Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei huomioi
08.11.2021 |
Katsoo kaiket illat ohjelmia omalta läppäriltään. Ikinä ei voi mun kanssa tulla katsomaan mitään ohjelmaa TV:stä, mutta ei toisaalta itsekään ehdota mitään. Nöyryyttävää kerjätä toiselta aikaa ja huomiota, kun sen antaminen vaikuttaa selvästi toisesta vastenmieliseltä.
Kotitöitäkin tekee lähinnä vaan ”pakon” edessä, eli esim vaadin että nyt on osallistuttava viikkosiivoukseen. Yleensä silloinkin laittaa hanttiin että on se vaan kumma kun pitäis siivota just silloin kun rouva päättää. Olispa tosiaan ihanaa jos mies päättäisi joku päivä vaan yks kaks alkaa siivota tai ehdottaisi että siivotaan yhdessä! Mutta sellaista ei ole vielä koskaan tapahtunut..
Muutenkin on tosi vaikea, jos vaikka ehdotan että lähdetään kylpylään perheenä/kahdestaan, niin ei voi lähteä koska HÄN ei tykkää kylpylöistä tai sitten lähtee mutta vastahakoisesti ja pahimmassa tapauksessa saa kuunnella sit valitusta koko ”loman” ajan. Itse ei kuitenkin juuri koskaan ehdota mitään vaihtoehtoista tekemistä. Joten vaihtoehto on että möllötetään kotona ja hän istuu koneellaan.
Mietin välillä että vaadinko liikaa, mutta toisaalta ei parisuhteessa varmaan pitäisi tuntea itseään jatkuvasti yksinäiseksi. Mies ei ole läsnä minulle. Hän ei osaa tai halua olla.
Ajatuksia, mielipiteitä?
Kommentit (332)
Ala harrastamaan laskettelua. Leville yksin tai tyttöporukassa. Mies jääköön kotiin lasten kanssa, laitat matkalta viestiä "lähdin viikonlopuksi harrastelemaan". Alat elämään kuten mies, sitä omaa elämää puolisosta välittämättä. Joko tulee ero tai mies tajuaa muutoksen tarpeen itsessään. Alkuun voi ihan oikeasti kokeilla sitä lasketteluakin, mutta avoimin mielin sinne jälkilämmittelyihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.
Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.
Jos sinä olet vähään tyytyväinen niin oletko sitä mieltä, että myös vaimosi tulee olla vähään tyytyväinen eli tarjoat hänelle vain vähän, koska et itsekään tarvitse enempää?
Entäs jos seksi on sinulle tärkeää ja vaimolle vähemmän niin mennäänkö sitten vaimon rimalla seksin suhteen ja sinä tyydyt siihen laadullisesti ja määrällisesti alempaan tasoon?
Yritän siis vain miettiä tätä millä miehet oikeuttavat itselleen sen, että koska he itse ovat askeettisia ja tyytyväisiä niin naisen tulee olla myös.
Olen eri, mutta vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä, tietenkin. Olen itse parisuhteessa oleva mies, ja myös vähään tyytyväinen. En voisi kuvitellakaan olevani parisuhteessa ns. high maintenance-naisen kanssa. Tuttavapiirissä olen tällaisia kohdannut, ja en voi muuta sanoa kuin että ei kiitos minulle! Onneksi olen löytänyt kaltaiseni naisen.
Seksiä haluaisin useammin kuin mitä meillä nyt on, mutta en halua painostaa puolisoani siinä asiassa. Sen sijaan yritän saada hänet rentoutumaan ja viritellä oikeanlaista tunnelmaa, joka sitten saattaa johtaa seksiin. Aika usein onnistunkin.
Miehet yleensä aina keskimäärin haluavat vähemmän kuin naiset. Ja harva nainen on oikeasti high maintenance.
Eli tämän valossa emme edelleenkään ihmettele sitä, että erot tulevat naisen aloitteesta ja monesti myös miehelle yllätyksenä.
Mies kun olen kokemuksesta väitän että yllättävän moni nainen kokee oikeudekseen olla high maintenance jolloin miehestä erotaan jos hän ei käytä naiseen tarpeeksi rahaa
Minä en tarvitse euroakaan rahaa, mutta olen sekä fyysisesti että henkisesti huomioiva ja antelias ja sitä mentaliteettia kaipaisin myös itseäni kohtaan.
Ap: mun tilanne on aika pitkälle samanlainen, mutta taidan olla vanhempi kuin sinä, ja lapsikin samoin.
Olen yhä enemmän tehnyt omia suunnitelmia ja valintoja (tietenkin omilla rahoilla) enkä ole niistä aviomieheni kanssa keskustellut, tiedottanut vaan jos olen katsonut aiheelliseksi. Liittyy työhön, matkoihin, harrastuksiin, menoihin tms. Kuten ennenkin, mies ei ole osoittanut kiinnostusta niihin puoleen tai toiseen.
Lisäksi, kun lapsi muuttaa pois kotoa, muutan minäkin. Voi tietenkin olla että kuolen/sairastun tai mitä vaan, mutta ainahan saa suunnitella. Ns. uusi elämä johon ei kuulu miestä/ miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.
Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.
Jos sinä olet vähään tyytyväinen niin oletko sitä mieltä, että myös vaimosi tulee olla vähään tyytyväinen eli tarjoat hänelle vain vähän, koska et itsekään tarvitse enempää?
Entäs jos seksi on sinulle tärkeää ja vaimolle vähemmän niin mennäänkö sitten vaimon rimalla seksin suhteen ja sinä tyydyt siihen laadullisesti ja määrällisesti alempaan tasoon?
Yritän siis vain miettiä tätä millä miehet oikeuttavat itselleen sen, että koska he itse ovat askeettisia ja tyytyväisiä niin naisen tulee olla myös.
eri, mutta mitä vaihtoehtoja tuolle tummennetulle on?
Jätä koska et saa "tarpeeksi pillua" ? Ota väkisin minkä haluat?
Otetaan nyt ihan alkuun, että OLETKO TYYTYVÄINEN tilanteeseen. Kun vähään pitää tyytyä ja olla vähästä onnellinen.
No, jos et ole niin alatko ottaa asian puheeksi, tehdä itse korjaavia liikkeitä tai pyytää niitä toiselta.
Miksi naiset jää parisuhteeseen tuommoisten perässä raahattavien kivirekien kanssa? En ymmärrä.
Kun voisi elää, pitää hauskaa, retkeillä, käydä missä tykkää ja tehdä itselle mieluisia asioita ilman naama norsun v*tulla murjottavaa kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap: mun tilanne on aika pitkälle samanlainen, mutta taidan olla vanhempi kuin sinä, ja lapsikin samoin.
Olen yhä enemmän tehnyt omia suunnitelmia ja valintoja (tietenkin omilla rahoilla) enkä ole niistä aviomieheni kanssa keskustellut, tiedottanut vaan jos olen katsonut aiheelliseksi. Liittyy työhön, matkoihin, harrastuksiin, menoihin tms. Kuten ennenkin, mies ei ole osoittanut kiinnostusta niihin puoleen tai toiseen.
Lisäksi, kun lapsi muuttaa pois kotoa, muutan minäkin. Voi tietenkin olla että kuolen/sairastun tai mitä vaan, mutta ainahan saa suunnitella. Ns. uusi elämä johon ei kuulu miestä/ miehiä.
Kai olet kertonut miehellesi että tulet jättämään hänet kun lapset lähtee että tietää olla panostamatta enempää tuohon suhteeseen?
Minusta kuulostaa että tilanne on jatkunut jo vuosia samanlaisena. Ap on luultavasti itse lasten myötä tyytyväisenä ottanut perinteisen äidin roolin, kaikki kotityöt ja lasten asiat hoitaakseen. Nyt lapset sen verran isompia etteivät vaadikaan kaikkea aikaa, ja ap havahtuu huomaamaan parisuhteen tilanteen, ja syyttää siitä miestä.
Ap, lopeta miehen syyttäminen, yhdessä olette tuohon päätyneet ja puolet syystä on peilissä!
Ei miehellä ole keinoja sen enempää kuin sinullakaan ratkoa asiaa. Toivot että mies huomioisi enemmän, ja mies toivoo ihan samaa sinulta. Yhtä jumissa olette, sinä odotat että mies osallistuisi ja huomioisi, mies odottaa että lopetat valituksen ja löydät seksihalusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: mun tilanne on aika pitkälle samanlainen, mutta taidan olla vanhempi kuin sinä, ja lapsikin samoin.
Olen yhä enemmän tehnyt omia suunnitelmia ja valintoja (tietenkin omilla rahoilla) enkä ole niistä aviomieheni kanssa keskustellut, tiedottanut vaan jos olen katsonut aiheelliseksi. Liittyy työhön, matkoihin, harrastuksiin, menoihin tms. Kuten ennenkin, mies ei ole osoittanut kiinnostusta niihin puoleen tai toiseen.
Lisäksi, kun lapsi muuttaa pois kotoa, muutan minäkin. Voi tietenkin olla että kuolen/sairastun tai mitä vaan, mutta ainahan saa suunnitella. Ns. uusi elämä johon ei kuulu miestä/ miehiä.
Kai olet kertonut miehellesi että tulet jättämään hänet kun lapset lähtee että tietää olla panostamatta enempää tuohon suhteeseen?
Miten voi panostaa vähemmän kuin ei ollenkaan? 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.
Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?
Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?
Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap
Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.
Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap
Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.
Niin kyseessähän ei ole mikään mielipideasia. Nämä on kaikki miehen omia valintoja. Ja ajavat eroa kyllä eroa kohti. Että en ymmärrä sitä että mikä tahansa muutos oli huonontaisi miehen nykytilannetta. T. Ap
Sitä kutsutaan optimoinniksi. Jos seksiä kuitenkin on, mies järkeilee, että lisäseksin rajahyöty on pienempi kuin vaimon sätkynukkena olosta syntyvä lisävaiva. Ei siis kannata muuttaa status quota.
Tasa-arvoinen parisuhde = vaimon sätkynukkena oleminen? Ei taida olla ollenkaan tavoite tämä tasa-arvoinen parisuhde näillä ”miehille”… Kunhan palvelu pelaa. Mikäs sen mukavampaa, kun ei mitään tarvitse itse edes tehdä! Kas kummaa sitten eräs kaunis päivä vaimo ottaa avioeron ”yllättäen” vaikka ei ollut mitään ongelmia miehen mielestä.. Tietenkään 😥
Millä lailla se olisi tasa-arvoinen parisuhde, että mies "huomioisi" vaimoaan jatkuvasti, kun ketjussa ei ole tullut ilmi mitenkään se, että vaimokaan huomioisi miestään?
Trolloloo. Lue ketjua uudestaan niin eiköhän se käy ilmi.
En ole tuo kenelle sanoit mutta se ainakin tuli selväksi että nainen katkerana lähtee mukaan jos mies menee tekeen jotain vaikka ilmeisestikin tekee se hyvin selväksi että ei haluaisi ja nyt kiukuttelee kun mies ei tee niin kuin hän haluaisi. Itse en ole huomannut missä hän huomioisi miestä mutta monta asiaa on tullut selväksi että hän olettaa että mies tykkää ja toimii sen mukaan.
Naisilla on nyt muutenkin jännä ajattelu tapa että jos teette jotain itsellenne mistä te tykkäätte niin samalla se on miehen huomioimista vaikka hän ei tiedä koko asian edes tapahtuneen. Otetaan tämä kuuluisa siivous, nainen näkee sotkun jota mies ei huomaa edes ja nainen ilmoittaa että huomioin sinua siivoomalla tuon sotkun jonka olemassa olosta ei oltu tietoisiaRuoka kuitenkin maistuu, mielellään istutaan valmiiseen pöytään kun olen käynyt kaupassa ja tehnyt ruoan. Edes kiitosta harvemmin kuulee. Kyllä kokisin tulevani aika hyvin huomioiduksi jos mies päivittäin huolehtisi ruoan pöytään ja miettisi mitä ruokia perhe tykkää syödä ja käyttäisi aikaansa niiden valmistamiseen. Olisipa ihanaa! Samoin mielellään ottaa ne puhtaat kalsarit ja sukat kaapista, olispa ihanaa jos mies laittaisi minulle puhtaita alusvaatteita kaappiin, huolehtisi pyykeistä ja siitå että aina olisi puhtaita vaatteita tarvittaessa.
Ja toki on tämä kuuluisia siivous myös… Ihanko olisi ok lasten kanssa asua ja elää vaan, eikä koskaan siivota? Johan siitä varmaan joku tekisi jo ilmoituksen jonnekin kun lapset joutuvat paskan keskellä elämään ja asumaan. Ja lasten asiat muutenkin, olispa ihanaa jos mies edes oman osuutensa hoitaisi yhteisten (miehen enemmän toivomien!!) lasten asioista. Kyllä sekin olisi huomioimista kun mies miettisi että ottaa enemmän hoitaakseen jotta vaimo ei rasitu liikaa. Tarjoutuisi vaikka itse viemään lapsen lääkäriin kun hän on sairaana. Tällaisen toki itse hoidan ilman muuta jos huomaan että miehellä ollut raskas päivä töissä ja itse olen päässyt vähän helpommalla.
T. Ap
Ap:lla passiivinen ja palveluun tottunut mies: mutta yksi asia pisti silmään.. Ap hoitaa miehen pyykitkin ja haikailee, että jospa joskus mieskin hänen pyykkinsä pesisi ja puhdasta sukkaa ja kalsaria kaappiin laittaisi.
Mitäs se tuollainen passaaminen oikein on? Ehdotan ensimmäiseksi askeleeksi, että lakkaat tästä päivästä lähtien pesemästä miehen pyykkejä! Napsi koneeseen vain omasi ja lasten vaatteet, ja katso mitä tapahtuu.
Itse lakkasin pesemästä teinipoikien pyykkejä kun olivat yläasteikäisiä ja siirryin vuorotyöhön: sanoin että ei ole kertakaikkiaan aikaa ja että pyykkikonetta on helppo käyttää. Nyt pojat pitävät aivan luonnollisena, että jokainen hoitaa itse omat pyykkinsä.
Eli pyykkiasiassa ainakin passaat ihan tarpeettomasti miestäsi, ja päälle vielä opetat lapsillesikin epätasa-arvoista roolimallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: mun tilanne on aika pitkälle samanlainen, mutta taidan olla vanhempi kuin sinä, ja lapsikin samoin.
Olen yhä enemmän tehnyt omia suunnitelmia ja valintoja (tietenkin omilla rahoilla) enkä ole niistä aviomieheni kanssa keskustellut, tiedottanut vaan jos olen katsonut aiheelliseksi. Liittyy työhön, matkoihin, harrastuksiin, menoihin tms. Kuten ennenkin, mies ei ole osoittanut kiinnostusta niihin puoleen tai toiseen.
Lisäksi, kun lapsi muuttaa pois kotoa, muutan minäkin. Voi tietenkin olla että kuolen/sairastun tai mitä vaan, mutta ainahan saa suunnitella. Ns. uusi elämä johon ei kuulu miestä/ miehiä.
Kai olet kertonut miehellesi että tulet jättämään hänet kun lapset lähtee että tietää olla panostamatta enempää tuohon suhteeseen?
Ilmeisesti ei panosta nytkään ja siksi hän on lähdössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: mun tilanne on aika pitkälle samanlainen, mutta taidan olla vanhempi kuin sinä, ja lapsikin samoin.
Olen yhä enemmän tehnyt omia suunnitelmia ja valintoja (tietenkin omilla rahoilla) enkä ole niistä aviomieheni kanssa keskustellut, tiedottanut vaan jos olen katsonut aiheelliseksi. Liittyy työhön, matkoihin, harrastuksiin, menoihin tms. Kuten ennenkin, mies ei ole osoittanut kiinnostusta niihin puoleen tai toiseen.
Lisäksi, kun lapsi muuttaa pois kotoa, muutan minäkin. Voi tietenkin olla että kuolen/sairastun tai mitä vaan, mutta ainahan saa suunnitella. Ns. uusi elämä johon ei kuulu miestä/ miehiä.
Kai olet kertonut miehellesi että tulet jättämään hänet kun lapset lähtee että tietää olla panostamatta enempää tuohon suhteeseen?
Miten voi panostaa vähemmän kuin ei ollenkaan? 😅
Eli et ole kertonut, ilmeisesti jotain saat kuitenkin itsellesi kun et suostu tuota hänelle kertomaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valivali, kun mies ei sitä eikä tätä.😡
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa että tilanne on jatkunut jo vuosia samanlaisena. Ap on luultavasti itse lasten myötä tyytyväisenä ottanut perinteisen äidin roolin, kaikki kotityöt ja lasten asiat hoitaakseen. Nyt lapset sen verran isompia etteivät vaadikaan kaikkea aikaa, ja ap havahtuu huomaamaan parisuhteen tilanteen, ja syyttää siitä miestä.
Ap, lopeta miehen syyttäminen, yhdessä olette tuohon päätyneet ja puolet syystä on peilissä!
Ei miehellä ole keinoja sen enempää kuin sinullakaan ratkoa asiaa. Toivot että mies huomioisi enemmän, ja mies toivoo ihan samaa sinulta. Yhtä jumissa olette, sinä odotat että mies osallistuisi ja huomioisi, mies odottaa että lopetat valituksen ja löydät seksihalusi.
Kyllä ap voi syyttää miestä, jos hän itse on yrittänyt tehdä asialle jotain.
Olen tuoreessa suhteessa ja siinä alkaa olla tällaisia merkkejä. No, elämä on tehnyt tehtävänsä ja olen viisastunut. En vielä ole jättänyt miestä, vaan katson tilannetta hetken, mutta ei, emme ole yhdessä päätyneet tähän eikä puolet ole syytäni. Olen nostanut asiaa esille, mutta en ole saanut miestä mukaan keskusteluun tai muuttamaan toiminnassaan mitään. Minä en ota syyllisyyttä toisen osapuolen itsekkyydestä ja huonoista ihmissuhdetaidoista niskoilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: mun tilanne on aika pitkälle samanlainen, mutta taidan olla vanhempi kuin sinä, ja lapsikin samoin.
Olen yhä enemmän tehnyt omia suunnitelmia ja valintoja (tietenkin omilla rahoilla) enkä ole niistä aviomieheni kanssa keskustellut, tiedottanut vaan jos olen katsonut aiheelliseksi. Liittyy työhön, matkoihin, harrastuksiin, menoihin tms. Kuten ennenkin, mies ei ole osoittanut kiinnostusta niihin puoleen tai toiseen.
Lisäksi, kun lapsi muuttaa pois kotoa, muutan minäkin. Voi tietenkin olla että kuolen/sairastun tai mitä vaan, mutta ainahan saa suunnitella. Ns. uusi elämä johon ei kuulu miestä/ miehiä.
Kai olet kertonut miehellesi että tulet jättämään hänet kun lapset lähtee että tietää olla panostamatta enempää tuohon suhteeseen?
Miten voi panostaa vähemmän kuin ei ollenkaan? 😅
Eli et ole kertonut, ilmeisesti jotain saat kuitenkin itsellesi kun et suostu tuota hänelle kertomaan
Kumpi tekee enemmän väärin? Se joka henkisesti jättää vai fyysisesti? Mun mielestä ensimmäinen. Jättäisi sitten kokonaan jos kerta ei henkisesti halua enää olla läsnä. Ilmeisesti mies kuitenkin saa jotain itselleen. Joten hänhän voittaa kokoajan, niin kauan kun vaimo jaksaa katsoa välinpitämättömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.
Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.
Jos sinä olet vähään tyytyväinen niin oletko sitä mieltä, että myös vaimosi tulee olla vähään tyytyväinen eli tarjoat hänelle vain vähän, koska et itsekään tarvitse enempää?
Entäs jos seksi on sinulle tärkeää ja vaimolle vähemmän niin mennäänkö sitten vaimon rimalla seksin suhteen ja sinä tyydyt siihen laadullisesti ja määrällisesti alempaan tasoon?
Yritän siis vain miettiä tätä millä miehet oikeuttavat itselleen sen, että koska he itse ovat askeettisia ja tyytyväisiä niin naisen tulee olla myös.
eri, mutta mitä vaihtoehtoja tuolle tummennetulle on?
Jätä koska et saa "tarpeeksi pillua" ? Ota väkisin minkä haluat?
Otetaan nyt ihan alkuun, että OLETKO TYYTYVÄINEN tilanteeseen. Kun vähään pitää tyytyä ja olla vähästä onnellinen.
No, jos et ole niin alatko ottaa asian puheeksi, tehdä itse korjaavia liikkeitä tai pyytää niitä toiselta.
Luin kyllä. Kysyinkin mitä vaihtoehtoja seksin suhteen siihen tyytymiseen?
Mies joka jättää naisen koska ei saa tarpeeksi... heh.. ette olisi kukaan naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.
Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?
Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?
Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap
Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.
Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap
Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.
Niin kyseessähän ei ole mikään mielipideasia. Nämä on kaikki miehen omia valintoja. Ja ajavat eroa kyllä eroa kohti. Että en ymmärrä sitä että mikä tahansa muutos oli huonontaisi miehen nykytilannetta. T. Ap
Sitä kutsutaan optimoinniksi. Jos seksiä kuitenkin on, mies järkeilee, että lisäseksin rajahyöty on pienempi kuin vaimon sätkynukkena olosta syntyvä lisävaiva. Ei siis kannata muuttaa status quota.
Tasa-arvoinen parisuhde = vaimon sätkynukkena oleminen? Ei taida olla ollenkaan tavoite tämä tasa-arvoinen parisuhde näillä ”miehille”… Kunhan palvelu pelaa. Mikäs sen mukavampaa, kun ei mitään tarvitse itse edes tehdä! Kas kummaa sitten eräs kaunis päivä vaimo ottaa avioeron ”yllättäen” vaikka ei ollut mitään ongelmia miehen mielestä.. Tietenkään 😥
Millä lailla se olisi tasa-arvoinen parisuhde, että mies "huomioisi" vaimoaan jatkuvasti, kun ketjussa ei ole tullut ilmi mitenkään se, että vaimokaan huomioisi miestään?
Trolloloo. Lue ketjua uudestaan niin eiköhän se käy ilmi.
Ok, luin ketjun uudestaan. Ap kertoi viettäneensä miehen toiveesta enemmän aikaa mökillä kuin olisi itse halunnut. Muuta en löytänyt. Mutta samoin kerrotaan, että mies välillä tekee itselleen vastenmielisä juttuja vaimon mieliksi. Kumpikin siis huomioi toisiaan, tosin vähänlaisesti.
Edelleen päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää se, että ap on kiirehtinyt naimisiin ja äidiksi vaivautumatta, tai älyämättä ottaa etukäteen selvää miehen luonteenpiirteistä, arvoista ja kiinnostuksenkohteista. Ja odottaa että mies jotenkin ihmeellisesti muuttuisi hänen toiveidensa kaltaiseksi, kun vain riittävästi nalkuttaa ja pihtaa. Ennustan että ongelmat eivät häviä vaan pikemminkin lisääntyvät.
Lähtökohtaisesti aina tehdään miehen toivomia asioita, koska hän torppaa kaikki ehdotukseni. Ollaan mökillä oltu monta kesää. Laitan miehelle yleensä ruoan, käyn kaupassa, pesen vaatteet, siivoan, hoidan lasten asiat ja annan hänelle omaa aikaa jos on ollut rankempaa töissä. Käytän aikaa lahjojen miettimiseen merkkipäivinä. Kustannan ison osa menoista. En jätä asioita roikkumaan olettaen että toinen hoitaa, vaikka aina ei huvittaiskaan.
Jos mies tekisi kaiken tuon, niin kyllä kokisin että minulla olisi aivan uskomattoman huomaavainen ja ihana mies, ja jos mies pyytäisi minua joskus tekemään jotain hänen hyväkseen niin en kyllä ikinä kehtaisi valittaa…
Mitä ne luonteenpiirteet vaikuttaa käytöstapoihin ja toisen ihmisen huomioimiseen? Ymmärrän toki että toisille se on helpompaa mutta nämä on ihan perus elämän taitoja, asioita joita opetellaan jo ihan päiväkodissa ja koulussa. Pitäiskö sitä ajatella että joku on vaan on sellainen että ajattelee aina vaan itseään vaikka on perheenkin itselleen mennyt hankkimaan ja vieläpä omasta toiveesta? Kyllähän aikuisen ihmisen pitää pystyä ottamaan jotain vastuuta käytöksestään, ellei ole jotenkin vajaaälyinen?
T. Ap
Mulle erossa mies sanoi, että joo, olen ollut aivan ihana ja ylenpalttinen huomioidessani häntä kaikin tavoin. Mutta että ei hän kuvitellutkaan, että tekisin sitä siksi, että saisin vastapalveluksia häneltä (hän sai sen kuulostamaan siltä, että minä olisin täysin itsekkäästi tehnyt kaiken hänen hyväkseen, minkä rakkaudesta ja välittäen tein).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.
Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.
Jos sinä olet vähään tyytyväinen niin oletko sitä mieltä, että myös vaimosi tulee olla vähään tyytyväinen eli tarjoat hänelle vain vähän, koska et itsekään tarvitse enempää?
Entäs jos seksi on sinulle tärkeää ja vaimolle vähemmän niin mennäänkö sitten vaimon rimalla seksin suhteen ja sinä tyydyt siihen laadullisesti ja määrällisesti alempaan tasoon?
Yritän siis vain miettiä tätä millä miehet oikeuttavat itselleen sen, että koska he itse ovat askeettisia ja tyytyväisiä niin naisen tulee olla myös.
eri, mutta mitä vaihtoehtoja tuolle tummennetulle on?
Jätä koska et saa "tarpeeksi pillua" ? Ota väkisin minkä haluat?
Otetaan nyt ihan alkuun, että OLETKO TYYTYVÄINEN tilanteeseen. Kun vähään pitää tyytyä ja olla vähästä onnellinen.
No, jos et ole niin alatko ottaa asian puheeksi, tehdä itse korjaavia liikkeitä tai pyytää niitä toiselta.
Luin kyllä. Kysyinkin mitä vaihtoehtoja seksin suhteen siihen tyytymiseen?
Mies joka jättää naisen koska ei saa tarpeeksi... heh.. ette olisi kukaan naimisissa.
Niin että oletko tyytyväinen? Onko siihen jotenkin vaikea vastata? Tyytyväinen? Asiat mainiosti? Et toivo niihin muutosta. Tätähän te naisiltakin edellytätte: tässä on se vähä mitä saatte ja kaikki tyytymättömyyden osoitus on vaativuutta tai nalkutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.
Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.
Jos sinä olet vähään tyytyväinen niin oletko sitä mieltä, että myös vaimosi tulee olla vähään tyytyväinen eli tarjoat hänelle vain vähän, koska et itsekään tarvitse enempää?
Entäs jos seksi on sinulle tärkeää ja vaimolle vähemmän niin mennäänkö sitten vaimon rimalla seksin suhteen ja sinä tyydyt siihen laadullisesti ja määrällisesti alempaan tasoon?
Yritän siis vain miettiä tätä millä miehet oikeuttavat itselleen sen, että koska he itse ovat askeettisia ja tyytyväisiä niin naisen tulee olla myös.
eri, mutta mitä vaihtoehtoja tuolle tummennetulle on?
Jätä koska et saa "tarpeeksi pillua" ? Ota väkisin minkä haluat?
Otetaan nyt ihan alkuun, että OLETKO TYYTYVÄINEN tilanteeseen. Kun vähään pitää tyytyä ja olla vähästä onnellinen.
No, jos et ole niin alatko ottaa asian puheeksi, tehdä itse korjaavia liikkeitä tai pyytää niitä toiselta.
Luin kyllä. Kysyinkin mitä vaihtoehtoja seksin suhteen siihen tyytymiseen?
Mies joka jättää naisen koska ei saa tarpeeksi... heh.. ette olisi kukaan naimisissa.
Heh heh, et vaan ole törmännyt naiseen, jolla on yli keskiverto libido. Jos et halua joka päivä kahta kertaa tai yli niin täältä saa kyllä sen verran. Tuossa ehkä tulisi raja vastaan. On vaikka kuinka paljon naisia, jotka kärsivät siitä, etteivät saa tarpeeksi määrällisesti ja/tai laadullisesti seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.
Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?
Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?
Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap
Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.
Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap
Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.
Niin kyseessähän ei ole mikään mielipideasia. Nämä on kaikki miehen omia valintoja. Ja ajavat eroa kyllä eroa kohti. Että en ymmärrä sitä että mikä tahansa muutos oli huonontaisi miehen nykytilannetta. T. Ap
Sitä kutsutaan optimoinniksi. Jos seksiä kuitenkin on, mies järkeilee, että lisäseksin rajahyöty on pienempi kuin vaimon sätkynukkena olosta syntyvä lisävaiva. Ei siis kannata muuttaa status quota.
Tasa-arvoinen parisuhde = vaimon sätkynukkena oleminen? Ei taida olla ollenkaan tavoite tämä tasa-arvoinen parisuhde näillä ”miehille”… Kunhan palvelu pelaa. Mikäs sen mukavampaa, kun ei mitään tarvitse itse edes tehdä! Kas kummaa sitten eräs kaunis päivä vaimo ottaa avioeron ”yllättäen” vaikka ei ollut mitään ongelmia miehen mielestä.. Tietenkään 😥
Millä lailla se olisi tasa-arvoinen parisuhde, että mies "huomioisi" vaimoaan jatkuvasti, kun ketjussa ei ole tullut ilmi mitenkään se, että vaimokaan huomioisi miestään?
Trolloloo. Lue ketjua uudestaan niin eiköhän se käy ilmi.
Ok, luin ketjun uudestaan. Ap kertoi viettäneensä miehen toiveesta enemmän aikaa mökillä kuin olisi itse halunnut. Muuta en löytänyt. Mutta samoin kerrotaan, että mies välillä tekee itselleen vastenmielisä juttuja vaimon mieliksi. Kumpikin siis huomioi toisiaan, tosin vähänlaisesti.
Edelleen päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää se, että ap on kiirehtinyt naimisiin ja äidiksi vaivautumatta, tai älyämättä ottaa etukäteen selvää miehen luonteenpiirteistä, arvoista ja kiinnostuksenkohteista. Ja odottaa että mies jotenkin ihmeellisesti muuttuisi hänen toiveidensa kaltaiseksi, kun vain riittävästi nalkuttaa ja pihtaa. Ennustan että ongelmat eivät häviä vaan pikemminkin lisääntyvät.
Lähtökohtaisesti aina tehdään miehen toivomia asioita, koska hän torppaa kaikki ehdotukseni. Ollaan mökillä oltu monta kesää. Laitan miehelle yleensä ruoan, käyn kaupassa, pesen vaatteet, siivoan, hoidan lasten asiat ja annan hänelle omaa aikaa jos on ollut rankempaa töissä. Käytän aikaa lahjojen miettimiseen merkkipäivinä. Kustannan ison osa menoista. En jätä asioita roikkumaan olettaen että toinen hoitaa, vaikka aina ei huvittaiskaan.
Jos mies tekisi kaiken tuon, niin kyllä kokisin että minulla olisi aivan uskomattoman huomaavainen ja ihana mies, ja jos mies pyytäisi minua joskus tekemään jotain hänen hyväkseen niin en kyllä ikinä kehtaisi valittaa…
Mitä ne luonteenpiirteet vaikuttaa käytöstapoihin ja toisen ihmisen huomioimiseen? Ymmärrän toki että toisille se on helpompaa mutta nämä on ihan perus elämän taitoja, asioita joita opetellaan jo ihan päiväkodissa ja koulussa. Pitäiskö sitä ajatella että joku on vaan on sellainen että ajattelee aina vaan itseään vaikka on perheenkin itselleen mennyt hankkimaan ja vieläpä omasta toiveesta? Kyllähän aikuisen ihmisen pitää pystyä ottamaan jotain vastuuta käytöksestään, ellei ole jotenkin vajaaälyinen?
T. Ap
Mulle erossa mies sanoi, että joo, olen ollut aivan ihana ja ylenpalttinen huomioidessani häntä kaikin tavoin. Mutta että ei hän kuvitellutkaan, että tekisin sitä siksi, että saisin vastapalveluksia häneltä (hän sai sen kuulostamaan siltä, että minä olisin täysin itsekkäästi tehnyt kaiken hänen hyväkseen, minkä rakkaudesta ja välittäen tein).
Niin että miehelle oli ihan ok ja reilua että oli suhteessa vapaamatkustajana? Miten tällainen ihminen ajattelee että joku voisi olla onnellinen heidän kanssaan? Millä perusteella he ansaitsevat hyvän vaimon (tai miehen)? Ihan vaan olemalla oma itsekäs itsensä? Jotenkin tosi lapsellista. Lapset toimivat noin, mutta jo isommat sanotaan 10v ylöspäin ymmärtävät jossain määrin että kaverisuhteet ovat vastavuoroisia ja että toisen ihmisen hyväksikäyttäminen on väärin. Koska sitähän se on. Hyväksikäyttöä.
Lähtökohtaisesti aina tehdään miehen toivomia asioita, koska hän torppaa kaikki ehdotukseni. Ollaan mökillä oltu monta kesää. Laitan miehelle yleensä ruoan, käyn kaupassa, pesen vaatteet, siivoan, hoidan lasten asiat ja annan hänelle omaa aikaa jos on ollut rankempaa töissä. Käytän aikaa lahjojen miettimiseen merkkipäivinä. Kustannan ison osa menoista. En jätä asioita roikkumaan olettaen että toinen hoitaa, vaikka aina ei huvittaiskaan.
Jos mies tekisi kaiken tuon, niin kyllä kokisin että minulla olisi aivan uskomattoman huomaavainen ja ihana mies, ja jos mies pyytäisi minua joskus tekemään jotain hänen hyväkseen niin en kyllä ikinä kehtaisi valittaa…
Mitä ne luonteenpiirteet vaikuttaa käytöstapoihin ja toisen ihmisen huomioimiseen? Ymmärrän toki että toisille se on helpompaa mutta nämä on ihan perus elämän taitoja, asioita joita opetellaan jo ihan päiväkodissa ja koulussa. Pitäiskö sitä ajatella että joku on vaan on sellainen että ajattelee aina vaan itseään vaikka on perheenkin itselleen mennyt hankkimaan ja vieläpä omasta toiveesta? Kyllähän aikuisen ihmisen pitää pystyä ottamaan jotain vastuuta käytöksestään, ellei ole jotenkin vajaaälyinen?
T. Ap