Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei huomioi
08.11.2021 |
Katsoo kaiket illat ohjelmia omalta läppäriltään. Ikinä ei voi mun kanssa tulla katsomaan mitään ohjelmaa TV:stä, mutta ei toisaalta itsekään ehdota mitään. Nöyryyttävää kerjätä toiselta aikaa ja huomiota, kun sen antaminen vaikuttaa selvästi toisesta vastenmieliseltä.
Kotitöitäkin tekee lähinnä vaan ”pakon” edessä, eli esim vaadin että nyt on osallistuttava viikkosiivoukseen. Yleensä silloinkin laittaa hanttiin että on se vaan kumma kun pitäis siivota just silloin kun rouva päättää. Olispa tosiaan ihanaa jos mies päättäisi joku päivä vaan yks kaks alkaa siivota tai ehdottaisi että siivotaan yhdessä! Mutta sellaista ei ole vielä koskaan tapahtunut..
Muutenkin on tosi vaikea, jos vaikka ehdotan että lähdetään kylpylään perheenä/kahdestaan, niin ei voi lähteä koska HÄN ei tykkää kylpylöistä tai sitten lähtee mutta vastahakoisesti ja pahimmassa tapauksessa saa kuunnella sit valitusta koko ”loman” ajan. Itse ei kuitenkin juuri koskaan ehdota mitään vaihtoehtoista tekemistä. Joten vaihtoehto on että möllötetään kotona ja hän istuu koneellaan.
Mietin välillä että vaadinko liikaa, mutta toisaalta ei parisuhteessa varmaan pitäisi tuntea itseään jatkuvasti yksinäiseksi. Mies ei ole läsnä minulle. Hän ei osaa tai halua olla.
Ajatuksia, mielipiteitä?
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Ja kuten jotkut miehet tässä ketjussa kertoivat: joillekin puoliso on pelkkä reikä.
Ihmisarvon soisi kaikilla olevan vähän korkeampi vaikka jäisi yksin.
Kaivetaanko mitä naiset puhuvat miehistä tällä suomen suosituimmalla keskustelupalstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju! Täyttä timanttia! Tässä kuvataan täysin se tilanne, josta erosin. Juurikin tuo ettei toinen huomioinut mitenkään, mutta odotti että lämmin ruoka on valmiina, ja jopa useamman kerran päivässä. Kävi siis lounaalla kotona, kun tein etätöitä ja odotti että teen hänelle ruoan valmiiksi.
Parisuhde voi toimia, jos molemmat viitsivät edes vähän nähdä vaivaan toisen iloksi. Jos merkkipäivien muistaminen ei ole sun juttusi, mutta puolisolle tärkeää, niin osta edes suklaapatukka ja se edullisin marketin kukkakimppu. Ilahdutat paljon enemmän kuin uskotkaan.
Jos vain toinen antaa itsestään suhteeseen, näkee vaivaa, pesee pyykit, hoitaa lapset, laittaa ruoan, niin jossain vaiheessa siihen jatkuvaan vastavuoroisuuden puutteeseen väsyy. Minäkin pitkään kuvittelin, että kun teen enemmän, niin kyllä sitten jossain vaiheessa muakin huomoidaan. Se ei mene niin. Joidenkin mielestä se kaikki vain muuttuu itsestäänselvyydeksi ja vaiva jonka olet nähnyt, onkin jo oletus että teet niin.
Eroaminen oli ihan kamalaa, vaikka taakka keveni siitä etten enää ole vastuussa kuin itsestäni ja lapsista. Nyt minulla on uusi kumppani, jonka kanssa emme asu yhdessä. Hän kuitenkin vaihtaa autooni renkaat, ostaa joskus mulle mun lempilimpparia pyytämättä. Jos lähtee mun luota aamulla töihin, putsaa minunkin autoni lumesta.
Pikkujuttuja jotka ei rahallisesti maksa mitään, mutta vaatii vähän viitseliäisyyttä. Mulle tulee olo että olen tärkeä ja arvostettu. En ole enää pelkkä kotipiika, vaan tässä kumpikin tekee juttuja että toisella olisi hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole noin huono tilanne, mies kyllä osallistuu kotitöihin ja suostuu yleensä lähtemään mukaan jos ehdotan jotain. Mutta jotenkin tuntuu tosi loukkaavalle, että aina kun kyselen mitä haluaisi tehdä, on vastaus että haluaisi lähteä koko päiväksi kalaan. Vaikka on nyt syksylläkin melkein joka toinen viikonloppu omilla kalastus- ja metsästysreissuillaan. Omia reissujaan suunnittelee innolla, perheen reissuja ei ikinä, tai osallistuu vain jos minä ensin aloitan suunnittelun ja tarjoan muutamaa eri vaihtoehtoa. Tuntuu, että minä ja lapset ollaan vain välttämätön paha hänen harrastustensa tiellä, vaikka kovasti vakuuttelee muuta. Teot ja sanat ei vaan kuitenkaan kohtaa.
Eikö ihminen saa olla innostunut omista mielenkiinnon kohteista. Ymmärrän harmituksen jos ei ole innostunut perheen yhteisistä menoista, mutta kai ihmisellä on oikeus myös omiin harrastuksiin.
No onhan se aika loukkaavaa jos huomaa että kaikki perheeseen liittyvä
on pelkkää pakkopullaa toiselle joka kerta. Sekin on ahdistavaa kun huomaa että sanat ja teot ovat aina ristiriidassa. Kuitenkin jos on lapsia hankkinut, niin pitäisi niidenkin kanssa haluta viettää aikaa ja ehkä joskus tehdäkin jotain. Vai miks niitä muuten on edes tehty?
Toiset haluaa rusinat pullasta, niin se vaan on. Halutaan perhe koska muillakin on ja se on mukava omistaa, mutta ei kuitenkaan jakseta olla täysillä mukana, kun on vaan mukavampaa tehdä niitä omia juttuja. Minäminäminääääää…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole noin huono tilanne, mies kyllä osallistuu kotitöihin ja suostuu yleensä lähtemään mukaan jos ehdotan jotain. Mutta jotenkin tuntuu tosi loukkaavalle, että aina kun kyselen mitä haluaisi tehdä, on vastaus että haluaisi lähteä koko päiväksi kalaan. Vaikka on nyt syksylläkin melkein joka toinen viikonloppu omilla kalastus- ja metsästysreissuillaan. Omia reissujaan suunnittelee innolla, perheen reissuja ei ikinä, tai osallistuu vain jos minä ensin aloitan suunnittelun ja tarjoan muutamaa eri vaihtoehtoa. Tuntuu, että minä ja lapset ollaan vain välttämätön paha hänen harrastustensa tiellä, vaikka kovasti vakuuttelee muuta. Teot ja sanat ei vaan kuitenkaan kohtaa.
Eikö ihminen saa olla innostunut omista mielenkiinnon kohteista. Ymmärrän harmituksen jos ei ole innostunut perheen yhteisistä menoista, mutta kai ihmisellä on oikeus myös omiin harrastuksiin.
No onhan se aika loukkaavaa jos huomaa että kaikki perheeseen liittyvä
on pelkkää pakkopullaa toiselle joka kerta. Sekin on ahdistavaa kun huomaa että sanat ja teot ovat aina ristiriidassa. Kuitenkin jos on lapsia hankkinut, niin pitäisi niidenkin kanssa haluta viettää aikaa ja ehkä joskus tehdäkin jotain. Vai miks niitä muuten on edes tehty?Toiset haluaa rusinat pullasta, niin se vaan on. Halutaan perhe koska muillakin on ja se on mukava omistaa, mutta ei kuitenkaan jakseta olla täysillä mukana, kun on vaan mukavampaa tehdä niitä omia juttuja. Minäminäminääääää…
Mutta tämä ei ollut kysymys, vaan saako ihmisillä ole parisuhteessa omia kiinnostuksen kohteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole noin huono tilanne, mies kyllä osallistuu kotitöihin ja suostuu yleensä lähtemään mukaan jos ehdotan jotain. Mutta jotenkin tuntuu tosi loukkaavalle, että aina kun kyselen mitä haluaisi tehdä, on vastaus että haluaisi lähteä koko päiväksi kalaan. Vaikka on nyt syksylläkin melkein joka toinen viikonloppu omilla kalastus- ja metsästysreissuillaan. Omia reissujaan suunnittelee innolla, perheen reissuja ei ikinä, tai osallistuu vain jos minä ensin aloitan suunnittelun ja tarjoan muutamaa eri vaihtoehtoa. Tuntuu, että minä ja lapset ollaan vain välttämätön paha hänen harrastustensa tiellä, vaikka kovasti vakuuttelee muuta. Teot ja sanat ei vaan kuitenkaan kohtaa.
Eikö ihminen saa olla innostunut omista mielenkiinnon kohteista. Ymmärrän harmituksen jos ei ole innostunut perheen yhteisistä menoista, mutta kai ihmisellä on oikeus myös omiin harrastuksiin.
Kyllä saa olla omia mielenkiinnon kohteita, mutta kun ei tunnu muita olevankaan. Kun ollaan saatu sovittua joku yhteinen reissu, minä alan miettiä mitä tehtäisiin siellä yhdessä ja toinen käyttää tunteja selvittäen miten siellä voi kalastaa. Jos minulla olisi joku vastaava harrastus johon käyttäisin yhtä paljon aikaa ja energiaa, me ei nähtäisi toisiamme ikinä eikä kotihommatkaan oikein hoituisi kun ei olisi aikaa hoitaa niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä miehet joita täällä parjataan sellaisia joiden vanhemmat ovat syntyneet n. 50-luvulla? Äidit sellaisia jotka passanneet etenkin poikansa aivan pilalle? Mies antanut mallin siitå kuinka voi vaan istua ja katsoa telkkaria sillä aikaa kun äiti häärää? Ja äitihän rakastaa häärätä koska siten hän on tärkeä ja korvaamaton? Nykynaiset eivät halua olla miehilleen äitejä!!!!
Olisko näin? Meillä ainakin anoppi just tuollainen, mutta kaikki lapset on samanlaisia, myös tytöt. Olettavat että kaikki tulee valmiina, eikä itse tarvi tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole noin huono tilanne, mies kyllä osallistuu kotitöihin ja suostuu yleensä lähtemään mukaan jos ehdotan jotain. Mutta jotenkin tuntuu tosi loukkaavalle, että aina kun kyselen mitä haluaisi tehdä, on vastaus että haluaisi lähteä koko päiväksi kalaan. Vaikka on nyt syksylläkin melkein joka toinen viikonloppu omilla kalastus- ja metsästysreissuillaan. Omia reissujaan suunnittelee innolla, perheen reissuja ei ikinä, tai osallistuu vain jos minä ensin aloitan suunnittelun ja tarjoan muutamaa eri vaihtoehtoa. Tuntuu, että minä ja lapset ollaan vain välttämätön paha hänen harrastustensa tiellä, vaikka kovasti vakuuttelee muuta. Teot ja sanat ei vaan kuitenkaan kohtaa.
Eikö ihminen saa olla innostunut omista mielenkiinnon kohteista. Ymmärrän harmituksen jos ei ole innostunut perheen yhteisistä menoista, mutta kai ihmisellä on oikeus myös omiin harrastuksiin.
No onhan se aika loukkaavaa jos huomaa että kaikki perheeseen liittyvä
on pelkkää pakkopullaa toiselle joka kerta. Sekin on ahdistavaa kun huomaa että sanat ja teot ovat aina ristiriidassa. Kuitenkin jos on lapsia hankkinut, niin pitäisi niidenkin kanssa haluta viettää aikaa ja ehkä joskus tehdäkin jotain. Vai miks niitä muuten on edes tehty?Toiset haluaa rusinat pullasta, niin se vaan on. Halutaan perhe koska muillakin on ja se on mukava omistaa, mutta ei kuitenkaan jakseta olla täysillä mukana, kun on vaan mukavampaa tehdä niitä omia juttuja. Minäminäminääääää…
Mutta tämä ei ollut kysymys, vaan saako ihmisillä ole parisuhteessa omia kiinnostuksen kohteita?
Saa toki olla, mutta ei silloin jos ne poissulkee toisensa. Perheen pitäisi mennä edelle, jos sellainen on kerran hankittu. Sehän ei ole pakollista tietääkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies oli tuollainen myös. Oli tosi vastahakoinen mihinkään mun ehdottamaan juttuun. Kaveriporukalla lähti innoissaan mihin vaan. Niiltä reissuilta löysi toisen naisen.
Erottiin ja hyvä niin.Niin tavallaan toivon että noin kävisi, jos se on se mitä hän haluaa. Samaa olen myös huomannut että samantien lähtee kyllä kavereiden kanssa illanviettoon tai muihin harrastuksiin. Minulle ei halua antaa huomiota tai aikaa. Siltikään ei halua omien sanojensa mukaan erota, kun olen aiheen joskus ottanut esille. Mielestäni olisi reilua sanoa suoraan jos ei rakasta/halua olla toisen kanssa enää.
T. Ap
No eroa SINÄ. Mihin sä sitä miehen mielipidettä tarvit ja sitä häneltä lypsät? Jos olet onneton niin muuta omillesi. Jos tuo suhde olisi jo ottanut suunnan parempaan niin kai se olisi jo tapahtunut?
Siis mieshän ei tule ikinä sanomaan, että hän haluaa erota, koska ottaa palvelut vastaan niin kauan kuin ne on tarjolla. Siinä sitten voi valittaa samalla, miten paskaa elämä on ja tissutella sohvannurkassa ja moittia mielessään paskaa vaimoa ja haaveilla jostain hottiksesta. Sehän vaatisi energiaa ja tekoja ja vastuunottoa, että itse lähtisi ja vapauttaisi molemmat olemaan onnellisempia.
Näinpä! Isäni roikkui onnettomassa avioliitossa 30 vuotta jokaista päivää vihaten, mutta hei, palvelut pelasivat, kiitos tossukka-äitini. Erosi vasta, kun löysi toisen naisen piiakseen.
Minulla seurustelukumppani nuoruudessa paljasti eropäätöksestä kertoessaan, että oli miettinyt eroa jo 6kk. Hyvin kelpasivat sinä aikana seura ja seksi. Ei mitään merkkejä ilmassa, ei pihaustakaan siitä, että hei, tää hiertää, voidaanko tehdä asialle jotain. Hänkin erosi vasta, kun uusi oli katsottu valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole noin huono tilanne, mies kyllä osallistuu kotitöihin ja suostuu yleensä lähtemään mukaan jos ehdotan jotain. Mutta jotenkin tuntuu tosi loukkaavalle, että aina kun kyselen mitä haluaisi tehdä, on vastaus että haluaisi lähteä koko päiväksi kalaan. Vaikka on nyt syksylläkin melkein joka toinen viikonloppu omilla kalastus- ja metsästysreissuillaan. Omia reissujaan suunnittelee innolla, perheen reissuja ei ikinä, tai osallistuu vain jos minä ensin aloitan suunnittelun ja tarjoan muutamaa eri vaihtoehtoa. Tuntuu, että minä ja lapset ollaan vain välttämätön paha hänen harrastustensa tiellä, vaikka kovasti vakuuttelee muuta. Teot ja sanat ei vaan kuitenkaan kohtaa.
Eikö ihminen saa olla innostunut omista mielenkiinnon kohteista. Ymmärrän harmituksen jos ei ole innostunut perheen yhteisistä menoista, mutta kai ihmisellä on oikeus myös omiin harrastuksiin.
No onhan se aika loukkaavaa jos huomaa että kaikki perheeseen liittyvä
on pelkkää pakkopullaa toiselle joka kerta. Sekin on ahdistavaa kun huomaa että sanat ja teot ovat aina ristiriidassa. Kuitenkin jos on lapsia hankkinut, niin pitäisi niidenkin kanssa haluta viettää aikaa ja ehkä joskus tehdäkin jotain. Vai miks niitä muuten on edes tehty?Toiset haluaa rusinat pullasta, niin se vaan on. Halutaan perhe koska muillakin on ja se on mukava omistaa, mutta ei kuitenkaan jakseta olla täysillä mukana, kun on vaan mukavampaa tehdä niitä omia juttuja. Minäminäminääääää…
Mutta tämä ei ollut kysymys, vaan saako ihmisillä ole parisuhteessa omia kiinnostuksen kohteita?
Saa toki olla, mutta ei silloin jos ne poissulkee toisensa. Perheen pitäisi mennä edelle, jos sellainen on kerran hankittu. Sehän ei ole pakollista tietääkseni.
Ja vielä fiksumpaa on sovittaa ne yhteen. Varmin tapa saada puoliso onnettomaksi on viedä häneltä omat harrastukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuten jotkut miehet tässä ketjussa kertoivat: joillekin puoliso on pelkkä reikä.
Ihmisarvon soisi kaikilla olevan vähän korkeampi vaikka jäisi yksin.Kaivetaanko mitä naiset puhuvat miehistä tällä suomen suosituimmalla keskustelupalstalla?
Ajattelen, että romatiikan ytimessä on se, että on valinnut juuri sen ihmisen, jonka kanssa on yhdessä, muistaa kertoa sen hänelle aina ajoittain.
Tässä ketjussahan joku mies muistutti, että naisista ei yleensä oikeastaan voi "pitää", heitä vain siedetään seksin saamiseksi. Tämä on tavallaan romantiikan vastakohta. Kukaanhan ei haluaisi olla pelkkä hyödyke, ja syy olla yhdessä oikeastaan nollautuu. En tiedä oletteko te miehet yleisemminkin tuota mieltä, ja ryhdytäänkö parisuhteisiin oikeasti tuolla periaatteella, muuta surulliselta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole noin huono tilanne, mies kyllä osallistuu kotitöihin ja suostuu yleensä lähtemään mukaan jos ehdotan jotain. Mutta jotenkin tuntuu tosi loukkaavalle, että aina kun kyselen mitä haluaisi tehdä, on vastaus että haluaisi lähteä koko päiväksi kalaan. Vaikka on nyt syksylläkin melkein joka toinen viikonloppu omilla kalastus- ja metsästysreissuillaan. Omia reissujaan suunnittelee innolla, perheen reissuja ei ikinä, tai osallistuu vain jos minä ensin aloitan suunnittelun ja tarjoan muutamaa eri vaihtoehtoa. Tuntuu, että minä ja lapset ollaan vain välttämätön paha hänen harrastustensa tiellä, vaikka kovasti vakuuttelee muuta. Teot ja sanat ei vaan kuitenkaan kohtaa.
Eikö ihminen saa olla innostunut omista mielenkiinnon kohteista. Ymmärrän harmituksen jos ei ole innostunut perheen yhteisistä menoista, mutta kai ihmisellä on oikeus myös omiin harrastuksiin.
No onhan se aika loukkaavaa jos huomaa että kaikki perheeseen liittyvä
on pelkkää pakkopullaa toiselle joka kerta. Sekin on ahdistavaa kun huomaa että sanat ja teot ovat aina ristiriidassa. Kuitenkin jos on lapsia hankkinut, niin pitäisi niidenkin kanssa haluta viettää aikaa ja ehkä joskus tehdäkin jotain. Vai miks niitä muuten on edes tehty?Toiset haluaa rusinat pullasta, niin se vaan on. Halutaan perhe koska muillakin on ja se on mukava omistaa, mutta ei kuitenkaan jakseta olla täysillä mukana, kun on vaan mukavampaa tehdä niitä omia juttuja. Minäminäminääääää…
Mutta tämä ei ollut kysymys, vaan saako ihmisillä ole parisuhteessa omia kiinnostuksen kohteita?
Saa toki olla, mutta ei silloin jos ne poissulkee toisensa. Perheen pitäisi mennä edelle, jos sellainen on kerran hankittu. Sehän ei ole pakollista tietääkseni.
Ja vielä fiksumpaa on sovittaa ne yhteen. Varmin tapa saada puoliso onnettomaksi on viedä häneltä omat harrastukset.
Ja kenen vastuulla tämä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole noin huono tilanne, mies kyllä osallistuu kotitöihin ja suostuu yleensä lähtemään mukaan jos ehdotan jotain. Mutta jotenkin tuntuu tosi loukkaavalle, että aina kun kyselen mitä haluaisi tehdä, on vastaus että haluaisi lähteä koko päiväksi kalaan. Vaikka on nyt syksylläkin melkein joka toinen viikonloppu omilla kalastus- ja metsästysreissuillaan. Omia reissujaan suunnittelee innolla, perheen reissuja ei ikinä, tai osallistuu vain jos minä ensin aloitan suunnittelun ja tarjoan muutamaa eri vaihtoehtoa. Tuntuu, että minä ja lapset ollaan vain välttämätön paha hänen harrastustensa tiellä, vaikka kovasti vakuuttelee muuta. Teot ja sanat ei vaan kuitenkaan kohtaa.
Eikö ihminen saa olla innostunut omista mielenkiinnon kohteista. Ymmärrän harmituksen jos ei ole innostunut perheen yhteisistä menoista, mutta kai ihmisellä on oikeus myös omiin harrastuksiin.
Luitko edes kommenttia, johon vastasit? Jos perheellinen ihminen on lähes joka toisen viikonlopun harrastuksessaan, eikö hänellä silloin ole oikeus omiin harrastuksiin? Kuinka paljon sinun mielestäsi perheellisen miehen pitäisi saada harrastaa, että se olisi riittävästi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole noin huono tilanne, mies kyllä osallistuu kotitöihin ja suostuu yleensä lähtemään mukaan jos ehdotan jotain. Mutta jotenkin tuntuu tosi loukkaavalle, että aina kun kyselen mitä haluaisi tehdä, on vastaus että haluaisi lähteä koko päiväksi kalaan. Vaikka on nyt syksylläkin melkein joka toinen viikonloppu omilla kalastus- ja metsästysreissuillaan. Omia reissujaan suunnittelee innolla, perheen reissuja ei ikinä, tai osallistuu vain jos minä ensin aloitan suunnittelun ja tarjoan muutamaa eri vaihtoehtoa. Tuntuu, että minä ja lapset ollaan vain välttämätön paha hänen harrastustensa tiellä, vaikka kovasti vakuuttelee muuta. Teot ja sanat ei vaan kuitenkaan kohtaa.
Eikö ihminen saa olla innostunut omista mielenkiinnon kohteista. Ymmärrän harmituksen jos ei ole innostunut perheen yhteisistä menoista, mutta kai ihmisellä on oikeus myös omiin harrastuksiin.
Luitko edes kommenttia, johon vastasit? Jos perheellinen ihminen on lähes joka toisen viikonlopun harrastuksessaan, eikö hänellä silloin ole oikeus omiin harrastuksiin? Kuinka paljon sinun mielestäsi perheellisen miehen pitäisi saada harrastaa, että se olisi riittävästi?
Ja jos isä on joka toinen viikko harrastuksessa ja äiti joka toinen, niin mitä perhe-elämää se edes on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa miehistä vois vaan pysyä sinkuina. Mutta kun ei sekään sitten käy.
Ladyt, ladyt. Etsikääpä käsiinne kirja Why Does He Do That? Inside the Minds of Angry and Controlling Men. Siellä on omat osionsa tällaisille mieslapsille, joilla on vain oikeuksia ja muiden on tanssittava heidän tahtopillinsä mukaan. Lyhyt vastaus; koska he kokevat, että heillä on siihen oikeus ja tätä oikeutta ei uhmaa kukaan, vaan uhmaajia vastaan (eli vai,mo/tyttöystävä pyytää vaikka huomioimaan itseään) aletaan kiukutella ja polkea jalkaa. Koska kuinka JULKEAT uhmata MINUN oikeuttani???!
Täältä voi ladata ilmaiseksi e-pub-tiedostona (e-pub-lukijan saa ainakin Firefoxiin sovelluskaupasta ilmaiseksi). Adlibris näkyy myyvän kirjaa fyysisenä kappaleena.
Vierailija kirjoitti:
Ladyt, ladyt. Etsikääpä käsiinne kirja Why Does He Do That? Inside the Minds of Angry and Controlling Men. Siellä on omat osionsa tällaisille mieslapsille, joilla on vain oikeuksia ja muiden on tanssittava heidän tahtopillinsä mukaan. Lyhyt vastaus; koska he kokevat, että heillä on siihen oikeus ja tätä oikeutta ei uhmaa kukaan, vaan uhmaajia vastaan (eli vai,mo/tyttöystävä pyytää vaikka huomioimaan itseään) aletaan kiukutella ja polkea jalkaa. Koska kuinka JULKEAT uhmata MINUN oikeuttani???!
Täältä voi ladata ilmaiseksi e-pub-tiedostona (e-pub-lukijan saa ainakin Firefoxiin sovelluskaupasta ilmaiseksi). Adlibris näkyy myyvän kirjaa fyysisenä kappaleena.
Mutta ei kai kaikki miehet ole tuollaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole noin huono tilanne, mies kyllä osallistuu kotitöihin ja suostuu yleensä lähtemään mukaan jos ehdotan jotain. Mutta jotenkin tuntuu tosi loukkaavalle, että aina kun kyselen mitä haluaisi tehdä, on vastaus että haluaisi lähteä koko päiväksi kalaan. Vaikka on nyt syksylläkin melkein joka toinen viikonloppu omilla kalastus- ja metsästysreissuillaan. Omia reissujaan suunnittelee innolla, perheen reissuja ei ikinä, tai osallistuu vain jos minä ensin aloitan suunnittelun ja tarjoan muutamaa eri vaihtoehtoa. Tuntuu, että minä ja lapset ollaan vain välttämätön paha hänen harrastustensa tiellä, vaikka kovasti vakuuttelee muuta. Teot ja sanat ei vaan kuitenkaan kohtaa.
Eikö ihminen saa olla innostunut omista mielenkiinnon kohteista. Ymmärrän harmituksen jos ei ole innostunut perheen yhteisistä menoista, mutta kai ihmisellä on oikeus myös omiin harrastuksiin.
No onhan se aika loukkaavaa jos huomaa että kaikki perheeseen liittyvä
on pelkkää pakkopullaa toiselle joka kerta. Sekin on ahdistavaa kun huomaa että sanat ja teot ovat aina ristiriidassa. Kuitenkin jos on lapsia hankkinut, niin pitäisi niidenkin kanssa haluta viettää aikaa ja ehkä joskus tehdäkin jotain. Vai miks niitä muuten on edes tehty?Toiset haluaa rusinat pullasta, niin se vaan on. Halutaan perhe koska muillakin on ja se on mukava omistaa, mutta ei kuitenkaan jakseta olla täysillä mukana, kun on vaan mukavampaa tehdä niitä omia juttuja. Minäminäminääääää…
Mutta tämä ei ollut kysymys, vaan saako ihmisillä ole parisuhteessa omia kiinnostuksen kohteita?
Saa toki olla, mutta ei silloin jos ne poissulkee toisensa. Perheen pitäisi mennä edelle, jos sellainen on kerran hankittu. Sehän ei ole pakollista tietääkseni.
Ja vielä fiksumpaa on sovittaa ne yhteen. Varmin tapa saada puoliso onnettomaksi on viedä häneltä omat harrastukset.
Ja kenen vastuulla tämä on?
Molempien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole noin huono tilanne, mies kyllä osallistuu kotitöihin ja suostuu yleensä lähtemään mukaan jos ehdotan jotain. Mutta jotenkin tuntuu tosi loukkaavalle, että aina kun kyselen mitä haluaisi tehdä, on vastaus että haluaisi lähteä koko päiväksi kalaan. Vaikka on nyt syksylläkin melkein joka toinen viikonloppu omilla kalastus- ja metsästysreissuillaan. Omia reissujaan suunnittelee innolla, perheen reissuja ei ikinä, tai osallistuu vain jos minä ensin aloitan suunnittelun ja tarjoan muutamaa eri vaihtoehtoa. Tuntuu, että minä ja lapset ollaan vain välttämätön paha hänen harrastustensa tiellä, vaikka kovasti vakuuttelee muuta. Teot ja sanat ei vaan kuitenkaan kohtaa.
Eikö ihminen saa olla innostunut omista mielenkiinnon kohteista. Ymmärrän harmituksen jos ei ole innostunut perheen yhteisistä menoista, mutta kai ihmisellä on oikeus myös omiin harrastuksiin.
No onhan se aika loukkaavaa jos huomaa että kaikki perheeseen liittyvä
on pelkkää pakkopullaa toiselle joka kerta. Sekin on ahdistavaa kun huomaa että sanat ja teot ovat aina ristiriidassa. Kuitenkin jos on lapsia hankkinut, niin pitäisi niidenkin kanssa haluta viettää aikaa ja ehkä joskus tehdäkin jotain. Vai miks niitä muuten on edes tehty?Toiset haluaa rusinat pullasta, niin se vaan on. Halutaan perhe koska muillakin on ja se on mukava omistaa, mutta ei kuitenkaan jakseta olla täysillä mukana, kun on vaan mukavampaa tehdä niitä omia juttuja. Minäminäminääääää…
Mutta tämä ei ollut kysymys, vaan saako ihmisillä ole parisuhteessa omia kiinnostuksen kohteita?
Saa toki olla, mutta ei silloin jos ne poissulkee toisensa. Perheen pitäisi mennä edelle, jos sellainen on kerran hankittu. Sehän ei ole pakollista tietääkseni.
Ja vielä fiksumpaa on sovittaa ne yhteen. Varmin tapa saada puoliso onnettomaksi on viedä häneltä omat harrastukset.
Mistä rautalangasta tämä nyt pitää vääntää? Ongelma ei ole itse se harrastus. Ongelma on, että sen ihan itse halutun perheen kanssa oleminen tuntuu olevan pakkopullaa ja se harrastus olisi ainoa kiva asia mitä haluaisi tehdä. Ymmärrätkö ollenkaan tätä ongelmaa? Ymmärrätkö ollenkaan, miten loukkaavalle tuntuu kerta toisensa jälkeen kuulla, miten toinen olisi mieluummin kalassa kuin perheensä kanssa, vaikka oli juuri edellisen viikonlopun omassa harrastuksessaan?
Ap: Miehesi ei todellakaan ansaitse sinua! Ei kannata tuhlata arvokasta elämää hänen muuttamiseen.. Jos hän sattumoisin muuttuisikin viime tipassa joissain asioissa, niin ehkä viikko kaks ja sit lipsuu taas vanhoille tavoilleen. Hän on ikävä kyllä näitä miehiä, jotka tottuneet passaaamiseen ja siihen että HÄN on se, jonka tarpeet ovat tärkeimpiä. Vaikea lähteä tuommoista vääristymää korjaamaan, tahto siihen pitää lähteä miehestä itsestä ja sitä tuskin tulee löytymään. Liian iso urakka.
Uskon, että olet varmasti paljon onnellisempi ilman hyysättävää miesvauvaa. Ole rohkea ja lähde!
Eikö ihminen saa olla innostunut omista mielenkiinnon kohteista. Ymmärrän harmituksen jos ei ole innostunut perheen yhteisistä menoista, mutta kai ihmisellä on oikeus myös omiin harrastuksiin.