Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei huomioi
08.11.2021 |
Katsoo kaiket illat ohjelmia omalta läppäriltään. Ikinä ei voi mun kanssa tulla katsomaan mitään ohjelmaa TV:stä, mutta ei toisaalta itsekään ehdota mitään. Nöyryyttävää kerjätä toiselta aikaa ja huomiota, kun sen antaminen vaikuttaa selvästi toisesta vastenmieliseltä.
Kotitöitäkin tekee lähinnä vaan ”pakon” edessä, eli esim vaadin että nyt on osallistuttava viikkosiivoukseen. Yleensä silloinkin laittaa hanttiin että on se vaan kumma kun pitäis siivota just silloin kun rouva päättää. Olispa tosiaan ihanaa jos mies päättäisi joku päivä vaan yks kaks alkaa siivota tai ehdottaisi että siivotaan yhdessä! Mutta sellaista ei ole vielä koskaan tapahtunut..
Muutenkin on tosi vaikea, jos vaikka ehdotan että lähdetään kylpylään perheenä/kahdestaan, niin ei voi lähteä koska HÄN ei tykkää kylpylöistä tai sitten lähtee mutta vastahakoisesti ja pahimmassa tapauksessa saa kuunnella sit valitusta koko ”loman” ajan. Itse ei kuitenkin juuri koskaan ehdota mitään vaihtoehtoista tekemistä. Joten vaihtoehto on että möllötetään kotona ja hän istuu koneellaan.
Mietin välillä että vaadinko liikaa, mutta toisaalta ei parisuhteessa varmaan pitäisi tuntea itseään jatkuvasti yksinäiseksi. Mies ei ole läsnä minulle. Hän ei osaa tai halua olla.
Ajatuksia, mielipiteitä?
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ladyt, ladyt. Etsikääpä käsiinne kirja Why Does He Do That? Inside the Minds of Angry and Controlling Men. Siellä on omat osionsa tällaisille mieslapsille, joilla on vain oikeuksia ja muiden on tanssittava heidän tahtopillinsä mukaan. Lyhyt vastaus; koska he kokevat, että heillä on siihen oikeus ja tätä oikeutta ei uhmaa kukaan, vaan uhmaajia vastaan (eli vai,mo/tyttöystävä pyytää vaikka huomioimaan itseään) aletaan kiukutella ja polkea jalkaa. Koska kuinka JULKEAT uhmata MINUN oikeuttani???!
Täältä voi ladata ilmaiseksi e-pub-tiedostona (e-pub-lukijan saa ainakin Firefoxiin sovelluskaupasta ilmaiseksi). Adlibris näkyy myyvän kirjaa fyysisenä kappaleena.
Mutta ei kai kaikki miehet ole tuollaisia?
Eivät tietenkään ole. Silti tietynlaiset vääristyneet kiintymysmallit ovat ihmisillä aika yleisiä, ja sillon saatetaan ajautua onnettomaan liittoon, kuten tämän ketjun tapaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisitteko aloittaa jonkun yhteisen harrastuksen josta molemmat tykkäisi? Tai menisitte vaikka välillä ulos tekemään jotain sellaista yhdessä mistä mieskin tykkää jos se kylpyläreissu ei oikein nappaa. Kun ehdotat että katsotte yhdessä jotain sarjaa niin onko se vaan se mitä telkkarista sattu tulemaan (sieltä kun ei koskaan tule mitään katsomisen arvoista) vai jostain suoratoistopalvelusta netflix tai vastaava joku sarja tai elokuva mikä molempia kiinnostaa? Oletko itse antanut miehelle spontaanisti huomiota halannut/paijaillut/pussannut ilman mitään sen kummempia selityksiä/ odotuksia?
Vierailija kirjoitti:
voisitteko aloittaa jonkun yhteisen harrastuksen josta molemmat tykkäisi? Tai menisitte vaikka välillä ulos tekemään jotain sellaista yhdessä mistä mieskin tykkää jos se kylpyläreissu ei oikein nappaa. Kun ehdotat että katsotte yhdessä jotain sarjaa niin onko se vaan se mitä telkkarista sattu tulemaan (sieltä kun ei koskaan tule mitään katsomisen arvoista) vai jostain suoratoistopalvelusta netflix tai vastaava joku sarja tai elokuva mikä molempia kiinnostaa? Oletko itse antanut miehelle spontaanisti huomiota halannut/paijaillut/pussannut ilman mitään sen kummempia selityksiä/ odotuksia?
Olen tuoreessa suhteessa ja systeemi meni todella nopeasti tuollaiseksi kuin ap:lla. Ei siinä auta mikään huomio eikä se ole välttämättä edes mitään vuosikausien leipääntymisestä johtuvaa. Mies vaan ei välitä. Jos se välittää, se kiipeää vaikka vuorelle.
Mietin tässä juuri, että taidan antaa periksi. Tuoreesta suhteesta on helpompi lähteä ennen ja kuka niitä lisäpettymyksiä kaipaa. Harmittaa omasta puolestani ja kaikkien kohtalotovereiden. Onneksi tämä mun tapaus näytti karvansa näin nopeasti plus ikä ja kokemus on tuonut itselle perspektiiviä.
Ap, sanoit jossain viestissä, että menitte yhteen kovin nuorina. Oliko mies sinkkuna ennen suhdettanne? Millainen miehen äiti on? Kysyn siksi, kun epäilen, ettei miehen ole ikinä elämässään tarvinnut ottaa vastuuta kodinhoidosta. Silloin on ihan mahdollista, ja jopa todennäköistä, ettei hän ihan oikeasti ole sisäistänyt sitä, kuinka paljon perhearjen pyörityksessä on hommaa. Ei yksinkertaisesti tule ajatelleeksi sitä, että joku sen aterian on valmistanut joka kerta. Jos ei ole ikinä joutunut pesemään pyykkiä, ei voi olla käsitystä siitä kuinka paljon sitä lapsiperheessä tulee. Hän myös mahdollisesti ajattelee naisten jotenkin luonnostaan tykkäävän kodinhoidosta, eikä silloin todellakaan tule ajatelleeksi, että hänen vaatettamisensa ja ruokkimisensa olisi huomioimista sinulta.
En suosittele eroa, vaan perusteellista keskustelua nykytilanteesta ja odotuksistanne ja toiveistanne tulevaisuuden suhteen. Siinä voisi olla hyvä olla joku ammattilainen mukana.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanoit jossain viestissä, että menitte yhteen kovin nuorina. Oliko mies sinkkuna ennen suhdettanne? Millainen miehen äiti on? Kysyn siksi, kun epäilen, ettei miehen ole ikinä elämässään tarvinnut ottaa vastuuta kodinhoidosta. Silloin on ihan mahdollista, ja jopa todennäköistä, ettei hän ihan oikeasti ole sisäistänyt sitä, kuinka paljon perhearjen pyörityksessä on hommaa. Ei yksinkertaisesti tule ajatelleeksi sitä, että joku sen aterian on valmistanut joka kerta. Jos ei ole ikinä joutunut pesemään pyykkiä, ei voi olla käsitystä siitä kuinka paljon sitä lapsiperheessä tulee. Hän myös mahdollisesti ajattelee naisten jotenkin luonnostaan tykkäävän kodinhoidosta, eikä silloin todellakaan tule ajatelleeksi, että hänen vaatettamisensa ja ruokkimisensa olisi huomioimista sinulta.
En suosittele eroa, vaan perusteellista keskustelua nykytilanteesta ja odotuksistanne ja toiveistanne tulevaisuuden suhteen. Siinä voisi olla hyvä olla joku ammattilainen mukana.
Voi olla tätäkin, vaikka mies on kyllä hieman vanhempi kuin minä ja oli jo lähes 30v siinä vaiheessa kun päädyttiin yhteen. Oli siis kyllä elänyt jo itsekseen, vaikka pitkiä suhteita ollut sitä ennenkin joissa varmaan tyttöystävä sitten hoitanut kotityöt enimmäkseen, voisin kuvitella.
Miehen äiti on sellainen joka mielellään tulisi meillekin siivoamaan jos vain päästäisin.. Että varmasti tälläkin on vaikutuksensa asiaan. Heillä kotona on tosiaan ollut niin että äiti passaa muita ja nauttii siitä, ja muut ovat vaan hiljaa tyytyväisiä kun ei tarvi tehdä mitään. Vaikka isäkin kyllä siivoaa jonkin verran, enemmän minusta kuin mieheni.
Mutta tästäkin olen monen monta kertaa sanonut, että en ole samanlainen kuin hänen äitinsä, minä en nauti siitä kun joudun tekemään kaiken yksin. Vaikka usein hiljaa vaan teen, enkä jaksa ”napista” niin se ei tarkoita minulle että asia on ok. Nämä kaikki asiat on sanottu, joten pitäisi ymmärtää ottaa itse myös koppia. Vaan ei niin kuitenkaan tee vaan valitsee toisin. Miksi? T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voisitteko aloittaa jonkun yhteisen harrastuksen josta molemmat tykkäisi? Tai menisitte vaikka välillä ulos tekemään jotain sellaista yhdessä mistä mieskin tykkää jos se kylpyläreissu ei oikein nappaa. Kun ehdotat että katsotte yhdessä jotain sarjaa niin onko se vaan se mitä telkkarista sattu tulemaan (sieltä kun ei koskaan tule mitään katsomisen arvoista) vai jostain suoratoistopalvelusta netflix tai vastaava joku sarja tai elokuva mikä molempia kiinnostaa? Oletko itse antanut miehelle spontaanisti huomiota halannut/paijaillut/pussannut ilman mitään sen kummempia selityksiä/ odotuksia?
Olen tuoreessa suhteessa ja systeemi meni todella nopeasti tuollaiseksi kuin ap:lla. Ei siinä auta mikään huomio eikä se ole välttämättä edes mitään vuosikausien leipääntymisestä johtuvaa. Mies vaan ei välitä. Jos se välittää, se kiipeää vaikka vuorelle.
Mietin tässä juuri, että taidan antaa periksi. Tuoreesta suhteesta on helpompi lähteä ennen ja kuka niitä lisäpettymyksiä kaipaa. Harmittaa omasta puolestani ja kaikkien kohtalotovereiden. Onneksi tämä mun tapaus näytti karvansa näin nopeasti plus ikä ja kokemus on tuonut itselle perspektiiviä.
Useassa viestissä sanotaan että mies ei vaan välitä, mutta on paljon miehiä jotka eivät välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. Ei tuota tarvi edes ottaa henkilökohtaisesti. Hän ei välttämättä välittäisi uudesta naisesta yhtään sen enempää ainakaan alun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanoit jossain viestissä, että menitte yhteen kovin nuorina. Oliko mies sinkkuna ennen suhdettanne? Millainen miehen äiti on? Kysyn siksi, kun epäilen, ettei miehen ole ikinä elämässään tarvinnut ottaa vastuuta kodinhoidosta. Silloin on ihan mahdollista, ja jopa todennäköistä, ettei hän ihan oikeasti ole sisäistänyt sitä, kuinka paljon perhearjen pyörityksessä on hommaa. Ei yksinkertaisesti tule ajatelleeksi sitä, että joku sen aterian on valmistanut joka kerta. Jos ei ole ikinä joutunut pesemään pyykkiä, ei voi olla käsitystä siitä kuinka paljon sitä lapsiperheessä tulee. Hän myös mahdollisesti ajattelee naisten jotenkin luonnostaan tykkäävän kodinhoidosta, eikä silloin todellakaan tule ajatelleeksi, että hänen vaatettamisensa ja ruokkimisensa olisi huomioimista sinulta.
En suosittele eroa, vaan perusteellista keskustelua nykytilanteesta ja odotuksistanne ja toiveistanne tulevaisuuden suhteen. Siinä voisi olla hyvä olla joku ammattilainen mukana.
Voi olla tätäkin, vaikka mies on kyllä hieman vanhempi kuin minä ja oli jo lähes 30v siinä vaiheessa kun päädyttiin yhteen. Oli siis kyllä elänyt jo itsekseen, vaikka pitkiä suhteita ollut sitä ennenkin joissa varmaan tyttöystävä sitten hoitanut kotityöt enimmäkseen, voisin kuvitella.
Miehen äiti on sellainen joka mielellään tulisi meillekin siivoamaan jos vain päästäisin.. Että varmasti tälläkin on vaikutuksensa asiaan. Heillä kotona on tosiaan ollut niin että äiti passaa muita ja nauttii siitä, ja muut ovat vaan hiljaa tyytyväisiä kun ei tarvi tehdä mitään. Vaikka isäkin kyllä siivoaa jonkin verran, enemmän minusta kuin mieheni.
Mutta tästäkin olen monen monta kertaa sanonut, että en ole samanlainen kuin hänen äitinsä, minä en nauti siitä kun joudun tekemään kaiken yksin. Vaikka usein hiljaa vaan teen, enkä jaksa ”napista” niin se ei tarkoita minulle että asia on ok. Nämä kaikki asiat on sanottu, joten pitäisi ymmärtää ottaa itse myös koppia. Vaan ei niin kuitenkaan tee vaan valitsee toisin. Miksi? T. Ap
Miehellä ei ole mitään syytä ponnistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanoit jossain viestissä, että menitte yhteen kovin nuorina. Oliko mies sinkkuna ennen suhdettanne? Millainen miehen äiti on? Kysyn siksi, kun epäilen, ettei miehen ole ikinä elämässään tarvinnut ottaa vastuuta kodinhoidosta. Silloin on ihan mahdollista, ja jopa todennäköistä, ettei hän ihan oikeasti ole sisäistänyt sitä, kuinka paljon perhearjen pyörityksessä on hommaa. Ei yksinkertaisesti tule ajatelleeksi sitä, että joku sen aterian on valmistanut joka kerta. Jos ei ole ikinä joutunut pesemään pyykkiä, ei voi olla käsitystä siitä kuinka paljon sitä lapsiperheessä tulee. Hän myös mahdollisesti ajattelee naisten jotenkin luonnostaan tykkäävän kodinhoidosta, eikä silloin todellakaan tule ajatelleeksi, että hänen vaatettamisensa ja ruokkimisensa olisi huomioimista sinulta.
En suosittele eroa, vaan perusteellista keskustelua nykytilanteesta ja odotuksistanne ja toiveistanne tulevaisuuden suhteen. Siinä voisi olla hyvä olla joku ammattilainen mukana.
Voi olla tätäkin, vaikka mies on kyllä hieman vanhempi kuin minä ja oli jo lähes 30v siinä vaiheessa kun päädyttiin yhteen. Oli siis kyllä elänyt jo itsekseen, vaikka pitkiä suhteita ollut sitä ennenkin joissa varmaan tyttöystävä sitten hoitanut kotityöt enimmäkseen, voisin kuvitella.
Miehen äiti on sellainen joka mielellään tulisi meillekin siivoamaan jos vain päästäisin.. Että varmasti tälläkin on vaikutuksensa asiaan. Heillä kotona on tosiaan ollut niin että äiti passaa muita ja nauttii siitä, ja muut ovat vaan hiljaa tyytyväisiä kun ei tarvi tehdä mitään. Vaikka isäkin kyllä siivoaa jonkin verran, enemmän minusta kuin mieheni.
Mutta tästäkin olen monen monta kertaa sanonut, että en ole samanlainen kuin hänen äitinsä, minä en nauti siitä kun joudun tekemään kaiken yksin. Vaikka usein hiljaa vaan teen, enkä jaksa ”napista” niin se ei tarkoita minulle että asia on ok. Nämä kaikki asiat on sanottu, joten pitäisi ymmärtää ottaa itse myös koppia. Vaan ei niin kuitenkaan tee vaan valitsee toisin. Miksi? T. Ap
Miehellä ei ole mitään syytä ponnistella.
Eikö syy ole onnellinen vaimo? Onnellinen perhe? Tämähän on kaikille muillekin syy. Muiden ihmisten hyvinvoinnin ja sitä kautta oman hyvänvoinnin lisääminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole noin huono tilanne, mies kyllä osallistuu kotitöihin ja suostuu yleensä lähtemään mukaan jos ehdotan jotain. Mutta jotenkin tuntuu tosi loukkaavalle, että aina kun kyselen mitä haluaisi tehdä, on vastaus että haluaisi lähteä koko päiväksi kalaan. Vaikka on nyt syksylläkin melkein joka toinen viikonloppu omilla kalastus- ja metsästysreissuillaan. Omia reissujaan suunnittelee innolla, perheen reissuja ei ikinä, tai osallistuu vain jos minä ensin aloitan suunnittelun ja tarjoan muutamaa eri vaihtoehtoa. Tuntuu, että minä ja lapset ollaan vain välttämätön paha hänen harrastustensa tiellä, vaikka kovasti vakuuttelee muuta. Teot ja sanat ei vaan kuitenkaan kohtaa.
Eikö ihminen saa olla innostunut omista mielenkiinnon kohteista. Ymmärrän harmituksen jos ei ole innostunut perheen yhteisistä menoista, mutta kai ihmisellä on oikeus myös omiin harrastuksiin.
No onhan se aika loukkaavaa jos huomaa että kaikki perheeseen liittyvä
on pelkkää pakkopullaa toiselle joka kerta. Sekin on ahdistavaa kun huomaa että sanat ja teot ovat aina ristiriidassa. Kuitenkin jos on lapsia hankkinut, niin pitäisi niidenkin kanssa haluta viettää aikaa ja ehkä joskus tehdäkin jotain. Vai miks niitä muuten on edes tehty?Toiset haluaa rusinat pullasta, niin se vaan on. Halutaan perhe koska muillakin on ja se on mukava omistaa, mutta ei kuitenkaan jakseta olla täysillä mukana, kun on vaan mukavampaa tehdä niitä omia juttuja. Minäminäminääääää…
Ylleensä naiset jotka valittavat ettei mies tee mitään huomaavat vain ne asiat joita mies ei tee. 95% on hommista tehdään kuten nainen haluaa, mutta ai että kun tulee se 5%. Sitten itketään että KAIKKI ON MIEHELLE PAKKOPULLAA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanoit jossain viestissä, että menitte yhteen kovin nuorina. Oliko mies sinkkuna ennen suhdettanne? Millainen miehen äiti on? Kysyn siksi, kun epäilen, ettei miehen ole ikinä elämässään tarvinnut ottaa vastuuta kodinhoidosta. Silloin on ihan mahdollista, ja jopa todennäköistä, ettei hän ihan oikeasti ole sisäistänyt sitä, kuinka paljon perhearjen pyörityksessä on hommaa. Ei yksinkertaisesti tule ajatelleeksi sitä, että joku sen aterian on valmistanut joka kerta. Jos ei ole ikinä joutunut pesemään pyykkiä, ei voi olla käsitystä siitä kuinka paljon sitä lapsiperheessä tulee. Hän myös mahdollisesti ajattelee naisten jotenkin luonnostaan tykkäävän kodinhoidosta, eikä silloin todellakaan tule ajatelleeksi, että hänen vaatettamisensa ja ruokkimisensa olisi huomioimista sinulta.
En suosittele eroa, vaan perusteellista keskustelua nykytilanteesta ja odotuksistanne ja toiveistanne tulevaisuuden suhteen. Siinä voisi olla hyvä olla joku ammattilainen mukana.
Voi olla tätäkin, vaikka mies on kyllä hieman vanhempi kuin minä ja oli jo lähes 30v siinä vaiheessa kun päädyttiin yhteen. Oli siis kyllä elänyt jo itsekseen, vaikka pitkiä suhteita ollut sitä ennenkin joissa varmaan tyttöystävä sitten hoitanut kotityöt enimmäkseen, voisin kuvitella.
Miehen äiti on sellainen joka mielellään tulisi meillekin siivoamaan jos vain päästäisin.. Että varmasti tälläkin on vaikutuksensa asiaan. Heillä kotona on tosiaan ollut niin että äiti passaa muita ja nauttii siitä, ja muut ovat vaan hiljaa tyytyväisiä kun ei tarvi tehdä mitään. Vaikka isäkin kyllä siivoaa jonkin verran, enemmän minusta kuin mieheni.
Mutta tästäkin olen monen monta kertaa sanonut, että en ole samanlainen kuin hänen äitinsä, minä en nauti siitä kun joudun tekemään kaiken yksin. Vaikka usein hiljaa vaan teen, enkä jaksa ”napista” niin se ei tarkoita minulle että asia on ok. Nämä kaikki asiat on sanottu, joten pitäisi ymmärtää ottaa itse myös koppia. Vaan ei niin kuitenkaan tee vaan valitsee toisin. Miksi? T. Ap
Miehellä ei ole mitään syytä ponnistella.
Eikö syy ole onnellinen vaimo? Onnellinen perhe? Tämähän on kaikille muillekin syy. Muiden ihmisten hyvinvoinnin ja sitä kautta oman hyvänvoinnin lisääminen.
Mitäs naiset tekevät jotta tuo toteutuu myös miehen osalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole noin huono tilanne, mies kyllä osallistuu kotitöihin ja suostuu yleensä lähtemään mukaan jos ehdotan jotain. Mutta jotenkin tuntuu tosi loukkaavalle, että aina kun kyselen mitä haluaisi tehdä, on vastaus että haluaisi lähteä koko päiväksi kalaan. Vaikka on nyt syksylläkin melkein joka toinen viikonloppu omilla kalastus- ja metsästysreissuillaan. Omia reissujaan suunnittelee innolla, perheen reissuja ei ikinä, tai osallistuu vain jos minä ensin aloitan suunnittelun ja tarjoan muutamaa eri vaihtoehtoa. Tuntuu, että minä ja lapset ollaan vain välttämätön paha hänen harrastustensa tiellä, vaikka kovasti vakuuttelee muuta. Teot ja sanat ei vaan kuitenkaan kohtaa.
Eikö ihminen saa olla innostunut omista mielenkiinnon kohteista. Ymmärrän harmituksen jos ei ole innostunut perheen yhteisistä menoista, mutta kai ihmisellä on oikeus myös omiin harrastuksiin.
No onhan se aika loukkaavaa jos huomaa että kaikki perheeseen liittyvä
on pelkkää pakkopullaa toiselle joka kerta. Sekin on ahdistavaa kun huomaa että sanat ja teot ovat aina ristiriidassa. Kuitenkin jos on lapsia hankkinut, niin pitäisi niidenkin kanssa haluta viettää aikaa ja ehkä joskus tehdäkin jotain. Vai miks niitä muuten on edes tehty?Toiset haluaa rusinat pullasta, niin se vaan on. Halutaan perhe koska muillakin on ja se on mukava omistaa, mutta ei kuitenkaan jakseta olla täysillä mukana, kun on vaan mukavampaa tehdä niitä omia juttuja. Minäminäminääääää…
Mutta tämä ei ollut kysymys, vaan saako ihmisillä ole parisuhteessa omia kiinnostuksen kohteita?
Saa toki olla, mutta ei silloin jos ne poissulkee toisensa. Perheen pitäisi mennä edelle, jos sellainen on kerran hankittu. Sehän ei ole pakollista tietääkseni.
Ja vielä fiksumpaa on sovittaa ne yhteen. Varmin tapa saada puoliso onnettomaksi on viedä häneltä omat harrastukset.
Mistä rautalangasta tämä nyt pitää vääntää? Ongelma ei ole itse se harrastus. Ongelma on, että sen ihan itse halutun perheen kanssa oleminen tuntuu olevan pakkopullaa ja se harrastus olisi ainoa kiva asia mitä haluaisi tehdä. Ymmärrätkö ollenkaan tätä ongelmaa? Ymmärrätkö ollenkaan, miten loukkaavalle tuntuu kerta toisensa jälkeen kuulla, miten toinen olisi mieluummin kalassa kuin perheensä kanssa, vaikka oli juuri edellisen viikonlopun omassa harrastuksessaan?
Oksettava mies. Sen pitäisi olla tekemässä LIVE LOVE LAUGH tauluja sinulle ja olla instastrooriesi kuvaajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole noin huono tilanne, mies kyllä osallistuu kotitöihin ja suostuu yleensä lähtemään mukaan jos ehdotan jotain. Mutta jotenkin tuntuu tosi loukkaavalle, että aina kun kyselen mitä haluaisi tehdä, on vastaus että haluaisi lähteä koko päiväksi kalaan. Vaikka on nyt syksylläkin melkein joka toinen viikonloppu omilla kalastus- ja metsästysreissuillaan. Omia reissujaan suunnittelee innolla, perheen reissuja ei ikinä, tai osallistuu vain jos minä ensin aloitan suunnittelun ja tarjoan muutamaa eri vaihtoehtoa. Tuntuu, että minä ja lapset ollaan vain välttämätön paha hänen harrastustensa tiellä, vaikka kovasti vakuuttelee muuta. Teot ja sanat ei vaan kuitenkaan kohtaa.
Eikö ihminen saa olla innostunut omista mielenkiinnon kohteista. Ymmärrän harmituksen jos ei ole innostunut perheen yhteisistä menoista, mutta kai ihmisellä on oikeus myös omiin harrastuksiin.
No onhan se aika loukkaavaa jos huomaa että kaikki perheeseen liittyvä
on pelkkää pakkopullaa toiselle joka kerta. Sekin on ahdistavaa kun huomaa että sanat ja teot ovat aina ristiriidassa. Kuitenkin jos on lapsia hankkinut, niin pitäisi niidenkin kanssa haluta viettää aikaa ja ehkä joskus tehdäkin jotain. Vai miks niitä muuten on edes tehty?Toiset haluaa rusinat pullasta, niin se vaan on. Halutaan perhe koska muillakin on ja se on mukava omistaa, mutta ei kuitenkaan jakseta olla täysillä mukana, kun on vaan mukavampaa tehdä niitä omia juttuja. Minäminäminääääää…
Mutta tämä ei ollut kysymys, vaan saako ihmisillä ole parisuhteessa omia kiinnostuksen kohteita?
Saa toki olla, mutta ei silloin jos ne poissulkee toisensa. Perheen pitäisi mennä edelle, jos sellainen on kerran hankittu. Sehän ei ole pakollista tietääkseni.
Ai että jos joku mies sanoisi noin.
Naisella ei saa olla harrastuksia joita mies ei hyväksy, tai jos mies kokee että niihni käytetty aika on häneltä pois.
Saatte minut uskomaan toksiseen feministisyyteen.
Nainen ei koskaan näe miehen tekemiä tekoja kun ne ei ole juuri niitä mitä nainen haluaisi. Itsellä päättyi kesällä muutaman vuoden suhde kun en kuulemma koskaan auttanut missään sitten kun aloimme puhumaan asioita niin se nainen ei huomannut että kolmen vuoden aikana hänen ei tarvinut leikata nurmikkoa, ei lumitöitä, ei talon huoltoa, ei autojen huoltoa ja minä hoidin meidän asumisen laskutkin kun hän halusi olla koti äiti mutta minut jätettiin kun en koskaan missään auttanut vaan kaikki kotityöt kaatui kuulemma hänen niskaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
voisitteko aloittaa jonkun yhteisen harrastuksen josta molemmat tykkäisi? Tai menisitte vaikka välillä ulos tekemään jotain sellaista yhdessä mistä mieskin tykkää jos se kylpyläreissu ei oikein nappaa. Kun ehdotat että katsotte yhdessä jotain sarjaa niin onko se vaan se mitä telkkarista sattu tulemaan (sieltä kun ei koskaan tule mitään katsomisen arvoista) vai jostain suoratoistopalvelusta netflix tai vastaava joku sarja tai elokuva mikä molempia kiinnostaa? Oletko itse antanut miehelle spontaanisti huomiota halannut/paijaillut/pussannut ilman mitään sen kummempia selityksiä/ odotuksia?
Kyllä se on niin, että jos miestä ei kiinnosta, niin miestä ei sitten vaan kiinnosta mikään mikä liittyisi yhteiseen tekemiseen oli se sitten hänen mielestä hauskaa tai ei. Kavereiden kanssa voisi niitä tehdä, muttei kumppanin. Ihmettelen kyllä suuresti miksi kukaan haluaa olla yhdessä kumppanin kanssa, joka ei kiinnosta TAI miksi kukaan haluaa olla yhdessä kumppanin kanssa, joka ei ole sinusta pätkääkään kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei koskaan näe miehen tekemiä tekoja kun ne ei ole juuri niitä mitä nainen haluaisi. Itsellä päättyi kesällä muutaman vuoden suhde kun en kuulemma koskaan auttanut missään sitten kun aloimme puhumaan asioita niin se nainen ei huomannut että kolmen vuoden aikana hänen ei tarvinut leikata nurmikkoa, ei lumitöitä, ei talon huoltoa, ei autojen huoltoa ja minä hoidin meidän asumisen laskutkin kun hän halusi olla koti äiti mutta minut jätettiin kun en koskaan missään auttanut vaan kaikki kotityöt kaatui kuulemma hänen niskaan
Älä yleistä. Exän kanssa oli samaa ja kyllä se olin minä nainen, joka oli ruohonleikkurin ja kolan kahvassa, kun mies ei saanut mitään aikaiseksi. Autotkin huolsi autohuolto - tosin miehen huoltovälitkin pitkittyi, kun ei vaan saanut aikaiseksi vietyä omaa autoaan sinne ajoissa. Enkä ole ikinä halunnut olla mikään kotiäiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies oli tuollainen myös. Oli tosi vastahakoinen mihinkään mun ehdottamaan juttuun. Kaveriporukalla lähti innoissaan mihin vaan. Niiltä reissuilta löysi toisen naisen.
Erottiin ja hyvä niin.Niin tavallaan toivon että noin kävisi, jos se on se mitä hän haluaa. Samaa olen myös huomannut että samantien lähtee kyllä kavereiden kanssa illanviettoon tai muihin harrastuksiin. Minulle ei halua antaa huomiota tai aikaa. Siltikään ei halua omien sanojensa mukaan erota, kun olen aiheen joskus ottanut esille. Mielestäni olisi reilua sanoa suoraan jos ei rakasta/halua olla toisen kanssa enää.
T. Ap
Tuo eka lause paljastaa että olet inahtamatta ojentanut kaiken päätäntävallan liitossanne miehelle.
Olisiko jo aika ruveta toteuttamaan sitä mitä itse haluat, eikä odotella vuosikausia että muuttuuko se vai päättääkö lähteä...?
No miksi sinne kylpylään pitää väkisin mennä, jos toinen ei todellakaan pidä siitä. Yrittäkää etsiä joku muu yhteinen asia. Itse kävin aikoinaan yksin tai kavereiden kanssa kylpylässä, kun nyt jo eksää ei kylpylät kiinnostanut, mutta ei tullut mielenkään väkisin häntä sinne raahata. Matkusteltiin kuitenkin yhdessä paljon sitten. Mutta muuten harmi, ettei seurasi kiinnosta häntä edes kotona.
No mies ei ole enää sinusta kiinnostunut, mutta ei kuitenkaan halua yksinkään asua, jos seksiä saa kuitenkin silloin tällöin ja ruokahuolto pelaa.
Vierailija kirjoitti:
No mies ei ole enää sinusta kiinnostunut, mutta ei kuitenkaan halua yksinkään asua, jos seksiä saa kuitenkin silloin tällöin ja ruokahuolto pelaa.
Oikein passiivista miestä ei kiinnosta edes se seksi. Kyllä se sitten on se nainen, joka yrittää ja yrittää, mutta tuloksesta ja alkaa parku, ettei mies koe enää haluttavana.
Eivät toki. Heidän vaimonsa voivat hyvin eivätkä haudo eroa tai kärsi läheisriippuvaisuudesta.