Kun mies ei huomioi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nokuulostaa että tilanne on jatkunut jo vuosia samanlaisena. Ap on luultavasti itse lasten myötä tyytyväisenä ottanut perinteisen äidin roolin, kaikki kotityöt ja lasten asiat hoitaakseen. Nyt lapset sen verran isompia etteivät vaadikaan kaikkea aikaa, ja ap havahtuu huomaamaan parisuhteen tilanteen, ja syyttää siitä miestä.

Ap, lopeta miehen syyttäminen, yhdessä olette tuohon päätyneet ja puolet syystä on peilissä!

Ei miehellä ole keinoja sen enempää kuin sinullakaan ratkoa asiaa. Toivot että mies huomioisi enemmän, ja mies toivoo ihan samaa sinulta. Yhtä jumissa olette, sinä odotat että mies osallistuisi ja huomioisi, mies odottaa että lopetat valituksen ja löydät seksihalusi.

Kyllä ap voi syyttää miestä, jos hän itse on yrittänyt tehdä asialle jotain. 

Olen tuoreessa suhteessa ja siinä alkaa olla tällaisia merkkejä. No, elämä on tehnyt tehtävänsä ja olen viisastunut. En vielä ole jättänyt miestä, vaan katson tilannetta hetken, mutta ei, emme ole yhdessä päätyneet tähän eikä puolet ole syytäni. Olen nostanut asiaa esille, mutta en ole saanut miestä mukaan keskusteluun tai muuttamaan toiminnassaan mitään. Minä en ota syyllisyyttä toisen osapuolen itsekkyydestä ja huonoista ihmissuhdetaidoista niskoilleni. 

Juju on siinä, että syyttäjällä ketään asia ei ratkea tai tule paremmaksi. Syyllisen hakeminen parisuhdeasioissa on aina turhaa, vaikka helposti lähdetäänkin hakemaan "voittajaa". Ainoa avain on oman toiminnan muutos ja keskusteluun pyrkiminen,jos ei auta on itse otettava vastuu tilanteesta ja esimerkiksi päädyttävä itse eropäätökseen, tai vaihtoehtoisesti tyytymään huonoon tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ketju miten huonossa tilassa monen suhde on. Ja aina (riippumatta sukupuolesta) syy on toisen.

Jos henkilö x ehdottaa keskustelua, terapiaa jne ja henkilö y on ja möllöttää niin onko kysessä 50/50 yhteinen ongelma, 100 % x ongelma vai voisiko tosiaan olla niin, että y on syyllinen. Y on syyllinen siksi, että hän on pullonkaulana estämässä ongelman poistamisen. 

Millä tavalla syyllisen nimeäminen auttaa tätä asiaa?

Entä jos y:llä ei ole ongelmaa, mutta x:llä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ketju miten huonossa tilassa monen suhde on. Ja aina (riippumatta sukupuolesta) syy on toisen.

Jos henkilö x ehdottaa keskustelua, terapiaa jne ja henkilö y on ja möllöttää niin onko kysessä 50/50 yhteinen ongelma, 100 % x ongelma vai voisiko tosiaan olla niin, että y on syyllinen. Y on syyllinen siksi, että hän on pullonkaulana estämässä ongelman poistamisen. 

Millä tavalla syyllisen nimeäminen auttaa tätä asiaa?

Entä jos y:llä ei ole ongelmaa, mutta x:llä on?

No eihän se auta asiaa, paitsi että nyt voidaan tiedostaa, että x:n toimintamalleissa on korjattavaa. Sekä yhteisessä kommunikaatiossa. Ja että on turha syyttää y:tä, jos ongelma on x:ssä.

Ainakin itse otan tämän pikkusen henkilökohtaisesti, koska käytin neljä vuotta elämästäni siihen uskomukseen, että vika on yhteinen tai että pitkämielisys tai rakkaus riittää korjaamaan. Ei. Jos vastapuoli on esim. traumatisoitunut, kuten omassa tapauksessani oli, minun tekemiseni eivät pysty pitämänän suhdetta hyvänä eikä vika ole minussa vaan siinä, että toinen ei hakeudu hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ketju miten huonossa tilassa monen suhde on. Ja aina (riippumatta sukupuolesta) syy on toisen.

Jos henkilö x ehdottaa keskustelua, terapiaa jne ja henkilö y on ja möllöttää niin onko kysessä 50/50 yhteinen ongelma, 100 % x ongelma vai voisiko tosiaan olla niin, että y on syyllinen. Y on syyllinen siksi, että hän on pullonkaulana estämässä ongelman poistamisen. 

Millä tavalla syyllisen nimeäminen auttaa tätä asiaa?

Entä jos y:llä ei ole ongelmaa, mutta x:llä on?

No eihän se auta asiaa, paitsi että nyt voidaan tiedostaa, että x:n toimintamalleissa on korjattavaa. Sekä yhteisessä kommunikaatiossa. Ja että on turha syyttää y:tä, jos ongelma on x:ssä.

Ainakin itse otan tämän pikkusen henkilökohtaisesti, koska käytin neljä vuotta elämästäni siihen uskomukseen, että vika on yhteinen tai että pitkämielisys tai rakkaus riittää korjaamaan. Ei. Jos vastapuoli on esim. traumatisoitunut, kuten omassa tapauksessani oli, minun tekemiseni eivät pysty pitämänän suhdetta hyvänä eikä vika ole minussa vaan siinä, että toinen ei hakeudu hoitoon.

Aivan, mutta täytyy myös muistaa, että joskus suhde menee vaan sellaiseksi, ettei homma enää lähde toimimaan, jos toisella/ molemmilla ei ole halua muuttaa itseään. Tähänkään ei auta syyllisen etsiminen,vaan johtopäätösten tekeminen. Suhteen voi jättää, jos sitä ei omalla osuudellaan saa korjattua, toiseen kun ei voi vaikuttaa -ainakaan syyllistämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ketju miten huonossa tilassa monen suhde on. Ja aina (riippumatta sukupuolesta) syy on toisen.

Jos henkilö x ehdottaa keskustelua, terapiaa jne ja henkilö y on ja möllöttää niin onko kysessä 50/50 yhteinen ongelma, 100 % x ongelma vai voisiko tosiaan olla niin, että y on syyllinen. Y on syyllinen siksi, että hän on pullonkaulana estämässä ongelman poistamisen. 

Millä tavalla syyllisen nimeäminen auttaa tätä asiaa?

Entä jos y:llä ei ole ongelmaa, mutta x:llä on?

No eihän se auta asiaa, paitsi että nyt voidaan tiedostaa, että x:n toimintamalleissa on korjattavaa. Sekä yhteisessä kommunikaatiossa. Ja että on turha syyttää y:tä, jos ongelma on x:ssä.

Ainakin itse otan tämän pikkusen henkilökohtaisesti, koska käytin neljä vuotta elämästäni siihen uskomukseen, että vika on yhteinen tai että pitkämielisys tai rakkaus riittää korjaamaan. Ei. Jos vastapuoli on esim. traumatisoitunut, kuten omassa tapauksessani oli, minun tekemiseni eivät pysty pitämänän suhdetta hyvänä eikä vika ole minussa vaan siinä, että toinen ei hakeudu hoitoon.

Aivan, mutta täytyy myös muistaa, että joskus suhde menee vaan sellaiseksi, ettei homma enää lähde toimimaan, jos toisella/ molemmilla ei ole halua muuttaa itseään. Tähänkään ei auta syyllisen etsiminen,vaan johtopäätösten tekeminen. Suhteen voi jättää, jos sitä ei omalla osuudellaan saa korjattua, toiseen kun ei voi vaikuttaa -ainakaan syyllistämällä.

Totta kai voi jättää koko suhteen ja fiksuinta onkin. Enkä ainakaan itse ole tuota syyllistämistä tehnyt vastapuolelle. Olen kertonut mikä minun näkökannaltani on ongelma.

Mutta kun kerron suhteesta/erosta ystävilleni niin siellä kyllä voin suoraan ilmaista sen kuka on syyllinen ja mihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei koskaan näe miehen tekemiä tekoja kun ne ei ole juuri niitä mitä nainen haluaisi. Itsellä päättyi kesällä muutaman vuoden suhde kun en kuulemma koskaan auttanut missään sitten kun aloimme puhumaan asioita niin se nainen ei huomannut että kolmen vuoden aikana hänen ei tarvinut leikata nurmikkoa, ei lumitöitä, ei talon huoltoa, ei autojen huoltoa ja minä hoidin meidän asumisen laskutkin kun hän halusi olla koti äiti mutta minut jätettiin kun en koskaan missään auttanut vaan kaikki kotityöt kaatui kuulemma hänen niskaan

Aika vähän on tuo vs. kaupassa käynti, päivittäinen ruoanlaitto, siivous, tiskit, pyykit, lasten kasvatus ja heidän asiat, heidän vaatteet, harrastukset, välineet, neuvolat, lääkärit ym.

Tuo että viet auton huoltoon kerran vuodessa jos sitäkään vastaa samaa kun vaimo ostaa yhdelle lapselle luistimet ja vie vanhat kierrätykseen. Sellaista naiset eivät edes mainitse kun vastaavanlaisia hommia on miljoona. Pikkumaista olisi alkaa luetella jokaista pientä hommaa joka tehdään kerran vuodessa…

En minä kaikkia tekemiäni asioita luetellut ja se olin minä joka kävi kaupassa ja aika usein ruuan teko kaatui minun niskaan kun nainen oli niin väsynyt kun en saanut nukkua taaskaan kun 12 tuntia ja eikä se lapsi ollut minun vaan tapasin tämän naisen lapsen syntymän jälkeen. En vienyt autoja huoltoon vaan tein itse ne huollot kun ajattelen asioista että miksi maksaa jostain minkä voi tehdä itse maksutta. Kuten itsekin sanoit pikkumaista luetella asioita mutta samaan aikaan aloit itse listaan asioita

Kirjoitin että on pikkumaista alkaa luetella asioita joita tehdään KERRAN VUODESSA. Miksi et heti luetellut kaupassa käyntiä ja ruoanlaittoa, vaikka kerran vuodessa tehtävät hommat muistit mainita…?

Olen eri, mutta minä en oikeastaan edes pidä kaupassakäyntiä työnä. Jos pitäisi valita, hoidanko perheen ruokaostokset vai huollanko kahta autoa, niin valitsisin kaupassakäynnit ilman muuta. 

M42

Okei, no tämä mies ei valinnut. Jos se kaupassa käynti ei ole työtä, niin eikös sen pitäisi onnistua mukisematta MYÖS siltä mieheltä? Jotenkin tulee sellainen olo, että kunhan sanot noin vähätelläksesi taas vaihteeksi naisen työpanosta. Koska tuskin kukaan valitsisi sitä mielummin että kävisi koko vuoden kaupassa vs auton huolto, jota ei ainakaan meidän tapauksessa tarvi edes joka vuosi tehdä! Johan noihin kauppoihin menee jo sata kertaa enemmän rahaakin puhumattakaan ajasta. Oletan että käyt sitten tosi paljon myös siellä kaupassa kun kerran sanot noin.

Tietenkin puhuin vain itsestäni, ymmärrän että joku muu voi kokea kaupassakäynnin rasittavana. Minulla ei ole lapsia, mutta puoliso on. Ja minä tosiaan meillä hoidan pääsääntöisesti ostokset. Autosta luovuin, lähinnä juuri siitä syystä että sen ylläpito oli niin kallista ja työlästä käyttötarpeeseen nähden. Vaimo vähän nikotteli, kun mielellään ajeli joka paikkaan. Kun sanoin että voidann pitää auto jos hän hoitaa kaikki kustannukset ja ylläpitotoimet, niin mieli muuttuikin. Kyllähän siitä pitää renkaat vaihtaa kaksi kertaa vuodessa, öljyjä ja tuulilasinpesunesteitä täytellä, pestä silloin tällöin yms. Eikö teillä muka tehdä mitään näistä edes vuosittain?!

M42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.

Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.

Jos mies on hyvännäköinen niin kyllä sen kanssa voi kotona olla.

Harmi kun en sitten ilmeisesti ole tarpeeksi hyvännäköinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.

Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.

No tuon perusteella mitä kerroit olisit varmasti hyvin monen naisen mielestä todella kiva kumppani. Et kuulosta siltä että olisit parisuhteessasi välinpitämätön vapaamatkustaja, mikä tässä keskustelussa on ehkä kuitenkin ollut se ongelman ydin.

Kiva kuulla. Ehkä minun vain täytyy löytää itselleni sopiva kotihiiri, tai saahan nainen toki olla vaikka perhonenkin, jos vain sietää minua tällaisena kuin olen. Voivatkohan hiiri ja perhonen ylipäänsä onnistua parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites kun mun mies ihan pokkana ehdotti et maksaa enemmän perheen yhteisistä menoista, että hänen ei tarvisi siivota niin paljon! Tämä siis silloin kun valitin että hän ei tee tarpeeksi kotitöitä, ja että en jaksa itse tehdä kaikkea, kun maksetaankin kaikki puoliksi niin se ei ole reilu tilanne silloin. Tarkoitin siis sitä että tilanne ei ole se, että olisin itse kotiäitinä ja hän toisi ruoan pöytään. Minulla on yhtä lailla oma työni hoidettavana kotitöiden lisäksi ja maksan jopa enemmän perheen menoista. Mutta että olisin ikäänkuin maksettu siivooja sitten? Hän ei siis edes kysynyt minulta että mitä mieltä olisin tästä vaan sanoi että hänelle sopisi tällainen järjestely?!

No eikö siitä olisi sinulle yhtään apua, että miehen maksamana tulisi ulkopuolinen tekemään viikkosiivouksen?

https://www.alastonsiivous.fi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.

Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.

Jos sinä olet vähään tyytyväinen niin oletko sitä mieltä, että myös vaimosi tulee olla vähään tyytyväinen eli tarjoat hänelle vain vähän, koska et itsekään tarvitse enempää?

Entäs jos seksi on sinulle tärkeää ja vaimolle vähemmän niin mennäänkö sitten vaimon rimalla seksin suhteen ja sinä tyydyt siihen laadullisesti ja määrällisesti alempaan tasoon?

Yritän siis vain miettiä tätä millä miehet oikeuttavat itselleen sen, että koska he itse ovat askeettisia ja tyytyväisiä niin naisen tulee olla myös. 

Hyviä kysymyksiä.

En minä ala sanelemaan mihin naisen pitäisi tyytyä, ongelma on vain siinä että en välttämättä hoksaa tarjota spontaanisti asioita jotka itsellä eivät kerta kaikkiaan ole mielessä. Sehän helposti näyttää välinpitämättömyydeltä, jos ei ymmärrä miten minun mieleni toimii. Ehkä tästäkin olisi ollut hyvä puhua edellisissä suhteissa, mutta eipä ole jostain syystä ollut mahdollisuutta työstää asioita kun ero on tullut ilmoitusasiana ja hilirimpsis.

Seksissä täytyy mennä aina vähemmän innokkaan tahdissa, eihän siinä oikein ole muuta mahdollisuutta. Sitä intoa kun ei voi rahalla ostaa tai jotenkin järjestää, niin kuin muita asioita voi. Ei se seksi mikään elämän ja kuoleman kysymys minulle ole, mutta jos erot haluissa ovat liian suuret miten päin vain, niin sitten täytyy harkita että onko suhteessa järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuva usein odottaa, odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Ottaisi viimein vastuun ja että itse saisi viimein suhteessa sitä, mitä kaipaa.  

Tunnistan kyllä tätä. Mutta millä tavalla se tapahtuu? Jos ei puhe auta, ei pyynnöt, ei mitkään. Välillä on kuin kuuroille korville puhuisi. Mies ei kuulemma tiedä mistä edes puhun. Teeskenteleekö? Jos puhun läheisyydestä, hän sanoo että hänelle läheisyys= seksi. Ja minun pitäisi siihen sitten ilmeisesti tyytyä. Oikeastaan siinä

vaiheessa kun lakkasin yrittämästä saada mieheni ymmärtämään, niin minulta loppui halut. Olen tottunut yksinäisyyteen suhteessa, mutta joskus, aika harvoin se kuitenkin alkaa vaivata ja mietin jopa että voisiko olla jotain muutakin tarjolla. T. Ap

Mietit, että olisi joku toinen johon ripustautua?

Hmm. En ole missään vaiheessa suhdettamme etsinyt ketään muuta. Mutta välillä mietin, että olisiko minulla vielä joskus mahdollisuus sellaiseen lämminhenkiseen suhteeseen, jossa molemmat olisivat tasavertaisia, jossa mies olisi oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä, siitå mistä pidän ja mikä on minulle tärkeää. Ja joka hoitaisi myös tasavertaisesti kotityöt jne. T. Ap

Todella harva nainen on sellainen, josta mies voisi kiinnostua ihmisenä, ts. muunakin kuin reikänä. Todennäköisyys sille, että juuri sinä kuuluisit tähän naispuolisten yksisarvisten heimoon, on olematon. Ei siis kannata ihan kevyin perustein hylätä perhettäsi ja lähteä etsimään uutta miestä. Siinä päätyy helposti ojasta allikkoon. 

Sinä olet varmaan juuri oikea henkilö selittämään tämän ikuisen paradoksin: 

Miehen on saatava parisuhde. Jos ei omaa naista saa, sitä itketään pitkin nettiä, ja joskus pahimmillaan ajaudutaan epätoivosta jopa murhanhimoon samanmielisten kannustamana. Naisista ei kuitenkaan voi pitää. Niitä joten kuten väkisin siedetään, mutta suhtaudutaan lähinnä välttämättömänä pahana ja itsestäänselvyytenä.

Seksin saamisen maksimointi ei kelpaa selitykseksi, koska aina parisuhde/avioliitto ei suinkaan sitä takaa. 

Kyllä se yleensä on nimenomaan tuo seksin maksimointi, koska tuskin nainenkaan ryhtyy parisuhteeseen jossa ei seksiä ole tarkoitus harrastaa. Sinkkumiehenä taas irtoseksin etsiminen on noin tuhat kertaa vaikeampaa kuin naisena, koska teille on aina ottajia. Meille vain siinä tapauksessa jos satumme olemaan erityisen naamakomeita, muuten täytyy paiskia niska limassa töitä että edes vähän irtoaisi jostain.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.

Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.

Jos sinä olet vähään tyytyväinen niin oletko sitä mieltä, että myös vaimosi tulee olla vähään tyytyväinen eli tarjoat hänelle vain vähän, koska et itsekään tarvitse enempää?

Entäs jos seksi on sinulle tärkeää ja vaimolle vähemmän niin mennäänkö sitten vaimon rimalla seksin suhteen ja sinä tyydyt siihen laadullisesti ja määrällisesti alempaan tasoon?

Yritän siis vain miettiä tätä millä miehet oikeuttavat itselleen sen, että koska he itse ovat askeettisia ja tyytyväisiä niin naisen tulee olla myös. 

Olen eri, mutta vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä, tietenkin. Olen itse parisuhteessa oleva mies, ja myös vähään tyytyväinen. En voisi kuvitellakaan olevani parisuhteessa ns. high maintenance-naisen kanssa. Tuttavapiirissä olen tällaisia kohdannut, ja en voi muuta sanoa kuin että ei kiitos minulle! Onneksi olen löytänyt kaltaiseni naisen. 

Seksiä haluaisin useammin kuin mitä meillä nyt on, mutta en halua painostaa puolisoani siinä asiassa. Sen sijaan yritän saada hänet rentoutumaan ja viritellä oikeanlaista tunnelmaa, joka sitten saattaa johtaa seksiin. Aika usein onnistunkin. 

Miehet yleensä aina keskimäärin haluavat vähemmän kuin naiset. Ja harva nainen on oikeasti high maintenance. 

Eli tämän valossa emme edelleenkään ihmettele sitä, että erot tulevat naisen aloitteesta ja monesti myös miehelle yllätyksenä. 

Miehenä sitä itse kaipaisi oikeastaan vain sellaista rauhallista yhdessäoloa ja toisistaan nauttimista. Mutta kun tuntuu että aina pitäisi olla sitä ja tätä ja kolmatta. Matkustetaan, muutetaan, remontoidaan, maalataan, ostetaan, hankitaan, vaihdetaan, uusitaan ja niin edelleen. Jatkuvaa liikettä johonkin suuntaan. Joskus tekee mieli vain sanoa että olen tehnyt perkeeleesti töitä ja nyt haluaisin ihan rauhassa olla vain ja nauttia kodista ja sinusta. Käviskö mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.

Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.

Jos sinä olet vähään tyytyväinen niin oletko sitä mieltä, että myös vaimosi tulee olla vähään tyytyväinen eli tarjoat hänelle vain vähän, koska et itsekään tarvitse enempää?

Entäs jos seksi on sinulle tärkeää ja vaimolle vähemmän niin mennäänkö sitten vaimon rimalla seksin suhteen ja sinä tyydyt siihen laadullisesti ja määrällisesti alempaan tasoon?

Yritän siis vain miettiä tätä millä miehet oikeuttavat itselleen sen, että koska he itse ovat askeettisia ja tyytyväisiä niin naisen tulee olla myös. 

Olen eri, mutta vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä, tietenkin. Olen itse parisuhteessa oleva mies, ja myös vähään tyytyväinen. En voisi kuvitellakaan olevani parisuhteessa ns. high maintenance-naisen kanssa. Tuttavapiirissä olen tällaisia kohdannut, ja en voi muuta sanoa kuin että ei kiitos minulle! Onneksi olen löytänyt kaltaiseni naisen. 

Seksiä haluaisin useammin kuin mitä meillä nyt on, mutta en halua painostaa puolisoani siinä asiassa. Sen sijaan yritän saada hänet rentoutumaan ja viritellä oikeanlaista tunnelmaa, joka sitten saattaa johtaa seksiin. Aika usein onnistunkin. 

Tässä sulle yksi vinkki, joka ei tietty välttämättä toimi just sinun naiseesi. Tuo esittämäsi tapa toimii toissijaisesti, mutta ihan ensisijaisesti toimisi se, että mies osoittaa olevansa kuumana minuun ja haluavansa juuri minua - ei siis seksiä vaan seksiä minun kanssani. Ja kun hän vielä osoittaa sen kosketuksellaan ja intohimollaan, mua ei meinaisi saada makkarista ulos. 

Mutta tuo on taas liikaa vaadittu niiltä askeettisilta miehiltä, joille riittää paneminen ilman himoa. 

Paneminen ilman himoa? Onko naisen päässä sellainenkin käsite?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuommoisia miehiä on Suomi täynnä. Saa tyytyä. Minä en. Edelleen ennemmin yksin kuin uudelleen tuommoiseen jossa mies ei helli ja huomioi. Tosin edellisessä mies lopetti hellyyden lisäksi seksinkin. 4v katselin sitä kunnes sain erottua. Jälkeenpäin harmittaa että en aiemmin.

Ihan kaikella kunnioituksella, luuletteko oikeasti että naiset olisivat yhtään parempia miehiä kohtaan?

Naisilla on lähtökohtana että heitä tavoitellaan, he ovat siellä jalustalla jo tarhasta alkaen.

Mies: osoita kiinnostuksesi

Mies: maksa treffit

Mies: helli ja huomioi niin saatat saada palkkion.

Täällä miesten kokemuksia naisista: https://www.reddit.com/r/Nicegirls/

Näin arvelinkin: sinulla ei ole perhe-elämästä minkäänlaista kokemusta, ja teoreettiset tiedot naisista ovat pääosin peräisin poikien keskinäisiltä keskustelualustoilta. Vinkki: kun perheeseen tulee lapsia, niin äidit eivät ole ne, jotka siitä eteenpäin ovat jalustalla. Heidän tekemisensä jäävät usein toiselle näkymättömiksi, kuten aiemmin itsekin totesit. Tekemättä jättäminen olisi heitteillepanoa, joten kannustaisin miehiäkin joskus kiinnittämään huomiota siihen mitä toinen tekee, tai vaikka kokeilemaan niitä hommia itse.

Olen naimisissa joten arvelit väärin.

Vinkki: älä tyttönen oleta asioita.

Se on tällä palstalla ihan yleinen taktiikka, jos mies sanoo jotain mistä en tykkää niin sen täytyy olla x y ja z. koska mikään ei ole kauhistuttavampaa naiselle, kuin täysipainoista elämää elävä mies joka on eri mieltä ja uskaltaa jopa arvostella naisia. Mikä kauhistus!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.

Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.

Jos sinä olet vähään tyytyväinen niin oletko sitä mieltä, että myös vaimosi tulee olla vähään tyytyväinen eli tarjoat hänelle vain vähän, koska et itsekään tarvitse enempää?

Entäs jos seksi on sinulle tärkeää ja vaimolle vähemmän niin mennäänkö sitten vaimon rimalla seksin suhteen ja sinä tyydyt siihen laadullisesti ja määrällisesti alempaan tasoon?

Yritän siis vain miettiä tätä millä miehet oikeuttavat itselleen sen, että koska he itse ovat askeettisia ja tyytyväisiä niin naisen tulee olla myös. 

Olen eri, mutta vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä, tietenkin. Olen itse parisuhteessa oleva mies, ja myös vähään tyytyväinen. En voisi kuvitellakaan olevani parisuhteessa ns. high maintenance-naisen kanssa. Tuttavapiirissä olen tällaisia kohdannut, ja en voi muuta sanoa kuin että ei kiitos minulle! Onneksi olen löytänyt kaltaiseni naisen. 

Seksiä haluaisin useammin kuin mitä meillä nyt on, mutta en halua painostaa puolisoani siinä asiassa. Sen sijaan yritän saada hänet rentoutumaan ja viritellä oikeanlaista tunnelmaa, joka sitten saattaa johtaa seksiin. Aika usein onnistunkin. 

Miehet yleensä aina keskimäärin haluavat vähemmän kuin naiset. Ja harva nainen on oikeasti high maintenance. 

Eli tämän valossa emme edelleenkään ihmettele sitä, että erot tulevat naisen aloitteesta ja monesti myös miehelle yllätyksenä. 

Miehenä sitä itse kaipaisi oikeastaan vain sellaista rauhallista yhdessäoloa ja toisistaan nauttimista. Mutta kun tuntuu että aina pitäisi olla sitä ja tätä ja kolmatta. Matkustetaan, muutetaan, remontoidaan, maalataan, ostetaan, hankitaan, vaihdetaan, uusitaan ja niin edelleen. Jatkuvaa liikettä johonkin suuntaan. Joskus tekee mieli vain sanoa että olen tehnyt perkeeleesti töitä ja nyt haluaisin ihan rauhassa olla vain ja nauttia kodista ja sinusta. Käviskö mitenkään?

Niin kun se, että sinä nautit siitä naisesta tarkoittaa sitä, että sinulle riittää, että se nainen on olemassa siinä sen kodin seinien sisäpuolella. Sun ei tarvitse katsoa sitä silmiin, keskustella sen kanssa tai koskea sitä nauttiaksesi siitä naisesta? Sinulle riittää, että se on kuin taulu seinällä tai kissa kerällä kopassa? Siis näitä tulee mieleen, jos naiselle ei sovi ihan vaan se, että rauhassa nauttisit hänestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?

Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap

Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.

Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap

Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.

Niin kyseessähän ei ole mikään mielipideasia. Nämä on kaikki miehen omia valintoja. Ja ajavat eroa kyllä eroa kohti. Että en ymmärrä sitä että mikä tahansa muutos oli huonontaisi miehen nykytilannetta. T. Ap

Sitä kutsutaan optimoinniksi. Jos seksiä kuitenkin on, mies järkeilee, että lisäseksin rajahyöty on pienempi kuin vaimon sätkynukkena olosta syntyvä lisävaiva. Ei siis kannata muuttaa status quota. 

Tasa-arvoinen parisuhde = vaimon sätkynukkena oleminen? Ei taida olla ollenkaan tavoite tämä tasa-arvoinen parisuhde näillä ”miehille”… Kunhan palvelu pelaa. Mikäs sen mukavampaa, kun ei mitään tarvitse itse edes tehdä! Kas kummaa sitten eräs kaunis päivä vaimo ottaa avioeron ”yllättäen” vaikka ei ollut mitään ongelmia miehen mielestä.. Tietenkään 😥

Millä lailla se olisi tasa-arvoinen parisuhde, että mies "huomioisi" vaimoaan jatkuvasti, kun ketjussa ei ole tullut ilmi mitenkään se, että vaimokaan huomioisi miestään?  

Trolloloo. Lue ketjua uudestaan niin eiköhän se käy ilmi.

En ole tuo kenelle sanoit mutta se ainakin tuli selväksi että nainen katkerana lähtee mukaan jos mies menee tekeen jotain vaikka ilmeisestikin tekee se hyvin selväksi että ei haluaisi ja nyt kiukuttelee kun mies ei tee niin kuin hän haluaisi. Itse en ole huomannut missä hän huomioisi miestä mutta monta asiaa on tullut selväksi että hän olettaa että mies tykkää ja toimii sen mukaan.

Naisilla on nyt muutenkin jännä ajattelu tapa että jos teette jotain itsellenne mistä te tykkäätte niin samalla se on miehen huomioimista vaikka hän ei tiedä koko asian edes tapahtuneen. Otetaan tämä kuuluisa siivous, nainen näkee sotkun jota mies ei huomaa edes ja nainen ilmoittaa että huomioin sinua siivoomalla tuon sotkun jonka olemassa olosta ei oltu tietoisia

Ruoka kuitenkin maistuu, mielellään istutaan valmiiseen pöytään kun olen käynyt kaupassa ja tehnyt ruoan. Edes kiitosta harvemmin kuulee. Kyllä kokisin tulevani aika hyvin huomioiduksi jos mies päivittäin huolehtisi ruoan pöytään ja miettisi mitä ruokia perhe tykkää syödä ja käyttäisi aikaansa niiden valmistamiseen. Olisipa ihanaa! Samoin mielellään ottaa ne puhtaat kalsarit ja sukat kaapista, olispa ihanaa jos mies laittaisi minulle puhtaita alusvaatteita kaappiin, huolehtisi pyykeistä ja siitå että aina olisi puhtaita vaatteita tarvittaessa.

Ja toki on tämä kuuluisia siivous myös… Ihanko olisi ok lasten kanssa asua ja elää vaan, eikä koskaan siivota? Johan siitä varmaan joku tekisi jo ilmoituksen jonnekin kun lapset joutuvat paskan keskellä elämään ja asumaan. Ja lasten asiat muutenkin, olispa ihanaa jos mies edes oman osuutensa hoitaisi yhteisten (miehen enemmän toivomien!!) lasten asioista. Kyllä sekin olisi huomioimista kun mies miettisi että ottaa enemmän hoitaakseen jotta vaimo ei rasitu liikaa. Tarjoutuisi vaikka itse viemään lapsen lääkäriin kun hän on sairaana. Tällaisen toki itse hoidan ilman muuta jos huomaan että miehellä ollut raskas päivä töissä ja itse olen päässyt vähän helpommalla.

T. Ap

Ap:lla passiivinen ja palveluun tottunut mies: mutta yksi asia pisti silmään.. Ap hoitaa miehen pyykitkin ja haikailee, että jospa joskus mieskin hänen pyykkinsä pesisi ja puhdasta sukkaa ja kalsaria kaappiin laittaisi.

Mitäs se tuollainen passaaminen oikein on? Ehdotan ensimmäiseksi askeleeksi, että lakkaat tästä päivästä lähtien pesemästä miehen pyykkejä! Napsi koneeseen vain omasi ja lasten vaatteet, ja katso mitä tapahtuu.

Itse lakkasin pesemästä teinipoikien pyykkejä kun olivat yläasteikäisiä ja siirryin vuorotyöhön: sanoin että ei ole kertakaikkiaan aikaa ja että pyykkikonetta on helppo käyttää. Nyt pojat pitävät aivan luonnollisena, että jokainen hoitaa itse omat pyykkinsä.

Eli pyykkiasiassa ainakin passaat ihan tarpeettomasti miestäsi, ja päälle vielä opetat lapsillesikin epätasa-arvoista roolimallia.

Ei ole hirveän ekologista pestä jokaisen kalsareita erikseen, enkä ymmärrä mikä siinä eroa siinä on kun täyttää konetta että meneekö sinne kuinka paljon kenenkin vaatteita. Värilajittelu pitää tehdä joka tapauksessa. Minä kyllä voin mielelläni hoitaa vaikka koko perheen pyykinpesun, jos se on naisen mielestä hirveän rankkaa laittaa vaatteita reiästä sisään ja painaa nappia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.

Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.

Jos sinä olet vähään tyytyväinen niin oletko sitä mieltä, että myös vaimosi tulee olla vähään tyytyväinen eli tarjoat hänelle vain vähän, koska et itsekään tarvitse enempää?

Entäs jos seksi on sinulle tärkeää ja vaimolle vähemmän niin mennäänkö sitten vaimon rimalla seksin suhteen ja sinä tyydyt siihen laadullisesti ja määrällisesti alempaan tasoon?

Yritän siis vain miettiä tätä millä miehet oikeuttavat itselleen sen, että koska he itse ovat askeettisia ja tyytyväisiä niin naisen tulee olla myös. 

Olen eri, mutta vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä, tietenkin. Olen itse parisuhteessa oleva mies, ja myös vähään tyytyväinen. En voisi kuvitellakaan olevani parisuhteessa ns. high maintenance-naisen kanssa. Tuttavapiirissä olen tällaisia kohdannut, ja en voi muuta sanoa kuin että ei kiitos minulle! Onneksi olen löytänyt kaltaiseni naisen. 

Seksiä haluaisin useammin kuin mitä meillä nyt on, mutta en halua painostaa puolisoani siinä asiassa. Sen sijaan yritän saada hänet rentoutumaan ja viritellä oikeanlaista tunnelmaa, joka sitten saattaa johtaa seksiin. Aika usein onnistunkin. 

Tässä sulle yksi vinkki, joka ei tietty välttämättä toimi just sinun naiseesi. Tuo esittämäsi tapa toimii toissijaisesti, mutta ihan ensisijaisesti toimisi se, että mies osoittaa olevansa kuumana minuun ja haluavansa juuri minua - ei siis seksiä vaan seksiä minun kanssani. Ja kun hän vielä osoittaa sen kosketuksellaan ja intohimollaan, mua ei meinaisi saada makkarista ulos. 

Mutta tuo on taas liikaa vaadittu niiltä askeettisilta miehiltä, joille riittää paneminen ilman himoa. 

Paneminen ilman himoa? Onko naisen päässä sellainenkin käsite?

No come on, ei se himo todellakaan aina suhtaudu vahvimmin juuri sitä omaa naista kohtaan, että haluatpa juuri nyt nauttia juuri hänestä toden teolla ja samalla tuottaa hänelle paljon nautintoa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.

Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.

Jos sinä olet vähään tyytyväinen niin oletko sitä mieltä, että myös vaimosi tulee olla vähään tyytyväinen eli tarjoat hänelle vain vähän, koska et itsekään tarvitse enempää?

Entäs jos seksi on sinulle tärkeää ja vaimolle vähemmän niin mennäänkö sitten vaimon rimalla seksin suhteen ja sinä tyydyt siihen laadullisesti ja määrällisesti alempaan tasoon?

Yritän siis vain miettiä tätä millä miehet oikeuttavat itselleen sen, että koska he itse ovat askeettisia ja tyytyväisiä niin naisen tulee olla myös. 

Olen eri, mutta vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä, tietenkin. Olen itse parisuhteessa oleva mies, ja myös vähään tyytyväinen. En voisi kuvitellakaan olevani parisuhteessa ns. high maintenance-naisen kanssa. Tuttavapiirissä olen tällaisia kohdannut, ja en voi muuta sanoa kuin että ei kiitos minulle! Onneksi olen löytänyt kaltaiseni naisen. 

Seksiä haluaisin useammin kuin mitä meillä nyt on, mutta en halua painostaa puolisoani siinä asiassa. Sen sijaan yritän saada hänet rentoutumaan ja viritellä oikeanlaista tunnelmaa, joka sitten saattaa johtaa seksiin. Aika usein onnistunkin. 

Miehet yleensä aina keskimäärin haluavat vähemmän kuin naiset. Ja harva nainen on oikeasti high maintenance. 

Eli tämän valossa emme edelleenkään ihmettele sitä, että erot tulevat naisen aloitteesta ja monesti myös miehelle yllätyksenä. 

Miehenä sitä itse kaipaisi oikeastaan vain sellaista rauhallista yhdessäoloa ja toisistaan nauttimista. Mutta kun tuntuu että aina pitäisi olla sitä ja tätä ja kolmatta. Matkustetaan, muutetaan, remontoidaan, maalataan, ostetaan, hankitaan, vaihdetaan, uusitaan ja niin edelleen. Jatkuvaa liikettä johonkin suuntaan. Joskus tekee mieli vain sanoa että olen tehnyt perkeeleesti töitä ja nyt haluaisin ihan rauhassa olla vain ja nauttia kodista ja sinusta. Käviskö mitenkään?

Mitä se sellainen on ettei nainen pääse nauttimaan työsi hedelmistä?

Meilläkin katsellaan isompaa asuntoa ja uutta autoa. Kumpaakaan ei olisi varaa jos olisin samalla tulotasolla vaimoni kanssa.

Arvaa kumpi noita asioita katselee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä sitten yhdistää tai pitää yhdessä?

Kurja tilanne...

Lapset pitää yhdessä ja kai olen sitten ollut vaan vähään tyytyväinen.. Oma isäni oli vähän samanlainen, joten olen ajatellut että kaikki miehet ovat samanlaisia.. Tietokone/puhelin aina ykkösenä. Toki välillä on ihan mukaviakin hetkiä yhdessä, jutellaan niitä näitä. Silti jotenkin tuntuu vaan siltä että elämä menee ohi tässä.. Kaikki erilainen ja poikkeava on aina jotain mitä pitää arvostella. Miestä ei kiinnosta minä ja se mistä minä pidän oikeasti. En tiedä voinko olla oma itseni ollenkaan. T. Ap

Miehesi ei rakasta sinua ja tuntee olevansa kanssasi velvollisuudesta. Noudattaa perinteistä miehen mallia, jossa pysytään suhteessa lasten vuoksi ja on helpompaa, kun taloudellinen ml. kodinhoidon taakka on jaettu. Asiaa vaikeuttaa tietysti sinun turhautumisesi (varmaan aiheesta, kun miestä ei kiinnosta esim. kodinhoita tai yhteiset lomat -> nämä luultavasti siksi, että ei ole enää kiinnostunut sinusta, joten passivoituu tai voi olla entuudestaan laiskakin), joka näkyy miehelle päin nalkutuksena yms.  Luultavasti olisitte kummatkin tyytyväisempiä, kun ette olisi yhdessä. T. Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.

Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.

Jos sinä olet vähään tyytyväinen niin oletko sitä mieltä, että myös vaimosi tulee olla vähään tyytyväinen eli tarjoat hänelle vain vähän, koska et itsekään tarvitse enempää?

Entäs jos seksi on sinulle tärkeää ja vaimolle vähemmän niin mennäänkö sitten vaimon rimalla seksin suhteen ja sinä tyydyt siihen laadullisesti ja määrällisesti alempaan tasoon?

Yritän siis vain miettiä tätä millä miehet oikeuttavat itselleen sen, että koska he itse ovat askeettisia ja tyytyväisiä niin naisen tulee olla myös. 

eri, mutta mitä vaihtoehtoja tuolle tummennetulle on?

Jätä koska et saa "tarpeeksi pillua" ? Ota väkisin minkä haluat?

Otetaan nyt ihan alkuun, että OLETKO TYYTYVÄINEN tilanteeseen. Kun vähään pitää tyytyä ja olla vähästä onnellinen. 

No, jos et ole niin alatko ottaa asian puheeksi, tehdä itse korjaavia liikkeitä tai pyytää niitä toiselta. 

Luin kyllä. Kysyinkin mitä vaihtoehtoja seksin suhteen siihen tyytymiseen?

Mies joka jättää naisen koska ei saa tarpeeksi... heh.. ette olisi kukaan naimisissa.

Niin että oletko tyytyväinen? Onko siihen jotenkin vaikea vastata? Tyytyväinen? Asiat mainiosti? Et toivo niihin muutosta. Tätähän te naisiltakin edellytätte: tässä on se vähä mitä saatte ja kaikki tyytymättömyyden osoitus on vaativuutta tai nalkutusta. 

En ole tyytyväinen, muutosta ei ole tullut 20-vuoteen. Sopeuduin koska rakastan puolisoani.

Hyökkäävästä asenteestasi näkee mikä sinun ongelmsi on. Se ei ole mies.

Olen sinkku.  Ihan riittävän monta pettymystä on takana. Hullu narsisti, mies, joka olikin naimisissa, tunteistaan puhumaton ja niistä irrallaan oleva vapaamatkustaja jne. En enää edes kuvittele, että törmäisin hyvään mieheen, vaikka tiedän että niitä on. 

Mutta et edelleenkään pystynyt asettumaan vastapuolen asemaan. Onko kiva, että suhteessa on kaksi vähään sopeutunutta yksilöä, kun pienellä fiksauksella ja vaivannäöllä voisi olla onnellinen vaimo ja mies, joka saa seksiä enemmän kuin tarpeeksi?

Niin, entäs jos se onkin joskus nainen joka ei kykene vaivannäköön ja mies yksipuolisesti teki kaiken toivotun.

Kunnes ei enää tehnyt?

Juu, huonosti parisuhteessa toimivia yksilöitä on tosiaankin molemmissa sukupuolissa. Tässä nyt vaan vastasin siitä näkökulmasta, että mies  on se vähään tyytyväinen, koska harvemmin nainen on. Naiset ovat keskimäärin enemmän sellaisia, että vaikka eivät itse haluaisi antaa mitään, haluavat kuitenkin saada. Miehet tyytyvät siihen, ettei mitään tapahdu. 

Jos joku on tässä loputtomien mahdollisuuksien maailmassa päättänyt jakaa elämänsä juuri minun kanssani ja olla luotettavasti siinä vierellä vaikka kuolemaan asti, niin se on minun mielestäni jo aika perkeleen paljon. En tarvitse mitään sirkustemppuja siihen päälle enää. Tämä oli siis miehinen näkemykseni, naisen pää ei varmaankaan toimi näin.