Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei huomioi
08.11.2021 |
Katsoo kaiket illat ohjelmia omalta läppäriltään. Ikinä ei voi mun kanssa tulla katsomaan mitään ohjelmaa TV:stä, mutta ei toisaalta itsekään ehdota mitään. Nöyryyttävää kerjätä toiselta aikaa ja huomiota, kun sen antaminen vaikuttaa selvästi toisesta vastenmieliseltä.
Kotitöitäkin tekee lähinnä vaan ”pakon” edessä, eli esim vaadin että nyt on osallistuttava viikkosiivoukseen. Yleensä silloinkin laittaa hanttiin että on se vaan kumma kun pitäis siivota just silloin kun rouva päättää. Olispa tosiaan ihanaa jos mies päättäisi joku päivä vaan yks kaks alkaa siivota tai ehdottaisi että siivotaan yhdessä! Mutta sellaista ei ole vielä koskaan tapahtunut..
Muutenkin on tosi vaikea, jos vaikka ehdotan että lähdetään kylpylään perheenä/kahdestaan, niin ei voi lähteä koska HÄN ei tykkää kylpylöistä tai sitten lähtee mutta vastahakoisesti ja pahimmassa tapauksessa saa kuunnella sit valitusta koko ”loman” ajan. Itse ei kuitenkin juuri koskaan ehdota mitään vaihtoehtoista tekemistä. Joten vaihtoehto on että möllötetään kotona ja hän istuu koneellaan.
Mietin välillä että vaadinko liikaa, mutta toisaalta ei parisuhteessa varmaan pitäisi tuntea itseään jatkuvasti yksinäiseksi. Mies ei ole läsnä minulle. Hän ei osaa tai halua olla.
Ajatuksia, mielipiteitä?
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanoit jossain viestissä, että menitte yhteen kovin nuorina. Oliko mies sinkkuna ennen suhdettanne? Millainen miehen äiti on? Kysyn siksi, kun epäilen, ettei miehen ole ikinä elämässään tarvinnut ottaa vastuuta kodinhoidosta. Silloin on ihan mahdollista, ja jopa todennäköistä, ettei hän ihan oikeasti ole sisäistänyt sitä, kuinka paljon perhearjen pyörityksessä on hommaa. Ei yksinkertaisesti tule ajatelleeksi sitä, että joku sen aterian on valmistanut joka kerta. Jos ei ole ikinä joutunut pesemään pyykkiä, ei voi olla käsitystä siitä kuinka paljon sitä lapsiperheessä tulee. Hän myös mahdollisesti ajattelee naisten jotenkin luonnostaan tykkäävän kodinhoidosta, eikä silloin todellakaan tule ajatelleeksi, että hänen vaatettamisensa ja ruokkimisensa olisi huomioimista sinulta.
En suosittele eroa, vaan perusteellista keskustelua nykytilanteesta ja odotuksistanne ja toiveistanne tulevaisuuden suhteen. Siinä voisi olla hyvä olla joku ammattilainen mukana.
Voi olla tätäkin, vaikka mies on kyllä hieman vanhempi kuin minä ja oli jo lähes 30v siinä vaiheessa kun päädyttiin yhteen. Oli siis kyllä elänyt jo itsekseen, vaikka pitkiä suhteita ollut sitä ennenkin joissa varmaan tyttöystävä sitten hoitanut kotityöt enimmäkseen, voisin kuvitella.
Miehen äiti on sellainen joka mielellään tulisi meillekin siivoamaan jos vain päästäisin.. Että varmasti tälläkin on vaikutuksensa asiaan. Heillä kotona on tosiaan ollut niin että äiti passaa muita ja nauttii siitä, ja muut ovat vaan hiljaa tyytyväisiä kun ei tarvi tehdä mitään. Vaikka isäkin kyllä siivoaa jonkin verran, enemmän minusta kuin mieheni.
Mutta tästäkin olen monen monta kertaa sanonut, että en ole samanlainen kuin hänen äitinsä, minä en nauti siitä kun joudun tekemään kaiken yksin. Vaikka usein hiljaa vaan teen, enkä jaksa ”napista” niin se ei tarkoita minulle että asia on ok. Nämä kaikki asiat on sanottu, joten pitäisi ymmärtää ottaa itse myös koppia. Vaan ei niin kuitenkaan tee vaan valitsee toisin. Miksi? T. Ap
Miehellä ei ole mitään syytä ponnistella.
Eikö syy ole onnellinen vaimo? Onnellinen perhe? Tämähän on kaikille muillekin syy. Muiden ihmisten hyvinvoinnin ja sitä kautta oman hyvänvoinnin lisääminen.
Mitäs naiset tekevät jotta tuo toteutuu myös miehen osalta?
Ei mitään, alapeukkua vaan. Kaikki on vain naisen miellyttämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.
Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.
Jos sinä olet vähään tyytyväinen niin oletko sitä mieltä, että myös vaimosi tulee olla vähään tyytyväinen eli tarjoat hänelle vain vähän, koska et itsekään tarvitse enempää?
Entäs jos seksi on sinulle tärkeää ja vaimolle vähemmän niin mennäänkö sitten vaimon rimalla seksin suhteen ja sinä tyydyt siihen laadullisesti ja määrällisesti alempaan tasoon?
Yritän siis vain miettiä tätä millä miehet oikeuttavat itselleen sen, että koska he itse ovat askeettisia ja tyytyväisiä niin naisen tulee olla myös.
eri, mutta mitä vaihtoehtoja tuolle tummennetulle on?
Jätä koska et saa "tarpeeksi pillua" ? Ota väkisin minkä haluat?
Otetaan nyt ihan alkuun, että OLETKO TYYTYVÄINEN tilanteeseen. Kun vähään pitää tyytyä ja olla vähästä onnellinen.
No, jos et ole niin alatko ottaa asian puheeksi, tehdä itse korjaavia liikkeitä tai pyytää niitä toiselta.
Luin kyllä. Kysyinkin mitä vaihtoehtoja seksin suhteen siihen tyytymiseen?
Mies joka jättää naisen koska ei saa tarpeeksi... heh.. ette olisi kukaan naimisissa.
Niin että oletko tyytyväinen? Onko siihen jotenkin vaikea vastata? Tyytyväinen? Asiat mainiosti? Et toivo niihin muutosta. Tätähän te naisiltakin edellytätte: tässä on se vähä mitä saatte ja kaikki tyytymättömyyden osoitus on vaativuutta tai nalkutusta.
En ole tyytyväinen, muutosta ei ole tullut 20-vuoteen. Sopeuduin koska rakastan puolisoani.
Hyökkäävästä asenteestasi näkee mikä sinun ongelmsi on. Se ei ole mies.
Olen sinkku. Ihan riittävän monta pettymystä on takana. Hullu narsisti, mies, joka olikin naimisissa, tunteistaan puhumaton ja niistä irrallaan oleva vapaamatkustaja jne. En enää edes kuvittele, että törmäisin hyvään mieheen, vaikka tiedän että niitä on.
Mutta et edelleenkään pystynyt asettumaan vastapuolen asemaan. Onko kiva, että suhteessa on kaksi vähään sopeutunutta yksilöä, kun pienellä fiksauksella ja vaivannäöllä voisi olla onnellinen vaimo ja mies, joka saa seksiä enemmän kuin tarpeeksi?
Niin, entäs jos se onkin joskus nainen joka ei kykene vaivannäköön ja mies yksipuolisesti teki kaiken toivotun.
Kunnes ei enää tehnyt?
Juu, huonosti parisuhteessa toimivia yksilöitä on tosiaankin molemmissa sukupuolissa. Tässä nyt vaan vastasin siitä näkökulmasta, että mies on se vähään tyytyväinen, koska harvemmin nainen on. Naiset ovat keskimäärin enemmän sellaisia, että vaikka eivät itse haluaisi antaa mitään, haluavat kuitenkin saada. Miehet tyytyvät siihen, ettei mitään tapahdu.
Jos joku on tässä loputtomien mahdollisuuksien maailmassa päättänyt jakaa elämänsä juuri minun kanssani ja olla luotettavasti siinä vierellä vaikka kuolemaan asti, niin se on minun mielestäni jo aika perkeleen paljon. En tarvitse mitään sirkustemppuja siihen päälle enää. Tämä oli siis miehinen näkemykseni, naisen pää ei varmaankaan toimi näin.
Kai sulla nyt jotain odotuksia on sitä naista kohtaan, että jaksat katsella sitä loppuelämäsi? Vai onko se vaan niin, että miehet ihan tyynesti osaavat alkaa elää omaa elämäänsä kodin sisällä (sohva, tissuttelu, mancave, autotalli, liiteri tms. ) tai kodin ulkopuolilla harrastuksissa, kun ei se naisen seura enää kiinnosta. Sitten voikin taputella itseään rintaan kuinka hyvä ja vahvasti sitoutunut mies sitä onkaan.
Raaka totuus: mies ei halua enää olla kanssasi, eikä hän näe sinua ja perhettänne tiiminä, vaan todennäköisetsi pallona jalassa. Hän haikailee vapauttaan, ja tuo käytös on passiivis-aggressiivinen yritys saada sinut tekemään ratkaisut hänen puolestaan, siis hakemaan eroa. Jos nyt sitten haet sitä eroa, saattaa kyllä olla, että hän alkaakin perääntyä, mutta ei välttämättä. En tiedä minkä ikäinen olet ap., mutta elämä tuollaisen miehen kanssa vie sinulta paitsi elämänilon, niin lopulta myös itsekunnioituksen. Minkä tahansa ratkaisun teetkin, älä pitkitä sitä, vaan tiedosta tuon tilanteen pitkäaikaisvaikutukset sinuun. Jos päätät jäädä, tiedosta sen hinta, sillä mies ei tule muuttumaan. Tiedän mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei koskaan näe miehen tekemiä tekoja kun ne ei ole juuri niitä mitä nainen haluaisi. Itsellä päättyi kesällä muutaman vuoden suhde kun en kuulemma koskaan auttanut missään sitten kun aloimme puhumaan asioita niin se nainen ei huomannut että kolmen vuoden aikana hänen ei tarvinut leikata nurmikkoa, ei lumitöitä, ei talon huoltoa, ei autojen huoltoa ja minä hoidin meidän asumisen laskutkin kun hän halusi olla koti äiti mutta minut jätettiin kun en koskaan missään auttanut vaan kaikki kotityöt kaatui kuulemma hänen niskaan
Aika vähän on tuo vs. kaupassa käynti, päivittäinen ruoanlaitto, siivous, tiskit, pyykit, lasten kasvatus ja heidän asiat, heidän vaatteet, harrastukset, välineet, neuvolat, lääkärit ym.
Tuo että viet auton huoltoon kerran vuodessa jos sitäkään vastaa samaa kun vaimo ostaa yhdelle lapselle luistimet ja vie vanhat kierrätykseen. Sellaista naiset eivät edes mainitse kun vastaavanlaisia hommia on miljoona. Pikkumaista olisi alkaa luetella jokaista pientä hommaa joka tehdään kerran vuodessa…
En minä kaikkia tekemiäni asioita luetellut ja se olin minä joka kävi kaupassa ja aika usein ruuan teko kaatui minun niskaan kun nainen oli niin väsynyt kun en saanut nukkua taaskaan kun 12 tuntia ja eikä se lapsi ollut minun vaan tapasin tämän naisen lapsen syntymän jälkeen. En vienyt autoja huoltoon vaan tein itse ne huollot kun ajattelen asioista että miksi maksaa jostain minkä voi tehdä itse maksutta. Kuten itsekin sanoit pikkumaista luetella asioita mutta samaan aikaan aloit itse listaan asioita
Kirjoitin että on pikkumaista alkaa luetella asioita joita tehdään KERRAN VUODESSA. Miksi et heti luetellut kaupassa käyntiä ja ruoanlaittoa, vaikka kerran vuodessa tehtävät hommat muistit mainita…?
Olen eri, mutta minä en oikeastaan edes pidä kaupassakäyntiä työnä. Jos pitäisi valita, hoidanko perheen ruokaostokset vai huollanko kahta autoa, niin valitsisin kaupassakäynnit ilman muuta.
M42
No jotkut naisethan sanovat ihan pokkana, että kodin ja lapsien huoltaminen on leipätyöhön rinnastettavaa työtä josta pitäisi vielä maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei koskaan näe miehen tekemiä tekoja kun ne ei ole juuri niitä mitä nainen haluaisi. Itsellä päättyi kesällä muutaman vuoden suhde kun en kuulemma koskaan auttanut missään sitten kun aloimme puhumaan asioita niin se nainen ei huomannut että kolmen vuoden aikana hänen ei tarvinut leikata nurmikkoa, ei lumitöitä, ei talon huoltoa, ei autojen huoltoa ja minä hoidin meidän asumisen laskutkin kun hän halusi olla koti äiti mutta minut jätettiin kun en koskaan missään auttanut vaan kaikki kotityöt kaatui kuulemma hänen niskaan
Aika vähän on tuo vs. kaupassa käynti, päivittäinen ruoanlaitto, siivous, tiskit, pyykit, lasten kasvatus ja heidän asiat, heidän vaatteet, harrastukset, välineet, neuvolat, lääkärit ym.
Tuo että viet auton huoltoon kerran vuodessa jos sitäkään vastaa samaa kun vaimo ostaa yhdelle lapselle luistimet ja vie vanhat kierrätykseen. Sellaista naiset eivät edes mainitse kun vastaavanlaisia hommia on miljoona. Pikkumaista olisi alkaa luetella jokaista pientä hommaa joka tehdään kerran vuodessa…
En minä kaikkia tekemiäni asioita luetellut ja se olin minä joka kävi kaupassa ja aika usein ruuan teko kaatui minun niskaan kun nainen oli niin väsynyt kun en saanut nukkua taaskaan kun 12 tuntia ja eikä se lapsi ollut minun vaan tapasin tämän naisen lapsen syntymän jälkeen. En vienyt autoja huoltoon vaan tein itse ne huollot kun ajattelen asioista että miksi maksaa jostain minkä voi tehdä itse maksutta. Kuten itsekin sanoit pikkumaista luetella asioita mutta samaan aikaan aloit itse listaan asioita
Kirjoitin että on pikkumaista alkaa luetella asioita joita tehdään KERRAN VUODESSA. Miksi et heti luetellut kaupassa käyntiä ja ruoanlaittoa, vaikka kerran vuodessa tehtävät hommat muistit mainita…?
Olen eri, mutta minä en oikeastaan edes pidä kaupassakäyntiä työnä. Jos pitäisi valita, hoidanko perheen ruokaostokset vai huollanko kahta autoa, niin valitsisin kaupassakäynnit ilman muuta.
M42
Okei, no tämä mies ei valinnut. Jos se kaupassa käynti ei ole työtä, niin eikös sen pitäisi onnistua mukisematta MYÖS siltä mieheltä? Jotenkin tulee sellainen olo, että kunhan sanot noin vähätelläksesi taas vaihteeksi naisen työpanosta. Koska tuskin kukaan valitsisi sitä mielummin että kävisi koko vuoden kaupassa vs auton huolto, jota ei ainakaan meidän tapauksessa tarvi edes joka vuosi tehdä! Johan noihin kauppoihin menee jo sata kertaa enemmän rahaakin puhumattakaan ajasta. Oletan että käyt sitten tosi paljon myös siellä kaupassa kun kerran sanot noin.
Mikä siinä kaupassa käymisessäkin niin ihmeellisen rankkaa on naisten mielestä? Minä voisin tehdä vaikka kaiken muun huushollissa, vihaan ainoastaan imurointia ja pölyjen pyyhkimistä koska se on turhauttavaa nysväämistä. Kävisikö jollekin naiselle diili että jos hän hoitaa nuo niin minä hoidan muut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei koskaan näe miehen tekemiä tekoja kun ne ei ole juuri niitä mitä nainen haluaisi. Itsellä päättyi kesällä muutaman vuoden suhde kun en kuulemma koskaan auttanut missään sitten kun aloimme puhumaan asioita niin se nainen ei huomannut että kolmen vuoden aikana hänen ei tarvinut leikata nurmikkoa, ei lumitöitä, ei talon huoltoa, ei autojen huoltoa ja minä hoidin meidän asumisen laskutkin kun hän halusi olla koti äiti mutta minut jätettiin kun en koskaan missään auttanut vaan kaikki kotityöt kaatui kuulemma hänen niskaan
Aika vähän on tuo vs. kaupassa käynti, päivittäinen ruoanlaitto, siivous, tiskit, pyykit, lasten kasvatus ja heidän asiat, heidän vaatteet, harrastukset, välineet, neuvolat, lääkärit ym.
Tuo että viet auton huoltoon kerran vuodessa jos sitäkään vastaa samaa kun vaimo ostaa yhdelle lapselle luistimet ja vie vanhat kierrätykseen. Sellaista naiset eivät edes mainitse kun vastaavanlaisia hommia on miljoona. Pikkumaista olisi alkaa luetella jokaista pientä hommaa joka tehdään kerran vuodessa…
En minä kaikkia tekemiäni asioita luetellut ja se olin minä joka kävi kaupassa ja aika usein ruuan teko kaatui minun niskaan kun nainen oli niin väsynyt kun en saanut nukkua taaskaan kun 12 tuntia ja eikä se lapsi ollut minun vaan tapasin tämän naisen lapsen syntymän jälkeen. En vienyt autoja huoltoon vaan tein itse ne huollot kun ajattelen asioista että miksi maksaa jostain minkä voi tehdä itse maksutta. Kuten itsekin sanoit pikkumaista luetella asioita mutta samaan aikaan aloit itse listaan asioita
Kirjoitin että on pikkumaista alkaa luetella asioita joita tehdään KERRAN VUODESSA. Miksi et heti luetellut kaupassa käyntiä ja ruoanlaittoa, vaikka kerran vuodessa tehtävät hommat muistit mainita…?
Olen eri, mutta minä en oikeastaan edes pidä kaupassakäyntiä työnä. Jos pitäisi valita, hoidanko perheen ruokaostokset vai huollanko kahta autoa, niin valitsisin kaupassakäynnit ilman muuta.
M42
Okei, no tämä mies ei valinnut. Jos se kaupassa käynti ei ole työtä, niin eikös sen pitäisi onnistua mukisematta MYÖS siltä mieheltä? Jotenkin tulee sellainen olo, että kunhan sanot noin vähätelläksesi taas vaihteeksi naisen työpanosta. Koska tuskin kukaan valitsisi sitä mielummin että kävisi koko vuoden kaupassa vs auton huolto, jota ei ainakaan meidän tapauksessa tarvi edes joka vuosi tehdä! Johan noihin kauppoihin menee jo sata kertaa enemmän rahaakin puhumattakaan ajasta. Oletan että käyt sitten tosi paljon myös siellä kaupassa kun kerran sanot noin.
Mikä siinä kaupassa käymisessäkin niin ihmeellisen rankkaa on naisten mielestä? Minä voisin tehdä vaikka kaiken muun huushollissa, vihaan ainoastaan imurointia ja pölyjen pyyhkimistä koska se on turhauttavaa nysväämistä. Kävisikö jollekin naiselle diili että jos hän hoitaa nuo niin minä hoidan muut?
No ihan varmasti sopisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites kun mun mies ihan pokkana ehdotti et maksaa enemmän perheen yhteisistä menoista, että hänen ei tarvisi siivota niin paljon! Tämä siis silloin kun valitin että hän ei tee tarpeeksi kotitöitä, ja että en jaksa itse tehdä kaikkea, kun maksetaankin kaikki puoliksi niin se ei ole reilu tilanne silloin. Tarkoitin siis sitä että tilanne ei ole se, että olisin itse kotiäitinä ja hän toisi ruoan pöytään. Minulla on yhtä lailla oma työni hoidettavana kotitöiden lisäksi ja maksan jopa enemmän perheen menoista. Mutta että olisin ikäänkuin maksettu siivooja sitten? Hän ei siis edes kysynyt minulta että mitä mieltä olisin tästä vaan sanoi että hänelle sopisi tällainen järjestely?!
No eikö siitä olisi sinulle yhtään apua, että miehen maksamana tulisi ulkopuolinen tekemään viikkosiivouksen?
Minulla oli viimeksi emäntä joka teki tuota ihan luonnostaan ja vielä tykkäsi siivota, oli alan yrittäjä mutta töissä tosin ihan pukeissa. Oikein nautti siitä kun katseeni seurasi, hymy loisti vain. Ai että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.
Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.
Jos sinä olet vähään tyytyväinen niin oletko sitä mieltä, että myös vaimosi tulee olla vähään tyytyväinen eli tarjoat hänelle vain vähän, koska et itsekään tarvitse enempää?
Entäs jos seksi on sinulle tärkeää ja vaimolle vähemmän niin mennäänkö sitten vaimon rimalla seksin suhteen ja sinä tyydyt siihen laadullisesti ja määrällisesti alempaan tasoon?
Yritän siis vain miettiä tätä millä miehet oikeuttavat itselleen sen, että koska he itse ovat askeettisia ja tyytyväisiä niin naisen tulee olla myös.
Olen eri, mutta vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä, tietenkin. Olen itse parisuhteessa oleva mies, ja myös vähään tyytyväinen. En voisi kuvitellakaan olevani parisuhteessa ns. high maintenance-naisen kanssa. Tuttavapiirissä olen tällaisia kohdannut, ja en voi muuta sanoa kuin että ei kiitos minulle! Onneksi olen löytänyt kaltaiseni naisen.
Seksiä haluaisin useammin kuin mitä meillä nyt on, mutta en halua painostaa puolisoani siinä asiassa. Sen sijaan yritän saada hänet rentoutumaan ja viritellä oikeanlaista tunnelmaa, joka sitten saattaa johtaa seksiin. Aika usein onnistunkin.
Miehet yleensä aina keskimäärin haluavat vähemmän kuin naiset. Ja harva nainen on oikeasti high maintenance.
Eli tämän valossa emme edelleenkään ihmettele sitä, että erot tulevat naisen aloitteesta ja monesti myös miehelle yllätyksenä.
Miehenä sitä itse kaipaisi oikeastaan vain sellaista rauhallista yhdessäoloa ja toisistaan nauttimista. Mutta kun tuntuu että aina pitäisi olla sitä ja tätä ja kolmatta. Matkustetaan, muutetaan, remontoidaan, maalataan, ostetaan, hankitaan, vaihdetaan, uusitaan ja niin edelleen. Jatkuvaa liikettä johonkin suuntaan. Joskus tekee mieli vain sanoa että olen tehnyt perkeeleesti töitä ja nyt haluaisin ihan rauhassa olla vain ja nauttia kodista ja sinusta. Käviskö mitenkään?
Niin kun se, että sinä nautit siitä naisesta tarkoittaa sitä, että sinulle riittää, että se nainen on olemassa siinä sen kodin seinien sisäpuolella. Sun ei tarvitse katsoa sitä silmiin, keskustella sen kanssa tai koskea sitä nauttiaksesi siitä naisesta? Sinulle riittää, että se on kuin taulu seinällä tai kissa kerällä kopassa? Siis näitä tulee mieleen, jos naiselle ei sovi ihan vaan se, että rauhassa nauttisit hänestä.
Mitä??? Rauhoitupas nyt. Mistä sinä oikein tuollaisia keksit? Ei todellakaan. Minä puhun nimenomaan siitä, että oltaisiin oikeasti läsnä toisillemme ja pysähdyttäisiin aidosti tutustumaan toisen syvimpiin tasoihin. Eikä sellaista elämää, että oltiin sillä ja oltiin täällä ja touhuttiin vaikka mitä erilaisissa paikoissa, mutta en oikeastaan tunne tuota ihmistä loppujen lopuksi ollenkaan kun koko ajan oli vauhti päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.
Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.
Jos sinä olet vähään tyytyväinen niin oletko sitä mieltä, että myös vaimosi tulee olla vähään tyytyväinen eli tarjoat hänelle vain vähän, koska et itsekään tarvitse enempää?
Entäs jos seksi on sinulle tärkeää ja vaimolle vähemmän niin mennäänkö sitten vaimon rimalla seksin suhteen ja sinä tyydyt siihen laadullisesti ja määrällisesti alempaan tasoon?
Yritän siis vain miettiä tätä millä miehet oikeuttavat itselleen sen, että koska he itse ovat askeettisia ja tyytyväisiä niin naisen tulee olla myös.
Olen eri, mutta vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä, tietenkin. Olen itse parisuhteessa oleva mies, ja myös vähään tyytyväinen. En voisi kuvitellakaan olevani parisuhteessa ns. high maintenance-naisen kanssa. Tuttavapiirissä olen tällaisia kohdannut, ja en voi muuta sanoa kuin että ei kiitos minulle! Onneksi olen löytänyt kaltaiseni naisen.
Seksiä haluaisin useammin kuin mitä meillä nyt on, mutta en halua painostaa puolisoani siinä asiassa. Sen sijaan yritän saada hänet rentoutumaan ja viritellä oikeanlaista tunnelmaa, joka sitten saattaa johtaa seksiin. Aika usein onnistunkin.
Tässä sulle yksi vinkki, joka ei tietty välttämättä toimi just sinun naiseesi. Tuo esittämäsi tapa toimii toissijaisesti, mutta ihan ensisijaisesti toimisi se, että mies osoittaa olevansa kuumana minuun ja haluavansa juuri minua - ei siis seksiä vaan seksiä minun kanssani. Ja kun hän vielä osoittaa sen kosketuksellaan ja intohimollaan, mua ei meinaisi saada makkarista ulos.
Mutta tuo on taas liikaa vaadittu niiltä askeettisilta miehiltä, joille riittää paneminen ilman himoa.
Paneminen ilman himoa? Onko naisen päässä sellainenkin käsite?
No come on, ei se himo todellakaan aina suhtaudu vahvimmin juuri sitä omaa naista kohtaan, että haluatpa juuri nyt nauttia juuri hänestä toden teolla ja samalla tuottaa hänelle paljon nautintoa
No kyllä minulla vain menee juuri noin. Jos sinulla ei, niin taidat valita vääriä naisia tai tyydyt reikään kuin reikään. Minä olen mieluummin yksin vaikka vuosikausia, jos ei löydy sellaista naista jota himoan aidosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuva usein odottaa, odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Ottaisi viimein vastuun ja että itse saisi viimein suhteessa sitä, mitä kaipaa.
Tunnistan kyllä tätä. Mutta millä tavalla se tapahtuu? Jos ei puhe auta, ei pyynnöt, ei mitkään. Välillä on kuin kuuroille korville puhuisi. Mies ei kuulemma tiedä mistä edes puhun. Teeskenteleekö? Jos puhun läheisyydestä, hän sanoo että hänelle läheisyys= seksi. Ja minun pitäisi siihen sitten ilmeisesti tyytyä. Oikeastaan siinä
vaiheessa kun lakkasin yrittämästä saada mieheni ymmärtämään, niin minulta loppui halut. Olen tottunut yksinäisyyteen suhteessa, mutta joskus, aika harvoin se kuitenkin alkaa vaivata ja mietin jopa että voisiko olla jotain muutakin tarjolla. T. ApMietit, että olisi joku toinen johon ripustautua?
Hmm. En ole missään vaiheessa suhdettamme etsinyt ketään muuta. Mutta välillä mietin, että olisiko minulla vielä joskus mahdollisuus sellaiseen lämminhenkiseen suhteeseen, jossa molemmat olisivat tasavertaisia, jossa mies olisi oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä, siitå mistä pidän ja mikä on minulle tärkeää. Ja joka hoitaisi myös tasavertaisesti kotityöt jne. T. Ap
Todella harva nainen on sellainen, josta mies voisi kiinnostua ihmisenä, ts. muunakin kuin reikänä. Todennäköisyys sille, että juuri sinä kuuluisit tähän naispuolisten yksisarvisten heimoon, on olematon. Ei siis kannata ihan kevyin perustein hylätä perhettäsi ja lähteä etsimään uutta miestä. Siinä päätyy helposti ojasta allikkoon.
Sinä olet varmaan juuri oikea henkilö selittämään tämän ikuisen paradoksin:
Miehen on saatava parisuhde. Jos ei omaa naista saa, sitä itketään pitkin nettiä, ja joskus pahimmillaan ajaudutaan epätoivosta jopa murhanhimoon samanmielisten kannustamana. Naisista ei kuitenkaan voi pitää. Niitä joten kuten väkisin siedetään, mutta suhtaudutaan lähinnä välttämättömänä pahana ja itsestäänselvyytenä.
Seksin saamisen maksimointi ei kelpaa selitykseksi, koska aina parisuhde/avioliitto ei suinkaan sitä takaa.
Kyllä se yleensä on nimenomaan tuo seksin maksimointi, koska tuskin nainenkaan ryhtyy parisuhteeseen jossa ei seksiä ole tarkoitus harrastaa. Sinkkumiehenä taas irtoseksin etsiminen on noin tuhat kertaa vaikeampaa kuin naisena, koska teille on aina ottajia. Meille vain siinä tapauksessa jos satumme olemaan erityisen naamakomeita, muuten täytyy paiskia niska limassa töitä että edes vähän irtoaisi jostain.
-eri
On siis ilmeisesti yleistä, että miehet ryhtyvät parisuhteeseen tai jopa perustavat perheen ihmisen kanssa josta eivät pidä eivätkä välitä, esittävät ainoastaan?
Kuulostaa naisen kannalta aika pahalta ansalta.
Yhteinen elämä, mutta oikeastaan ihan sama kuka siinä on, kunhan sillä on reikä.
Jos mies ei huomioi niin sinäkin voit lakata huomioimasta häntä. Valmistaudu samalla sinkkuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei koskaan näe miehen tekemiä tekoja kun ne ei ole juuri niitä mitä nainen haluaisi. Itsellä päättyi kesällä muutaman vuoden suhde kun en kuulemma koskaan auttanut missään sitten kun aloimme puhumaan asioita niin se nainen ei huomannut että kolmen vuoden aikana hänen ei tarvinut leikata nurmikkoa, ei lumitöitä, ei talon huoltoa, ei autojen huoltoa ja minä hoidin meidän asumisen laskutkin kun hän halusi olla koti äiti mutta minut jätettiin kun en koskaan missään auttanut vaan kaikki kotityöt kaatui kuulemma hänen niskaan
Aika vähän on tuo vs. kaupassa käynti, päivittäinen ruoanlaitto, siivous, tiskit, pyykit, lasten kasvatus ja heidän asiat, heidän vaatteet, harrastukset, välineet, neuvolat, lääkärit ym.
Tuo että viet auton huoltoon kerran vuodessa jos sitäkään vastaa samaa kun vaimo ostaa yhdelle lapselle luistimet ja vie vanhat kierrätykseen. Sellaista naiset eivät edes mainitse kun vastaavanlaisia hommia on miljoona. Pikkumaista olisi alkaa luetella jokaista pientä hommaa joka tehdään kerran vuodessa…
En minä kaikkia tekemiäni asioita luetellut ja se olin minä joka kävi kaupassa ja aika usein ruuan teko kaatui minun niskaan kun nainen oli niin väsynyt kun en saanut nukkua taaskaan kun 12 tuntia ja eikä se lapsi ollut minun vaan tapasin tämän naisen lapsen syntymän jälkeen. En vienyt autoja huoltoon vaan tein itse ne huollot kun ajattelen asioista että miksi maksaa jostain minkä voi tehdä itse maksutta. Kuten itsekin sanoit pikkumaista luetella asioita mutta samaan aikaan aloit itse listaan asioita
Kirjoitin että on pikkumaista alkaa luetella asioita joita tehdään KERRAN VUODESSA. Miksi et heti luetellut kaupassa käyntiä ja ruoanlaittoa, vaikka kerran vuodessa tehtävät hommat muistit mainita…?
Olen eri, mutta minä en oikeastaan edes pidä kaupassakäyntiä työnä. Jos pitäisi valita, hoidanko perheen ruokaostokset vai huollanko kahta autoa, niin valitsisin kaupassakäynnit ilman muuta.
M42
Okei, no tämä mies ei valinnut. Jos se kaupassa käynti ei ole työtä, niin eikös sen pitäisi onnistua mukisematta MYÖS siltä mieheltä? Jotenkin tulee sellainen olo, että kunhan sanot noin vähätelläksesi taas vaihteeksi naisen työpanosta. Koska tuskin kukaan valitsisi sitä mielummin että kävisi koko vuoden kaupassa vs auton huolto, jota ei ainakaan meidän tapauksessa tarvi edes joka vuosi tehdä! Johan noihin kauppoihin menee jo sata kertaa enemmän rahaakin puhumattakaan ajasta. Oletan että käyt sitten tosi paljon myös siellä kaupassa kun kerran sanot noin.
Tietenkin puhuin vain itsestäni, ymmärrän että joku muu voi kokea kaupassakäynnin rasittavana. Minulla ei ole lapsia, mutta puoliso on. Ja minä tosiaan meillä hoidan pääsääntöisesti ostokset. Autosta luovuin, lähinnä juuri siitä syystä että sen ylläpito oli niin kallista ja työlästä käyttötarpeeseen nähden. Vaimo vähän nikotteli, kun mielellään ajeli joka paikkaan. Kun sanoin että voidann pitää auto jos hän hoitaa kaikki kustannukset ja ylläpitotoimet, niin mieli muuttuikin. Kyllähän siitä pitää renkaat vaihtaa kaksi kertaa vuodessa, öljyjä ja tuulilasinpesunesteitä täytellä, pestä silloin tällöin yms. Eikö teillä muka tehdä mitään näistä edes vuosittain?!
M42
Eihän noita nyt voi laskea työksi edes.. Auton pesuhan on mukavaa! Sen kun ajaa vaan autopesulaan.
Ehkä tässä onkin se pointti. Jos molemmat kokee imuroinnin ikäväksi niin on todella epäreilua että pelkästään toinen joutuu toisenkin sotkut imuroimaan aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei koskaan näe miehen tekemiä tekoja kun ne ei ole juuri niitä mitä nainen haluaisi. Itsellä päättyi kesällä muutaman vuoden suhde kun en kuulemma koskaan auttanut missään sitten kun aloimme puhumaan asioita niin se nainen ei huomannut että kolmen vuoden aikana hänen ei tarvinut leikata nurmikkoa, ei lumitöitä, ei talon huoltoa, ei autojen huoltoa ja minä hoidin meidän asumisen laskutkin kun hän halusi olla koti äiti mutta minut jätettiin kun en koskaan missään auttanut vaan kaikki kotityöt kaatui kuulemma hänen niskaan
Aika vähän on tuo vs. kaupassa käynti, päivittäinen ruoanlaitto, siivous, tiskit, pyykit, lasten kasvatus ja heidän asiat, heidän vaatteet, harrastukset, välineet, neuvolat, lääkärit ym.
Tuo että viet auton huoltoon kerran vuodessa jos sitäkään vastaa samaa kun vaimo ostaa yhdelle lapselle luistimet ja vie vanhat kierrätykseen. Sellaista naiset eivät edes mainitse kun vastaavanlaisia hommia on miljoona. Pikkumaista olisi alkaa luetella jokaista pientä hommaa joka tehdään kerran vuodessa…
En minä kaikkia tekemiäni asioita luetellut ja se olin minä joka kävi kaupassa ja aika usein ruuan teko kaatui minun niskaan kun nainen oli niin väsynyt kun en saanut nukkua taaskaan kun 12 tuntia ja eikä se lapsi ollut minun vaan tapasin tämän naisen lapsen syntymän jälkeen. En vienyt autoja huoltoon vaan tein itse ne huollot kun ajattelen asioista että miksi maksaa jostain minkä voi tehdä itse maksutta. Kuten itsekin sanoit pikkumaista luetella asioita mutta samaan aikaan aloit itse listaan asioita
Kirjoitin että on pikkumaista alkaa luetella asioita joita tehdään KERRAN VUODESSA. Miksi et heti luetellut kaupassa käyntiä ja ruoanlaittoa, vaikka kerran vuodessa tehtävät hommat muistit mainita…?
Olen eri, mutta minä en oikeastaan edes pidä kaupassakäyntiä työnä. Jos pitäisi valita, hoidanko perheen ruokaostokset vai huollanko kahta autoa, niin valitsisin kaupassakäynnit ilman muuta.
M42
Okei, no tämä mies ei valinnut. Jos se kaupassa käynti ei ole työtä, niin eikös sen pitäisi onnistua mukisematta MYÖS siltä mieheltä? Jotenkin tulee sellainen olo, että kunhan sanot noin vähätelläksesi taas vaihteeksi naisen työpanosta. Koska tuskin kukaan valitsisi sitä mielummin että kävisi koko vuoden kaupassa vs auton huolto, jota ei ainakaan meidän tapauksessa tarvi edes joka vuosi tehdä! Johan noihin kauppoihin menee jo sata kertaa enemmän rahaakin puhumattakaan ajasta. Oletan että käyt sitten tosi paljon myös siellä kaupassa kun kerran sanot noin.
Tietenkin puhuin vain itsestäni, ymmärrän että joku muu voi kokea kaupassakäynnin rasittavana. Minulla ei ole lapsia, mutta puoliso on. Ja minä tosiaan meillä hoidan pääsääntöisesti ostokset. Autosta luovuin, lähinnä juuri siitä syystä että sen ylläpito oli niin kallista ja työlästä käyttötarpeeseen nähden. Vaimo vähän nikotteli, kun mielellään ajeli joka paikkaan. Kun sanoin että voidann pitää auto jos hän hoitaa kaikki kustannukset ja ylläpitotoimet, niin mieli muuttuikin. Kyllähän siitä pitää renkaat vaihtaa kaksi kertaa vuodessa, öljyjä ja tuulilasinpesunesteitä täytellä, pestä silloin tällöin yms. Eikö teillä muka tehdä mitään näistä edes vuosittain?!
M42
Eihän noita nyt voi laskea työksi edes.. Auton pesuhan on mukavaa! Sen kun ajaa vaan autopesulaan.
Ehkä tässä onkin se pointti. Jos molemmat kokee imuroinnin ikäväksi niin on todella epäreilua että pelkästään toinen joutuu toisenkin sotkut imuroimaan aina.
Tuulilasinpesunesteen täyttö on yhtä kova homma kun pesuaineen laitto pesukoneeseen 🤣 Edelleen kerran pari vuodessa tehtävää hommaa ei voi verrata päivittäin monta kertaa tehtävään ja naurettavaa edes mainita moisista!!!! Tietty jos ei ole muuta mistä mainita…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuva usein odottaa, odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Ottaisi viimein vastuun ja että itse saisi viimein suhteessa sitä, mitä kaipaa.
Tunnistan kyllä tätä. Mutta millä tavalla se tapahtuu? Jos ei puhe auta, ei pyynnöt, ei mitkään. Välillä on kuin kuuroille korville puhuisi. Mies ei kuulemma tiedä mistä edes puhun. Teeskenteleekö? Jos puhun läheisyydestä, hän sanoo että hänelle läheisyys= seksi. Ja minun pitäisi siihen sitten ilmeisesti tyytyä. Oikeastaan siinä
vaiheessa kun lakkasin yrittämästä saada mieheni ymmärtämään, niin minulta loppui halut. Olen tottunut yksinäisyyteen suhteessa, mutta joskus, aika harvoin se kuitenkin alkaa vaivata ja mietin jopa että voisiko olla jotain muutakin tarjolla. T. ApMietit, että olisi joku toinen johon ripustautua?
Hmm. En ole missään vaiheessa suhdettamme etsinyt ketään muuta. Mutta välillä mietin, että olisiko minulla vielä joskus mahdollisuus sellaiseen lämminhenkiseen suhteeseen, jossa molemmat olisivat tasavertaisia, jossa mies olisi oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä, siitå mistä pidän ja mikä on minulle tärkeää. Ja joka hoitaisi myös tasavertaisesti kotityöt jne. T. Ap
Todella harva nainen on sellainen, josta mies voisi kiinnostua ihmisenä, ts. muunakin kuin reikänä. Todennäköisyys sille, että juuri sinä kuuluisit tähän naispuolisten yksisarvisten heimoon, on olematon. Ei siis kannata ihan kevyin perustein hylätä perhettäsi ja lähteä etsimään uutta miestä. Siinä päätyy helposti ojasta allikkoon.
Sinä olet varmaan juuri oikea henkilö selittämään tämän ikuisen paradoksin:
Miehen on saatava parisuhde. Jos ei omaa naista saa, sitä itketään pitkin nettiä, ja joskus pahimmillaan ajaudutaan epätoivosta jopa murhanhimoon samanmielisten kannustamana. Naisista ei kuitenkaan voi pitää. Niitä joten kuten väkisin siedetään, mutta suhtaudutaan lähinnä välttämättömänä pahana ja itsestäänselvyytenä.
Seksin saamisen maksimointi ei kelpaa selitykseksi, koska aina parisuhde/avioliitto ei suinkaan sitä takaa.
Kyllä se yleensä on nimenomaan tuo seksin maksimointi, koska tuskin nainenkaan ryhtyy parisuhteeseen jossa ei seksiä ole tarkoitus harrastaa. Sinkkumiehenä taas irtoseksin etsiminen on noin tuhat kertaa vaikeampaa kuin naisena, koska teille on aina ottajia. Meille vain siinä tapauksessa jos satumme olemaan erityisen naamakomeita, muuten täytyy paiskia niska limassa töitä että edes vähän irtoaisi jostain.
-eri
On siis ilmeisesti yleistä, että miehet ryhtyvät parisuhteeseen tai jopa perustavat perheen ihmisen kanssa josta eivät pidä eivätkä välitä, esittävät ainoastaan?
Kuulostaa naisen kannalta aika pahalta ansalta.
Yhteinen elämä, mutta oikeastaan ihan sama kuka siinä on, kunhan sillä on reikä.
Eipä taida erota mitenkään siitä, että jotkut naiset perustavat perheen miehen kanssa vain siksi, että tämä on turvallinen isä/puoliso vaikkei mitään tunteita olekaan. Väittäisin, että vähintään yhtä yleistä kuin kertomasi käytös miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuva usein odottaa, odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Ottaisi viimein vastuun ja että itse saisi viimein suhteessa sitä, mitä kaipaa.
Tunnistan kyllä tätä. Mutta millä tavalla se tapahtuu? Jos ei puhe auta, ei pyynnöt, ei mitkään. Välillä on kuin kuuroille korville puhuisi. Mies ei kuulemma tiedä mistä edes puhun. Teeskenteleekö? Jos puhun läheisyydestä, hän sanoo että hänelle läheisyys= seksi. Ja minun pitäisi siihen sitten ilmeisesti tyytyä. Oikeastaan siinä
vaiheessa kun lakkasin yrittämästä saada mieheni ymmärtämään, niin minulta loppui halut. Olen tottunut yksinäisyyteen suhteessa, mutta joskus, aika harvoin se kuitenkin alkaa vaivata ja mietin jopa että voisiko olla jotain muutakin tarjolla. T. ApMietit, että olisi joku toinen johon ripustautua?
Hmm. En ole missään vaiheessa suhdettamme etsinyt ketään muuta. Mutta välillä mietin, että olisiko minulla vielä joskus mahdollisuus sellaiseen lämminhenkiseen suhteeseen, jossa molemmat olisivat tasavertaisia, jossa mies olisi oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä, siitå mistä pidän ja mikä on minulle tärkeää. Ja joka hoitaisi myös tasavertaisesti kotityöt jne. T. Ap
Todella harva nainen on sellainen, josta mies voisi kiinnostua ihmisenä, ts. muunakin kuin reikänä. Todennäköisyys sille, että juuri sinä kuuluisit tähän naispuolisten yksisarvisten heimoon, on olematon. Ei siis kannata ihan kevyin perustein hylätä perhettäsi ja lähteä etsimään uutta miestä. Siinä päätyy helposti ojasta allikkoon.
Sinä olet varmaan juuri oikea henkilö selittämään tämän ikuisen paradoksin:
Miehen on saatava parisuhde. Jos ei omaa naista saa, sitä itketään pitkin nettiä, ja joskus pahimmillaan ajaudutaan epätoivosta jopa murhanhimoon samanmielisten kannustamana. Naisista ei kuitenkaan voi pitää. Niitä joten kuten väkisin siedetään, mutta suhtaudutaan lähinnä välttämättömänä pahana ja itsestäänselvyytenä.
Seksin saamisen maksimointi ei kelpaa selitykseksi, koska aina parisuhde/avioliitto ei suinkaan sitä takaa.
Kyllä se yleensä on nimenomaan tuo seksin maksimointi, koska tuskin nainenkaan ryhtyy parisuhteeseen jossa ei seksiä ole tarkoitus harrastaa. Sinkkumiehenä taas irtoseksin etsiminen on noin tuhat kertaa vaikeampaa kuin naisena, koska teille on aina ottajia. Meille vain siinä tapauksessa jos satumme olemaan erityisen naamakomeita, muuten täytyy paiskia niska limassa töitä että edes vähän irtoaisi jostain.
-eri
On siis ilmeisesti yleistä, että miehet ryhtyvät parisuhteeseen tai jopa perustavat perheen ihmisen kanssa josta eivät pidä eivätkä välitä, esittävät ainoastaan?
Kuulostaa naisen kannalta aika pahalta ansalta.
Yhteinen elämä, mutta oikeastaan ihan sama kuka siinä on, kunhan sillä on reikä.
Ja sitten joku kaunis päivä pettävät ja jättävät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.
Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.
Jos sinä olet vähään tyytyväinen niin oletko sitä mieltä, että myös vaimosi tulee olla vähään tyytyväinen eli tarjoat hänelle vain vähän, koska et itsekään tarvitse enempää?
Entäs jos seksi on sinulle tärkeää ja vaimolle vähemmän niin mennäänkö sitten vaimon rimalla seksin suhteen ja sinä tyydyt siihen laadullisesti ja määrällisesti alempaan tasoon?
Yritän siis vain miettiä tätä millä miehet oikeuttavat itselleen sen, että koska he itse ovat askeettisia ja tyytyväisiä niin naisen tulee olla myös.
eri, mutta mitä vaihtoehtoja tuolle tummennetulle on?
Jätä koska et saa "tarpeeksi pillua" ? Ota väkisin minkä haluat?
Otetaan nyt ihan alkuun, että OLETKO TYYTYVÄINEN tilanteeseen. Kun vähään pitää tyytyä ja olla vähästä onnellinen.
No, jos et ole niin alatko ottaa asian puheeksi, tehdä itse korjaavia liikkeitä tai pyytää niitä toiselta.
Luin kyllä. Kysyinkin mitä vaihtoehtoja seksin suhteen siihen tyytymiseen?
Mies joka jättää naisen koska ei saa tarpeeksi... heh.. ette olisi kukaan naimisissa.
Niin että oletko tyytyväinen? Onko siihen jotenkin vaikea vastata? Tyytyväinen? Asiat mainiosti? Et toivo niihin muutosta. Tätähän te naisiltakin edellytätte: tässä on se vähä mitä saatte ja kaikki tyytymättömyyden osoitus on vaativuutta tai nalkutusta.
En ole tyytyväinen, muutosta ei ole tullut 20-vuoteen. Sopeuduin koska rakastan puolisoani.
Hyökkäävästä asenteestasi näkee mikä sinun ongelmsi on. Se ei ole mies.
Olen sinkku. Ihan riittävän monta pettymystä on takana. Hullu narsisti, mies, joka olikin naimisissa, tunteistaan puhumaton ja niistä irrallaan oleva vapaamatkustaja jne. En enää edes kuvittele, että törmäisin hyvään mieheen, vaikka tiedän että niitä on.
Mutta et edelleenkään pystynyt asettumaan vastapuolen asemaan. Onko kiva, että suhteessa on kaksi vähään sopeutunutta yksilöä, kun pienellä fiksauksella ja vaivannäöllä voisi olla onnellinen vaimo ja mies, joka saa seksiä enemmän kuin tarpeeksi?
Niin, entäs jos se onkin joskus nainen joka ei kykene vaivannäköön ja mies yksipuolisesti teki kaiken toivotun.
Kunnes ei enää tehnyt?
Juu, huonosti parisuhteessa toimivia yksilöitä on tosiaankin molemmissa sukupuolissa. Tässä nyt vaan vastasin siitä näkökulmasta, että mies on se vähään tyytyväinen, koska harvemmin nainen on. Naiset ovat keskimäärin enemmän sellaisia, että vaikka eivät itse haluaisi antaa mitään, haluavat kuitenkin saada. Miehet tyytyvät siihen, ettei mitään tapahdu.
Jos joku on tässä loputtomien mahdollisuuksien maailmassa päättänyt jakaa elämänsä juuri minun kanssani ja olla luotettavasti siinä vierellä vaikka kuolemaan asti, niin se on minun mielestäni jo aika perkeleen paljon. En tarvitse mitään sirkustemppuja siihen päälle enää. Tämä oli siis miehinen näkemykseni, naisen pää ei varmaankaan toimi näin.
Kai sulla nyt jotain odotuksia on sitä naista kohtaan, että jaksat katsella sitä loppuelämäsi? Vai onko se vaan niin, että miehet ihan tyynesti osaavat alkaa elää omaa elämäänsä kodin sisällä (sohva, tissuttelu, mancave, autotalli, liiteri tms. ) tai kodin ulkopuolilla harrastuksissa, kun ei se naisen seura enää kiinnosta. Sitten voikin taputella itseään rintaan kuinka hyvä ja vahvasti sitoutunut mies sitä onkaan.
No tietysti perusodotukset on, että toinen on lojaali ja rehellinen ja niin poispäin.
Itse en ymmärrä miten voisin elää erillistä elämää parisuhteessa, tai miksi olisin suhteessa joka ei kiinnosta. Siinä tapauksessa yksin on paljon parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.
Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?
Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?
Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap
Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.
Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap
Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.
Niin kyseessähän ei ole mikään mielipideasia. Nämä on kaikki miehen omia valintoja. Ja ajavat eroa kyllä eroa kohti. Että en ymmärrä sitä että mikä tahansa muutos oli huonontaisi miehen nykytilannetta. T. Ap
Sitä kutsutaan optimoinniksi. Jos seksiä kuitenkin on, mies järkeilee, että lisäseksin rajahyöty on pienempi kuin vaimon sätkynukkena olosta syntyvä lisävaiva. Ei siis kannata muuttaa status quota.
Tasa-arvoinen parisuhde = vaimon sätkynukkena oleminen? Ei taida olla ollenkaan tavoite tämä tasa-arvoinen parisuhde näillä ”miehille”… Kunhan palvelu pelaa. Mikäs sen mukavampaa, kun ei mitään tarvitse itse edes tehdä! Kas kummaa sitten eräs kaunis päivä vaimo ottaa avioeron ”yllättäen” vaikka ei ollut mitään ongelmia miehen mielestä.. Tietenkään 😥
Millä lailla se olisi tasa-arvoinen parisuhde, että mies "huomioisi" vaimoaan jatkuvasti, kun ketjussa ei ole tullut ilmi mitenkään se, että vaimokaan huomioisi miestään?
Trolloloo. Lue ketjua uudestaan niin eiköhän se käy ilmi.
Ok, luin ketjun uudestaan. Ap kertoi viettäneensä miehen toiveesta enemmän aikaa mökillä kuin olisi itse halunnut. Muuta en löytänyt. Mutta samoin kerrotaan, että mies välillä tekee itselleen vastenmielisä juttuja vaimon mieliksi. Kumpikin siis huomioi toisiaan, tosin vähänlaisesti.
Edelleen päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää se, että ap on kiirehtinyt naimisiin ja äidiksi vaivautumatta, tai älyämättä ottaa etukäteen selvää miehen luonteenpiirteistä, arvoista ja kiinnostuksenkohteista. Ja odottaa että mies jotenkin ihmeellisesti muuttuisi hänen toiveidensa kaltaiseksi, kun vain riittävästi nalkuttaa ja pihtaa. Ennustan että ongelmat eivät häviä vaan pikemminkin lisääntyvät.
Lähtökohtaisesti aina tehdään miehen toivomia asioita, koska hän torppaa kaikki ehdotukseni. Ollaan mökillä oltu monta kesää. Laitan miehelle yleensä ruoan, käyn kaupassa, pesen vaatteet, siivoan, hoidan lasten asiat ja annan hänelle omaa aikaa jos on ollut rankempaa töissä. Käytän aikaa lahjojen miettimiseen merkkipäivinä. Kustannan ison osa menoista. En jätä asioita roikkumaan olettaen että toinen hoitaa, vaikka aina ei huvittaiskaan.
Jos mies tekisi kaiken tuon, niin kyllä kokisin että minulla olisi aivan uskomattoman huomaavainen ja ihana mies, ja jos mies pyytäisi minua joskus tekemään jotain hänen hyväkseen niin en kyllä ikinä kehtaisi valittaa…
Mitä ne luonteenpiirteet vaikuttaa käytöstapoihin ja toisen ihmisen huomioimiseen? Ymmärrän toki että toisille se on helpompaa mutta nämä on ihan perus elämän taitoja, asioita joita opetellaan jo ihan päiväkodissa ja koulussa. Pitäiskö sitä ajatella että joku on vaan on sellainen että ajattelee aina vaan itseään vaikka on perheenkin itselleen mennyt hankkimaan ja vieläpä omasta toiveesta? Kyllähän aikuisen ihmisen pitää pystyä ottamaan jotain vastuuta käytöksestään, ellei ole jotenkin vajaaälyinen?
T. Ap
Mulle erossa mies sanoi, että joo, olen ollut aivan ihana ja ylenpalttinen huomioidessani häntä kaikin tavoin. Mutta että ei hän kuvitellutkaan, että tekisin sitä siksi, että saisin vastapalveluksia häneltä (hän sai sen kuulostamaan siltä, että minä olisin täysin itsekkäästi tehnyt kaiken hänen hyväkseen, minkä rakkaudesta ja välittäen tein).
Niin että miehelle oli ihan ok ja reilua että oli suhteessa vapaamatkustajana? Miten tällainen ihminen ajattelee että joku voisi olla onnellinen heidän kanssaan? Millä perusteella he ansaitsevat hyvän vaimon (tai miehen)? Ihan vaan olemalla oma itsekäs itsensä? Jotenkin tosi lapsellista. Lapset toimivat noin, mutta jo isommat sanotaan 10v ylöspäin ymmärtävät jossain määrin että kaverisuhteet ovat vastavuoroisia ja että toisen ihmisen hyväksikäyttäminen on väärin. Koska sitähän se on. Hyväksikäyttöä.
Heitä ei taida kiinnostaa toisen onnellisuus. Ei olla valmiita tekemään toisen eteen asioita. Kaikki ajatellaan oman navan kautta. Mielummin nostetaan jalat pöydälle kun autetaan vaimoa. Ei sen väliä jos vaimo vähän väsyy ja nalkuttaa… Se on silti helpompi ja mukavampi vaihtoehto.
Voi olla noin, mutta uskon, että he ovat olleet aikanaan paapottuja lapsia, joiden eteen kaikki on tehty aina ja jatkuvasti, jolloin he luonnollisesti ovat oppineet tuollaiseen paapomismalliin, jota sitten toteuttavat parisuhteissaan. Ja tämä kaikki jatkuu niin kauan, kunnes joku sanoo suorat sanat että tuollainen käytös on haitallista toimivaa parisuhdetta ajatellen.
Aika harvoin kyse on systemaattisesta itsekkyydestä. Ei vain ihan oikeasti tajuta, että se oma toimintamalli on huono kokonaisuuden kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuva usein odottaa, odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Ottaisi viimein vastuun ja että itse saisi viimein suhteessa sitä, mitä kaipaa.
Tunnistan kyllä tätä. Mutta millä tavalla se tapahtuu? Jos ei puhe auta, ei pyynnöt, ei mitkään. Välillä on kuin kuuroille korville puhuisi. Mies ei kuulemma tiedä mistä edes puhun. Teeskenteleekö? Jos puhun läheisyydestä, hän sanoo että hänelle läheisyys= seksi. Ja minun pitäisi siihen sitten ilmeisesti tyytyä. Oikeastaan siinä
vaiheessa kun lakkasin yrittämästä saada mieheni ymmärtämään, niin minulta loppui halut. Olen tottunut yksinäisyyteen suhteessa, mutta joskus, aika harvoin se kuitenkin alkaa vaivata ja mietin jopa että voisiko olla jotain muutakin tarjolla. T. ApMietit, että olisi joku toinen johon ripustautua?
Hmm. En ole missään vaiheessa suhdettamme etsinyt ketään muuta. Mutta välillä mietin, että olisiko minulla vielä joskus mahdollisuus sellaiseen lämminhenkiseen suhteeseen, jossa molemmat olisivat tasavertaisia, jossa mies olisi oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä, siitå mistä pidän ja mikä on minulle tärkeää. Ja joka hoitaisi myös tasavertaisesti kotityöt jne. T. Ap
Todella harva nainen on sellainen, josta mies voisi kiinnostua ihmisenä, ts. muunakin kuin reikänä. Todennäköisyys sille, että juuri sinä kuuluisit tähän naispuolisten yksisarvisten heimoon, on olematon. Ei siis kannata ihan kevyin perustein hylätä perhettäsi ja lähteä etsimään uutta miestä. Siinä päätyy helposti ojasta allikkoon.
Sinä olet varmaan juuri oikea henkilö selittämään tämän ikuisen paradoksin:
Miehen on saatava parisuhde. Jos ei omaa naista saa, sitä itketään pitkin nettiä, ja joskus pahimmillaan ajaudutaan epätoivosta jopa murhanhimoon samanmielisten kannustamana. Naisista ei kuitenkaan voi pitää. Niitä joten kuten väkisin siedetään, mutta suhtaudutaan lähinnä välttämättömänä pahana ja itsestäänselvyytenä.
Seksin saamisen maksimointi ei kelpaa selitykseksi, koska aina parisuhde/avioliitto ei suinkaan sitä takaa.
Kyllä se yleensä on nimenomaan tuo seksin maksimointi, koska tuskin nainenkaan ryhtyy parisuhteeseen jossa ei seksiä ole tarkoitus harrastaa. Sinkkumiehenä taas irtoseksin etsiminen on noin tuhat kertaa vaikeampaa kuin naisena, koska teille on aina ottajia. Meille vain siinä tapauksessa jos satumme olemaan erityisen naamakomeita, muuten täytyy paiskia niska limassa töitä että edes vähän irtoaisi jostain.
-eri
On siis ilmeisesti yleistä, että miehet ryhtyvät parisuhteeseen tai jopa perustavat perheen ihmisen kanssa josta eivät pidä eivätkä välitä, esittävät ainoastaan?
Kuulostaa naisen kannalta aika pahalta ansalta.
Yhteinen elämä, mutta oikeastaan ihan sama kuka siinä on, kunhan sillä on reikä.
En tiedä kuinka paljon tuota tapahtuu, mutta varmasti jonkin verran. Mutta on niitä varmasti naisissakin, joku pitää olla kun muillakin on ja saa sitten lapset joita haluaa ja niin edelleen. Käytännön järjestely.
Aikani "nalkutin" yhteisen ajan puutteesta ja huomioimattomuudesta.
Sitten en enää viittinyt ja otin eron.
Mutta käytitkö sanaa ero, kun varoitit? Kaikissa suhteissa hiertää silloin tällöin, mutta mies ei pidä eroa edes vaihtoehtona, koska lähtökohtaisesti olisi tarkoitus taistella yhdessä sen suhteen puolesta ja ero on vasta vihoviimeinen vaihtoehto jos mikään muu ei auta. Ei mies osaa ajatella, että jokaisesta hiertämisestä on suhde kokonaan pölkyllä, jos ei sitä nimenomaan sanota. Te olette niin helposti heittämässä suhteita roskikseen että viuhuna käy.