Ensimmäistä kertaa parisuhteessa enkä voikaan enään tulla ja mennä miten haluan?
Tällastako tää on?? :0 Pitää sopia kaikki miehen kanssa ja raportoida tulemiset ja menemiset tai muuten ukko itkee jos olen yön poissa kaverin luona ilmoittamatta. Muutettiin samal myös yhteen niin ohan se söpöä ku toinen välittää mutta ei se mun mutsi sentää oo. Miten te jaksatte?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ole selittänyt sinulle, että olet nyt miehesi omaisuutta? Et saa tehdä mitään ilman hänen lupaansa.
Ei oo mut mies on huolissaan jos en ilmota ihtestäni joten lupasin yrittää parantaa tapojani ja ottaa miekkosen huomioon..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asuessa on kohteliasta ja mukavaa muita kanssa-asujia kohtaan kertoa missä on ja koska on tulossa kotiin. Näin kaikki osaavat tehdä illan suunnitelmat sen perusteella.
Himas odottaa mies ja koira..
Sittehän vielä tärkeämpää sopia, kuka menee kotiin hoitamaan lenkit ja ruokinnat. Vai että molemmat voi olla pari päivää ilmoittamatta poissa ja koira kuolee janoon yksin? Onneksi sun mies sentään tuntuu olevan normaali, toivottavasti erossa koira jää hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä saa parisuhteessa kyllä tulla ja mennä ihan niinkuin huvittaa. Mutta ei tulisi kyllä mieleenkään olla kotoa yötä poissa puolisolle ilmoittamatta ja huolestuttaa häntä turhaan. Kyllä sitä nyt aikuisen pitää sen verran kyetä asettumaan toisen ihmisen asemaan, ihan vapaaehtoisesti.
Meillä ei ole ainakaan mitään sääntöjä eikä pakkoja, mutta on itsestäänselvyys että molemmat ottavat tekemisissään toisen huomioon. Sen takiahan sitä parisuhteessa ollaan, että toinen ihminen on rakas ja hänelle haluaa hyvää.
Jahas ku moon aina kuullut et toista ei sais pitää itsestäänselvyytenä eikä kukaan osaa lukee toisen ajatuksii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asuessa on kohteliasta ja mukavaa muita kanssa-asujia kohtaan kertoa missä on ja koska on tulossa kotiin. Näin kaikki osaavat tehdä illan suunnitelmat sen perusteella.
Himas odottaa mies ja koira..
Sittehän vielä tärkeämpää sopia, kuka menee kotiin hoitamaan lenkit ja ruokinnat. Vai että molemmat voi olla pari päivää ilmoittamatta poissa ja koira kuolee janoon yksin? Onneksi sun mies sentään tuntuu olevan normaali, toivottavasti erossa koira jää hänelle.
Koira on alunperin miekkosen vaikka yhteinen rakas sesse se onki! Moonki vähä tämmönen erikoinen tapaus mut ainaski miekkonen sentään rakastaa mua. <3 Eroomas ei olla ku kuukauden pääst on häät.
Nämä on näitä... täysin vastaavaa kitinää kuin lapsettomilla on ajatuksesta saada lapsi: "kun se sitoo ja vie oman ajan".
Kaikki jonkin arvoinen edellyttää jossakin määrin vaivannäköä ja kompromisseja. Kaikki. On sitten kyse harrastuksesta, työstä, ystävyydestä, lapsen hankkimisesta tai parisuhteesta. Ei voi olla pelkästään saamapuolella ja päättää kaikesta itse.
Jos haluaa säilyttää 100-prosenttisen vapauden, pitää muuttaa yksin kauas muista ja omata loputon perintövarallusuus, joka mahdollistaa kaikki päähänpistot ilman työntekoa. Hemmetin tylsää tuollainen olisi, mutta näemmä jonkun mieleen.
Mutta ap:n tapaukseen... ei sun mieheltä lupaa tarvitse pyydellä ollaksesi ystävän kanssa. Mutta on huomaavaista kertoa menoista ja neuvotella, sopivatko ne yhteisiin menoihin ja tarvittaessa joskus sovitella. Et varmaan itsekään tykkäisi, jos miesystävällesi aivan KAIKKI kummin kaimat ja etäiset tuttavat olisivat tärkeämpiä kuin tehdä asioita sinun kanssasi? Toki tärkeät menot ovat tärkeitä hyvien ystävien kanssa, mutta se on juuri sitä kompromissien tekoa, jota aikuiset osaavat tehdä eli että saavutetaan tulos, johon molemmat ovat tyytyväisiä. 'Ensi pe on parhaan ystävän 30-vuotisjuhlat, sulla on la kaverin tuparit ja sitä seuraava vkl ollaan yhdessä kylpylässä". Tätä rataa. Molemmilla myös omia menoja, mutta myös yhteisiä!
Ihmeellistä narinaa, Ap.
Toivottavasti miehesi siirtää häitä. Eihän tollasen tyhmän kanssa kukaan tosissaan halua olla. Sulta puuttuu alkeellisimmatkin käytössäännöt.
Kuka hullu asuu miehen kanssa ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Kuka hullu asuu miehen kanssa ja miksi?
Me ollaanki tällaanen perinteinen pari ja mies haluaa turvata meidän kodin.
Älä välitä noista kommenteista, mee niinku haluat äläkä mitään miehen kanssa neuvottele tai miehelle ilmoittele. Toki huonona puolena voi olla ettet joku päivä tätä miestä enää löydä, kun hän on tehnyt omat johtopäätöksensä suhteen laadusta. Mut hei, se voi olla molemmille parempi. 😁👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun on varmaan parempi asua jonkin aikaa vielä yksin ja aikuistua vähän. Et ole vielä kypsä parisuhteeseen.
Olen jo vanha aikuinen 30vee.
Iältäsi olet varmaan aikuinen, mutta käytös ei siltä näytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun on varmaan parempi asua jonkin aikaa vielä yksin ja aikuistua vähän. Et ole vielä kypsä parisuhteeseen.
Olen jo vanha aikuinen 30vee.
Iältäsi olet varmaan aikuinen, mutta käytös ei siltä näytä.
Siinähän tuomihtet vaik tuskin oot ihtekään täydellinen. Miekkonen silti rakastaa vaik oonki tällanen 30vee kehityshäiriöinen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä narinaa, Ap.
Toivottavasti miehesi siirtää häitä. Eihän tollasen tyhmän kanssa kukaan tosissaan halua olla. Sulta puuttuu alkeellisimmatkin käytössäännöt.
Ei se siirrä ku rakastaa mua vaik oonki kehityshäiriöinen enkä kaikkee aina tiedä miten tehä, mut helppoha sitä on ulkopuolisen "täydellisen" ihmisen aina syytellä ja toivoo muille pahaa. Kannattasko sunki kattoo peilii ja vähä miettii sanomisii.
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä noista kommenteista, mee niinku haluat äläkä mitään miehen kanssa neuvottele tai miehelle ilmoittele. Toki huonona puolena voi olla ettet joku päivä tätä miestä enää löydä, kun hän on tehnyt omat johtopäätöksensä suhteen laadusta. Mut hei, se voi olla molemmille parempi. 😁👍
Miekkonen ei lähde mihkää ja ollaan keskusteltu asioista.. Paremmast ku mainitsit nii molemmil on parempi olla yhes..
Jos olette tiimi, et voi sooloilla ja olla kertomatta tärkeistä asioista. Älä laita toista odottamaan sinua, hänelläkin on elämä ja omat päivärytminsä.
Sitäpaitsi parisuhteessa saa vielä olla aika vapaa (ellei puoliso ole mustasukkainen hullu) mutta mikäli päädyt lapsia hankkimaan, niin silloin vasta kahlittu olet sopimuksiin ja vastuuseen ja aikatauluihin.
Mä jaksan oikein hyvin, pientä flunssaa nyt on, mutta ei sen suurempaa. Kiitos kysymästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitää olla kaverin tai "kaverin" luona yötä siitä ilmoittamatta?
Et taida itse olla sopiva ja käyttäytyä oikein tässä(kään) suhteessa.
Yritän irrottautuu puhelimesta ja nukahdin kaverin sohvalle.
Missä sinulla oli se sitten puhelin, jos se ei ollut mukana siellä kaverin luona? Asiasta voi ilmoittaa yksinkertaisella tekstiviestillä, jotta toisen ei tarvitse sitten ihmetellä asiaa. Kaverin sohvalle nukahtaminen kuulostaa teini-ikäisen, ei kolmekymppisen käyttäytymiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun on varmaan parempi asua jonkin aikaa vielä yksin ja aikuistua vähän. Et ole vielä kypsä parisuhteeseen.
Olen jo vanha aikuinen 30vee.
Uteliaisuudesta, jos et halua kertoa miehellesi missä olet tai missä mahd aiot olla seuraavan (tai seuraavat) yösi ja päiväsi ja pidät sitä ilmeisen turhana ja suorastaan rasittavana, niin miten koet, että parisuhde eroaa vaikka siitä, että olisitte vaikka kämppiksiä tai ystävyksiä?
Vierailija kirjoitti:
Jos olette tiimi, et voi sooloilla ja olla kertomatta tärkeistä asioista. Älä laita toista odottamaan sinua, hänelläkin on elämä ja omat päivärytminsä.
Sitäpaitsi parisuhteessa saa vielä olla aika vapaa (ellei puoliso ole mustasukkainen hullu) mutta mikäli päädyt lapsia hankkimaan, niin silloin vasta kahlittu olet sopimuksiin ja vastuuseen ja aikatauluihin.
Kaikki on niin uutta ja joo ollaan puhuttu ja lupasin et parannan tapani ja ilmoitan jos lähden johonki..
Eikös yksi parisuhteeseen hakeutumisen syy ja/tai yhteenmuuton syy ole että halutaan jakaa asioita ja elämää sen toisen kanssa. Arkeen kuuluu sitä ihan tavallista lätinää menemisistä ja tulemisista. Ja siksi sovitaan etukäteen yön yli kaverilla jne. että pidetään siitä toisesta huolta ettei se huolestu.
Ainakin mun pitkäaikainen parisuhde on pääasiassa sitä tavallista turinaa siitä miten päivä on mennyt ja onko omia suunnitelmia tuleville päiville tai toiveita yhteisestä tekemisestä/menemisestä jonnekin.
Niin mut toi olikin poikkeus ku nukahin kaverin himan sohvalle.