Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kadehdin lapsettomia ystäviäni
09.11.2021 |
Olen kahden pienen lapsen äiti ja huomaan kadehtivani lapsettomia ystäviäni. Haluaisin nukkua aamuisin pitkään, syödä mitä haluan ja milloin haluan, katsella televisiota yöllä miettimättä koska lapset herättävät, käydä lomamatkoilla, ravintoloissa ihan rauhassa ystävien kanssa ja käyttää rahani johonkin muuhun kuin toppahaalareihin ja vaippoihin. Nyt valvon yöt flunssaisen lasten kanssa, imetän, siivoan, teen ruokaa ja pesen pyykkiä. Koko ajan. En edes muista koska olisin nukkunut yli 2 tuntia putkeen ja jokainen aamu lähinnä vituttaa.
Rakastan kyllä lapsiani tosi kovasti, mutta haluan loman äitiydestä ja tehdä joskus jotain omia juttujani. En osaa sanoa kadunko lapsiani, sillä sitten taas lapsettomat ihmiset eivät koskaan pääse kokemaan sitä valtavaa rakkautta mikä lasten mukana tulee. Eli haluaisinko sittenkään elää ilman sitä, vaikka elämä olisikin paljon helpompaa.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas tekisin mitä vaan että pääsisin tuohon tilanteeseen. Varmasti olisin väsynyt valvomisten kanssa, mutta en mitään muuta niin toivo kuin että saisin oman vauvan syliini. Mulla on takana kuusi vuotta lapsettomuushoitoja ja alkaa oleen toivo mennyt sen suhteen että musta koskaan tulisi äitiä. Tuntuu että sisällä on aivan valtava aukko, enkä tiedä millä sen saisi täytettyä ilman lasta.
Adoptoi? Maailma on täynnä äidittömiä ja isättömiä lapsia.
Haluaisin kokea raskauden ja synnytyksen, koko ns. prosessin. Mutta jos se ei ole mahdollista niin adoptio on vaihtoehto. Se on vaan todella pitkä ja raskas prosessi, lapsia ei tuosta noin vain adoptoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Todennäköisesti hän rakastaa ärtymyksestään huolimatta lapsiaan enemmän kuin sinä tulet missään parhaimmassakaan tilanteessa rakastamaan."
Tuo on todella ilkeästi sanottu, vielä täysin tuntemattomalle ihmiselle. Voisi päätellä, että se suuri rakkaus lapsia kohtaan ei kuitenkaan tee sinua onnelliseksi? Ei onnellisella ja tasapainoisella ihmisellä ole tarvetta loukata muita tai nostaa itseään muiden yläpuolelle.
Täytyy myös sanoa, että vähemmän ilkeä ihminen saattaa helpommin pystyä rakastamaan muitakin kuin vain omia lapsiaan. Sitä sinun voi olla vaikea ymmärtää tuossa mielentilassa.
Kiitos, tämä oli kauniisti sanottu. Tuo kirjoittajahan ei edes tiedä, minkälaisen matkan täällä kukin on käynyt ennen nykyhetkeä, ja mitä kipeitä kokemuksia siellä matkan varrella on tapahtunut. Tuollaiset lausahdukset saattavat pahimmassa tapauksessa suistaa jonkun iloista esittävän, vielä asian kanssa sinuiksi yrittävän, lapsettomuudesta kärsivän ihmisen vakavaan masennukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas tekisin mitä vaan että pääsisin tuohon tilanteeseen. Varmasti olisin väsynyt valvomisten kanssa, mutta en mitään muuta niin toivo kuin että saisin oman vauvan syliini. Mulla on takana kuusi vuotta lapsettomuushoitoja ja alkaa oleen toivo mennyt sen suhteen että musta koskaan tulisi äitiä. Tuntuu että sisällä on aivan valtava aukko, enkä tiedä millä sen saisi täytettyä ilman lasta.
Adoptoi? Maailma on täynnä äidittömiä ja isättömiä lapsia.
Haluaisin kokea raskauden ja synnytyksen, koko ns. prosessin. Mutta jos se ei ole mahdollista niin adoptio on vaihtoehto. Se on vaan todella pitkä ja raskas prosessi, lapsia ei tuosta noin vain adoptoida.
Kuuden vuoden lapsettomuushoidot eivät sitten ole pitkä ja raskas prosessi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Todennäköisesti hän rakastaa ärtymyksestään huolimatta lapsiaan enemmän kuin sinä tulet missään parhaimmassakaan tilanteessa rakastamaan."
Tuo on todella ilkeästi sanottu, vielä täysin tuntemattomalle ihmiselle. Voisi päätellä, että se suuri rakkaus lapsia kohtaan ei kuitenkaan tee sinua onnelliseksi? Ei onnellisella ja tasapainoisella ihmisellä ole tarvetta loukata muita tai nostaa itseään muiden yläpuolelle.
Täytyy myös sanoa, että vähemmän ilkeä ihminen saattaa helpommin pystyä rakastamaan muitakin kuin vain omia lapsiaan. Sitä sinun voi olla vaikea ymmärtää tuossa mielentilassa.
Kiitos, tämä oli kauniisti sanottu. Tuo kirjoittajahan ei edes tiedä, minkälaisen matkan täällä kukin on käynyt ennen nykyhetkeä, ja mitä kipeitä kokemuksia siellä matkan varrella on tapahtunut. Tuollaiset lausahdukset saattavat pahimmassa tapauksessa suistaa jonkun iloista esittävän, vielä asian kanssa sinuiksi yrittävän, lapsettomuudesta kärsivän ihmisen vakavaan masennukseen.
Vanhemmat ovat tunnetusti niin kovin lempeitä ja avarakatseisia ihmisiä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas tekisin mitä vaan että pääsisin tuohon tilanteeseen. Varmasti olisin väsynyt valvomisten kanssa, mutta en mitään muuta niin toivo kuin että saisin oman vauvan syliini. Mulla on takana kuusi vuotta lapsettomuushoitoja ja alkaa oleen toivo mennyt sen suhteen että musta koskaan tulisi äitiä. Tuntuu että sisällä on aivan valtava aukko, enkä tiedä millä sen saisi täytettyä ilman lasta.
Adoptoi? Maailma on täynnä äidittömiä ja isättömiä lapsia.
Haluaisin kokea raskauden ja synnytyksen, koko ns. prosessin. Mutta jos se ei ole mahdollista niin adoptio on vaihtoehto. Se on vaan todella pitkä ja raskas prosessi, lapsia ei tuosta noin vain adoptoida.
Kuuden vuoden lapsettomuushoidot eivät sitten ole pitkä ja raskas prosessi?
Siis mitä sä nyt sekoilet? On todellakin pitkä ja raskas prosessi ollut. Ja on todella kipeä aihe mun elämässä. Mutta adoptio ei tapahdu niin, että kävellään vaan johonkin orpokotiin valitsemaan itselleen mieluisa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas tekisin mitä vaan että pääsisin tuohon tilanteeseen. Varmasti olisin väsynyt valvomisten kanssa, mutta en mitään muuta niin toivo kuin että saisin oman vauvan syliini. Mulla on takana kuusi vuotta lapsettomuushoitoja ja alkaa oleen toivo mennyt sen suhteen että musta koskaan tulisi äitiä. Tuntuu että sisällä on aivan valtava aukko, enkä tiedä millä sen saisi täytettyä ilman lasta.
Adoptoi? Maailma on täynnä äidittömiä ja isättömiä lapsia.
Haluaisin kokea raskauden ja synnytyksen, koko ns. prosessin. Mutta jos se ei ole mahdollista niin adoptio on vaihtoehto. Se on vaan todella pitkä ja raskas prosessi, lapsia ei tuosta noin vain adoptoida.
Kuuden vuoden lapsettomuushoidot eivät sitten ole pitkä ja raskas prosessi?
Siis mitä sä nyt sekoilet? On todellakin pitkä ja raskas prosessi ollut. Ja on todella kipeä aihe mun elämässä. Mutta adoptio ei tapahdu niin, että kävellään vaan johonkin orpokotiin valitsemaan itselleen mieluisa lapsi.
Jos se on kipeä aihe niin mitä sä siitä täällä avaudut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas tekisin mitä vaan että pääsisin tuohon tilanteeseen. Varmasti olisin väsynyt valvomisten kanssa, mutta en mitään muuta niin toivo kuin että saisin oman vauvan syliini. Mulla on takana kuusi vuotta lapsettomuushoitoja ja alkaa oleen toivo mennyt sen suhteen että musta koskaan tulisi äitiä. Tuntuu että sisällä on aivan valtava aukko, enkä tiedä millä sen saisi täytettyä ilman lasta.
Adoptoi? Maailma on täynnä äidittömiä ja isättömiä lapsia.
Haluaisin kokea raskauden ja synnytyksen, koko ns. prosessin. Mutta jos se ei ole mahdollista niin adoptio on vaihtoehto. Se on vaan todella pitkä ja raskas prosessi, lapsia ei tuosta noin vain adoptoida.
Kuuden vuoden lapsettomuushoidot eivät sitten ole pitkä ja raskas prosessi?
Siis mitä sä nyt sekoilet? On todellakin pitkä ja raskas prosessi ollut. Ja on todella kipeä aihe mun elämässä. Mutta adoptio ei tapahdu niin, että kävellään vaan johonkin orpokotiin valitsemaan itselleen mieluisa lapsi.
Jos se on kipeä aihe niin mitä sä siitä täällä avaudut.
Mitä se sulle kuuluu mitä kukaan täällä avautuu ja mistä. Pistä se kännykkä pois ja oo ihan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko lapset kaiken sen vaivan, työn ja huolen arvoisia.
Riippuu varmaan tapauksesta.
T. N40 onneton lapsuus ja suhde omiin edesmenneisiin vanhempiin.
Kyllä mullakin välillä on sellainen olo että voi kun saisi itsekin vain olla ja mennä juuri miten itse tykkää. Mutta toisaalta luulen, että olisin aika yksinäinen jos ei olisi lapsia. On se niin ihanaa kun ne käpertyvät kainaloon halaamaan ja höpisevät hassuja juttujaan. Tuo vauvavaiheen valvominen käy voimille, mutta siitä kun selviät niin elämä muuttuu taas valoisemmaksi. Tsemppiä kovasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon yhden "superäidin" kommenteista ei varsinaisesti paista rakkaudellisuus ja ymmärrys kanssaihmisiä kohtaan, joten ihan varmasti se rakkaus omia lapsia kohtaan tuntuukin todella vahvalta - ainakin jos hänen vertailukohtanaan on noin myrkyllinen suhtautumisensa muihin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana elämä on paskaa.
Ja osa sitten yrittää korjata sitä paskaa elämäänsä lisääntymällä, jolloin on suuri riski että myös jälkeläisten elämä on paskaa.
Sehän siinä on kun kuka tahansa voi ja saa lisääntyä.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomuus ei takaa sitä, että elämä olisi helpompaa. Aina suututtaa kuulla kommentteja, että lapseton ei tiedä vaikeuksista ja väsymyksestä mitään. Kyllä lapsettomillekin sattuu kamalia asioita elämässä, vaikkei niitä lasten aiheuttamia huolia olisikaan. Jollain lapsellisella taas saattaa käydä niin hyvä tuuri, ettei muita huolia ole kuin ne lasten aiheuttamat.