alalla ja voit tehdä duunia alkaen puolilta päivin lyhyissä vuoroissa. Pystyy ihanasti katsomaan töllöä jopa neljään asti yöllä eikä tee tiukkaa herätä töihin. Suosittelen!
Siinä sitä onkin elämässä voittaja: lapseton osa-aikatyöläinen kaupan kassalla jotta saa joka päivä löhötä aamulla xD onnea…
Ohis, mutta luuletko että sinä voitat elämässä jonkun kilpailun kun uhriutuen vaihdat vaippoja ja metsästät kirppareilta ehjiä talvisaappaita jälkikasvullesi? :D
Et sinä siitä palkintoa saa.
Me käymme ihan oikeissa töissä molemmat vanhemmat, ei siis tarvetta hakea kirpparilta niitä saappaita ;) Vaipoistakin ovat lapset jo oppineet pois, että kiitos kysymästä, voittajalta kyllä tuntuu kun teihin muihin vertaan! :)
Siitä huolimatta et ole voittanut mitään. Tuntuu aika pelottavalta että koet niin, mutta kai se on osa sitä psykologista defenssiä kun elämä ei ollutkaan sellaista kuin halusi.
Harmi ettei se osa-aikatyö kaupan kassalla ollutkaan sitä mitä halusit, voit vielä muuttaa elämäsi suuntaa.
Alkoiko kateus vasta toisen lapsen jälkeen, vai miksi hommasit useamman?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolmen pienen lapsen kanssa pääsääntöisesti ihanaa juuri nyt. Mutta välillä käy kyllä mielessä tuo, että kuinka helpolla lapsettomat elämässään pääsevät. Toki monella elämä on myös yksinäisempää kun ei ole perhettä, eli en vaihtaisi. Sitten kun kaikki lapset nukkuvat yöt, elämä tuntuu helpommalta. Jaksamista!
Ehkäpä se että pääsisi mahdollisimman helpolla ei ole se eniten onnellisuutta tuottava vaihtoehto ❤️
Tämähän riippuu täysin siitä mitä kukin elämältään haluaa. Itse haluan nimenomaan sitä helppoutta, rentoutta, stressittömyyttä, koska se tuo minulle sit onnellisuutta enemmän kuin mikään lapsiin liittyvä (mitään heidän rakkauttaan en tarvitse). Siispä ehdottomasti lapsettomuus on ainoa oikea valinta minulle.
Niin, kyllä me se tiedetään. Toisaalta, pitkään ei voi nukkua kaikki lapsettomatkaan, kun moni käy sellaisissa töissä, joiden kellonajat perustuvat johonkin arbitraariseen maatalouskelloon. Mut juu, viikonloppuisin voi toki nukkua pitkään, eikä arkisinkaan tarvitse herätä sen aiemmin, kuin mitä omien asioiden kuntoon laittaminen vaatii.
Se mitä mä kadehdin ihmisiltä joilla on lapsia, niin loputtoman oikeuden valittaa ja valittaa enemmän kuin muut. Mulla on krooninen sairaus, joka ei näy ulospäin, mutta aiheuttaa "huonoja päiviä", jolloin olen tavattoman uupunut, ajatus ei kulje ja jokapaikkaa särkee. Ääneenhän sitä ei voi sanoa, että on vähän väsy ja kolotus sairauden vuoksi, kun siihen tulee aina joku Pirkko-Liisa vinkumaan, et "et voi olla väsynyt, sinä et kuule likka tiedä mitään väsymyksestä, vasta sit kun sulla on lapsi, jolla on ollut koliikki 30 vuotta voit sanoa tietäväsi jotain väsymyksestä. ja minä kuule sen 15 kiloisen koliikkivauvan synnytin ilma epiduraalia saunassa keskellä talvea, että ennenkun olet pusertanut lapsen toosastasi lumihangessa niin et tiedä mitään kivusta".
Mutta kaikki me olemme polkumme valinneet, ja toisaalta siltä valitulta polultakin voi poiketa milloin vain, kunhan on valmis kantamaan seuraukset.
Siinä sitä onkin elämässä voittaja: lapseton osa-aikatyöläinen kaupan kassalla jotta saa joka päivä löhötä aamulla xD onnea…